torstai 31. lokakuuta 2019

Hiilijalanjälki ja olenko kerskakuluttuja?

Sain blogiini suht rakentavasti annetun kommentin, jos ei lasketa mukaan sitä, että eläinrakkauttani epäillään, koska käytän tuotemerkkejä, jotka Kiina testaa eläinkokein ja äitinä olen huono esimerkki lapsilleni, koska olen anonyymin mielestä kerskakuluttaja.

Jäin pohtimaan näitä sanoja ja miettimään kokonaiskulutusta, omaa hiilijalanjälkeäni. Jäin myös miettimään sitä, että saan blogin puolesta paljon kosmetiikkaa, sellaisia määriä luonnollisesti en ostaisi itse, mutta toki teemana tällöin on ostamisen kannustaminen tai kannustaminen siihen, että ihminen löytäisi helpoiten ne itselle sopivat tuotteet vaikka tälläisen aikuisen ihmisen kautta. Tästä otan toki vastuuta ja korostan, ettei tälläisiä määriä toki tule kenenkään ostaa. 

Lisäksi olen joutunut uusimaan vaatevarastoani, tästä olen kertonutkin avoimesti blogissa, että nyt sai lähteä kaikki ne vanhat vaatteet kierrätykseen, joihin olen odottanut 10-vuotta laihtuvani. Kaikki vanhat vaatteeni saivat uuden elämän ja lisäksi uudet hankintani on ostettu siinä mielessä, että näissä vaatteissa tulen viihtymään pitkään ja toivottavasti myös mahtumaan. Eli lihonut vartaloni on todella epäekologinen, myönnettäköön. 

En ole täydellinen, en ole suosinut suomalaisia vaatteita, johtuen ihan niiden korkeista hinnoista vaikka lempilistalla onkin Ivana Helsinki, Marimekko ja Nanso.  Olen ostanut niin Lindexiltä, KappAhlista, Ellokselta, Cath Kidstonilta ja H&M:ltä vaatteita, välttämättä tietämättä jokaisen vaatteen hiilijalanjälkeä tai kokonaismatkaa ylleni. 

Heh toki olen vähän loukkaantunut lempparilleni Marimekolle, että he nykyään markkinoivat vain nuorille kuluttajille vaikka meitä uskollisia vanhoja kuluttajia on suuri määrä ellei suurin osa.

Voin yhtä hyvin hankkia vaatteeni kirpparilta ja sieltä on myös vaatteita hankittu. Kuten eilen toppatakki ja kengät taas meidän teineille. Teineille eli lapsille on opetettu, kun jotain tarvitaan, monesti käydään ensin katsastamassa kirpputorit ja sitten vasta hankitaan, jos ei sieltä löydy. Suurin osa lasten pikkuajan leluista hankittiin aina kirppareilta, kirjat ja urheiluvälineet. 

Muuten ostan varsin harvoin ja vaikka mukikokoelma on runsas, on sekin kerrytetty 25-vuoden aikana ja aloitettu silloin, jolloin ei oikein edes ymmärretty, että olisi kerskakulutusta kerätä jotain itseä ilahduttavaa asiaa. Sillä kerskakulutustahan tuo mittava mukikokoelmani on mitä parhaillaan. Ostin silti, vaikka Disney mukien valmistus siirrettiin Englannista Thaimaahan ja samahan kävi meidän rakkaille Muumeillekin. 
Tiedostan kuitenkin, että hiilijalanjälkeä kompensoi asumiseen tehdyt ympäristöystävälliset valinnat. Maalämpö ja puulla lämmitettävä sauna ja takka. 

Tiedostan myös, että vaikka vuositasolla omalla kohdalla kilometrejä kertyy vähän, niin moni asia on Helsingissä, minne täältä Porvoosta on matkaa. Joten kilometrejä kertyy väkisinkin. 

Hiilijalanjäljen päästöihin tuli vähäiset lentokilometrit ja myös laskin vuositasolle neljä risteilymatkaa, joista kolme on ollut pressimatkoja ja neljäs on oma viiskymppisristeily ystävän kanssa. 

Mielenkiintoinen kulma on, että on olettama etten tee muuta kuin risteilen, vaikka tänä vuonna olen risteillyt yhteensä kolme kertaa. Aika moni suomalainen on tehnyt ihan samaa. Mitenkään päästöjä siis vähättelemättä, mutta kun kerrot asioista somessa, asiat maximoituu ja ihmisille tulee tunne, ettei tuo muuta teekään kuin risteile. 

Ruokapuoli ei ollut niinkään yllätys, sillä en syö juurikaan lihaa, en leikkeleitä, enkä juo maitoa, juustot ovat välillä paheeni. 

Kaikkein mielenkiintoisin oli tämä shoppailu. Sillä kun blogissa esitellään ne mukiostokset tai uusittua vaatekaappia, jotka myönnettäköön kaikki olisi toki voitu uusia myös kirpputorin kautta, niin tulee olettama, tuo shoppaa koko ajan. 

Shoppailun suhteen olen kuitenkin varsin laihialainen ja käytän tuotteet loppuun, ellei sitten käy niin, etteivät ne mahdu enää päälle. Tällöin vaatteet toki lähtevät kierrätykseen, eivät roskikseen.

En myöskään usko, että tämä Sitran tulos on täysin oikein vaan uskon hiilijalanjäljen olevan korkeampi, jos katsoo nyt tämän kesän ja syksyn toimintaa. Mutta jos katsoo toimintaa vuositasolla tai kymmenvuositasolla, olen todella maltillinen kuluttaja ja inhoan shoppailua ja ostoskeskuksia. Myönnän, että verkko-ostokset ovat enemmän mieleen vaikka eiväthän toki nekään ole luontoystävällisiä, kuljetus, pakkaus, ym. 

Me myös perheenä olemme kierrättäneet kaiken rautanaulaa myöten kierrätysasemalle, jos ns. meille ei käypää tavaraa jää autotalliin pyörimään. 

Eli sanoisin, että oma hiilijalanjälki on jonkin verran isompi, kuin lopputulos on. Koska Sitran tutkimus ei osaa laskea kaikkea. Mutta isoissa asioissa, kodin lämmityskustannukset, en syö juurikaan lihaa, vähäiset lento-ja autokilometrit tekee sen, että kokonaishiilijalanjälki on huomattavasti pienempi, kuin keskiverto suomalaisen eli tuo 10 300. 

Kodin lämmitysjärjestelmän vaihtaminen öljylämmityksestä oli meille mittava taloudellinen panostus, sillä maalämpöpumpun hankkiminen on erittäin kallis sijoitus. Silti pitkällä juoksulla koimme sen meille oikeaksi valinnaksi kahdestakin syystä, sen ympäristöystävällisyyden vuoksi ja sen, että maalämpö lopulta maksaa itsensä takaisin. 

En tällä halua millään tavoin elvistellä vaan todeta sen, että kokonaisuus ei koskaan ole pääteltävissä jonkun ihmisen somen kautta. Omaakin kokonaiskulutusta voi tarkemmalla suurennuslasilla tutkailla, sillä se voi yllättää.

Tiedostan, että etenkin näiden mekkojen osteluiden suhteen on parannettavaa ja tulisi miettiä tarkemmin, mistä ja miten kukin mekko on valmistettu. En ole koskaan kehuskellut ekoteoillani, sillä niitäkin on. En koe, että maailmaa muutetaan ihmisille huutelemalla tai määrittämällä toinen ihminen kerskakuluttajaksi vailla minkäänlaista tietopohjaa ja kertomatta edes omasta hiilijalanjäljestä ja anonyyminä tietenkin.

Haluan pyrkiä koko ajan parempaan, mutta sorrun ja teen virheitä. On myös paljon mitä en tiedä ja haen tietoa koko ajan lisää, miten minä voin vaikuttaa omilla tottumuksillani maapallon oloihin. Vaikkapa sähköautojen akkujen maatuminen vastaa yhden bensa-auton 9-vuoden kulutusta, kyllä kaikki tälläiset asiat tulevat yllätyksenä ja tieto lisää tuskaa. Meille on miehelle tulossa muuten seuraavaksi autoksi hybridi ja niitä jo katsellaan. 

Kuten toinen anonyymi hienosti blogiini kirjoitti:  Harva meistä elää kuten opettaa eli Suomessa alle promille ilmastoahdistuneista elää kuitenkaan kuten esimerkiksi Pentti Linkola, mutta suuri osa meistä kuitenkin katsoo oikeudekseen tuomita muita. Sitä kutsutaan viherpesuksi ja oman egon pönkittämiseksi.

Joten mitä jos käyttäisimme kaiken sen negatiivisen energian, mitä käytämme toisten asioiden päättelemiseen ja tutkimiseen ja pohtisimme, sillä aikahan on kaikilla rajallinen, että minkälaisia valintoja ihan itse voidaan tehdä arjessa, jotta oma hiilijalanjälki pienenisi. Ajoittain laskurilla käyminen avaa muuten silmiä kummasti. 

Itse voisin vähentää matkustelua, juoda vähemmän limua ja miettiä tarkemmin, tarvitsenko vielä tämän mekon, kun mekkoja kaapissa kuitenkin on, jättää sen herkullisen juuston ja käyttää vain kosmetiikkaa, joiden pullot ovat kierrätettäviä, jne. jne. 

Kiitos myös viisaalle anonyymille tästä: Siitä ei ole kenellekään hyötyä, että tehdään ilmastopolitiikkaa, joka tekee ihmisten elämän mahdottomaksi tai rajoittaa liikaa ihmisten elämää. Sellainen ei yksinkertaisesti toimi ja loppupleissä se kääntyy ilmastoidealismia vastaan (kuten jo nähdään). Ole siis kiltti ja jätä tällaiset yksittäisille ihmisille suunnatut kommentit ja käytä energiasi vaikkapa keräämällä roskia luonnosta, ompelemalla vanhoista lakanoista ostoskasseja tai ihan vaan vähentämällä netissä roikkumista, koska sekin on yksi hiilijalanjälkeesi vaikuttava asia.

No niinpä eli kenellä on varaa heittää se ensimmäinen kivi? Kuten minua syyttelevälle anonyymille jo vastailin, että jos asuu omavaraistaloudessa ja antaa toiminnalleen kasvot, sitten voimme jutella. Miten negatiivinen hyökkäys herättää ihmissä vain vastarintaa, kun jokainen voisi itse toimia elävänä esimerkkinä, minkälaisia ilmastotekejä tekee ja toteuttaa omassa elämässään. 

OiMutsiMutsi Elsaa lainatakseni "Me kaikki voidaan tehdä jotain, eikä niin, että vain täydelliset ekojumalataräidit voivat asiasta puhua." 

Sillä kyllä itselläni alkaa olla huoli, että kohta kukaan ei uskalla kertoa, eikä ainakaan näyttää somessa tekemisiään, mutta asioita tehdään silti. Onko tälläisestä kenellekään hyötyä. 

Koska miten voin kertoa ikinä niistä hyvistä teoista, kun kohta on jossain "maailman omatunto", joka tulee syyttelemään, että näin sinun kerran syövän vaikkapa juustoa, näin kärjistettynä esimerkkinä. 

Parempi on tunnustaa, en ole täydellinen, joskus mopo karkaa käsistä, mutta yritän kuitenkin arjessani ja kokonaiskuviossa kompensoida. Elsasta mallia ottamalla, hävikkiruoka meillekin käyttöön, siinä on yksi asia, missä meidän perhe voi parantaa myöskin. 




Olen viime aikoina saanut jonkin verran kritiikkiä osakseni ja varmasti osa ansaitusti. Toisaalta hämmentää, kun eräs kriitikin antaja matkustaa paljon, autoilee, matkustaa vaikka mm. Dubaihin, jota itse pidän nimenomaan shoppailukulttuurin paikkana. Vai onko siellä aidosti paljon muutakin nähtävää, kuin autiomaalle rakennettu ostosparatiisiturismikeskus. 

Mitenkään Dubaita vähättelemättä ja en sano, ettenkö sinne matkustaisi joskus. Pointti on se, että nämä huutelijat nostavat koko ajan omaa häntäänsä, miten he suosivat suomalaista tai vastuullisia valintojaan ja silti tekevät koko ajan toisin kuin opettavat meille muille. 

Eli meillä kaikilla on omatunto, antaa sen puhua. Tunnen syyllisyyttä liian pitkistä kuumista suihkuista, niistä mekoista, liian monista mukeista eli ihan omasta epätäydellisyydestä. Mutta mistä tunnen hyvää fiilistä, en koskaan tunne olevani muita parempi, enkä käy tälläisiä muille osoittelemassa vaikka edessä olisi minkälainen minun silmiini maapalloa kuluttava hirvitys, sillä se katse tulee kiinnittää niihin omiin tekoihin, joissa voi parantaa. 

Eikä tämä vesitä sitä tosiseikkaa, että Greta Thunbergin kaltaisia tarvitaan, kuten aiemmassa postauksessa jo sanoin. Mutta Greta elää niin kuin opettaa, elätkö sinä, elänkö minä, no siinäpä se. Mikä on sinun hiilijalanjälkesi?

Sydämellistä päivää kaikille ja muistetaan se, että mikään ei ole niin hukkaan heitettyä energiaa, kuin muiden syyttely, koska kaikilla on mahdollisuus katsella peiliin ja aika pieni prosentti tämän maapallon ihmisistä tai meistä suomalaisista peilin kautta näyttää täydellisiltä. 

Enkä tälläkään tarkoita, etteikö täydellisyyteen tulisi pyrkiä vaan nimeomaan parempien tekojen tavoittelua kaikessa mitä tekee, johon kuuluu myös lähimmäisenrakkaus eli ystävällisyys. <3

Minkälaisia fiiliksiä teksti herätti? Oletko saanut huutelua osaksesi omista toiminnoistasi tai huudellut toiselle? Tiedätkö oman hiilijalanjälkesi, missä olisi parannettavaa ja missä olet jo parantanut?

tiistai 29. lokakuuta 2019

Minkä sammakon lipsautin puolustusministerille ja luomiväriarvonnan voittaja!

*Arvontapalkinto saatu

Lauantaina oli juhlat ja näissä kuvissa juhliin lähdössä. Instaan paukautin yllä olevan kuvan vaikka kuvaushetken totuus oli Samppa häsäämässä jaloissa oikein urakalla. Täytyyhän sitä juhliinlähtö kiepautukset ja härdellit toisen heittää. Jotain on selkeästi tapahtumassa ja  toinen on huomiota vailla. 
Hih tiesin kyllä, että puolustusministeri tulee istumaan meidän pöydässä ja sanoin miehelleni, että katsokin, että istut sitten ministerin vieressä, enkä vahingossakaan vaan minä. Juu ei siis yli puoluerajojen mitään ministeriä vastaan, mutta kun se jännitys. Kyllä te tiedätte virkavallan pelko, se olettama, että ministerisherra on monitahoisesti älykkäämpi, tietäväisempi (faktasti onkin) ja mitäs jos ei ole huumoriveikko vaan totinen torvensoittaja.

Niin siinä kuitenkin kävi, että astelin sellaisessa tilanteessa pöytään, että Kaikkonen herrasmiehenä veti tuolin viereltään ja minä siinä torvelona sitten kysäisin, että "istunko tähän siis" ja Kaikkonen vastasi herrasmiehenä "mielellään." 

Tästä menin niin hämilleni, koska olettama oli, että mieheni edustaa siinä Kaikkosen vieressä ja itse saan enemmän hymistellä vieressä, sillä small talk on itselleni kauhistus.  Menin sitten suoraan puolustusministerille sopertelemaan, "että minä kun ajattelin, että istuisit mieheni vieressä",  kääk ja ai kamala! 

Noh herrasmies kun oli, niin hyväntahtoisesti naureskeli ja ymmärsi hätäni. Ensin keskustelu mutkittelikin yleisillä "missä asut" tyylisillä jutusteluilla ja muun seurueen yhtyessä keskusteluun, keskustelu muuttui monella tasolla hyvin mielenkiintoiseksi, niin yhteiskunnallisten asioiden tiimoilta, kuin huumorin viljelyn suhteen.

Taas sai huomata, että ne isommatkin herrat ovat tavallisia ihmisiä ja heistäkin löytyy nöyryyttä, huumoria ja itselle nauramisen taitoa ja ehkäpä hekin jännittävät erilaisia tilanteita, minkälaisia ihmisiä on paikalla, onko mukavia, miten juttu luonnistuu, onko tulossa kuolettavan tylsä tilaisuus jne. Kaikkihan me haluamme tulla hyväksytyksi ja keskustella rennolla fiiliksellä, ilman että tuntuu, että saa vaikka hyökkäyksen osakseen, mikä sekin on varmasti poliitikoille tuttua tai tuntea olonsa ulkopuoliseksi. 

Eikä ole olemassa edes mitään "isoja herroja", on vain ihmisiä vaikka toki toisten ihmisten kohtaaminen nyt vaan sattuu olemaan pelottavampaa kuin toisten. 

Ja kyllä veistelimme myös "Tanssii tähtien ohjelmasta, tottahan toki" ja Kanki Kaikkonen todellakin osasi nauraa myös itselleen. 

Peukut hänelle, nöyrä, rento, huumorintajuinen ja mikä parasta, osaa nauraa itselleen mitä mahtavimmalla tavalla. Ehkäpä henkilövaaleissa saattaisin häntä joskus äänestääkin, teki inhimillisyydellä isosti meihin vaikutuksen. Kaikkosen puhe oli myös loistava, sanottakoon tässä vielä se. 


Eli huh helpotus, olipa kivat ja rennot ja sopivalla tavalla arvokkaat juhlat ilman snobbailua. Lämminhenkiset kaiken kaikkiaan ja juhlista jäi todella hyvä mieli. Eli mitä tästä opin, taas sai jännittää ihan turhaan. 
Kolmella arvalla onnisti voittajaa ja arvonnan voittaja on:  Kukkaiselämää17. lokakuuta 2019 klo 16.04
Kiva arvonta. Helppo valinta:kukkamekko on makuuni. Kolmella mukana. Hieno paletti.
Mukavaa viikonloppua, Tiia. onnea voittajalle ja laitan sinulle pian sähköpostia Satu. <3
Oliko tällä postauksella jokin sanoma. No se on vain se, että jos pääsee pällejä sammakoita suusta, niin aina voi nauraa itselleen. Kun jakaa omat hölmöytensä tumpeloudet muille ja syntyy kollektiivinen nauraminen, niin johan se oma tuskakin siinä samalla helpottaa.

Miten siellä, oletko möläytellyt vastaavia sammakoita ja halunnut vajota maan rakoon? Miksi silloin, kun jännittää, päästää suustaan ne pahimmat palat, kun juuri silloin ei pitäisi. Olihan tuo nyt vallan epäkohteliasta töräyttelyä meikäläiseltä, kun olisi pikemminkin pitänyt into piukeana istua vain toisen viereen, kiittää ja olla vaikka hiljaa. 

Iloista tiistaita kaikille ja nauretaan itsellemme, se on lahja. <3

lauantai 26. lokakuuta 2019

Kepein kuvin ja aavistuksen synkin mielin

Mitä kaikkea on taas ehtinyt pyöriä mielessä. Ilmastoahdistus, Ebola, joka tulee ja pyyhkii 90% prosenttia ihmisistä pois, sillä luonto kyllä korjaa ja hoitaa omansa. Suomen syntyvyyden lasku vaikka juu ihmismassan tulisi pienentyä, mutta syntyvyyden lasku Suomessa ei ole hyvä asia.

Sähköautojen ajaminen tulevaisuuden vaihtoehdoksi ja mistä se sähkö sitten saadaan, sieltä töpselistäkö oikeastiko, sehän tulee tarkoittamaan lisää ydinvoimaloita? Entäs sähköautojen ympäristöä rasittavat akut. 

Miettii asioita niin tai näin, niin väkisinkin tuntee toivottomuutta. Tavallaan toivoo, että joku mullistus tulisi, sillä sillähän asiat ratkeaisivat. Kenties siirtyisimme takaisin oravannahkatalouteen, omavaraistalouteen ja asiat palaisivat alkujuurilleen, lohduttavaa tavallaan, mutta kamalan pelottavaa. 

Sitten kun vielä mietin, että meidän lapset tuntevat tämän ahdistuksen moninkertaisena ja en tiedä miten heitä suojella uutisoinnin ylikuormitukselta. Toisaalta kuinka paljon on hyvä suojella ja kuinka paljon on hyvä toimia esimerkkinä ja laajentaa seuraavan uljaan sukupolven tietoisuutta. 

No mutta tälläisiä täällä alitajunta taas pyöritellyt ja nämä mietteet pyörivät taatusti ihan kaikkien meidän mielessä. Kuinka muutenkaan. 
No mutta asiasta pinnallisempaan. Koska kepeää murehtimistakin valittevasti on, ihmismieli on siitä kummallinen. Kepeää murehtimista mahtuu elämään niin kauan, kuin ne vakavat murheet tai vaikka mahdollinen sairastuminen vievät kaiken tilan ensimmäisen maailman turhilta ongelmilta. 

Eilen mietin hetken, että voinko julkaista Instagramissa tätä ilon täyttämää kuvaa, sillä tämän kuvan nappaisi meidän aikuinen tytär ns. salaa, tilanteessa jossa asukuvahommelit oli  onnellisesti ohi. 

Mietin, altistanko itseni taas hammashaukkujalle, joka vuosia piikitteli hampaistani, että tee niille jotain, ne ovat aivan hirveät ja mene nyt hyvä ihminen oikojalle. Noh suoria hampaita kun ei voi oikoa, vaan tosiaan nuo etuhampaiden sivuhampaat ovat lyhyemmät kuin etuhampaat eli implantit niihin voisi laittaa, mutta haluanko?

En ole koskaan pohtinut hampaitani, että tässäkö on nyt yksi Suomen karmeimmista hammasrivistöistä ennen, kuin anonyymi alkoi niistä nakertamaan ja vuosien ajan. No nyt sitä sitten miettii, että pitääkö antaa anonyymille valtaa, että pitää vaan esittää, ettei mikään tunnu missään. 
Välillä tuntuu enemmän ja välillä vähemmän. Kiusaajan olisi hyvä ottaa huomioon, vaikka tämä ei nyt tällä kertaa itseäni koske, että kiusattava ylipäänsä voi joskus olla aivan aallonreunalla ja yksi piikki joltain vieraalta voi olla se viimeinen sysäys. Kyllä kiusaajalla on vastuu, vaikka seurausta ei näkisikään omin silmin.

Eli edelleenkään ei olla päästy niin ihon alle, että lähtisin tässä laittamaan 2000e hammasimplantteihin. Koska olen itse oikein tyytyväinen hampaisiini, ne on terveet, suorat ja valkoiset ja niiden ei tarvitse olla täydelliset, siksi että ne vastaisivat jonkun toisen ihmisen kauneusihannetta ja vieläpä ilkeän ihmisen. Nyt jo ääneen vähän naurattaa koko asia!

Oma kauneusihanne on, ettei täydellinen rypytön ihminen jenkkihymyllä ole se juttu, vaan ihminen jossa on jotain rosoa ja pilkettä, johon tarttua kiinni. En nyt tällä sitten taas väitä, että vastaan tälläistä täydellistä rosoista ihmistä, koska omaan epätäydellisen hammasrivistön vaan ihan sitä, ettei minulle ole mikään juttu tai itsetunnollinen asia, että tavoittelisin täydellisyyttä. 

Mutta silti on päiviä, jolloin haukku tekee haavan, sitä on alttiimpi arvostelulle. Kuka toisin väittää, on ihmenainen tai ihmemies. Olen nähnyt itsevarmojen ihmisien antavan hyviä neuvoja, "älä välitä", mutta kun arvostelu osuu heihin, niin johan nousee rumba.
Minulle on myös moneen kertaan neuvottu, älä näytä ulospäin mielenpahoittamista, mutta miksi esittäisin muuta kuin olen.

Heh ohessa hassu esimerkki. Tällä viikolla tuli kiva kutsu, jossa luki "paikkoja rajoitetusti." Mietin siinä sitten, mikä on sellainen aika, että kehtaan laittaa viestiä "olen tulossa", etten vaikuta liian innokkaalta. Päätin sitten heti toppuutella itseäni, mitä ihmettä mietit, viestiä menemään vaan, mitä oikein pelailet. No viestiin sitten  kirjoitin "olenkohan ensimmäinen."

Vastaus tuli ja siinä luki "kyllä olit ensimmäinen." Josta tunsin hetkellistä noloutta. Mutta jokuhan on aina ensimmäinen ja jos ei vastaa vikkelään, voi mennä onnensa ohi. Mikä hassu pulma. 

Meninpä sitten vielä vastaamaan "heh olenpa minä innokas, mutta mitäpä turhaa esittämään coolimpaa kuin on." No tämähän toki meni jo Bridget Jones tyylisen selittelyn ja hölmöyden puolelle totta tosiaan. 

Vilpittömästi tuo on kuitenkin motto. Kun alan kipuilemaan mitä muut ajattelee, voinko hymyillä niin, että kitapurjeet raikaa, koska tuolla voi olla ihminen, jonka hammaskauneusihannetta en vastaa tai tuolla voi olla ihminen, joka nauraa, onpa tuo innokas hölmöläinen siellä, kun vastaa niin vikkelään viestiin. 

Niin jos näillä ajatuksilla itseään alkaa rajoittamaan, voi laittaa säpet suoraan kiinni ja lukita itsensä kotinsa suojaan ikiajoiksi. 

Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät tykkää, joita ärsytän, joiden mielestä omaan kamalan hymyn, olen vaikka mitä, vaikka se ylinnokas herhiläinen. Aamukahvilla Henriikka kerran minulle viisaasti sanoi, "mutta sehän on heidän ongelma, eikä sinun." 

Ah kiitos, voin kantaa murhetta maapallosta, lasten tulevaisuudesta ja omista ekologista teoista, mutta en voi kantaa murhetta jatkuvasti siitä, miellytänkö vai enkö miellytä jotain muuta ihmistä, oli kyseessä sitten oma habitus tai mielipiteeni. Sillä jos sammutan ja piilotan osia itsestäni ja vaimennan oman ääneni, minusta tulee vain hiljaa tuulessa sammuva liekki. 
Joten eilen kun bongasin itseni vielä Vauva.fi palstalta, sillä siellä jollain ihmisellä on aikaa miettiä meikäläisen ajankäyttöä. Jos vieraalla ihmisellä on energiaa miettiä toisen ihmisen ajankäyttöä ja kirjoittaa siitä vielä hih julkiselle palstalle, niin ehkä siinä kohden kannattaa  alkaa miettimään sitä omaa ajankäyttöä ja käyttääkö aikansa rakentavasti. 

Tätejäkin siellä arvosteltiin, miten pukeudumme ja meikkaamme niin räikeästi ja ai kamala, olemme blondanneet hiuksemmekin, miten karmeaa. 

Heh kyllä on ensimmäisen maailman ongelmia ihmisillä, jotka käyttävät aikaansa muiden ihmisten arvosteluun ja vielä niin pinnallisista asioista. Maapallo on täynnä räikeästi pukeutuvia, meikkaavia ja blondattuja hiuksia ja erilaisia hammasrivistöjä. 

Joskus on ravisteltava itseään, kun huomaa menevänsä liikaa muiden miellyttämisen imuun. Kun pelko ottaa vallan, kun joutuu miettimään pidetäänkö minusta. Näinä hetkinä on hyvä rohkaistua ja olla vielä rohkeammin oma itsensä, se aidoin minä. 

Voi näyttää, että kiusa välillä sattuu, välillä tuntee häpeää, välillä sitä on jokainen kyykyssä. Mielestäni tämä jos mikä vahvistaa. Analysoida, purra poikkipinoon asiat ja ymmärtää se, etten voi kantaa vastuuta siitä, mitä muut ajattelevat minusta, voin vain kantaa vastuuta siitä miten kohtelen itse muita ihmisiä. 

Joten näillä mietteillä, kirjoitelkoon Vauvapalstalla kukin mitä haluaa tai hammashaukkuja haukkukoon taas, te ette voi määrittää minua, te määritätte vain itsenne ja vahvistatte sen ikävän seikan, että te olette kiusaajia. 

Maailmassa on suurempia asioita murehdittavana, kuin ottaa vastuuta siitä absurdista yhtälöstä, että kaikki ihmiset tykkäisivät minusta.  
Miten siellä, samaistumispintaa? Aiheuttaako jokin kiusaaminen sellaisen reaktion, että alatte pienentämään itseänne? Ette ehkä hymyile enää samoin tai uskalla sanoa ääneen asioita, joihin joskus on joku tarttunut. Mitä tänä päivänä uskaltaa sanoa somessa, kun aina joku löytää asiasta jotain kiusattavaa tarttumapintaa?

Miten päästä irti tälläisestä ajatuksesta, olla antamatta valtaa muiden ihmisten negatiivisille mielipiteille? Miten olla potematta koko ajan myöskään maailman tuskaa? 

Pohditteko tälläisiä, että vaikutinko liian innokkaalta, miten himmentää innokkuutta, ettei innokkuus näyttäisi nololta. Tulisiko olla coolimpi vai olla vaan oma hömelö itsensä? 

Ilon kautta viikonloppuun vaikka vähän synkistelyksi meni. Täällä tänään miehen työpaikan 60 vuotisjuhlat ja toki taas jännittää, kuten aina, mutta hyvinhän kaikki menee, kuten aina. <3

torstai 24. lokakuuta 2019

Pink Collection ja maailman ihanin mekko!

*Yhteistyössä Lindex.fi kanssa ja postaus sisältää mainoslinkkejä

Tässä se on maailman kaunein mekko, johon rakastuin ensisilmäyksellä, kun bongasin tämän Pink Collection mekko kaunottaren Heidi Sohlbergin Instasta.  Mekko on siitä ihana, että se sopii hyvin iltapäiväjuhliin valkoisten pöytäliinojen ääreen tai tennareiden ja farkkutakin kanssa arkisempaan käyttöön. 

Tämä mekko yllä, olo on jollain lailla itsevarma, sillä mekko on hyvin istuva ja naisellinen ja sopii tälläiselle suomalaiselle vartalolle hyvin eli ihmiselle, jolla ei ole oikeastaan lainkaan vyötäröä. 

Kyseessä on Pink Collectionin kuviollinen mekko eli Lindexin Roosa nauha-malliston hyvää tekevä mekko. 

Kuten tämän postauksen oranssi neule ja kuvioitu satiinihame ovat myös samaa Pink Collection-mallistoa. 

Lindex lanseerasi lokakuussa Pink Collection-malliston ja malliston myynnistä lahjoitetaan 10 % Syöpäsäätiön Roosa nauha-keräykseen.


 Online alekoodi on "pink19"

*Pink Collection koostuu 19 vaatteesta ja asusteesta, joiden materiaalit ovat pehmeitä, neulottuja ja kudottuja. Väriskaala on syksyinen, syvästä burgundinpunaisesta haaleaan vaaleanpunaiseen. Mallistoon kuuluu myös Pink Bracelet, eli vaaleanpunainen rannekoru, jonka koko tuotto lahjoitetaan Roosa nauha -keräykseen. Rannekoru on valmistettu nahkasta ja metallista ja se on tehty Ruotsissa käyttäen ympäristöystävällistä parkitsemistekniikkaa. 

Lindex on mukana taistelussa rintasyöpää vastaan neljättätoista vuotta peräkkäin, ja Suomessa kerätyt varat lahjoitetaan Suomen Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräykseen. Lindexillä on kaikissa myymälöissään myynnissä Pink Collection -malliston lisäksi Syöpäsäätiön Roosa nauhoja.

Lindex on ollut vuodesta 2003 eli ensimmäisestä Roosa nauha-keräyksestä alkaen, Roosa nauhan pääyhteistyökumppani. 

Pink Collection kuviollinen mekko ihanuus oli mielestäni täydellinen valinta hieman arvokkaampaan iltapäivätilaisuuteen Teatteri Forumiin, jossa pääsimme tuoksukoulutuksen pariin tällä viikolla. Pääsimme myös vähän kuvausrekvisiitan kanssa samalla hassuttelemaan blogikamujen Souliina ja Sopusointuja kanssa. 






Onni on uusi kaunis mekko, joka ei kiristä, ei purista ja on kaunis kantaa yllä ja joka vielä tukee Roosa nauha-keräystä.
Helsingin nurkilta Porvoon kulmille ja tällä kertaa kuvausassarina toimi aikuinen tytär. Sanoin tyttärelle, että kuvat luonnistuu parhaiten, jos muistaa hieman "nokitella". Parasta huumoria on itseironia ja itselleen voi ja tuleekin nauraa. Kunnon hauska piikki saa nauramaan valtoimenaan, kuten tässä tämä "bloggaajan hattu", jonka hankin, enkä kuitenkaan ikinä ole kehdannut käyttää. 

Mutta pääasiaan, kaunis syksyinen ja suorastaan lohenpunainen neule on mukavan lämmin, eikä kutita lainkaan, sillä sisältää alpakkavillasekoitetta. Himoitsen tästä neuleesta myös kahta muutakin sävyä eli luonnonvalkoista ja kuparinruskeaa versiota. 

Kuvioitu satiinihame sopii niin neuleen, pikkutakin, tennareiden, korkkareiden, saappaiden kanssa moneen menoon. Tykkään tämän hetkisestä muodista, jossa kääriydytään  kutsuvan lämpöisiin neuleisiin ja erilaiset satiinihameet tai vekkihameet luovat kontrastia ja tyylikkyyttä asuun. Sitä paitsi hameissa ja mekoissa on todella mukavaa olla ja mennä. 

Viimeinen otos, jossa uumoilin, että kuvaukset ovat päättyneet, mutta tytär nappaisi vielä tämän iloisen otoksen. 



Tässä yhteistyössä oli ilo olla hyvän asian puolesta mukana ja oli mielenkiintoista kuulla, että Lindex tosiaan on ollut Roosa nauha-keräyksen pääyhteistyökumppani ihan alusta lähtien. 

Täällä nytkin nakutan lämpimään vaaleanpunaiseen neuleeseen kääriytyneenä, aah syksyssä on hyviäkin puolia. <3

Mitä pidätte Pink Collection-mallistosta? Oletteko osallistuneet Roosa nauha-keräykseen vaikka juuri ostamalla jonkun Roosa nauha tuotteen? 

Sydämellisen lämpöistä syystorstaita kaikille. <3

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Pienet asiat ratkaisee, M·A·C Cosmetics Starring You

*Sisältää saatuja ilmaistuotteita

M·A·C Cosmetics Starring You, hyvät hyssykät mikä suorastaan tähtitaivaalta tippunut tuikkiva kokoelma. Mutta eipä siinä kaikki. Tänään tutkailin MAC Helsinki Instasivuja ja siellä luki suomennettuna näin:

Kaiken ikäisille, kaiken rotuisille ja kaikille sukupuolille, yes, kiitos ja mahtavaa! 

Niin kauan kuin asia ei näin ole, niin tasa-arvo asioita pitää toitottaa. Sitä paitsi nykyään ei ole itsestäänselvyys, että ikätasa-arvoa kuulutetaan, etenkään nuorekkaiden meikkibrändien suhteen eli suuret peukut MAC:lle.

Sanottakoon se, että maailma on tuntunut muuttuvan myötämielisempään suuntaan jo näiden muutamien blogivuosien aikana, mitä tässä olen häärinyt. Vielä kun muotilavoilla ja eri brändien keulakuvina nähdään,  enemmän kuin se yksi ikäihminen tai hyvä kun sitäkään ja kun nämä keski-ikäiset olisivat vielä vartaloltaan erilaisia, niin tulisi tunne, hei tämä maailma alkaa hiljakseen muuttumaan ja kaiken ikäisille kuluttajille halutaan markkinoida asioita. 

Eilen näin muuten Burberryn mainoksen, jossa oli keulakuvana kaiken ikäisiä, niin hienoa!

Kiitos MAC, että haluat myydä kaikille ihmisille. <3 Osittain tästä syystä ja osittain siksi, että tämä Starring You kokoelma on aivan huikea, sai MAC Holiday Starring You kimaltelevat meikit,  tänään blogissa oman palstatilan. 

Viimeksi taisin hupsahtaa yhtä paljon MAC kokoelmasta, kun Disney Aladdin kokoelma putkahti maailmalle ja nyt odottelen hermostuneena kuin kuuta nousevaa, milloin MAC Maleficent kokoelma paukahtaa ulos!

No mutta se mitä haluan viestittää, mielestäni on mahtavaa, että ilmeeltään tälläinen rohkea  ja omaan silmään aavistuksen nuorekas brändi haluaa markkinoida ihan kaikille. Kun aikani näen MAC meikkejä kaiken ikäisillä, katoaa omastakin mielikuvasta tuo sana "nuorekkuus" ja jää vain tunne, ihania meikkejä, joita kaikki voi käyttää ja joista kaikki voi  iloita ja nauttia. 



EYES
SPELLBINDER SHADOW / STARRING YOU
Stars Align - hopea violetilla helmiäiselläWishful Thinking – violetti vaaleanpunaisella helmiäiselläStairs To The Stars – viininpunainen violetilla helmiäiselläSwing On A Star – hillitty sinivioletti sinivihreällä helmiäisellä

Suositushinta 21,90€
POWERPOINT EYE PENCIL / STARRING YOU
Engraved – musta  
Suositushinta 20,90€
FACE
OPALESCENT POWDER / STARRING YOU
Rising Star –  vaaleanpunainen shimmerShooting Star – lämmin kulta

Suositushinta 32,00€
KISS OF STARS LIPSTICK
Kiss Of Stars – vaaleansininen-pinkki helmiäiselläGold Star! – persikkainen nude helmiäiselläWalk Of Flame – marjaisa punainenDestined For Stardom – kirkas sinihopea pinkillä ja violetilla helmiäiselläStarstruck – kirkas pinkkivioletti fuksiaAsterisk – syvä sininen vaaleanpunaisella ja violetilla helmiäisellä 
Suositushinta 21,90€
LIPGLASS / STARRING YOU
Starf*cker – metallinen runsas violettiStar Memoir – metallinen rubiininpunainenStarring You – viileä vaaleanpunainen helmiäiselläYoung Star – valko-vaaleanpunainen helmiäiselläCounting Stars – harmaanlila helmiäisellä
Suositushinta 20,90€
Elämä on todellakin pieniä iloja, se aamukahvin siemaus, lämmin neule johon kääriytyä, kimaltavat kenkulit ja iloa tuova kosmetiikka, joka tuo pientä blingiä elämään. Tulin erittäin iloiseksi tästä MAC kokoelmasta ja vielä iloisemmaksi tulin tänään, kun bongasin nuo lauseet MAC Suomen Instasta, hyvä MAC. 

Toki brändien pitää kohdentaa, mutta omaan makuun se on eilistä päivää ja niin tylsää. Tämän päivän viiskymppinen, ei juhli viiskymppisiään olemalla joko ulkomailla tai odottaen ruusupuskia ja vieraita kahvin ja nisupullan ääressä kotosalla koko päivän ja laittaen nuo huimat ikävuodet sanomalehteen. 

Ei tämän päivän viiskymppinen pukeutuu ja meikkaa miten haluaa ja ajattelee, että tässähän on vielä puolet elämää jäljellä ja otetaan siitä kaikki irti.

Mitä fiiliksiä teillä tämä Starring You kokoelma herättää ja miltä kuulostaa, että halutaan kohdentaa kaikille ja kaiken ikäisille vai pitäisikö tänä päivänä olla vielä selkeät lokerot? Onko mahdollista markkinoida kaikkea kaikille. Mielestäni on, sillä ei se lokero vaan se persoona. <3

Ilon kautta keskiviikkoon ja aah blingiä elämään. <3