torstai 24. tammikuuta 2019

Mitä jos muuttaisin elämääni isosti tai edes pienesti?

Tällä viikolla on tuntunut, että universumi haluaa viestittää jotain, mutta välttämättä tuo viesti ole mennyt syvälle loppuun asti perille. Olen kuunnellut, mutta en reagoinut niin, että muuttaisin kuitenkaan elämäni suuntaa. 
Kaksi inspiroivaa ihmistä sai pohtimaan monia asioita omassa elämässäni. Tiistain kirjajulkkareissa Jenny Belitz-Henriksson, jolta ilmestyi uusi kirja nimeltä "Uuteen nousuun", pyysi meitä kaikkia kirjoittamaan paperille ensin omista salaisista haaveistamme. Omalla toivelistallahan on tietenkin mm. kissanpentu joskus tulevaisuudessa. :)
Listasin myös muita asioita, jotka auttaisivat itseäni pääsemään henkiseen tasapainoon. Joskushan henkistä tasapainoa on vaikea saavuttaa, koska mieltä ahdistaa ja jarruttaa vaikka ihmissuhdesolmut, jotka kuluttavat taustalla mielen energioita. 

Omaan listaan pääsi kissanpennun lisäksi luonnollisesti se, että perheellä on kaikki hyvin, saan riittävästi happea päivittäin, riittävät yöunet ja myös löytää enemmän rohkeutta ja enemmän rohkeutta sanoa asioihin "kyllä", sillä hyvin herkästi moneen asiaan ensimmäinen ajatus on aina "ei".  

Toki "ei" sanan sanominen toisenlaisissa tilanteissa voi olla myöskin haastavaa. Mutta kun seikkailu kutsuu, muista aina sanoa "kyllä". 
No miksi ensimmäisenä aina ajatuksena on se "ei". Omalla kohdalla selkeästi siksi, että ensimmäisenä reaktiona kaikkeen uuteen on pelko. Nyt kun ikää on tullut enemmän, huomaan kaiken uuden ja erilaisten muutosten tuntuvan pelottavalta, kun taas nuorena uudet asiat tuntuivat jännittäviltä ja mielenkiintoisilta. 

Olen ehkä myös oppinut sen, että muutokset tuovat mukanaan joskus myös epäonnistumisia ja vievät paljon energiaa ja omaa aikaa. Muutosten eteen tulee tehdä töitä. 

Jenny pyysi meitä myös täyttämään lapun ajankäytöstämme. Jenny selitti että kaikilla meillä on viikossa 168-tuntia käytettävissämme ja pyysi pohtimaan miten paljon kyseisistä tunneista menee nukkumiseen, päivätöihin, kotiaskareisiin, kaupassa käyntiin ja yksilöllisesti myös jokaisella moniin muihin erinäisiin askareisiin. 
Tämän listaamisen jälkeen Jenny pyysi laskemaan, kuinka monta tuntia vielä tuosta 168-tunnista jää ylimääräistä aikaa käytettäväksi? Kaikki me jotka täytimme laput ja laskimme nuo ylimääräiset tunnit, koimme hämmästystä siitä, että miten paljon aikaa jäi vielä  loppupeleissä käytettäväksi ja minne oikein kaikki aika valuu? 

Itselleni nousi tunteja laskiessa pintaan häpeä, häpeä mihin aidosti käytän kaiken ylimääräisen aikani? Eikä tämä edes nostanut sitä pahinta häpeää esiin, että käytän aikaani kaikkeen turhaan vaan se, että enää ei ole niin minkäänlaisia tekosyitä selitellä itselleen muuta. Jouduin kohtaamaan itseni ja ajankäyttöni silmästä silmään. 

Aikaa kyllä on, jos haluan käyttää aikani kunnon ylläpitämiseen, huolellisemmin siivoamiseen ja vaikka mihin, kaikki tämä on loppupeleissä omasta tahdosta kiinni ja  oman ajankäytön priorisoinnista. 
Ymmärränhän toki sen, ettei ihminen voi vetää täysillä kaikkia ylimääräisiä tunteja, että aivojenkin tulee levätä. Mutta kyllä sieltä ylimääräisestä ajasta todellakin voisi vaikka tunninkin päivässä repäistä liikuntaan, edellyttäen tietenkin, että näin haluaisin  tehdä. 
Toinen ajatuksia herättävä luento oli apteekkikosmetiikka brändin Avenen tilaisuudessa eilen. Paikalla oli luennoimassa meille Seikkailujuoksija Jukka Viljanen, joka toimii nyt myös Avenen Ambassadorina. 
Jukka kertoi meille, miten eräänä aamuna työpaikan palaverissa puku päällä istuessa ja kuunnellessa palaveria, palaverin aiheet eivät kiinnostaneet lainkaan ja hän jäi ihmettelemään ikkunan kautta ulkomaailmasta tapahtuvaa liikettä. Ulkona orava pomppeli lumikinoksissa ja herätti Jukassa tunteen, että tuolla oravalla pyyhkii paremmin kuin hänellä. 
Jukka kertoi, että oli jo juossut ammattimaisesti pitkään, mutta ajatus siitä, että voisi olla ammattijuoksija/seikkailujuoksija sai lähipiirin hämmentymään ja pitämään Jukkaa hulluna. 
Monet ihmettelivät, miten Jukka voi luopua kaikesta minkä eteen on raatanut, mutta Jukka hyvin selvensi, että materia ei ollut enää se juttu vaan hän lähti tavoittelemaan omien arvojensa mukaista elämää. Ensin kirjoittamalla Juoksija-lehteen, jonne vieläkin kirjoittelee ja tästä myöhemmin ryhtyen seikkailujuoksijaksi. 
Jukka oli nähnyt valokuvan juoksijasta, jonka parta oli huurteessa ja taustalla lumiset maisemat. Palo oli selvittää mistä oli kyse. Kyseessä oli Pohjoisnavan 42km maraton -37 asteen pakkasessa ja perään vielä sama matka polkupyörällä. Tässä kohden ihmiset jo totesivat Jukalle, että Jukka saa kylähullun maineen, jos lähtee Pohjoisnavalle juoksemaan maratonia. No mutta Jukkahan meni ja mietti, että antaa ihmisten tuumata mitä haluavat, että hän aikoo kuunnella sisäistä paloaan. 
Valitettavasti en muista henkilön nimeä, josta Jukka kertoi. Mutta pyörätuolissa oleva henkilö suoritti samaisen maratonin hyväntekeväisyyden puolesta/köyhien lasten olemassa olon parantamiseksi tietyissä maissa ja tosiaan suoritti 42km maratonin pyörätuolissa -37 asteen pakkasessa. Voitte kuvitella, että aikaa meni lukemattomia tunteja enemmän, kuin juoksijoilla. 
Tämä sai Jukan miettimään, että hän haluaa tehdä enemmän, saada ammattijuoksemisellaan hyvää aikaiseksi. Seuraava Jukan kohde on jäätiköiden sulamisten puolesta juokseminen äärisolosuhteissa Grönlannissa. 
Jukka ja Jenny saivat molemmat pohtimaan, että kaikki on loppupeleissä tahdosta ja myös rohkeudesta kiinni. Jokainen meistä voi valinnoillaan muuttaa oman elämänsä suuntaa vaikka pienin askelin. Muutos ei tarkoita välttämättä sitä, että alkaa juoksemaan maratoneja, kuten Jenny ja Jukka, vaan sitä,  ettei itsepetoksellisesti itseään kannata huijata, että aika ei riitä. Aikaa riittää aina, kyse on vain oman ajan käytöstä. 
Juuri täällä blogissa ilmoitin, että en aio tehdä asioille mitään, aion syödä hiilareita ja mitä lystättää ainakin nämä haastavimmat seuraavat pari kuukautta eli tammi- ja helmikuun ajan. Kuin kohtalo olisi puhunut kuitenkin Jennyn ja Jukan muodossa, että näinkö todella meinaat menetellä ja onko sinulla aidosti hyvä fyysinen olo. 
Tiedän juuri nyt, että tammi-ja helmikuu menee näin ja ehkä loppuvuosi, ehkä loppuelämä. Sillä olen oman elämäni kuhnuri ja soffa ja suklaa viehättää ja kutsuu ja tuntuu suloisen houkuttelevalta ja turvalliselta. Turvallinen elämä on kuin lintukoto, pesä jossa on hyvä pörrätä. Omiin tapoihin on myös helppo tottua ja niistä poistuminen on pelottavaa. 

Se asia kuitenkin minkä tällä viikolla opin, on se, ettei tekosyitä enää ole, on vain tahdon puutetta. Onneksi en totaalisesti mennyt alamaihin tästä kuhnuri hommasta vaan aloin miettimään, että tavoittelinhan minäkin avaruudellista unelmaa ja saavutinkin sen viime kesänä treenaten kosmonauttipuvussa Juri Gagar Cosmonaut Training Centerissä. Olin rohkea siinä kohden, kun unelma oli minun näköinen unelma. 

Lähdin myös aikoinani mieheni ja mieheni lasten kanssa matkaan 5-vuodeksi ulkomaille vain 6-kuukauden seurustelun jälkeen. Se se vasta elämän "seikkailu" olikin. Elämä tosiaankin on tarkoitettu elettäväksi. 
Hyvä oli kuitenkin herätä ja tiedostaa, että jos soffa kutsuu keväällä vielä lintujen laulaessa ja kukkien kukkiessakin, niin aikaa ainakin on. Ylimääräinen aika on nyt Jennyn neuvoilla laskettu. Tahtoakin voisi olla, jos on rohkeutta löytää oma sisäinen palo ja se palohan voi  olla ihan mitä vaan.  
Jäin siten miettimään, mikä voisi olla tämän rohkeuden vuoden uusi teema vai olisiko se kuitenkin oman fyysisen kunnon työstäminen, ei äärikuntoon, mutta pullamössöstä peruskuntoon? En tiedä, enkä lupaa mitään, mutta jotain peruuttamatonta on Jukan ja Jennyn muodossa kuitenkin tapahtunut, mieleni on herätetty ja nyt tunnen sohvapotaatti persoonastani samalla myös syyllisyyttä. Koska herätetty mieli ja mukavuudenhaluinen soffaperuna taistelee nyt keskenään. 

Miten siellä, tuntuuko ettei aika ikinä riitä mihinkään? Oletko koskaan laskenut viikottaista tai päivittäistä ajankäyttöäsi ja pohtinut miten paljon tunteja myös löytyy, jolloin ei normaalisti tee mitään tärkeää, kenties heiluu liikaa somessa? 

Mihin sinä käytät aikaasi tai oletko tehnyt mullistavan tai pienenkin elämänmuutoksen, onko se pitänyt tai miltä se on tuntunut,  onko pelottanut? 

Näitä kaikkia ajatuksia jään pohtimaan ja pyörittelemään ja hieman nämä ajatukset häiritsevät mielenrauhaakin, ettei enää ole lupaa selitellä, nyn kun minut on herätetty omaan ajankäyttööni. Ymmärrän myös hyvin sen, ettei mitään haaveita saavuteta ilman kovaa työtä ja epäonnistumisia ja, että nämä haaveet voivat olla ihan mitä vaan, eikä niiden tarvitse olla liikunnallisia, kuten Jennyllä ja Jukalla vaan ihan toisenlaisia haaveita, johon suuntaa aikaa ja energiaansa. 

Kiitos Jennylle ja Jukalla äärettömän mielenkiintoisista ja ajatuksia herättävistä puheista ja Jennylle kirjasta Uuteen Nousuun:Löydä energisempi elämä ja Avenelle kutsusta, että pääsin kuulemaan Jukka Viljasen luennon. Jennyn ja Jukan blogit löytyvät alhaalta. 


 Sportsman Jukka Viljanen 

*Kuvat Jukka Viljanen ja luennolta napsittuna ja Tuntilaskuri kuva Jennyn kirjasta. 




50 kommenttia:

  1. Todella ajatuksia herättelevä postaus :)
    Ihanaa pakkaspäivää sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos herätti ajatuksia. Ihanaa talvipäivää Mira. <3

      Poista
  2. Olipas hyvä postaus ja pisti ajattelemaan omaa ajankäyttöä ja arkista elämää. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella kiva kuulla, että herätti ajatuksia. <3 Ihanaa loppuviikkoa Hilu <3

      Poista
  3. Eikö ihminen ole silloin onnellinen kun tekee elämässään juuri sitä mistä tulee hyvä olo ja on tyytyväinen elämään? Olipa se sitten vaikka sitä sohvalla oloa suklaata mussuttaen. Jos ei ole liikunnallinen niin siitä se vasta stressin pukkaakin jos vängällä alkaa liikkumaan ja tunne on epämiellyttävä. Näin minä aattelen enkä pakota itseäni mihinkään tylsään ja tympeään. Taidanpa ottaa suklaata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nimenomaan näin on juurikin ja kuulostat juuri minunlaiselta tyypiltä, joka on tänäänkin syönyt suklaata, nam. :) Kuten kirjoitin, en varmasti lähde juoksemaan maratoneja tai juoksulenkille lainkaan, mutta ajankäyttöniä nämä rohkeat ihmiset saivat miettimään, tahdon voimaa ja olla rohkea niissä asioissa, joista itse haaveilen. :) Eli oma pohdintani perustuu aivan muuhun kulmaan, kuin urheiluun. Mutta en halua myöskään itselleni selitellä, ettei ole aikaa, aikaa aina on. :)

      Nautitaan suklaasta ja soffasta. <3

      Ihania talvipäiviä. <3

      Poista
  4. Tässäpä tulikin ajateltavaa! Uskallankohan edes laskea, kuinka paljon aikaa valuu kaikkeen turhaan, mistä ei oikeastaan tule hyvä olo millään tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se, en tiedä uskallanko minäkään ihan loppuun laskea. ;) Voi meitä. <3 Ihania talvipäiviä Marika. <3

      Poista
  5. Ajatuksia herätti täälläkin ...
    Sai miettimään miten universumi tai mikä lie on potkinut minua tähän hetkeen. Pistänyt ihan polvilleen, väsymyksen, uupumuksen, masennuksen vuoksi. Ja siinä sivussa vienyt minua hyvien ihmisten kohtaamisten kautta eteenpäin kohti eräänlaista unelmaa. Moni asia elämässäni on kohentumassa, olen kohdannut ja selättänyt yhden pahimmista peloistani.
    Väsymys ja masennus kulkevat vielä rinnallani, mutta tiedän että nekin selätän.Vaatiihan se kovasti töitä- henkisesti ja fyysisesti.Tämän haasteen aion kuitenkin voittaa ja ihan vain itseni vuoksi -vaikkakin vähän pakotettuna ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Ritva, niin ikävää kuulla. <3 Ehkä on hyvä olla vähän pakotettuna, jos lopputulos on hyvä. Silloin kun ei itse jaksaa, kaipaakin ehkä läheisiltä sitä voimaa ja pakkoakin, vaikka jos on liian väsynyt, niin ei toki sekään aina auta. Voi kun tietäisin mitä kaikkea olet käynyt läpi, kuulostaa raskaalta. Mutta ihana kuulla, että valoa on.

      Kiitos, että jaoit näin raskaat kokemukset täällä. <3 Paljon halauksia sinulle Ritva. <3

      Poista
  6. Mukavia ajatuksia! Olen huomannut, että on vain pakko järjestää aikaa liikuntaan arkisin, mutta aika vain luisuu pois. Monesti suunnittelen koko viikon ja päätän, että näin teen ensi viikolla. Harvoin edes poikkean siitä. En anna periksi. Olisi vain niin kiva jäädä kotiin sohvalle. Kun tulee urheilusta, mieli on hyvä ja tsemppi, että hyvä kun lähin. Pitää laittaa tärkeysjärjestykseen asioita. Jokaisellahan ne voivat olla erit. Kahdeksan vuotta sitten tein päästöksen ja halusin nähdä itseni iloisena, energisenä, hyvinvoivana ja urheilullisena naisena. Sitä kohti olen mennyt nyt kahdeksatta vuotta. Lomilla ote hiukan lipsunut, mutta olen palannut ajattelemaani suuntaan. Jos pitää itseään joskus kehua, niin nyt voin vähän kehua, että lähdin kulkemaan haluamaani suuntaan. Tarpeeksi kun suunnittelee ja miettii, niin joskus on valmis tekemään muutoksen. Tsemppiä Tiia, pääasia, että on sinut itsensä ja elämänsä kanssa <3 Hyvin sä vedät ja tykkään susta juuri tuollaisena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot super ja tahdonvoimalla pääsee pitkälle ja sitä kohden mitä juuri itse haluaa. <3 Olet niin upea ja kaunis nainen Jaana ja taatusti tuonkin upeuden eteen on myös joutunut tekemään paljon töitä. Monesti ihmiset eivät näe muuta, kuin mitä edessä on, eivät ymmärrä miten paljon toinen on tehnyt asian eteen töitä.

      Kiitos niin paljon ja ihania talvipäiviä Jaana. <3

      Poista
  7. Hyvä postaus! Itsekin haluisin päästä hyvään fyysiseen peruskuntoon, jossa olin vielä 2 v sitten.

    Sitä ja kevättä kohti, jolloin sitä on helpompi jättää väliin rasvaiset pizzat tai suklaalevyt.

    Tsemppiä meille kaikille ♥️♥️😘😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tai sitten voi eli minä ihan vaan miettiä ajan käyttöä paremmin ja olla rohkeampi. :) Luulen, ettei lenkkipoluille meikäläisestä enää ole, mutta eihän sitä tiedä. Mitään ei saa, jollei tahtoa ole.

      Zemppiä meille kaikille ja sulle ihanaa loppuviikkoa Taru. <3

      Poista
  8. Tosi hyvä postaus, joka pani omat aivosolut miettimään omaa ajankäyttöä. Tuo Jennyn kirja on kutitellut sormia kovasti ja aion käydä sen ostamassa.
    Hyvää viikonloppua sinulle
    >Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla ja kirja on taatusti mieluinen. <3 Ihanaa loppuviikkoa Leena. <3

      Poista
  9. Minua ahdistaisi tuollainen päivän tuntien laskeminen. Helposti elämästä tulee suorittamista, jos laskee joka tunnin, mihin ne käyttää. Ei todellakaan ole minun juttu. Sohvaperunana on oikein hyvä olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En missään nimessä aio laskea tuntejani päivittäin vaan on itselleni hyvä ajoittain tarkistaa nuo tunnit, että kuinka paljon aikaa tuhlaan tai katoaa hölynpölyyn, vaikkapa turhaan somessa surffaillaan. Sitä itse ajoin tässä vain takaa, en missään nimessä ala aikatauluttamaan elämääni, juu sohvaperunahommeli on ihana asia. Mutta siellä sohvallakin voin vaikka enemmän lukea kirjaa, kuin surffailla somessa. :)

      Ihanaa loppuviikkoa Satu <3

      Poista
  10. Hyvää ja rehellistä pohdintaa Tiia. Postaus herätti paljon ajatuksia.
    Eihän sen, mitä aiemmin kirjoitit ilmoittaessasi, ettet aio tehdä kunnon eteen mitään, aiot syödä hiilareita ja mitä lystäät ainakin seuraavat pari kuukautta, tarvitse olla kiveen hakattua.
    Sinulla on oikeus muuttaa mieltäsi koska vaan. Minusta sekin osoittaa rohkeutta, että uskaltaa olla asioista eri mieltä kuin on ollut aiemmin, jos sen hyväksi itselleen näkee.
    Hyvä kysymys tuo ajankäyttö. Huomaan keksiväni tekosyitä ollakseni liikkumatta. Minulla on neljä harrastusryhmää, joissa käyn säännöllisesti. Kolme vaatii etukäteen valmistautumista. Koirat lenkitän mieluummin maastossa, kuin korjaan kakkoja pihasta, mutta terveydelle olisi hyväksi liikkua enemmän.
    Ihanaa torstai-iltaa Tiia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkään ei tosiaan tarvitse olla kiveen hakattua, mutta en oikeastaan hakenut tällä sitä takaa, että alkaisin himoliikkumaan vaan totean, ettei ole enää selityksiä, ettei olisi aikaa. Ehkä pääpaino onkin siinä, mihin aikani käytän ja voisiko aikaa käyttää vielä järkevämmin ja tämä järkevä hommeli, ei sen tarvitse olla liikuntaa edes vaan jotain muuta paloa vaikkapa. :)

      Juurikin tuo, että ehkä voisin vaikka tehdä vähän pitemmät lenkit jne. liikkua enemmän ihan vaikka koiran kanssa, huomasin, että aikaa minulla siihen kyllä olisi, mutta saatan käyttää tuon ajan turhuuteen. Mutta eihän koko ajan aikaa voi laskea tai en minä voi, että pitää olla koko ajan tekemässä jotain hyödyllistä, lepo on tärkeää myös.

      Ihanaa iltaa Kirsi Kaija. <3

      Poista
  11. Tunnen että kaksi "repäisyä" olen elämässäni tehnyt: nimittäin se että melko alkeellisen kouluruotsin omaavana muutimme Ahvenanmaalle, periruotsinkieliseen ympäristöön, jossa ei tosiaankaan voi edellyttää saavansa palvelua suomeksi koska yksikielisestä paikasta on kyse. Toinen "repäisy" on se kun lähes nelikymppisenä kouluttauduin perushoitajaksi ja senkin tein ruotsiksi.
    Aikaa minulla on aina ollut riittävästi ja ns. ruuhkavuodet ovat minulle ihan tuntematon käsite vaikka kahden lapsen työssäkäyvänä äitinä huolehdinkin perheemme arjesta lasten isän työskennellessä toisella paikkakunnalla.

    Uskon että sekä sinä että minä voimme hyvin ilman turhia stressaamisia ja se heijastuu sitten myös perheisiimme. Tottakai liikunta ja terveelliset elämäntavat, joihin kuuluu myös nautinnot ovat tärkeitä jotta voimme hyvin.

    Mukavia ja rennon reippaita päiviä sinulle Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet todella tehnyt rohkeita tekoja. Kyllä varmaan näitä päätöksiä tehdessä tuli pohdittua ja ehkä myös kipuiltua, muutoksethan monesti vaativat sopeutumistakin.

      Juuri näin olen ihan samaa mieltä ja stressiä en halua ottaa, enkä laskea ajankäyttöäni päivittäin. Oli vaan hyvä herätä ja havahtua, että paljon valuu myös aikaa myös hukkaan, että somessa olo ajasta voi nipistää aikaa muihin järkevimpiin asioihin.

      Kivaa loppuviikkoa sinulle Kristiina. <3

      Poista
  12. En ole laskenut, käyn töissä, nukun ja kirjoitan, kaikki loppu on mun vapaa-aikaa jonka saan käyttää just niin kuin lystään. :D Se puoli joka ei ole suunniteltu, jos se joskus menee sohvalla maaten menee, toisena päivänä se voi mennä jollakin muulla tavalla. Itse en jaksa pohtia elämääni noin tarkasti tunneittain, elän enemmän fiiliksellä mikä musta tuntuu hyvältä. Tietenkin jos on elämäänsä jotenkin tyytymätön tollainen pohdinta on aiheellista. :)

    Ihanaa iltaa Tiia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan juuri näin. :) Itse vaan pyörin liikaa somessa ja oli herätys nähdä se kaikki aika, millä voisi tehdä jotain järkevämpää, ei siis kaikella, mutta nipistää osan sieltä muuhun. En minäkään lähtisi miettimään elämääni joka päivä tunneittain tai kuukausikaan, vaan kyseessä oli ajatustehtävä herättämään minne ne tunnit katoaa. :)

      Ihanaa iltaa Jonna. <3

      Poista
  13. Minua ärsyttäisi laskea viikon tunneilta ylijäämäaikaa. Totta kai kaikki uudet suunnitelmat aina kihelmöi ja polttaa. Minä olen mielestäni löytänyt jonkinlaisen tasapainon ylijäämätunneille. Käyn kuntosalilla kolme kertaa viikossa ja kuutena päivänä reippaalla kävelylenkillä, jolloin luovat ideat pulpahtelee joskus alitajunnasta tietoisuuteen, ja luen ne kaksi tuntia illassa laadukkaita romaaneja. Elämme miehen kanssa rauhallista elämää ja kuhertelemme, kun pesä on nyt tyhjä. Suurin suru siitä on hiipunut. Mutta en ole koskaan ollut enkä tule koskaan olemaan tasapainoinen ihminen. Nyt viimeistään reilu viisikymppisenä täytyy se myöntää. Ahdistun helposti. Ylijäämätunneilla myös häslään ja hosun sinne ja tänne. Mutta voi olla, jos olisin nähnyt nuo aikansa rouvan ja herran livenä, olisin innostunut itsekin, kun olen spontaani ihminen. Onneksi en ole sotkeutunut suuresti someen, koska se on todella koukuttava aikasyöppö. Ajattelen, että kukin tavallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tässä ei ollut kyse siitä, että alettaisiin laskemaan tunneittain elämää vaan pikemminkin vaikka kertaluontoinen harjoitustehtävä herätä huomaaman mihin käyttää aikansa. :)

      Mielestäni sinulla on hyvä balanssi, juurikin tuo kuntosali ja sitten luet iltaisin aina kaksi tuntia. Siinä saa keho rasitusta ja mieli virkistystä ja myös samalla lepoa.

      Täälläkin aikamoinen ahdistuja, ymmärrän sinua Marja. Ennen hosuin enemmän, nykyään tykkään tehdä asioita hiljaisella temmolla yksi kerrallaan. Kai tämä on sitä seestymistä. :)

      Hyvä muuten tuo ettet ole sotkeunut someen juurikaan, sillä ne juuri ovat liiallisia aikasyöppöjä, jonne hukkuu ja häviää ja huomaa yhtäkkiä, että on vain ohi hujahtanut tunti, joskus toinenkin.

      Kyllä tuo herra ja rouva ovat todella mielenkiintoisia persoonia ja jo ihan tiedonjanon vuoksi oli mielenkiintoista heitä kuunnella, erilaiset ihmisten valinnat kiinnostaa. :) Se ei tarkoita, että minun pitäisi elää samoin, mutta ainakaan en voi enää syyttää ajanpuutetta, jos en kuntoile, hih.

      Ihanaa loppuviikkoa Marja. <3

      Poista
  14. Olen yrittänyt olla armollinen itselleni, vaikka aina se ei ole helppoa. Kun ruokaa on joka päivä ja puhtaita vaatteita ja kämppäkin perussiisti, sen pitäisi riittää eläkeläiselle. Mutta takaraivo nakuttaa, että en ole tuottava, no en ole. Nythän mulla pitäisi olla aikaa kaikelle, mutta aivot on hidastusmuudilla ja kaikki vaan tapahtuu etananvauhtia. Kaise on vanhuuden tarkoitus, mutta en vaan hyväksy.
    Menen taas tassuttelemaan, kun ei ole vaara jäätyä keskelle tietä; -24.
    Nyt jatkan tonttutytön joulukalenteriin pussukoiden kirjontaa. Ei tuottavaa, mutta kai se jo mulle sallitaan.
    Mukavia pakkaspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tuon hidastusmoodin, sillä täällä on samaa ilmassa ja ehdottomasti tämä tulee vaan lisääntymään. Eli aivot tykkää, että nykyään teen asioita rauhallisesti yksi kerrallaan tai aivoihin tulee kaaos.

      Mutta tuota syyllisyyttä aiheuttavasta tuottavuus ajatuksesta sinun olisi hyvä päästä, olet oman osasi tehnyt ja teet edelleen, ei elämä ole tietynlaisia saavutuksia tai päämääriä, kun on hyvä toisille, niin mielestäni siinä on jo enemmän kuin riittävästi ihmiselämän kestoiseksi ja hyvä itselleen Marketta. <3

      Oi joulukalenteri siellä valmistuu tonttutytölle, olet ihana ja kuule tuottoisa, muista se. Tuottoisuutta ei tarvitse laskea ja mitata mittareilla tai tuottoisuuden ei tarvitse olla tietynlaista, se voi olla vaikka mitä. Sinä siellä tuotat tonttutytölle iloa, se jos mikä on jotain. <3

      Ihanaa loppuviikkoa Marketta. <3

      Poista
    2. Kiitos Tiia! Sä tajusit pointin ja sait mulle kyyneleet silmiin. Mä menen nyt peiton alle, täällä on kylmä, ja muistan sun kauniit sanat <3
      Kiitos!

      Poista
    3. Ihana Marketta ja totta joka sana. <3 Kauniita unia sinulle ja hei sama täällä, nyt vällyjen väliin lämpimään. <3 Kiitos sinulle lämmöstä ja pyyteettömistä teoista, esim. lähettämäsi upea synttärikortti läikehtii aina sydämessä. <3

      Poista
  15. Pitääkin laskea nuo viikon omat tunnit...uskallanko laskea?
    Mielenkiintoinen postaus, joka pysäytti kyllä ajattelemaan omaa ajan käyttöä.
    Leppoisaa loppuviikkoa Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ne laskea, mutta joka päivä ei kannata tuntejaan aikatauluttaa tai siitä voi tulla vankila. Ja tosiaan se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle eli joillekin arjen sujumisen kannalta voi tuntien laskeminen olla jopa helpottavaa.

      Oikein ihanaa viikonloppua ja kiitos Outi <3

      Poista
  16. Jonkinlainen ajankäytön ja elämäntarkoituksen pohdinta on itsellänikin käynnissä. Konkreettisia päätöksiä tai oikeaa toimintaa ei vielä juuri ole, mutta pinnan alla kuplii. Tämä postaus sai minut ajattelemaan taas lisää. Omaa ajankäyttöään voisi tarkastella.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tuo pinnan alla kuplii, samoin täällä, jotain kytee. Omaa ajankäyttöä voi kyllä hieman tarkastella, sillä itse ainakin yllätyin, kun ajattelin ajan olevan kortilla, ehei, käytän aikaa jopa väärin.

      Oikein sydämellistä viikonloppua Minna. <3

      Poista
  17. Hyvää pohdintaa Tiia <3 Tuo Jennyn kirja on tosi hyvä (ja Jenny on aivan ihana!) ja myös mut pysäytti toi ajankäyttösivu. En vielä ole itse ihan tarkaan laskenut omia tuntimääriäni, mutta kyllähän sen laskemattakain tietää, että sitä ylimääräistä aikaa on todellisuudessa tosi paljon, vaikka itselleen välillä jotain muuta uskotteleekin. Pitääkin nyt viikonloppuna laskea tuo.

    Oman elämän muuttaminen on tosi iso juttu, vaikka tekisi ihan pieniäkin muutoksia. Mä tein n. kuusi vuotta sitten kaksi isoa muutosta: rupesin nukkumaan enemmän (menen nukkumaan klo 21-21.30 välillä) ja muutin ruokailutottumukset ihan kokonaan. Jälkikäteen harmittaa, etten silloin vielä kirjoittanut blogia, enkä ole päiväkirjaakaan silloin kirjoittanut, niin en oikein kunnolla muista, miten ihmeessä sain muutokset toteutettua. Vaikutukset on olleet tosi merkittäviä, mutta vielä mulla on liikuntapuoli, joka pitäisi saada kuntoon. Sen suhteen olen ollut vähän liian armollinen itseäni kohtaan (sekään ei aina ole välttämättä hyvä juttu!!) ja nyt tämän vuoden tavoitteena onkin saada itseni liikkeelle.

    Mahtavaa viikonloppua sulle Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just se, itselleen uskottelee, että kiirettä pukkaa, mutta moni asia on valintoja ja paljolti tahdon asia. Jenny on muuten super ja hyvin sai taas ajattelemaan, kuten Jukkakin.

      Hienoja muutoksia nuo sinun ja itsekin viime aikoina olen päättänyt mennä aikaisemmin nukkumaan ja se on tuonut valtavasti uutta virtaa. Valvoin aiemmin puoleen yöhön, tekien mitä edes ja nyt kun olen mennyt nukkumaan aiemmin, niin ihan eri minä seuraavana päivänä.

      Kun vielä tuohon ruokavalioon ja liikuntaan saisin jonkinlaisen balanssin minäkin, edes pienen.

      Oikein ihanaa viikonloppua sinulle Emma. 3

      Poista
  18. Vuorokaudessa todellakin on rajallinen tuntimäärä ja siitä pitäisi nukkua pitkä pätkä jotta edes jaksaa kirjoittaa ylös mitä noille lopuille tunteroisille käy. Sohvaan on helppo käpertyä mutta toisaalta jos lukee samalla niin sehän on ajankäytöllisesti hyvästä eli ei hukkaan heitettyä aikaa. Aina voisi tehdä jotain paremmin ja jos sydämellisesti ajattelee itseään niin tekee yhden tavoitteen kerrallaan näkyväksi ja työstää sitä, välttäen sitä stressiä niistä valuvista tunneista. Alkavalle viikonlopulle kaffekippis ja talven iloa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin, mistään ei tule mitään, jollei ole nukkunut hyvin sitä pitkää pätkää. :) Todellakin kirjan lukeminen on aina kotiinpäin. <3 Mutta jos sohvalla aina surffaa netissä...

      Ihanasti kirjoitettu, jos "sydämellisesti ajattelee itseään", niin juuri pitää itseään kohdella, olla itselle armollinen, mutta joskus hieman myös piiskata itseään jos menee vallan aivan lorvimiseksi. :)

      Stressiä ei tunneista saa ottaa, silloin koko homma on kaksiteräinen miekka, eikä asiasta ole mitään hyötyä.

      Ihanat kaffekippikset sinnekin ja oikein kivaa talviviikkistä Onneli. <3

      Poista
  19. Loistava postaus❤ Kyllä välillä on sellaisia aikoja että tuntuu ettei millään aika riitä kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä. Elämänmuutokset, on ne millaisia tahansa on aina isoja juttuja ja tosiaan tahdon asioita..sitä ihminen pystyy vaikka mihin kun oikein tahtoo ja luottaa itseensä:) Ihanaa päivää❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, itseensä pitää luottaa ja joskus tarvitaan sitä tahtoa, mutta on mukavaa huomata, että kun tahtoa on, itsessä on voimaa kuin pienessä kylässä. <3

      Kiitos Päde ja oikein sydämellistä viikonloppua sinulle. <3

      Poista
  20. Mielenkiintoinen postaus, Tiia! :) Kyllähän nuo on nyt ihan selvät merkit Jukan ja Jennyn muodossa universumilta sinulle, että muutosta kehiin! :) Hassu sattuma, että itsekin puhun merkeistä uusimassa postauksessani. ;) Muutoksien ei välttis tarvitse olla isoja, niin kuin minun tapauksessa, että koko elämä uusiksi, mutta pienilläkin muutoksilla päivittäisessä elämässä on vaikutusta. Kuten esim. se mitä suuhunsa laittaa tai meneekö lenkille, kuntosalille jne. Toki ymmärrän niin hyvin, ettei aina jaksaisi, varsinkin siellä Suomessa on niin pimeää ja kun nyt olin siellä jouluna, niin se pimeys vaan vaikuttaa mielialaan. Ei ihme, että talvella Suomessa tekee mieli vaan olla "rauhassa" ja sitten kesällä kaikki herää eloon. Siksikin minulle juuri täällä Teneriffalla on parasta olla, kun on tasaisesti valoisaa, niin jaksan liikkua. Huh, tulipas pitkä sepostus. :O Mutta siis tsemppiä!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta tuo, että kun on valoa, niin olen ihan eri ihminen. Mies juuri sanoi eilen, että me ei todellakaan vietetä eläkepäivinä talvia Suomessa, jaa-a saa nähdä voiko sitä lapsista olla erossa tai elää ilman eläimiä, mutta katsotaan. Koska talvet vaan tuntuu pahemmilta ikää myöten.

      Oikein ihanaa sunnuntaita, täällä n. -20 taas, yök. ;) Ja kiitos Vivi Vinna. <3

      Poista
  21. Ihminen ei muuta asioita, ellei ole valmis tekemään niitä muutoksia tai ellei tuu joku pakkotilanne. Minäki oon syyllistänyt itteeni niin paljon asioista, että huokaus vaan. Turhaahan sitä on syyllistää, kun ei se syyllistys ja häpeä lisää motivaatiota ollenkaan, vaan vähentää vaan sitä. Ainakin minulla siis. Muutosta on minusta myös se, että miettii muutosta. Että miettii, että haluaa parempaa ja pohtii, että mitä se omalla kohdalla voisi olla. Kun henkinen työ on valmis, niin sitten alkaa tapahtuakin. Tahti voi olla hidas tai nopea, kumpi sitten sopii missäkin tilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu, syyllisyys vaan lisää huonoa oloa ja sitä kaipaa sitten lohdukkeita. Ihan samoin menee täälläkin. <3

      Juu prosessihan voi kestää vaikka vuosia, mutta mieli on ihmeellinen taka-alallakin työstäjä, niin totta.

      Kivaa torstaita LauraKatarooma. <3

      Poista
  22. Minun mielestäni sinä Tiia olet rohkea nainen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh sinä ihanuus, kiitos kovasti ja pusuja päivään. <3

      Poista
  23. Täytyykin laskea, mihin sitä elämäänsä valuttaa päivittäin, viikoittin, vuosittain. Autossa tiedän istuvani pakosta aika monta tuntia viikossa. Tsempataan täällä blogistaniassa toisiamme uuteen nousuun! Toisaalta kannatan armollisuutta itseään kohtaan. Jos on väsy olo niin silloin täytyy levätä. MOT. Talvi-illan terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autossakin voi vaikka kuunnella äänikirjaa, jollei toki mieluiten nollaa ajatuksiaan ja istu vaikka hiljaisuudessa, sekin on tärkeää. Mutta sillä tavoin saa ainakin tuon ajan kulutettua myös hyödyksi.

      Juuri näin, jos on väsy, niin silloin pitää levätä. Viime yönä tuli tempaistua 12-tunnin unet, kun edellisenä yönä oli tullut nukuttua 4t, mutta tekipä hyvää ja lumityöt antoivat hyvät unet.

      Ihanaa loppuviikkoa Tuija <3

      Poista
  24. Hei, löysin tänne Jennyn blogista 😀
    Mielenkiintoinen postaus..

    Itse aloitin viime kesänä/syksynä panostamaan itseeni. Inspiraatiota sain Jennyn blogista sekä kirjasta "Menestys ja Onnellinen elämä" Brian Tracy.

    Aloitin siitä, että aloin panostamaan ensin tasaiseen syömiseen, joka tarkoitti, että pyrin syömään 2-4 tunnin välein koko päivän.
    Aiemmin saatiin muistin välillä illalla klo 18/19 etten ole syönyt vielä mitään.

    Työskentelen kotihoidossa lähihoitajana ja työ ajoittain aika kiireistä, tyypillisenä hoitajana ensin nipistetään omista tauoista, juomisesta (silloin ei tartte käydä vessassa päivän aikana) ja omasta vapaa-ajan.

    Syksyllä päätin, että jotain on päivän aikana syötävä ja juotava, jos kiire, niin sitten edes jotain juotavaa proteiinipirtelöä ym. josta saa energiaa ja vie nälän, kunnes pääsee syömään.

    Aina tämä ei onnistu. Päätin olla armollisempi itselleni. Suurin muutos tapahtui omassa asenteessa. Päätin etten kiellä itseltäni mitään.

    Oma perusarkeni on aktiivista kahden koiran omistaja ja sinkkuna. Harrastan koirien kanssa agilitya.

    Syksyllä olin 3 viikkoa vuoteen pohjalla, vain pienet tarpeilla käymiset koirien kanssa.
    Tästä toipuminen kesti kauan, kun töissä oli koko ajan kiire.

    Nyt viimeinen kuukausi on menty tarkoitetulla liikkumisella, koska vuoden ihan alkuun ilma lennon kautta selälleen kiviportaisiin.

    Malttia on kysytty nyt.

    Aiemmin koulutin omaa ryhmää agilityssa, mutta lopetin joulukuussa sen 4,5 vuoden jälkeen. Olin siis kouluttanut 4,5 vuotta, 10 kuukautta vuodessa joka viikko.
    Lopetin sen, koska koin riittämättömyyttä, en mielestäni suoriutunut siitä niin hyvin kuin halusin. Myöskin halusin aikaa enemmän itselleni. Kouluttamiseen meni aina koko ilta, kun koulutin tosi kauan 2-2,5 h illassa.

    Syksyn ruokailuihin huomion kiinnittäminen ja hiukan vielä liikkumisen lisääminen tuotti tulosta, innostuin treenaamaan juoksemista ja sain Jennyltä tukea siihen ja kannustusta. Tuloksena joulukuussa oli lähtenyt 23 cm vyötäröltä,10 cm lantiosta, rinnanympärys 13 cm ja reisi kaventunut 5 cm.

    Päätin etten keskity tuloksiin, mutta halusin jonkun millä nähdä muutoksia. Mutta painos en halunnut seurata.

    Nyt täytyy uudestaan löytää se fiilis muutoksiin, kunhan tästä saan palata normaaliin arkeen ilman rajoituksia.

    Olen kuitenkin onnellinen, että selvisin vain ruhjeille ym ilma lennosta, koska mahdollisuudet paljon pahempaan olisi ollut iso mahdollisuus.

    Omaa mieltä kannattaa ruokkia itseään kehittövillä kirjoilla.

    Mukavaa talven jatkoa 😀
    Mä nautin talvesta koirien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin kivasta kommentista. <3 Ihana Jenny ja sinä. <3

      Sain monesta kohdasta kiinni eli monesti tulee juomisessa ja veden juomisessa tingittyä, ettei tarvitse ravata vessassa. Pitkiä taukoja annosten väleissä, vaikka tulisi syödä tasaisin väliajoin.

      Aluksi muutos on haasteellista, mutta uskon kun hommaan pääsee jyvälle, tulee niistä tottumuksia.

      Olet saanut hienoja tuloksia aikaan ja ei varmasti kuitenkaan helpolla ole tullut. Hienoa myös ettet seuraa painoa, koska kiinteytynyt kroppa painaa enemmän.

      Hienoa on myös tarkastella omia menoja ja velvotteita, kaikilla meillä on rajallinen määrä tunteja käytettävissä ja myös levätä täytyy.

      Kävin kurkkaamassa blogiasi ja tykkäilemässä facessa, aivan ihanat koirat sinulle. <3

      Mitä ihaninta talven jatkoa koiruleiden kanssa ja kaikkea hyvää Meri. <3

      Poista