sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Body Shopin joulu Tukholmassa

*Kaupallinen yhteistyö The Body Shop Suomen kanssa


Tällä viikolla käväisin Tukholmassa The Body Shop Suomen lähettämänä. Keskiössä Tukholmassa pidettävä Body Shopin tilaisuus, jossa tietenkin esiteltiin tämän joulun kausituotteet, jotka sisältävät "Juicy pear" eli makeaa päärynää, "Warm vanilla" eli vaniljaa ripauksella toffeeta ja "Rich plum" eli jouluinen luumu, puhumattakaan kolmessa eri koossa tulevat joulukalenterit ja erilaiset lahjapakkaukset, joissa suloinen apina hahmo ja avaruusraketti, valmiit lahjapakkaukset tai itse koottavat lahjapakkaukset, joihin voi kerätä lahjan saajan suosikit.

Huom. ihan kaikkia samoja tuotteita kuin Ruotsissa, ei välttämättä ole myynnissä taas Suomen liikkeissä. 
Tällä kertaa en majaillut aivan Tukholman ytimessä, mutta aivan likellä kuitenkin eli parin metropysäkin päässä vanhastakaupungista. Hassuja kommelluksia voi lukea edellisestä blogipostauksesta. Hotelli Hellstens Malmgård oli Jane Austen tyylisesti viehättävä, voin lämpimästi suositella.




Toki tapetilla oli Body Shopin jälleen kerran aivan huikea joulu ja joulutuotteet. Mutta erityisesti tyttöjen asiat ja tasa-arvo kysymykset. 

*Valitsemalla Body Shopin tuotteita niin itselle hemmotteluun, kuin lahjaksi, voit myös auttaa. Body Shop lahjoittaa jokaisesta ostoksesta marras–joulukuussa 2019 kaksi senttiä (0,02€) Plan Internationalin ohjelmalle, joka edistää 1 500 tytön ammatillista koulutusta Indonesiassa ja Brasiliassa.

*Uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton lastenoikeusjärjestö Plan International perustettiin 1937, ja Suomessa toiminta alkoi 1998. Plan työskentelee yli 70 maassa.

*Valitettavasti vielä tänäkin päivänä useat tytöt ja naiset Indonesiassa ja Brasiliassa eivät pääse opiskelemaan. Monet heistä ovat työttöminä tai ansaitsevat miehiä vähemmän. Body Shop on ryhtynyt yhteistyöhän Plan Internationalin kanssa tukeakseen brasilialaisten ja indonesialaisten nuorten naisten mahdollisuuksia unelmoida isosti ja menestyä elämässä.

Body Shop rahoittaa Plan Internationalin kanssa Brasiliassa ja Indonesiassa projekteja, joissa tuetaan nuoria naisia kouluttautumaan ja pääsemään elämässään eteenpäin. Yhdessä meillä on mahdollisuus auttaa tyttöjä saamaan mahdollisuuksia päättää omasta elämästään, jotta heistä voi tulla tulevaisuudessa itsenäisiä ja menestyneitä naisia.

*NUORET IHMISET EIVÄT KOULUTTAUDU
Joka kolmas maailman 1.8 miljardista
nuoresta (10-24 v.) ei käy koulua,
ei opiskele eikä käy töissä.


NAISET OVAT ALIEDUSTETTUINA
Maailmanlaajuisesti yli 2,7 miljardilta
naiselta on evätty lailla mahdollisuus
tehdä samoja töitä kuin miehet.


NAISTEN MAHDOLLISUUKSIEN PUUTE
Nuoret naiset jäävät kolme kertaa
todennäköisemmin ilman koulutusta
ja työtä kuin nuoret miehet. 

EI TARPEEKSI NAISIA POLITIIKASSA
Vain 24,3 % kaikista maailman parlamentaarikoista on naisia. Tämä tarkoittaa, että usein enemmän miehiä kuin naisia on tekemässä naisten puolesta päätöksiä asioista, joissa naiset tarvitsisivat eniten naisten tukea. 

*Body Shop auttaa tyttöjä saavuttamaan unelmansa koulutuksella ja järjestää yhdessä Plan Internationalin kanssa 1,5 vuotta kestävän ammatillisen koulutusohjelman, johon osallistuu 1 500 nuorta naista Indonesiassa ja Brasiliassa. Koulutus antaa tytöille tarvittavat taidot, joiden avulla he voivat perustaa oman yrityksen tai löytää hyvän ja turvallisen työpaikan.

Brasiliassa työttömyys on kasvava ongelma: 31.1% nuorista naisista on työttömänä, ja koska äärimmäisessä köyhyydessä elävistä 60% on alle 19-vuotiaita, unelmien tavoittaminen on erittäin vaikeaa. Body Shop tukee nuorten naisten koulutusta, jonka avulla he pääsevät nauttimaan elämästä ilman jatkuvaa taistelua toimeentulon puolesta.

Sinun avullasi Body Shop tarjoaa koulutuksen 75:lle 18-24-vuotiaalle naiselle Pohjois-Brasiliassa. Koulutuksen kautta heistä tulee sosiaalikouluttajia, jotka auttavat omien yhteisöjensä jäseniä – nämä 75 nuorta naista tavoittavat työssään 200 murrosikäistä tyttöä (15-17-vuotiaita). Koulutuksessaan oppimilla taidoilla he auttavat muita ja samalla luovat itselleen turvatun ja vakaan toimentulon.
Tutkinnon hankkivat naiset pystyvät hyödyntämään koulutusta laajemminkin ja työskentelemään esimerkiksi Brasilian kasvavassa sosiaaliaputyökentässä ja vaikuttamaan positiivisella tavalla muihinkin tyttöihin ja nuoriin naisiin.
Näiden 275 tytön ja naisen lisäksi projektista hyötyy 1 000 muuta nuorta naista, jotka voivat osallistua kampanjoihin, keskustelupiireihin ja vertaistukimentorointiin verkossa ja yhteisöissä paikan päällä.
Indonesian talous on yksi Aasian nopeimmin kasvavista, mutta monien syrjäisten yhteisöjen ainoa työmahdollisuus on maataloustyö. Nuoret tekevät palkatonta työtä perheidensä kanssa, tai sitten he muuttavat kaupunkeihin etsimään muita töitä. Korkea nuorisotyöttömyys koskettaa erityisesti naisia, joilla ei ole mahdollisuutta kouluttautua ja joiden oletetaan toimivan perinteisten roolimallien mukaisesti. Koska monien nuorten naisten työskentely kodin ulkopuolella estetään, on heidän vaikea hankkia taitoja, joilla he tulisivat itsenäisiksi ja voisivat osallistua merkityksellisesti yhteisöjensä toimintaan.
Body Shop toimii yhdessä Itä-Indonesian köyhimmistä maakunnista, jossa työn puute johtaa köyhyyteen, liian varhaisiin avioliittoihin ja turvattomuutta aiheuttavaan muuttoliikkeeseen. Body Shopin työ rikkoo stereotypioita ja luo rohkaisevan ja mahdollistavan ympäristön, joka kannustaa nuoria naisia tyttöjä kukoistamaan.
Body Shop tarjoaa ammatillista koulutusta 330 nuorelle (joista 80 % naisia) sekä opettaa työnhakua ja antaa yritysvalmennusta.















Tukholman tilaisuus oli todella vaikuttava ja mukana oli vaikuttajien ja lehdistön lisäksi, niin lemmikeitä, kuin sylivauvojakin. Ainoana suomalaisena fiilis oli todella hyvä ja otettiin sydämellisesti vastaan. 

Tapahtui myös hauska juttu, josta jäi sydämeen lämmin muisto ja jonka haluan jakaa teillekin. Navigoidessani kännykkä kädessä Google Mapsin avulla tilaisuuteen, minut pysäytti viehättävä ja ehkä noin nelikymppinen nainen kysyen "voinko auttaa?" Kerroin hänelle olevani matkalla Body Shopin tilaisuuteen ja hän kertoikin olevansa kolmatta päivää Body Shopilla töissä ja hän ehdotti, että voi saattaa minut tilaisuuteen. Ah mitä ruotsalaista kohteliaisuutta, tähän ei ihan heti törmää Suomessa. 

Ehdimme jutella tovin ja ilmenikin, että tämän naisen äiti on suomalainen ja hänen vanhempansa ovat tutustuneet Lapin rajalla. Hän kertoi myös, että hänellä oli ennen Body Shoppia äitinsä ja siskonsa kanssa vanhusten palveluyritys ja arvatkaas mikä tämän yrityksen nimi oli? Yrityksen nimi oli suomalaisittain "Sisu" ja he nimenomaan auttoivat suomalaisia iäkkäitä ihmisiä Ruotsissa. 

Tälläinen jännä ja todella kiva ihmiskohtaaminen sattui tilaisuuden alkuun. Itse tilaisuus oli todella hieno. Ensin nautimme aamiaista ja saimme kuulla sekä Body Shopin joulutuotteista ja yhteistyöstä Plan Internationalin kanssa. 

Lopussa meille aukeni verhot suorastaan lapsuuden satumaailmaan, aitoon joulumaailmaan. Joulumaailmasta sen verran, että koko valtava joulumaailma on kierrätettävä ja ollut jo useissa maissa ja jatkoi Ruotsista seuraavaksi Tanskaan. Eli tässäkin säästettiin luontoa kunnioittaen materiaaleja. Joulumaailma kulkee maanteitse kohti seuraavaa etappia.




Body Shopin joulun teemana on mahdollistaa Brasiliassa ja Indonesiassa tyttöjen unelmointia isosti. Henkilökohtaisesti unelmoin pienestä pitäen astronautin ammatista, eikä mikään voinut estää tai lannistaa unelmoimasta. Periaatteessa jossain kohden oivalsin, että suomalaisen on aika vaikea päästä ulkomaiseen avaruusohjelmaan, mutta ei mahdotonta. Sukupuolella ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä unelmani kanssa, unelmallani oli siivet.

Mutta mitä, jos et voisi unelmoida edes koulutuksesta tai työpaikasta, jos sinun tehtävä olisi jäädä kotiin auttamaan äitiäsi kotitöissä ja sisarusten hoidossa? Meille suomalaisille mahdollisuus unelmiin on itsestäänselvyys ja asioiden eteen puskeva voima. Mitä jos unelmointia ei sallittaisi, jos unelmilla ei olisi koskaan mitään mahdollisuutta toteutua, se olisi olotilana kuin linnulta katkastaisiin siivet. 

Minusta ei tullut astronauttia, mutta muuten moni unelmani on toteutunut. Avaruutta ja tähtipölyä pääsin lopulta sipaisemaan vuosi sitten Juri Gagarin Cosmonaut Training Centerissä ja vieläpä minä, tuolloin viiskymppinen nainen. Koska unelmointiani ei ole koskaan ammuttu alas, voin edelleen lapsenomaisesti unelmoida avaruudesta ja osa unelmaa vuosi sitten toteutuikin.

Body Shopissa kohtaa eläinten kunnioittaminen, hyväntekeväisyys ja hurmaavat tuotteet, jotka aina käytän viimeistä pisaraa myöten loppuun. Body Shopilla ei sellaista tuotetta olekaan, joka jäisi käyttämättä. 

Tällä kertaa Body Shopin kampanja ravistelee vielä aivan erityisesti sydäntä, kolmen tyttären äitinä, en muuta lapsille toivokaan, että he löytäisivät paikkansa, tasapainon ja pääsevät myös toteuttamaan unelmiaan. 

Meillä länsimaissa unelmointi on mahdollista, näin kaikkialla maailmalla ei ole. Voisiko sitä edes hengittää, jos ei saisi edes ripauksen verran haaveilla ja uskoa siihen, että tyttönä ja naisena minusta voi tulla mitä ikinä haluan, vaikka pääministeri tai astronautti. Vain taivas on rajana tai hih avaruus.
Unelmoida isosti! Nyt on mahdollisuus auttaa tyttöjä Brasiliassa ja Indonesiassa unelmoimaan. Body Shopin kausituotteet ja joulukalenterit löytyy jo myymälöistä ja verkkokaupoista. Oma kausituotesuosikki on tällä kertaa marjainen luumu, vaikka kuten joka vuosi, kaikki sarjat ovat todella mieluisia. Ehkä kaikkein eniten himoitsen kuitenkin tuollaista avaruusrakettia eli peltirasiaa, jonka sisältä löytyy Body Shopin tuotteita matkakoossa.

Ohessa vielä pieni video koko reissulta. Keskellä videota on pientä rakeisuutta, pahoittelen tätä, johtuu meidän kököstä nettiyhteydestä, joka erityisesti viikonloppuisin on todella ruuhkainen. Toivottavasti saatte videosta kuitenkin jotain irti. Siellä myös vinkki miten pääsette Mall of Scandinaviaan, josta löytyy myös Body Shopin liike. Tietenkin myös paljon matskua itse tilaisuudesta. 

Sydämelliset kiitokset The Body Shop Suomelle tästä kaupallisesta yhteistyöstä ja ainutlaatuisesta mahdollisuudesta kokea Body Shopin joulu Tukholmassa ja saada vielä toimia tärkeän asian eli tyttöjen tasa-arvoisen tulevaisuuden tiedon välittäjänä.

Mistä sinä haaveilet tai olet haaveillut pikkutyttönä, ovatko haaveet toteutuneet? Löytyykö Body Shop lemppareita ja mitä pidätte Body Shopin tämän vuotisesta ilmeestä? Ai niin, joulukalenterit kuvaa hyvin Body Shopin ensimmäistä myymälää ja kunnon vanhan ajan brittiläistä satumaailmaa. 

Jokaisessa luukussa/rasiassa on nippelitietoa naisten saavutuksista. Enpä esimerkiksi tiennyt, ettö Monopoli pelin on keksinyt alunperin nainen. Luonnostaan oletin, että pelin olisi keksinyt mies. Näiden luukkujen infopaketit vahvistavat naiseuden olemusta ja sitä, että olemme aivan yhtä fiksuja kuin miehet. Nyt ajattelette, että tietenkin olemme, mutta maailmalla ei kaikilla naisilla surullista kyllä, ole lupaa ajatella näin. 

Sydämellistä sunnuntaita kaikille. <3



torstai 26. syyskuuta 2019

Reissaajan nolot tunnustukset!

Olin kaupallisessa yhteistyössä Body Shopin lähettämänä vuorokauden Tukholmassa. Tästä reissusta on niin paljon kerrottavaa, että kerron aiheesta lisää myöhemmin. Mutta mitä olisi reissu ilman sekoiluja, no ei tietenkään mitään, sillä niitä sekoilujahan muistellaan hymyssä suin vielä vuosien päästä. No tältä reissulta kyllä riittää paljon kerrottavaa, mutta keskitytään nyt vaan niihin toilailuihin. 

Huolellisella etukäteissuunnittelulla tuo tuttuakin tutumpi Tukholma oli varmistettu mielessäni katastrofivapaaksi alueeksi. Nyt en mokaisi mitään tällä kertaa. Lentokentälle päätin lähteä hyvissä ajoin ja ajatuksena oli nauttia rauhallinen aamiainen muumikahvilassa. Toisin kuitenkin kävi. 

Kaikki meni putkeen vielä alussa. Painoin mieleeni reitin, minne jätin auton parkkiin ja otin varulta vielä valokuvan todisteeksi, missä parkkihallissa auto sitten luuraa, kun palaan takaisin. Ei mitään sekoiluja turvatarkastukseen mennessä ja tyytyväisenä nokka matkasi kohti muumikahvilaa. 

Tässä kohden kuitenkin huomasin, että Balmuirin kaulahuivi, jonka olin hikipäässä tunkenut käsilaukun pohjalle, koska kaulaa niin kuumotti,  ei ollut enää käsilaukussa, eikä missään. 

Ei kun paluu samaa reittiä takaisin ja vessan kautta. Kysymään turvatarkastuksesta, onko sinne jätetty kaulahuivia, kysymään kaupasta, jonka läpi kävelin, oliko sinne, no ei ollut ei, huivi siten katosi kuin tuhka tuuleen. 

Voimaannutin mielessäni itseäni, ettei huivin katoaminen ole enne, että tulen tällä reissulla töppäämään vielä pahemmin. Tuumin, että nyt tyynenä vaan ja huivi on pelkkää materiaa ja kun on kerran kadonnut, niin olkoon samalla unohdettu.

Tässä kohden kuitenkaan aikaa ei enää ollutkaan hyppysissä rauhallisen aamiaisen verran, mutta ei toki sekään mikään katastrofi ollut vaan ostin eväät lentokoneeseen. Jossain kohden huomasin, että hameeseeni oli aamulla truuttaantunut suoraan hammastahnatuubin putkesta, kunnon hammastahna kökkäreet. Noh ei sekään mitään vaan normimeininki. 

Lentokoneessa asettauduin nauttimaan ostamaani patonkia ja limukkaa ja tietenkin se täyden limupullon korkki vierähti penkkien alle, jonnekin lentokoneen peräpäähän varmaan. 

Kaikki kuitenkin meni onnellisesti ja löysin Arlanda Expressin ja pääsin mukavasti Tukholman keskustaan. 
Tukholman juna-asemalla tuumin, että kannattaisi jättää matkalaukku säilytykseen ja lähteä suoraan Mall of Scandinaviaan. No mutta päätin kuitenkin, että pitäähän tässä edetä oikeaoppisesti ja viedä matkalaukku hotelliin ja kirjautua hotelliin sisään. Tähän episodiin meni noin 3t edes takaisin, koska luonnollisesti menin myös väärään suuntaan menevään metroon ym. mukavaa. 

Flunssa painoi päälle ja olin aika raato. Kolme hukattua tuntia, reissaamiseen edes takaisin, jotta saisin matkalaukun hotelliin ja jonka olisin voinut jättää juna-aseman säilytykseen. Tähän väliin täytyy kyllä sanoa, että onpa juna-asemalla ja metro-asemalla (vai onko ne samaa puljua) järjettömän hyvää palvelua, koska ollaan kohteliaassa Ruotsissa. 

Toisella luukulla mies vielä naureskeli, että kiellän sinua menemästä Mall of Scandinaviaan ja olin ihan, että no miksi, no koska viet rahasi sinne, etkä tänne keskustaan ja iso hörönauru perään. Toisella luukulla ystävällinen nainen taas puntaroi erilaisia vaihtoehtoja metro-ja junalippuun, mitkä olisivat kannaltani edullisimpia. Lopulta päädyttiin vuorokauden matkakorttiin, jolla voi suhata niin paljon kuin haluaa, junilla ja metroilla ja hinta oli 15e ja voi pojat minähän suhasin, oli varaa mennä vaikka kuinka moneen väärään suuntaan menevään metroon. 
Lopulta kuitenkin pääsin onnellisesti perille Mall of Scandinaviaan. Pinkki linja, Uppsalan juna esimerkiksi ja numero 40 vie alle 10-minuutissa perille. Tässä kohden alkoi olla jo kova nälkä ja mikä riemu, Mall of Scandinaviasta löytyi Tukholman lemppari sushi-ja thairuoka paikka Pong. Sinne siis.

Onnellisena kasasin erilaisia kanakastikkeita lautaselle, miltei valkoisessa paidassa ja valkoisissa farkuissa. Kohta tunsin jotain lämmintä mahan seutuvilla ja niinpä kävi, että lautaselta oli valunut rasvaiset kanakastikkeet paidalle. 

Lautanen äkkiä tiskiin ja paitaa ylös, ettei kastike valuisi vielä valkoisille housuille. Ei valunut eli paita meni vaan pilalle. Aika kalliiksi tulee muuten reissaaminen, yksi paita ja yksi arvokas huivi menetetty. 
Ruokaa massussa ja paidalla ja päässä soi, mikään ei lannista ja nokka kohti Disney Storea. Sieltä löytyi muuten tämä kuvien muki. Muista jutuista varmaan myöhemmin tänne tai niistä muista kahdesta, sillä siinä oli kaikkinensa reissun shoppailut. 

Kävin myös kokeilemassa erilaisia vaatteita monissa kaupoissa tai pääasiassa mekkoja, mutta yksikään ei istunut. Lisäksi syksyn värimaailma oudoksutti. Kaupoissa ei ollut oikeastaan mitään, mikä olisi ollut omaa värimaailmaa vaan kaikki vaaterekit oli vuorattu, mustalla, harmaalla, sinapinkeltaisella, luumulla, myrkynvihreällä ym. Mutta kun nämä värit eivät toimi meikäläisellä. niin ei. 

No eihän siinä mitään. Matka meni mallikkaasti, Body Shopin tilaisuus meni mallikkaasti, mutta täytyyhän jokaisella reissulla olla se yksi nolouden huipentuma. 
Menin lentokentälle todella hyvissä ajoin. En jaksanut sinksata puolikuntoisena yhdessäkään liikkeessä ja miettiä matkalaukun kohtaloa. Päätin, että parempi olla turvassa kentällä, kuin taas eksyä ja sekoilla Tukholman keskustassa, jonka siis tunnen todella hyvin, mutta joskus se oma elämä ei ole siitä kiinni vaan kohtalo ottaa otteen ja sekoittaa pakkaa.

Voi tulla vaikka vessaongelma, voi mennä vaatteet likaiseksi, voi eksyä vaikka tunteekin paikat, voi ajatuksissaan sekoilla vaikka mitä, joten siksi hurjan paljon ajoissa lentokentälle ja nauttimaan pitsaa ja lukemaan kirjaa.

Turvatarkastukseen mennessä ja tunkiessa huulipunia siihen läpinäkyvään pussiin ja erotellessani elektronisia laitteita ajattelin, että tämä reissuhan on mennyt aika napakympisti. Vain yksi kadotettu Balmuirin huivi, yksi pilattu paita ja armotona tuntien sekoilua yleisillä kulkuvälineillä. 

Siinä oikein tyytyväisenä itseeni, eräs nainen hiipi viereeni ja sanoi ruotsin kielellä "ursäktä" eli anteeksi ja minä tyytyväisenä reissuun ja itseeni oikein iloisesti vastasin varmaankin englannin kielellä takaisin, "niin miten voin auttaa" ja sieltä se pommi sitten pläjähti. 

Olin turvatarkastusjonossa joka oli nälkävuottakin pitempi, seissyt mekko sukkisten sisällä ja takapuoli jättikalsongeja loistaen eli vanha kunnon klassikko! No tuntuiko missään, no ei tuntunut. Hämäsi vaan, kun aloin hätäpäissäni nauramaan, ettei nainen nauranut myötätunnosta takaisin vaan oli jotenkin tuiman nolona puolestani. 

Olipa häpeällinen tilanne hänelle varmaan, hih, miten minä pöljä hänet olemassaolollani ja hanurillani niin nolasin. Eli vaikka ruotsalaiset ovat kohteliaita, ehkeivät he noloissa tilanteissa osaa olla kollektiivisesti kohteliaita vaan tuntevat silkkaa häpeää toisen puolesta tai ehkä kyseinen nainen oli vaan niin ällistynyt. 

No mutta, noin muuten reissu meni täydellisesti ja Body Shopin tilaisuus oli upea. Body Shopin jouluun liittyy hienoja arvoja, tyttöjen hyvinvointia edistäviä asioita ja naisenergiaa. Näistä polttelee oikein kertoa lisää, jahka saan kuvat ja videon käsiteltyä. 

No mutta nyt saa jakaa reissumokia taas kerran tai mokia muuten vaan. Ainahan näitä kaikille sattuu, joten vaikka näistä kuinka kertoisi, niin aina uutta pukkaa tilalle. 

Kivaa viikon jatkoa kaikille. <3






tiistai 24. syyskuuta 2019

Arvonnan voittaja ja Tukholmaan mars

*Sisältää arvostelukappaleita 

Lähden tänään pariksi päiväksi Tukholmaan kaupallisessa yhteistyössä Body Shopin kanssa, mikä on aivan mieletön juttu. Tukholmassa pidetään keskiviikko aamuna Body Shopin tilaisuus, jonka teemana on tyttöjen asiat, oikeudet tasa-arvo eli hyvin tärkeitä teemoja. Varmasti myös Body Shop uutuudet tai peräti Body Shopin joulu esitellään. Perästä kuuluu tänne ja Instan puolella yritän jonkinlaista matkaraporttia toteuttaa. 

Ei uskoisi, että olemme asuneet Tukholmassa, jossa olen ajanut autoa ja suhannut vauvan kanssa junalla. Sillä ehtinyt jo kehittää tähän reissuun pienen eksymisen pelon, sillä olen menossa reissuun ihan yksin, eikä tilaisuus ja hotelli ole keskustassa, kääks.

On suu, jolla kysyä neuvoa, on taksit, junat, metrot ja hei Google Maps. Silti jänskättää, sillä onhan se ihan eri asia eksyä kollektiivisesti kavereiden kanssa, kuin ypöyksin. 😅 Luultavasti yksin olen kuitenkin skarpimpana, kun kamujen kanssa tai joukossa sitä tuudittautuu helposti olettamaan, että joku muu tietää minne matka.

Miten kaikki matkabloggaajat ja yksin matkustavat selviää näistä, tuntuu että löytävät perille vaikka viidakossa. Homma näyttää niin helpolta.

Heh toinen ahdistus, jonka olen myös kehittänyt, niin olen etukäteen pohtinut, että tilaisuus on varmaan pullolla kaksi metrisiä kultakutreja säihkysäärineen ja mitä ikinä laitan päälle, näytän nuorten kaunottarien rinnalla pukeutuneen mummoni verhoihin ja vähän niin kuin mummo itsekin. 

Tälläisiä pieniä etukäteisjännityksiä, jotka pukkaavat kuulumaan asiaan. 

Jee jännää on ja ensimmäinen tehtävä on, koska päätin yhdistää reissuun samalla myös omaa lomaa, on löytää Disney Store, parhaat leivokset, sushit ja joku syksyinen mekko.
No mutta arvonnan voittajaan. Itselleen Advanced Nutrition Programme TM ravintolisiä voitti Nelina:  Nelina15. syyskuuta 2019 klo 14.56
Olen ansioitunut "purkkinisti". Syön jos jotakin lisäravinnetta, vaihdellen toki. Kalaöljykapseleista olen kaikista poikkeuksetta saanut aina vernevuotoja (mustelmia pahempaa on loriseva nenäverenvuoto, joka voi alkaa milloin vaan), kunnes nyt keksin K-vitamiinin!

Ihan loistavaa, jos tämän avulla pystyy napsimaan kalaöljyä purkista. Kalaa tulee syötyä liian harvoin.

Tällä hetkellä menossa muutakin, ihmiskoemaisena tutkimusmatkana. Siitä raporttia myöhemmin - m i k ä l i onnistuu.
Suloista sunnuntaipäivää. <3 olkoon Nelina. Voittajaan on jo otettu yhteyttä ja kiitos vielä kaikille arvontaan osallistuneille. 
Muutama kirja, joiden lukemista odotan tänä syksynä innolla. Kiitos Otava näistä ylläreistä.

Miten siellä? Tykkäättekö matkustaa yksin, jännittääkö ja jos jännittää, mikä jännittää? Onko eksymisen pelko vai jokin muu? Mikä on pahin kömmähdys, mitä reissuillanne on tapahtunut?

Sydämellistä tiistaita kaikille. ❤️

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Nolot tunnustuksen "kuinka usein"

Haasteet on joskus hauskoja, koska niiden kautta tulee mietittyä sellaisia jopa tavanomaisia asioita, joita ei muuten tulisi kovin mietittyä. Mitä olen muiden haasteita ja vastauksia lukenut, niin aina oppii ihmisistä uutta. "Kuinka usein" haasteen bongasin Optimismia ja energiaa blogista ja alunperin Kolmistaan Karoliinan blogista. 

Siis! Kuinka usein?

Vaihdat lakanat. Noin 6 vuorokauden välein eli voisi sanoa kerran viikossa. Inhoan neuroottisuuteen asti pehmeitä nuhjaantuneita lakanoita ja rapeita lakanoiden olla pitää, rapean puhtaita. 
Vaihdat pyyhkeet. Sama aikaväli, pyyhkeidenkin pitää olla rapsakoita ja kankeita ja kauhistus on märälle koiralle haiseva pyyhe, joka ei ole kuivunut kunnolla. 


Peset hiukset. Noin joka toinen tai kolmas päivä. Miten se paras hiuspäivä on aina hiukset  on pesty päivä. 
Soitat isälle/äidille. Isän kanssa viestitellään ja välillä puhutaan maratonpuheluita. Äidin kanssa emme ollenkaan. 

Näet vanhempiasi. Satunnaisesti, mutta sitäkin hyvemmällä mielellä. Vanhempiin lasken isän ja elossa olevan mummini. 

Käyt leffassa. Usein, joskus voi olla parikin kertaa viikossa ja joskus voi tulla jopa kuukauden tauko ja tauko tulee yleensä kesäisin. Nyt syksyllä taas leffatahti kiihtyy.
Föönaat hiukset. Joka kerta hiustenpesun yhteydessä, paitsi flunssassa en jaksa föönata, koska föönaamisen menee n. 30-minuuttia. Pesen hiukset kyllä ja käyn suihkussa vaikka äärimmäisessä kuumeessa. Kerran olen pyörtynyt suihkuun, kun raatonakin piti mennä huolehtimaan hygieniasta. Ehkä olen vähän neuroottinen näissä puhtaus jutuissa. 

Putsaat lattiakaivot. Meillä lattiakaivot putsaa aina se, joka huomaa lattiakaivojen olevan tukossa eli vuorotellen. 

Käyt metsässä. Usein koiran kanssa. 
Käyt suihkussa. Joka päivä ja jos menen jonnekin vaikka stadiin, niin pölyt pitää putsata ja käyn illalla vielä suihkussa. Ihanaa mennä suihkunraikkaana puhtaisiin lakanoihin. 

Sanot läheisillesi, että rakastat heitä. Usein, mutta en tauotta. Teinien mielestä se on tällä hetkellä ällöttävää ja miehen kanssa sanomme milloin missäkin mutkassa "rakastan", mutta sanaa ei ylikäytetä eli teho tuntuu, silloin kun käytetään. Juuri sanoin sedän vaimollekin tässä, olet rakas. 

Sanot miehellesi, että rakastat tätä. Noh tuohon tulikin jo hätähousuna vastattua. Mutta sanottakoon se vielä, että rakastaa sanaa voi viljellä vaikka kuinka tyhjyyttäänkin. Sitä, että rakastaa voi taas osoittaa monin teoin ja tätä tekojen kautta osoittavaa rakkautta harjoitamme päivittäin. 

Rakkaus ja kaikki ylipäänsä ovat tekoja, eivätkä sanahelinää. Vanhemmankin rakkaus vaatii jatkuvia tekoja, uurastusta, tappeluakin, valvomista, kuskaamista, ruoanlaittoa, pyykinpesua, läksyjen tarkastamista, kuuntelemista, ylenkatseita, suuttumusta ja vaikka mitä. 

Vaikka on tärkeää välillä sanoa rakastavansa, sana rakkaus voi jonkun suusta olla pelkkää tyhjää vaan. Silloin kun sanat ja teot kohtaa, silloin ollaan todellisen rakkauden ytimessä. Sana rakastan voi olla hyvinkin tyhjä, mutta silloin kun sanalla on ankkurina rakkaudelliset teot, voi miten kaunista on kuulla ja sanoa rakastan. 

Tarkistat kuivakaapin sisällön. Kerran vuodessa suursiivouksen yhteydessä ja hullua miten paljon lentääkin pois "parasta ennen ajat sitten mennyttä" tavaraa tai puoliksi käytettyä. 
Luuttuat lattia. Imuroidahan meillä joutuu useamman kerran viikossa, mutta moppi viuhuu kerran viikossa. Koska perheessä on iso koira, mopin viuhunta on aivan välttämätöntä. Kun Samua ei enää ole, moppi saattaa viuhua enää joka toinen viikko. 

Peset vessan. Kerran viikossa siivouksen yhteydessä. 

Puhdistat liesituulettimen. Noh tämä homma on miehellä hallussa, joten en ikinä. 

Syöt noutoruokaa. Pari kertaa kuukaudessa tilataan pitsat. Tällä viikolla join mansikkapirtelön eli muutaman kerran kuukaudessa. 
Valehtelet. Juuri kävin tästä keskustelua tyttären kanssa, jolla on umpirehellinen ystävä, joka sanoo kaiken suoraan, kuten vaikka "juu ei, tuo mekko ei sovi sinulle." Sanoin tyttärelle, että sopiiko mekko vai ei, ei ole koko totuus vaan ystäväsi subjektiivinen mielipide. Tästä syystä olisi hyvä oppia ihmissuhdetaitojen vuoksi myös hieman puhumaan epätotuuksia. 

Tälläisiä kohteliaita epätotuuksia varmasti välillä latelen, mielestäni ne kuuluu käytöstapoihin. Mutta sellainen oikein aktiivinen valhe, sellaisia onneksi ei tarvitse harjoittaa usein. Mitä vanhemmaksi tulee, sen rohkeammin uskaltaa kertoa rehellisesti ajatuksensa, tunteensa ja sanoa myös rehellisesti "ei kiitos ja nyt en jaksa."

Toisaalta tähän vielä totean, että toisaalta umpirehellinen ihminen on aika mahtavakin tyyppi, jos suoruudet vaan kestää. Hänellä ei ole ketunhäntää kainalossa, hänestä aina tiedät missä mennään, ei ole korkkiruuvinkieroa naisellista vähättelevää veetuilua. Kaikella on puolensa. 

Voin pitää valehteluna ikuisia lupauksia, tyhjiä sanoja, mutta ei koskaan tekoja. Olen vähän jyrkkä valehtelun suhteen. Ihmisen tulee olla sanojensa mitta. Mielen maailmani ei sopisi esimerkiksi jenkkiläiseen small talk kulttuuriin, sanotaan asioita, joita ei tarkoiteta. 

Riitelet suhteessa. Jos muistan oikein, viimeksi oli riita joulukuussa. Oli PMS, olin hankala ja siinä sitten kiukuttelin ja miestä riivasin ja toinen ei jaksanut enää kuunnella. Otan täyden vastuun tästä riidasta. 

Huh onneksi kaapin paikka ja hammasharjan paikka ja miten päin se vessapaperirulla tulee telineeseen laittaa, eivät ole enää kynnyskymyksiä. Joskus olemme riidelleet erittäin tulisesti ja ajoittain paljonkin. Näin jälkikäteen ajateltuna, se on kuulunut prosessiin, molempien tilaa hengittää on haettu hieman kulmikkaasti ja nyt kummallakin on tilaa hengittää ja olla oma itsensä. Kun parisuhteeseen tulee kaksi aikuista ihmistä, on molemmilla menneisyyden taakkoja, jotka vaikuttavat käytökseen ja niitä vanhojakin kulmia siinä uudessa suhteessa sitten hiotaan. 

Sheivaat. Kesällä joka toinen päivä, talvella harvemmin, mutta ällöän karvoja samalla kuitenkin. Koen olevani vasta silloin ns. järjestyksessä, kun koipikarvat ja kainalokarvat on ajettu. Karvoineen kaikkineen kropassa on kaaos ja karvojen ajelu ilmentääkin sen hetkistä energiatasoa. 

Vaihdat hammasharjan. Heti kun vähääkin rispoittuu harjakset. 

Käyt kirjastossa. En juuri koskaan, on kamala tapa haluta omistaa rakastamansa kirjat. Kauhulla ajattelen, että kun aika jättää, niin takkaako noilla kirjoilla sitten lämmitetään. 

Peset peitot ja tyynyt.  Tyynyt vaihdetaan kerran vuodessa ja peittoja pestään koneessa aina, kun vähääkään tuntuu siltä. Tyynyt ja peitot ovat aina lakanavaihdon yhteydessä koko päivän ulkona tuulettumassa ja ai, että etenkin talvisin peitot ja tyynyt kunnon pakkasen jälkeen tuoksuvat hyvältä. 

Soitat anopille. Anoppiin kunnolla tutustuessa, soitimme joka toinen tai joka kolmas päivä. Myös kaikki ulkomaanvuodet. Anopista tuli minulle ihan äiti. Nyt anoppi on muistisairas ja emme enää soittele. Viimeksi kun näimme, hän kertoi muille, että olen hänen tytär. Se tuntui ihanalta. Vaikka anoppi ei muistaisi kuka olen, niin se, että pitää tyttärenä, joita hänellä ei edes ole, on suuri tunnustus. 

Peset rintsikat. Parin päivän käytön jälkeen. 

Leivot. Ehkä 6 kertaa vuodessa. Jos leivon, kukaan ei leipomuksia syö, paitsi sämpylöitä. 
Siivoat jääkaapin. Jääkaapin hyllyt käyvät astianpesukoneessa n. pari-kolme kertaa vuodessa ja samalla siivoutuu koko jääkaappi. Jääkaapista muuten tulee ällöttävä liejukasa. 

Käyt puntarilla. Ennen joka päivä, kunnes päätin antaa armoa itselleni ja kyllä näen ja tunnen vaatteista, että sitä on taas pyöristytty. Nythän lahjoitin kaikki pienet vaatteet menemään ja lakkasin elättelemästä toivoa, että laihdun niihin. Mikä helpotus! Eli enää en käy koskaan puntarilla, sillä puntari ei määritä oikeastaan mitään ja itsesuojelua myös, eihän ne lukemat todellakaan miellyttäisi, sillä sitä aina vertaa itseään siihen hoikimpaan versioon eli naiseen ennen raskauksia. 

Komennat miestäsi. Noh emme koskaan komentele. Pikkulapsiaikaan olen taatusti nalkuttanut, mutta kuuntelisinko itse nalkutusta, en todellakaan, joten olen opetellut pois nalkuttamisesta. Nalkuttamisella ei rakenneta mitään, ei saada mitään hyvää aikaiseksi. Nalkuttamisella pahimmassa tapauksessa ylennetään itseä ja osoitetaan koko ajan toisen puutteisiin. Mutta kun vilpittömästi minussa on yhtä paljon nalkutettavaa, niin kannattaako kummankaan nalkuttaa, ei todellakaan. 

Nalkuttaminen on yksi negatiivisuuden kehä. Mies on vapaaehtoisesti puolisoni, ei toista voi, eikä saa komennella. Eli olemme pyrkineet pois kaikesta tälläisestä negatiivisuudesta. Jos toinen jättää kattilan pesemättä, koska ei ole illalla jaksanut, mitä sitten, sen pesee sitten se jolla, on enemmän aikaa ja energiaa. 

Joskus saatamme huumorilla viskaista jotain toisen tekemättömyydestä, sillä lailla rakkaudella. Kun ns. työt ovat molempien arvomaailman mukaan balansissa, ei tarvitse komentaa eikä nalkuttaa. Pääasia on, että hommat tulee hoidettua, eikä lasketa koko ajan, kuka on tehnyt mitäkin enemmän. 

Syöt irtokarkkeja. Suklaahirmuna, en halua jostain syystä suklaata leffaan. Ehkä siksi, että suklaa on syöty ensimmäisen mainoksen aikana, kun irtsareita voi jyskyttää koko leffan ajan. Eli irtareita menee leffassa, ei oikein muulloin. 
Vierailet isovanhempiesi luona. Liian harvoin, paljon enemmänkin voisi käydä. 

Peset pyykkiä. Valitettavasti lakana-ja pyyhevaihtamisen friikkinä, 5-päivää viikossa pyykit pyörii. Sitten onkin jo kauhea kasa pyykkiä kertynyt, niinä parina päivänä, kun en pese. 

Imuroit kotisi. Koko koti kerran kaksi viikossa, mutta imuri viuhuu vähän väliä karvapalleroiden perässä. 

Perheessä kinataan vaatetuksesta. Ei koskaan. 

Käyt kaupassa. Ehkä 4-5 kertaa viikossa. Aina on joku maito tai leipä loppu. Mutta isosti käymme kaupassa kerran tai kaksi viikossa ja kaikki muu on loppuneiden täydentämistä. 

Peset ikkunat. Tämä on jostain syystä jäänyt miehelle ja mies onkin siinä parempi. Kaksi kertaa vuodessa ja sitten sellaista vähän väliä pyyhkimistä, jos tulee eläimistä joku Samun hönkäisy tai kissan tassujen sudinta ikkunaan. 

Vaihdat sukat. No jopa kaksi kertaa päivässä. Päivällä eri sukat, kuin yön unisukat. 
Olet eri mieltä miehesi kanssa. Meillä kyllä on tuo arvomaailma niin samanlainen, ettemme taida ikinä olla eri mieltä. Tämä asia on hioutunut vuosien varrella tälläiseksi. 

Ostat uusia vaatteita. Välillä voi olla vaikka kuukausien tauko ja sitten rykäisen enemmän kerralla ja yleensä alennusmyynneistä. Ennen rakastin vaatteiden shoppaamista, nykyään se on välttämätön pakko. 
Siivoat. Miten täällä taas tämä siivoukseen liittyvä kysymys. Noh joka päivä tulee jotain siivottua. 

Olet tehnyt raskaustestin. No hih vuonna 2005 ja plussaahan se näytti. 

Tarkistat toimiiko palovaroitin. Mies pitkänä tarkistelee, tarvitsisin jakkaran, joten miehelle langennut tämä homma. 

Peset autosi. Kerran harjoiteltiin mieheni kanssa ja en saanut autoa peruutettua riittävän nopeassa ajassa ja ovet ehtivät mennä kiinni. Siinä sitten hakemaan huoltoaseman kassaa avaamaan ovet ja autopesulaan oli jonoa. Miesten kesken vaihtoivat salaperäisen katseen, tyyliin nainen autopesulla. Tästä syystä, mieheni pesettää autot. 

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit. Ehkä kerran vuodessa ja tänä kesänä tämä tehtiin vielä isommin. Kaikki turha lähti. 
Siivoat lääkekaapin. Minkä lääkekaapin? Muutama satunnainen lääke mitä on, Burana, minipilsu ja virtsiksenestolääke, niissä ei ole paljoa siivoamista. Laastareita ja sideharsoa on ja erilaisia salvoja, mutta kyllä niitä käytetään siihen tahtiin, etteivät kymmentä vuotta ehdi laatikossa maatua. 

Puhdistat hiukset harjasta. Aina kun harjaan on kerääntynyt hiustollero, esimerkiksi viimeksi eilen. Mutta tiukempi kysymys olisikin ollut, kuinka usein peset hiusharjasi, sillä tähän olisin joutunut vastaamaan, liian harvoin. 
Miten siellä vastattaisiin näihin tai osaan näistä? Löytyikö samaistumispintaa tai ihan eri kaavalla mennään. Kaikki bloggaajat tehkää ihmeessä tämä haaste, niin teitä oppii tuntemaan paremmin. Ehkä tämä flunssa alkaa kohta taittumaan, sillä tänään olen siivonnut jopa aamulla tunnin, mutta imuriin en vielä uskalla tarttua, koska siinä hommassa tulee hiki. 
Kaikille mitä mukavinta sunnuntaita. <3