Äiti sä oot hirvee!

Onko tästä blogista tullut sellainen valitusloota, sillä taas on marmatettavaa. Olipahan eilen meinaan taas sellainen tyypillinen maanantai. Meidän ihana Musta pantteri Miki-kissa oli pissannut Sofia tyttären huoneessa odottamassa olevaan, minun viikkaamaan puhtaaseen pyykkikasaan. Koko Sofian huone kärysi aamulla ihan poikakissan virtsalta ja juu on leikattu kissa. Tässä on nyt pari yötä mennyt valvoessa missä lie mummokuumeen aiheuttamissa stressitiloissa ja taasen la-su yönä ihmettelin miten meidän makuuhuoneessa haisi niin valtavasti pissa! Ukkelin tohveleihin oli Miki-kissa mennyt virtsata luikauttamaan.

Ei siinä auttanut, kuin siivota heti 7:ltä moppausta myöten koko tyttären törkykasahuone ja kun meikäläinen siivoaa ja iskee siivousraivo, niin silloin lähtee roskiin ihan kaikki. Päivällä sitten huomasin Wilma-viestin opettajalta ja siellä käskettiin tutkia lasten reput, pitäisi olla koulukuvan ilmoittautumislomake reppuliinissa. 

Tyttären tullessa koulusta kotiin, sanoin että saanko sen koulukuvauslomakkeen, niin täytän sen. Tyttäreltä tuli heti syytös, että se oli lattialla, että heitit sen sieltä roskiin. Myönnän taisin sitten hieman kivahtaa, että onkos se lattia joku järkevä koulukuvauslomakkeen sijoituspaikka ja siihen tytär vastasi "äiti sä oot hirvee".

Tänä aamuna tytär sitten alkoi puskemaan pientä syyllistämistä pintaan, kun heräsi känkkäränkkänä aamulla. (Miksi joka aamu 8:lta kouluun?) "Ettei opettaja varmaan anna uutta lappua ja sitten en pääse koulukuvaan", koska se on äiti sun vika, kun heitit sen valokuvauslomakkeen sieltä lattialta roskiin, tämä jälkimmäinen oli siis rivien välistä luettavissa. Siltä paikalta menin, kuin riivattu dyykkaamaan roskikset, jotka haisi vielä Miki-kissan pisulle, puhumattakaan kaikista eltaantuneista banaaninkuorista ja ei sitä lappua todellakaan löytynyt kolmesta roskapussista, vaikka kuinka kaivoin. Missä se valokuvauslappu sitten onkaan, sitä ei kukaan tiedä. Opettajalle nöyrää Wilma-viestiä, että ehkä suursiivotessa tuhosin lappusen, vaikka tällä kertaa taitaa olla tytär piilottanut sen sellaiseen jemmaan, että löytynee vuoden päästä. 

Jotenkin lause, "äiti sä oot hirvee", toi hetken sellaisen fiiliksen, että aina tää on tätä, äiti on niin hirveä, hirveän nolo, kuppanen ja kamala ja aina väärässäkin tietty. Jotenkin väsyneeseen äitiin tuo äidin kuppaisuus iski oikein urakalla. Mutta äitiyden panssari kestää, suukko vaan tyttären poskelle, kouluun mars ja pieni vieno hymy sieltä lohkesi lopulta kuitenkin. 

Noh siihen sitten kirsikkana kaiken kuorrutteena mies soitti, että autoni huollosta löytyi takarenkaan akselin ööh viottunut laakerikuula. Joo jep, outoa urinaa olin autosta kuullutkin ja siitä miehellekin maininnut, mutta tuo laakerivika on siitä inha, että jos lähtee vielä ajelemaan, niin voi joutua kutsumaan hinausauton paikalle ja vissiin kalliimmaksi sitten tulee vielä. Eli auto seisoo nyt siellä korjaamolla ja saturaisia taas menee. Eilen emme olisi ehtineet koko kaaraa hakemaankaan, mutta haaveissa olisi ollut noutaa se pajalta tänä iltana. 

Kaikkihan tämä on pientä ja ihan normaalia kaikkien muidenkin perhe-arkea, paitsi nuo pissat puhtaissa pyykeissä ja tohveleissa, väitänpä, ettei se kuulu kaikkien perussettiin. 

Miten siellä, viimeisimpiä ilon aiheita tai surkeita sattumuksia? Täällä taas uuteen nousuun uuden päivän myötä ja peukut pystyyn, että saisin tänä iltana auton korjaamolta, sillä tällä viikolla on kasakaupalla menoja ja se tytärkin sen pyörtymisen tiimoilta oli tarkoitus viedä lääkäriin ihan verikokeisiin. 

Iloa tiistaille!