Haikeus nuoruuden minääni kohtaan, mitä olisin tehnyt toisin?

Kävelin eilen aurinkoisessa Helsingissä ja ohitin Helsingin yliopiston. Näin nuoria ihmisiä reput selässä, laukut olalla ja mieleeni iski hirvittävä haikeus, jopa surumielisyys. Ikävöin nuoruuden minääni samalla toivoen, että kunpa olisin tiennyt silloin mitä tiedän nyt. Kunpa en olisi ollut niin ujo ja epävarma, että jätin monella tavalla elämää elämättä, koska pelot kahlitsivat elämääni. 

En kadu asioita, sillä jos en olisi tehnyt juuri niitä valintoja mitä tein silloin, en olisi juuri tässä ja nyt, minulla ei kenties olisi juuri tätä perhettä ja juuri näitä lapsia. Silti hetkellisesti kaduin eilen kävellessäni ja katsellessa nuoria, joilla elämä vasta edessä, että olisinpa uskonut itseeni enemmän. Teki mieli lohduttaa nuoruuden minääni, ottaa olkapäästä ja sanoa "kaikki järjestyy, kunhan uskot itseesi". 

Uskoin vahvasti koko nuoruuden ja pitkälle vielä lukioon ja työelämään asti, että olen yksinkertainen... Mistä tämän ajatuksen olin itselleni kehittänyt, niin vahvasti siihen uskoen, en vieläkään ole aivan varma. Mieleenikään ei tullut hakea yliopistoon, sillä olin aivan varma, että en ikinä pääsisi sisälle, sillä olinhan niin tyhmä. En lähtenyt myöskään Washingtoniin au pairiksi, sillä pelkäsin jotain, enkä edes tiedä mitä pelkäsin...

Katsellessa eilen yliopistolle talsivia nuoria, tunsin surua nuoruuden minästäni, voi miksi olit niin epävarma, miksi et osannut silloin lainkaan rakastaa ja uskoa itseesi. 

Kuten sanottu, mitään en kadu, sillä elämä on hyvää juuri nyt ja ymmärrän, että minulla kesti vain hieman kauemmin löytää oma ääneni, olla sinut itseni kanssa kaikkine vikoineen ja myös hyvine puolineen. Kaikkeen tähän  tarvitsin aikaa ja myös rakkautta,  mieheni ja lasten rakkautta, oivalluksia, olen ihan ok äiti ja ok puoliso.  Enää ei miehenkään tarvitse vakuutella asioita, mutta alkuaikoina sain kuulla hänen suustaan kannustusta, "olet kaikkea muuta kuin tyhmä" ja lopulta aloin uskomaan siihen itsekin. En ole varmasti penaalin terävin kynä, mutta olen ihan hyvä kynä, joka toimii ja pelittää ja on nykyisin tyytyväinen itseensä ja samalla toivoo, että omat lapset uskoisivat itseensä enemmän ja ymmärtäisivät, ettei muita tarvitse niin paljon miellyttää, on tärkeää miellyttää ja rakastaa itseään. Tällöin pystyy hyväksymään sen, että on kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta se ei haittaa ja epäkohdat voivat olla jopa vahvuus ja tahdonvoimalla pääsee pitkälle!

Sanotaan, että ihmisen tulisi olla irrallinen ja ehjä, kun kohtaa rakkauden. En usko, että puolisoni kanssa olimme sitä kumpainenkaan. Täydennämme toisiamme ja olemme paikanneet toisiltamme monet haavat. Viihdymme kumpainenkin myös todella hyvin yksin. Joten en voi täysin allekirjoittaa sitä, että ihminen on valmis rakastamaan toista 100% vasta kun on sinut itsensä kanssa. Mutta ei mennä sivupoluille vaikka alla ohessa aiheeseen mielipiteeni Tommyn sanoin:

Iloitsen siitä, että olen ymmärtänyt kaksi asiaa. 
Että vain murrettu leipä on kokonainen leipä. 
Ja että onnea voi vain jakaa. 

-Tommy Tabermann

Oli kaiketi välttämätöntä olla juuri sellainen kuin olin, jotta olisin sellainen kuin olen nyt. Joten päätän antaa haikeuden tunteen mennä ja antaa anteeksi nuoruuden minälle etten silloin lainkaan uskonut itseeni. Olen myös oivaltanut sen, että blogia pitämällä olen voittanut monen monta pelkoa ja ajanut itseäni kohti rohkeampaa minää. 

Varmemmin askelin <3

Joten enemmän kuin mielellään kuulisin teidän nuoruudesta, olitteko itsevarmoja, epävarmoja? Onko tietyt asiat matkalle romahduttaneet itsetuntoa, mikä on yleisfiilis nyt?

Rakkaudesta, uskotteko siihen, että ihminen ei ole ihminen, ilman toista ihmistä? <3

Näin toimin ennen 

Jos jäät odottamaan 

sitä täydellistä hetkeä, 

jolloin kaikki on vaaratonta ja varmaa, 

saat ehkä odottaa turhaan. 

Vuoret jäävät kiipeämättä 

ja kilpailut voittamatta 

tai kestävä onni saavuttamatta.

-Maurice Chevalier

Olen matkannut pitkään

Kenestäkään ei tule yhtään mitään

yhdessä yössä. Valmistelut ovat

jatkuneet kokonaisen eliniän.

-Gail Godwin

Nyt uskon tähän vaikka silti vähän murehdin... 

Lakkaa katumasta eilistä, 

kieltäydy pelkäämästä huomista 

ja elä kaikessa rauhassa tätä päivää. 

Heitä pois turhat murheet. 

Se takuulla kannattaa.

- Tuntematon