tag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post6345917012615595190..comments2023-08-16T18:06:12.204+03:00Comments on Minäkö keski-ikäinen?: Ikäkriisiä sittenkin?Tiia Koivusalohttp://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.comBlogger73125tag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-19344308048846480782016-08-31T21:15:09.802+03:002016-08-31T21:15:09.802+03:00Aika paha ikäkriisi oli, kun oma lapsi tuli aikuis...Aika paha ikäkriisi oli, kun oma lapsi tuli aikuiseksi ja ymmärsi, että voisi olla jo mummo. Kolmenkympin puoli välissä. Ystävät viettivät kiireisiä ruuhkavuosia ja itse mietti, että mitäs nyt eläkkeelle? Nyt ajatukseen on tottunut ja "nuoresta" iästä voi ottaa kaiken irti. Vähän vartalon alkava rupsahtelu kriiseyttää. Ei tässä enään kait kaksikymppiseksi tulla. Harmi, ettei silloin nuorena ja epävarmana osannut arvostaa itseään. keyneckgirlhttp://keyneckgirl.blogspot.finoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-37829864419135634762016-08-17T08:22:56.676+03:002016-08-17T08:22:56.676+03:00Kiitos kivasta ja empaattisesta vastauksestasi!
H...Kiitos kivasta ja empaattisesta vastauksestasi!<br /><br />Huippumahtavaa päivää sinne! Sadetta ja harmauttakin tarvitaan. Pelkkä auringonpaiste tekisi tästä kaikesta autiomaan.<br /><br />Madame DragonflyAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-15195936563528737012016-08-16T21:40:27.416+03:002016-08-16T21:40:27.416+03:00Ihan samaa mieltä tuosta "kriisi" sanast...Ihan samaa mieltä tuosta "kriisi" sanasta ja lehtien otsikossa se jopa ärsyttää, milloin kenelläkin on kriisi. Kriisi sanaan liittyy aivan liian paljon dramatiikkaa, tai ainakin monesti. Toki silloin kutsun jo kriisiksi, jos koko perhe myllätään, puoliso vaihdetaan, tai juuri sairaus ym. tragedia, kuten mainitsit. Mutta pohdiskelu on positiivinen asia kylläkin. :)<br /><br />Olen niin samaa mieltä tuosta, että elämä on matka ja tulisi nauttia kaikista vaiheista, jos oikein katsoo, niin kaikessa on hyvät puolensa ja niitä voisi korostaa omassa elämässään, eikä vaikka murehtia kropan rapistumista tai jotain muuta. Siltä tuntuukin, että mitä enemmän kroppa ja nassu rapistuu, sen vähemmän ulkonäköasioista välitän tai jäpitän tai tunnen huonoa itsetuntoa. <br /><br />Ymmärrän kyllä, että vauvan kaipuusta voi tulla jopa pakkomielle ja hulluuskin, syli on tyhjä ja sitä tarvetta voi ihan vaistot viedä. Ei ole välttämättä edes järjellä selittettävissä, vaikka hyvin olet asian työstänyt.<br /><br />Ulkomaille muutonkin ymmärrän täysin. Oli aika kun oma mielenikin oli kovin levoton ja Helsinkikin tuntui liian pieneltä, silloin oli jonkinlainen kriisikin ja masennusta. Löysin nykyisen mieheni ja muutimme 5-vuodeksi ulkomaille, miehen lapset muuttivat mukana ja omia syntyi. Oli täyttä elämää ja levottomuuden tunteeseen vastattiin. <br /><br />Suomeen muutettaessa tulikin sitten kuopuksen sydänvika ja seuraavana hometalokeissi, jota kesti 2,5v, kaiken tapahtumien jälkeen nautin vain arkisesta rauhasta. Pitkään odotin, että jotain ikävää taas tapahtuu, mutta kun ei tapahtunut, vaikka kaikkea pientä on toki päällä nytkin, niin aloin rauhoittumaan ja nauttimaan elämästä. Nyt on todella hyvä ja mummini perspektiivistä olen ihan lapsukainen vielä. ;)<br /><br />Kiitos avoimesta, viisaasta ja fiksusta kommentista, tätä oli todella mielenkiintoista ja mukavaa lukea. <br /><br />Oikein mukavaa syksyn alkua Madame Dragonfly <3<br /><br />Tiia Koivusalohttps://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-64673621127997808152016-08-16T21:25:28.599+03:002016-08-16T21:25:28.599+03:00Niin se auttaa, jos on jo 30-vuotiaana juuri pähkä...Niin se auttaa, jos on jo 30-vuotiaana juuri pähkäillyt noita lähestyviä pyöreitä ja sitten huomata, ettei mikään muuttunut. Niin ehkei seuraavien pyöreiden lähestyessä iskekään enää kriisiä. Niin samaa mieltä, hiljaista seestymistä luvassa, tietää paremmin mitä tahtoo. :)<br /><br />No todellakin, arvaa vaan miltä darra tuntuu miltei viiskymppisenä, siltä ettei sitä darraa ole tullut enää vuosia hankittua. ;) Tiia Koivusalohttps://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-32718542209170063972016-08-16T21:22:07.396+03:002016-08-16T21:22:07.396+03:00Ei ollut yhtään pelottava kylläkään. Siinä jääkaap...Ei ollut yhtään pelottava kylläkään. Siinä jääkaapilla se yhtäkkiä pupsahti silmien eteen ja sitten jouduin näyn korjaamaan, kun hautakivessä ei ollut tyttönimeä lainkaan. Eli ihan outo juttu tuo. Toivottavasti ei etiäinen, sillä juuri näin etiäisen eräästä sukulaisesta ja neuvoin häntä olemaan varovainen, ettei tipu veteen ja laittoi juuri viestiä eilen, että oli tippunut järveen ja niin ei ole käynyt koskaan. Sattumia kyllä vaan tai jotain isompaa, eipä sitä pieni ihminen saa tietää.<br /><br />Teiniys oli kyllä kriisien kannalta raskainta aikaa, silloin tuli kriisiteltyä ja syväluotailtua elämän tarkoitusta ja tarkoituksettomuutta, nyt sitä antaa enemmän vaan itsensä olla. :)<br /><br />Juuh miten siitä selviää hengissä ja miksi naiselle pitää tulla mummovuodet sellaisina kuin ne tulee?<br /><br /><3Tiia Koivusalohttps://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-28240546400068566772016-08-16T21:19:46.104+03:002016-08-16T21:19:46.104+03:00Minusta(-kin) sana kriisi on jopa turha tässä yhte...Minusta(-kin) sana kriisi on jopa turha tässä yhteydessä jos ainoastaan käy läpi ja pohdiskelee ja heijastelee elämää vanhenemisen näkökulmasta. Kriisiä sen ei välttämättä tarvitse olla. Tai paremminkin: kriisiksi omia pohdintoja ei tarvitse nimetä. Saa toki jos haluaa. Onhan ikäkriiseily trendikästäkin...<br /><br />Tavallinen elämän ja olemisen pohdiskelu on terveellistä ja sallittua ja suotavaakin.<br /><br />Kriisiksi kutsuisin noita monen mainitsemia sairauden tai muun dramaattisen elämänmuutoksen kanssa kamppailuja. <br /><br />Tottahan toki jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Mikä on toiselle kriisin paikka on toiselle vain ohikiitäviä ajatuksia ja ehkä joku hassu oivallus tai uusi näkökulma.<br /><br />On suurta rikkautta kokea erinäisiä asioita elämän eri vaiheissa, löytää uusia ulottuvuuksia, iloa, kasvun paikkaa ja haastetta yhtä lailla vanhenemisessa kuin aiemmin nuoruudessa tai 'keski-ikäisyydessä'. <br /><br />Jokaisessa elämän vaiheessa on oma kauneutensa ja omat kauhistuttavat puolensa. Miten asennoidumme kuhunkin muutokseen on niin paljon yksilöstä kiinni. Toinen kriiseilee ja ottaa normaalit, tavallisetkin asiat raskaasti, toinen riemuitsee samassa tilanteessa ja ottaa muutokset hymyssä suin vastaan kuin arvokkaimman lahjan.<br /><br />Oman ikäkriisini koin avioeron jälkeen kun ainoa lapseni lensi pesästä ja olin vielä vähän alle nelikymppinen. Yhtäkkiä koin totaalista tyhjyyttä elämässäni. En tiennyt millä tyhjiötä täyttää. Aloin haluta vauvaa vaikka en ollut parisuhteessa. Ajattelin että lapsi toisi sisältöä elämään. Jotain jota kutsua omaksi. Siitä tuli pakkomielle ja jonkinlainen hulluus. Ja tätä tilaa jatkui parisen vuotta.<br />No vauvaa ei tullut kun sopivaa isäkandidaattia ei löytynyt ja ehkä sisimmässäni en sittenkään halunnut / uskaltanut yh-äidiksi.<br /><br />Suuntasin uusille poluille ja lähdin kun tilaisuus aukeni ulkomaille. Tilanteeni ja tunnelmani muuttuivat ja elämässä puhalsivat uudet raikkaat tuulet.<br />Sittemmin en ole kriiseillyt sen kummemmin. Elämä on kohdellut silkkihansikkain, josta tunnen kiitollisuutta. Olen 50+ ja otan tämän hetkiset asiat kaikessa rauhassa. Nautin elämänkokemuksen tuomasta seesteisyydestä ja itsevarmuudesta. Eipä tarvitse yrittää olla jotain jota ei ole. Saa olla juuri tämmöinen. Tällä hetkellä, tässä iässä, tämän näköisenä ja täynnä elämää.<br /><br />Kiva keskustelu! Kiitos!<br /><br />Terkuin ja mukavaa alkavaa syksyä kaikille,<br />Madame Dragonfly<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-45051424037559569002016-08-16T21:18:36.458+03:002016-08-16T21:18:36.458+03:00En vaan ymmärrä, miksi naisen pitää kivulla synnyt...En vaan ymmärrä, miksi naisen pitää kivulla synnyttämän, kuukautisista lapsesta asti kärsivän ja samaten mummovuodet, mikä ihmeen tarkoitus niillä onkaan?! En ole varma onko täällä mummot, mutta kaikki muut oireet osuu jetsulleen, paitsi kylmä ei ole, mutta hikipuusia tulee kyllä, olisiko tämä alkavaa sitten?<br /><br />Lantionpohjakiristys olisi aika kiva ja jokin mikä auttaa krooniseen virtsikseen ja sekin tuli 40-vuotislahjaksi. ;) Voi meitä, Minna mutta oot ihan super <3Tiia Koivusalohttps://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-89225319689680548142016-08-16T21:15:28.273+03:002016-08-16T21:15:28.273+03:00Juu ja yritän myös ajoittain ajatella, vaikka mumm...Juu ja yritän myös ajoittain ajatella, vaikka mummini perspektiivillä, hei mehän ollaan vasta nuoria. ;)<br /><br />Uskon kyllä, että ihan muutamat perusasiat ja arvot kun on kunnossa, niin ihminen pötkii pitkälle. Kyllä elämänasenne auttaa paljonkin. Ei olisi taatusti mummini 95v kotiutunut viime sunnuntaina kotiinsa keuhkokuumeen jäljiltä, jos ei niin suuri elämänhalu olisi ja odottaa asioita vielä tapahtuvaksi. Eli kyllä puolitäydellä tai täydellä lasilla mennään, nähdään, elämissä ja ihmisissä ne hyvät niin sillä pötkii pitkälle <3Tiia Koivusalohttps://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-7780096154223917672016-08-16T21:12:36.320+03:002016-08-16T21:12:36.320+03:00Hih ihan samaa lahoamista havaittavissa täällä ja ...Hih ihan samaa lahoamista havaittavissa täällä ja jos ennen kävin kipinöillä, niin nyt ennemminkin hitaalla. ;) <3Tiia Koivusalohttps://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-83880781145892303852016-08-16T21:11:33.583+03:002016-08-16T21:11:33.583+03:00Ehkä se on juuri sitä ja läpileikkausta siitä, mit...Ehkä se on juuri sitä ja läpileikkausta siitä, mitä on tullut saatua aikaiseksi ja mitä haluat saada aikaiseksi. Muista olet kaiken keskellä ollut superäiti, se on saavutus jos mikä. <3<br /><br />Tiia Koivusalohttps://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-87442164430956414672016-08-16T21:08:07.161+03:002016-08-16T21:08:07.161+03:00Jotenkin koen, voin olla väärässäkin, että kriisi ...Jotenkin koen, voin olla väärässäkin, että kriisi tulee silloin kun sille on tilausta ja tilaa. Eli vuosia menee ja painaa menemään ja ehkä pysähtyy enemmän pyöreitä täyttessä mennyttä ja tulevaa ja onko elänyt minkälaista elämää. Jos on elänyt kovin muita miellyttäen, niin kriisi tulee varmasti jossain kohden, kun oma mieli ja tahto voimistuu. <br /><br />Olet niin oikeassa ja juuri jos saat potkut vaikka 55-60-vuotiaana, mitä tehdä? Tiia Koivusalohttps://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-7806276775070349242016-08-16T21:05:04.664+03:002016-08-16T21:05:04.664+03:00<3 aah ihana nuoruus <3 tai nuori aikuisuus ...<3 aah ihana nuoruus <3 tai nuori aikuisuus <3Tiia Koivusalohttps://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-59634515793691885112016-08-16T21:03:52.922+03:002016-08-16T21:03:52.922+03:00No ymmärrän tuon tuskan, että mitä jos olen ainoa ...No ymmärrän tuon tuskan, että mitä jos olen ainoa vanha ja väärässä paikassa. ;) Mutta kyllä nuoret ovat niin kivoja, etteivät he asiaa olisi niin miettineet, kuten sinä itse. <br /><br />Juu on se ajoittain haikeaa ja jopa yllättävää ja koko ajan on vaikeampi edes oivaltaa minkä ihmisiä ihmiset enää on. <br /><br />Se onkin nykyyhteiskunnassa paljon kulunut, tuo sukupolvien kesken tiedon välitys ja ollaan kaikki samassa pihapiirissä ja yhtä perhettä. <3Tiia Koivusalohttps://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-41315010811777067132016-08-16T20:59:15.170+03:002016-08-16T20:59:15.170+03:00Hieno motto sinulla, oikein fiksu. Niin se oikeast...Hieno motto sinulla, oikein fiksu. Niin se oikeasti elämässä on, ettei se valittamalla parane, vaan teot ratkaisee ihan kaikessa ja teot määrittävät ihmisen mitan. <br /><br />Kolmekymppisenä sitä tosiaan elää hyvää aikaa, pahimmat nuoruuden kouhotukset ovat jääneet taakse ja seestyminen alkaa, mutta silti on vielä nuori. :)<br /><br />Tiia Koivusalohttps://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-44821833550961903402016-08-16T20:56:42.039+03:002016-08-16T20:56:42.039+03:00Niinpä mihin tämä aika on mennyt. Tuo luku kuulost...Niinpä mihin tämä aika on mennyt. Tuo luku kuulostaa isommalta, kuin se onkaan. ;)<br /><br />Tuota alinta kommenttiasi olen monesti itsekin miettinyt, se on aika surullinen ajatus, että elämä päättyy aina suruun. <3Tiia Koivusalohttps://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-10684574265472591142016-08-16T20:55:26.663+03:002016-08-16T20:55:26.663+03:00Hieno motto Outi, mikä muu se tässä elämässä onkaa...Hieno motto Outi, mikä muu se tässä elämässä onkaan tärkeintä. <3Tiia Koivusalohttps://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-52250240540959995112016-08-16T20:53:23.475+03:002016-08-16T20:53:23.475+03:00Niin joskus se vaan on se lähestyvä numero ja mone...Niin joskus se vaan on se lähestyvä numero ja monet odotukset ja yhteiskunnan paineet ja toki itse itselleen asettamat paineet, minkälainen ihminen sitä tulisi olla tietyn ikäisenä ja mitä asioita saavutettu. Kuten kirjoitit, elämä jatkui sellaisenaan, joten oikeasti mitä sitä ainakaan juuri sitä numeroa kriisitellessä. <br /><br />Ei välitetä niistä ulkonäköhommeleista, mutta tuo työllistyminen on vakava asia. Nainen parhaassa iässä, lapset jo tehtyinä ja mikä tätä nuoruutta palvovaa yhteiskuntaa vaivaa. <br /><br />Toivottavasti ei käy niin, vaan asiat tulevat kääntymään hyviksi. <3<br /><br />Ihanaa viikkoa Tuija <3Tiia Koivusalohttps://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-80349117465761158802016-08-16T20:50:39.042+03:002016-08-16T20:50:39.042+03:00Se on ollut , iso luopuminen....edes siitä salaise...Se on ollut , iso luopuminen....edes siitä salaisesta "jos" ajatuksesta...kohta ei ole enää mahdollistakaan. Sitä ei meinaa tajuta että jo niin vanha!<br />Mulla olis sama, porkkanoilla ja salaatinlehdillä pysyisin pienenä mutta kun on tälläinen herkuttelija. Kiitos, sinä näytät upealta myös mutta mulla on kyllä monta kiloa kertynyt viimeisen vuoden aikana ja tiukassa ovatkin :)<br />Eletään onnellisena niiden kanssa ;)Maikku / Mansikoitajavaahtokarkkejahttps://www.blogger.com/profile/01211586511636270293noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-24426014617691575762016-08-16T09:42:58.238+03:002016-08-16T09:42:58.238+03:00Pienet ikäkriisit kuuluvat elämään ja varmasti sii...Pienet ikäkriisit kuuluvat elämään ja varmasti siinä paljon hyvääkin. Niiden myötä tietyllä tavalla kasvaa ihmisenä. Ensimmäinen kriisi oli 28 vuotiaana, kun tajusin kolmenkymmenen lähestyvän. Nyt kun raja on jo reippaasti ylitetty, vähän huvittaa kriiseily. Eipä tuo 30 minua mitenkään muuttanut ihmisenä. Se oli myös opettavaista huomata, kuinka ikä on vain numero. Ikä huo hiljalleen henkistä kasvuutta ja itsevarmuutta. No toki miinuksiakin löytyy. Muun muassa vekit silmien alla ja parista siideristä voi tulla kolmen päivän darra 😃 Jani / Kaikki Paketissahttps://www.blogger.com/profile/09488862890914996904noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-41887096763903491942016-08-15T21:32:04.469+03:002016-08-15T21:32:04.469+03:00Onpas merkillinen tuo siun hautakivimielikuva, oli...Onpas merkillinen tuo siun hautakivimielikuva, oliks se pelottava vai millainen?. Tuliko se kuvana päähän vai jotenkin (ei oo pakko kertoa jos on liian henkiläkohtaisia kysymyksiä). Mulla ei oo ollut koskaan varmaan sellaista tyypillistä ikäkriisiä (15 vuotiaasta sitä kun pohdiskeli päänsä puhki elämän tarkoitusta ja nyt oon jo käyty läpi kuolemaan liittyvät asiatkin), noh, mutta kaikkea muuta mahdollista kriiseilyä kyllä on lähes koko ajan. Vaihdevuodet kauhistuttaa jo etukäteen, miten niistä selviää siis hengissä??? ---Kyseleepi ikuinen parikymppinen :DSoili / DMhttp://designmertanen.nettisivu.orgnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-77075611542331711322016-08-15T20:26:10.275+03:002016-08-15T20:26:10.275+03:00Ikäkriisi iski juuri ja rytinällä iskikin. Kuukaus...Ikäkriisi iski juuri ja rytinällä iskikin. Kuukausi takaperin sain selityksen viimeiset viisi vuotta vaivanneille lihas- ja nivelkivuille, menkkojen yhteyteen pesiytyneelle migreenille, pahentuneille PMS oireille, lisääntyneelle karvankasvulle, keskivartaloon keskittyville kiloille ja kaikelle muulle ihanalle mitä elämä nyt vaan voi tuoda naiselle tullessaan. Tasan kuukausi sitten, kesän ihanimpaan aikaan mökillä, alkoivat aivan hillittömät kylmäkuumapuuskat. Yöllä herään 1,5 tunnin välein hiestä läpimärkänä ja aamulla olo on kuin maansa myyneellä. Vaihdevuodet iskivät kuin salama kirkkaalta taivaalta ja yht'äkkiä tajusin, että olen vanhenemassa. Omasta mielestäni en 47 vuotiaana vielä ole vanha, mutta kun oma fysiologia kertoo, että nyt ei enää tehdä lapsia, nahka alkaa roikkumaan ja vessassa saa ravata alvariinsa kun mikään paikka ei enää pidä, niin kyllä siinä oman kuolevaisuutensa ja ikääntymisensä joutuu aika raadollisesti kohtaamaan.<br /><br />Suhtaudun tähän pääsääntöisesti huumorilla ja uskon, että kaikki ikäkriisit on tarkoitettu voitettaviksi, mutta välillä tuntuu siltä, että mielummin siirtyisin ajassa 20 vuotta taaksepäin kun lapset olivat pieniä ja itsellä oli vielä ruumiinosat oikeilla korkeuksilla, tai ainakin ottaisin sen kasvojenkohotuksen ja lantiopohjakiristyksen, jos vaikka pakettihintaan saisi ;)<br /><br />MinnaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-66932362600302483562016-08-15T19:58:40.095+03:002016-08-15T19:58:40.095+03:00En oikeastaan ole -tai ainakaan se ei ole kovin ol...En oikeastaan ole -tai ainakaan se ei ole kovin ollut kipuilua .. Tietty kun 50v tuli vastaan mietin, että aikalailla sitä on jo ikää tullut ja toisaalta olo ihan nuori :D ..alkoi ehkä enempikin pohtimaan sitä, että miten olisi pidettävä itsestään huolta!!! ..kun tuo aika nyt vain menee vääjäämättömästi eteenpäin. Meidän kylällä on vanhus, jolla ikää kunnioitettavat 96v. pää toimii kuin partakoneen terä ja kuntokin oli vielä 90v sellainen ,että talvessa hiihti kilometrejä 1000 ..hoh hoijaa sanon minä..siinä jäi moni toiseksi. Mietin monesti, että kuinka paljon voi siihen vaikuttaa asenteella - elämänmyönteisyydellä. Tottakai on sitten ihan eri juttu kun tulee sairauksia yms.. siinä ei aina asenne auta. Mutta ennen sitä - auttaisko :) jos se lasi ois puoleksi täynnä, eikä puoleksi tyhjä. Mutta oikeassa olet Tiia - sitähän se on .. nyppimistä;) ja aamuisin herää aaltoihin ( lue ei aalloissa) eli jotain näitä kivoja iän tuomia lisiä - jotka ainakin tähän mennessä olen pystynyt huumorilla ottamaan..ja koen ,että lisät ovat olleet tähän mennessä armollisia - liekö vaikutusta liikunnalla, mene ja tiedä.Annehttps://www.blogger.com/profile/04292701634468849081noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-1994190503558297742016-08-15T19:09:59.260+03:002016-08-15T19:09:59.260+03:00Marketta ihanuus, olet ihan varmasti niin kiltti j...Marketta ihanuus, olet ihan varmasti niin kiltti ja sydämellinen ihminen, että kaiken maailman ihmiset ovat sinun asioihin puuttuneet. Harmittaa tuomitseminen, kun se ei vaan kenellekään kuulu, miten täällä eletään ja ollaan, jos ei muita loukata sillä olemisella. <br /><br />En voi muuta todeta, kuin että ihmiset jotka moittivat toisia ihmisiä tai puntaroivat koko ajan muiden elämää ja vielä sanovat sen toiselle ääneen ja ilmeisesti ymmärtämättä kuinka pahasti loukkaavat tai sitten tarkoituksella loukkaavat, niin he eivät voi olla onnellisia ihmisiä. Ei millään, tasapainoinen ja onnellinen ihminen ei toiselle pahaa sano ja näkee toisissa sen parhaimman.<br /><br />Olet ihana muista se ja ei välitetä pahan puhujista, koska tärkeintä on, että itse voi katsoa itseään peiliin ja todeta, hei olen hyvä ihminen. <3<br /><br />Haleja <3Tiia Koivusalohttps://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-48431947734086721702016-08-15T19:05:51.230+03:002016-08-15T19:05:51.230+03:00Tuosta otan kopin, lapset on tehty. Se oli pienoin...Tuosta otan kopin, lapset on tehty. Se oli pienoinen kriisin paikka, ei enää uutta vauvaa, lapset on tehty. <3 Jotenkin se on jopa pieni kuolema. <br /><br />Juu saisi syödä vain herneitä, jotta pysyisin hoikkana ja sitten olisin pahantuulinen, parempi heilua suht positiivisena ja pyöreänä kuin palleroinen. Tosin sinä näytät upealta mielestäni. <3<br /><br />Krempat ovat kurjia, niitäpä ei ollut alle 40veenä täälläkään ja nyt on jo muutamia ja sitäkin kurjempia jotkut niistä.<br /><br />Ihanaa uutta viikkoa <3Tiia Koivusalohttps://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4068722439833729451.post-6369396031860720982016-08-15T19:03:12.268+03:002016-08-15T19:03:12.268+03:00Krempat eivät ole kivoja ja voivat hidastaa sitä t...Krempat eivät ole kivoja ja voivat hidastaa sitä tuikkivintakin kynttilää. Juu kunpa sitä nuorena olisi ymmärtänyt, että sitä ehtii kyllä vanhaksi ja täysikäiseksi ja vaikka mitä. :)<br /><br />Aurinkoa viikkoon ma-te <3Tiia Koivusalohttps://www.blogger.com/profile/11882174606320798739noreply@blogger.com