Kahdenlaisia ihmisiä

Ajattelin aavistuksen avata tätä blogimaailmaa, joka on aika oivallinen vertauskuva kuvaamaan ihan mitä maailmaa tai työyhteisöä tahansa. Eli pääasiassa ihmiset ovat hyviä, sydämellisiä ja mukavia. Miten paljon maailmassa onkaan hyvyyttä ja miten hyvä voittaa aina. 

Olen aiemmin kantanut matkassani negatiivisia voimavaroja aiheuttavia ihmissuhteista ja todennutkin näin jälkikäteen ajatellen niistä, että kaikkien ihmisten kemiat eivät vaan toimi keskenään, liikaa tulkinnallisia ristiriitoja, väärinymmärryksiä ja myös osittain tahallista halua ajatella toisesta aina ensin pahimman kautta. Nyt tällä iällä olen valinnut uuden seurani tarkemmin ja huolellisemmin, pitäytynyt vanhoissa ja rakkaissa ystävyyssuhteissa, jotka antanut voimaa ja alkanut karttaa hyvin pian ihmisiä, joissa on suhteessa omaan luonteeseen ristiriitoja. Kaikki ihmiset eivät vaan keskustele keksenään ja blogimaailmassa minun ei tarvitsekaan keskustella.

On ollut hämmästyttäviä asioita, miten  minua on yritetty jopa ohjailla, kenen kanssa minun kannattaa ja ei kannata seurustella. On ollut ihmisiä, jotka ovat esim. sanoneet, että sovitko sinä nyt Pinkit korkokengät Maijun kanssa yhteen, kun Maijun tyyli on niin värikäs? Voitteko aidosti kuvitella, että on näin pinnallisesti ajattelevia ihmisiä, että ihmisen värikäs pukeutumistyyli on määrittävä tekijä ystävyydessä tai ihmisen luonteessa? En ole varma onko näitä kommentoiva ihminen harmissaan vaan hienosta ystävyydestä, joka minulla Maijun kanssa on ja halu nakertaa tätä ystävyyttä vai ajatteleeko ihmiset aidosti ystävyyttä myös hyödyn kautta?

Olen tehnyt kaikki valintani ihmissuhteissa sydämen kautta, niin varmasti suurin osa ihmisistä tekee? Mutta on myös murto-osa ihmisiä, jotka ajattelevat miten toisesta ihmisestä saisi parhaimman hyödyn ja heille on antaa neuvo, sydän tietää ja sydämen valinnat vievät ihmistä myös eteenpäin. Kuten Maijun kanssa olemme jutelleet, kaksin olemme vahvempia, autamme ja puskemme toisiamme ja haluamme myös auttaa muita ja näin olemme myös huomanneet, että mekin olemme saaneet apua monessa. Hyvän kierre on mitä ihmeellisin.

On toki itseltänikin kykenemättömyyttä, kun en ymmärrä, enkä pääse täysin näiden ihmisten sisään, jotka kokevat, että auttaminen, tiedon jakaminen, toisen ihmisen tukeminen, hyvän sanominen on heiltä pois. Olen yrittänyt ja yrittänyt analysoida, kunnes lopulta en enää jaksa. Blogimaailmassa on se eroavaisuus verrattuna työyhteisöön, ettei minun ole pakkokaan  jaksaa. 

Myönnän, että tämä ikä ja päälle mummokuume on tehnyt sen, etten enää katso myöskään itsekkyyttä, sitä ettei ystävyys ole vastavuoroista, ilkeitä ihmisiä, joiden mielestä esim. toisen nolaaminen on suurta hupia, tai on näitä ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että Maiju ja minä emme ole esimerkiksi ansainneet joitain asioita, sillä mehän olemme vain hassuja tätejä. On ihmisiä, jotka haluavat lokeroida, olla katsomatta pintaa syvemmälle tai olla vaikka lainkaan miettimättä sitä, että mikään ei tule kenellekään ilmaiseksi. 

Kaikkeen onnistumiseenkin vaaditaan paljon työtä ja sydämen valintoja. Itse uskon vahvasti siihen, että sydämellistä ja auttavaista ihmistä myös muutkin haluavat viedä enemmän eteenpäin, olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä, tehdä hänen kanssaan töitä. Toki kovuudellakin voi päästä vaikka kuinka pitkälle, mutta uskon siihen, että elämä opettaa, jos et kunnioita etkä halua auttaa muita, elämä kyllä sinut vielä alas pudottaa. 

Nöyryys ja se ettei vertaa itseään muihin, tekee omaa juttuaan, uskaltaa olla aito ja rehellinen. Olemme käyneet elämässämme perheenä useita taisteluita mm. hometalooikeudenkäynnin, jota olisimme voineet toki jatkaa vielä hovioikeuteenkin asti. Silloin kuitenkin päätimme, että roikkuminen vuosien löysässä hirressä ei ole sen arvoista, mikä hintalappu annetaan niille vuosille ennen, kuin oikeuspäivämäärää edes olisi lyöty lukkoon, se hintalappu on korvaamaton. Niellä tappionsa ja elää sulassa sovussa ja rauhassa.

Nuorena olin kärkkäämmin asialla, puolustamassa oikeuksiani, tänä päivänäkin tuota leijonaa minusta ajoittain löytyy, joskus ei vaan jaksa niellä. On ihmisiä jotka tekevät valintoja, että muiden dissaaminen tekee heistä jotenkin älykkäämpiä ja hienompia, he osaavat niin taitavasti käyttää sanan säilää ja luulevat osaavansa riisua toisen ihmisen alasti, kun nämä ihmiset elävätkin vihan kuplassa, oman virheellisen ajatusmallinsa sokeuttamana. 

Jos he eivät saa riittävää vastusta, he tuntevat olonsa kaikkivoipaiseksi, mutta he eivät ymmärrä, viisas vaikenee, viisas ei viitsi kuluttaa aikaa heidän kanssa vääntämiseen. Viisas myös tietää, ettei väittelylle tule loppua, koska riidankylväjä on kaikkivoipa ja oman itsensä sokaisema. Kaikkivoipa jää lopulta yksin kuplaansa, syyttäen muita kuplassa elämisestä, koska kaikkivoipa ei aidosti ja syvästi kohtaa toista ihmistä, ei kuuntele ja kaikkivoivalla on näin vain se oma kokema ja luulo muista ihmisistä ja näin kaikkivoipa ei voi olla koskaan viisaampi, kuin hänen arvostelemansa kohde on. Kaikkivoipa käy yksinkeskustelua. 

En ole menestynyt, eikä blogiani koskaan tulla noteeraamaan suurilla tantereilla tai palkita gaaloissa, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, niin kauan kuin rakastan sitä mitä teen ja saan tehdä juttuani hyvien ihmisten parissa. On niin paljon minua taitavampia, enkä koskaan kyseenalaista miksi, sillä jos jostain olen varma, heidän menestys on vaatinut vielä paljon enemmän työtä, taitoa ja lahjakkuutta ja myös onnea ja oikeita ihmissuhdevalintoja. Ihmiset on loppupeleissä ne, jotka vievät asioita eteenpäin ja kukaan ei taatusti halua loputtomiin kannatella yhtäkään ihmistä, jonka pää on täynnä omaa huttua ja hyödyntavoittelua. 

En halua kadottaa nuoruuden sinisilmäisyyttä mihinkään, usko hyvyyteen ja pitäen sydämen auki, ollen aidosti vain oma aito itseni, niin hyvässä, kuin pahassa, olen saanut itselleni parhaan perheen, parhaat ystävät ja parhaat blogiystävät. Miehen kauniita sanojani lainatakseni "aitous ei mene koskaan muodista", haluan antaa ohjenuoraksi kaikille niille, jotka pelkäävät, jotka vertaavat itseään muihin, joilla on tarve vähätellä toisia, nostaakseen itseään. Ole oma itsesi ja sydän auki, vaikka välillä turpaan tulee, näin saat enemmän ja kohtaat ihmiset niin aidon syvällä tavalla, ettei sellainen kohtaaminen miltei vedä vertoja millekään, mitä tällä elämällä on annettavanaan meille. Teille jotka ajattelette vihaisuuden kautta, koskaan ei ole liian myöhäistä muuttua, pohtia omia toimintamallejaan ja pyytää anteeksi. Anteeksi onkin yksi kauneimpia sanoja. 

Suuttua saa ja omaa itseään suojella, kun poljetaan ja oman seuransa saa valita, sillä meillä on vain yksi elämä. <3 Minulle menestys ei ole titteleitä, rahaa, hienoja asioita, menestys on sanana jopa väärä, onnellisuus on hyvät ihmiset ja hyvän kierre, niin kotona,  kuin ulkomaailmassa ja se jos mikä on "menestystä", olla hyvyyden ilmapiirissä. 

Minkälaisia omia kokemuksia tai ajatuksia juttu herätti. Pelottaako olla täysin auki, onko esim. aiemmat elämän pettymykset saaneet simpukaksi. Mitä vaan olisi mukava kuulla ja myös siitä jutella, miksi me ihmiset vertaamme itseämme niin paljon toisiimme, kun keskittyy tekemään omaa juttua ja käyttää vertailuun käyttämän energian siihen, se on valtava voimavara. Ihanaa sunnuntaita, tyttären kanssa lähdemme etsimään kasettisoitinta, äidin vanhat kasetit ovatkin yhtäkkiä tosi cool ja äiti vähän niin kuin in, nyt oon polleena, kun en ole pelkkä urpo äiti, vaan kasettisoittimista tiedän yhtä sun toista. <3