Tänä aamuna olin hyvillä fiiliksillä ja muistelin mielessäni aurinkoista kesää ja miten kiva kesä on ollut. Sydämessä läikähteli tyttären häät, serkun häät, tyttären rippijuhlat ja helteinen, mutta fantastinen Lontoo. Piti kirjoittaa tänään upeasta kesästä ja muistella sitä, mutta sitten tapahtui jotain aivan muuta.
Näissä aurinkoisissa ajatuksissa vein kuopuksen kouluun ja näimme matkalla kaatuneen pyörän ja pelästyneen näköisiä tyttöjä. Ehdimme kuopuksen kanssa miettiä, että onneksi kenellekään ei ole käynyt pahemmin ja onkohan auto törmännyt vai mitä on tapahtunut. Viranomainen oli paikalla jo selvittämässä tapahtunutta.
Päästyäni kotiin aloin saamaan lapsilta Whatsupp viestejä, koululla oli käynyt mies riehumassa. Lyönyt rehtoria ja ilmeisesti myös pahoinpidellyt oppilasta. Mies oli huutanut koululla "minua on kiusattu koko elämäni ajan."
Mielessä vyöryi pelko, paniikki ja helpotus yhtä aikaa. Onneksi kaikki hengissä, miehellä ei ollut asetta, onneksi kaikki ns. hyvin. Mutta kun asiat eivät ole hyvin. Lapsiin jää pelko ja turvattomuus, mitä vaan voi tapahtua ja turvallisimmissakin paikoissa. Vanhempana sitä ei voi suojella lapsiaan joka metrillä. Minäkin vain jätin tyttären kouluun juuri, kun tämä kaikki riehunta oli päällä.
Vaikka päällimmäisenä tunteena on helpotus, että koululla kaikilla on asiat ok. Väkisinkin tulee mieleen miehen sanat "minua on kiusattu koko elämäni ajan." Vain todella raastettu sielu haluaa pahassa olossaan vahingoittaa samalla muita.
Netissä on nyt paljon pyörinyt Oululaisen äidin jakama lapsensa Whatsupp viesti, miten lapsi vastaa kiusaajalleen, "älä hakkaa enää." Olen vanhempana kyllä sitä mieltä, että kiusaamisesta ei saa vaieta, ei saa lakaista maton alle, ei loppuun asti ymmärtää vaan kiusaaja tulisi kyllä siirtää kenties johonkin pienempään kouluun, luokkakokonaisuuteen ja sellaiseen missä saa itse apua. Sillä eihän kiusaaja muuten vaan kiusaa, kiusaajalla omat traumansa, kipupisteensä ja yleensä häntä on kiusattu tai pahoin pidelty tai hänestä ei välitetä lainkaan kotona.
Se miten tälläistä voidaan toteuttaa ja mitä resursseja se vaatii, en osaa ottaa tähän kantaa. Oma lapsuus oli erilainen, koulussa ei vallinnut pelon ilmapiiri, mutta opettajien sana painoi ja opettajilla oli auktoriteetti, opettajia kunnioitettiin ja ehkä vähän jopa pelättiin. Nyt opettajat eivät voi ottaa lainkaan kantaa, koska vanhemmat ovat muuten heti opettajien kurkussa kiinni. Jonkinlainen kultainen keskitie olisi hyvä, eikä nämä kaksi äärimmäisyyttä. Pelko opettajia kohtaan ja opettajat joutuvat tänä päivänä pelkäämään vihaisia vanhempia.
Uskon osittain opettajien auktoriteetin katoamisen myötä, kiusaamisenkin olevan nykyaikana vielä otollisempaa maaperää kouluissa. Me kaikki koemme suurta voimattomuutta kiusaamisen edessä. Ei ole edes muita keinoja tai avuja, kuin että kiusaamisesta pitää puhua, asioita ei voi lakaista ja olisi aina hyvä, jos ihmiset voisivat puhua suoraan.
Mutta mikä pahaan johtaa. Oma onneton lapsuus, omat pettymykset ihmisiin, on ollut itse kiusattu ja torjuttu, on mennyt luottamus toiseen ihmiseen? Miten auttaa tälläistä ihmistä, jota on satutettu niin pahasti, että kaikki luottamus on mennyt muihin ihmisiin. Miten tälläisen ihmisen sielun voi korjata. Ei ole vastauksia, mutta oikeana vastauksena pahuus se ei ainakaan ole. Jos mikä voi korjata rikki menneen sielun, se on juurikin hyvyys.
Joskus on myös pakko paeta, katkaista myrkylliseen sieluun välit, koska itseään on pakko suojella. On joitain ihmisiä joita ei voi auttaa, sillä he kokevat ettei heissä ole mitään vikaa, vaan kaikissa muissa on aina vika. He syyttävät muita, vähättelevät, nostavat omaa itseään ja uhriutuvat.
Joskus on myös pakko paeta, katkaista myrkylliseen sieluun välit, koska itseään on pakko suojella. On joitain ihmisiä joita ei voi auttaa, sillä he kokevat ettei heissä ole mitään vikaa, vaan kaikissa muissa on aina vika. He syyttävät muita, vähättelevät, nostavat omaa itseään ja uhriutuvat.
Viime aikojen tapahtumat. Porvoossa tapahtuneet ampumatapaukset, somemyrskyt, tämä lasten koulussa riehunut henkilö ja nettikiusaaminen.
Miten uida kuivilla itse tässä kaikessa pahassa olossa, miten opettaa lapsille, että maailmassa on enemmän hyvää, kuin pahaa. En muuta lääkettä keksi, kuin näyttämällä esimerkkiä, halata, koskettaa, rakastaa ja kertoa, että ihminen voi aina itse myös valita, minkä polun valitsee, loputtomiin ei voi syyttää muita, vaan ihmisen onni on loppupeleissä oma valinta.
Miten siellä, oletko kokenut kiusaamista, onko lastasi kiusattu, miten olet toiminut näissä tilanteissa. Miten toipua kiusaamisesta? Mitä mieltä somessa tapahtuvasta kiusaamisesta ja vihapuheesta?
Kiusaaminen on vaikea aihe. Minua kiusattiin yläasteen ja lukion ajan. Myös opiskellessa koin syrjintää, mikä on myös kiusaamista. Minä selvisin siitä, kiitos luonteeni. Mieheni taas ei ole toipunut koko kouluiän kiusaamisesta vieläkään, vaan pelkää edelleen hylätyksi tulemista ja kokee arvottomaksi itsensä eaikkien ihmisten kanssa (myös minun). Kiusaamisella tehdään joillekin ihmisille suunnattoman syvät haavat :(
VastaaPoistaOn niin ikävä kuulla tämä kaikki. <3 Se on myös totta, että toiset selviää kiusaamisesta helpommin, kuin herkemmät. Esim. tyttäreni oli juuri kertonut, että eräs poika nälvii joka päivä ja oli uhannut hakata, mutta tytär totesi, on niin pätkä, että jos joku oikeasti voittaisi tappelussa se olisi hän.
PoistaSiltikään ei vaan voi ymmärtää, mitä kiusaajan päässä liikkuu vai onko henkilö itse niin vailla empatiaa tai kaltoin kohdeltu, niin paha olla, että paha kiertää ja omaa pahaa oloaan on pakko purkaa. Todella surullista. Maailma on niin kaunis ja samalla ruma.
Kiitos kun jaoit nämä kipeät asiat tänne. <3 Paljon halauksia teidän perheelle ja uskon, että sinun vahvuus auttaa miestäsi myös, että hän voi lopulta uskoa, että toinen rakastaa häntä juuri sellaisena kuin on. <3
Kaikelle kiusaamiselle pitäisi olla nolla-toleranssi. Tapahtui se koulussa, työpaikalla, harrastuksen parissa tai somessa.
VastaaPoistaKiusaaminen jättää kiusatun sieluun arvet, joiden paraneminen kestää loppu-elämän: ainakin minulla ne arvet ovat edelleen arkoja. Ja siitä kiusaamisesta on aikaa reilut 40 vuotta.
Olen kertonut aikanaan lapsilleni heidän ollessaan koulussa, mille tuntuu olla kiusattuna. Tiedänkin heidän puuttuneen tilanteeseen nähtyään kiusaamista.
Se, mitä itselleni jäi arpia sieluun, aiheuttaa vieläkin arvottomuuden tunteita, itsetuntoa minulla ei ole ollut koskaan. Eniten toivon, että niin minä kuin kaikki muutkin kiusatut tai ei-kiusatut tulisivat nähdyksi ja hyväksytyiksi sellaisina kuin ovat, omana itsenään. Ilman että sitä hyväksyntää haetaan muiden silmissä tekemällä kiusaa toisille tai haetaan hyväksyntää yrittämällä miellyttää ja hakemalla kiitosta tekemällä asioita enemmän kuin oikeasti jaksaa tai kykenee.
Ei elämän pitäisi olla ikuista hyväksynnän hakemista, nöyristelyä riitänkö tai kelpaanko tämmöisenä, jos teen näin ja näin.
Kiitos taas Tiia että nostit tärkeän aiheen keskusteluun.
Toivottavasti teillä on rauhallisempi loppuviikko eikä tämän aamun tapahtumat jää kummittelemaan mieliinne liiaksi 💕
Sepä, nollatoleranssi. En ymmärrä miten kiusaaminen välillä vaietaan ja lakaistaan ja ihmiset eivät moninaisissa erilaisissa tilanteissa tule puolustamaan, koska pelkäävät toki joutuvansa kohteeksi. Mutta pahuutta ei murra, jos yhtä heikompaa saa solvata.
PoistaOmalla kohdalla tuntuu samalta kuin sinulla, ne arvet eivät koskaan ihan täyty ja korjaannu vaan aina on sellainen pieni aukko, riittämättömyyden tunne ja kelpaanko, kelpaanko tälläisenä kuin olen. Hylätyksi tulemisen pelkokin löytyy.
Kirjoitat niin hyvin ja samoin koen ja pikkuserkkuni juuri kysyi, mikä sinua oikein yhdessä asiassa pelottaa ja kyllä se on se torjutuksi tuleminen. Olen kuitenkin huomannut, että kun vaan on se aidoin minä, niin ihmiset tykkää, siinä että ihminen on paljaasti oma itsensä, siinä on jotain aseista riisuvaa. Pitää vain uskaltaa olla ja monet ihmiset jotka esittävät jotain roolia tai kehuvat koko ajan itseään, tai puhuvat vaikka koko ajan työsaavutuksista, he ovat pohjimmiltaan kovin epävarmoja.
Me kaikki haluamme tulla rakastetutuksi juuri sellaisena kuin olemme ja nähdyksi.
Sinä olet Ritva kaunis sielu, sydämen viisautta muille jakaa, se jos mikä on kaunista ja kertoo hyvästä sydämestä <3
Kiitos kyllä peruin menoja ja hain tytöt parina päivänä koulusta, mutta katsotaan jos ensi viikolla jo helpottaisi pelot.
Ihanaa viikonloppua sinulle <3
Lastani kiusattiin ja vieläpä ns kaveriporukassa. Nämä traumat johtivat lopulta psykoosioireisiin ja lääkitykseen. Hän on nyt 20 ja suunta toivottavasti parempaan. Olen sitä mieltä, että joskus kiusaaja on yksinkertaisesti luonteeltaan ilkeä. On toki paljon mukavia hyviä ihmisiä. Mutta minun uskoni ihmisen pohjimmaisen hyvyyteen on mennyt, niin paljon pahaa tapahtuu maailmalla.
VastaaPoistaKyllä olen samaa mieltä, että on myös ihmisiä, jotka ovat syntymästään ilkeitä tai ihan olosuhteet ovat tehneet heistä ilkeitä. Heillä ei ole ehkä muuta, kun heitä on koko ajan kaltoin kohdeltu ja syntyy vääristyneisyys, tälläinen tämä maailma on. Mutta puolustusta ei ole ja miksi toinen ihminen vaikka minkälaisissa olosuhteissa säilyy hyvänä ja toinen ei, asiat ovat myös valintoja ja heikot sortuu elon tiellä ns.
PoistaYmmärrän täysin, olen sanaton, ei ole mitään puolustamista tälläiselle kiusaamiselle ja tiedostan äidin tuskan, mikä voi olla kamalampaa. Toivon todella, että lääkkeillä, terapialla, rakkaudella, kaikella mahdollisella suunta olisi parempaan vaikka ikuiset arvet varmasti jää.
Kyllä maailma voi olla äärimmäisen julma ja ruma.
Hurjasti teille voimia ja toivon kaikkea hyvää. <3
Kaikenlaiseen kiusaamiseen nollatoleranssi.
VastaaPoistaSe ei missään muodossa ole sallittua.
Siihen pitää puuttua heti ja lasten pitäis uskaltaa kertoa, jos sitä tapahtuu.
Kummallista, että sitä tapahtuu myös aikuisten välillä työpaikoilla.
Aiheesi oli taas tosi tärkeä. Toivottavasti valistus auttaa asiassa
Hyvää keskiviikkopäivää
>Leenalii
Se on niin, että kun lapsi kertoo, ei lapsi halua, että asiaa viedään eteenpäin. Tässä kohden pitää olla vahva vanhempi ja nostaa hälinä. Jopa koulussa voi tulla vastustusta ja jopa itselle tunne, että muka suurentelee asioita. Koska ihmiset eivät halua mielellään kohdata näitä asioita. Ei koulu tunnustaa, että tälläistä menee heidän silmien ohi ja kiusaajan vanhemmat eivät voi uskoa pikku murustaan moista. Hirmuisen vaikea vyyhti, joka vaatii vahvaa vanhemmuutta ja voimaa.
PoistaKiitos niin paljon Leenalii ja ihanaa viikonloppua sinulle <3
Ajelin tänään Tallinnassa kun kuulin suomalaisen radiokanavan uutisista tuosta tapahtumasta koulussa. Kuitenkin on hyvä, ettei se päätynyt huonommin. Niin ikäviä uutisia kuulee ympäri maailman jatkuvasti vastaaavista tilanteista.
VastaaPoistaOlin koulukiusattu useamman vuoden yläasteella. Olin nuorempi kuin muut, ujo punkero ja sellaisena kiusaajille helppo kohde. Kotonakaan en oikein osannut puhua aiheesta kun vanhemmillani oli vaikea avioero meneillään, koetein samalla selvitä siitäkin.
Jossain vaiheessa sisuunnunin ja aloin pistää kampoihin, mutta varsinainen pelastus oli talli, jossa sain itseluottamusta, vastuuta ja uusia kavereita. Lukiossa olin jo varmempi ja opisekelemaan lähtiessä jonkun vuoden päästä olin jo luokan johtaja ja yhteyshenkilö koulun ja luokan välillä. Välillä olin jo laittanut itseäni tilanteisiin joissa oli pakko pärjätä; reissannut kilpahevosen kanssa pitkin Euroopaa ja asunut Yhdysvalloissa vuoden. Toisinkin olisi voinut toki päätyä, mutta onneksi pääsin kiusaamisista yli.
Olen ollut parissa luokkakokouksessa myöhemmin, pahimmat kiusaajani eivät olleet luokaltani, mutta ne myötäilijätkään eivät varmaan edes muistaneet ettei kukaan noussut puolustamaan minua tai edes tullut rinnalleni. Sen sijaan he tulivat innoissaan juttelemaan. Olen antanutu heille jo vuosikymmeniä sitten anteeksi, mutta välillä harmittaa ettei kouluajoilta jäänyt yhtään kunnon ystävää.
Kyllä tämä järkytti koko koulua syvästi ja koko ajan mietin, miten sen oppilaan vanhemmat ja se lapsi, jota tämä sekaisin ollut henkilö pahoinpiteli....
PoistaVoi sinua rakas Tuuli ja ajattele, jostain heikommasta olisi voinut tulla kiusaaja itsekin, mutta sinusta tuli maailman sydämellisin ja auttavaisin. <3 Olet vahva, sillä heikot ne sortuu elon tiellä.
Olet myös niin rohkea noilla seikkailuilla, en todellakaan uskaltanut matkustaa yksin ja olin todella arka. Au pair vuosi Washingtonissa tädin kamujen luona on jäänyt kaduttamaan. Toisaalta koko elämän paletti olisi sen kokeman kautta voinut mennä ihan toisin.
Tulin surulliseksi tuosta viimeisestä kommentista. Pakko on luokkakamujen muistaa. Ei tuollaista vaan voi unohtaa, jos jotain kiusataan. Ihmisyys on sitä, että heistä edes yksi olisi voinut sanoa, anteeksi etten tehnyt silloin mitään, itsekin pelkäsin, mutta on helpompi piiloutua iloisuuteen. Voi suru sentään, ihan sydämestä ottaa.
Paljon halauksia ja kiitos siitä, että avasit sydäntäsi ja ajattele mitä rohkeutta se on ja voimaa, olla juuri sellainen kuin on ja kaikkinen niine kokemuksineen mitään peittelemättä.
Oot super. <3
Kyllä olen minäkin saanut osani kiusaamisesta ala-asteella, kun muutimme uuteen kaupunkiin kesken kouluvuoden. Sitä jotenkin nolotti se, että kiusattiin, joten ei edes ymmärtänyt kertoa kenellekään. Kiusaaminen on ikävää ja surullista, että niin paljon on heitä, joita edelleen kiusataan, vaikka kuinka asioihin puututaan. Kiusaajat eri kouluun, johan loppuisi! Paapominen pois, sillä ei sekään ole auttanut.
VastaaPoistaJuu se on niin hurjaa miten kiusaaminen vaikuttaa, että sitä kiusattu häpeää vaikka kiusaajan pitäisi hävetä. Siinä murretaan kyllä ihmisen itsetuntoa.
PoistaJuuri samaa mieltä, kiusaajat jonnekin pienempään ryhmään, sillä taatusti hekin tarvitsevat tukea ja isossa massassa eivät tätä myös saa.
Ihanaa viikonloppua Minna. <3
Kiusaaminen on tämän maan pahin syöpä!
VastaaPoistaItseäni on koulussa kiusattu, samoin kaikkia kolmea lastani. Vanhin lapseni kävi läpi kolmen vuoden terapian. Keskimmäinen lapseni sanoo suoraan ettei pidä ihmisistä ja onkin tällä hetkellä vaimonsa kanssa kolmen kissan "isi". Nuorimmaisen kiusaamiseen puutuin heti alkuunsa kuin leijonaemo ja hänen onnekseen koulua hallinnoi rehtori, jolla on nollatoleranssi kiusaamiseen.
Ihmistä voidaan tosiaan kiusata myös työpaikalla sekä parisuhteessa. Tämän olen kokenut yhdessä työpaikassani sekä viimeisimmässä parisuhteessa. Vuosi sitten olin siinä henkisessä kunnossa, että en enää nähnyt elämässä mitään mielekästä. Jostain sain voimaa tempaista itseni ulos narsistisesta suhteesta ja sen jälkeen pitkään minua kannattelivat ystäväni ja terapeuttini, joille olen velkaa elämäni.
Nyt tiedän että kaikesta selviää ja kaikesta voi toipua. Olen hengissä ja lapsenikin voivat hyvin.
Kiusaaminen on asia jonka ihmismielen kuristavien lonkeroiden pituutta ei päättäjien taholla ymmärretä. Tuho mitä se aikaansaa on paljon enemmän kuin itku ja paha mieli. Se sairastuttaa ja tappaa!
Susanna luen tätä sanattomana ja järkyttyneenä, kertoo juuri siitä miten paljon kiusaamista onkaan. Niin viisaasti kirjoitat siitä, että kun näihin ei puututa, on kiusatut varmasti yhteiskunnalle myös monella tapaa kalliita, jos ei päättäjät muuta osaa, niin miettisivätkö tätä kulmaa, kuinka paljon kiusatut tarvitsevat terapiaa ym. Kiusaaminen todellakin on syödä, joka saastuttaa kaiken. Kiusaamista on myös somen kautta oppinut huomaamaan, että on aivan järisyttävän paljon. Ihmiset ovat aivan hirveitä monet ja usein ne kaikkein tietämättömimmät, jotka huutelevat omasta kuplastaan.
PoistaOlen niin pahoillani, että olette joutuneet kokemaan koko perheen voimin näin mittavaa kiusaamista. Mutta jos ajattelen asiaa, itseäni on kiusattu, on motattu jopa musta silmä, perheen kaikkia lapsia on kiusattu, miehestä en muuten nyt osaa sanoa, hänellä on niin vahva luonne, että on varmaan kiusattu, mutta on mennyt kuin hanhen selästä. Kuten perheen kuopuksellakin. Mutta kun me kaikki emme ole niin vahvoja ja nämä kiusaajat usein hakevatkin herkimmät uhreikseen.
Hirmuisesti teidän perheelle halauksia ja kiitos niin paljon, että jaoit näin henkilökohtaisia ajatuksia täällä <3 Luot myös toivoa sille, että kiusaamisestakin voi selviytyä vaikka sitä ei pitäisi joutua kenenkään kestämään. <3
Minua kiusattiin niin ala- kuin yläasteella ja vielä mieheni vuoksi myös kauppiksessa. Olin varmasti helppo kohde, koska olin pyöreämpi kuin muut ja ala-asteella minulla oli vielä silmälasitkin. Itse muistelen välillä näitä aikoja, mutta olen siitä onnekas, että en ole jäänyt niihin "jumiin" vaan jatkanut eteenpäin elämässä. Olenkin kirjoittanut kiusaamisesta myös blogiini ja se löytyy nimellä KIUSATTU.
VastaaPoistaOnneksi ei käynyt pahemmin tuolla koululla. Tuollaiset aina laittavat miettimään sitä miten tämä vaikuttaa lapsiin.
Opettajilla ei ole mitään valtuuksia enää kunnon rangaistuksiin koulussa, se on kyllä totta. Uskon, että tämä myös aiheuttaa turhautumista opettajissa ja sitten se turhautuminen välillä purkautuu myös oppilaisiin (tästä on kokemusta).
Kaikki erilaisuus, kiusaajat iskee heti niihin kiinni. Olet maailman sydämellisin ja nauravaisin ihminen ja niin kultainen, se jos mikä kertoo vahvasta upeasta sydämestä, ettei kiusaajat ole lannistaneet sinua Outi ihana.
PoistaHalauksia viikonloppuun ihana. <3
On kiusattu juu, aika rajustikin eli ihan fyysisesti ja kannoin traumoja vuosikausia.
VastaaPoistaOpettajat tiesivät ja puuttuivat vaan ei auttanut kun vastassa oli tyttöjengi.
Se oli kamalaa aikaa, onneks käsitellyt sen mutta tällä taustalla on kiusaamiseen todellakin nollatoleranssi.
Nykyään on vielä vaikeampaa tuo kiusaamiseen puuttuminen, kun opettajat eivät ole auktoriteetteja. Heillekin haistatellaan ja vasta kuulin että yhdessä lähikoulussa oli oppilas pahoinpidellyt useita opettajia ihan sairaalakuntoon. Tästä tosin jo aikaa mutta kun kyse ala-astelaisesta, se on todella pelottavaa.
Mikä kaikkia täälläkin kommentoijia yhdistää, on kultainen sydän ja hurja määrä sydämen sivistystä ja näihin kiltteihin eli teihin kiusaajat ovat kokeneet helpoksi kohteeksi. Mikä on äärimmäisen surullista, mutta teitä ei ole onneksi murrettu, olette säilyneet hyvinä ja olette vahvoja naisia. <3
PoistaHui tuota opettajienkin hakkaamista. Juu on menty toisesta äärimmäisyydestä toiseen, opettajat ansaitsevat kunnioitusta, ei pelkoa, mutta kunnioitusta.
Ihanaa viikonloppua Maikku. <3
Kaikenlainen kiusaaminen pitää saada loppumaan kouluissa!Opettajilta on viety työkalut puuttua juuri mihinkään.En voi ymmärtää,miksi vanhemmat ovat nykyisin niin hanakoita arvostelemaan opettajia.Hehän ovat lastemme kasvatuksessa mukana meidän vanhempien lisäksi.Käsittämätöntä,että tämä jatkuu vuosi vuoden perään vaikka kuullaan sydäntä särkeviä tarinoita, kuinka monen loppuelämään kiusaaminen luo varjonsa.Halauksia ja uskoa hyvään toivon kaikille kiusatuille💕
VastaaPoistaJuuri näin on. En ymmärrä, lapsista on tullut meille sellaisia kultapalleroita ja kun lapsia hemmotellaan, syntyy päässilmäisiä lapsia. Lapset tarvitsevat rajat ja vahvaa vanhemmuutta.
PoistaSepä se, tuntuu että maailma on paha ja hyvä ja se ei koskaan muutu. :(
Oikein sydämellistä ja aurinkoista viikonloppua sinulle Pipsamuori. <3
Mullahan ei ole lapsia, joten siltä kantilta en osaa kommentoida.
VastaaPoistaItseäni kuitenkin kiusattiin koko yläasteen ajan. Yksi ihminen kenellä itsellä oli huono olla ja myöhemmin tähän paljastui hänen oma seksuaalisuutensa, nimitteli minua joka päivä kolmen vuoden ajan. Koin myös toisenlaista hivenen harvinaisempaa hiljaista kiusaamista. Minua ei otettu mukaan mihinkään ryhmiin vaan jätettiin ulkopuolella hiljaisesti pari viimeistä vuotta, vielä seiskaluokalla asiat olivat hyvin, lukuunottamatta nimittelijää. Välitunneilla seisoin usein yksin, muistan vieläkin kuinka karmeaa se oli ja toivoin, ettei välitunteja olisi. Voin ihan suoraan sanoa, etten yläasteella nauttinut koulusta lainkaan, silti en tunnollisena alkanut koskaan lintsaamaan tunneilta tms. Tunneilla oli hirveää, jos opettaja pyysi ottamaan parit, eihän minulla sellaista ikinä ollut. Olin liikunnassa hyvä, mutta minut valittiin joukkueisiin aina viimeisten joukossa, koska en ollut kenenkään kaveri. Joten tiedän hyvin millaista on olla syrjitty, enkä tänäkään päivänä siedä sellaista keneltäkään millään tasolla ja puutun asiaan, jos sellaista huomaan.
Mukavaa torstaita Tiia. <3
Voi Jonna, ei muuten tästä olla ikinä juteltu. Tulin surulliseksi kun luin tätä. Se on niin hurja, miten teidän kommentteja kun lukee, niin kaikki tiedän sydämellisiksi ja empaattisiksi ihmisiksi. Kiusaajat eivät ole teitä voineet nujertaa, hyvyyttä ei voi päihittää.
PoistaNäen sun pienen hahmon, joka on jätetty yksin ja ulkopuolelle. <3 Se näky kaihertaa. Vaikka minua on kiusattu, tälläistä en ole kokenut vaan on ollut hyviä ystäviä, joten en voi luonnollisestikaan täysin ymmärtää, miten kauheaa on, että jätetään yksin, ulkopuoliseksi.
paljon halauksia viikonloppuun ihana Jonna. <3
Ainoa hyvä juttu tuossa riehunnassa oli se, että riehujalla ei ollut asetta. Pahaa oloaan hän tietenkin purki äärimmäisellä tavalla. Hyvä että kukaan ei loukkaantunut! Minulla ei ole kokemusta kiusaamisesta. Se pitäisi kitkeä kokonaan pois, mutta eihän siinä koskaan täysin onnistuta.
VastaaPoistaSama pelko kävi mielessä, kun tytöt laittoivat viestiä riehujasta ja olivat lukittuja luokkiin. :(
PoistaIhanaa ettei sinua ole kiusattu, sillä murheita muuten ollut riittämiin.
Paljon halauksia viikonloppuun Marja. <3
Tyttäreni on vaihtanut koulua rajun kiusaamisen vuoksi kahdeksannen luokan puolivälissä. Olen katkera, sillä koulu ei hoitanut asiaa, kuten oletimme ja toivoimme. Kaikenlainen KiVa-koulu ja kiusaamisen nollatoleranssi on minulle pelkkää sanahelinää. Kaiken lisäksi kiusaajan vanhemmat olivat täysin kyvyttömiä hoitamaan asiaa. En edes viitsi toistaa tässä millaista sontaa he puhuivat.
VastaaPoistaMyönnän, että olen katkera. Kiusattu vaihtoi, kiusaaja jäi :(
Jos emme olisi lähteneet järjestämään vaihtoa, en edes uskalla ajatella mikä tilanne tyttäreni kohdalla nyt olisi.
Ikuiset jäljet jäivät. En voi avata asiaa tässä yhtään enempää, vaikka mieleni tekisi, sillä ei voi koskaan olla varma kuka näitä tekstejä lukee.
Otit tärkeän asian esiin, jossa on vielä paljon tekemistä.
Kiusaajalla on parempi tilanne perusopetuksessa kuin kiusatulla, en voi käsittää!
SanniKaarina
Saat ollakin katkera. Mikä on maailmassa vikana, jos aikuiset ja koululaitos eivät pysty suojelemaan lasta. Uskon kyllä hyvin, kaikki haluavat vaan lakaista asian ja jopa, ettei meidän kultamurunen nyt mitään ole tarkoittanut. Voivat jopa kääntää asian niin, että vika onkin kiusatussa. Niin surullista.
PoistaEn yhtään ihmettele, että olet, ihan vatsasta vääntää lukea tätä ja mielestäni suorastaan sairasta. Kyllä kiusaajien vanhempien pitäisi olla vahvoja vanhempia ja vakavasti miettiä, että mikä on mennyt pieleen ja lapsi terapiaan. Kuka haluaa, että lasta kiusataan, mutta kuka myöskään haluaa, että oma lapsi on kiusaaja. Se jos mikä kertoo vanhempien epäonnistumisesta myöskin ja toki voi olla lapsia, joille ei aikuiset pärjää, mutta aika harvassa varmaan on. Vanhemmuus kun ei ole mikään picnik eli jokin suloinen tuhiseva vauvakäärö ja sitä rataa. Tuntuu ettei jotkut vanhemmat ymmärrä, että sitä lasta tulee kasvattaa ja asiohin tulee jatkuvalla syötöllä puuttua.
Vähän samaan kallistun, pahuus ja röyhkeys porskuttaa, olen huomannut sen ihan jo aikuisten hiekkalaatikolla. Muut vaikenee ja se jota kaltoin on kohdeltu, nuolee yksin haavansa.
Kovasti voimia teidän perheelle ja toivon todella, että koulun vaihto kuitenkin auttoi vaikka kaikesta jää isot traumat.
<3 Sydämellistä viikonloppua SanniKaarina. <3
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista<3
PoistaVarmasti yksi vanhemman pahimmista peloista on se, että oma lapsi joutuu koulukiusaamisen kohteeksi. Puheet ja hyvät tarkoitukset eivät vielä ole riittäneet siihen, että kiusaamisen saataisiin loppumaan. Keinot tuntuvat olevan hukassa, etenkin jos kiusaajan vanhemmat vetäytyvät tiukalle puolustuslinjalle. Varsin usein ainoa ratkaisu on se, että kiusattu vaihtaa koulua. Siihen mennessä, kun tuollaiseen ratkaisuun päädytään, on jo liikaa ehtinyt tapahtumaan. Lisäksi se kenen pitäisi vaihtaa koulua on kiusaaja. Minusta tuntuu, että ainoastaan sillä pelotteella ja sanktiolla, että kiusaaja joutuu vaihtamaan koulua, voisi saada tehokkaammin tuloksia.
VastaaPoistaMinulla on ilmeisesti käynyt tuuri, koska en ole missään elämäni vaiheessa joutunut kiusatuksi.
Itse pelkäsin, että omia lapsiani kiusataan, mutta melkein vielä enemmän pelkäsin että omat lapset olisivatkin kiusaajia.Ja siitä puhuin aikanaan paljon lapsilleni.
PoistaUlkopuolelle jättäminen oli yksi niitä kiusaamisen muotoja joita jouduin kokemaan. Mutta ehkäpä se on auttanut myöhemmällä iällä niin, että olen uskaltanut mennä uusiin paikkoihin, kouluihin yksin ilman ainuata kaveria. Toisissa kouluissa sain elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Jostain ei jäänyt oikeastaan ketään, jota voisin ystäväksi nimittää. Senkin tuo ulkopuolelle jättäminen varmaan teki, että olen oppinut olemaan yksin. En aina kaipaa seuraa. En kuitenkaan ole erakko vaan nautin, kun saan olla hyvien ystävien kanssa välillä itkien, välillä nauraen.
Mutta ne nimet ja kasvot eivät koskaan unohdu, joiden vuoksi yläaste oli lähinnä kidutusta. Jälkeen päin olen huomannut että yläasteella minulla oli paljon poissaoloja. En pinnannut, mutta heti kun oli pieninkin syy jäädä pois koulusta, niin jäin kotiin. Kiusaamisesta en koskaan kertonut kotona enkä kenellekään muullekaan . Ei tullut edes mieleeni kertoa, mitäpä se olisi auttanut.
Olet itse ollut onnekas ettei minua lapsuudessa kiusattu missään vaiheessa. Kiusaaminen on ehdottomasti sellainen asia, jota ei toivoi kenellekään tapahtuvan ja kouluissa siihen pitäisi kyllä puuttua heti eikä vain katsoa läpi sormien. Olen samaa mieltä Rva Kepposen kanssa ettei kiusatun pitäisi joutua vaihtamaan koulua vaan kyllä kiusaajan pitäisi kantaa vastuu teoistaan. Vanhempien rooli on tärkeä eli yksin ei koulu kyllä kiusaajalle oikein pärjää jos lapsen vanhemmat eivät "näe tilannetta oikein".
VastaaPoistaIhan näin juuri on ja voihan olla, että on sellainen tapaus, etteivät vanhemmatkaan enää pysty mitään. Käytännössä voisi sanoa, että teini-ikään mennessä se tärkein kasvatustyö on jo tehty.
PoistaNiin surullista. <3
Sydämellistä maanantaita Marjo. <3
On kokemusta kiusaamisesta. Varmasti monilla kiusaajilla on itsellään todella paha olla ja heidänkin pitäisi ehdottomasti saada apua! Mutta sitten on myös niitä kiusaajia, jotka jostain syystä katsovat sen oikeudekseen. Nykyaikana on yhä enenevässä määrin näitä vanhempien "kullannuppuja" jotka ovat kasvaneet varsin tunneköyhiksi mitä tulee empatiaan ja sympatiaan, heidät on kasvatettu uskomaan siihen, että he saavat ja heillä on oikeus tehdä ja sanoa ihan justiinsa mitä haluavat. Olen törmännyt useampiin tällaisiin vanhempiin ja lapsiin (yleensä perheessä on vain yksi lapsi) ja saanut pöyristyä moneen kertaan sekä vanhempien että jälkikasvun käytöstä.
VastaaPoistaPahimpia kiusaajia ovat mielestäni ihmiset, jotka antavat ulospäin kiltin ja viattoman kuvan ja sen takia kiusattua ei uskota, koska hän ei mahdollisesti ole se kiltti kympin oppilas, vaan oletusarvoisesti se, joka kiusaa (siis ulkoisten "tunnusmerkkien" takia ja/tai ulkopuolisten merkille pistämän käyttäytymisen takia, usein siis se hieman "erilainen", valtavirrasta jostain syystä erottuva ihminen). Olen joutunut tällaista seuraamaan ja kiehumaan raivosta ja epätoivosta, koska kiusaaja on onnistunut kääntämään asiat täysin päälaelleen ja häntä on uskottu. Maailma on pahimmillaan hirveä paikka jossa oikeus ei toteudu edes silloin, kun siitä virallisesti päätetään.
Koululta ja opettajilta on viety lähes kaikki resurssit "hallita" luokkia ja pärjätä näiden nykyisten kasvamassa olevien tyrannien ja despoottien kanssa. Siihen kun lisätään ne itsekkäät, omanarvontuntoiset ja sokeat vanhemmat, jotka kitarisat heiluen kirkuvat, että "ei MEIDÄN kultamussukka todellakaan ikinä koskaan olisi voinut tehdä/sanoa mitään tuollaista, kyllä nyt on kysymys väärinkäsityksestä!"
Huh, tämä on aihe joka nostaa mulla verenpaineet joka kerta! Olen lapsesta asti ollut äärimmäisen oikeudentajuinen, kerran puolustin kiusattua luokkatoveriani niin, että sain päähäni haavan (todella pieni, mutta verta siitä tuli ihan älyttömän paljon) ja tämä taisi tapahtua kolmannella luokalla. Taitaa olla parempi lopettaa tämä vaahtoaminen tähän, minulla on niin paljon suuria tunteita aiheeseen liittyen, että on parempi laittaa korkki kiinni, kuin päästää asiat kuohumaan ylitse. Kiitos Tiia, kun kirjoitit aiheesta, siitä ei voi mitenkään koskaan puhua liikaa! <3
Ikävää kuulla, että on kiusattu. <3
PoistaKyllä sen jo nettikiusaamisessa näkee ja jokainen meistä tuntee ihmisiä, jotka eivät näe omissa toimissaan mitään väärää. Jotain on mennyt niin pahasti pieleen.
Kyllä se on juuri näin, ettei sitä kultamussukkaa voi hemmotella loputtomiin vaan tarvitaan vahvaa vanhemmuutta. Vanhemmuus ei todellakaan ole mikään helppo rasti. Pitää olla valppaana, puuttua asioihin ja aina, eikä lakaista asioita maton alle. Ei vaikka itsellä olisi mitä ongelmia tai väsymyksiä, vanhemmuus menee numero ykköseksi.
OLen itsekin törmännyt tälläiseen kiusaamiseen, mielistellään kehutaan, lumotaan kaikki ihmiset, kun on saatu lumottua, alkaa vähättely, asioihin puuttuminen ja myös kaikenlainen välien suhmurointi, ei kestetä, että minulla on vaikka muita ystäviä ja näitä välejä yritetään rikkoa. Ulospäin kuitenkin kaikille kauniina mielistellään vaikka totuus on hyvinkin ruma ja tälläinen henkilö on valmis vaikka minkälaiseen mustamaalaamiseen oman itsensä pelastamiseksi.
Saa nousta verenpaineet, saa sauhuta ja niin pitääkin. Jos tämä ei herätä oikeudenmukaisessa ihmisessä toivottomuutta, niin ei sitten mikään. Olen kyllä todella huolissani maailman menosta, sillä myös nettikikusaamisen myötä maailma on mennyt aina vain synkemmäksi.
Tästä ei voi puhua liikaa ja tuo lasten koululla tapahtunut juttu oli aivan kamala juttu ja silti aloin siinä miettimään, että tämä muita uhannut ja pahoinpidellyt henkilö oli itse kiusattu, eikö hän osaa enää muuta, kuin laittaa pahaa kiertämään. Eikö hänellä ole muusta kokemusta.
Halauksia uuteen päivään ja mölytään, jotta maailma muuttuisi edes pikkuriikkisen ja jos yhden tai kahdenkin lapsen voi pelastaa kiusaamiselta, se on paljon se.
<3