Soijaa pukkaa!

*Cocis Diesel pipo saatu

Huhheihaa, kohta karauttaa auto kohti Himosta, mutta sitä ennen aika on mennyt tavallista nopeammin. Aamutilaisuus Helsingissä yhtäkkiä venyi niin paljon eli jäin suusta kiinni miltei kaikkien kanssa ja miten yhtäkkiä oli päivä edennyt jo pitkälle.

Tuli kiire ja mitä kiire teettää, aivojen katoamisen. Yhtäkkiä huomasin pahimmassa kiireessä matkaavani aivan väärässä metrossa kohti Vuosaarta, kun auto oli Mellunmäen metroasemalla. 

Yllättävän kauan päiväsaikaan suhahtaa, että pääsee takaisin metroon ja taas oikean suunnan metroon ja lopulta sinne pääteasemalle. Tuumasin, että aika alkaa olla niin kortilla ettei enää jää aikaa käydä Porvoon Lidlissä vaan hankinpa kätevänä emäntänä eväät Mellunmäen K-kaupasta. Ei olisi kannattanut, lasku oli turkasen paljon isompi, kuin Lidlissä ikinä. Eikä siinä mitään, kärryn ollessa puolillaan tytär soitti, että olenko pian kotona, sillä olikin päässyt koulusta tuntia aiemmin. 

Ööh no en olisi kotona vielä ainakaan 45 minuuttiin. Aamulla tosiaan tyttären kanssa huikattiin, ettei tarvitse ottaa avaimia mukaan, koska olen jo kotosalla. Ei muuta kuin kamaa kärryyn ja autoon ja kiitolaukkaa kotiin niin kovaa kuin nopeusrajoitukset sallii. Siellä toinen poloinen värjötti odottamassa sisäänpääsyä. 

Tässä kohti pulssi oli jo hieman korkealla ja läähättävä olo. Ei muuta kuin hakemaan toista tytärtä koulusta ja postiin, koska kissanruokalähetys oli tullut. Postissa aloin jo sekoilemaan, aivot olivat tippuneet sinne ruokakoriin vissiin Mellumäessä. Nimittäin aikani jonotettuani pakettia, yhtäkkiä aivot luki Postin sovelluksesta sanan "noutokoodi" ja sanoin virkailijalle, että nämä ovatkin tulleet pakettiautomaattiin. 

Pakettiautomaatilla oivalsin, no eivätpä olleetkaan tulleet vaan nimenomaan sinne Postiin. Takaisin jonottamaan ja nauraen selitellen, aivot on ihan narikassa, paketti on sittenkin täällä. 

Nyt täällä on peffa pystyssä pitkin lattioita etsitty tyttären kännykän kuulokkeita ja kaikkea muuta on löytynyt paitsi niitä. Sehän on ihan kuolema lähteä pitkälle ajomatkalle, jos ei voi kuunnella musiikkia. Lopulta hoksasin, että katsopas rakas reppu ja ulkotakin taskut ja jos olisivat siellä ja sielläpä ne.

Nyt tässä mietin kieli vyön alla, että mitähän vielä unohtuu ja tapahtuu. No jos joku ihmettelee miten ehdin kirjoitella vielä blogipostausta, niin nyt on hetken tauko, kun muut pakkaa roiniaan ja syö välipalojaan. 

Miten se aina onkin niin, että kun on reissuun lähtö, niin korttitalossa alkaa huojumaan. Mutta eipä muuta kuin kivaa viikonloppua kaikille ja perästä kuuluu menikö kaikki maaliin vai tapahtuuko vielä jotain hiuksia nostattavaa. 

Reissuun kuuluu läskipyöräilyä ja pitempään blogia lukeneet ehkä muistaa, että kaaduin ensimmäisellä ja ajatuksen tasolla viimeisellä kerralla läskipyörällä aika pahasti eli jännittää taas nousta tuon pedon selkään. 

Sydämellistä viikonloppua kaikille ja mitäs teillä kuuluu viikonloppusuunnitelmiin. <3