Tsiisös mikä reissu!

Olisihan se pitänyt arvata, että jos lähtee reissuun siskosten kanssa, joista toinen on ajanut läppärinsä päältä ja toinen matkalaukkunsa päältä autoilla,  niin ettei tästä reissusta voinut mitenkään tulla sellainen perusreissu näiden naisten kanssa.

Lähtöiltana ja jo ajoissa hytin sängyssä kyllä pohdin, että ollaanko vallan urauduttu jo mummoiksi oikein tosissaan ja anteeksi vaan kaikilta mummoilta tuo termi, jonka tarkoitus ei ole lainkaan olla mummoja vähättelevä, päinvastoin hakee kuvailuna adjektiiveja, seesteinen, rauhoittunut ym. vastaavaa. Ok alkuilta meni vaivoista jutellessa, mikä kukin vaiva kullakin on ja mitkä vaivat, kaverin kavereilla on ja koko vaivojen ja sairauksien kirjo käytiin pieteetillä läpi. 

Jutustellessahan sitä katoaa ajantaju ja myöhästyimme buffetin ensimmäisestä kattauksesta nälän kurniessa massuissamme, mutta eipä se haitannut, sillä jatkoimme keskustelua kaiken maailman sairauksista mahtavan illallisen ääressä Tavolata ravintolassa, josta kirjoittelinkin tuossa aiemmassa postauksessa. Ongelmista vaihdevuodet eritoten olivat kovin tapetilla ja villiintynyt karvankasvu oli mm. mieluisa keskustelunaihe ja ystävien oli vaikea uskoa, kun kerroin miten karvainen apina minäkin ihan oikeasti olen. 

Aika tylsimyksiä kuitenkin olimme ja hytissä lojuimme jo klo 21:30 ja ajattelin, että tästäpä tulee rauhallinen reissu. Aamulla kävi hieman sama homma, että homma ei vaan pysynyt jutustellessa paketissa ja tuntui  koko ajan kaikkien aivot olevan levällään, hytistä poistuminenkin tuntui vievän turkasen paljon aikaa.  Aamiainenkin sitten missattiin, koska ei ollut oikein järkeä enää syödä, kun ravintola olisi mennyt kiinni 10-minuutin päästä, mietimme kyllä siinä, etteikö aamiaistakin voisi tarjoilla myöhään nukkuville koko päivän ajan. 

Noh eipä siinä mitään, nokka kohti Tukholman T-Centralia ja sieltä tarkoituksena vaihtaa Uppsalaan menevään junaan, joka kahden pysäkin jälkeen töräyttäisi itsensä Mall of Scandinaviaan ja sinnehän piti päästä, koska uusi Disney-muki oli takaraivossa kutkuttelemassa ja olimme kuulleet Mall of Scandinaviasta paljon ylistäviä sanoja. 

Noh homma ei mennyt ihan noin helposti, vaikka suunnitelma oli selvä, vaan matkasimme monen monta pysäkkiä ohi T-Centralin jauhaen taas mistäs muusta, kuin mitä sairauksia kenelläkin on.  Metroshow ja junashow vei niin hillittömän paljon aikaa, että lopulta olimme Mall of Scandinaviassa klo 12:00 ja aamiaisella vasta klo 12.30. Meinaten se Mall of Scandivia on sekä hieno, että megalomaanisen iso ja niitä ravintoloitakin on totisesti sieltä aika vaikea löytää, kun niitäkin pukkasi olemaan joka kerroksessa. Ravintomaailma löytyy sitten aivan suuaukon toisesta päästä, josta tullaan sisään sieltä juna-asemalta ja kerros nro 1:stä, jos joku mielii reissullaan ne ravintolat helposti sieltä löytää, eikä tarvitse hukata aikaa säätämiseen.

Ei siinä sitten mitään, aamiaista nassuun ja shoppailemaan, vaikka taisimme suurimman osan ajasta viettää kahvilla, koska olimme niin ryytyneitä mummoja koko reissusta. Jossain kohdin meikäläisellä muuten iski vessahätä ja meninpä sitten vessaan ja siinä sitten vessatellessa, joku nainen tuli vessaan sisään, koska en ollut muistanut lukita ovea, koska eihän sitä kotonakaan vessan ovea tule lukittua ja nainen kiljaisi "oj förlåt".  Vessassa ei muuten ollut vessapaperiakaan, että sellainen vessareissu se. Onneksi laukkuni pohjassa oli rypistynyt paperitollo, jolle kamut naureskeli aamulla, mutta tuli kyllä tarpeeseen. 

Junamatka sujui mitä mainioimmin takaisin T-Centraliin, mutta metron vaihto alkoi olla jo himppasen väsyneille mummoille merkillinen palapeli. Ei ollut suomimetro ei, tuo Tukholman metroaseman keskus, vaan tuntui, että metroja sieltä haarautui vallan matkaten ympäri maailmaa. Niinpä me kuitenkin oikealta laiturilta astuimme metroon, luottaen vahvasti toinen toisiimme, että porukasta joku tietää mitä tekee ja minne mennään. Matkaan lähtiessäkään ei mennyt ihan putkeen, koska kamuni Kikka lensi kasseineen vastassa istuvien syliin, noh mutta onneksi ei käynyt kuinkaan. 

Siinä sitten matkasimme metrolla merkillisen pitkän ajan, sillä T-Centralistahan on varsin lyhykäinen matka Gärdet pysäkille satamaan. Ihmettelimme ääneen maisemia, oi miten kaunista reitin varrella olikaan ja mieleni pohti, että vallan ennen näkemättömiä maisemiakin tällä metromatkalla vilkkui, että niin se maailma muuttuu, oli merta ja hienoja linnamaisia taloja, joita aiemmin en ollutkaan koskaan nähnyt matkatessani metrolla satamaan. Ääneen ihmettelin myös kuuluttajan ihmeellisiä jatkoliikennekuulutuksia, koska normaalisti jatkoliikennekuulutuksia emme olleet metrossa aiemmin kuulleet kuulutettavankaan, että johan vallan on tullut palvelevia pysäkkejä tälle reissun pätkälle. Lopulta ihmettelimme, että metrohan on aivan tyhjä, missä kaikki ihmiset, koska satamaan normaalisti menee metrolla aika paljon populaa. 

Tässä kohtaa syntyi aikamoinen kujanjuoksu. Lamppu syttyi mummokolmikolla vihdoinkin ja oivalsimme, että olimme menneet aivan väärään metroon ja olimme ajautuneet hornantuutin päätepysäkille Mörbyyn! Klo oli tuossa kohden 16:12 ja siinä kohti alkoi huuli väpättämään ja puntti tutajamaan oikein urakalla, taisin kiekaista ääneen "nyt ei tytöt naurata". Tiesimme, että laivalla pitää olla n. 20-minuuttia viimeistään ennen laivan irrottautumista satamasta, joka on Tukholman päässä 16:45. 

Päät viileänä, vihdoin ei aivot enää hakusessa, vaan kaikkien aivot skarppina ja keskittyneenä metrolla kiitolaukkaa takaisin Östermalmtorille ja sieltä metron vaihto, joka vei satamaan. Tässä kohden oli monen monta onnetarta matkassa, sillä vaihtometrot ja matka kulki todella vauhdilla. Sataman metropysäkillä klo oli 16:25 ja laivallahan olisi jo pitänyt olla 10-minuuttia aiemmin.

Sari kunnon sporttimimmi lähti kasseineen, sisältäen 10 tuliaispulloa 500ml käsipesu-ja tiskiaineita pinkomaan laivalle etunenässä, Kikan ja minun läähättäessä perässä, nyt meillä ainakin oli selvä suunnitelma ja sovimme, että loppuun asti zempataan. Vihdoin sataman putkeen spurtatessa, tuntui että nyt elämä kyykyttää ja sanoin Kikalle, että nyt kuules tulee itku, me ei ehditä millään ja mitä sitten tapahtuu? Tavarat matkaa laivan hytissä Suomeen ja me hiestä märkinä Tukholmassa. Kikka rauhoitteli, älä itke nyt tässä kohden, kyllä me ehditään. Uusi putki satamasta laivaan on meinaan loputon, henkisesti ja sporttikunnollisesti se tuntui olevan ainakin 5km pitkä, vaikka totuus saattaa olla, että tuo loputon putki on hieman alle 2km pitkä, mutta oli miten oli, liian pitkä se oli!

Niinpä kuitenkin Sporttisari oli saanut pohjustettua puhumalla laivan henkilökunnan, joka muuten oli todella ystävällistä ja nauravaista, että pari mummoa vielä sieltä perästä tulee. Tässä kohden sanoin Kikalle, että kohta lentää kuules laatta ja taisi lirahtaa jotain housuunkin, että nyt kuolo korjaa! Laivan suuaukolla olimme kuitenkin 16:43 ja laiva irrottautui satamasta 16:45 eli sanonko, että aikamoinen ajoitus ja älkää vaan tehkö tätä perässä. 

Oksettava olo ja noin kauhistuttava sporttisuoritus aiheutti sen, että meikäläisellä pukkasi migreeni mutta onneksi Sarilla oli selluliittiä kuppaava muovikuppaväline mukana ja Sarihan kuppasi sitten hartioiltani migreenin pois. 

Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta eipä tullutkaan sitten tylsä reissu, vaan legendaarinen, sellainen jolle nauramme seuraavalla jännittävällä reissulla. Kikka meinaan sai ostoksista ja vähän niin kuin säälistä, meille uuden reissun ja tuumittiin, että josko sitä tästä reissusta oppineena suuntaisimme tammikuussa jihuu Mall of Scandinaviaan aleshoppailuille. Mitähän silloin tapahtuu, no se on uusi tarina se. Pääsimmepä sinne buffaankin paluuiltana ja kyllä siinä istuessa oli ihmettelemistä, että tämä reissutarina olisi voinut päättyä aivan toisinkin. 

Onko teillä kertomuksia myöhästymisistä, miten olette laukanneet kieli vyön alla laivalle, bussiin tai lentokentälle tai ihan mitä tahansa vastaavia säätöjä? Olisi hauskaa ja lohdullista kuulla, että muutkin säätää ja sekoilee. Leppoisaa sunnuntaita kaikille ja Silja Symphonyn henkilökunnalle extrapeukut hyväntuulisesta hikisten myöhästyneiden muijalesten kohtaamisesta. <3

Kuvat Mall of Scandinavian Ellos Home, Lagerhaus, Åhlens Hemköpet ja Disney Store myymälöistä ja Silja Symphonyn buffasta. :) Kiva Mikki Hiiri ja Nirvana collage tyttärelle löytyi Bull&Bear putiikista.