Mikrosirun kokoinen pieni juttu monille, mutta tässä päässä tapahtui SUURI ihme, enkä ole vieläkään selvittänyt miten kaikki oli mahdollista.
Avaruussiskoni maailman ihanin Elli vinkkasi sarjasta Ylellä ja Yle Areenalla "Astronautti: Maailman kovin ammatti", joka on kaksi jaksoa katsottuani ehdottomasti kaikkein aikojen paras reality show ikinä!
Kisassa 12 erittäin lahjakasta ja taitavaa, mitä uskomattomampia koulutuksia omaavaa ihmistä, kisaavat kanadalaisen astronautin ja avaruusaseman komentajan (meniköhän tuo titteli oikein) Chris Hadfieldin suosituksista, päästä seuraavaksi astronautiksi, kun taas astronauttivalintoja tehdään.
Kisassa 12 erittäin lahjakasta ja taitavaa, mitä uskomattomampia koulutuksia omaavaa ihmistä, kisaavat kanadalaisen astronautin ja avaruusaseman komentajan (meniköhän tuo titteli oikein) Chris Hadfieldin suosituksista, päästä seuraavaksi astronautiksi, kun taas astronauttivalintoja tehdään.
Kisaajina on urologia, RAF-lentäjää, Kosmokemian tohtorikoulutettavaa, Ydintekniikan insinööriä, Kvanttifysiikan tohtorikoulutettavaa ja samalla balettitanssijaa jne. Kyseessä ei ole nyt mitkään Matti Meikäläiset, vaikka huhhahei samanlaisia tehtäviä myös nämä kisaajat käyvät läpi, mitä me viime kesänä Juri Gagarin Cosmonaut traning centerissä.
Eli itse kisaajat ovat persoonina äärimmäisen mielenkiintoisia, puhumattakaan heille osoitetut aidot ja tiukat astronauttitehtävät, joita on paljon enemmän ja jotka ovat paljon tiukempia, kuin meillä oli, tosin kuitenkin muutama hassu samakin löytyy.
Eli itse kisaajat ovat persoonina äärimmäisen mielenkiintoisia, puhumattakaan heille osoitetut aidot ja tiukat astronauttitehtävät, joita on paljon enemmän ja jotka ovat paljon tiukempia, kuin meillä oli, tosin kuitenkin muutama hassu samakin löytyy.
No nyt siihen SUUREEN ihmeeseen. Olen katsonut kyseisen sarjan jo kaksi tullutta jaksoa läppäriltä ja Yle Areenalta. Tällä viikolla sohvalla maatessa ja Mickey kissa massun päällä ja kaukosäätimien ollessa sohvapöydällä katselin Netflixiä ja yhtäkkiä Netflix ohjelma vaihtui kesken kaiken Ylelle ja telkkarista alkoikin tulla lempparisarja "Astronautti: Maailman kovin ammatti".
Kyllä nyt maar sanon, että tämä on niin kummitusmainen avaruudellinen ihme, jossa isommat avaruusvoimat ovat kyseessä. Tälläinen suorastaan kaikin tavoin mahdoton asia, tuntuu yhtä yliluonnolliselta kuin elämä itsessään tai puhumattakaan avaruus.
Lisäksi Kristallikimaran Minna lähetti juuri äsken tämän kuvan Whatsuppilla ja juuri sillä hetkellä, kun mietin mistähän löydän kuvia tähän postaukseen. Kristallikimara: "Täältä Roomasta löytyy sullekin juttuja." Mikä sattuma taas vai onko edes sattumaa, hih, jos välitän antenneillani avaruusenergioita Roomaan asti. 😅
Asia itsessään on tavallaan merkityksetön, etenkin teille varmasti, mutta täällä päässä kovinkin merkityksellinen, sillä taas mielen on täyttänyt avaruusasiat.
Hih tiesittekö muuten tälläisenä hassuna välihuomautuksena, että avaruudessa painottomuudessa, hunajapullon kuplat eivät pyri ylös vaan ovat isona ilmakuplana pullon keskellä.
Hih tiesittekö muuten tälläisenä hassuna välihuomautuksena, että avaruudessa painottomuudessa, hunajapullon kuplat eivät pyri ylös vaan ovat isona ilmakuplana pullon keskellä.
Eikö jännää, loputtoman jännää, näitä asioita voisi tutkia vaikka kuinka paljon. Enkä mielelläni pidä jalkojani tai mieltäni koko ajan visusti maankamaralla, vaan haluan hakea tietoa ja ymmärrystä, miksi ja miten elämä on saanut alkunsa ja miten ihmeellinen on elämä, avaruus, maailmankaikkeus. Tietäen kuitenkin, etten mini-ihmisenä vastausta ikinä saa, mutta ainahan on se "oma totuus", jota on itselleen kiva sepitellä.
Avaruus saa nöyräksi, pieneksi muurahaiseksi. Murheisiin avaruus auttaa aina, sillä avaruusperspektiivistä katsottuna, omat murheet ovat täysin tyhjiä, mitättömiä. Avaruusperspektiivi täten lohduttaa.
Kuolemanpelkoon saan myös lohtua nimenomaan avaruudesta, miten maailmankaikkeus on yhtä ja samaa tähtipölyä, johon kuoleman jälkeen energiana liityn, yhtyen suureen kokonaisuuteen. Eipä sitä tiedä, jos vaikka tähtipölynä voi jutella rakkaiden edesmenneiden kanssa, mutta tämä on osaltani jo leikinlaskua.
Kuolemanpelkoon saan myös lohtua nimenomaan avaruudesta, miten maailmankaikkeus on yhtä ja samaa tähtipölyä, johon kuoleman jälkeen energiana liityn, yhtyen suureen kokonaisuuteen. Eipä sitä tiedä, jos vaikka tähtipölynä voi jutella rakkaiden edesmenneiden kanssa, mutta tämä on osaltani jo leikinlaskua.
Satuin sitten vielä katsomaan YouTubesta Timelapse of the Future-videon, jossa oivallisesti kuvataan ja niillä minimaalisen vähillä tiedoilla kerrotaan, joita meillä lilliputti-ihmisillä on hallussa, tällä mikroskooppisen pienellä planeetalla, itse maailman, universumin, kaiken elämän lopusta ja syntymisestä.
Luonnollisesti ymmärrän, ettei ihminen näin isossa kokonaisuudesta voi tietää mitään, voi vain arvailla, mutta aivan häkellyttävä kyseinen video on. Miten kaikella on alku ja loppu, jopa mustilla aukoilla, äärettömyydellä. Noh mitä äärettömyyden takana on, en tiedä, mutta katsokaa ihmeessä video, sillä se jos mikä muistuttaa siitä, että joskus meitä ei ollut, maapallo oli erilainen, maapalloa ei ollut ja maapalloa ei joskus tule olemaan.
Meillä nykyihmisillä on sellainen suuruudenhullu käsitys välillä, että olemme aina olleet, tulemme aina olemaan, olemme maailman napa. Oikeastaan jo se, miten ihminen on tuhonnut maapalloa, käsittämättä tuloksia, miettimättä edes seurauksia, kertoo juuri tästä. Mutta jostain syystä meille tälläisetkin luonteenpiirteet on asetettu, olla itsekäs, halu kehittyä, palo eteenpäin, halu menestyä ja monesti ihminen kaikessa janossaan unohtaa, keitä ja mitä talloo.
Videon katsominen voi toki tuoda lohduttomuutta, joten en voi suositella kaikille. Mutta aina, kun katson nimenomaan taivaalle ja tähtiin, muistuttaa pimeä taivas ja miljoonat tähdet elämän ihmeellisyydestä ja myös siitä ihmeestä, että miten juuri minä olen sattunut syntymään tälle planeetalle.
Muistuttaa elämän arvokkuudesta ja tukee sitä, että jos voittaa elämän lottoarpajaisissa, näin pääsee osaksi näin uskomatonta avaruudellista äärettömyyttä, ei voi kuin olla kuitenkin onnellinen, että wow minut juuri valittiin tai minä valikoiduin, se jos mikä on suuri ihme.
Muistuttaa elämän arvokkuudesta ja tukee sitä, että jos voittaa elämän lottoarpajaisissa, näin pääsee osaksi näin uskomatonta avaruudellista äärettömyyttä, ei voi kuin olla kuitenkin onnellinen, että wow minut juuri valittiin tai minä valikoiduin, se jos mikä on suuri ihme.
On mielenkiintoista miten tämä kulma ei saa tuntemaan ahdistusta, tai pienuutta ahdistavalla tavalla vaan lohdullisella. Olla yksi hiekanjyvä valtavan suuressa kokonaisuudessa, se on kuulkaas aikamoinen juttu.
Kuten se, että meillä televisio elää omaa elämäänsä ja ottaa ohjelmatoiveeni todella vakavissaan ilmeisesti jonkun sädettämäni aivoenergian kautta, kun vaihtaa lennossa ohjelmatkin lemppariohjelmaksi. Tyyliin äläpäs katso tuota vaan katso tätä. Niin hassua, kuten kaikki on, jos oikein ajattelee ja samalla kunnioitettavan valtaisaa!
Joten nautitaan elämästä, viikonlopusta, siitä pienestä palasta kakkua, katsotaan taivaalle ja kurkotetaan välillä isosti, mutta vaikka kuinka isoksi muuttuisimme, jalat visusti maapallon painovoimassa kiinni ja muistaen, kuinka pieniä kuitenkin olemme.
Kaikkihan on todella ihmeellistä, eläimet, kukat, vesi, maisemat, ihminen, elämän syntyminen. Tämä kaikki on niin scifiä kuin olla voi, mutta emme miellä asioita kovin ihmeellisiksi, koska olemme tottuneet niihin ja näistä erikoisista asioista on tullut meille tavallisia. Lapsen kyky ihmetellä, kun kaikki on vielä uutta, kertoo juuri kaiken ihmeellisyydestä.
Kaikkihan on todella ihmeellistä, eläimet, kukat, vesi, maisemat, ihminen, elämän syntyminen. Tämä kaikki on niin scifiä kuin olla voi, mutta emme miellä asioita kovin ihmeellisiksi, koska olemme tottuneet niihin ja näistä erikoisista asioista on tullut meille tavallisia. Lapsen kyky ihmetellä, kun kaikki on vielä uutta, kertoo juuri kaiken ihmeellisyydestä.
Haha, jos joku ihmettelee olenpa seko, niin taas minulle on hämmentävää, jos ihmiset eivät mieti omaa maailmaansa avaruuden suuruuden kautta eli meitä on kaikenlaisia ihmisiä, kuten avaruudessa on tähtiä ja se kaikille ihmisille ja tähdille suotakoon.
Iloista perjantaita, terkuin avaruushullu!
Mitä avaruus sinulle merkitsee, miten koet avaruuden? Löytyykö muita avaruushulluja? Tuntuuko avaruus pelottavalta? Mistä saat lohtua, kun tunnet itsesi pieneksi? Mitä vaan mielipiteitä aiheesta olisi mahtavaa kuulla. ❤️🛸❤️🛸🚀🛸❤️
*Astronautti: Maailman kovin ammatti kuvat lainattu BBC.co.uk/astronauts
*Astronautti: Maailman kovin ammatti kuvat lainattu BBC.co.uk/astronauts
Aikamoinen ihme, tekniikka on kummallista ja jos ei asialla ollut avaruusoliet, se oli tekniikka;) Olisikin kyllä hätkähtänyt minäkin.
VastaaPoistaMä en ole kovin avaruutta pohtinut, koen olevani vain pienenpienenpieni hiukkanen koko maailmankaikkeudessa ja avaruus, no se on on loputon ja käsittämättömän ihmeellinen.
Nyt taas leipomaan :)
Iloa viikonloppuun ihanainen ♥
Kyllä ne avaruusoliot taisi olla, hih. Kukaan ei koskenut kaukosäätimeen, eikä telsulla katsottu tuota ohjelmaa, mutta niin se vaan kesken Netflixin plupsahti ruudulle.
PoistaOikein ihania rippijuhlia teille ja kyllähän se kaiken suuren ajatteleminen on aika pelottavaakin. <3
Hehe! Mikä sattuma, että osui juuri tuo näyteikkuna silmiini ja heti astronautti sai aikaan ajatuksen sinusta ☺️ Terkut vaan täältä upeasta Roomasta ♥️
VastaaPoistaMeillä oli antennit kytkettynä kuules. <3 Kiitos ihana Minna. <3
PoistaEnpä ole avaruutta kauheasti miettinyt. Ajattelen olevani pikkuriikkinen vieras, joka käväisee täällä maailmankaikkeudessa. Maailma on pyörinyt ennen minua ja pyörii jälkeenikin.
VastaaPoistaNäinhän se juuri on ja siten ihan selvästi olet ehkä ihan tietämättäsikin miettinyt näitä asioita. <3
PoistaIhanaa viikonloppua Satu <3
No oli kyllä aikamoisia yhteensattumia sinun ajatusten kanssa. Elämä itsessään on niin ihmeellistä ja siihen vielä maapallo ja avaruus päälle, niin johan vaan on ihmisellä ihmeteltävää. Minusta tähtitaivas on yksi maailman kauneimmista asioista. Kovasti haluaisin nähdä Marsin, punaisen, horoskooppini planeetan.
VastaaPoistaJatkettan ihmettelemistä <3 Ihanaa viikonloppua kamutin <3
Näin on Outi, niin ihmeellistä, ettei pieni ihminen kaikkea käsitä, vaikka kuinka yrittäisi. Mutta kiehtovaa on ja jos oikein ajattelee, niin kaikki on mahdollista ja niin suurta.
PoistaIhanaa viikkistä. <3
No oho! Aika mahtavia sattumia. Ja kiitos vinkistä. Pitää katsoa Areenasta aiemmat osat ja yrittää sulloutua sohvalle jatkossa, kun ohjelma tulee. Avaruus on jotenkin niin käsittämätön, etten hahmota sen suuruutta ollenkaan.
VastaaPoistaIhanaa viikkistä sinulle <3
Toivottavasti tykkäät! Minusta on todella mielenkiintoinen reality show, sillä reality show tuo kuitenkin on, mutta hyvä sellainen. :)
PoistaJos ajattelee meidän kokoa suhteutettuna avaruuteen, niin avaruutta on kyllä ihan mahdotonta käsittää.
Ihanaa viikonloppua Mannilainen. <3
Esko Valtaojan kirjoituksia lukiettuani aloin miettiä joskus myös avaruutta, vaikkei oma järkikulta riitäkään.
VastaaPoistaIhailin sinua jo ennestään ja ihailuni kasvoi, kun sinut valittiin "astronauttien" joukkoon. Ylen ohjelma vain vahvistaa käsitystäni. Nuo Rooman terkut tulivat kuin tilauksesta.
Oma pienuus maailmankaikkeudessa on lohduttavaa.
En halua olla ilonpilaaja, mutta olisiko mahdollista, että rakkaat lapsesi olisivat ajastaneet telkkariin ohjelman, josta tietävät sinun pitävän? Muuten tapahtunut on mysteeri <3
Hyvää viikonloppua Tiia!
Samaa mieltä, oma pienuus on lohduttavaa, mutta ymmärrän myös, että se voi joillekin olla käänteisesti myös lohdutonta.
PoistaHih juu ei, teinit ei edes tiedä, että olen seurannut kyseistä ohjelmaa ja meillä ei kukaan ikinä tallenna yhtään mitään telsulle. Emme katso ikinä telsua. Ihan poikkeus tilanne, että päätin katsoa Netflixiä telkkarista samalla kun vastailin blogin kommentteihin. <3 Eli kyllä tämä oli nyt scifi mysteeri, jota ei voi tekniikalla selittää. Ei ole tapahtunut ikinä ennen.
Ihanaa viikonloppua Kirsti Kaija. <3
Minä en juurikaan avaruutta näin kesäisin ajattele. Mutta talvella tuijotan tähtitaivasta ja monesti ihmettelen sen äärettömyyttä. Kuhmalahti kuuluu yhteen Pirkanmaan valosaateettomiin alueisiin ja vaikka meilläkin katuvalot ovat tuolla jonkin matkan päässä, silti tähtitaivas näkyy erityisen hyvin tässä meidän Leppämäen päällä. Revontulet, tähdenlennot, puhumattakaan linnunradasta. Niitä katsellessa tulee kyllä väkisinkin pienuuden tunne!
VastaaPoistaKesällä on niin paljon ihmeteltävää upeassa luonnossa. Talvisin on karumpaa ja herkemmin tuleekin pimeinä öinä tuijotettua tähtitaivasta ja mietittyä joskus miten sinne saisikin itsensä kurotettua.
PoistaWow minkälaisia upeuksia siellä pääsetkään ihastelemaan.<3
Kyllä sitä on niin pieni, mutta tavallaan samalla suuri, kun on tänne päässyt elämään.
Ihanaa viikonloppua Marketta. <3
Avaruus on ihan kaikki mulle. 😄 Perheen ja koirien lisäksi. Aloitin jo 14 vuotiaana sen tutkimisen ja jaan tuon mainitsemasi toiveikkuuden kun katsoo ja miettii valtavaa avaruutta. Koska se on niin massiivinen niin se tuo toivoa siihen että meillä ei ole kaikkia vastauksia elämästä ja kuolemasta, kivusta ja kohtalosta vaan aina saa ihmetellä ja unelmoida ratkaisuja.
VastaaPoistaMeillä on niin sama maku kaikissa avaruus-ja leffajutuissa. <3 Samaa mieltä ja kaikki elämä myös maapallolla on niin ihmeellistä ja tavallaan suunniteltuakin miten asiat toimii, vaikka mehiläisen pölyttäminen kukista, että juurikin kaikki tämä ihmeellisyys tuo toivetta vaikka mistä. Kaikki on periaatteessa mahdollista.
PoistaIhana sinä, halit täältä viikonloppuun. <3
Oi kiitti ohjelmavinkistä, en ole ollenkaan huomannut ja olen kans aivan avatuushullu ��
VastaaPoistaIhan mahtavaa ja niin kiva aina löytää muita avaruushulluja. Toivottavasti tykkäät ohjelmasta. <3
PoistaKivaa viikonloppua Päivi. <3
Oo, nyt taas tuntuu kuin olisi omaa tekstiään ja ajatuksiaan lukenut! Työskentelen näiden asioiden kanssa tai oikeastaan fysiikan noin yleisesti, mutta erityisesti juuri astrofyysikkojen kanssa ja avaruus on aina tuonut minullekin lohtua ja juuri sen äärettömyys, ja ihmisen olematon osuus tässä kaikessa on oudolla tavalla lohduttavaa. Ajattelen kuolemaakin usein juuri avaruuden kautta ja nimenomaan juuri siten, että on lohdullista ajatella muuttuvansa lopulta osaksi "kaikkea" eli energia kun ei koskaan häviä mihinkään, se vain muuttaa muotoaan, niin ihmisestäkin katoava energia kuollessaan muuttuu joksikin muuksi -osaksi maailmankaikkeuden energiaa? Noh, todellisuudessa kenties kuitenkin joksikin huomattavasti maanläheisemmäksi muodoksi, mutta kuitenkin.
VastaaPoistaOn jotenkin hirvittävän huvittavaa seurata, miten osa blogiasi kommentoivista tyypeistä kritisoi sinua jonkun huulipuna- tms. esittelyn perusteella pinnalliseksi. Ilmeisesti he eivät sitten itse kykene lukemaan näitä sinun erittäin syvällisiä ja ihan noin tieteellisessäkin mielessä hyvin pitkälle pohdittuja ajatuksiasi vaikkapa maailmankaikkeudesta. Mutta niinhän sitä sanotaan, että se mitä sanoo toisesta, kertoo aina enemmän sanojasta itsestään kuin kohteesta 😊Ihanaa viikonloppua!
En kestä, arvaa lähetinkö miehelleni tämän kommentin, on siis tulossa Norjasta huomenna kotiin. Laitoin, että ihanaa, kun joku jakaa just eikä melkein omat ajatukset. Ajattelen juuri noin, mutta ymmärrän myös, jos kaiken suuruus voi toisissa aiheuttaa lohduttomuutta ja mitättömyyttä. Kaikki voi olla niin suurta ja pelottavaa, että se voi lannistaa oman merkityksellisyyden.
PoistaMinulle nimenomaan on lohdullista, juuri tuo energiaksi muuttuminen ja kaiken ihmeellisyys. Kaiken suuruus ja silti se uskomaton asia, että on tänne syntynyt. Olemme osa jotain suurta, vaikkakin pieni osa, silti yhteydessä kaikkeen.
Periaatteessa me ihmiset tiedämme paljon ja toisaalta emme mitään. Mikä on kaikkea pyörittävä voima tai voimat? Tuo video muuten hyvin kuvaa miten asioita voi syntyä ja kuolla.
Se on huvittavaa tuo huulipunilla mitätöinti juuri siksi, että nämä henkilöt eivät ymmärrä itse elävänsä pienessä kuplassa. Jos jokin ei kiinnosta juuri kyseisiä henkilöitä, eivät he itseään peilaten kuitenkaan voi määritellä toista ihmistä. Yleistäminen on mielen surma, pitää katsoa laajemmin ja ymmärtää se, että me ihmiset olemme hyvin moninaisia olentoja. Kauneuden taju ylipäänsä tai toisen ihmisen pinnallisuuden määrittely ei tarkoita alkuunsakaan sitä, etteikö ihminen voisi olla kiinnostunut monista asioista. Kuten hyvin sanoit, nämä kommentit kertovat enemmän sanojan ajatuksenjuoksusta, kuin minun. <3 Kiitos sinulle siitä. On muuten mielenkiintoista, että nämä henkilöt eivät ole näitä blogipostauksia kommentoimassa, ehkei heillä ole mitään sanottavaa. ;)
Oikein ihanaa viikonloppua sinulle. <3
Muistan lapsena, että makasin sängyssä illalla enkä saanut unta kun avaruus ja koulussa käsitellyt asiat mietityttivät. Minua painoi ajatus siitä, että on maa ja planeetat sekä galaksit mutta mitä muuta on olemassa? Mitä on kaiken sen takana?
VastaaPoistaKysyin huolestuneena vanhemmiltani "Mitä on avaruuden takana?". Muistan vanhempien vastanneet levollisesti "Avaruus jatkuu äärettömiin ja sen takana on varmasti toinen avauus." Asia oli jotenkin niin vaikea käsittää ja on sitä edelleen, että päätin lopulta unohtaa koko aiheen kun näin oli helpompaa. Nyt aikuisena olen edelleen samalla linjalla ettemme ehkä koskaan saa tietää mitä siellä on ja tarvitseeko minun edes tietää sitä?
Olen joskus yrittänyt jopa lukea lukea avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojan tekstejäkin. Nykyään avaruustutkijat uskaltavat jopa pohtia sellaisia aikaisemmin mahdottomina pidettyjä kysymyksiä: mitä oli ennen alkuräjähdystä, miksi maailmankaikkeus yleensä on olemassa ja onko toisia maailmankaikkeuksia? Entä mitä oikeastaan ovat luonnonlait, jotka kosmosta hallitsevat? Tai ovatko maailman pelisäännöt pohjimmiltaan vain sattumaa, kuten jotkut teoreetikot väittävät? Voiko kaikkea koskaan edes selittää?
Mietin myös sitä, että pystymmekö koskaan käsittämään avaruutta vai onko se sittenkin liian monimutkainen asia aivoillemme kun katson taivaalle?
Hyvää viikonloppua Tiia <3
Kyllä pieni ihminen tulee nöyräksi, kun ajattelee asioiden suuruutta. Lisäksi, koska itse synnymme ja kuolemme, ajattelemme, että elämä on jana. Mutta päättymätön ja aina ollut avaruus ei olekaan jana, sitä on meidän ns. perspektiivistä mahdotonta ymmärtää, muuten kuin juuri näin, miten sen tähän kirjoitan. Miten joku muka voi olla aina, kun emme itse ole olleet aina. Tämä jana-ajattelu auttaa ymmärtämään avaruuden äärettömyyden ja ikuisuuden, että avaruus ei ole ihmiselämä, se on jotain niin paljon suurempaa. Me tulemma ja katoamme energiana ja muutumme osaksi kaikkea tätä, siis minun mielestä. ;)
PoistaHyvin tuo videokin kuvaa kaikkea tuota, mitä jos universumi kuolee, kaikki tähdet kuolee, avaruus muuttuu tyhjäksi ja pimeäksi, mutta mitä on tyhjä ja pimeä ja miten uusi sattuma voi sytyttää uuden tähden jne. Kun ajattelee miten pieniä olemme äärettömyydessä ja on mahdotonta juuri ymmärtää, että mitä äärettömyyden takana, miten mikään voi olla loputon ilman alkua ja loppua. Viisaimmillakaan ei ole näihin vastauksia, on erilaisia teorioita ja hyvin vähän tietoa, mihin voimme ajatuksemme nojata. Pieniksi ihmisiksi tiedämme kuitenkin ihmeellisen paljon ja tämä tieto on tullut meille lyhyessä ajassa. Ties miten tulevat sukupolvet avaruutta vielä tutkivatkaan.
Ehkei meidän sukupolvi pysty koskaan ymmärtämään, mutta ehkä joku uusi ihmislaji, joka meistä muotoutuu tai avaruudessa matkaaja, voi ymmärtää jotain. Mutta koska kaikkea ei voi kokea, ehkei kaikkea voi ymmärtääkään.
Ihanaa viikonloppua Marjo. <3
Mä tunnen itseni luonnon keskellä aina pieneksi (säilynyt edelleen nyt nelikymppisenäkin tuo lapsen ihmettely), mutta ei siihen tarvita lohtua, se on vaan käsittämätöntä onnea siitä, miten mahtavaa on pystyä kokemaan kaikki se juuri nyt.
VastaaPoistaNytkin viikon verran ole katsellut ihmetyksellä pihapiirissämme lokin poikasen ensiaskelia. Hän on ilmeisesti tippunut jo pesästä, koska on niin iso, mutta ei vielä niin, että pääsisi lentoon. Tuossa se köpöttelee parkkipaikalla päivisiin menemään hirveän huudon keran, kun ilta koittaa, kaksi aikuista lokkia alkaa kierrellä hirveällä huudolla ympärillä ja ohjata tätä seikkailevaa sankaria lähelle pesää. Ilmeisesti myös edelleen ruokkivat hivenen pihalla olevaa pikkuista. Illalla saa sitten 2-3 tuntia kuunnella, kun pimeys laskeutuu ja poikanen narisee yön pimeydessä, ennen kuin käy nukkumaan. Kuulin, et joku naapuri tietää missä se pesä on, ja oli käynyt viemässä sinne lähelle maahan ruokaakin, jotta tuo yksi kävelijä saisi varmasti ruokaa. Itse katselin, että vanhemmatkin kuitenkin ruokkii sitä vielä. Lohdullista, että joku muukin on huomannut tämän pienokaisen. Varmaan viikko, pääsee jo lentoon ja alkaa pärjätä myös itsekseen.
En tiedä miksi, mutta mua ei koskaan ole avaruus sillä tavalla kiinnostanut, eikä se kyllä pelotakaan mitenkään. Maantiedon tunnilla planeetat olivat ihan kiinnostavia, mutta siinäpä se. Toki oon sitten lueskellut juttuja, miten lähellä on monesti ollut, ettei maahan olisi osunut joku suurempikin meteoriitti, mutta näistähän ei tietenkään hirveästi puhuta. ;) Oma asenne on se, että mitäpä mä sille kovasti voisinkaan jos osuisi, sitten osuu. Samoin juttuja universumista yms. Mutta ei ole sellainen aihe mikä sykähdyttäisi mua millään tavalla. Tää on varmaan kans niitä harvoja asioita, joissa ollaan erilaisia. :D
Ihanaa sunnuntaita Tiia. <3
Luonto on aivan yhtä ihmeellinen asia, kuin avaruus tai tietenkin osaa koko tätä universaalia kokonaisuutta. Huimaa onkin sitten ajatella, mitä on meidän universumin takana, uusi universumi, hih.
PoistaOi ei miten ihana tarina, linnunpoikaset on kyllä niin ihania. Meillähän niitä ei kissojen vuoksi pesiydy tähän lähelle ja hyvä niin.
Tämä on niitä harvoja asioita tosiaan, jossa ollaan erilaisia, koska mähän olen pienestä asti ollut avaruushullu.
Ihanaa päivää Jonna. <3
Olen tuota hiekanjyvä -vertausta itsekin omissa murheissani suhteuttajana käyttänyt. Etenkin, kun Netflixiltä olen useita avaruusaiheisia dokkareita katsonut. Joskus se toimii, yleensä ei. :D
VastaaPoistaElämä on kyllä täynnä sattumia ja kummallisia polkuja. Aika mahtavaa kyllä. <3
Hih totta, joskus voi tuntua myös lohduttomalta, että oma oleminen on tavallaan mitätön. Mutta ehkä kaikki heijastaa kaikkeen ja jos meitä ei olisi, perhosvaikutus olisi suuri. Tai tietysti näinhän se menee, koska meillä on jälkeläisiä ja myös ihmiskohtaamiset sysäävät liikkeelle asioita ja tapahtumia. Näitä on jännää pyöritellä.
PoistaIhanaa päivää Nelina ihana. <3