Miksi elämään tarvitaan enemmän MasterChef Australiaa!

Pitkän tauon jälkeen päätin alkaa katsomaan MasterChef Australiaa. Koukutuin taas heti ja en välttämättä siihen kisahenkeen, sillä muutenhan nauttisin katsoa muitakin kilpailuohjelmia. 

En vaan yksinkertaisesti tiedä mitään muuta ohjelmaa, jossa on niin positiivinen, aurinkoinen ja kannustava henki. Vaikka kuinka kurkin, en näe kisailijoiden kasvoilla negatiivisia mikroilmeitä vaan kavereita kannustetaan saumatta. Toki formaatti voi olla hyvän leikkaajan ansiota, kaikki mahdollinen kitkerä on leikattu pois, mutta näin taas ajattelee vain negatiivinen suomalainen. 

Ohjelma on itse hyvyyden ruumiillistuma. Suomalainen versio oli jäykkä ja valitettavasti tuomarit olivat aika ajoin aika tiukkoja ja jopa negatiivisia, en minä sellaista halua katsella.  Australian MasterChef:ssä tuomarit osaavat antaa mokanneellekin palautetta, missä asioissa kyseinen henkilö on kuitenkin onnistunut.

Näinhän me ihmiset haluamme, että meitä kohdellaan, vaikka kuinka mokattaisiin, niin  meissä nähtäisiin myös se toinen puoli ja löytäisimme kukin jotain hyvää toisistamme. Ei ole kliseisesti mustaa eikä valkoista, ei mielestäni kökköä harmaatakaan vaan jotain raikkaan sinistä tai iloisen okraista ja suurta ymmärrystä. 

Viime viikolla törmäsin hassuun juttuun. Eräs henkilö Instan puolella halusi väkisin, että olen hänen kanssaan samaa mieltä. Yksi kommentti olisi riittänyt, mutta vastattuani hän jatkoi ja lopulta jatkoi yksityisviestien puolella ja lopulti esti minut, kun en vaan ollut hänen kanssaan samaa mieltä. Hänellä oli pakottava tarve saada minut myöntämään jotain. 

Tässä on siis kyse erään brändin tuotteista ja heidän tekemästä hyväntekeväisyydestä ja miten kannattaisi laittaa rahat suoraan hyväntekeväisyyteen, eikä ostaa krääsää. Noh minulle käyttötavara ei ole krääsää, tuotteet jotka käytetään viimeistä pisaraa myöten loppuun, tuotteet joita koko meidän tyttöperhe rakastaa. 

On myös mukava valita tuotteita, joista tiedän, että vaikka edes pieni siivu menee pisarana isoksi mereksi hyvän asian puolesta. Hän alkoi tonkimaan kyseisen brändin historian erheitä ja halusi kovasti, että myöntäisin, että yrityksen historia ei ole täydellinen. 

Mielestäni tärkeintä on se, mitä yritys tai ihminen on nyt, eikä menneitä tarvitse kaivella.  Virheistä voi oppia ja menneet tulee jossain kohden antaa anteeksi. 

Ehdotin hänelle, että hän voisi itse toimia inspiraation lähteenä, kertoa omassa Instassa mihin hyvään laittaa rahaa, minkälaisia ekologisia tekoja tekee arjessa, sillä tällä hän voisi aivan valtavasti inspiroida muita, kuin toimia somepoliisina, joka koko ajan etsii muiden tilien kautta negatiivista somettamisen aihetta, miten ihmisten tulisi somessa elää ja olla. Olin helpottunut, että hän esti minut, sillä häntä seuratessani koin aina negatiivista energiaa. 

Otan mieluusti vastaan neuvoja omavaraistaloudessa eläviltä ihmisiltä tai jotka ovat tehneet kulutustottumuksissaan ja valinnoissaan suuria muutoksia. Haluaisin aidosti nähdä, kenen taviksen hiilijalanjälki on niin puhdas, että on varaa tuomita toisten valintoja, ensin tulee tuomita ne omat. 

Kuinka moni tietää loppupeleissä siihen viimeiseen pisteeseen, että mistä kaikki hankitut tuotteet tulevat ja niiden lisäosat, hiukkaset, varaosat ym. ja niiden valmistuksen aiheuttamat päästöt. Miten puhtaasti ja ekologisesti kaikki on tuotettu tai omat matkustusmismäärät jne. jne. 

Jokaisen olisi hyvä keskittyä omiin hyviin tekoihin ja omalla posiitivisella esimerkillä on mahdollisuus vaikuttaa muihin niin, että hyvä lähtee kiertämään. Kaipaan valtavasti MasterChef Australian asennetta tänne Suomeen. Jopa niin paljon, että jos haluaisin jonnekin muuttaa, niin Australiaan, sillä kyseinen kokkiohjelma on luonut kuvan ystävällisistä, positiivisista ja kannustavista australialaisista. 

Henkilöistä, joiden oma itsetunto, teot ja minuus ovat sen verran kohdillaan, että niillä rahkeilla pystyy kannustamaan muita, jopa sitä pahinta kilpakumppaniaan. Ymmärtää, että vaikka ohjelman päässä on aikamoinen voitto, tuokaan voitto ei ole itseltä pois vaan se kuuluu eniten juuri sille, jolle se napsahtaakin. 

Suomalainen mentaliteetti on hyvin pitkälle sellainen, että toisen aikaansaannokset tulisi kuulua sille toisellekin ihmisille, ei nähdä matkaa mitä kaikkea sinne päätepisteeseen pääseminen on vaatinut, nähdään vain helposti saatu tulos. 

Kaipaan aika monta pisaraa tätä aussiasennetta, sillä millään muulla ei saada niin paljon asioita aikaiseksi, kuin hyvien sanojen viljelemisellä, kannustamisella ja positiivisuudella. 

Vaikka some on aikamoinen negatiivisuuden kaatopaikka, on siellä se toinenkin puoli, tietynlainen paratiisi, missä me ujommat suomalaisetkin uskallamme viljellä sellaisia sanoja rohkeammin, kuten "ihanaa ja näytätpä sä tänään hyvältä." 

Nyt kun me ujot suomalaiset rohkenemme vielä kehua toisiamme kasvotusten, niin johan lähtee posiitiivisuuden pyörä täällä pimeässä pohjolassakin rullaamaan. 

Kannustamalla ja omaa hyvää esimerkkiä käyttäen, sillä jos millä on vaikutusta, myös maapallon kannalta. Mikään muu ei saa omaa itsäni ajattelemaan ja jopa häpeämään omia tekojani tai kulutustottumuksia, kuin, että  joku näyttää ekologisilla tai hyvää tekevillä teoilla, miten hän elää elämäänsä ja mitä hyviä tekoja hän tekee. Tälläinen herättää halun muuttaa asioita myös itsessäni. 

Mitenkään unohtamatta, että Greta Thunbergin kaltaisia ihmisiä tarvitaan enemmän kuin koskaan. On niin paljon sanahelinää, eikä aitoja tekoja. 

*Thunberg alkoi kiinnittää huomiota ilmastonmuutokseen jo yhdeksänvuotiaana, jolloin hän lopetti lihansyönnin ja luopui kaiken turhan ostamisesta. Vuonna 2015 hän lopetti myös lentämisen, ja vuotta myöhemmin hänen äitinsä seurasi päätöstä luopuen samalla kansainvälisestä urastaan. Perhe kasvattaa omat vihanneksensa maapalstalla kaupungin ulkopuolella ja tuottaa sähkön aurinkopaneeleilla. Sähköautolla he liikkuvat vain, kun se on ehdottoman pakollista.

Tosin kyllä me täällä kotona olemme miettineet niitä sähköautonkin osien valmistusta ja erityisesti vaikka sähköautojen akkujen ekologisuutta ja akkujen runsasta hiilidioksidipäästöä.  Jos kerran yhden akun valmistuksen päästöt vastaavat 9-vuoden dieselauton ajoja. Mikä on kaikesta pahasta, se vähiten paha vaihtoehto? 

Ilon kautta ja aussiasenteella uuteen viikonloppuun. Ollaan hyviä toisillemme, kannustetaan ja yritetään nähdä se hyvä toisessa ihmisessä, eikä se paha tai huono. Kaikissahan meissä on molemmat puolet.

Ei dissata toisten valintoja, vaan näytetään omalla esimerkillä miten tehdä arjen hyviä valintoja. Sillä vaikka välillä tuntuu suorastaan maapallon kannalta toivottomalta, kyllä pienistäkin pisaroista kasvaa suuria puroja ja tehän tiedätte miten tämän lauseen loppu menee.

Mitä tunteita teksti herätti? Seuraatko MasterChef Australiaa, kaipaisitko tätä kannustavaa asennetta Suomeen. Oletko kokenut valinnoistasi tai ihan vaan olemuksestasi vähättelyä. Miten koet, kun toiset kokevat, että heillä on varaa toimia toisten tuomitsijoina, onko mielestäsi kenellekään varaa toimia näin?

Sydämellistä viikonloppua kaikille. <3