tiistai 30. huhtikuuta 2019

Hauskaa vappua!

Hyvää päivää sentään. Fazer lähetti tälläisen vapputervehdyksen ja vaikka olen ollut vehnättömällä, niin tunnustan, peräti kolme munkkia ahmin kitusiini. Apua mitä herkkua ja haluatte ehkä kuitenkaan tietää onko munkin sisällä jotain, niin on, sisältä löytyy mustikkahilloa. Namiskuukkelis. Näitä Bon munkkeja muuten on myös kahvin makuisena ja vaniljasisuksella ja ne kuulostaa ihan meikäläisen jutulta, aah kahvimunkki. 
Nuorena vappu oli maailman hauskin juhla. Koin silloin, että synkkä Suomi heräsi keväiseen eloon ja meno muistutti etelänmaiden karnevaaleja. Sillä toki erotuksella, että örveltäjiä näkyi paljon liikenteessä ja rehellisesti sanottuna, on itsekin tullut nuoruuden vappuina örvellettyä. 

Kerran vappu osui jotenkin viikonloppuun niin, että vappua tuli vietettyä peräti 4vrk putkeen. Hui kauhistus ja nuorellekin kropalle jo rankkaa moinen hommeli. Vappupäivänä makasinkin raatona omassa sängyssä lapsuudenkodissa ja täti pelmahti käymään ja kysäisi "miksi nukut yo-lakki päässä", olin vastannut, "en ole jaksanut ottaa sitä pois." Hehe kuvaa varmasti hyvin väsynyttä nuorta juhlijaa. 

Graniitti Anttilan talossa asuessa meillä oli elämämme vappubileet, jonne oli kutsuttu ne ystävienkin ystävät eli niin paljon väkeä, etten todellakaan itsekään tuntenut kaikkia. Oli mahtava meininki ja juhla ylimmillään, kun kaksi meidän ystävää tippuivat 3-metrin pudotuksen välikatolle. Kummallekaan ei käynyt mitenkään loppupeleissä, jos ei iskun saamia kolhuja lasketa. Pahinta mitä toiselle tapahtui, koska joutuivat sairaalassa kuitenkin viettämään aikaa, niin piilolinssit olivat unohtuneet silmään ja niitä ei kukaan hoksannut tarkistaa. Ymmärtääkseni näkökykyyn tuli pieniä ongelmia. 

Tuo ystävien tippuminen ikkunasta, heidän istuessa ikkunalaudalla ja toisen alkaessa tippua ja toisen yrittäessä auttaa ja tippuen mukana oli sellainen piste i:n päälle, että sen jälkeen vaput olivat jo hieman hillitympiä. Sillä tilanne oli kova järkytys meille kaikille, sellainen painajainen joita tapahtuu elokuvissa ja yhtäkkiä todellisuudessa omien silmien alla sellaisena karmena hidastettuna kohtauksena. Hullu ja kamalakin nuoruus. 

On ollut ratkiriemukkaitakin vappuja ja aina mentiin Kaivariin eli Kaivopuistoon vappupäivänä, säällä kuin säällä. Brunsseja ei ikinä jaksettu viettää eli ihan nestemäiset eväät oli mukana ja Kaivarin jälkeen rymistettiin pitsalle. Vappupäivän tunnelmaa Kaivarissa ei vaan voittanut mikään. Nyt kokisin itseni aivan liian vanhaksi kyseiseen juhlahumuun, mutta ehkä siltikin vielä kerran se on koettava, sillä vappupäivällä ei luonnollisesti ole ikärajoja. 

Muistan kerran Viiskulmassa asuessani, kun vappupallo lensi rapussa korkealla katon rajaan ja raijattiin ystäväni kanssa polkupyöräteline rappuun ja käytettiin niitä tikkaina. Pakko sanoa, että vappu on myös hyvin vaarallista aikaa. 
Miten sitten tämä vappu menee. Pienin lapsista on meidän kanssa kotona, aikuiset tahoillaan ja toukokuussa 15-vuotta täyttävä menee grillaamaan kavereiden kanssa. Tänään varmaan syömme hyvää ruokaa ja katsomme jonkun leffan illalla kolmisin yhdessä. Välttämättä kukaan ei serpentiinejä hanki tai ilmapalloja puhalla. Nyt on pakko hankkia, koska menin noin kirjoittamaan. 
Ensin kuitenkin tässä päivällä treffaan hyvää ystävää, jolla on synttäripäivä ja sen kunniaksi mennään herkuttelemaan yhdessä tietty sushit. Suunnittelimme myös kirpparille menoa, joten eihän sitä koskaan tiedä. Vai onko ne kirpparit auki näin vappuaattona? Näin vanhukset viettää vappua, etsien kirppariaarteita. ;)

Ohessa vielä pari maistiaista yllä siitä vapusta, kun se vappupallo syöksyi sinne rapun katonrajaan ja sen pelasti sieltä polkupyöräteline. Ah nuoruus, mutta väsyttää jo ihan näitä kuvia katsellessa eli aikansa kutakin. Nyt sisävessa, hyvä ruoka ja vaikka juuri  leffa ja oman rakkaan kainalo ovat tuhat kertaa kutsuvampia, kuin kylmä maa, muovipussi lämmittämässä ja hikoiluttamassa peffan alla, puskapissa ja väljähtänyt olkkonen. :)


Mitä te touhuatte vappuna, onko perinteitä, onko juhlia vai onko paras vappu ei vappu ollenkaan vaan normikotisoffa kutsuu aikuisempaa vapun viettäjää. Mitä hauskinta vappua kaikille, miten ikinä vappua vietättekään. :)

Kävin eilen katsomassa Teen Spirit leffan ja tykkäsin. Vähän erilainen kuin nuoruuden Fame tai Flashdance. Elle Fanning on uskomattoman hyvä näyttelijä ja myös lunastaa paikkansa laulajana. Lisäksi oikea alla ylimpänä iloinen vappubiisi mukaan, ei kun jalat notkeaksi. :) 








sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Kaunis Turku ja Turun Seurahuone

*Yhteistyössä Turun Seurahuone ja  Pieni Ideapuoti

Matka Turkuun alkoi näin mojovilla herkuilla. Hyvässä seurassa ja herkutellen matka oli yksi huraus vaan. Eipä muutenkaan Helsingistä Turkuun ole kuin tuo parin tunnin ajomatka. 

Uudistunut Turun Seurahuone ja rakennuksen valmistusaikaa kunnioittava 1920-luvun henkinen artdeco ilme on todella ylellinen.  Huoneen kaikki yksityiskohdat on mietitty pieteetillä, eikä missään kohden ole lipsuttu. Artdeco henkistä helminauhaa ja naiseuden ylistystä näkyy hotellissa kaikkialla. Kuten hauskasti tuossa peilin "narussa."

Turun hotellielämä saa uuden helmen
Solo Sokos Hotel Turun Seurahuone avautuu 1.4.2019

Iloisella kaksikymmentäluvulla ensi kerran avautunut hotelli Seurahuone oli aikansa raikkain arkkitehtoninen saavutus ja turkulaisen seuraelämän keskipiste. Nyt tämä 1920-luvun hotelliklassikko on tuotu modernisti nykyaikaan. Samalla Suomen ensimmäinen hotellipääkaupunki aloittaa uuden nousun kohti Suomen kiinnostavinta hotellielämää. Solo Sokos Hotel Turun Seurahuone avaa ovensa 1.4.2019.

Suomessa matkailu oli 1920-luvulla vilkasta: Hangossa ja Terijoella kylvettiin, Katajanokalta lennettiin Tallinnaan ja Tukholmaan, Turun matkustajasatamasta risteiltiin Kööpenhaminaan ja Pietariin. Mutta suomalaisten kaupunkihotellien lukumäärä oli vielä vähäinen. Niinpä uusi hotelli oli sen avautuessa 1928 varsin odotettu Turun ja koko Suomen matkailupiireissä. Myös 2020-luvulle tultaessa Turun matkailu on vahvassa nosteessa.

Arkkitehtien Erik Bryggmanin ja Ilmari Ahosen suunnitteleman Hotelli Seurahuoneen avajaisissa vuonna 1928 juhlaväki tanssahteli hapsumekoissa ja shaketeissa. Ravintolasali ornamentteineen ja tummanpuhuvine väreineen muistutti antiikin temppeliä. Elettiin kieltolain aikaa, mutta kaupungin kermaa onnistuttiin palvelemaan onnistuneesti. Vuosikymmenten kuluessa hotelli näki monia aikakausia ja huoneet erilaisia sisustuksia, kunnes vuonna 2017 työn alle laitettiin Turun hotellitarjontaa täydentävä ylellinen ja hauska hotelli. Perusteellinen uudistus kesti runsaan vuoden.
Huhtikuun 1. päivänä Humalistonkadulle avautuneen Solo Sokos Hotel Turun Seurahuoneen sijainti ei voisi olla parempi. Ympäristöstä löytyy Turun kattava kulttuuri-, ravintola- ja ostostarjonta, ja hotellielämysten ääreltä pujahtaa helposti kaupungin menoihin.

“Olemme halunneet luoda Turun majoitustarjontaa täydentävän ylellisen ja hauskan hotellin, joka tarjoilee vieraille paljon elämyksiä ja yllättäviä yksityiskohtia”, kertoo hotellinjohtaja Sanna-Liisa Byskata. “Mielikuvissani uusi Seurahuone on kuin maailmaa matkannut, jännittäviä tarinoita kertoileva kummitäti, joka suorastaan kutsuu luokseen.”

Sisustusarkkitehti Jaakko Puron käsissä klassinen lady on kaunistunut modernilla tavalla. Työnsä innoittajaksi Puro poimi 1920-luvun upeat, pitsihansikkaita käyttävät daamit ja elämän iloisen kepeyden. ”Sisustukseen toin muun muassa 1920-luvun värimaailmasta tuttua tummaa liilaa raikkaiden väriyhdistelmien rinnalle.




Yksityiskohdat yllättävät niin yleisissä tiloissa kuin hotellihuoneissa

Huoneita uudessa hotellissa on yhteensä 140. Kahden hengen huoneiden lisäksi tarjolla on saunallisia huoneita, neljän hengen kerrossänkyhuoneita, yhden hengen huoneita ja yksi sviitti. Hotellihuoneiden sisustus on ylellistä ja täynnä pieniä yllätyksiä. Vuoteiden laatuun on panostettu ja kylpyhuoneissa on hemmottelevaa kosmetiikkaa.

Helmet – 1920-luvun kenties yleisin asuste – toistuvat niin huoneiden kuin yleisten tilojen yksityiskohdissa: Turkulaisen BEdesignin hotellille suunnittelemat seinäpeilit roikkuvat kuin helminauhan varassa ja tuolien selkänojaa kiertää hohtavien helmien rivistö.

Soolomatkailijat ilahtuvat uusista yhden hengen huoneista. ”Erikoisuutemme on Suomen ehkä kauneimmat miniykköset.” Byskatan mukaan soppimaiset huoneet ovat kuin pieni lämmin pesä, jotka houkuttelevat oman laatuajan viettoon. Kylpyhuoneen sävytetty lasiseinä tuo avaruutta eteiseen, ja vuode on juuri sopivan levyinen.

Hotellin koko sisääntuloaula valaistuine ikkunoineen ja loungemaisine sohvaryhmineen on yllätyksellinen aulatila, joka kutsuu myös turkulaiset viihtymään, työskentelemään tai drinkille. Hotelliin voi kirjautua samalla, kun nauttii raikasta Belliniä tai talon itsepuristettuja mehuja.
Reissuissa on mukana aina joku tuoksu. Tälle reissulle sopi keväiseen ja artdeco tunnelmaan, kuin nenä päähän. Lanvinin uusi Girl in Capri tuoksu, jonka olen saanut pr-näytteenä. Nyt on tämäkin reissu talletettu tuoksumuistojen kautta Lanvinin tuoksupulloon, joka on kuin pirskahdus vintage henkistä kevättä ja kesää. 

Tuoksu aukeaa kimaltelevan keltaisella, sitruksisella ja hurmaavan vaaleanpunaisen pippurin tuoksunuotilla.
Sydäntuoksussa tuoksuu raikas ja kirpeä greippi, johon yhtyy lämpöisen kutsuva meripihka. Lisänä tuulahdus merellisiä nuotteja.
Puinen, kuivatettu, hienostuneen myskinen koktaili lämmittää pehmeää tuoksua, luoden mukavan ja kesäisen tunnelman.
Ihasteltuamme aikamme hotellin tunnelmia ja ehdittyämme nauttia Mimosat. Lähdimme tutustumaan paikallisen koruyrittäjän Nikkotakko Jewellerry tiloihin.  Nikkotakko on omistajan pojan taaperona lausuma sanapari, josta poika on myöhemmin kertonut, että sanapari tarkoittaa eteenpäin menevää junaa. 

Kaikki korut ovat käsintehtyjä ja Katri Juvan suunnittelemia. Katrille on erittäin tärkeää vastuullisuus ja ettei vie esimeriksi korujen valmistusta vaikkapa Kiinaan. Hän haluaa, että korut valmistetaan käsityönä Suomessa. 

Alla olevissa kaulakoruissa on aitoja kiviä ja 108 kiveä, kuten buddhalaisessa rukousnauhassa. Kivi tuntuu lämpimältä iholla ja heti, kun kokeilin kaulakorua, sitä alkoi tehdä mieli pyörittelemään ja koskettamaan eli selvästi terapeuttinen kaulanauha. 

Verkkokaupasta voi tilata oman toiveittensa sävyisen kaulanauhan. Oma valinta olisi ollut turkoosi ja se vaalii ja tuo ystävyyttä, poistaa negatiivista energiaa, tuoden sisäistä rauhaa ja tasapainottaen mielenvaihteluita. Auttaa ongelmien selvittämiseen ja itsetutkintaan. On ystävyyden symboli ja edesauttaa romanttista rakkautta. :) Turkoosi punaisella tupsulla jäi mieltä kaivelemaan. 





Aki Wahlman visioi Seurahuoneen ravintolan

Ravintola Gunnar Eatery & Bar on markkinointitoimisto Foody Allenin ja Aki Wahlmanin sekä ravintolan henkilökunnan yhteistyönä suunnittelema elämyskokonaisuus, joka on keskittynyt sosiaaliseen syömiseen ja Turun lähialueiden pienruokatuottajien herkkuihin. Menulla on paljon paikallisia tuotteita mustan mehiläisen hunajasta ja lähialueen lampaasta paikallisen leipomon artesaanileipään. Sosiaalisen ruokailuun kannustavassa Chef’s Tablessa ruoka nautitaan turkulaisesta vuorijalavasta käsityönä valmistetun pöydän ääressä. Ainutlaatuisuutta ja inspiraatiota ovat tuoneet myös paikalliset ravintolakummit. Kesän kynnyksellä ravintolan yhteyteen avautuu myös viehättävä sisäpiha.
Laadukkaista ainesosista ja lähitilojen tuotteista paljolti valmistetut ruoat olivat pala taivasta ja aivan jotain käsittämättömän hyvää. Vaikkapa yllä olevassa kuvassa oleva punajuuripuuro parmesanin kera suli suussa. Ruoka vaan oli henkeäsalpaavan hyvää, eikä pienimmissäkään yksityiskohdissa oltu tingitty ja sen maistoi. 





Illan päätteeksi siirryimme vielä Walo Rooftop Bariin, josta on aivan käsittämättömät näkymät Turun kattojen ylle. Säät helli ja illan lämpö jopa yläilmoissa oli lempeä. Walo on Turun ensimmäinen kattobaari, kaupungin parhailla näkymillä!

Tämän jälkeen olikin jo aivan pakko mennä nukkumaan, mutta ensin toki Souliinan kanssa piti ottaa muutamat kuvat ja höpötellä hetki. Täytyy sanoa, että sängyt olivat erittäin laadukkaat ja suuri peukku sille, että sängyssä oli kolmea kokoa eri tyynyjä. Kuulemma vieläkin matalampi tyyny löytyy, jos sellaista mielii. 

Omana ongelmana on hotelliöissä aina liian paksut tyynyt, mutta nyt kuulkaas oli lättätyyny minun makuun. Turun Seurahuoneella on ajateltu kaikkea. Vessaankin toimi liiketunnistin ja valo syttyi, kun lähdin liikkeelle vessaan kohden. Ritualsin kosmetiikkatuotteille iso peukku, aitoa ylellisyyttä. 
Se, että ennen aamiaista on mahdollisuus kunnolla herätä ja nauttia vielä aamukahvi huoneessa ja sängyssä, jotta unihiekat haihtuu loputkin pois. Rakastan tätä hetkeä, kun saan nauttia kahvin hotellihuoneessa ihan vielä omassa rauhassa, jotta saan kiireettä valmistautua uuteen päivään. 

Aivan jotain omaa luokkaansa sisältävään aamupalaan voi tilata vielä lisäksi bagelin tai kasvispiirakkaa. Mutta aidosti itse aamupala on niin uskomaton, ettei välttämättä mitään enää lisää tarvita. 

Paikallisia toimitsijoita suositaan, paikallista aitoa omenamehua, jossa ripaus inkivääriä. Kunnon kermajuustoja,  pieniä vohveleita, mutakakkuleivoksia, espanjalaista munakasta, joka oli herkullista, rapeaa croissantia, monia eriä leipomon leipiä, ei mitään muovipussileipää. Latte tai tee tai kahvi ylipäänsä tuodaan pöytään. Kunnon jenkkikeksejä, sellaisia jättimäisiä ja vaikka mitä. Luulen, että paras hotelliaamiainen jota olen itse nauttinut ikinä Suomessa. Jos Turkuun menee hotelliin, niin miten enää voi edes ajatella muuta vaihtoehtoa, kuin Turun Seurahuone. 


Kirsikkapuut kukki ja säät helli meitä +22 asteella. Meille tuli tunne, että emme halua tulla kotiin ollenkaan tai ainakin olisi pitänyt ottaa myöhempi juna. :) Olisi tehnyt vaan mieli istua ulkona ja nauttia Turun kauniista tunnelmasta ja aurinkoisesta säästä. 



Ihanat naiset vasemmalta Sopusointuja Maarit, Souliina ja Lumo Lifestyle Tuuli. Uskomattoman iloista ja huippua naisseuraa ja se hyvä fiilis varmasti huokuu kuvistakin, meillä oli kivaa. Kaikki muuten kuulumme 40+portaaliin. :) 
Seuraavaksi menimme vierailulle Terraviivaan, josta esimerkiksi osa lautasista tulevat Turun Seurahuoneen Gunnar ravintolaan. Jestas mikä työ on valmistaa keramiikkaa ja miten koko prosessi kestää yksittäisellekin astialle, jotta savi on kuivunut, sen n. 2-viikkoa. 

Terraviivan laatat valmistetaan käsin. Laatat tehdään kivitavarasavesta ns. levytekniikalla, käyttäen apuna kaulinta, pitsiliinoja, kirjasimia sekä piikkiä piirtämiseen. Meidän videolla näkyy tekniikkaa. 

Koska jokainen laatta tehdään ja lasitetaan yksitellen, on niissä eroja. Laatat raakapoltetaan 950 asteessa, minkä jälkeen ne lasitetaan ja poltetaan 1230-1250 asteessa. 

Eikö olisikin kylppäriinkin kauniita, tuollainen muutama koristelaatta tavallisten laattojen sekaan. Tai sitten laatoitettu pöytä, tai keittiö. 




Piipahdimme Televisio Storessa, jonka jälkeen menimme Aurajoen varrelle limukalle ja kahville. Tuntui, kuin olisi ulkomailla, kyllä Turku on kaunis kaupunki. 


Vielä Venn Wiklund ravintolassa erinomaiset herkut. Oma kalainen lankku tai levy oli taivaallista. Lisäksi suosittelen todella lämpimästi Mocktaileja. Maaritin kanssa valitsimme kirpeän omenaisen mocktailin, jossa oli myös limeä ja muistaakseni inkivääriä. Niin hyvää. 


Viimeksi olen käynyt Turussa nuorena ja nyt on pakko ihmetellä, että miten en alati ravaa näin upeassa kaupungissa. Kotiseutumatkailua tulisi enemmän suosia ja silloin, kun hotellikin on vielä näin ylellinen, kuten Turun Seurahuone, niin ei voi muuta kuin itseäni jo toistaa, että toivottavasti pian taas uudelleen "Turkkuseen."

Sydämelliset kiitokset Turun Seurahuoneelle ja Pienelle ideapuodille reissusta ja kaikille huipputyypeille, jotka olivat meidän kanssa samalla reissulla mukana. Ohessa vielä alla Vauhtimimmien video, jolta huomattavasti taas paremmin näkyy reissun käänteet ja esittelyssä on niin hotellihuone, kuntosali, saunatilat, jossa on mm. avantosuihku, meniköhän tuo termi oikein, jalkakylvyt jalkasuoloineen ja Ravintola Gunnarin ruoat ja paljon muuta. Eli koko reissun tunnelmat. 

Miten siellä, sykkiikö sydän Turulle tai viehättääkö tälläinen artdeco henkisyys hotellia valitessa? Onko antaa hyviä Turku vinkkejä. 

Upeaa sunnuntaita kaikille. <3