Tuliaisia ja karvaisten elämää!

Kissamaisia tunnelmia, mutta vilpittömästi karvaiset olennot ovat hyvin kaiken kattavia ja koko ajan elämässä mukana ja siksi teinkin arkivideon meidän eläimistä. Löytyy ihan alta ja YouTube-kanavan voi halutessaan tilata täältä. Mitään suunnitelmia ei ole YouTube-kanavan suhteen eli sinne kaiketi tulee ja milloin tulee, milloin mitäkin. 

Mies tulee tänään Norjan reissulta ja yksin ei kyllä ole tarvinut öitänsä viettää, Milloin kuka on kolmesta karvaisesta olennosta joko kehrännyt tai maiskutellut ja kuorsannut autuaana jaloissa. Arvatkaas vaan kuka tuo maiskuttelija ja kuorsaaja on, no sehän on meidän koira Samu. 

Osku taas on arkirytmissä tiukasti kiinni ja joka aamu n. klo 6:00 rääkynyt sängyn vieressä, että tule antamaan ruokaa. Videolta selviääkin voi pojat, miten se meidän Osku osaakin rääkyä. 

Mickey-kissa on meidän huomaamattomin perheenjäsen ja kovin vaatimaton. Mutta on yksi asia mistä Mikikään ei tykkää ja se on suljetut ovet. Jos ovi on kiinni, niin Mikihän sitä vimmaisena sutii. Juontanee kenties siitä, että on löydetty kadulta, eikä emäntä tai isäntä koskaan kaivanneet toista takaisin. Eläinsuojeluyhdistyksestähän aikuinen Miki meille otettiin. 

Eli on täysin mahdotonta pitää makkarin ovea kiinni, jotta Samu ei pääsisi jalkojen juureen maiskuttelemaan ja krohisemaan ja Osku rääkymään vaativasti kukonlaulun aikaan aamupalaa. Ei vaan voida voittaa. 

Mies tosiaan tänään tulee näin upeista maisemista perhokalastamasta ja heitin yhden tuliaistoiveen ilmoille. Bongasin joskus viime keväänä norjalaisen Ramona Wilhelmsenin Instatililtä sinisen Freia-peltipurkin. Ehkä ensin kiinnitin huomiota nimeen Freia, koska haaveilin päälle 20-vuotiaasta, että ensimmäisen tyttären nimeksi annetaan Freya, jos tytär joskus siunaantuu. 

Mies ei ollut tästä nimestä samaa mieltä ja ehkä Freya Koivusalo, kuulostaakin jotenkin vanhahtavalta, toisin kuin silloin makustelemani yhdistelmä oman tyttönimeni kera eli Freya Ekholm. Freya Ekholm olisi ollut tosi kiva nimiyhdistelmä, etenkin kun mummin sukujuuret tulee Norjasta. 

No mutta se siitä nimestä. Laitoin miehelle Ramonan kuvan Whatsuppilla matkaan ja sanoin, että jos ruokakaupassa sattuu silmään moinen arkinen purkki, niin kyllä kiitos tuopa vaimolle. Extravaivaa ei tarvitse nähdä vaan, jos ihan ruokaostoksilla poikkeatte ja samalla reissulla sattuu löytymään hyllystä mokoma purkki, niin vaimo on hyvin onnellinen. Haha ja juurihan halusin päästä niistä purkeista eroon. Noh naisella on aina oikeus muuttaa mieltänsä. 

Viikonloppuna mies soittikin, että on nyt kaupassa, että oliko se purkki nyt tälläinen, että ei ollut löytänyt hyllystä, mutta myyjä oli tuonut pyytäessä purkin näytille. Noh sanoin sitten miehelle kiitokset onnistuneesta löydöstä ja, että olisi niin kiva, jos ilahduttaisit tätiä, joka on purkkihullu myöskin, eli jos satut ihan lähihyllyiltä löytämään, niin toisitko tädillekin moisen kivan purkkiliinin. 

Kuva yllä @ramonawilhelmsen 

No mies sitten löysi tietenkin hyllyn, jossa sininen purkki oli ja totesi, että täältähän löytyy myös punainen purkki. No kappas vaan sininen ja punainen ovat lempivärit, joten molemmat kyytiin vaan ja tädille kanssa. 

Noh mitä aion purkeille tehdä. Aion jatkossa kaikista rumista purkeista kaataa näihin purkkeihin leivinjauhon ja vaniljasokerin eli näistä näteistä purkeista tulee viralliset leivinjauho-ja vaniljasokeripurkit. 

Eli näille purkeille on oikeutus, sillä näille on käyttöä. (seli seli) Kertokaa nyt hyvät ihmiset, miksi Suomessa oli merkki kuin merkki, vaniljasokerit ja leivinjauheet tulevat kamalissa purkeissa. Kyllähän nyt ihmiset mieluiten tarttuisivat kivoihin purkkeihin, joihin on vähän panostettu. Kyllä Suomessa on paljolti tälläinen rumuusongelma, ettei purkkeihin tai vaikka suomalaisiin sampoopulloihin, peltipurkkeihin, peltitölkkeihin panosteta vaan ovat järjestään susirumia. 

Tästä syystä rakastan käydä ulkomailla kaupassa, sillä ulkomailla ruokakaupoista löytyy aina kauniisti pakattua ruokaa ja aina joku ihana purkki kotiinviemisiksi. 

Ramonan tilillä 23.4 näkemäni purkki ja sille vielä punainen kaveri ovat tulossa tänään kotiin ja oma rakas. Mitä muuta tässä nainen tarvitsee, ei kuulkaas mitään. 

On ne vaan söpöt purkit, mutta ohessa vielä söpömmät ja sekopäiset karvatit. On ne vaan niin kaiken kattavia, mutta tyhjää olisi ilman pörröisiä kavereita. 

Onko siellä ollut joskus haaveena jokin tuliainen ja haave sitten toteutunut? Tuliaistarinoita olisi kiva kuulla tällä kertaa vaikka kuten sanottu, täällä saa kommenttikentässä aina jorista asian vierestä, sillä ei tämä blogin emäntäkään koskaan pysy itse asian ytimessä, sillä miten ihmeessä kissat ja koirat liittyy tuliaisiin? Noh ei niin mitenkään!

Aurinkoista sunnuntaita. <3