Meille tuli kissanpentu!

Vihdoin se päivä eilen koitti, että pääsimme noutamaan luovutusikäisen kissanpennun kotiin. Odotus on ollut piinaavan pitkä! Kissanpennusta vinkkasi Matkatar Nauran auringolle blogista, jonka sukulaisen kissalle oli syntynyt pentuja. 

Ihastuimme heti tähän tyttökissaan ja valinta kolmesta ei vielä varatusta kissanpennusta oli selvä. Heh tätä tytteliä noutaessa valinta alkoi jo hämärtymään ja olisimme halunneet viedä kaikki kolme kissanpentua kotiin. 

Noin tunnin automatka meni uskomattoman hyvin pieneltä. Muutama kovin hento ja pieni naukuna vain kuului kantokopasta. Ei tullut oksuja, ei pissiä kantokoppaan, ei mitään. Muistan kyllä hyvin edesmenneiden Onnin ja Oskun kanssa matkatessa, miten Onni oksensi aina jo heti kotikadun aikana. Noh Onni ehkä kärsi autopahoinvoinnista. ;)

Nimeksi pikkuiselle tytöt antoivat "Diana" metsien jumalattaren mukaan. Tällä hetkellä tuntuu, että "Yoda" olisi osuvampi nimi, sillä nuo korvat!

Ensialkuun kantokoppa tuntui turvalliselta pesältä, eikä sieltä uskaltautunut toinen lähtemään pois. Hieman pelottavaa oli, kun Miki tuli nuuhkimaan ja tuijottelemaan pikkuista silmiin. Kumpikaan ei sähissyt tässä vaiheessa. 

Koiriin tottunut kissanpentu sähisemällä varoitti Samua tulemasta enempää lähemmäs. Sillä ensimmäisenähän Samu hyökkäsi iso pää edellä ja sukelsi suoraan koppaan. Samu totteli kiltisti. Mutta emme kyllä ole aiemmin nähneet, että Samu olisi ollut mistään näin innoissaan.

Samuahan ei kiinnosta toiset koirat, eikä Miki-kissa pätkääkään. Samu jopa oudoksui, kun Miki meille tullessa haki turvaa eniten Samusta. No tämä toki selittyy sillä, että Samu yritti pentuna kovasti leikkiä aikuisten kissojen Oskun ja Onnin kanssa ja kuonoon tuli. Siitä lähtien Samu on oppinut, ettei kissoihin voi luottaa, mutta toista on vissiin kissanpentu.

Voi mitä pyörii pienen kissan mielessä, joka on erotettu emosta ja sisaruksistaan ja turvallisesta kodistaan ja joutunut suorastaan hirviöiden keskelle. 

Samun ilme kertoo kaiken, tää on nyt silkkaa rakkautta!

Yö meni mallikkaasti tyttären kainalossa ja välillä tyttären sängyn alla. Sain monta kuvaa yhteisistä hetkistä. Vahdinvaihto kuulemma tapahtui aamuyöllä ja pikkuinen pääsi toisen tyttären kainaloon loppuyöksi. 

Jos eilen vähän tärisyttää pelotti, niin tänään on oltu rohkeasti Mikin kanssa yhteisellä ruokahetkellä, käyty jo isojen kissojen hiekkalaatikolla vaikka pienikin laatikko on, tutkittu kotia ympäriinsä, sähisty hieman Samulle, ettei ison köntyksen tarvitse tulla lähelle. Miki kissa on hieman taas sähissyt pikkuiselle, ettei nyt ihan niin vikkelään sovi tehdä tuttavuutta. 

Voisi kyllä sanoa tuosta Mikin ja Dianan yhteisestä ruokailuhetkestä, että jos näin hyvin menee jo vuorokauden tuttavuuden jälkeen, niin uskon, että Mikistä ja Dianasta tulee vielä hyvät kaverit. Miten tähän kuvioon Samu mahtuu, se jää nähtäväksi, mutta Samun innokkuuden vuoksi toivon, että Diana tulisi rakastamaan Samua myös. 

Täällä pyörii nyt ihan paras eläinshow. Ei huvita mennä minnekään, tekee mieli vaan tuijotella pikkuista. Kissanpennut, miten suloisia ovatkaan ja samalla laillahan sitä omia tyttäriäkin vauvoina tuli vaan tuijoteltua tuntitolkulla. Vauvoissa on taikaa.

Tälläistä meille täällä, miten siellä on viikonloppu mennyt? Mukavaa päivää kaikille. <3