tiistai 30. heinäkuuta 2019

Lontoon tunnelmia osa 2

Vielä hieman tai heh aika paljon Lontoon tunnelmia. Harry Potter Warner Bros studio juttu on tulossa omanaan. Otin sieltä niin paljon kuvia, että huh huh. 

Liitin tähän mukaan kömpelön videon ja vaikka videon editointivaiheessa laitoin musiikin aina pienemmälle, niissä kohdin joissa on puhetta, niin kappas musiikki on niin kovalla, ettei puhetta kuulu. Koska meillä on niin huono 4G ja latasin videota tunnin ja nettiyhteys katkesi ja latasin toisen tunnin, niin saa olla. Ei niissä meikäläisen jorinoissa mitään järkevää varmasti edes ollut. 

Liikenteessä ehdin olla Cath Kidstonilta ostamalla Viidakkokirjamekolla ja yllätys yllätys, tältä reissulta ostin muutaman kaulakorun, mikä ei ole lainkaan tapani mukaista, sillä korut eivät juurikaan kiinnosta. Tytöt hypeltelivät niin paljon korujen kanssa, että innostuin minäkin siinä huumassa. 

Vaikka Lontoossa on mielettömän upeita kahviloita,  mutta jos on pakko poiketa kahville tai aamupalalle kiireessä, niin italialaisen kahvilaketjun Caffe Nerron Caramel latte oli kyllä herkullinen, kuten kaikki muukin syötävä mitä tuli siellä maistettua. 
Camdenissä olen käynyt viimeksi joskus päälle parikymppisenä, joten oli aika virkistää muistia ja oli myös tunne, että kyseessä on paikka, josta teinitkin tykkäisi. Näin olikin ja perheen kuopus tuumi, että paras päivä vietettiin Camdenissä, kun taas 15-vuotiaan mielestä Harry Potter studioilla. 

Oli niin tai näin, Camden on kyllä kokonaisvaltainen elämys, marketteineen, vanhoine hevostalleineen, jotka ovat muutettu kaupoiksi ja lukemattomine katuravintoloineen. Kivan boheemi tunnelma, jossa tekisi mieli ihan istua pöydän ääressä, nauttia pari olutta ja vain ihmetellä maailman menoa. Ehdottomasti myös maailman parantamiseen istuva paikka. 






Camdenistä löytyi käsintehty nahkalaukku, hippilaukku tai mikälie boho tyylinen. Tälläistä olen metsästänyt muutaman vuoden, mutta hinnat ovat olleet omaan makuun liian korkeat, sillä tiedän, ettei laukku ole itselle joka paikan laukku. Camdenistä lähti nahkalaukku 50:llä punnalla ja vielä avaimenperä läjähti kouraan kaupan päälle. 








Big Ben oli valitettavasti huputettu eli remontissa, kuten myös suuri osa Westminster Abbeyä, mutta Buchingham Palacea pääsimme katsastamaan kunnolla. Kuningatar itsekin näytti olevan paikalla liput heiluen. Rohkenin myös laittaa kättä hieman aidan sisälle ja napata kuvan linnasta, joten näin voisi todeta, että käteni on ainakin käynyt kuninkaallisessa ilmapiirissä. 







Hurmaava herrasmies syötteli lintuja ja oravia vaikka puistossa oli selkeästi esillä kyltti, "ei saa syöttää lintuja." ;)


Notting Hillin Portobello Roadilla kävimme kahdesti. Ensimmäisellä kerralla arkipäivänä klo 18, kaikki kaupat olivat jo suljettu. Saimmepa sitten lähtöpäivänä syyn viettää aamupäivää Portobello Roadin markkinoilla ja mikä iloinen tunnelma siellä olikaan. Jos jotain Englannista Suomeen kaipaan, on se rento meininki. Miten ihmiset hengailee pubien  pihoilla tai kaduilla juoden sen parin olkkosen tai miten markkinoilla ihmisillä on iloinen fiilis. 

Toinen asia mitä kaipaan on brittiläinen kohteliaisuus. Jos törmään henkilöön, toinen pyytää anteeksi. Metrossa kaikki hymyilivät villille lapselle. Koko kulttuurillinen asenne ja kohteliaisuus on täysin erilaista, kuin suomalainen mökötyskulttuuri. Tykkään myös, kun kassalla huikataan "hello love", mutta en voisi kuvitella moista heippausta tänne Suomeen. 














Ohessa muutama Disney muki, jotka löysin Cath Kidstonilta pilkkahintaan. Aikanaan teki niin mieli nämä tilata, mutta en raaskinut. Nyt hintana 3-4 puntaa, sai kotiuttamaan pilkkumukit Suomeen. 

Jos nyt jotain voisin vinkata ensikertalaiselle Lontoon suhteen. Niin Heatrown kentältä tulee suoraan juna Paddingtonin asemalle ja tästä syystä tällä kertaa nappasimme hotellin Paddingtonista. Olemme joskus majoittuneet myös Paddigtonin Hilton hotelliin ja kyseinen hotelli on aivan virallisesti kiinni juna-asemassa ja osasta ikkunoista on näkymä juna-asemalle. 

Paddigton on hirmuisen kätevä paikka majailla ja Paddingtonista on hyvät metroyhteydet kaikille pääkallopaikoille. Noh Lontoon metrohan on superhyvä ja selkeä muutenkin.

Toinen asia, hankkikaa metrolipuiksi Oyster Cardit, jotka toki voi hankkia jo Suomen päästä. Latasimme viideksi päiväksi 30 punnalla aikuisille ja alle 16-vuotiaat ovat puoleen hintaan eli lasten liput maksoivat 15 puntaa. 

Yhteensä 90 puntaa meni metrolippuihin 5vrk aikana, mutta viimeisenä päivänä saimme pantit 5 puntaa per lippu ja käyttämättömän osuuden takaisin maksuautomaatista metroasemalta. Jos olisimme ostaneet minkä tahansa muun vaihtoehdon, olisi liput tulleet paljon kalliimmiksi ja emme olisi käyttämättömistä matkoista saaneet rahaa takaisin. 

Oyster Cardeissa on vielä se hyvä puoli, että jos korttien saldot tulee käytettyä loman aikana, niille voi ladata lisää saldoa. Lisäksi niille voi ladata muita matkavyöhykkeitä, jos matkustaakin vaikka zone 1-2 kauemmaksi. Joten koko sydämestäni voin suositella Oyster Cardia, joka on helppo ostaa automaatista paikan päällä. 

Matka oli runsas, täydellinen ja ikimuistoinen. Koimme ymmärtääkseni Lontoon historian kuumimman päivän, onneksi osan aikaa kuitenkin suojassa Harry Potter studioilla. Kuuma oli, hurjan kuuma kaupunkilomaksi, mikä vei toki voimia, pehmensi aivoja ja hillitsi mm. shoppailu-ja syömähimoja. Juomaa meni paljon ja hedelmiä, joita onneksi saa Lontoossa joka kiskalta. Suomeen kaipaisin tälläistä systeemiä myös, mutta menisivätköhän täällä kaupaksi. 

Hotellihuoneessa kävimme vain nukkumassa, kävelimme hurjan paljon siinä kuumuudessa, mutta kävely on vain paras tapa nähdä maisemia. Onneksi tarkistimme etukäteen, että hotellihuoneessa on ilmastointi vaikka tuona helteisimpänä yönä ilmastointi ei aivan tuntunut riittävän. Tuli mieleen Lontoon reissu isäni kanssa, jolloin oli aivan samanlainen helle ja huone ei ollut ilmastoitu ja miten illalla oli pakko mennä jääkylmään kylpyyn ennen nukkumaan menoa. 

Niin ja yhtenä vinkkinä, varatkaa matkalle aina Compeed laastareita. Kävin niitä ostamassa pari pakettia ennen reissua ja kaikki me tytöt tarvitsimme laastareita reissun päällä. 

Eli vielä pukkaa Harry Potter postaus ja mietin, josko ostoksista tekisin oman blogijutun? Lisäksi ostin sellaisia liimattavia merkkejä farkkutakkiin Camdenistä, sillä näin Elton Johnista kertovassa "Rocket Man" leffassa Eltonilla päällä farkkutakin, johon on silitetty paljon erilaisia merkkejä. Tästä tuunauksesta voisi vielä tehdä ehkä oman jutun, sillä tulossa on aika kirjava farkkutakki. Oli näkemys, nyt on kamppeet ja toivottavasti on vielä onnistunut toteutus. 

Mietimme josko ensi kerralla Pariisi, sillä mies on käynyt Pariisissa, minä en koskaan vaan olen rampannut liiankin ahkeraan Lontoossa, mutta Lontooseen kun menee, on heti tunne, kuin tulisi kotiin. 

Onko sinulla sielunmaisemaa, maata, paikkaa, jonne mennessä tulee tunne, hei tämähän on koti, täällä olen ollut ennenkin, kun ensimmäistä kertaa vierailet kyseisessä paikassa. Mikä on sellainen paikka, jonne aina halajat uudelleen. Onko Lontoo kokematta, aiotko joskus mennä?

Ihanaa viikon jatkoa kaikille. <3

maanantai 29. heinäkuuta 2019

Rakkauden ruusu

*L'Occitane en Provence Rose tuotteet saatu 


Rakkauden Ruusu
Tällä kertaa vieraskynänä tämän kesän morsian, meidän rakas Emma, joka valitsi häätuoksukseen klassisen ruusun tuoksun. 
Ruusu on ollut olemassa 35 miljoonaa vuotta, ja yhä vain, vuosi toisensa jälkeen, lankeamme sen pauloihin. Ruusu on kautta aikain ollut rakkauden ja kauneuden symboli, ja se on yhdistetty mm. Afroditeen ja hänen jälkeensä Venukseen. Jo roomalaiset koristivat vastanaineita ruususeppeleillä, ja siitä on ajan saatossa muodostunut maailman tunnetuin ja rakastetuin kukka.
L’Occitane en Provencen Rose-tuoksu on kunnianosoitus kukan pitkälle historialle ja arvokkuudelle. Patchoulin ja valkoisen myskin päälle rakennettu ruususinfonia, jonka ylle on ripoteltu vadelmaa, orvokkia ja mausteita, on elegantti ja harmoninen tuoksu, joka säilyy iholla pitkään ja vie ajatukset Etelä-Ranskan puutarhoihin. Ja nyt se saa täyttää tärkeän tehtävän.
Hääpäivätuoksu taitaa olla yksi naisen elämän tärkeimmistä hajuvesivalinnoista. Ihmisen tuoksumuisti on voimakas, ja pienikin nyanssi tai häivähdys tutusta tuoksusta saattaa herättää muiston, jonka olemme jo ehtineet unohtaa. Halusin, että oma tuoksuni on jotain sellaista, johon voin törmätä muuallakin kuin parfyymikaupoissa – puutarhoissa, ystävänpäivän kimpuissa, kahvilapöydissä. Ruusu on aina ollut lempikukkani, joten valinta ei loppujen lopuksi ollut kovin vaikea.
Rose onnistuu samaan aikaan tuoksumaan aidolta ruusutarhalta ja vanhanajan hienostuneelta puuteri- ja pukeutumishuoneelta, ja olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin vadelma ja esimerkiksi patchouli sopivat vahvan damaskonruusun pariksi. Kun vahvistan tuoksua vielä suihkusaippualla ja ihovoiteella, kokemus on lähes taikametsämainen, ja olen vaarassa kadota haavemaailmaan. Puteleissa olisikin syytä olla varoitus – ”saattaa aiheuttaa yliromanttisuutta, huokailua ja uneksivia katseita.” Tuoksussa on myös tietynlaista haikeutta, menneen ajan lumoa ja loistoa, jotka ovat omiaan vahvistamaan hääpäivän tunnekuohuja. Täytyy toivoa, että meikki pitää.

Todennäköisesti meikkini kuitenkin leviää ja täydellisesti asetellut kiharani sotkeentuvat tuulessa. Puvulleni lentää kakkua, ja höyhenenkevyet sandaalini eivät suojaa varpaitani valssissa. Kompastun yli-innokkaaseen ja tanssista hämmentyneeseen koiraan, ja viiniä läikähtää. Päivästä tulee siis mitä onnellisin. Saan mennä naimisiin parhaan ystäväni, rakastamani miehen kanssa, ja kun hän nojautuu antamaan suukon sadannentuhannennen kerran sinä päivänä, ruusuntuoksun häivä jää hänenkin muistoihinsa. 

Miten siellä, oliko sinulla hääpäivänä häätuoksua tai jos et vielä ole naimisissa, niin mikä se häätuoksu voisi olla? Pidätkö ruusun tuoksusta. Ihanaa uutta viikkoa kaikille toivottaa Emma ja Tiia. ❤️❤️

Teksti ja kuvat Emma.