tiistai 29. tammikuuta 2019

Ärsyttää simona

Postausideat syttyy aina kuin lamppu, naks päälle ja se on siinä ja koskaan en tiedä mitä minäkin päivänä pukkaa. Tänään oli aivan selvää, että nyt pitää purkaa vähän sydäntä eli kaikkea mikä mieltä ärsyttää. Sitten mietin, eihän niin saa tehdä, ei ole lupa olla negatiivinen,  koska se on rumaa sekin ja on kaunista olla aina vain positiivinen. Mutta eihän maailma ole pelkästään kaunis, ei kukaan voi olla jatkuvassa onni-ja autuustilassa. 
No johan olenkin viime aikoina lässytellyt paljon, miten  näin on hyvä, miten juuri tässä vartalossa on hyvä, miten tässä iässä on hyvä ja "Mitä jos postauksen" kautta, miten olenkin päätynyt tähän hyvään pisteeseen. No eihän se niin mene, ei elämä ole yhtä auvoa ja välillä potuttaa vaan kaikki ja ihan vailla mitään syytä. 
Eilen heräsin oikein hyvällä tuulella, mutta sitten kasaantui erinäisiä juttuja. Tulin suorastaan pahalle päälle ja olenkin vieläkin ärsyyntyneessä tilassa. Olisipa muuten mielenkiintoista, jos tämä tila vaan jatkuisi, eikä ikinä menisi ohi? 
Jeps lässynlää on inhimillistä välillä tuntea toivottomuutta, verrata itseään muihin, tuntea itsensä huonoksi tai olla vaikka vaan hormonaalisessa ärsytystilassa. Jälkikäteen sitä miettii, kun olo on puhdistunut, että kuka hitsi riivasikaan kroppani ja mieleni muutamaksi päiväksi. Totta on, että joskus sitä ei oikein ole oma itsensä. 
Ajattelin sitten tämän tilan helpottamiseksi listata muutamia asioita, jotka ärsyttää ja tämän jälkeen mennä purkamaan ärsytystä vielä valtaisiin (yök mitä hommaa) lumitöihin. Sinne jos minne toivon mukaan ainakin ärtymys katoaa lopullisesti vaikka muuten potuttaa tuo lumimäärä aivan valtavasti. 
Totta kai voisin yleismaailmallisen hyvän ilmapiirissä kertoa ärtymyksistä maapallon, luonnon, ihmisten-ja eläinoikeuksien kannalta, mutta koska ärsyyntynyt ihminen on sillä hetkellä aikalailla täynnä itseään, kerron vain subjektiivisista ärtymyksen kohteista. 
Esimerkiksi sellainen on ärsyttävää, että jaetaan Facebookissa jokin mielidejuttu, jonka on kirjoittanut joku alan ammattilainen, sitten tässä kohden ylistetään itseä, että minähän en koskaan toimi näin ja samalla dissataan muita, jotka ovat toimineet lehtijutun vastaisella tavalla. Nyt niihin omiin ajatuksiin ja tekoihin tai tekemättä jättämisiin on vielä joku lehden mielidejuttu ja alan ammattilainen tukena, että kyllä sitä ollaan niin hyviä ihmisiä ja muut eivät tietenkään ole. 
En kestä itsensä nostamista toisten kustannuksella, en vähättelyä missään korkkiruuvinkaan kierossa muodossa. Kommentit, kun iloitsen jostain ja siihen kuitataan "no sehän on niin nähty", saavat kiemurtelemaan ja näkemään punaista. Tai yritetään salaa pumpata tietoa ja sivulauseessa dissataan ja sanotaan, että ihan siksi kysyn, ettet sinä vaan saa jotain vähemmän että sinun hyvää tässä vaan ajattelen. Juu minun hyväksihän sitä tietoa yritetäänkin pumpata ja samalla vielä lähdetään siitä oletusarvosta, että toinen on tietenkin minua parempi. Voi elämän kevät sanon mä!
Onpahan eräs ihminen kysynyt minulta, mitä painoit, kun odotit lapsiasi viimeisilläsi, "nooh jotain 80kg" vastasin ja siihen tuli vastaus "ai minä painoin 49kg". Kyllä te tiedätte minkälaiseen korkkiruuvin kieroon piikittelyyn nyt viittaan. Tai "onhan nuo kirjahyllyt ihan kivat, jos niissä ei olisi noita krumeluureja kohtia" ja sitten menee ja teettää itselleen ihan samanlaiset. Apua mikä näitä ihmisiä vaivaa?!
Koomiset lapsukset kestän hyvin, tyyliin onpa sulla hyvä kamera, koska "sun naama näyttää niin kapealta itse kuvassa". Tälläinen laukominen on vain inhimillistä ja jokaiselle näitä sattuu ja sitä paitsi tiedostan naamani olevan pullea, eli ei hätää. Jopa naurattaa mokomat, silloin kun ne on viattomasti sanottuja, eikä laskelmoituja piikkejä. Mutta mistä erottaa kumpi on kumpaa?
No eipä niitä heti erotakaan, ensin sitä nielee kaiken ja ajattelee, että kylläpä toiselta tulee nyt sammakkoja. Sitten alat huomaamaan, etteivät ne sammakot ikinä lopu ja niitä usein lauotaan myös silloin harkitummin ja enemmän, kun on muuta yleisöä paikalla. On varmaankin jollain lailla tyydyttävää tehdä toinen naurunalaiseksi ja samalla kokea erinomaisuutta itsestään. 
Mietin onko itsessäni enää kohtaa, johon joku ei olisi joskus puuttunut, sillä äitiydestänikin on sanottu "ei uskoisi, että niinkin boheemi ihminen kuin sinä, voi olla noinkin hyvä äiti".  No jos nukuin 19-vuotiaana koko kesän sohvalla, koska en jaksanut vaihtaa lakanoita, niin ei se tarkoita, että tänä päivänä vieläkin toimin niin. Voisin jatkaa näitä loukkauksen sanoja täällä loputtomiin, mutta ei kannata, sillä kertovat vain omasta pienuudestani, että joitakin loukkauksia  kannan ilmeisesti loppuelämäni sisälläni. 
Eikä edes se loukkaus vaan ärtymys itseään kohtaan, että miksi olen antanut tehdä itselleni näin ja vuosia, miksi en ole repäissyt itseäni näistä ihmissuhteista ajoissa pois  tai sanonut takaisin tai kertonut miltä sanotut sanat tuntuu. 

Olen omia tyttäriä yrittänyt opettaa sanomaan takaisin (en tiedä onko se kasvatuksellisesti järkevää vaan omien traumojen kokemaa, että toivoisin heidän puolustavansa itseään, eikä nielevän kaikkea, kuten itse lapsena tein), mutta niin ovat omatkin tyttäreet vastanneet, etteivät halua sanoa takaisin, koska eivät halua loukata toista ihmistä. 
No sotahan siitä tulisikin, jos kaikki räiskisivät toisilleen mitä vaan eli ilmeisesti aina tulee olemaan ihmisiä, jotka paukuttaa suustaan mitä haluaa ja aina niitä sovinnollisempia, jotka nielevät sielunsa ja vatsansa uumeniin kaiken. Vatsalla viittaan siihen, että loukkaus ei tunnu vain mielessä vaan se ottaa fyysisesti aina koko kroppaan. Syntyy kokonaisvaltaisesti huono olo.
Tiedostan kyllä rakkaan anoppini sanoin, että tietynlaiset ihmiset ovat vain huonolla itsetunnolla varustettuja kakkapäitä. Mutta joskus on se heikko hetki itselläkin ja sanat osuu ja uppoaa ja viiltää niin vietävästi. 

Mutta eilen tuli mitta taas pitkästä aikaa täyteen ja moni sanottu lause purkautua jostain takaraivon umpiosta taas eloon ja muistutti menneistä loukkauksista. Mikä harmittaa rutosti, olenko näin heikko, onko kaikki sittenkin kirjoitettu mieleni kiveen, eikä hiekkaan, miksi on elefantin muisti, enkö osaa päästää irti, miksi olen näin heikko itsekin? Olenko haukkujaani parempi vai samalla viivalla vain kolikon eri puolella samoine heikkouksine ja pikkumaisuuksineni. 
Että tälläisissä tunnelmissa tällä kertaa ja nyt sitten sitä lunta luomaan ja tähän tekisi mieli oikein jysäyttää suomalainen voimasana, joka alkaa p-kirjaimella, mutta kun en blogissa kiroile, niin sanottakoon sitten "himputti",  jossa ei ole lainkaan sitä ytyä ja voimaa mitä tähän hetkeen tarvitsisin.  Menen samalla ja isken lumipallon omaan naamaan, että tulee vähän ryhtiä taas tähän olemiseen. 
Miten siellä, onko siellä muita norsun muistin omaavia, vai onko loukkaus sinulle kirjoitettu vain hiekkaan? Miten päästä näistä yli, onko hyviä neuvoja, sillä välillä näitä ei muistakaan ja sitten joku kipupiste aukaistaan ja sehän onkin taas siinä, mätää tihkuva paise sisuksissani. 

Iloista päivää kuitenkin kaikille ja hei ärsytys on inhimillistä ja mielestäni AINA onnelliset ihmiset ovat vähän ärsyttäviä, hehe. Tai ainakin tänään tuntuu siltä, koska ehkä olen heille vaan vähän kateellinen. ;) Pus. 

*Kuvilla ei ole niin mitään tekemistä tämän postauksen kanssa, mutta keksipä tässä kuvia aiheeseen "ärsytys", hih. 




61 kommenttia:

  1. Jälleen niin tuttua! Täällä norsun muistilla varustettu herkkä loukkaantuja, joka muhittelee kokemiaan loukkauksia varmaan vielä haudassakin... Mua myös ärsyttää se, että annan niiden loukkausten ja tyhmien sanojen jäädä nahkani alle. Olisi niin paljon kivempaa vaan unohtaa, mutta kun ei vaan voi. Enkä muuten ikinä osaa itse h-hetkellä sanoa täräyttää takaisin, vaan vasta jälkeenpäin tulee mieleen oikeat sanat, jotka olisi pitänyt sanoa päin loukkaajan naamaa... Ärsyttävää! Juuri eilen tätä manailin ja mietin, että olisipa oikein sanomisesta jotain kursseja!

    Mutta ärsyyntyminen on todellakin inhimillistä. Mäkään en kestä ihmisiä, jotka aina hehkuttavat vaan iloa ja onnea - en oikein edes osaa luottaa sellaisiin tyyppeihin. Ties mitä luurankoja muhittelevat kaapeissaan, kun eivät voi niitä yhtään raottaa ;D

    Ihanaa päivänjatkoa sinne ja tsemppiä lumikasojen kesyttämiseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että me ihmiset olemme niin erilaisia ja kaikki vaikuttaa, lapsuus jne. miten sitä ottaa vastaan vähättelyä, kiusaamista ym. ja miten se oma mieli on muotoutunut eli juurikin herkikkseksi.

      Se h-hetki on niin hämmentävä, että sitä tuntee olonsa lyödyksi ja epäuskoiseksi, ettei saa sanaa suustaan. Niin tuttua.

      Hih juu onnellisissa ihmisissä on jotain vallan hämärää. Ihana oot ja allekirjoitan saman.

      Kiitos niin kovasti ja tänään onkin blogissa, miten kohtasin sydämellisen yllärin lumien saralla tällä viikolla eli eilen.

      Ihanaa viikkoa <3

      Poista
  2. Norsun muisti täälläkin. Välillä sanat ovat kateissa jossain, mutta kun muutenkin on vähän down ja juuri sillä hetkellä joku sanoo jotain arvostelevaa, niin kyllä se kirpaisee. Viimeisin minuun uponnut oli se 10 vuotta sitten ja nyt kuvat joihin yksi tuttava kommentoi, että tuo vanha on parempi koska näytät siinä tutummalta /aidommalta. Jotenkin otin itseeni, koska koen nyt olevsni enemmän minä kuin koskaan aikaisemmin.
    Haleja Tiia ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha on parempi, voi höh. Jos näin ajattelee, voi ajatella itsekseen, sillä ihmisen tulee ajatella niin, että viis siitä mitä hän ajattelee, vaan tärkeintä on se, että sinä viihdyt hiuksissasi. Mielestäni sulle sopii molemmat älyttömän hyvin. <3

      Haleja Outi <3

      Poista
  3. Niin se vaan on, että jotkus asiat ärsyttää niin, että koko päivä on pilallla. Mullakin meinas käydä niin, mutta jotenkin sain asian käännettyä, että se ei enää mua ärsytä. Joskus vaan joku ärsyttää eikä edes aina löydä syytä :D Herkkikset ärsyyntyy helpommin, ainakin minä...Joku vaan jää vaivaan ja kaiveleen mieltä...Ihanaa päivää kaikesta huolimatta ja huomenna on toivottavasti vähemmän ärsyttävä päivä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu muuten päivästä ja omasta fiiliksestä, joskus on vahvempana ja joskus on herkkis olo. Silloin ei kaipaa enää mitään ylimääräistä ikävää.

      Ihanaa päivää sinullekin Jaana. <3

      Poista
  4. Samaistun sun kokemuksiin täysin. Ärsyttää oma liika kiltteys, en osaa sanoa ei ja en osaa pitää puoliani aina . Olen se joka tekee pyhinä työt,jään ylitöihin jne.. sitten kroppaa alkaa oireileen tai sitten alan tunnesyömään :D Ja sit ne kilot joita kertyy alkaa ärsyttämään.

    Mitä tulee noihin asiantuntijasuosituksiin niin olen sitä mieltä että hoidan ihoni,hiukseni,kiloni,siivoukset ,tyylini jne.. oman mieltymysten ja pääni mukaan, toki jos sairastun noudatan lääkärin tai hoitajan ohjeita mutta en jaksa esim miettiä että siivoanko oikein ja teenkö sen ja sen oikein. Jos itse on tyytyväinen lopputulokseen ja ei vaaranna ketään niin ei siinä tarvita asiantuntijaa kaikkeen :D Mutta toki asiantuntijoita tarvitaan ja pitää olla isommissa jutuissa. Ja itse luotan resepteissä ja siivousjutuissa sukulaisten vinkkeihin tai somevinkkeihin jos oma tietämys tai järkeily pettää :D Esim kotikokin ohjeet on mulle selkeämpiä ja luotettavampia kun lehtien reseptit. Maalaisjärjellä ja käytännön kokemuksella ne reseptit tulee eikä millintarkalla mittaamisella ja hifistelyllä.

    Loukkaukset minullekkin jää päähän... Jotenkin menen lukkoon ikävien ja hankalien ihmisten seurassa,välillä tuntee että tietynlaiset ihmiset haistaa minun epävarmuuden ja kiltteyden. Meidän liian kilttien pitäisi perustaa joku tukiryhmä :D Välillä tuntee itsensä yliherkäksi ja heikoksi. Miten sitä oppisi pitämään puolensa asiallisesti mutta silti tiukasti ....

    Kiva täällä sun blogissa kun rehellisesti tuot kaikki tunteet esille ja koen saavani ns vertaistukea kun huomaan etten ole ainoa joka näitä pohtii .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten tuo, kun toimii itseään vastaan, ei saa omaa ääntään kuuluville, niin kroppa alkaa reagoimaan ja tunnesyöminen on tuttu juttu täälläkin. Suklaa mm. lohduttaa niin ihanasti. <3

      Samaa mieltä noista maanläheisistä asiantuntijoista ja resepteistä ym.

      On muuten totta ja vallan käyttöä ja juurikin huonoa itsetuntoa, että juurikin tietynlaiset luonteet haistavat kiltteyden, ottavat henkilön uhriksi ja nostavat kiusaamisella ja lätistämisellä omaa itsetuntoaan vaikka he juuri tarvitsisivat terapiaa, hoitoa omaan itsetuntoonsa. Näin se juurikin menee.

      Olen joskus sanonut, kun olen hoksannut huom. että tiedätkö miltä sanasi tuntuisivat minusta ja mitä jos sanoisin samoin sinulle, on kyllä mennyt toinen hiljaiseksi. Suosittelen rohkeasti suoraan juttelemista eli menemistä asian ytimeen.

      Ihana kuulla ja kun ei kenenkään elämä ole yhtä auvoa. On isoja murheita, on pieniä murheita, mutta kaikkiin tunteisiin on jokaisella meillä oikeus ja myös purkaa niitä, kunhan ei pura toisiin ihmisiin.

      Kiitos kovasti ja voimia koitoksiin, sillä voimaa tarvitaan kestää vähättely, niin ettei se menisi ihon alle. <3

      Sydämellistä loppuviikkoa <3

      Poista
  5. Kylläpä sitä itsekin on välillä melkoisen ärsyyntynyt ja se tietty käyrä todellakin korkealla.
    Ja sehän se minua ainakin riepoo ja niin tuhannen lujaa että on ihmisiä, joilla aina on kaikki huonosti.He, jotka ovat periaatteessa positiivisia, mutta sitten sivulauseessa tehdäänkin tyhjäksi se hyvä asia.Se ärsyttää.
    Yleensä ja varsinkin viime kuukausien aikana on ärsyttänyt oma väsymys, uupumus ja se että mitään -siis kirjaimellisesti mitään ei saa aikaan tai tehtyä.
    Ja yleesäkin se oma ärsyyntyminenkin ärsyttää, vaikka olen niin monelta kuullut että siihen ei ole tällä hetkellä mitään syytä.
    Kuitenkin tekisi välillä paiskoa ovia ja lautasia ... kuitenkaan sitä en tee, koska en jaksa.
    Toisinaan kuulee miten ärsyttää milloin mikäkin instanssi ja niissä töitään tekevät ihmiset. Olen itse kuitenkin erityisesti viimeisen vuoden aikana saanut mm.Kelalla, lääkärillä ja monessa muussa paikassa hyvää palvelua- kokien että omalle kohdalle on osunut erittäin ammattitaitoisia ja oikealla alalla olevia ihmisiä.
    Tottakai meillä kaikilla on aina niitä huonojakin päiviä, ihmisiähän sitä ollaan ns.tiskin molemmin puolin.
    Ja etten kuulostaisi ihan lässynlää-immeiseltä, on minullakin ihmisiä ja asioita, jotka ärsyttävät oli sitten hyvä tai huono päivä.
    Kiitos Tiia taas hyvästä kirjoituksesta - tuo loppukaneetti sai taas nauramaan ihan ääneen ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se siinä eniten ärsyttää, että miten joillain ihmisillä on oikeus ja jotkut kokevat, että vaikka olisi mikä murhe, niin ei ole oikeutta, kuten sinä siellä, joka haluaisit paiskoa lautasia, mutta et tee sitä. <3

      Ihana kuulla, että alan ammattilaiset ovat kohdelleet sinua hyvin ja täytyy sanoa, että se vähän kokemus mitä on Kelankin kanssa ollut, niin loistavaa toimintaa ollut kaikkinensa. :)

      Ihana sinä ja täältä kovasti halauksia sinulle päivään Ritva ja anna sinäkin välillä kaikkien tunteiden näkyä, vaikka sitten vaan juttelemalla. <3

      Poista
  6. Norsun muisti on minullakin. Tänään alkoi ärsyttää töissä ihan kympillä. Onneksi kollega toimi terapeuttinani ja oppilaat ovat ihania. Mukavaa tiistaita. Yritetään unohtaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi maailma on täynnä ihania ihmisiä. <3

      Kivaa viikon jatkoa Satu <3

      Poista
  7. Mua ärsyttää kaikkein eniten herätä aamulla valmiiksi ärsyyntyneenä ilman että itsekään tiedän, miksi on ärsyyntynyt olo. En tykkää yhtään. Onneksi niitä aamuja on aika harvoin, muttei tarvis mun puolesta olla ollenkaan. Lähtee päivä heti menemään vinoon ilman syytä.

    Facebook on mulle sellainen paikka, josta pysyttelen kaikkein mieluiten pois, koska en vaan kertakaikkiaan jaksa niitä kaikenmaailman jakoja. En edes mitään viisaita mietelauseita tai kauniita ajatuksiakaan (jaettuna siis) etenkään silloin, kun itsellä on takana huonosti nukuttu yö ja valmiiksi ärsyyntynyt mieli.

    Tunnistan kyllä noi muka hyvää tarkoittavat piiloviestit ja piikittelyt, muttei ole kyllä jäänyt mieleen yhtään sellaista, joka olis mulle osoitettu ja jäänyt kaivertamaan.
    Ajattelen niin, ettei kannata alentua samalle tasolle piilopiikittelijän kanssa, vaan olla voittajatyyppi, joka pysyy moisen yläpuolella, hymyilee merkitsevästi ja vaikenee tyylikkäästi.

    Toivottavasti lumityöt vähän auttoi ja sait hukutettua huonot fiilikset hankeen <3


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo känkkäränkkänä on ikävä herätä ja miksi, kait sitä on tullut katsottua painavia unia.
      Joo siinä menee vinoon koko päivä, eikä mieli välttämättä taltu iltaankaan mennessä.

      Juu Facebook ei ole enää sama mitä ennen, enkä jaksa siellä itsekään enää juuri olla.

      Juuri näin ja tuo hymy merkittävästä takaisin on muuten aika tehokas ase, taidan käyttää sitä ensi kerralla ja laskea alas mun heikkoudet eli herkän mielen.

      Lumityöt muuten auttaa aina ja etenkin kun niiden tiimoilta sattui sydämellinen ihme. <3

      Kivaa viikon jatkoa Annukka. <3

      Poista
  8. Ikävä kyllä norsun muisti on mullakin. Sanottua sanaa ei takaisin saa, ja jos toinen ei ole edes pahoillaan, niin kyllä se kaihertamaan jää. Asiasta riippuen jopa vuosikymmeniksi, vaikka miten yrittäisi unohtaa ja vähättelisi asiaa. Siihen ei oikein itse pysty vaikuttamaan, mutta aika onneksi ainakin yleensä vähän auttaa.

    Ps. Aloitin muuten tänään ihan uuden blogin, puhtaalta pöydältä pitkän tauon jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika onneksi auttaa ja ehkä se, että on vaan niellyt, ei koskaan sanonut omia tunteitaan ääneen tai se epäreiluus on niitä seikkoja, jotka jäävät kaihertamaan, ehkei edes ne sanat, vaan se, että toinen voi kävellä yli.

      Jee liityin heti lukijaksi ja laitoin lukulistalle. Onnea uudesta blogista Meemu ja kivaa viikkoa. <3

      Poista
  9. Ainoa keino on vaan muistaa että se joka pahasti sanoo toiselle kertoo vain omasta itsestään! Yrittää omaa itsetuntoaan saada näin kohotettua. Katellisuus on myös se isoin osa mikä sanelee mitä tekstiä tai sanoja ulos tulee.Joten älä ota itseesi, muista että sanoja kertoo itsestään!! =voi huonosti, kateellinen, huono elämä, ei mitään elämän sisältöä, ei hyvää parisuhdetta jne. Anna palaa vaan omalla tyylilläsi ja näytä keskaria niille muille pelleille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta ja tuota yritän juuri hokea, ettei se ole minä, vaan hän, josta ilkeät jutut kertoo. Joskus vaan ei järki auta ja tunteet ottavat edelle.

      Kiitos kovasti Esther ja joskus olisi hyvä olla tosi vahva, että laukoisi surutta vaan takaisin, mutta ehkä se merkitsevä hymy voisi olla aika paha rasti kiusaajalle käsitellä.

      Kivaa viikkoa ja kiitos zempeistä. <3

      Poista
  10. Kaikkihan me varmaan - paitsi jos ei ole erakko - tulemme loukatuksi ainakin joskus. Minusta silloin pitää ottaa voima-asento (seisten, aukaista rintakehä, nostaa ryhti) ja kysyä sanojalta suoraan. Mitä tarkoitit tuolla? Voima-asentosi aistitaan. Solvaajalta menee suu kiinni. Ja hän hyvässä lykyssä poistuu paikalta. Kiltit tytöt ja hujarisyndroomasta kärsivät naiset joutuvat työelämässä kohtaamaan nuo stereotypiat, joihin miehetkin uskovat. Tai ovat ainakin jotenkin karsinoineet meidät. Jo pienestä pitäen. Tytöt on nättejä ja kilttejä. Pojat rohkeita ja puuhakkaita. Mutta työelämässä voi välillä tulla niin alentavaa kohtelua naista kohtaan, että pitää ruveta ihan oikeasti röyhkeäksi. Sori tämä meni nyt työelämän puolelle, mutta nimenomaan siellä minä ainakin olen kohdannut noita loukkauksia eniten ja olen antanut samalla mitalla takaisin. Varmasti olen hankalan naisen maineessa. Hih! Siitä viis jos, miehet niin ajattelee. Mutta ei ne enää uskallakkaan painaa lyttyyn. Kun tietävät, mitä siitä seuraa. Kivaa iltaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin hyvä neuvo ja näin kun olen joskus tehnyt, niin toinen on kyllä mennyt ihan mykäksi. Ei sitä tarvitse itse ilkeä olla vaan voi tosiaan kysyä suoraan. :) Oot viisas nainen Marja. <3

      Huijarisyndroomasta olen muuten kirjoittanut blogissa joskus, hyvin mielenkiintoinen aihe.

      Uskon, että olet vahvan naisen maineessa, sillä ei se ole hankala luonne puolustaa itseään, mutta jos näin haluavat ajatella, harjoittavat itsepetosta puolustuksena omalle huonolle käytökselleen.

      kivaa viikkoa Marja ja päät pystyssä. <3

      Poista
  11. Mulla oli juuri sellainen kaikki ärsytti päivä, joten helppo samaistua.
    Kyllä loukkaukset jää mielen syövereihin eivätkä hevillä unohdu mutta silti uskon että suurin osa loukkaantumisista on mulla ns itseaiheutettua.
    Koska onnistun herkästi pahoittamaan mieleni jos joku ilmaiseen jonkin asian epämääräisesti. Heti mietin mitä sillä tarkoitettiin,oliko se tarkoitettu mulle ja usein ihan turhaan. Sitä vain on niin herkkä.

    Rutistus ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu joskus sitä ylimiettii asioita, sorrun tähän itsekin. :) Kyllä toki mietin omaa vastuuta myös näissä, että olinko liian herkkä ja täytyy olla tarkkana, ettei näe mustaa siellä missä ei ole. :) Olet ihana ja sydämellinen kun syytät itseäsi ja osaat erottaa mikä on itsessä syy ja mikä toisessa. :)

      Ihanaa torstaita ihana maikku. <3

      Poista
  12. Norsun muisti löytyy täältäkin. On oikein, että välillä ärsyttää. Minua ärsyttää tällä hetkellä ehkä eniten junaliikenne. Ei siis mikään inhimillinen vastapuoli, jota voisin loukata sanaisella arkullani takaisin, jos hän olisi ensin loukannut minua. Olen vain niin kypsä siihen, että joka päivä junia saa odottaa ja odottaa ja odottaa. Eilen lähdin töistä puoli viiden aikaan ja kotona olin vasta vähän ennen puolta seitsemää. Hei, onko vähän pimeetä? Sitten jossain Iltalehdessä kirjoitetaan, kun jollakin oli mennyt 60 kilometrin matkaan 2,5 tuntia junien takia. Öö, tekisi mieli kirjoittaa vastine, että meni kaksi tuntia kotimatkaan, johon normaalisti menee 35 minuuttia. Ja matkaa oli ehkä vajaa 15 kilometriä.

    No niin, sainpas paukuttaa. Kiitos, kun jaksoit lukea sinä ihana!

    Ihanaa viikon jatkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi meitä norsuja. <3

      Olen seurannut tuota junahommaa kuin jännitysnäytelmää ja se blogijuttusi aiheesta oli kyllä sellainen jännitysnäytelmä, että oksat pois!

      Ymmärrän niin hyvin, että tuo ärsyttää ja käy todella raskaaksi. Ei tässä auta muuta miettiä, kuin että kohta on kevät. <3

      Oikein ihanaa viikon jatkoa sinulle ja ajoissa tulevia junia ja kiitos sinulle, että jaksoit lukea tämän räpätyksen. <3

      Poista
  13. Toivottavasti lumihommelit oli sen verran raskaita, että kaikki puhti meni niihin 🤗 tyhjä pää on välillä oikeen kiva 😉🤗 Mulla tuli yks isoäidin hokema juttu mieleen. Sanat on kuin nauloja. Vaikka vedät naulan pois niin reikä jää.....
    Kivaa iltaa kuitenkin kaikista ärsytyksistä huolimatta.
    Mä muuten sanon aina että mulle on tehty lobotomia 😂 Noin parivuotta sitte meni kaikki asiat yli mun ymmärryksen ja se kaikki oli liikaa mulle. Päässä vaan naksahti joku 😂 ehkä paikoilleen tai sitte todella vinoon... Sen jälkeen en ole koskaan ärsyyntynyt mihinkään enkä keneenkään, ku tää lobotomia pitää silleen sopivan hörhönä 😂😂 Ja koska ei enää ärsytyksiä eikä stressiä ni parani psorit ja kaikki.
    Kyllä se taas siitä💪🏻😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meni kaikki energia lumihommiin ja kummasti fyysinen työ keventää myös mieltä. <3

      Ihana, mäkin haluan tuollaisen lobotomian, elämä olisi ehdottomasti kevyempää noin ja ehkä vaan kaikki palikat asettui, elämähän on yhtä mielen työtä ja löysit rauhan. <3

      Oi täällä atooppinen ihottuma ja ehdottomasti huomaan siihen vaikuttavan mielen kovastikin. Ihanaa kuulla, että psorikin parani, oot super ja se kyllä näkyy ja huokuu susta.

      Ihania talvipäiviä Maarit. <3



      Poista
  14. Mulla on ollu jo kahden päivän ärsytys. Kukaan ei ole sanonut mitään pahaa, enkä oikeen tiiä mikä ärsyttää.
    Kaiken lisäksi mua alkoi närästää, olen kai juonu liikaa kahvia.
    Hyvää viikkoa sinne.
    >Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Leena ja närästys ja kaikki. <3 Olisikohan hormonaalista. <3 Toivon, että on helpottanut jo, mutta tutulta kuulostaa. <3

      Haleja talvipäiviin <3

      Poista
  15. No joskus on pakko ravistella, mutta enemmän kyllä taisin katsella näitä ihania eläimiä, sori meni valitukset sivusuun:) Ärsyttää kyllä monetkin asiat ja haudon joskus niitä kuin kanaemo poikiaan. Kotona kyllä välillä rätisee ja paukkuu, mutta joskus olisi ihan aiheellista sanoa se oikeassa tilanteessa jämäkästi - ennenkuin tulee se kanaemojuttu päälle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana vaan, jos löytyi mukaviakin asioita tästä jutusta. <3

      Hih juuri näin, kun sanoo vankasti, mutta ilman ilkeyttä oman mielipiteensä tai kysyy toiselta, että miksi noin sanoit, pääsee pitkälle ja kanaemon ei tarvitse edes näyttäytyä. ;)

      Ihanaa viikon jatkoa Irja. <3

      Poista
  16. Totta, puhut niin asiaa, jonka myös allekiriootan 😏
    Täälä pari päivää känkkäränkkä istunut hartioolla, eikä edes aamun lumityöt saanu sitä putuamahan lumihankeen.
    Sinulle Tiia ihanaa myöhästä tiistaiehtoota 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö edes lumityöt auttaneet, no kuule ma-te kevättä odotellessa, eiks je. <3

      Ihania talvipäiviä Marja-Terttu ja kaikki päivät eivät vaan voi olla ärsykkeettömiä. <3

      Poista
  17. Oma ego vie yleensä ihmistä kuin märkää rättiä. Todellisuudessa heillä itsellään on vain paha olla joka näyttäytyy sitten piikittelynä / arvosteluna / p*skan puhumisena. Tämä tieto auttaa edes vähän, jotta ei tulisi kasattua omaan "reppuun" pahaa oloa (loukkaantumista mikä jää kaihertamaan). Sekin kun on tarpeeksi täynnä niin keikahtaa itse samaan myllyyn. Itselläni ärsyyntyminen on selvästi läsnäolon puutetta. Tärkeintä on huolehtia omasta läsnäolosta <3
    Halit ja pusut Tiiaseni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan juuri näin ja ikinä en aio antautua samaan myllyyn, en ikinä. Mutta on totta, että eräs ihmissuhde, saa myös pahimmat puolet esiin itsestä ja tästä syystä, on parempi välttää tietynlaista seuraa, koska inhoan itseäni, jos muutun itsekin ikäväksi, kuin siili, joka nostaa piikit odottaessaan taas uusinta iskua.

      Näin on, olet viisas nainen. <3 Haleja sinne. <3

      Poista
  18. Paljon riippuu asiasta onko norsu vai hiekka vai norsu hiekkarannalla😂
    Joskus vaan ärsyttää sitähän se naisen elämä on. Nykyisin onneksi olen jo vähän tasaantunut mutta nuorempana se nollasta sataan tapahtui ihan sormia napsauttamalla, myös sitten toisinkin päin😊 mukanaa tiistaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi justiinsa näin ja toki omat fiilikset vaikuttaa kovastikin.

      Ihan sama juttu, nuorena se oli yhtä vuoristoradan kyytiä, en kaipaa niitä aikoja.

      Ihanaa viikon jatkoa Katja. <3

      Poista
  19. Itse oon niin paha ärsyyntyjä, että aloin pitää kiitollisuuspäiväkirjaa, jotta en ihan muutu kärttyisäksi noita-akaksi. Sä olet AINA niin pirskahteleva ja positiivinen sekä tsemppaat muita, joten eiköhän ole hyvä, että välillä päästelet höyryjä. :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä kiitos niin kovasti ja kärttyinen sinäkö, et ole, vaan ihana. <3

      Muiskuja päivään. <3

      Poista
  20. Ihan taitaa kuulua normaaliin elämään nuo ärsytyshetket,eikä se niin vakavaa taida olla sillä ei se kenenkään elämä yhtä onnea ja autuutta ole.Minullakin onnen tunne katkesi äkkiä kun lähdin asiakkaan luonta kotia kohti autoilemaan ja lumi oli niin valkoista tien vieressä että siihen penkkaan se tupsahti eikä pois lähtenyt omin avuin. Hieman rumia siinä pärisin tuokion mutta sain kaksi reipasta nuorta miestä apuun ja vetivät kotteron tielle. Mutta se onnen tunne valtasi taas mielen ja voimakkaampana vielä kun sain apua kymmenessä minuutissa. Vanhan virren sanoin,onni täällä vaihtelee taivaan isä suojelee. Parempaa fiilistä huomiselle Tiia :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole vakavaa ollenkaan, mutta joskus on kiva kirjoitella blogiin muitakin tunteita, kuin niitä onnellisia. :)

      Ihanat nuoret miehet ja tälläisistä hetkistä tulee niin hyvä fiilis sydänalaan. Minulle kävi hieman samanlainen juttu. <3 Elämässä on niin paljon hyvää. <3

      Ihanaa talviviikkoa sinulle <3

      Poista
  21. Mulla on todellakin norsun muisti. :D Mutta hei meillä kaikilla on oikeus omiin tunteisiin vai miten se meni. ;)

    Ihanaa iltaa Tiia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se meni justiinsa niin ja kaikki tunteet, isot ja pienet on sallittuja, eikä niitä voi vertailla. <3

      Ihanaa torstaita Jonna. <3

      Poista
  22. Inhimillinen ihminen kokee kaikenlaisia tunteita.
    Kun joku teema toistuu, yhdeltä tai useammalta ihmiseltä on vaikeampaa suhtautua hänen/heidän sanomisiin pelkällä hymähdyksellä.
    Tämän naarasnorsun muisti virkistyy, kun jonkun vanhemmuutta arvostellaan. Omaani ei kukaan enää arvostele, mutta kun olimme nuorempia, kaikki vanhemmuudessamme oli pielessä. Lapsia oli liikaa, ne veivät kaiken aikamme ja rahamme, emme osanneet kasvattaa omiammekaan ja silti tekeydyimme toistenkin lasten kasvattajaksi, "onhan se hyvä, että joku antaa kodin vieraalle lapselle, mutta miksi juuri te? Minä en alkaisi" jne. jne. loputtomiin. Ne vanhat sielunhaavat saavat minut aina takajaloilleni, kun jonkun vanhemmuutta arvostellaan.
    Oikein ihanaa loppuviikkoa sinulle Tiia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin ja mitä se onni olisi, jos ei välillä olisi surua tai ärsytystäkin.

      Ihan sama juttu, äitiyden arvostelu tuntuu hyvin epäoikeudenmukaiselta ja jokaisella perheellä on oma tapa toimia luovia ja toimia. Sinä ansaitsisit mitalin äitinä olemisesta, muista se. Ei moni ihminen anna vieraalle lapselle kattoa pään päälle, saatikka osaa heitä rakastaa. En ymmärrä mikä on arvostelijoiden motiivi, oma huonommuuden tunne varmaankin.

      Oikein ihanaa viikon jatkoa Kirsti Kaija. <3

      Poista
  23. No niin......tämä olisi voinut olla minun kynästäni :)

    Minä muistan ilkeilyt ja erotan ne kyllä aika helposti satunnaisista sammakoista, enkä todellakaan kaipaa sellaisia ihmisä lähelleni, jotka tuon tuostakin ujuttavat juttuihinsa teräviä piikkejä.
    Muutama tällainen "kaveri" on ystäväpiirissäni ollut ja olen pistänyt heidän ilkeytensä huonon itsetunnon ja huonojen tapojen piikkiin. Ärsyyntymisen olen purkanut pihahommissa, metsässä ja siivoamalla.

    Toisinaan olen kuitenkin miettinyt, että mitäpä jos heittäytyisin tällaisen ihmisen kanssa yhtä pirulliseksi kuin hän itsekin? Miten hän reagoisi? Ja sitten ärsyttää se, etten osaa niin tehdä, koska olen lässy ja liian kiltti.

    Hyvää loppuviikoa ihana sinä ja kiitos taas mukavasta postauksesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä ne vilpittömät sammakot erottaa todellisesta vähättelystä, yritin vaan hieman tulla ilkeilijöitä vastaan ja ottaa vastuuta, mutta kyllä me tiedetään ja tunnistetaan.

      Ärsyyntymiseen muuten auttaa fyysinen työ, niin totta, lumitöihin valui kaikki ärsytys ja vielä kun ihana tyttö tuli auttamaan ja traktorilla vei vallin pois pihalta, niin taas nousi mieleen, että maailmassa on enemmän hyvyyttä, kuin ilkeyttä.

      No mutta otetaan käyttöön toinen vaihtoehto, kun ei haluta olla yhtä ilkeitä, kysytään suoraan toiselta, että mitä oikein tarkoitit ja kerrotaan toiselle, että tiedätkö mitä sanasi sattuivat minuun. Tälläinen on aika pelottavaa toiselle, kohdata oma itsensä. Yleensä nämä vähättelijät jatkavat niin kauan, kuin heidän annetaan, koska luulevat, että heillä valta. Valtapeliä kun hyvät ihmiset ja terveellä itsetunnolla varustetut eivät harjoita lainkaan.

      Kiitos sinulle ihanuus ja koitetaan hyväksyä itsemme sellaisena, kuin olemme. Mitä ihaninta viikkoa Norjaan. <3

      Poista
  24. Minulla taitaa olla muita kommentoijia vähemmän samaistumispintaa postaukseesi -ainakin toistaiseksi. Moni juttu on hiekkaan kirjoitettu :)

    En tietenkään pidä ilkeilystä tai piikittelystä, mutta sellaiset yksittäiset piikit menevät minulla pitkään ihan vaan kömmähdys-kategoriaan tai huonoon kommunikointiin. 99% niistä unohtuu seuraavan vartin sisällä. Ehkä suhtaudun niihin senkin takia lempeästi, koska itsellänikin joskus suu käy nopeammin kuin järki juoksee, eikä tarkoitukseni ole kenenkään mieltä pahoittaa.

    Mielipiteitä on monia ja kanssani saa olla erimieltä ja niitä voi ihan vapaasti ilmaistakin. Vaatteistani, sisustuksestani, kampauksestani ei tarvitse muiden tykätä eikä minua haittaa, vaikka joku sen ilmaisisikin. Hyvät kaverit toki tietää, että uutta juttua, josta toinen on iloinen, ei todellakaan lytätä.

    Ihmiset ovat usein omien tapojensa vankeja ja toisaalta tapoja tehdä asioita on niin monia, että on aika luonnollistakin, että ajoittain joku ihmettelee minun tapojani, jopa sillä äänensävyllä, että tapani olisi jotenkin huonompi kuin hänen tapansa. Aika harvoin jaksan noistakaan mieltäni pahoittaa, koska tässä iässä tiedän monessa kohtaa, että mikä toimii minulle ja meidän perheessä. Toisaalta, joskus noistakin vertauksista voi saada uusia juttuja omaan elämään.

    Itse yritän asennoitua myös rahasta puhumiseen avoimesti, jotta ymmärtäisin paremmin mihin hintaan voi mitäkin hankkia ja millaisiin tuloihin voisi olla mahdollista päästä. Onhan se joskus hankalaa, mutta muistutan itselleni että vaihdannan väline ei mittaa arvoani ihmisenä ja raha on kuitenkin sellainen asia, josta kannattaa kerätä kaikki saatavilla oleva tieto.

    Jos jonkun tapa puhua sinulle loukkaa, niin asiastahan voi sanoa ihan neutraalisti, että sanomasi herätti minussa tunteen, että arvostelet tai vähättelet minua. Normiälyllä ja -empatialla varustettu ihminen kyllä yleensä oppii kerrasta tai parista ja jos ei opi, niin pieni etäisyyden lisääminen on varmaan paras homma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että on hiekkaan kirjoitettu, niin toivoisin itselläkin olevan. Olen miettinyt näitä paljon ja minulla on hyvä ystävä, joka kuulostaa sinulta. Olen hänen kanssaan jutellut ja hänellä oli hyvin onnellinen, normaali ja tasapainoinen lapsuus. Tästä sitten teimme päätelmiä, että lapsuus voi tehdä vahvaksi ja hyvin immuuniksi vähättelijöille.

      Noh meillä on erilaisia lapsia ja eihän tuo tietenkään aina päde, toinen nuorimmista on hyvin herkkä ja toinen vahva kuin mikä ja samassa perheessä ovat kasvaneet. Eli mikä tekee toisesta ihmisestä vahvemman kestää vähättelyä, niin että ne valuu kuin hanhen selästä ja toisen ei. En tiedä.

      Itse olen kuullut näitä muksusta asti ja on tullut herkät tuntosarvet, mikä on raskastakin itselle. Moni juttu on vaikuttanut kokonaisuuden summaan.

      Eriävät mielipiteet ja tiiviit keskustelut ovat äärimmäisen mielenkiintoisia ja antavat kovasti. Ihmiset voivat olla sulassa solussa ja olla täysin eri mieltä ja ymmärtää mistä toinen tulee. Tämä on rikkautta. Me ihmiset olemme vaan aika huonoja ilmaisemaan eriäviä mielipiteitä joko nätisti tai siinä pelossa, että loukkaamme toisiamme. Maailmaan mahtuu kyllä puhetta. :)

      Totta tuo, että joskus juuri vertauksista voi saada ajattelemisen aihetta ja monesti voivat olla totta, en tätä kiellä yhtään.

      Raha on haastava aihe ja ihmiset voivat tehdä aivan outoja olettamuksia vaikka tulojen perusteella, kun tulisi ymmärtää myös vastuut ja menot eli loppusumma.

      Olet niin oikeassa ja joskus olen sanonut juuri noin ja tulos on ollut suuri hämmästys ja hiljaisuus. Mutta on myös ihmissuhteita, joissa ihminen ei ole koskaan väärässä, ei ota vastuuta omista tekemisistään, on aina oikeassa, tälläisen ihmisen kanssa on mahdotonta selvittää asioita.

      Oikein ihanaa viikon jatkoa ja minusta on mukavaa saada tänne juuri erilaisia ajatuksia, se virkistää. <3

      Poista
  25. Turhan hyvä muisti täälläkin. Muistan kyllä ärsyttävän hyvin joidenkin ääliöitten (hups!) suustaan päästämät sammakot, joko tahattomat tai -mitä ilmeisemmin- tahalliset. Pistää vihaksi, vielä aikojenkin päästä, etten antanut samalla mitalla takaisin. Niin, ja todellakin se mietityttää, mitäköhän vastapuoli meinaisi, jos latelisin vastaavia "totuuksia" päin hänen naamaansa. Ehkä joskus kokeilen? Tähän mennessä hyvä kotikasvatus on kyllä tehokkaasti estänyt moisen käytöksen minulta. Joka tapauksessa; hyvää ja aurinkoista kevään jatkoa sinulle, Tiia! Toivottelee Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja anna vaan sen kotikasvatuksen toimia jatkossakin. Kenties juurikin vaan kysyt, että miksi noin sanoit ja sanasi loukkasivat minua. Ihminen joka vähättelee ja jolle laukoo takaisin, ei välttämättä opi mitään vaan ei ymmärrä omaa sanomaansa ja kaiken kukkuraksi kokee sinut ilkeäksi. Näitähän on, jotka eivät ota mitään vastuuta omista sanoista tai tekemisistään. Kokevat sitten taas, että onpahan maailma ilkeä paikka, kun sanot vaan takaisin.

      Suora kysymys miksi on aika aseistariisuva ja saa toisen hämilleen.

      Ihanaa viikon jatkoa Sari ja aurinkoisia ajatuksia sinne. <3

      Poista
  26. Rakas anoppisi osaa sijoittaa sanat hyvin, juurikin niin kuin ne vaan on. Norsunmuistia en taida omata, hyvä niin vaikka kärsinkin sanansäilistä kun ihan sydämen omistava ihminen tietääkseni olen. Joskus aiemmin paukautin takaisin ja pahasti, jätin suunsoittajat ihan omiin oloihin sen jälkeen. Nyt koitan vältellä viimeiseen asti känkkäpäitä, en vaan jaksaisi. Elämässä on niin paljon muutakin että tyhjänpäiväinen kiusaaminen on tyhmää, tosi tyhmää. Kumpa otsassa olis merkki joka osoittaisi ihmisen oikean minän esim. ääliö, kiva, ihana, kiltti, känkkä, kiukuttelija jne. silloin voisi hyvin luovia ja olla ottamatta kontaktia sellaisiin joiden kanssa tietäisi tulevan suukopua ja möllötystä. hmm.. voi pahus omassa otsassa varmaan välillä kyllä vilkkuisi varoitusvalo. Auttoiko lumipallo? <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sama, nuorena jaksoi vielä taistella ja uhmata, nyt kaipaan rauhaa ja en mitään draamaa, en riitaa, en mitään.

      Hih voihan merkki sentään, mutta ehkä meillä kaikilla on ne pahat päivät ja silloin olisi otsassa hyvä tuollainen lappu, niin eipä kukaan lähestyisi sitten meikäläistäkään, kun on ikävä päivä.

      Lumipallo todellakin auttoi ja kohta uusiksi. ;)

      Ihanaa viikon jatkoa Onneli. <3

      Poista
  27. Yritän ohittaa kommentit, jotka ehkä loukkaakin mua. Mutta en unohda niitä, kun huomaan eräiden viljelevän niitä koko ajan. Joskus haluaisin vastat yhtä kipakasti, mutta mitä se auttaisi. Jotakin ihmisiä ei vaan voi heittää pois elämästä ja yritän edes itse olla asiallinen. Kun oikein ottaa tiukkaa, alan kiertää taloa ja puhisen nurkan takana.
    Tälläinen kierroitunut mummo ei vaan osaa elää maailmassa oikein ja muille sallitakoon mun opastaminen. Kipeetähän se tekee, mutta mulla on paksu ihrakerros ja se kestää ;)
    Ihanaa loppuviikkoa sinulle Tiia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin on totta, että joitain ihmisiä ei voi siivota elämästä ja se tekee elämästä välilä surullista ja haastavaa, kun tulee ottaa vastaan näitä iskuja aina vaan.

      Marketta, en kestä sua, olet ihana ihminen ja kenellekään ei ole oikeutta sinua loukata, ei kenellekään. Hyvä vaan jos on suojakerrosta kuule, niin on minullakin.

      Halauksia sinulle. <3

      Poista
  28. Voi Tiia, mikä ihana vuodatus! Jotenkin niin terve ja positiivinen keino purkaa omaa ärsyyntymistään loukkaamatta muita. Ihailen sua, kun osaat ärsyyntyäkin positiivinen pilke silmäkulmassa <3

    Mulla sinne norsun muistiin on jääneet kommentit, jotka on kohdistuneet mun äitiyteen. Se on sellainen asia, johon törkkäämistä en unohda, vaikka haluaisinkin. Muuten en kovin pitkään muistele ikäviä sanoja. Täytyy sanoa, että mä en niinkään loukkaannu ilkeistä sanoista kuin siitä, että joku tieten tahtoen haluaa olla mulle ilkeä. Se on asia, joka aina yllättää ja mykistää niin, etten osaa edes sanoa mitään nasevaa vastaan. Ehkä hyvä niin; ei olisikaan kiva olla ilkeä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu huumorilla mennään ja aika monesta jutusta voi löytää sen hassun puolen ja itselle aina saa nauraa, ei muille. <3

      Juu niin totta, ei ne sanat, koska nehän nyt on höttöä ja kyllähän me itse tiedetään keitä ollaan ja missä mennään vaan juuri se, miksi toinen ihminen haluaa loukata, se tuntuu ikävältä.

      Hyvä niin, ei alennuta samalle tasolle. <3

      Ihanaa viikon jatkoa Hanna. <3

      Poista
  29. Vaikka olen tunnetusti hajamielinen ja olen unohtanut kokonaisia ihmisiä, siis esimerkiksi että eräs ihminen on ollut MINUN ystävä nuoruudessa, eikä vain 'kaverin kaveri' mitä aikuisiällä luulin, kunnes hän postasi vanhan valokuvan minusta hänen kotonaan. Olin ihan äimänä 'missä tää on otettu? En muista koskaan käyneeni teillä' ja saaden vastaukseksi 'mehän oltiin meillä melkein joka viikonloppu' - niiiin, norsun muisti on ikäviin asioihin ja kommentteihin. Mistähän se johtuu? Mutta muistan myös mummini neuvon : viisas on hiljaa. Jos hänelle joku joskus oli epäkohtelias tai piilokettuili, mummi vain hymyili. Muistatko Ally McBealin, jossa John Cage käytti hymyterapiaa aina kun joku pahoitti sen mielen? Sama taktiikka :D Eli ei muuta ku suunpielet korvia kohti vaikka kuin simona ärsyttäisi.
    https://vimeo.com/90393695 video mallina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou no mitenhän noin on käynyt. ;) Ihana tuo linkki, katsoin ja hei kuule alan harjoittamaan tuota, ihan ehdoton, miten en tätä muistanut, vaikka katsoin sarjaa minäkin. En sitten mennyt omaksumaan. ;) Hih.

      Kiitos tästä Hanna ja ihanaa viikon jatkoa. <3

      Poista
  30. Olen sinut sen ns. puutteeni kanssa kanssa, että en hyväksy kaikkea, vaan olen harkinnalla valinnut tietyn asenteen niitä kohtaan, jotka ovat kohdellet huonosti minua tai yleisesti ottaen käyttäytyvät huonosti muita kohtaan. Asioin tarpeen vaatiessa asiallisesti, mutta vain välttämättömimmän osuuden ja eleettä ja asian hoitamiseen keskittyen. Ja jos ei ole pakko olla tekemisissä, en ole. Ja tän olen yleensä tehnyt myös selväksi näille tapauksille. Sekä muiden huono kohtelu, kiusaaminen, että myöskin välinpitämätön vapaamatkustaminen, jossa ihminen heittäytyy joka asiassa vaivihkaa veltoksi katselijaksi, ei hoida hänelle kuuluvia asioita, jolloin muut saavat koko ajan paikata tai korjata tämän vapaamatkustajan puolesta, on kieltämättä hyvin ärsyttävää. Tässä on mielestäni kyse muiden hyväksikäyttämisestä, ei niinkään osaamattomuudesta, vaan välinpitämättömyydestä. Jos vaan pystyy valitsemaan, en myöskään hakeudu tällaiseen seuraan. Kaikkien kanssa varmaan pystyy tulla asiapitoisesti toimeen ja niellä ärsytyksensä, mutta jos koskaan ei laita millekään huonolle tai väärälle käyttäytymiselle rajaa, niin se ei siitä vaan yksinkertaisesti tule kivaa systeemiä kellekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostat minulta, juuri näin. <3 Enkä voi olla vaan aidosti tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat vähätelleet, vältän mieluiten.



      Olet ihan oikeassa, että itseäänkin käy syyttäminen, rajat on hyvä laittaa, eikä vain niellä. <3

      Vapaamatkustaminen onkin oma lukunsa ja tälläisiin ihmisiin en muista törmänneeni oikeastaan lainkaan.

      Oikein mukavaa viikon jatkoa ja kiitos viisaista neuvoista. Olen myös samaa mieltä ja ei ihmisten tarvitse tykätä toisistaan ja he voivat silti moikata ja vaihtaa kuulumiset asiallisesti, tämä on sitä hyvää kotikasvatusta.

      <3

      Poista