Uskalla olla aito, uskalla sanoa ei, mutta muista nöyryys!

Tänään piti kirjoittaa aivan muuta, mutta alitajuntaan jäi kummittelemaan eilinen Ilona Rauhalan oivallinen teksti Ylimielisyys on huono strategia ja tänään erään blogin sivulauseessa jopa huomaamatta mainittu syyllisyydentunne. Ilona kirjoittaa hienosti "Erityisen hyvän itseluottamuksen ja ylimielisyyden välissä on seitin ohut verho. Niin on myös ylimielisyyden ja erittäin huonon itseluottamuksen". Olen monesti miettinyt, jos olen tavannut menestyjän tai oman alansa osaajan, miten mukava ihminen onkaan ja jälkikäteen oivaltanut, että hänen suurin menestys lähteekin aitoudesta ja sopivasta annoksesta tervettä itsetuntoa ja nöyryyttä. Olen myös joskus ihmetellyt joidenkin ihmisten hyökkäävyyttä, aina terät teroitettuna, tähän anoppi on todennut joskus viisaasti "huonolla itsetunnolla varustettu paskiainen". Mikä viisaus tuohon lauseeseen kätkeytyykään, huono itsetunto voi väärinkäytettynä olla tuhovoimainen voima.

Missä menee sitten epämukavuuden raja, eiköhän siinä kohden, kun toimii itseään vastaan. Olen saanut blogiini monen moisia ehdotuksia, suurin osa asiallisia, toinen toistaan kunniottavia, sitten on ollut sellaisia hämärämpiä viritelmiä, joita lukiessaan ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa? En tiedä edes kertooko se kysyjästä jotain vai olettamuksista minua kohtaan? Huomaan kuitenkin, että minun on todella vaikeaa sanoa "ei" ja kun sanon, ennen vapautusta iskee aina ensin syyllisyyden tunne. 

Helpointa on yrittää ainakin olla oma itsensä, olematta niin cool
tahi kulkematta laput silmillä.

Olen huomannut myös tietynlaista blogikategorisointia, en kaikkialla, mutta asiaan törmää ajoittain jossain. Silloin kun blogi on tälläinen rönsyävä, omista heikkouksistakin kirjoittava, finni ja aamukuviakin julkaiseva, tehdään blogistani olettamuksia, että blogini on tietynlainen, minä olen tietynlainen. Joidenkin mielestä en riittävän hieno, tyylikäs tai mitä tahansa. Näihin ilmiöihin on saanut törmäillä eräissä kohtaamisissa, saanut jopa kuulla kanssakollegan suusta, että mitä hänen paikallisessa Citymarketissakin ajateltaisiin, jos hän kertoisi omia asioitaan blogissa. Kyseisellä henkilöllä on täydellisen kaunis blogi, kauniita kuvia, kaikki täydellistä, paitsi yksi asia särähtää epätäydellisenä minun korviin, toisten tuomitseminen ja katteettomien olettamuksien vetäminen.

Seuraan tyttärieni edesottamuksia, monella tapaa samanlaisia, mutta yhdellä tapaa kovinkin erilaisia. Vanhempaa tytärtä eräs hänen ystävänsä aina mitätöi, nauroi toisen kustannuksella ja toimi lannistavasti. Yritin neuvoa tytärtäni, ettei ole huumoria silloin kun toista pilkataan, et ole huumorintajuton, jos pahoitat mielesi. Yritin opettaa kuin elokuvissa, kun tältä äidiltäkin keinot loppui kesken, että sano samalla mitalla takaisin. Tytär vastaa, "en halua loukata toista, kuten hän minua"... 

Perheen pienin taas voi surutta antaa palaa kaverille takaisin, jos häntä epäoikeudenmukaisesti kohdellaan. Arvatkaa kumpi nukkuu yönsä paremmin? Kummallakin on ystäviä, mutta toinen kipuilee illalla nukkumaan mennessä ja toinen nukkuu lapsosen unta. 

Tiedän että toinen tyttäristä pärjää, toisesta olen hieman enemmän huolissaan, sillä negatiivisten tunteiden panttaaminen on raskas kivireki kantaa.  Siitä tunteesta minä tiedän paljon ja olen vasta viime aikoina uskaltanut sanoa ei ja välttää negatiivisia ihmissuhteita. Niin me kasvatamme lapsiamme, mutta lapsemme myös kasvattavat meitä, sillä vanhempi tytär on kuin minun kuvajainen miellyttämisen tarpeillaan ja pienin tytär vastakohta, oikeastaan sellainen jonkalainen minäkin haluaisin olla, sillä kyllä olisi varmasti vapauttavaa päästää negatiiviset tunteet ulos. Miten monta ihmissuhdetta sitten jäisi kokoon ja kestäisinkö minä kuulla vastavuoroisesti samat takaisin, mene ja tiedä, mutta ainakin asiat olisi tuolloin aidolla tolalla. :)

Laitan tähän mukaan Tädit tubettaa videon, "Kehu nainen päivässä", osuu mielestäni tähän kohtaan sopivasti. Maiju on ollut valtava voimavara ja sparraaja, Maijulla on upea terve itsetunto ja sydän kultaa. Kuten videosta näkee, minulla on vielä opettelemista kehujen vastaanottamisessa, Maiju taas osaa ottaa kehut terveellä tavalla ja kauniisti vastaan. Monella meistä olisi varmastikin opettelemista siinä, missä Maiju näyttää ihanalla tavalla mallia. 

Ilonaa vielä lainatakseni  "Ihmisen kannattaa ennen kaikkea pysyä hereillä, herkkänä ja nyöyränä silloinkin, kun elämä on tuonut onnistumisia. Yksi onnistuminen tai onnistumisten sarja ei välttämättä kanna koko elämää. Jokaisen onnistumisen jälkeen on hyvä kysyä: miten varmistan, että onnistun jatkossakin?"

Tässä ovat ne viisaudet miten haluan kasvattaa lapsiani tuli heistä sitten mitä tahansa. :) Mitä tunteita teksti herättää? Onko sinun vaikea sanoa "ei", uskallatko ilmaista negatiivisia tunteita, tehdäänkö sinusta vääriä olettamuksia ja minkälaisia? 

Upeaa päivää kaikille ja muistakaa ensi kerralla ottaa kehu ja onnistuminen ilolla vastaan!