Huh mikä viikko, flunssaa ja kaikki muu yhtenä ainoana päivänä

Mikä mystinen viikko! Ensin makaat raatona kolme päivää flunssan kourissa ja seinät meinaa kaatua päälle ja toiveikkaana torstaina päätät, että nyt on flunssat lusittu ja pingot stadiin ja kaikki tapahtumat sijoittuvat kerralla yhteen päivään.  Ei olisi muuten kannattanut, sillä flunssa tupsahti kaksinkertaisena takaisin ja maattu raatona taasen miltei kolme päivää. Torstaina oikein mietin, ettei pieni sielu värisemättä kestä näin mahottoman paljon happeningejä, jänniä juttuja ja ihmiskohtaamisia.

Jännin juttu oli torstaina ilmestynyt Viva-lehti, jossa oli neljän sivun juttu Pinkit korkokengät Maijusta ja minusta ja etenkin lehtijuttu käsitteli aihetta Tädit tubettaa ja aikuistubettaminen. Meillä aikuistubettajilla on muuten oma uusi vlogiportaali, kannattaa kurkata täältä. 

Valitettavan usein on saanut kohdata ja huomata ikärasismia, tämän ikäinen nainen ei vaan ole enää niin hohdokas ja nuoret hallitsee maailmaa. Silti Maiju ja minä saamme olla kiitollisia, koska lehdet ovat olleet kiinnostuneita meistä aikuisista myöskin ilmiönä, niin bloggaajina, kuin vloggaajina. Maijun kanssa olemmekin päässeet, Gloria-lehteen, Anna-lehteen neljän sivun jutulla pari vuotta sitten, Kotivinkissä keväällä oli iso juttu, mainittiin meidät vastikään Talouselämässäkin ja nyt plumpsahti tämä kiva Viva-lehden juttukin. Tämä on hyvä asia kaikille meille hieman iäkkäämmille bloggaajille/vloggaajille. 

Useammassa radiohaastattelussakin olemme olleet, itse asiassa jo neljässä, mutta meikäläiseltä on tuo televisio vielä valloittamatta bloggaajana, jos ei siviilipersoonani osallistumista Hehku-ohjelmaan lasketa. Eli aikamoista, enkä ennen blogia olisi kuunaan voinut ajatellakaan moista, minä jota pelotti aikoinaan laittaa Facebookiin profiilikuva ja pari vuotta menikin kuvan laittoa epäröidessä. Koin tuolloin, että kaikki tälläiset tavikset, jotka haluaa nassunsa laittaa someen, niin sitten on ihmisellä jotain perin merkillisesti vinossa. Kaikenlaisia ennakkoluuloja sitä onkaan pukannut, vanhan kansan immeisellä, koska oikeasti mitä väliä, yksi elämä. ;)

Toki taustalla lehtijutuissa juuri myöskin on se pieni hämmennys, hei iäkkäämmätkin vloggaa ja bloggaa nuorten hallitsemalla alueella ja koetaan meidät aikuisemmat mielenkiintoisena uutena ja ehkä oudohkonakin ilmiönä. Vaikka meitä on vaikka kuinka paljon ja nuoret bloggaajatkin, jotka ovat aikoinaan nousseet ensimmäisenä pinnalle, alkavat olla jo päälle kolmekymppisiä. Oma tahtotila olisikin, että kaiken ikäisiä kohdeltaisiin saman arvoisesti, eli päästäisiin tilaan ikätasa-arvo.

Mietin tässä juuri sitä, että onko ikärasismi monesti myös oman pään sisällä oleva asia, sillä ainakaan me keski-ikäiset tai mitkä lie varhaisvanhukset emme ole juuri huomiotta jääneet.  On toki tilanteita, jossa koen, että joudumme vakuuttelemaan itseämme enemmän tai meitä on katsottu jopa huvittuneesti, että keitä nuo iäkkäät täti-ihmiset ovat. Ehkä huomaan, että joudun blogini puolesta, joskus todistella itseäni enemmän, onhan blogini ja myös vlogikanavamme hieman koomisia jo nimiltään ja useimmiten emme näytä sitä stailattua elämää, joten on meille saatettu nauraa tirskahdellakin eräät tahot. Keski-ikäisenä jos koskaan on varaa olla oma aito itsensä, enkä kaipaa lainkaan aikaa eli nuoruutta, jolloin mietin ihan liikaa, mitä muut ajattelee minusta.  Haluan olla juuri tälläinen, kuin olen, ketään mielistelemättä.

Ikärasismia on niin vaikea sormella osoittaa, mutta silti se on vahvasti koettu tunne tai tilanne, missä huomaa jäävänsä ulkopuoliseksi. Näistä syistä onkin hyvä, että me "iäkkäämmätkin" yhteisvoimin nostamme voimamme, niin 40+ blogiportaalin, kuin Aikuistubettajat vlogiportaalin avulla. Kun olemme yhteisö, ei meidänkään ikäisiä voi noin vaan sivuuttaa. Koska elämä on elämänmakuista kaikissä ikäryhmissä. Omaan silmään jo nuorena, kaunein ihminen on aina ollut sellainen, jonka silmistä paistaa viisautta, sydämellisyyttä, hyväksyntää muita kohtaan ja jo elettyä elämää, suruakin. Nuoret  taasen ovat kaikki kauniita ja aina. <3

No hilpeimpiin asioihin. Beach House Kitchen Helin ja 40+ portaalin emon kanssa aloitimme torstaiaamun Elloksen ja Espan Kokkikoulun järjestämällä jouluisella aamiaisella. Tilaisuus oli ihana, sillä pääsimme kunnolla jo etukäteen nauttimaan joulufiiliksistä, kyllä olen jo valmis jouluun ja näkyypä täällä pieni sipaus Elloksen jouluakin kuvassa. Leivoimme piparkakkuja, teimme itse glögiä ja viikunahilloa. Kiitos Ellos Home, oli todella kiva aamu. 

Yllä olevassa kuvassa pieni sipaus Elloksen tulevaa joulua  ja pari alla olevaa kuvaa otin Mall of Scandinavian Ellos Home liikkeestä Tukholmassa. Mall of Scandinaviaanhan pääsee T-Centralista Uppsalan junalla ja Mall of Scandinavia on kahden pysäkin päässä Solnan pysäkillä, matka vie 7-minuuttia. Mutta jos et jaksa lähteä Tukholmaan asti, onhan aina kotisoffa ja verkkokauppa, josta tilailla. Ellos Home liike oli kuitenkin aivan fantastinen ja huolisin myymälästä kotiin miltei kaikki. Ihanaa vintage henkistä vanhan ajan tunnelmaa, vihreitä tyylikkäitä lamppuja jäi mm. himotuksen kohteiksi, puhumattakaan matoista. Wau iso peukku Ellokselle. 

My happy place is, kirjakauppa eli oma onnellinen paikkani on kyllä kirjakauppa tai kirjasto. Voisin vaan ihmetellä ja ihastella kirjojen selkämyksiä ja pohtia minkälaisia seikkailuja kunkin kirjan sisään kätkeytyy. Kiitos niin paljon Harper Collins Nordic kustantamolle, jolta sain ilahduttavaa viestiä, että "hei jätin sinulle pienen yllätyksen Helsingin keskustan Akateemiseen".  Ylläripyllärinä kassista löytyi Karin Slaughterin uunituore kirja "Hyvä tytär" ja mahtava muki, Kirsikkana käsinkirjoitettu kortti, käsinkirjoitetuissa korteissa on sitä jotakin ja niin harvoin niitä tänä päivänä saa. Aivan erityisesti lämmitti, että siellä joku oli juuri ajatellut minua ja nähnyt vaivaa. Kiitos niin paljon. <3

Kävin myös tutkailemassa Akvamariini Portellin pressipäivän tuotteita ja omg näitä Anastasia meikki-ihanuuksia ja kyllä haluaisin kaikki. Anastasian meikkejähän myydään Kicks-myymälöissä. 

Haipakan torstai-illan päätti vielä Republick Showroomin PlayStation 4 pelikoneen tiimoille suunnattu peli-ilta. Jotkut pelasi paljon, tädit ja Souliina ei yhtään, ei riittänyt taidot. Peli-ilta kuitenkin kiinnosti, koska meidän kotoa löytyy PlayStation 4 lapselle synttärilahjaksi ostettuna. Joulun ja herkuttelun tunnelmiin pääsimme peli-illassakin ja taas manasin, pitikö mennä ahneena syömään sushit kaiken välissä vielä! Mielettömät ruoat ja astiat tilaisuuteen järjesti Rupla Helsinki. 

Ehdinpä vielä livahtaa katsomaan leffalähettilään ominaisuudessa Victoria&Abdul leffan, joka oli niin liikuttava ja myös surumielisen haikea. Ihmisten ennakkoluulot, pahuus, tuomitsevaisuus, ahneus, omahyväisyys ja ilkeys, jotenkin flunssaisen mielelle korostui kovin ja lähdin elokuvista paino sydämessä.  Maailma ja ihminen ei ole muuttunut mihinkään tästä, vaikka moni tässä maailmassa näyttäytyykin kauniimmassa paketissa ja kyseisiä tunteita enemmän piilotellaan. Ohessa vielä leffan traileri, jos joku ei ole sitä vielä kurkkinut. Suosittelen elokuvaa, elokuva oli hieno elämys. 

Tänään flunssasta huolimatta käytiin Sirkus Finlandiaa katsomassa ja siitä lisää tuonnempana. Kannattaa muuten, jos sirkukseen menee, käyttää S-etukorttia, sillä saa lipuista jonkin  verran alennusta. 

Miten siellä, onko tullut vastaan ikärasismia, tätä olen kysellyt täällä aiemminkin ja pystyttekö erottamaan varsinaisen ikärasismin omista peloista ikääntymistä kohtaan? Onko nähty Victoria&Abdul ja keneltä löytyy PlayStation 4, josta en mitään ymmärrä, jos olisi vinkata vaikka jouluksi jokin kiva perhepeli. :) Mukavaa sunnuntain jatkoa. <3