Ketuttaa ja hatuttaa, mutta myös loistava leffavinkki kaikille romantiikan nälkäisille "Far from the Madding Crowd"

Kuvat tässä ovat siksi, että ylin kuva on ns.tuunattu, siirsin pöydältä jopa kamaa pois ja tyynyjäkin pöyhin, siis stailasin!

Alla oleva kuva on itse syömätilanteesta tai oikeastaan siitä, kun kaikki on nakattu jo kitusiin eli sitä elävää elämää.

Sitä vaan, että olotilani kuvastaa tänään enemmän tuota alempaa kuvaa, että mööh vaan....

Heräsin tänään karmaisevan pahantuulisena. Eilen oli aivan mielettömän mukava päivä, mutta taisin tiloissani ja kiihkoissani unohtaa nesteytyksen, sillä illalla oli jo koko kehon vangitseva päänsärky, joka kolkutteli ja kovaa taas aamusella.

Tytär kysyi aamulla "olenko itkenyt", en ole itkenyt en, vaan silmät ovat taas meloneina eilen syömieni homejuustojen ja kalojen jälkeen. Siinä aamulla päänsäryn pumputtuaessa alkoi oikein kirotusti ottamaan pattiin, että mitään ei saisi syödä, kuin ilmaa ja vettä, jotta naamavärkki pysyisi edes kohtuullisessa kunnossa. Otetaan esimerkkinä vaikka yksi voinappi, johan se heti näkyy viitenä finninä leuassa. Juustojen ja kalojen suolat varmaan järisyttivät kehon nestetasapainoa ja piti iskeä lamaannuttava jysäri. Juuri tänään tässä ja nyt kyrsii oikein urakalla olla tämän ikäinen. Huomautan tämä on täysin subjektiivinen näkemys ja omakohtainen valitusvirsi, jota ei voi rinnastaa toisten elämään, kenenkään ikään tai muiden murheisiin. Tämä on nyt vain tälläinen päivä. 

Ketutuksen viimeisteli autoasiat, juu siis onneksi on auto josta valittaa, olen siitä valtavan kiitollinen, niin kiitollinen että kaipaan autoani valtavasti. Auto on viety maanantaina pajalle peräänajon takia ja saan auton haltuuni ehompana kuin koskaan kuulemma ensi viikon keskiviikkona. En ole kuuna päivänä kuullut, että miehillä menee auton hinkkaamisen 8-päivää! Mikä näitä nykyjan miehiuä oikein vaivaa! Kyseessä kuitenkin ei ole täysin tuusannuuskaksi mennyt auto vaan haitat, jotka hyvä kuin silmillä havaittavissa. Tarvitsisin autoa aivan kipeästi huomiseksi, mutta kortit eivät nyt oikein osuneet kohilleen, sillä toinen auton hinkkaaja on isyyslomalla ja toinen ei tullut tänään töihin, mikä lie nuha vaivaa... Upeaa että on isyyslomaa, ei siinä mitään, mutta kerroin jo maanantaina että tarvitsen auton ehdottomasti lauantaiksi ja hinkkausviikot olisi voinut siirtää vaikka mihin hamaan tulevaisuuteen, sillä viat olivat vain esteettisiä. Mutta kun nuo ukot eivät osaa puhua, eikä puhista, eikä naisen puolesta ajatella, vaikka nainen suoraan ilmaisee autoa tarvitsevansa, niin eipä kertoneet että juuri tällä viikolla on vajaa miehitys!!! Kyrsii, kyrsii ja kyrsii...

Pienet on pulmat, mutta jos valitus saa jonkun ihmisen tolaltaan, että mitä minä pienistä valitan, niin on niissä isoissa kuopissakin tullut niin paljon ryvettyä, että koen vallan oikeudeksi valittaa myös pienistä. Mur minä sanon.

Tuumin koska on kaiken maailman naistenkymppi massatapahtumat, joissa kiihkeää naisenergiaa kasoittain, niin jos haluatte ja mieli on suopea ja avoin valitusvirrelle, niin nyt saa valittaa ja ihan mistä vaan ja tuonne kommenttilaatikkoon kiitos.  Antakaa palaa, mikä ketuttaa tänään tai ketutti viimeksi, yhteisvoimin laastaroida kumitetaan ärsytykset pois, eikö vaan? :) Blogin pitäjääkin saa tänään haukkua aivan surutta, sillä ei tunnu missään, tänään on "vihaanitseänipäivä" jo muutenkin, hehee.  

Sitten siihen elokuvavinkkiin. En ole pitkään aikaan nähnyt niin tihkuvaa tunnelmaa sitten Colin Firthin Mr.Darcyn, kuin eilen katsastamassani elokuvassa alla.  Elokuvan hengen luo silmillä näyttelevä Matthias Schoenaerts. Aksentista päättelin ensin että uusi Mads Mikkelsen on syntynyt, mutta ei Matthias on belgialainen näyttelijälahjakkuus. Heti tuumin että tästä näyttelijästä tulemme kuulemaan vielä ja kappas niinpä hän onkin sankarin roolissa pian ilmestyvässä pukudraamassa  "A Little Chaos" yhdessä Kate Winsletin ja Alan Rickmanin kanssa. 

Sen verran "Kaukana maailman menosta" vielä, että sivurooleissa olevat miehet olivat hieman oudohkoja, en tiedä oliko heidän friikkiyden tarkoitus alleviivata miespääsankarin hyvyyttä. Carey Mulligan naispääroolissa oli myös varsin utuisa ja vaisuhko, vaikka hän sanoilla uhosi kipinää ja itsenäisyyttä, roolissa sitä ei näkynyt ja vaikutti hieman tyypilliseltä alistuneelta naisuhrilta. Ensin hieman ratsasti villinä ja ihan miestensatulassa, ampui linnun ja piti päänsä, mutta tuota itsenäisyyttä ei valitettasti riittänyt pitkälle. Ehkä se oli juuri jutun  juoni, miten naisen asema oli heikko vuonna 1870. Mutta, mutta, elokuva on enemmän kuin katselemisen arvoinen, musiikkia, kauniita maisemia ja Matthiaksen älykkäitä ja herkkiä silmiä!

No niin kivaa perjantaita ja antakaa tulla valitusta vaan ihan pokkana!