lauantai 31. elokuuta 2019

Häät ja Ted Baker Est. 88

* Ted Baker est 88 saatu ilmaistuote


Tänään se päivä on, jota on odotettu noin vuosi ja perhosia on ollut vatsassa koko kesä. Ihana aikuinen tytär saa mahtavan puolison. Häitä juhlitaan kotimme puutarhassa ja heti mietinkin, että miten tässä ikinä voi muuttaa tästä talosta, koska tänne on kylvetty paljon rakkauden täyteisiä muistoja.

En tiedä mikä niin jännittää, mutta perhosia ollut vatsassa koko kesä ja nyt perhoset oikein leijailee ja pörrää massunpohjalla. Mekko asiatkin olleet ihan levällään. Ollut mahdotonta päättää mitä häihin päälle. 

Jompi kumpi näistä kahdesta kuosista se kuitenkin on. Voi olla, että mukavuussyistä häissäkin otan väljemmän mekon eli tuon yläpuolella olevan. Sillä alapuolella oleva mekko näyttää hyvältä vain jos seison, haha. Juu ei ole ollut mitään häitä edeltävää dieettiä vaan tuntuu, että olen syönyt päinvastoin hermostuksissani kahta kauheammin. 
Häätuoksu on kuitenkin selvä ja se on Ted Bakerin kukkaishedelmäinen ja vehreä tuoksu Ted Baker Est. 88 EdT. Ted Bakerilta on nyt ilmestynyt premium tuoksu ja onhan tämä aivan ihana ja ylellinen. Halusin korkata häihin jotain kevyttä, pehmeää ja freesiä ja jotain sellaista tuoksumaailmaa, jota en ole aiemmin tuoksutellut, jottei edeltäviä tuoksumuistoja ole ehtinyt syntyä.

Mutta miltäs kuulostaa alkutuoksun mandariini, petigrain yhdessä päärynän ja vehreiden tuoksunuottien herkullisen freesi tuoksumaailma. Päällimmäisenä koko tuoksussa aistin juurikin vastaleikatun ruohon ja vehreyden ja taustalla kukkaniittyä, lämpöä ja hedelmäisyyttä. 

Sydäntuoksussa liljaa ja ruusua ja pohjatuoksussa vetiveriä, meripihkaa ja puisia nuotteja. 

Tuoksu on inspiroitunut vahvojen ja itsenäisten naisten sukupolvesta, mutta tämän hieman jäävään tässä heti, sillä vahvoja naisia on ollut kautta aikojen, joten tuoksu sopii ihan kaikille tyttärestä isoäideille. 

Brittiläinen twist tuoksusta tietenkin löytyy ja kiva asia on, että tuoksupullo on ns. pimennetty, näin tuoksu säilyy pitkän tovin ja voi halutessaan hankkia 100ml tuoksupullon. Tuoksua saa myös 30ml pulloina ja mm. Sokokselta löytyy. 

Samu pääsi häähulinaa pakoon Bean kanssa mökille. 😍



Toivotan kaikille ihanaa ja iloista viikonloppua täältä häähumun keskeltä. <3 Lämpöisin ajatuksin Tiia. 

torstai 29. elokuuta 2019

Outoja kysymyksiä?

Huomasin Keyword:Love Jonnan ja Zaza's Petals Sarin blogeissa hauskan haasteen, johon tuumin, että haluan heti itsekin osallistua. Sillä oudot asiathan ovat mieleen, kuten vaikka, kun eilen kuuntelin autoa ajaessa radiota ja radiojuontajat siinä mietti, että onko avaruudessa elämää vai ei? Outoa tässä asiassa ei tietenkään olleet avaruusoliot vaan, että tälläistä edes kyseenalaistetaan, että onko avaruudessa elämää vai ei. 
Noh tietty on ja todistetusti, sillä mehän seikkailemme planeetalla nimeltä maa ja olemme itse avaruusolioita. Aina jotenkin naurattaa, etteivätkö  ihmiset ymmärrä, että mekin asumme avaruudessa vaikka painovoiman vuoksi jalat koskettaakin maapalloa visusti, joka myöskin seikkailee tosin avaruudessa eli mehän olemme alieneita, eikä jotain ihme ihmisiä. 

Olemme toki uniikkeja, mutta emme niin ihmeellisiä, että olisimme vielä äärettömyydessä ainoa elävä lajike ja todistetusti emme olekaan, sillä maapallolla asuu jo ziljoona erilaista ja hyvin erikoista lajiketta. 
Onhan tosiaan meidän planeetallakin aivan uskomaton määrä muita ihmeellisiä olentoja. Jos ei olisi vaikka kissaa ikinä nähnyt, niin olisihan sekin vastaan tullessa todella merkillinen olento. Meidän tulisi muistaa, mikä on meille tavallista, on aidosti todella jotain ihmeellistä. Ihminen on tietenkin vain rotunimike meille alieneille. Noh niin pääsinpä purkamaan ja nyt haasteeseen.

1. Jos sinulla olisi teemataulu, niin mikä se olisi?

Meikäläisellä ei todellakaan ole mitään teematauluja, enkä tee aarrekarttoja tai lue elämän viisaus oppaita. Teininä luin, mutta nyt puren ja pohdin aivoitukset mieluiten omassa päässä tai muiden kanssa, kuin että ne oivallukset annettaisiin valmiina. 

Nuorempana liimasin sisustushaaveita vihkoon ja nuo haaveet olivat konkreettisia ja toteutuneetkin kaikki. Mutta enää en pitäisi edes moista haavekirjaa. 
Haaveilu ei vaan ole minun juttu, mitä tekisin, jos voittaisin lotossa ym. Haaveeni ovat ainoastaan konkreettisia, jotka perustuvat faktaan ja budjettiin eli ovat toteutettavissa. Koen haaveilun omalla kohdalla itsepetokseksi ja olen itsepetoksen suhteen kyyninen.

Ymmärrän kuitenkin hyvin, että muut ihmiset saavat teematauluista ja aarrekartoista voimaa ja lähtöportin ja peruspilarin omille aivoille lähteä toteuttamaan haaveitaan. Meikäläisellä homma ei vaan toimi lainkaan noin ja en osaa edes selittää miksi. Liikaa epäuskoa, liikaa kyynisyyttä haaveiluun ja liikaa jalat maassa. 

Välillä pitäisi vähän enemmän leijailla, olla ilmava ja kevyt, haihatella ja tuntea iloa haihattelusta. Voin haaveilla, kuten viime kesänä, että pääsisin avaruusseikkailulle, mutta seikkailulle oli konkreettinen mahdollisuus, eikä niin, että tyhjästä alan haaveilemaan asioita ja ne sitten toteutuvat. Tässä mielessä lapsuuden minä on suorastaan kuollut pystyyn.

2.  Jos saisit luoda ihan uuden lakipykälän, jota pitäisi säntillisesti noudattaa, mikä se olisi? 

Ensimmäisenä tuli mieleen kaikki maapallon hyvinvointia edistävät lakipykälät, roskaaminen kielletty ym. kierrättäminen ja mereen ei saa heittää roskia ym. ym. Mutta kyllä lähden yleisestä hyvästä olosta ja hyvyydestä ja siitä miten ihmiset kohtelevat toisiaan ja kyllä se olisi "kiusaaminen ja toisen ihmisen mustamaalaaminen kielletty netissä ja toki nyt muutenkin".

Kiusaajille voisi tulla sakkona nettilukko kaikkiin välineisiin. Miten lukko toteutetaan, ehkä jonkinlaisella henkilöllisyyden todentamisohjelmalla. Kun henkilö kiusaa, mustamaalaa, kiroilee tai vähättelee toista ihmistä netissä, loukkaa tavalla tai toisella, pämähtäisi aina nettikielto ja jos jatkaa, niin lisää rangaistusta vaan menemään. 

Mustamaalaamisesta voisi laittaa pitemmän karenssin, kun julkisesti lähtee mustamaalaamaan toista ihmistä tai levittelemään henkilökohtaisuuksia tai yksityistä kahden välistä tietoa yksipuolisesti netissä. 

Ohessa nyt muutama anonyymeiltä tullut kommentti, näitähän piisaisi, jotta hieman aukenee, minkälaista tavaraa toisille blogeihin ilmaantuu ja miten paha olo toisilla ihmisillä on ja miten he tätä omaa pahaa oloaan tai ihan ilkeyttään purkavat toisiin ihmisiin. Ihan nettikielto heille päälle vaan. Pahoittelen anonyymin kiroilua. 

Hyiiii!! Vanhan ihmisen ei kannattaisi levitellä haarojaan! 🤢 

Jätän vaan tämän tähän: Onko tuo blogisi nimi ihan oikein?

Siis mitähän v##tua oikeesti nyt taas?! &quot;Myönnän, mitä teen avatessani aamuisin ensin silmät, noh tartun luuriin tietty ja selaan ensimmäisenä kännykkää&quot;. Olen käsittänyt jotain tosi pieleen. Aamulla herätessäni minulla on ihan jotain muuta mielessä kuin kännykkä. Esimerkiksi töihin meno. 

Kerro tuolle typerälle &quot;ystävällesi&quot; piip, että sana on piip ja piip Piip voisi myös ymmärtää, että piip-sana on melko outo (piip sanat lisätty, jottei ystävien nimiä ja sanoja tunnisteta.)

Jne. jne, näitä voisi jatkaa tänne loputtomiin. Mutta nettikielto tälläisille ihmisille, jotka eivät osaa käytöstapoja. 

3. Mitä ikävöit eniten lapsuudessa?

Poismenneitä ihmisiä, huolettomuutta ja tietenkin niitä loputtomia ja pitkiä aurinkoisia kesiä. 
4. Jos saisit yhden supervoiman, mikä se olisi?

Tämä tietenkin olisi sairauksien parantaminen tai maapallon puhdistaminen roskista, mutta koska yhden ihmisen rahkeet eivät riittäisi parantamaan kaikkia sairaita, joten tilanteesta tulisi mahdottomuus ja myös loputon syyllisyys ja riittämättömyyden tunne, niin kyllä se olisi Star Trek sarjojen ja leffojen mahdollisuus sädettää itsensä maasta toiseen tuossa tuokiossa vaan. Jäisi lentokoneilla ja autoilla matkustamisen vaiva väliin ja maapallokin kiittäisi. 
Sitten toki mietin, että jos kaikilla ihmisillä eli meillä avaruusolioilla olisi tuo sädettämisvoima,  niin jos tapahtuisi kovasti törmäilyä, silloin kun ihmiset sädettäisivät itseään pitkin poikin maapalloa, sädettämien olisikin vaarallista ja miten keksiä sädettämiseen liikennesäännöt. Jos taasen tämä supervoima olisi vain itsellä hallussa, niin enhän minä yksin matkusta, perhekin on olemassa eli mitä sellaisella matkustusvoimalla tekisin. 

Joten oma supervoima voisi olla mikä? Luulen, että meikäläisellä on jo niin valtavasti supervoimia, osaan kokata, synnyttää, siivota, näpyttää koneella, ajatella ja puhua, etten tarvitse yhtään ylimääräistä supervoimaa, sellaista joka olisi vain itsellä.

Sillä sellainen voima voisi herättää muissa kateutta ja itsessä syyllisyyttä ja voimaa voisi joutua käyttämään väärin tai ihmismassat haluaisivat minusta irti jotain, joutuisin ehkä jonnekin laitokseen leikeltäväksi ja tutkittavaksi. Joten tyydyn näihin supervoimiin, jotka elämä ja geenit ovat minulle jo antaneet. Muistakaa, meillä on jo aivan mahtavia supervoimia, eivätkä nekään ole itsestäänselvyyksiä.

5. Mikä on spontaanein asia mitä olet ikinä tehnyt?

Ehdottomasti kun tuo ukkeli kysyi 6:n kuukauden seurustelun jälkeen, muutanko hänen ja kahden hänen lapsensa kanssa Latviaan ja nukuinkö edes yön yli vastatessani "kyllä." Se se oli spontaania se, mutta eipä ole tarvinut katua. Nooh ehkä joskus riidan silmässä, mutta ei muuten. ;)
6. Mitä elokuvaa voisit katsoa aina uudelleen ja uudelleen?

Hyvin harvoja, sillä maailmassa on niin paljon uutta katsottavaa, enkä halua tuhlata aikaa samojen leffojen katsomiseen tai kirjojenkaan lukemiseen. Mutta aina flunssapäivinä olen katsonut Ylpeys ja ennakkoluulo sarjan ja Pikku naisia elokuvan. Joten nämä kaksi jaksaa aina katsoa uudelleen ja niistä tulee niin hyvä ja turvallinen olo. 

7. Mikä on tärkein asia jonka omistat? 

Apua, koska ihmisiä ei voi omistaa, vaan kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen ja lapset ovat vaan lainassa. Mitä käytän eniten, hmmm... Vastaus on kahvikone, pesukone tai parran nyppijä eli pinsetit tai kännykkä, mutta mikä näistä on tärkein. Karvatkin voi rehottaa, pyykkiä voi pestä käsin ja ihminen on pärjännyt ilman puhelinta ja jotain niin vapauttavaa olisi palata taaksepäin aikaan, jolloin kännyköitä ei vielä ollut. Lasten askartelemat jututkin on isoja aarteita ja vihkisormukset tärkeitä, mutta se rakkaus ulottuu yli vihkisormustenkin.

Pitääkö nyt vastata sitten kahvikone, ei kun nyt tiedän, se on hammasharja. Ilman kahviakin voi elää, mutta jos ei voisi pestä hampaita, se olisi pahinta ikinä!
8. Mikä on erikoisin ruokayhdistelmä jota rakastat?

Mikä on erikoista, miten voi sanoa, että jollekin toiselle tavallinen on sitten meikäläiselle erikoista. Mitä on erikoinen ylipäänsä? Noh anopin mielestä, kun seikkailtiin Latviasta Suomeen ja jysäytin lenkkimakkaran (Hoo Koon Blöön) aamiaispöytään, niin se oli vallattoman erikoista. 

Omaan makuun heinäsirkkojen ja matojen, aivojen ym. syöminen on erikoista, koirien ja käärmeiden syöminen suorastaan pimiömäistä, mutta mikä on erikoinen yhdistelmä ööh. 

En tiedä yhdistelmistä, mutta on aina vaiheita, jolloin syön erilaisia yhdistelmiä tai ruokia, on sushivaihe, on lenkkimakkaravaihe tummalla leivällä, Myrttisen valkosipulisuolakurkulla ja sinapin töräyksellä, mutta onko se erikoista? Mielestäni esim. maapähkinävoi ja hilloleipä on erikoista. 

Syön sushia fetapalleroiden kanssa tai maksamakkaravoileivän, jossa on fetasiivu. Pitsani sisältää homejuustoa, fetaa, kapriksia, yrttejä sitruunavinaigrettessa pyöritettynä ja reunat dipataan vielä tomaattivalkosipulikanttidippiin, mutta onko tämä erikoista?
Tähän en osaa vastata eli kaiketi en ole erikoisten makuparien nautiskelija, mutta toisen ihmisen mielestä kaikki mitä syön voi olla erikoista eli kai se erikoisuus toista ihmistä kohtaan on sitten naapurin silmässä.

9. Mikä on unelmatyösi?

Astronautti, hei haloo tietenkin. Noh voin olla kosmonautti tai taikonauttikin tai finnonautti eli avaruuslentäjä. Myös kirjoja voisin tykätä haistella eli kirjojen parissa olisi ihanaa työskennellä. 
10.  Jos sinun olisi pakko olla jossain reality TV-ohjelmassa, niin mikähän se olisi?

Tavallaan olen ollut jo Hehku ohjelmassa (ohessa yksi osa neljästä), jossa oli muodonmuutos hommelia ja olen ollut Tuplan ohjelmassa kosmonauttihommissa. Jos saisin valita, niin avaruuteenhan tuo liittyisi eli ohjelma johon hakisin Astronautti:Maailman kovin ammatti ohjelmaan. Jos se ei olisi vaihtoehto, niin sitten jotain kilttiä eli joku kokkiohjelma. 

11. Mikä on ollut vuoden kohokohta tähän mennessä?

Lontoon matka ja Harry Potter studiot ja tyttären rippijuhlat, serkun häät ja saako jo hypätä ajassa pari päivää eteenpäin eli 31.8 tyttären häät ilman muuta. 
12. Jos voittaisit tänään 10 000 euroa, mihin käyttäisit sen?

Talvireissuun vaikkapa jenkkeihin eli avaruuskeskus siintää mielessä ja Disney hommia tietenkin ja perhe mukaan.

13. Jos sinun pitäisi valita näiden kahden väliltä: Voitat joko itse 10 000 euroa tai paras ystäväsi voittaa 100 000 euroa. Kumman valitset?

Tietenkin ystävälle 100 000 ja summa jaettaisiin kristillisesti tasan. Sillä hyvät ystävät pitävät yhtä vaikka raha onkin vaikea alue, mutta jos kerran saan valita eli päättää asian, niinhän se kysymys kuului  meinaan.  

14. Kuvaile itseäsi kolmella sanalla?

Äiti, puoliso ja eläinrakas.
15. Upein maailmankolkka jossa olet käynyt?

Ei maailmankolkkia voi vertailla keskenään, mutta jenkkilän punavuorimetsät,  Carmel merenrantakaupunki, Sveitsin ja Itävallan vuoret, Ranskan maaseutu, Nizzan pienet rantakivet, Saksan pienet kaupungit, Belgian formularata, Nykin syke, Wienin vanhat rakennukset, Jurmalan biitsi, Lontoon ja Amsterdamin koko easy going tunnelma, Barcelona kokonaisuutena, Tanskan tivoli, Moskovan punainen tori ja avaruuskeskus ja ja ja. Yksikö ylitse muiden, ei millään. 
16. Mikä tekee sinut todella onnelliseksi?

Silloin kun kaikki perheenjäsenet voivat hyvin ja elämä on tasapainossa moninaisten erilaisten elementtien kautta ja ei ole riitaa yhdenkään ihmisen kanssa tai outoa vihamielistä värinää, niin tällöin on tilaa hengittää. Tälläinen tila on muuten aika harvinainen, sillä aina sattuu ja tapahtuu. 

Sitten siirrytäänkin niihin pieniin onnen aiheisiin, aamukahvin ensisiemaus, kissan kehräys, lasten ilo, puolison rakastava katse, takkatuli pakkassäällä, sateen ropina kirjan lukukaverina, aamukaste, kuun kajo, auringonlasku, meren tuoksu, hyvä leivos, ystävät,  toivo, aina kun on toivoa, on onnea. Elämässä on niin paljon onnen aiheita. 
17. Kenen julkkiksen näköinen olet?

Ihan olen itseni näköinen, en todellakaan kenenkään toisen. En ainakaan itse näe sitä. Moneksi on kutsuttu ja kehuna, mutta en nyt kehtaa niitä tähän laittaa.

18. Unelmien matkakohde?

Viikko vuoristomajassa tai Skotlannin jokia ihmetellessä jossain kotoisassa mökissä. 


19. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?

Toivottavasti hengissä ja en tätä toivo, mutta faktasti tilanteessa, että viimeisetkin lentää pesästä eli haikeissa merkeissä. 

20. Elämäsi kolme ikimuistoisinta hetkeä?

Aikajärjestyksessä: 

Kun näin mieheni lapset ensimmäistä kertaa, lasten ilmeet kaikki ovat piirtyneet verkkokalvoille, mitä sanottiin, miten suorastaan sulaen otettiin vastaan, tämä on niin hyvä ja ihana muisto.

Naimisiin meno

Lasten syntymät

Eli näitä tuli nyt yhteensä neljä, koska synnytyksiä on kaksi, mutta ei kait haittaa. 
Siinäpä se oli ja pitkään blogia lukeneille ei varmaankaan tullut mitään uutta, jollei maksamakkara-ja fetaleipää lasketa mukaan, mutta toivottavasti tässä jotain lisää tupsahti kuitenkin.

Oikein ihanaa torstaita kaikille ja täällä enää 2vrk häihin. Nyt moppi viuhuu, kuten se on tällä viikolla jo hurjana viuhunutkin ja sukulaisista apujoukkojakikn olen saanut, kiitos niin paljon heille. Bloggaajille heitän toki haasteen eteenpäin ja vielä kaikilta kysyn, että hehe löytyikö yhtään samaistusmispintaa tai kohtaa, johon haluaisit omasta itsestäsi kommentoida?


















tiistai 27. elokuuta 2019

Jee mitkä löydöt!

Tänään käytiin kirpparilla tyttären kanssa ja tehtiin tyttärelle miljoona hyvää löytöä ja meikäläiselle kaksi. Mutta ensin tuohon kaulalla olevaan Kalevala Koruun, joka oli löytö sinänsä myöskin, sillä se löytyi omasta korulaatikosta. 

Vinkeää on, etten vaan millään muista mistä tämä koru on tullut korukokoelmiini, mutta heti otin into piukeana sen käyttöön. Kaksi mahdollisuutta kuitenkin on ja muistinnysät sen verran antaa informaatiota, että isältä ja isän vaimolta tai appivanhemmilta tullut koru, mutta hei se on ihana. Kauheaa, kun tämä muistikin alkaa jo mennä. 

No mutta kirpparilöytöihin. Tällä kertaa olisin voinut sisustaa kodin uusiksi, sillä kirpparilla oli vaikka miten paljon upeita huonekaluja kotiin. Talonpoikaissohvaa, talonpoikais peililipastoa, aitoa villamattoa ja vaikka mitä. 

Mutta kotiin lähti kuvan punainen muki, jossa kahvassa on keltaisia pilkkuja ja mikä on sellainen yksityiskohta, joka tekee mukista juuri hauskan. Muki on Starbucks Barista muki vuodelta 2004 ja vuonna 2004 syntynyt tytärhän siellä kirpparilla tänään oli mukana. Eli oikein kiva ja erilainen löytö. Tähän Barista kokoelmaan en ole ikinä törmännyt, mutta googlasin toki menemään ja löytyihän kokoelmasta vaikka minkälaisia värikkäitä mukeja. 
No mutta sitten siihen toiseen löytöön, joka on se  unelmien löytö. Fazerin Kukkopurkki löytyi vihdoin sopuhintaan ja priimakunnossa. Oli niin siisti, että alitajunnassa pyöri, onko tämä feikki, no mutta ei tietenkään ole. Oli ihmeellistä löytää näin upeassa kunnossa oleva kukkopurkki 30 euron hintaan. Tätä olen himoinnut ainakin 10-vuotta, ellen kauemmin ja nyt se on siinä. 

Sisälle laitoin tädin vinkistä lasin ja sinne sitten laittelen jatkossa erilaisia iloisia kukkia. Jee on se niin pirteä purkkinen. 



Löydöt löytyi Porvoon Tarmolan Löytökirppikselta ja sinne kannattaa todellakin mennä. Tämänkin päivän huonekaluilla mitä esillä oli, sisustaisi vaikka kesämökin tai persoonallisen kodin, jossa rakastetaan vanhoja esineitä.


Onko siellä päässä tehty viime aikoina hyviä kirpparilöytöjä ja mikä on sellainen asia tai asiat/esineet, joita metsästät kirpparilta. Täällä on Disney klassikkomukit, mutta eihän niitä ikinä löydy. 

Ihanaa iltaa. <3

sunnuntai 25. elokuuta 2019

HOME by Jutta-valmennus



Olen sohvaperuna, tunnustan. Nuoresta asti olen ollut enemmän lukutoukka ja elokuvia rakastava henkilö, kuin sporttityyppi. Suklaa ja vaalea leipä on maistunut ja eihän siinä  juuri ollutkaan mitään, silloin kun olin vielä nuori. 
Toki lapsena tuli harrastettua hyötyliikuntaa suorastaan huomaamatta, polkupyöräily ja mökillä soutaminen, koska ei muuta tekemistä mökillä kauheasti ollut, paitsi ne kirjat. Silti lapsuuden jäädessä taakse, en ole koskaan ollut kovinkaan urheilullinen. Mukavuudenhalu, sohva ja suklaa tuntuu aina houkuttelevammalta vaihtoehdolta, kuin lähteä johonkin ryhmäliikuntaan "nolaamaan" itseäni. Sitä paitsi juuri se lähteminenkin vähän ahdistaa.
Tuntuu, että lapsuudesta on jääneet jonkinlaiset traumat, jotka aiheuttaneet ryhmäliikunnan pelon. Olin kömpelö lapsi, joka marjastamassakin tuuletti, jos ei kaatunut kertaakaan. Liian paljon olen myös tarkkaillut itseäni ulkopuolelta, miltä näytän muiden silmissä, mokaanko, nolaanko itseni, meneekö tanssiaskeleet väärin, juoksenko hassusti, osunko pesäpalloon tai valitaanko koulun pesäpallojoukkueeseen viimeisenä. 

Ryhmäliikunta on kauhistus ja hurmokselliset naisten juoksutapahtumat vielä isompi kauhistus. Pidän omasta ajasta ja rauhasta ja jos hikoilen, haluan hikoilla ja ähkiä yksin. Olen onnistuneesti useamman kerran elämässä jumppaillut kotona ja saanutkin itseni hyvään kuntoon, mutta sitten on tullut flunssa tai joitain muita kiireitä, tiedättehän tämän itsepetoksellisen selittelyn ja miten uudelleen aloittaminen on ollut vaikeaa, suorastaan mahdotonta. Koskaan liikunnasta ja minusta ei ole tullut tiimiä, joka pitää aina yhtä, on elämäntapa.
Kotiliikunta kuitenkin sopii minulle, sillä kotona saan mokailla itsekseni (pitikö mennä esimerkiksi läskipyörällä kaatumaan eräässä tapahtumassa). Mutta yksinäisessä kotiliikunnassa on yksi  todella huono puoli, ryhmän tuki puuttuu, joten niinhän siinä sitten aina lopulta käy, innostus lopahtaa jossain kohden.

Miten yhdistää kotona liikkumisen ilo, liikkumisen suhteen mahdollinen epäröinti ja uskon omaan itseen loppuessa, ja sohvan ja voileipien taas kutsuessa, saada sparrausta ryhmältä ja vielä se ryhmän tuki?
Kun kuulin HOME by Jutta-valmennuksesta, mietin pari tuntia ja kilautin miehelle. Olisiko tässä se oma juttu? Mahdollisuus liikkua kotona ihan omassa rauhassa HOME by Jutta FitFarmin valmennuksen avulla, joko livetilassa samaan aikaan muiden kanssa tai peräti paineetta ihan omaan tahtiin tallenteen avulla myöhemmin. 

Päätin lähteä HOME by Jutta-valmennukseen mukaan, mutta ensin toki luin paljon  materiaalia ja ennakkofiiliksiä muilta naisilta ja heti oivalsin, että valmennus on suunnattu ihan tälläisille tavallisille naisille, meille sohvaperunoillekin. Ilmapiiri vaikuttaa äärimmäisen positiiviselta ja kivalta, sellaiselta josta ei tarvitse ottaa liikaa paineita. 
Oman treenaamisen voi aloittaa pienin positiviisin askelin, sillä treenejä on erilaisia, eikä kaikille vain yhtä ja samaa. Eli voit aloittaa tälläisenä rapakuntoisena kuin minä tai jos olet jo tottunut liikkuja, voit jumppailla menevämmän treenin parissa. 

Treenien kesto on 30-minuuttia, mikä on juuri passeli aika minulle ja kyllä sen ajan 24-tunnin vuorokaudesta jokainen pystyy nipistämään vaikka sitten siitä somessa pyörimiseen käyttämästä ajasta. Lantionpohjalihaksiakin treenataan, mikä on todella hyvä juttu ihan kaikille naisille, mutta tietenkin myös tälläiselle viiskymppiselle synnyttäneelle. Ihan mahtavaa, että lantionpohjalihastreenitkin on otettu treeniohjelmaan mukaan, sillä lantionpohjalihastenkin treenaaminen saattaa arjen hektisyydessä vaan unohtua ja  miten tärkeää on kuitenkin hyvinvoinnin ja "nolojen" tilanteidenkin kannalta. 
Erittäin kivaa on, että valmennukseen kuuluu myös ruokavaliovinkkejä, miten keventää ruokavaliota arjessa. Sillä en välttämättä syö paljon, mutta syön väärin eli suklaata, leipää ja paljon sushia. Mukavaa kuitenkin on, että vinkataan ja edetään rauhallisesti kohti hyvää oloa ja terveellisempää ruokavaliota, eikä mennä äärimmäisyyksiin, sillä juuri omalla kohdalla aina aloittaessa tiukat dieetit, olen myös sortunut herkkuihin hyvin äkkiä. Kohtuus kaikessa on se paras motto!

HOME by Jutta-valmennuksen avulla sopivin askelin, omassa tahdissa edetään kohti parempaa oloa, energisempää, hyvinvoivaa ja kenties 8 viikon valmennuksen lopussa, vieläpä aavistuksen keveämpää minää. 

Mieltä ei myöskään unohdeta vaan valmennukseen kuuluu viikottainen hyvinvoinnin osio ja tehtäviä. Erittäin tärkeä juttu omalla kohdalla, sillä haluan myös mieltää miten liikunta ja keveämpi terveellisempi ruokavalio auttaa omalle mielelle ja myös kropan jaksamiselle. Vaikka en ole itsepetoksellinen tyyppi, niin liikunnan ja herkkujen suhteen olen hyvä pettämään itseäni. On hyvä oivaltaa myös pään sisällä, miksi treenaa, miksi keventää, miksi koko hommaa tekee, tai muuten liian helposti tapahtuu lipsuminen.
Valmentajina toimivat iloiset ja positiiviset Jutta, Roosa, Milla, Tuikku ja Henna ja 8-viikon valmennus maksaa 69e ja ei tässä vielä kaikki, valmennukseen kuuluu mukaan laadukas arvoltaan 34,90 euron arvoinen vastustuskuminauhasetti, jolla saadaan treeneihin lisää potkua erilaisiin liikkeisiin. 

Joka päivä ilmestyy uusi treeni eli on mahdollista jumpata tuo 30-minuuttia vaikka joka päivä, mutta muutama kertakin viikossa hyvin riittää saadakseen kunnon kohenemaan. Kaiken kaikkiaan 8-viikon valmennus pitää sisällään 56 treeniä, eli pakko sanoa, ettei valmennukselle jää kyllä paljoa hintaa. Seuraavan viikon treenikalenteri julkaistaan aina keskiviikkoisin. 
Facebook tunnukset toki tarvitset, koska FitFarm järjestää valmennuksen Facebook-ryhmän kautta. Ryhmään liittyminen on helppoa. 

Seuraava valmennus alkaa 2.9.2019, johon minäkin aion nyt innolla osallistua. Pari tuntia kesti miettiä, mutta mietinnän jälkeen olen ehtinyt mieltää, että omassa kotiympyröissä tapahtuva treeni, jossa on Facebook ryhmän tuki kaikessa, tyhmiäkään kysymyksiä ei ole, saattaa olla itselle ihan se paras juttu liikunnan ja terveemmän ruokavalion suhteen, mitä on vielä elämässä kohdalle tullut. 

Talvet ovat omalla kohdalla vielä erityisen vaikeita ja toivonkin, että nyt kun aloitan pienin askelin muutoksen 2.9 jo, niin josko talvikin menisi helpommin, en olisi väsynyt löysä palleroinen, joka löntystävin askelein liikkuu koirankin kanssa puistossa. 
Pidän myös mielettömän paljon siitä, että HOME by Jutta-valmennuksessa, ei tarvitse lähteä minnekään. Lähteminen on aina oma prosessi ja tästäkin syystä se sohvalla kököttäminen on aina ollut niin helppo valinta. Nyt kun lähtemisen pakkoa ei ole vaan voin omalla aikataululla treenata halutessani joka päivä tai vaikka kiireisempänä muutaman kerran viikossa omaan tahtiin, oman näköisellä ohjelmalla, joka sopii omalle kunnolle, niin enää ei voi olla selityksiä, miksi ei jumpata.

Lisäksi olen huomannut erinäisiä juttuja tässä keski-ikäisyydessä mitkä eivät ole niin kivoja. Hyvä kun saan sormilla kiinni omista varpaista, mahakin on tiellä, aamulla paikkoja kolottaa, on alkanut tulla kipuja, niskat on jumissa, päätä särkee usein, ryhti on huono ja lihakset alkavat surkastua. Olemme mieheni kanssa jutelleet, että jos haluaa säilyttää "arvokkaan"  energisen ja liikkuvaisen vanhuuden, niin jollain tasolla täytyy säilyttää lihaskunto ja liikkua jo nyt, ennen kuin kroppa menee liian huonoon kuntoon. 

Lihakset kaipaavat liikuntaa ja tiedän vanhastaan, että kun liikkuu, energiataso nousee, nukkuu paremmin, hartia-ja päänsärky lähtee pois ja kolotuksetkin helpottaa ja tähän vielä lisäplussana se keveämpi olo. 

Löytyykö sieltä kaltaisiani sohvaperunoita? Kutsuuko kotisohva etenkin talven pimeydessä ja maistuuko suklaa liian hyvin.  Et kenties tykkää ryhmässä hikoilemisesta myöskään ja tämän vuoksi liikkumisen suhteen on kynnys?

Oletko kuullut FitFarmista ja HOME by Jutta-valmennuksesta, kuulostaako se sellaiselta joka voisi olla passeli tapa keventää ja liikkua iloisessa ja kannustavassa ilmapiirissä tässä hektisessä elämässä? Mikä mielestäni kuulostaa kaikkein kivoimmilta ihan näin alkuun, HOME by Jutta-valmennus on suunniteltu ihan meille tavallisille ihmisille, minulle täällä ja juuri sinulle siellä. Ensimmäinen kerta elämässäni ns. "ryhmäliikunnassa", kun ei tarvitse lainkaan jännittää ja saa olla ihan oma itsensä. 

Nähdäänkö 2.9 Home by Jutta-valmennuksessa tai ainakin ajatellaan, että siellä sinä ja minä treenataan samoja juttuja ja kenties joskus vielä samaan aikaan. Eli yksin, mutta yhdessä, mikä on mieltä lämmittävä ajatus ja kannustava ajatus. 





  



lauantai 24. elokuuta 2019

Kääntäjä ja käännetty

Luin Valonkantaja blogista mitä kouraisevimman blogitekstin, joka ehdottomasti kannattaa kaikkien lukea "Meille rikkinäisille."  
Oma blogipostaus ei muuten käsittele kyseisen blogipostauksen aiheita, mutta postauksen alla oleva lause herätti omissa sielunsopukoissa sellaisia kipupisteitä ja myös syyllisyyden tunteita, että oma mieli lähti laukkamaan menneissä  omissa teoissa ja myös miten minua on satutettu.  Syyllisyys on ikuinen taakka, mutta katkeruudesta on hyvä päästää irti. 

"Konflikteja, joissa toinen ei enää vastaa kutsuusi, vaan kääntää selän silloin, kun kipeimmin tarvitsisit päästä turvaan. Me olemme jokainen kantaneet sellaista kipua mukanamme. Joko käännytettynä tai kääntäjänä. Enkä edes tiedä kumpi sattuu enemmän."

Vaikka on ihmisiä, jotka ovat kääntäneet minulle selän, en ole koskaan jäänyt yksin, joten en ole kokenyt yksinäisyyden todellista tuskaa tai pahinta hylkäämiskokemusta. Siivet ovat aina kantaneet oman perheen, sukulaisten ja hyvien ystävien kautta. On helpottavaa, että elämässä on turvaverkko, ihmiset jotka rakastavat kokonaisuutena, eivät etsi sitä pahinta vaan näkevät sen kauneimman ja antavat epätäydellisten piirteiden olla. Tämä tunne on molemminpuolista.
Sitten on suorastaan ihmismyrskyjä, jotka näkevät aina sen rumimman, syyttelevät omaa pahaa oloaan, eivät koskaan näe omassa itsessä vikaa ja ihmettelevät, kun jossain kohtaa katkeaa hauras mieli ja on pakko poistua myrskynsilmästä. 

Heillä saattaa olla vaikka omien lapsuudenkokemusten kautta elämä niin rikki, että heillä on aina siileinä piikit valmiudessa tai elämä on muuten kolhinut ja kovaa. Heillä ei ole välttämättä muunlaisia kokemuksia, kuin että ihmiset ovat kaltoin kohdelleet ja näin odotusarvo on aina se, että kaikilla ihmisillä on ketunhäntä kainalossa. 

He eivät osaa muuta, eivät tiedä paremmasta. Lisäksi heidän jo opittu käyttäytymismalli torjuu ihmisiä luotaan ja tälläisessä oravanpyörässä he saavat vahvistusta sille, että ihmiset hylkäävät ja ovat ikäviä. Eivätkä etsi syitä itsestään vaan muista, muissa on vika vaikka hyviäkin ihmisiä osuisi heidän kohdalle. 

Jos sanot vastaan tai hylkäät tälläisen ihmisen, saat roska-auton kokoisen saavillisen mutaa ja klähmää omille harteillesi, sinua yritetään rumentaa, alentaa ja mahdollisesti myös mustamaalata muille ihmisille. Et siltikään voi muuta kuin paeta, sillä omaa väräjävää sielua tulee suojella, vaikka torjutun ihmisen kosto voi olla voimakas ja kamala. 

Olen joutunut kääntämään elämäni aikana selkäni muutamalle ihmiselle, onneksi vain muutamalle, alle kouralliselle. Mutta koko prosessi on sattunut minuun myös lujaa, olen tuntenut syyllisyyttä, olisinko silti voinut tehdä toisin, miten olisin toisen saanut ymmärtämään, ettei tämä ihmissuhde ole vastavuoroista ja että minuunkin sattuu. Miten saada toinen ymmärtämään, etten ole toisen ihmisen sylkykuppi, silloin kun elämä häntä riepottelee ja hän kylvää pahaa oloaan kaikkialle. 
Joku voi ajatella, että ihmisen hylkääminen on helppoa. Kuten Valonkantaja postauksessaan kauniisti kirjoittaa, "ettei tiedä kumpi on sattunut enemmän, olla kääntäjä vai käännytetty."

Omalla kohdalla kääntäminen ei tapahdu hetkessä, vaan asiaan liittyy lukemattomia loukkauksia, satuttamista, asioihin puuttumista ja vähättelyä. Olen pitkäpinnainen, mutta kun suutun, se on siinä, paluuta ei enää ole, Kun maku ns. menee, se menee lopullisesti. Tämänkin prosessin jälkeen olen saattanut antaa anteeksi vielä monta kertaa, yrittää olla sivistyneissä väleissä, huomatakseni vain sen, että kohta taas olen myrskynsilmässä. 

Tällöin mietin, enkö oppinut mitään itsesuojelusta ja pettymys on vielä kaksinverroin isompi, sillä olen myös pettynyt itseeni, enkä vain toiseen ihmiseen. 

Olen myös ollut kääntäjänä erittäin vaikeissa tilanteissa, silloin kun on mahdotonta kulkea kultaista keskitietä, silloin kun pyllistäisin tärkeälle ihmissuhteelle kumartaessani toiseen suuntaan. On hirveää tehdä valintoja, mutta joskus on ollut pakko. Kun tälläisen valinnan tekee, että menee rakkaan ihmisen taakse ja tukee myrskynsilmässä ihmistä ja samalla menettää toisen ihmissuhteen tai vaikka monia, sinusta tulee menetettyjen ihmissuhteiden suhteen inhottu. 

Aina kun sotkeutuu muiden ihmissuhdesotkuihin tai ottaa kantaa, seisoo toisen takana, puhuu toisen puolesta, ei jätä sinulle tärkeää ihmistä yksin, kakkaa sataa myös omaan niskaan. Olisi ihanaa ajatella, että koskaan en sotkeudu, olen aina puolueeton, mutta jos ihminen ei koskaan ota kantaa, ei koskaan tee oikean ja väärän puolesta valintoja, tällöin sekin on myös kannanotto ja joskus viestittää minkälainen ihminen, ystävä sitä onkaan. Ystävää ei saisi jättää  yksin. 
Olen nuoresta pitäen kokenut, että oikeiden asioiden puolesta pitää joskus taistella, ei voi jättäytyä varjoihin piiloon ja hyvä ihminen taistelee totuudella, ei valheilla. 

"Pahat tai toistensa kanssa arvomaailmaltaan erilaiset" tippuvat pikkuhiljaa orrelta, mutta hyvyys porskuttaa aina. Tähän uskon ja tästä syystä olen joutunut olemaan joskus kääntäjä. Pahimmassa ja surullisemmassa tapauksessa matkalta on saattanut tippua myös neutraali ihmissuhde, koska ei ole tehty valintoja lainkaan ja koko soppa on mennyt liian monimutkaiseksi kaikkien kestää.

Tälläistä kokemaa kovasti suren ja koen, olisiko vaan pitänyt puhua enemmän, avata kaikki langat, olisiko vielä jokin mahdollisuus, ymmärsimmekö toisiamme kuitenkin väärin, kuinka paljon asiaan liittyy väärinkäsityksiä ja olettamia ja myös pelkoja kohdata tilannetta raadollisimmillaan ja myös kohdata omaa pienuutta. 
Valonkantaja kirjoittaa myös, että "valitse taistelusi." Tämän olen todellakin tässä elämässä oppinut. Valitse taistelusi aina sydämellä ja intuitiolla ja jos on mahdollista olla taistelematta, älä taistele. Taistele vain pakon edessä. Älä edes puolustaudu, sillä on ihmisiä, jotka eivät koskaan näe itsessään mitään vikaa, et koskaan voi voittaa, älä intä. Mutta muista rajasi, laita negatiivisille ihmissuhteille jämäkästi STOP. 

Joskus on myös hyvä suuttua, sillä negatiivinen energia voi jäädä ihon alle kaivelemaan. Muista kuitenkin, että suuttumuksella on aina seurauksensa ja kun suuttuu, itsestään ei koskaan voi olla ylpeä.  

Olen myös joskus kokenut, että minulle on selkä käännetty. En ole niinkään kokenut ihmissuhteissa hylkäämisiä, ystävät eivät ole koskaan hylänneet vaan vankat ihmissuhteet, jotka on valittu juurikin sillä intuitiolla, ovat pysyneet lapsuudesta asti ja ihania ystäviä on tullut elämään myös aikuisiällä ja bloginkin kautta. 

Mutta selän kääntämisellä tarkoitan toisten valintoja, on kumarrettu toiseen suuntaan ja samalla pyllistetty minuun päin. Varmasti olen myös omaa ajattelemattomuutta toiminut näin. Ihmisten tulisi puhua enemmän toisilleen. 

Kuten sanottu, olen tässä asiassa hieman mustavalkoinen, odotan, että ihmiset puolustavat ja pitävät toistensa puolia, mutta kaikista ei ole siihen, kaikki eivät halua sotkeutua ja tämän ymmärrän hyvin, mutta joskus toki sekin kirpaisee, mutta onneksi vain hetken. 

Joskus sitä saattaa ihmetellä, miksi joku ihminen ei puolusta, jos läheinen tai vieraampikin ihminen joutuu myrskynsilmään, miksi jäädä taka-alalle. Kunnes ymmärrän, tällöin kaikki räntä, taivaan koirat ja kissat sataa myös puolustajan päälle. En voi aina tietää minkälaisia taakkoja kyseinen ihminen juuri sillä hetkellä kantaa, miten väsynyt hän on itse omakohtaisiin taisteluihin ja miten ei kenties jaksa negatiivisuutta yhtään enää enempää. 
Valitse taistelusi, viisas vaikenee ja luovuttaa. Mutta ei maailma myöskään olisi parempi paikka, eikä tästä paranisi, jos ihminen aina vaikenee, ei ota kantaa, piiloutuu pelkojensa taakse.

Ei tarvitse paljoa historian kirjoja avata, miten paha pääsee valtaan, koska ihmiset päättävät sulkea silmänsä ja korvansa, eivätkä ota kantaa. Siksikin on tärkeää valita taistelunsa huolella ja jos on mahdollisuus kompromissiin, keskusteluyhteyteen tai sovintoon, valitse aina jälkimmäinen, kaikissa taisteluissa on vain häviäjiä. Sillanrakentajana on aina hyvä yrittää toimia. 

Olen huomannut, että ihmisiä voi pelottaa sovinto, kompromissit, aito keskusteleminen, jossa myös negatiiviset asiat kerrotaan nätisti ja suoraan. Minuakin pelottaa.

Miksi tämä pelottaa niin kovin, uskoakseni itsensä avaaminen ja torjutuksi tulemisen pelko on se suurin pelko. Mitä jos avaan sydämeni ja toinen torjuukin. Mitä jos kerron, että tämä asia sattuu minuun kovin ja toinen suuttuukin minulle. Mitä jos itse saan kuulla tälläisiä asioita toiselta itsestäni, miten kestän sen, otanko kaiken sen hyvin vastaan?

Kaikki haluamme tulla hyväksytyksi ja torjutuksi tuleminen vastaa herkästi siihen sisäiseen lapseen, jonka kanssa ei leikitty lapsena hiekkalaatikolla. Palataan primitiivisiin muistoihin, jolloin ei ollut vielä kykyä ja taitoa solmia rauhaa. Onneksi ihminen voi aina kehittyä parempaan suuntaan ja oppia menneistä. 

Miten siellä, löytyykö samanlaisia kokemuksia. Oletko joutunut joskus valitsemaan puolesi, vaikka jos ystäville on tullut avioero tai ystävillä mennyt sukset ristiin. Onko löytynyt rauha ja mahdollisuus sukkuloida eronneen avioparin tai kahden toisilleen entisen ystävän välissä onnistuneesti, niin että kaikilla on vilpittömästi hyvä mieli? 
Onko sinua kohtaan käännytty tai oletko joutunut kääntämään selän. Miten olet kokenut näihin liittyvät tunteet ja selvinnyt niistä, kannatko ikuista syyllisyyttä tai torjutuksi tulemisen kipua sydämessäsi?