Laineille ystävän kanssa

Tänään on se päivä, jota on jollain tasolla suunniteltu pitkään. Pidettiin aikoinaan oikein mojovat 30-vuotispirskeet, ruuhkavuosissa skipattiin 40-vuotisjuhlat tyystin. Päätettiin 40-vuotisjuhlat loikattuamme, että 50-vuotisjuhlia juhlitaan.

Kalkkiviivoille menee tämäkin. Molemmat täytetty hyvin samaan aikaan 50 vuotta ja kamuni täyttää tulevana sunnuntaina 51 vuotta. Mutta tänään ja huomenna juhlistetaan meidän 50 vuotissynttäreitä yhdessä, niin kuin suunniteltiin. Pääasia on, että saadaan aikaan yhdessä kunnolla. 

Kun ystävä laittoi viestiä "otatko bilevaatteet mukaan", mietin oliko se vitsi, haha. No kamu siellä kauhuissaan varmisteli eli kyseli hieman jo etukäteen risteilyn fiiliksiä, että tullaanko me bilettämään, kuten nuorina. Vastaus oli "en todellakaan ota bilevaatteita mukaan" kamulta vastaus "huh helpotus." 

Hih tähän on tultu. Hyttibileet parhaat bileet eli suklaata, limukkaa, ehkä skumpat ja puhetta niin, että papupadat raikaa. Tähän voi vain päätyä, kun lapset on tehty iäkkäänä ja biletetty ollaan ehditty maar nuoruusvuosina oikein urakalla. 

Meidän esikoiset ovat syntyneet 6 kuukauden erolla. Eli hyvin samaan aikaan ja saman ikäisinä tulimme raskaaksi. Kumpikin asuimme miesten töiden puolesta silloin ulkomailla.

Näimme paljon, kun lapset olivat pieniä ja esikoiset ovat tänä päivänäkin hyviä ystäviä. Mutta niin se vaan on, että kun ikää pukkaa, "joskus paras meno on peruttu meno." Mutta ei todellakaan tänään!

Tässä meidän WhatsApp keskustelu, jonka olen aiemminkin täällä blogissa julkaissut. Onko odotettavissa hyttibileet, jossa kumpikin makaa, eikä puhu mitään. Noh ei todellakaan, tiedän vanhastaan, kun nähdään, niin puhetta riittää yön pikkutunneille asti. 

"Puh",  sanoi Nasu.
"No mitä?".
"Ei mitään, tarkistin vain, että olet siinä
*Kuva omasta Nalle Puh kirjasta

Tänään me ystävämme kanssa olemme siinä. Voimme olla hiljaa, jos siltä tuntuu, voimme puhua, jos siltä nimenomaan tuntuu. Vaikka välillä tuntuu, että meillä on ollut peräti vuoden tauko näkemisessä, se ei haittaa niin mitään.

Tähän ystävyyteen on aina kuulunut tilaa hengittää ja vapaus. Jo nuorena, kun tutustuin kamuseeni, niin alkuaikoina ihmettelin toisen boheemiutta, nähtiin kun nähtiin. Bileetkin kun alkoi, saattoi kamu nukkua tirsat ensin. 

Ystäväni on henkilö, jolla on aina ollut ihailtavan terve itsetunto, en tunne ketään, joka olisi niin sinut itsensä kanssa. Tämä kantaa myös ystävyyteen. Tähän hommaan ei kuulu kommervenkkejä, ei omistamista, ei koskaan mustasukkaisuutta vaan totaalinen vapaus olla sellainen kuin on ja nähdä silloin, kun molemmille on paras hetki. Silti tiedän, jos olisi hätä, voisin soittaa toiselle vaikka yöllä ja ystäväni kodin ovet ovat aina auki minulle.

Jo nuorena meillä oli toistemme kotiemme avaimet. Asuin Viiskulmassa ja ystävä Merimiehenkadulla ja välimatkaa toistemme kotiin oli kenties 200m. Jääkaappimme olivat aina avoinna toiselle ja kenellä oli ruokaa, siellä oltiin. Muistan monet maailmanparannukset, itkut joita on itketty, naurut joita on naurettu ja ne bilevuodet, meillä totisesti oli turkasen hauskaa. Niin hauskaa, että se vaihe on nähty ja koettu ja sitä ei kaivata enää pätkääkään.

Tutustuimme aikoinaan Etu-Töölön lukiossa ja ystäviä meistä tuli lukion toisella luokalla ja erittäin hyviä ystäviä hiljakseen vuosien kertyessä. Olemme kokeneet paljon yhdessä ja tukeneet rintarinnan toisiamme, milloin toisella on ollut elämässä murhetta. Meillä on aina toisemme. 

Tänään on luvassa Tukholman risteily, hyvää ruokaa reissu pullollaan, Tukholman kadut, kahvihetket, laivalla Tavolatan herkut ja mitä varmimmin hyttibileet pyjamissa, ah ihanaa, en malta odottaa. 

Olisi kiva kuulla tarinoita ystävyydestä, miten olet viettänyt ystävien kanssa synttäreitäsi, erilaisia synttärijuttuja eli mitä vaan juttua synttäreistä olisi hauska kuulla. Mitä hauskinta viikonloppua kaikille. <3