tiistai 16. heinäkuuta 2019

Parhaat palat kasari ja ysäri!

*Tuoksut blogiin saatuja ilmaistuotteita 



Kun Lumolifestyle Tuuli muisteli blogini kommenttikentässä miehensä tuliaisostoksia ja Cliniquen tuoksua "Happy", joka löytyy tälläkin hetkellä omasta tuoksukaapista, notkahti samalla mieleen vyöryn lailla muistoja 80-ja 90-luvun parhaista asioista. 
Parhaat, tuoksut, televisiosarjat, musiikki, vaatteet, ruoka, ravintolat jne. Lempisarjoja mm. olivat Konnankoukkuja kahdelle, Miami Vice ja aivan ehdottomasti X-Files. Seinfeld oli tosi hyvä ja piristi sekopäisellä huumorilla, Kupla oli lapsena jotain aivan parasta ja katsoin myös saksalaista Derrick sarjaa.

Dynastiaa, Dallasia ja L.A Law:ta tai Lovejoyta unohtamatta. Tyttökullatkin oli mainio sarja ja Okalintu kirjaan perustuva Paluu Eedeniin mitä pakahduttavin draama. Entäs sitten Twin Peaks, joka oli jotain uutta ja hullulla lailla erilaista. Twin Peaksin musiikki oli aikakauden parhaimmistoa. 



Mitä silloin syötiin, lihaa ja perunoita, pitsaa, kermaperunat ja pihvi oli kova juttu ja niitä piti aina tilata ravintolassa. Kermaperunoita meni paljon ja myös Creme Bonjour leivän päällä oli oiva herkku. Lempisuklaa oli Fazun sininen ja Geisha, mutta paljon oli erilaisia nameja, jotka olivat niin cooleja, kun saapuivat markkinoille. R-Kioskilta mm. sai Black Pete patukoita ja oli sellainen kova salmiakkipötkö pitkä, jonka sisällä oli tujua salmiakkijauhoa. Mikähän tämän herkun nimi oli?

Roope Ankan kolikot olivat yksiä parhaita namuja, miksi ne lopetettiin. Mieleen muistuu myös Pluto passionhedelmälimu, jossa oli jännä maku. Chymoksen riisisuklaa oli parasta maailmassa ja valitettavasti yksikään riisisuklaa ei ole peitonnut tätä vanhaa herkkua.
*Kuva Ilta-Sanomat

Meikkejä ei ollut niin paljon ja vannoinkin Joe Blascon, Max Factorin ja Lumenen nimeen. Hiuslakka oli tietenkin Elnett. Lempituoksuja en muista kasariajoilta, mutta ysäriaikaan Issey Miayke, Cliniquen Happy ja Tommy Hilfiger Tommy Girl. Tuoksut ovat edelleenkin omaan makuun. 

Oudoin muoti silloin oli pyöräilyhousut blazerin kanssa, jäätävät olkatoppaukset ja ne kauheat permikset ja isot siniset rajaukset silmissä. Siis omalla kohdalla oudoimmat. 
Muistan, että lempipitsa oli jauhelihasmetanahunajapitsa, enkä parempaa tiennyt. Mutta kyllä silloin Saarioisten  jauhelihapitsakin oli hyvä lätty.  Silloin jauheliha oli todella kova sana ja kova hitti oli köksäkirjan kinkkupiirakka. Kun fetajuusto tuli kauppoihin, se oli jotain ihmeellistä, enkä tiennyt parempaa ja tänä päivänkin fetajuusto uppoaa aina. 

Radio oli keittiössä ja aina syödessä oli kiva kuunnella radiota. Myöhemmin oli coolia, että televisio oli keittiössä, mutta en muista, että koskaan olisi ollut telsua keittiössä. Ehkä se oli enemmän jenkkisarjoissa näkemäni juttu. 

Lempivaateliikkeet olivat mm. Stockmann ja Seppälä ja Palmrothin kengistä tykkäsin todella paljon. Kynnet lakkasin aina vaalealla kynsilakalla tai värittömällä ja niinkin räikeän kasarimuodin aikoihin, jopa punainen kynsilakka oli kauhistus tai paljon koruja kaulalla ja sormissa. Runsaus ei omalla kohdalla jakaantunut kaikkialle vaan lähinnä permanentin muodossa hiuksiin ja jäätävien olkatoppausten muodossa olkapäihin. 
Lempimusiikkia oli mm. Depeche Mode, Roxy Music ja samalla myös Bryan Ferry, Ultravox, Jarre, Toto, Abc, Abba aina ja ikuisesti hamaan tappiin asti. Ysärimusiikki ei tänä päivänäkään herätä niin paljon tunteita, kuin kasarimusa. Kasariaikaan olin lähes kaikkiruokainen ja musiikki upposi Blondiesta Barbra Streisandiin. 
Lemppari kirjailijoita silloin oli mm. Amy Tan, Ken Follet, Paasilinna, John Irving, Isabel Allende, Pat Conroy, Gabriel Garcia Marquez, Milan Kundera, Terry McMillan jne. 

Uutistulvaa ei ollut. Uutiset tulivat illalla televisiosta ja radion avulla pysyi jollain tasolla ajan hermolla. Uutiset luettiin vielä seuraavana päivänä sanomalehdistä. Nykyään uutisia tulee tulvana ja ikävät asiat monikertaistuvat, ei ihme, että paha olo ja ahdistus myös tuntuvat moninkertaistuneen tai sitten pikemminkin avoimuus, ikävät asiat eivät ole enää niin noloja vaan niistä voidaan puhua ääneen. 

Mietin täällä, olisiko aika luopua c-kaseteista. Nostalgian vuoksi olen niitä säilyttänyt. Jotain liikuttavaa niissä on, ajalla ja vaivalla ja suurella radiotuurilla tallennettuja ja omalla käsialalla raapustettu kappaleiden sanat kansipaperiin. Meidän teinillä oli pari vuotta sitten nostalgia vaihe ja teini osti itselleen kasettisoittimen ja kuunteli noita meikäläisen kasetteja. 

Vhs-videot meillä on jo saanut lähteä, kenties seuraavana cd-levyt ja ehkä lopulta dvd-leffat. Vielä niitä voi Playstationilla pyöritellä ja on meillä dvd-laitekin. Muistan aikanaan, kun isä ja sedät ostivat vhs-laitteet tai ne oli ensin beta-laitteet ja isovanhemmat tuumi, huh mitä hullutusta. Samoin mikroaaltouuni oli hullutus. 

Onkohan tässä kohta omien isovanhempien kanssa samoilla linjoilla, että kaikki mitä nuoret hankkii, on sulaa turhaa hulluutta, hih. 

Silloin toiselle lahjaksi annettu c-kasetti, johon oli vaivalla ja ajalla äänitetty kappaleita, josta ajatteli toisen pitävän, oli jotain liikuttavaa. Postikortit ja kirjeet lensivät muulloinkin kuin jouluna. Kirjalahja omistuskirjoituksineen oli aina toivottu lahja. 

Maailman pelko omalla kohdalla ulottui lähinaapuriin eli kylmän sodan pelko. Sukupolvemme maapallon tuhoaminen on aiheuttanut sen, että omat lapsemme joutuvat miettimään koko maapallon tuhoutumista, mikä on lopullisen lohdutonta. En sano, että silloin oli paremmin tai tänä päivänä on paremmin, mutta jotain todella lohdullista ei niin teknisessä maailmassa oli. Toki isovanhempien näkökulmasta katsottuna jo oma nuoruus oli outo ja outoa tekniikkaa pullollaan. 

Omat lapsemme joutuvat myös vertaamaan ulkoisesti ja taidoiltaankin itseään koko maailman somekirjoon, kun itse saattoi verrata itseään koulutovereihin tai naapurin Maijaan. Maailma on laajentunut toki upeallakin tavalla ja esimeriksi Instagramin kansainvälisyys on vain mieluisa asia. Mutta kaikella on myös kääntöpuolensa. 

80-ja 90-luvulla sai ajaa polkupyörää ilman kypärää, ruoan terveellisyyttä ei niin paljon mietitty, tiedettiin, että suklaa lihottaa, siinä miltei se. Sai uida rannalla ilman aikuisen valvontaa tai jäädä viikonlopuksi teininä kotiin ilman vanhempia. Huideltiin ilman kännyköitä ja oli kotiintuloajat, jos ei niitä noudatettu, sai arestia. Sai käyttää työkaluja, vasaraa, puukkoa suht nuorena ja vasaroida menemään, eikä kukaan miettinyt ensimmäisenä, että teini puukottaa vahingossa hengiltä itsensä. 

Erheistä on opittu ja tietoisuus kasvanut, mutta jotain todella vapauttavaa tuossa omassa lapsuudessa oli. Nyt vanhemmat voivat sijaintipalvelun avulla paikantaa, missä lapset viilettää. Tätä pidän kyllä aivan mahtavana ominaisuutena näin vanhemman näkövinkkelistä, mutta en kyllä olisi lapsena pitänyt. 

Jokaisella aikakaudella on omat parhaat puolensa ja aika kultaa aina muistot, mutta kyllä kasari-ja ysäriajoissa vaan oli sitä jotakin. Ilmankos Stranger Things on tämän ajan kuumimpia sarjoja ja kasari ja ysärimuoti tekee taas voimakkaana tuloaan. Ympyrä kiertää kehää. 

Mikä sinusta noissa ajoissa oli parasta, vai eikö mikään? Mikä on parempaa nyt? Onko jokin  herkku, televisiosarja mikä vaan, jotain mitä kaipaat noista ajoista? 

Nostalgisesti fiilistellen kivaa tiistaita kaikille. <3






44 kommenttia:

  1. kivoja muistoja,mutta miten me ollaan hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih ja huh, miten tosiaan ollaan selvitty hengissä. Kiitos kovasti ja kivaa päivää. <3

      Poista
  2. Ah, muistan lapsuudesta ja nuoruusvuosiltani nuo niin parhaat Roope Ankan kolikot. Miksi ihmeessä niiden valmistus tosiaankin lopetettiin? Muistan myös julmetut olkatoppaukset, pyöräilyshortsit, permanentatut hiukset ja siniset rajaukset silmissä. Kaikki nuo olivat silloin kuuminta hottia, hih... ja paljon muuta muistoja herättävää löytyy tästä postauksestasi. Voi hitsi, mikä kasari ja ysäriaika me ollaankaan eletty!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi kolikot lopetettiin, en tajua, parhaat hedelmänamut ikinä!. Juu just sama ja kuuminta hottia, kaikella rakkaudella kun noita omiakin kuvia katsoo nyt, niin kyllä on yksiä oudoimpia muoteja ollut kyllä.

      Mutta mieletöntä aikaa ollaan eletty, ah nostalgiaa.

      Kivaa torstaita Krisse. <3

      Poista
  3. Roope Ankan kolikot ja Chymoksen riisisuklaa. Aah, silmät vyöryy päässä takautuma nautinnon kourissa!
    Muodissa olin minäkin mukana afropermanentin, muhkeiden olkatoppausten ja hillittömän määrän rannerenkaita muodossa.
    Muistan että miltei suutuin kun joku aina totesi että taidat olla suurikin Dingo- fani, ja sitähän minä en todellakaan ollut :D
    90-luku on mulle vuosikymmen joka oli rakas. Kai se oli sitä, että oli vielä nuori mutta ei enää huima.Pahimmat rimpuilut oli jo taakse jääneitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin vyöryy silmät päässä ja kieli suussa, voi mitä herkkuja. Ei saisi parhaita herkkuja mennä lopettamaan!

      Ihan totta, ysäriaika oli jo sellaista rauhoittumisen aikaa, kasari olikin sitten villimpää.

      Ihanaa loppuviikkoa Heli. <3

      Poista
  4. Voi mitä muistoja! Ysärin "vesituoksut" ja muut keveän kepeät tuoksut ovat edelleen suosikkeja. Kadonneet karkit ja vanhat biisit... Valikoimaa oli tosiaan vähemmän kaikessa vaikka silti paljon enemmän kuin lapsuudessa (jolloin tuli pyöräiltyä kilometrien päähän tallille, ilman kypärää tietysti niin pyörän kuin hevostenkin selässä).

    Ja ne telkkarisarjat, silloin tuli seurattua paljon enemmän tiettyjä sarjoja jotka olivatkin melkein viikon kohokohtia. Okalinnutkin oli niin iiihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, kepeät tuoksut ja uskon, että meillä on aikalailla sama tuoksumaku. <3

      Okalinnut, oijoi.

      Ihanaa loppuviikkoa ja Thaimaata Tuuli. <3

      Poista
  5. Kate ja Allie, Kolkyt ja risat.....lämpimät voileivät.....

    VastaaPoista
  6. Ihana nostalgiapläjäys ♥ Roope Ankat kolikot oli parhaita, mutta kaipaan myös Pastiroleja Toffoja, voi nam. Parasta oli varmaan se, ettei ollut kokoajan tavoitettavissa;)

    Kyllä on menty aika harppaus kaikessa eteenpäin!

    Mukavaa viikkoa Tiia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toffot, en kestä, nepä hyvinkin, nam. <3

      Kyllä on menty aika harppaus eteenpäin, että päätä huimaa välillä ja milloinkohan pudotaan kelkasta. :)

      kivaa loppuviikkoa Maikku. <3

      Poista
  7. Enpä kaipaa oikeastaan mitään noista ajoista, paitsi nuoruutta 😄 enkä itse asiassa sitäkään. Etsin tänään ystävälleni yhtä kuvaa, jota en löytänyt mutta löysin muita vanhoja, jotka skannasin. Täytyypä tehdä niistä postaus piakkoin. Jäin niitä ihan pohtimaan 😊

    Mukavaa alkanutta viikkoa ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee ihmeessä postaus, olisi ihana nähdä sun nuoruudenkuvia ja kaikkien muidenkin. :)

      Ihanaa päivää Ei-Leen <3

      Poista
  8. Enpä kaipaa oikeastaan mitään noista ajoista, paitsi nuoruutta 😄 enkä itse asiassa sitäkään. Etsin tänään ystävälleni yhtä kuvaa, jota en löytänyt mutta löysin muita vanhoja, jotka skannasin. Täytyypä tehdä niistä postaus piakkoin. Jäin niitä ihan pohtimaan 😊

    Mukavaa alkanutta viikkoa ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, tuo tuli vahingossa kahteen kertaan. Puhelimeni ei näytä onko se tullut hyväksyttäväksi eikä viestini taida aina tulla perille. Sorry 😬

      Poista
  9. Mun ehdoton lempparituoksu ysärillä oli Lancômen Trésor, eli aika naisellisella linjalla mentiin nuoresta pitäen, kun muut juurikin käyttivät Issey Miyakea tai Tommy Girliä. :p Käytin tuoksua monta pullollista, harmi, ettei nykyinen versio tuoksu musta enää yhtä hyvältä kuin vanha. :(

    80-luvulla mun ehdoton lempisarja oli Falcon Crest, kunpa se tulisi DVD:lle niin ostaisin varmasti. :D

    Ihanaa viikkoa Tiia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu eri tuoksumaailmaa tuo Tresor ja sehän ei sykähdytä mua edelleenkään. Mutta hei sanoo nainen, joka lukiossa käytti Poisonia, kääk! Onneksi Poisonista on tullut ihanat uudet versiot, joissa on vaan vivahde juuri sitä parasta Poisonista. :)

      Oijoi Falcon Crest tietty myös, kunnon draamaa.

      Ihanaa loppuviikkoa Jonna. <3

      Poista
  10. Ihania muistoja 80- ja 90-luvuilta. Kasarimusiikki nostaa aina muistoja mieleen. Kaikki mainitsemasi muoti-ilmiöt ovat saavuttaneet minutkin. Ainoastaan salihousut ja vyölaukku ovat jääneet väliin :D mutta olkatoppaukset, Torstaina neonväreillä piristetyt verkkarit, Rukan pörrööntyvä raitatakki ja pyöräilyshortsit olivat hittejä :D Kasarin lempituoksut olivat Anais Anais, Paris ja Ysatis. Luulen, että olen dunkannut Ysatikselta niin pahasti, että tänä päivänä allergikot soittaisivat poliisin noutamaan moisen tytön pois kaupungilta ;) ;)

    Kaksipesäinen mankka kasarilla oli lahjoista aivan mahtavin.

    90-luvusta ei ole jäänyt samanlaisia nostalgisia fiiliksiä. Sitä tosin vanhoista kuvista ihmettelen, että työpukeutuminen oli nykyiseen verrattuna jäykkää ja vanhahtavaa. Ihan hassua, kun nuoren näköiset tyypit ovat tälläytyneet pukuihin ja jakkupukuhuihin. Ihan kuin olisi jotkut naamiaiset :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa ihmettelin kun eilen kaivoin esiin vanhoja valokuviani. Kuinka hassua että teininä bilettämäänkin mentiin bleiserissä ja hameessa kuin jakkupuvussa... 😆 ja samalla se tuntuu vähän surulliselta, oikeasti nimittäin vihasin niitä sen ajan vaatteita. Olisin halunnut kauniin yo-juhla-asun, mutta sellaista ei löytynyt. Oli tyydyttävä bleiseriin ja hameeseen, joita en enää ikinä käyttänyt juhlien jälkeen

      Poista
    2. Hei sama, jos kasarina oli vielä vähän enemmän yritystä, niin ysäri oli jo suorastaan kurinalaista jakkupukuineen. Niin hassua, silloin saattoi tyyliltään näyttää vanhemmaltaan, kuin nyt.

      Paris tuoksu, miten sen unohdin, sekin löytyy kaapista, ostin pari vuotta sitten ja kolahtaa yhä.

      Yo-juhlissa meikäläisellä oli kyllä kukkamekko, mutta siinäkin ne jäätävät olkatoppaukset. Mutta hei oliko silloin vaatetta, jossa ei olisi ollut olkatoppauksia. :)

      Kivaa loppuviikkoa teille molemmille. <3

      Poista
  11. Aivan mahtava nostalgiapläjäys<3 Mullakin oli aivan mielettömiä olkatoppauksia mm. jakkupuvun jakuissa ja olin omasta mielestä todella tyylikäs;) C-kasetteja oli valtavat pinot ja suurella innolla äänitettiin kaseteille hittibiisejä radion Nuorten säviksestä. Mun suosikkilaulaja siihen aikaan oli (tai yksi niistä) Bonnie Tyler ja on kyllä vieläkin. Mun lemppari-tvsarja 90-luvulla oli Hulluna sinuun, jossa näytteli mm. Helen Hunt. Aivan ihana sarja ja nauhoitin vhs-kaseteille suunnilleen joka jakson.

    Ihanaa viikkoa Tiia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan olkatoppaukset, mutta hei kavensihan ne tavallaan ns. uumaa, vaikka uuma taisi silloin tosin olla muutenkin. :) Mene ja tiedä. :)

      Hulluna sinuun katsoin minäkin, ai niitä ihania sarjoja silloin, ne kaikki oli jotenkin niin uutta.

      Ihanaa loppuviikkoa Sari. <3

      Poista
  12. Lempituoksujani 80-luvulla olivat Cacharelin Anais Anais sekä iltatuoksuna Loulou :). Loulouta ei taida (onneksi) saada enää :D. Tuota Cliniquen Happyä käytän edelleen. Ties kuinka mones pullo menossa jo...

    Sari N.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anais Anais on kyllä klassikko. Happy on ajaton ja ihana ja se käy päivään kuin päivään. Sama juttu, kuinkakohan monta pulloa sitä onkaan tullut kulutettua. :)

      Kivaa loppuviikkoa sinulle Sari. <3

      Poista
  13. jauhelihasmetanahunajapitsa - voi apua! :D Kiitos tästä nostalgiapläjäyksestä!
    Näinhän se menee, että paljon on hienoa tuossa ajassa, mutta paljon on myös opittu ja viisastuttu. Omille lapsille koitan saada tuon ajan tunnelmasta sitä huolettomuutta mahdollisimman pitkään säilymään - toki pyöräilykypärää käytetään, mutta turhia paineita ja itsensä ja omien asioiden vertailua muihin, sekä suorituskeskeisyyttä, mahdollisimman myöhään, ja leikkiä, perheen kanssa vietettyä aikaa ja ulkona rymyämistä mahdollisimman pitkään.
    Mun lempparituoksu oli Yves Saint Laurent In Love Again ja Lancômen Trésor, ja vapaa-ajan vei tanssi.. ehkä se nuoruuden tunne, että aikaa ja terveyttä on loputtomasti, on se mitä kaipaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jauhelihasmetanahunajapitsa, voi elämä se oli silloin hyvää, mutta haha maistuisiko nyt. :)

      Juu kun löytyisi kultainen keskitie, tietty huolettomuus sillä turvalla.

      Pitipä ehdottomasti googlata tuo Ysl tuoksu ja kyllä vaan muistan hyvin tuon tuoksun ja tuoksun pakkaus on kyllä kuvaa niin hyvin sitä aikaa. :)

      Niin hyvin sanottu, se juuri, silloin luuli elävänsä ikuisesti tai vanhuuteen on iäisyys. Nyt se huolettomuuden tunne on kadonnut ja sitä joskus minäkin kaipaan.

      Ihanaa loppuviikkoa Taina. <3

      Poista
  14. Oih, Lancomen Tresor ja Tommy Girl ja Laura... Tuoksumuistoja parhaimmillaan! Bodyshop Forumissa oli maalaistytölle taivas, ostettiin mansikkahuulirasvaa ja irtosaippuoita... Entäs lepakkohihat ja pillifarkut? Itse olin enemmän ”hevarinuori” ja takkina nahkatakki ja päällä farkkuliivi, jossa jäätävä määrä bändien kangasmerkkejä, käsinommeltuja tietenkin! 90-luvulla sitten pilottitakki, joka piti tilata Helsingistä asti dekadenzilta. Tilauslappunen löytyi pienestä kuponkiuutiset mainosvihkosesta...
    Oikeastaan en kaipaa noita aikoja, minulla on onneksi järkeä enemmän päässä kuin silloin, elämänkokemusta myös. Tuon senaikaiset kroppaani ottaisin tosin mielellään takaisin! Terkuin Ellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta, voi Tommy Girl ja Body Shop ja Body Shop ja siellä nimenomaan mansikkatuotteet, aah. :)

      Pillifarkut ja kaikki farkut piti kaventaa aivan pilleiksi, niin ettei niissä ollut edes heh hyvä olla.

      Sama on kiva nostalgioida, mutta hyvä elää tässä päivässä.

      Juu sen kropan minäkin huolisin takaisin, merkillinen tuo maan vetovoima.

      Kivaa heinäkuun jatkoa Ellu. <3

      Poista
  15. Oijoi!!!! Kasari ♥
    Hullut ihanat teinivuodet!! Musiikki oli parasta, karkit oli hyviä eikä kukaan pelännyt, että aitoon merkkariin tukehtuu.... Juu, Roope Ankan kolikot, nami!!!

    Ysärin musiikki tuntuu olevan yhtä umppa-umppaa, teknohelvettiä (anteeksi ruma sana) strobovaloineen, jonka vuoksi vaihdan AINA radiokanavaa kun tuuttaavat jotain ysäriä työmatkoilla.

    Olkatoppaukset. Heheheh!! Ai kauhia! Ja toden totta, ne pyöräilyshortsit. *hekottaa ääneen*

    Itse Interrailasin jenkkisiskoineni 1989 ja postikortteja lähetettiin jostain, eli vanhemmat sai tietää n. viikkoa myöhemmin missä oltiin oltu, ja että silloin oltiin hengissä. Heh!
    Italiaa varten ohjeistettiin pitämään pitkiä housuja ja rumia vaatteita, etteivät gigolot innostuisi blondeista neidoista. Voi apua!!!

    Kiitos Tiia tästä!! Nauran ääneen ja muistelen aivan suloisia, ihania nuoruusvuosia!! (Oma teini ei tajua, seisoo tuossa takana ja taivastelee....)

    Nyt luukutan tuon Crocett's Themen kovalla! Ihan paras ikinä. Tykkään vieläkin, ja voi niitä Miami Vicen aikoja kun miehet sai laittaa vaaleanpunaisen paidan ja pitää espdrillos-kenkiä ilman sukkia puvun takin kanssa.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Vivi. <3

      Muistan niin hyvin, että korkkarit, pyöräilyhousut ja blazer, siis oikeasti mitä ihmettä, miten se saattoi olla muotia, hih. Ainoastaa vyölaukkua en ikinä hommannut, muuten olin oikea kasariklisee.

      Just tuo ja minäkin silloin ihmettelin, että miksi vanhemmat on huolissaan, kun lähdin 17-vuotiaana 3-viikoksi kiertämään eurooppaa ja soittelin, kun soittelin. Ai kauhea, jos nyt omat lapset lähtisi eikä olisi kännyköitä!

      Hih ei ne tajua, mutta sentään tuossa meidän 13-vee, tietty Stranger Thingin innoittamana totesi, että kyllä kasarimusassa oli sitä jotain.

      Crocket's theme on niin hyvä biisi, ihanaa että se tuotti siellä päässä iloa. Sitä voi jopa eksyä YouTuben kasarimusiikkimaailmaan, kuten tapahtui, kun tein tätä postausta.

      Saa muuten ottaa kopin ja tehdä vastaavan blogipostauksen, olisi kiva nähdä sinunkin vermeet noina aikakausina.

      Kivaa loppuviikkoa Vivi. <3

      Poista
  16. Olipa hauska postaus Tiia! Suu oli korvissa tätä lukiessa.
    Ihmettelin kyllä, että miten nämä kaikki ovat menneet minulta ohi :D Johtuu varmaan siitä, että 80-90-luvuilla minulla oli jo toistakymmentä lasta.
    Tunnistin sentään nuorisomme kuuntelemaa musaa, Colleen McCulloughin Okalinnut-kirjan ja Saarioisten jauhelihapitsan :D Ja vanhempien lastemme vaatteet olivat kuin sinun vaatekaapistasi. Kaipaan joskus tuota aikaa siksi, että meillä silloin oli vielä syliin käpertyviä pikkuisia.
    Ihanaa keskiviikkoa Tiia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinulla on ollut kova kiirus tuolloin ja enpä minäkään juuri muista pikkulapsiajasta mitään tai ainakaan hih mitä päällä pidin. :)

      Okalinnut ja Saarioisten jauhelihapitsa, kunnon klassikot. :)

      Ymmärrän niin hyvin, täällä sama kaipuu taaperoita kohtaan.

      Ihanaa loppuviikkoa Kirsti Kaija. <3

      Poista
  17. Oivoivoi... Johan tuli nostalginen fiilis. Niin moneen asiaan saatoin samaistua. Itselläni on ysärituoksuista parhaillaan käytössä Laura (Laura Biagottilta). Omaan hyvin tuoksumuistin ja monesta tuoksusta tulvahtaa välittömästi mieleen mukavia muistoja.
    Kiitos ihanasta päivityksestäsi. <3

    -Katri-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse kuin silmänsä sulkea ja tuoksutella sen ajan tuoksuja, niin johan pääsee kunnon aikamatkalle ja sinun aikamatkakone on selvästi tuo Laura. <3

      Kiitos kovasti Katri ja ihanaa viikkoa sinulle. <3

      Poista
  18. Mahtava postausaihe ja nostalgiarykelmä!Voi kun olisi tullut tallennettua enemmän kuvia nuoruusvuosilta, nyt vain pari albumia, mutta onhan melkoisia muistoja ja nostalgisia juttuja, joita on jännä muistella! Itse en muuten koskaan ole tykännyt niin paljoa "vesituoksuista" vaan mulla on ollut jo teinistä lähtien vahvat female-tuoksut käytössä kuten se Poison, Loulou, Tresor ja Paco Rabannen La Nuit (sitä ottaisin kyllä vieläkin jos valmistusta ei olisi lopetettu). Ysärin lopussa tuoksuin sitten Thierry Muglerin Angelelta : ) Kosmetiikka oli marketista ja parin vuoden ajan käytin vain valkoista huulipunaa (hui hirvitys niitä luokkakuvia). Hiuksia pesin ihan mielettömän tuoksuisella limeshampoolla (en kuolemaksenikaan muista minkämerkkistä) ja tehohoitona Body shopin banaanihoitoaine, joka 90-luvun alussa koostumuskeltaan oli sellaista että jäi aina "banaaninukkaa" tukkaan. Televisiosta katsoin ihan samoja kuin sinäkin, Dynastia oli kuitenkin Dallasta parempi ja Alexis Carrington lempihahmoni, aamutakkiinkin ompelin olkatoppaukset tyyliin Joan Collins! Falcon Crestistä tykkäsin myöskin ja totaalisesti rakastunut oli Don Johnsoniin. Sunnuntai-illat kruunasi Kate & Allie. Suklaista ikävöin Jambo-patukoita ja karkeista vanhan kunnon merkkareita! Meillä syötiin jauhelihapizzaa majoneesilla, oikein terveellistä ; ) Vaatteet oli Ragazzia ja neonväreissä, mustavalkoraitapillikset piti tilata Degadenziltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja just se, että silloin valokuvat laitettiin albumiin. Niitä on vieläkin kiva katsella. :)

      Juu selvästi naiselliset tuoksut ovat olleet sun juttu ja sähän olet todella naisellinen nainen. <3

      Haha sama valkoinen huulipuna lukiokuvissa, voi elämä!

      Body Shop oli parasta mitä tiesin ja onhan se sitä edelleenkin. :)

      Kate&Allie oli myös niin hyvä ja voi Jambo patukka.

      Degadenzistä en ole kuullutkaan, mutta nyt muistan, että kaikki vaatteethan piti saada Mic Macista.

      Kivaa loppuviikkoa Heli ja kiitos niin paljon muisteloista, että näitä teidän juttuja on hauskaa lukea. <3

      Poista
  19. Kuuntelin Dingoa ja Bogart co:ta, olin täysin ihastunut Don Johnsoniin ja Johnny Depp:n roolihahmoon Cry Babyn. Tukkaa tupaarasin niin, että hyvä kun pysyi päässä kiinni ja silmissä siniset rajaukset ja huulissa vaaleista vaalein huulipuna. Parasta oli se, että sai olla rauhassa, kunhan tuli kotiin sovittuna aikana. Äiti sanoi aina, että minä olin luotettava, tulin aina kotiin kun oli sovittu. Kenelläkään ei tullut mieleenkään kysyä, että mitä tein siinä koulun ja kodin välissä :D Olin kyllä lähes aina Karkkilan Mian kanssa jossain ja vuoro viikonloppuina oltiin toistemme luona yökylässä.
    Nykyään holhotaan liikaa ja se saakin miettimään, että miten hitossa me ollaan elossa?
    Ihana postaus <3 Kivaa loppuviikkoa Tiiuli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tupeeraus oli kova juttu ja huikeat volyymit olikin, ei kuule tänä päivänä moisia ole nähtykään!

      Vaalea huulipuna oli mullakin, mikä ihmeen järki siinäkin oli, hih.

      Just niin, miten me selvittiin noista villeistä vuosista ja vielä ilman kännyköitä. Oli siinä meidän vanhemmilla murehtimista, tosin sama juttu täällä, luotettavasti kotiin kotiintuloaikaan, niin harmonia kotona pysyi hyvänä.

      Ihanaa loppuviikkoa Outi ihana.<3

      Poista
  20. Merkkarit, ne aidot oikeet isot salmiakkirahat, niitä kaipaan. En tiedä onko lentävä legenda vai totuus että niihin kolikkokarkkeihin olisi joku tukehtunut, siksi poistuivat myynnistä? Olkatoppauksia ei kyllä ole ikävä, niitä piti kaikkialle lisätä, omiin neulepaitoihinkin. Hirveä homma näyttää laatikolta :)
    Vaatekauppoina lempparit oli Seppälä, Pukeva ja Mic Mac ,joissa keskimmäisessä kerkesin tekemään yhden kesän töitäkin. Hauska postaus Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merkkareita taitaa aika moni meistä kaivata ja miten, kun niitä imi ihan ohueksi, niin välillä tarttui oikein kitalakeen kiinni, hih.

      Juu olkatoppauksia ei todellakaan ole ikävä, eikä sellaista permanenttiakaan, joka silloin oli.

      No hitsi miten Mic Macin unohdin, sehän oli mulle ykkönen!

      Ihanaa loppuviikkoa Onneli ja wow olit Mic Macissa töissäkin, coolia hei. <3

      Poista
    2. ...Keskimmäisessä eli Pukevassa ;) ei se silloin ollut niin cool. Mutta kun Pukeva lopetti niin sekin kesä tuntuu nyt ihan nostalgiselta :)

      Poista
  21. Aijai Happy ja Tommy Girl. Oi voi mikä nostalgiapläjäys. Se, mitä kaipaan oli ne aidot isot irtokarkkeina myytävät merenneidot. Ne, joissa oli suolaa niin paljon että vatsasta tuli kipeä jos söi liian monta :D (ei varmaan tartte miettiä miksi ne poistettiin myynnistä...)

    Kasarilla olin lapsi vielä, sieltä ei juuri samalla tavalla kaipaa kuin ysärin puolelta. Moni asia oli silloin paremmin ja jos totta puhutaan niin mitä ihan oikeasti kaipaan? Puhtaampaa maapalloa, puhtaampaa vettä ja mahdollisuutta syödä kotimaista kalaa vaikka joka päivä (kuten muksuna) ilman että on pelkoa raskasmetalleista kropassa.

    Ja niitä merenneitoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan ne merenneidot muuten ja hih, juu oisko himppasen epäterveellisiä, mutta mikä ei olisi. :)

      Ihana sinä ja juurikin noin ja se minkälainen maapallo on, kun meidän lapset ovat aikuisia. Olemme saaneet elää huoletonta lapsuutta tämän suhteen.

      Tietty niitä merenneitoja. <3

      Ihanaa loppuviikkoa Satu. <3

      Poista