Vahva etiäinen ja Avon arvonnan voittaja!

Pakko se on taas käsitellä aihetta etiäinen, vaikka olenkin kirjoitellut aiheesta n. 1,5v sitten täällä blogissa.  Viime sunnuntain postauksessa "Tsiisös mikä reissu", kerroin teille meidän sekoiluista risteilymatkalla Tukholmassa ja miten meinasimme myöhästyä laivasta ja  juoksimme kieli vyön alla pitkää putkea pitkin laivaan ja olimme laivan portilla 2-minuuttia, ennen kuin ovet menivät kiinni.

Kaikkein hulluinta oli, että sain asiasta ennen reissua etiäisen ja kerroinkin siitä ystävilleni etukäteen meidän Whats Up-ryhmässä. Silloin koko ajatus tuntui ihan hullulta ja kuten viestittelyn luonteesta näkyy, meidän ajatuksissa koko myöhästymisen mahdollisuus oli naurettava ja kehtasimmepa vielä uhmata kohtaloa toivomalla jännitystä elämäämme. Meinaan todellisessa elämässä se jännitys ei tuntunutkaan lainkaan hauskalta. 

Huimaa, että tämä myöhästymisetiäinen ilmestyi minulle näkynä eli yhtäkkiä ennen reissua silmien eteen plompsahti näky, jossa näin meidän juoksevan hätääntyneinä laivan putkea pitkin ja että myöhästyimme laivasta. Laivastahan emme sitten todellisuudessa myöhästyneet, mutta kaikki muu näyn suhteen toteutui. Mietin onko etiäisissä vaihtoehtoisia loppuja, antaako näyt ilmentymiä miten saattaisi käydä. Auttaako etiäinen ennakoimaan, ettei näky toteudu? 

Näin on käynyt aiemminkin, kun näin näyn, miehen ja minun poistuessa Jumbosta omilla autoillamme ja minun ajellessa Porvoon motaria ja miehen mennessä matkan varrella vielä tankkaamaan ja hänen lopulta tullessa perästä, näkee minun auton murskaantuneena hirvikolarin aiheuttamana. Tälläinen näky iski autolla ajaessa silmieni eteen ja ajoin kotiin ennakoivammin ja hitaammin ja niinhän se uljas uroshirvi sieltä tuli autoni eteen ja ehdin jarruttamaan, ilman etiäistä olisi voinut käydä toisin. 

Merkillistä sattumaako kaikki vain, no hyvinkin, mutta toisaalta myös mahdollisuus uskoa ihmeisiin. Kaikkihan me tiedämme jo, että elämä, maapallo, avaruus, ovat niin uskomattomia, ettei niitä pieni ihminen voi lainkaan ymmärtää. Kenties etiäinenkin syntyy aivojen käyttämättömässä osassa ja tulevaisuudessa osaamme valjastaa aivomme prosentuaalisesti kokonaisvaltaisemmin ja käyttää tätä taitoa paremmin. Tai kenties ihminen on ennen muinoin osannut kuunnella mieltään paremmin ja on hukannut taitonsa pörrätessä hektisessä nykyelämän oravanpyörässä?

Kenties on joku suurempi kokonaisuus, joka ohjaa ja antaa meille näkyjä, jos me vain uskallamme niitä vastaanottaa ja vielä kuunnella. Kävin vastikään mielenkiintoisen keskustelun kahden blogiystävän kanssa leikkisämmin sanottuna kummituksista, mutta olisivatko ne sittenkin hyviä henkiä tai jotain hengellisempää. Molemmat olivat nähneet ja kuulleet kodissaan merkillisiä asioita, joita minä en ole koskaan taas nähnyt. Mutta kaikki varmaan tietää sen tunteen, kun olet yksin kotona ja vaisto sanoo, että joku seisoo selän takana. 

Uskoin kuitenkin blogiystäviäni heti, miksi en uskoisi, jos ei ole voitu todistaa, että olisi toisinkaan, haluan avoimin mielin uskoa ja kenties juuri tämä avomielisyys saa ystäväni näkemään henkiä ja minulla on taas herkkyys saada eteeni näkyjä, jotka tulevat toteutumaan. Kenties aika ei olekaan lineaarinen, vaan ajassa on mahdollista sukkuloida, kentis mieleni on mennyt etukäteen tapahtumaan, joka tulee toteutumaan. Ehkä tämän kaltainen mielen "aikamatkailu" on tehty meitä suojelemaan. Eikö hämmentävää?

Aiemmassa vanhassa postauksessa kerroin myös eräästä erittäin vahvasta etiäisestä, joka tapahtui vuosia sitten. Kun nukuin kotonamme Latviassa ja näin painajaista, että mieheni oli veden varassa hukkumaisillaan. Heräsin hiestä märkänä ja en saanut ajatuksilta rauhaa. Yritin soittaa miehelle yöllä, mutta hänen puhelin ei vastannut lainkaan. Aamulla kerroin meillä kylässä olleelle tädilleni, että näin oli unessa käynyt ja että olen vieläkin järkyttyneessä mielentilassa.

Sain mieheni, miehen työkaverin kautta kiinni aamulla ja mieheni kertoi, että oli illalla kompastunut laiturilla oleviin naruihin ja kaatunut veden varaan. Vaatteet olivat painaneet niin kovin, että mies ei ollut päässyt omin avuin ylös laiturille ja oli koväänisesti huutamalla saanut naapurin laiturilta ihmisiä apuun. Tämä kaikki tapahtui juuri samaan aikaan klo 3:00 aikaan yöllä, kun näin painajaistani, joka herätti minut klo 3:00 yöllä. 

Tuolloin ajattelin romantisoidusti, että miehelläni ja minulla on niin vahva sielujen yhteys toisiimme ja tämäkin on toki mahdollista, mutta toinen mahdollisuus on myös se, että ihmisen on mahdollista tuntea ja nähdä etiäisiä, jotka liittyvät häneen itseensä, rakkaisiinsa tai vaikka maailman tapahtumiin.

Ette arvaakaan miten merkillinen olo tuli Tukholman Mörbyn pääteasemalle pysähtyneessä väärässä metrossa, kun oivalsin, että etiäiseni oli juuri toteutumassa ja näin oli tapahtunut aiemminkin ja näkyni oli kauhufilmin lailla juuri lunastautumassa. Olisi ollut suorastaan koomista selittää ystävilleni, että "hei sain tästä asiasta muuten aiemmin etiäisen", se olisi ollut sellaista kaikkitietävää marttyyrimaista pölinää. Mutta kun todistetusti kirjoitin asiasta ystäville ennen reissua mustaa valkoisella, siinä hetkessä tuo metrotilanne sai ylleen mystisyyden verhon.

Miten siellä, mihin sinä uskot, mystiikkaan, etiäisiin, enkeleihin, olisi mielenkiintoista kuulla muita mystisempiä asioita teidän kokemana tai tuntemana, koska eihän kukaan halua nähdä etiäisiä yksin, vaan kaipaa vahvistusta siihen mahdollisuuteen, että elämä ja maailma on taruja ihmeellisempää. 

Vielä Avon-arvonnan voittaja, joka on Taru. Onnea Taru ja laitan pian viestiä yhteystietoja varten ja teille muille kaikille kiitoksia osallistumisesta. Pian on luvassa myös aivan ihana Korres arvonta ja tietenkin myös I love me-messulippuarvonta, jossa aika moni voittaa itselleen messuliput, pysykäähän kuulolla. Sydämellistä tiistaita. <3

Taru26. syyskuuta 2017 klo 17.28

Tämä tahtoo osallistua, ehdottomasti ! Bloggerin kautta luen ja ihan siksi, koska tykään susta ja sun blogista <3

Avon ei ole tuttu ollenkaan ja mieleen tulee 1050-luvun amerikkalaisten kotiäitien meikkikutsut. Siksi olisikin kiva tutustua tuotteisiin, koska epäilen olevani hieman harhateillä tämän mielikuvani kanssa :D

Yritän metsästää sut meissuilla käsiin, olisi kiva vaihtaa sananen tai kaksi !

VastaaPoista

Vastaukset

1. 
   Taru26. syyskuuta 2017 klo 20.26

   Siis 1950 :D Tuskinpa 1050-luvulla oli aikaa lisäillä puuteria ja rajailla silmiä...

   Poista