Piiloutua beigeen

No nyt kävi sellainen juttu, josta en oikein saa itsekään kiinni. Viikko sitten sanoin Kodin Kuvalehden toimittajalle, ettei beige, harmaa ym. ole meikäläisen värimaailmaa vaan kirkkaat kesäiset värit ovat ja pukeudun samoihin väreihin ympäri vuoden. Etten beigestä saa otetta tai inspiraatiota vaikka monet muut näyttävät hillittömän tyylikkäiltä beigessä. 

Noh mitä tapahtuu seuraavaksi, yhtäkkiä iskee hillitön himo saada beigejä vaatteita ja niitä myös kävin hankkimassa. Tänään tunsin koteloituvani beigeihin vaatteisiin hyvin ja tunteneeni oloni turvalliseksi.

Tuntuu hirmuisen hämmentävältä toimia omia ajatuksia vastaan ja vielä näin nopean aikavälin sisällä kääntää  kelkkansa. Siksipä on olemassa sanonta "vannomatta paras."

Ei ne beiget tai värikkäät Disney vaatteet, vaan mikä ihmeen käänteisprosessi on käynnissä? Ymmärsin sen, että aiemmin sain Disney vaatteissa häröillä huomaamattomana ja oikeastaan juurikaan ajattelematta kyseisiä vaatteita. Disney vaatteita ja värikkäitä vaatteita oli tullut hankittua, koska ne energisoivat ja toivat iloa. 

Yhtäkkiä Disney vaatteista syntyikin, ei nyt numero, mutta kuitenkin punainen lanka lokakuun Kodin kuvalehden "persoonallinen pukeutuja" juttuun. Alitajuntaa vissiin alkoi hirvittämään, sillä nyt alkaa tehdä mieli paeta beigeen ja sulautua syyslehtien väreihin, olla huomaamaton. 

En sano, että tämä on tyypillinen sisäisen karhun talviunille projekti. Vaan luulen, että tälläinen äkillinen pieni huomio pukeutumiseni suhteen, joka ei ole ollut koskaan eikä missään vaiheessa nro 1 ja ei ole ollut juuri tapetilla täällä blogissakaan, tuntuu jotenkin hämmentävältä  ja pelottavalta. 

Olen aina pukeutunut raitapaitoihin ja klassisiin vaatteisiin, myös työelämässä paljon beigeen, mustaan ja harmaaseen. Se, että olen tavallinen pukeutuja, on suorastaan iskostunut mieleeni ja yhtäkkiä sana persoonallinen kaikuu kaikessa outoudessaan mielessäni.

Oletetaan ettei aiheena olisi edes pukeutuminen tai beige, sillä sehän on vaan tavallaan tässäkin seuraus mielen oikuista. Vaan on hyvin mielenkiintoista miten ihmismieli toimii. Jos saa huomiota ja vielä sellaisen asian tiimoilta, jota ei ole oikein itsekään ajatellut, asiasta voi hämmentyä ja seurata henkinen krapula ja tulla halu piiloutua maan alle, oli asia mikä tahansa. 

Oli miten oli, olen hämmentynyt siitä, että viikko sitten oli aivan toiset ajatukset. Viikolla risteilyllä aloin kyllä kiinnittämään huomiota, että ryhmäkuvissa omat värikkäät vaatteet, muiden pukeutuessa syksyisempiin sävyihin, alkoi omaan silmään näyttää oudolta eli minä sittenkin haluan kuulua ryhmään, enkä kulkea omia polkuja.

En ymmärrä miten tässä näin kävi, kävi vaan, mutta väkisinkin taustalla kaikuu tuttu häpeään liittyvä tunne. Toki ei beige sulje pois värikkyyttä ja voi olla erilaisia päiviä, mutta oli tämä silti jännä juttu ja jos en tätä olisi lähtenyt analysoimaan, olisin saattanut kulkea enemmän vielä kohti beigen värin tuomaa turvaa ja antaa alitajunnan ja jonkin asteen häpeän tunteiden määrätä valintojani. 

No niinpä, tulisipa taas kesä ja saisi pukeutua punaiseen paitaan tuumii myös Nalle Puh. 

Olkoon beige hyvä turvaväri ja turvaakin välillä tarvitaan, sen tietää nallekarhutkin, jotka vaipuvat talviunille.  

Miten siellä, mikä on teidän turvaväri, huomaatteko muutoksia pukeutumisessa vuoden aikojen vaihtuessa tai mielialojen vaihtuessa? Huomaatteko tekevänne alitajuntaisia ostopäätöksiä, niin että asiat tapahtuvat suorastaan tiedostamatta? Oletteko muuttaneet mieltä äkkiä,  ymmärtämättä oikein edes miksi tai ymmärtäneet syyn tähän muutokseen ja onko teillä jokin turvavaate tai turvaväri?

Iloista viikon jatkoa kaikille ja hei kaikki värit ovat kauniita. <3