maanantai 30. joulukuuta 2019

Yksi ihan pimeä juttu ja muutama erittäin mukava!


No nyt on ehditty kuvata mukikamulta saadut kaksi mukia vielä ja pakkohan kuvat tänne blogiin on tuikata, sillä on ne niin komiat ja kauniit mukit. Olen joskus muuten miettinyt, että miksi esimerkiksi Maria Guzenina seuraa meikäläistä Instassa ja tavallaan tähän voisi vastata miettimättä, että miksipä ei, yhtä hyvin, kuin miksi seuraa, koska ihan tavallinen ihminen Mariakin on.  

Mutta tänään huomasin Marian tykänneen Kääpiöiden iltasatuhetkimukikuvasta Instassa ja sanoin miehelle, että jos Mariakin on Disneyfani tai ainakin Disneymukifani. No oli niin tai näin, monet Disneyfanit saattaa tykätä näistä mukeista, koska näissä on aina suoraan leffoista  kivat kuvat, jotka voi vedota vaikka siihen sisäiseen lapseen. Kivaa on, että kyllä näistä mukeista miltei viikottain tulee jotain positiivista kommenttia Instan puolella ja kysymyksiä mistä näitä saisi ostaa. 

Harmi kyllä ainoa paikka on kirpparit ja eBay, sillä mukien valmistus on lopetettu joskus vuonna 2008. Siksi aivan erityisesti on kultakimpaleitakin mahtavampaa saada hyppysiin mukeja, joita ei entuudestaan ole omistuksessa tai edes nähnyt, kuten näitä kahta. Voi mukikamusein, toivottavasti tiedät miten paljon iloa olet tänne tuonut. 



Jouluna Pomar-kengät lähetti jouluisan paketin, jossa oli nämä Saana huopakengät sävyssä Frost felt ja Myssyfarmin MUFFI pipo. Pakko todeta, että nämä huopikkaat tuntuvat jalassa aivan pehmoisilta tohveleilta, huopa lämmittää polviin asti pakkasellakin, kuin jalat uinuisivat ihanan lämpimässä pumpulisessa pesässä ja grip-pohja pitää huolta, ettei ole liukkaat jäisellä säällä.

Pakko on vinkata teille näistä kenkuleista, joita löytyy myös sävyissä; sininen, beige ja punainen, että huopikkaat ovat nyt vielä hyvässä alessa ja lähtevät hintaan 125,30e, 179e sijaan. 

Kyseessä ei ole mainoslinkki, eli ei ole seurantaa, enkä hyödy ostoksistanne mitään. 

Myssyfarmin pipo on mummojen kutoma ja oman MUFFI pipon taustalla on hauska tarina, kenelle MUFFI pipo on suunnattu. 

Nyt on mahdollista suosia suomalaista huippulaatua, Pomar kenkuleiden ja Myssyfarmin pipojen kautta. 

*Muhkeat Muffit juhlistavat ulkopuolisuutta voimavarana. Heitä, jotka eivät tarvitse muita taakseen. Heitä, jotka kulkevat omia polkujaan. Heitä, jotka eivät pelkää rikkoa kaavoja. Ja hei, kuka oikeasti haluaa olla keskinkertainen?

Myssymummot ovat paikallisia eläkeläisrouvia, joille kutominen on intohimo. He ovat erottamaton osa Myssyfarmia ja koko brändin suola. He eivät ole kiikkustuolissa istuvia perinteisiä mummeleita, vaan aktiivisia eläkeläisiä, jotka tykkäävät myös matkustaa, hoitaa jälkikasvua, käydä tansseissa - ja onpas Terttu-mummo luvannut kokeilla suppailuakin!
Ainakin kerran kuussa kokoonnumme farmille ompeluseuroihin kahvittelemaan, juoruamaan - ja nauramaan. Samalla tietysti jaetaan uusimmat neulontavinkit ja otetaan uudet mallit työn alle.
Myssymummot ovat nähneet elämää ja niinpä he taitavat neuloa jokaiseen myssyyn vähän elämänviisauttaan mukaan. Mummot ovat ylpeitä työstään ja niinpä voit löytää heidän signeerauksensa ostamastasi Myssystä.

HALUAISITKO SINÄ MYSSYMUMMOKSI? LUE TÄMÄ:

“Myssyfarmi on maatilalähtöinen designyritys Pöytyän Vistolan kylältä. Kaikki Myssyt neulotaan käsin paikallisten Myssymummojen puikoissa paikallisten suomenlampaiden luonnonmukaisesta villasta. Farmilla kaikki on aitoa ja alkuperäistä, eikä Pöytyä tiettävästi ole mikään muotimaailman polttopiste. Täällä on todella viileää lähinnä talvisin, ja kenties juuri siksi paikalliset rouvat osaavat kutoa maailman hienoimpia Myssyjä.”


Vanha kantatila on kuulunut Rauhansuun suvulle 1780-luvulta lähtien ja tiettävästi molempien suvut ovat viljelleet maata Pöytyällä jo vuosisatoja sitä ennen. Myssyfarmi on perustettu 2009 isäntäväen muuttaessa tiluksilleen.
Kaikki Myssytuotteet neulotaan käsin täällä Pöytyällä paikallisten Myssymummojen puikoissa. Uniikki villalanka on peräisin luonnonmukaisilta suomenlampailta. Maksamme villasta lampurille reilun hinnan ja pystymme nimeämään kaikki luomutilat, jotka toimittaat meille villaa. Villa pestään ja kehrätään Suomessa, ja langat värjätään käsin farmilla. Siinä missä tekstiiliteollisuus yleisesti ottaen kuormittaa ympäristöä, meidän konseptimme luo hyvinvointia.
Myssy on sitten aivan eri asia kuin pipo, sillä päähine hengittää, hylkii likaa ja kosteutta, ja saa käyttäjänsä hehkumaan. Eikä tukkakaan latistu.

*Pieni Myssysanakirja meille kantasuomalaisille:

Myssy = Meidän aidosti luonnonmukainen villapäähine, jollaista et ole nähnyt koskaan aiemmin.
Isäntä = Itse viljelijä. Meidän tapauksessamme Janne, jonka käsistä koko konsepti on lähtöisin.
Emäntä = Maatalon valtijatar. Meidän tapauksessamme Anna, luova designeri.
Lammas = Meidän tapauksessamme vapaasti laiduntava luonnonmukainen suomenlammas, jonka villa on ennennäkemättömän pehmeää.
Myssymummo = Paikallinen eläkeläisrouva. Äärimmäisen lämminsydäminen ja kädentaidoissaan ennennäkemätön.
Pöytyä = The Paikka. Saattaa ulkopuoliselle näyttää ei miltään, keskellä ei mitään. Mutta meillä on täällä kaikki mitä tarvitaan maailman täydellisimpien Myssyjen valmistukseen.
Kävimme mieheni kanssa tällä viikolla Maximissa katsomassa Thomas Ledinin kipaleiden mukaan tehdyn musikaali iloittelun "En del av mitt hjärtä" ja tykättiin kovasti. Suosittelen kaikille romanttisista hömppäkomedioista pitäville, te jotka tykkäätte myös musikaaleista ja Thomas Ledin faneille ihan ykkösleffa. Leffasta tuli kepeä olo ja todella hyvälle mielelle. 

Elokuva on romanttinen komedia ja ihan täyttä hömppää, mutta jos tekee mieli laittaa aivot narikkaan ja antautua musiikin pauloihin ja harmittoman hauskaan hassutteluun, niin tässä oivallinen hyväntuulen elokuva juuri sinulle. 

Maximissa on kiva käydä leffassa, upottavat vanhanajan nojatuolit ja rauhallinen tunnelma ovat mieleen. Maximiin ei jostain syystä eksy paljon teiniyleisöä, jotka kikattavat ja ovat koko ajan kännykällä. Ihan eri meno, kuin esimerkiksi Tennispalatsissa. Juu ja ei ole teinejä mitään vastaan, perheessä on teinejä, itsekin oltu kikatteleva teini, mutta iän tullessa sitä vaan arvostaa tälläisiä seikkoja, kuten hiljaisuus elokuvissa. 



Sitten siihen aivan pimiö juttuun. Meikäläisestä on tehty deittisivustolle feikkiprofiili. Asia tuli ilmi niin, että eräs mies otti Facebookin mesen kautta yhteyttä, kertoen ettei pystynyt ottamaan deittisivuston kautta yhteyttä. 

Luonnollisesti kerroin hänelle, ettei kyseinen 44 vuotias minun nimellä varustettu nainen Savitaipaleelta ole minä. Tämä kyseinen herra pahoitteli kahteen otteeseen häiriötä. En nyt ota kantaa, onko tämä joku satunnainen feikkiprofiili, joita ilkeät yritykset touhuaa vai liittyykö tämä jopa Anonyymin ajojahti tapaukseen

Joka tapauksessa identiteettivarkaudesta lähtee kiihkoilematta rikosilmoitus ja samaan syssyyn lähtee kaikki muukin nettikiusanta, jos sattuisi vaikka olemaan sama henkilö tai samat henkilöt kyseessä. Tekeekö poliisit mitään, se on oma lukunsa, tunnenko olosta kiihtymystä tai suuttumusta, niin en tunne. Taidan olla jo täysin turtunut nettimaailman hulluuksiin. 

Kuitenkaan tälläinen identiteettivarkaus ei ole millään lailla oikein, joten rikosilmoitus. Jos joku on luonut profiilini kiusalla, muistuttaisin, että tässä samalla loukataan näitä miehiä, jotka ottavat yhteyttä minuun treffien toivossa. Vaikkakin kyseisellä henkilöllekin joka otti yhteyttä sanoin, ettei hän ole tehnyt mitään väärää, enkä minäkään ole tehnyt muuten mitään väärää vaan profiilin luoja on ainoa henkilö, joka on tehnyt väärin. 

Mutta kuitenkin oli taho kuka tahansa, on väärin pelailla ihmisillä ja ihmisten tunteilla. Joku on saattanut laittaa juuri vaikka rankan eron jälkeen itsensä alttiiksi ja deittisivustolle ja vihdoin rohjennut ottaa yhteyttä ja mitä löytyy vastasta, feikkiprofiili. Eli kyllä tämä kaikkein kurjinta on näille miehille, jotka ottavat yhteyttä mahdollisten treffien toivossa ja jos kiusaaja haluaa kiusata minua, niin toivoisin, että kiusaaja ymmärtää asian vakavuuden, että tässä loukataan jo useampien ihmisten tunteita. 

Noh asia etenee poliisin käsiin ja odotellaan.

Mutta oikein leppoisa ja hyvä viikko takana, lomailua, lepoa, leffailua ja pariin kertaan sushittelua. Koko perhe on lomalla ja se on ihana asia. <3

Huomenna paljukamut tulevat meille uudenvuoden viettoon ja katsotaan sitten sen jälkeen, että luvataanko sitä jotain uudelle vuodelle vai eikö luvata, kuten ei viimekään vuonna, vanhoista lupauksista ja niiden sortumisesta jo oppineena. 

Miten siellä vietetään uuttavuotta, aiotteko valmistaa herkkuruokia? Onko ollut huopikkaat tai on? Lapsena aina haaveilin huopikkaista, mutta en saanut, koska ne oli kuulemma niin liukkaat eli vaaralliset. Oletko kohdannut identiteettivarkautta omalla kohdalla tai läheisen tai jotain muuta vastaavaa rikollista toimintaa, josta kertoa?

Sydämellistä uuttavuotta kaikille. <3

lauantai 28. joulukuuta 2019

Muutama lahja vielä ja jotain ällöä tapahtui ennen joulua!

Nyt on onnellisesti joulu takana ja kummasti alkaa jo tältä haahuilulta kaipaamaan arkirytmejä takaisin. Haahuilu on tosin ollut tervetullutta ja on ollut mukavaa höpinöidä yön pikkutunneille asti. 

Tapaninpäivänä tulivat aikuiset lapset puolisoineen ja vietimme mahtavan illan syvällisiä jutellen. Kyllä taas pohdittiin maapallon tulevaisuutta, elämän syntyä, kuolemaa, kuoleeko ihmiset jonain päivänä sukupuuttoon kuten aikoinaan dinosauruksetkin. Aina kun eläinpopulaatio kasvaa liian suureksi, tapahtuu luonnonmukaista harvennusta, näin käynee meille ihmisillekin. Jutut meni syvälle, muttei synkälle tielle. Oli mielenkiintoista pohtia mikä oli se kehityksen vaihe, joka on johtanut ihmisen tähän nykyiseen oravanpyörään. 

Muksuilta tuli ihania lahjoja. Aikuiselta tyttäreltä yllä oleva Indiskan muki, hihi jo toinen muki tänä jouluna. Geisha konvehteja, joista mieleen tuli muisto, kun tytär oli pienempi ja joskus koulusta tullessa toi omilla rahoilla ostetun Geisha patukan, mikä oli liikuttavaa ja sydäntä sykähdyttävää. Ihana tytär. 
Ystävä toi purkkihullulle 30 vuotta vanhan aivan mielettömän kaakaopurkin. Naureskeltiin siinä samalla, että 30 vuotta on todella pitkä aika, mutta apua 30 vuotta sitten oli 90-luku. Kääks ja sehän oli vasta eilen. 
Pojan puoliso oli tehnyt meille kauratyynyt, mikä oli aivan mahtavaa, sillä omaan anopilta saatuun kauratyynyyn on tullut reikä.

Kahvimukihöperölle kahvimukikuosilla ja perhokalastusta harrastavalle miehelle uistinkauratyyny. Olen jo käyttänyt näitä, sillä valvominen toi mukanaan päänsärkyä. Ihan parasta jomottaville lihaksille, päänsärkyyn tai kun flunssassa aina särkee niskaa. Ei ole elämää ilman kauratyynyä. 
Kyllä moitittiin huonoa tuuria, sillä päivää ennen aattoa alkoi jääkaappi taas löyhkäämään juustonaksuoksennukselle. Vanhastaan jo tiedettiin mikä on vialla eli jääkaapin takana olevaan säiliöön on kertynyt vettä ja jääkaappiällötystä.

Aikaa ei ollut ennen aattoa irrottaa jääkaappia tiukasta kolostaan ja alkaa puhdistamaan tuota haisulootaa ja tyhjentämään jääkaappia. Aattona meillä tuoksui sitten monet tuoksukynttilät ja raikastimet ja joulupäivänä ryhdyimme useamman tunnin hommaan. Menihän se joulupäivä niinkin. Sillä samalla kun tuo haisuloota oli putsattu, niin totta kai kannatti pestä koko jääkaappi ja jääkaapin hyllyt. 

Voin vaan sanoa, että tuo jääkaapin poistovesiaukon lootan näky oli jälleen hyytävän ällöttävä. Olen tästä aiheesta kirjoittanut aiemmin postauksen ja ehkä taisin jopa kuvata silloin tuon karmaisevan lootan, mutta en kyllä tällä kertaa pystynyt, huh kauhistus mikä näky ja haju. Oikeasti kuin homehtunut juustonaksukasa, jonka päälle olisi vielä oksennettu juustonaksuoksennusta. Yök. 

No nyt on hyvän tuoksuinen jääkaappi ja puhdas ja taas kerran muistutus siitä, että muista itse putsata tuo takana oleva laatikko kerran vuodessa, eikä ennen kuin se alkaa löyhkäämään kaatopaikalta ja kalanraadoilta. Loppupeleissä tuli vielä älyttömän hyvä fiilis jääkaapin siivoamisesta, joka olisi ollut edessä muutenkin. 
Savukalasta tehtiin lohipastaa nuorisolle ja samalla hieman lihapiirakkaa kylkeen. Lihapiirakasta tulee erityisen makoisaa, kun laittaa pussillisen juustoraastetta lihariisiseokseen ja myös pari ruokalusikallista kermaviiliä. Mehukasta ja maukasta. 
Oli niin kiva tapaninpäivä vaikka löyhkäävän jääkaapin vuoksi joulupäivä oli hieman hanurista. Miten siellä, vieläkö maistuu jouluruoka vai ollaanko herkuteltu muilla herkuilla jo? Oletteko te putsanneet poistoaukon säiliötä ikinä?

Sydämellistä viikonloppua kaikille, lähdetään miehen kanssa tästä vähän leffaan ja syömään ja viedään toinen tytär stadiin yökylään. <3

torstai 26. joulukuuta 2019

Joulu tunnelmia ja mitä pukki toi lahjaksi

















Olipa meillä kiva ja tunnelmallinen jouluaatto vaikka aikuisia lapsia puolisoineen jäimme kaipaamaan. Mutta onneksi aikuiset lapset tulevat puolisoineen vuorollaan tänään meille yökylään ja viettämään tapaninpäivää. 

Mahtavaa oli, että 98-vuotias mummi jaksoi tulla ja selvästi nautti olostaan ja sain samalla mummin kutritkin leikattua. Appiukkokin saatiin joulua viettämään eli vanhuksista vain anoppi ei jaksanut tulla ja kävimme anoppia tervehtimässä ennen joulua. Mukana menossa oli täti ja isä ja isän vaimo eli meillä oli oikein ihana kokoonpano, sillä jouluna sitä toivoo mahdollisimman monen rakkaan olevan mukana joulunvietossa. 

Facebook muistutti, että viimeksi 4 vuotta sitten, meillä on ollut kaikki lapset, tädit, oma mummi ja molempien vanhemmat saman katon alla eli todella iso joulu. Mutta koska uusperheessä vanhempia on tuplamäärä ja lasten puolisoiden vanhemmat, niin aikuiset lapset kiertää jouluisin tasapuolisesti vaihtaen vuorovuosin aatot, joulupäivät ja tapaninpäivät. 

Jonain päivänä varmasti haluavat viettää jo ihan omaa joulua, eli nautitaan täysillä niin kauan, kuin haluavat käydä meillä. 

Kilttikin sitä selvästi ollaan oltu, sillä pukki toi tänä vuonnakin aivan ihania lahjoja vaikka emme muka ns. aikuisten kesken vaihda lahjoja lainkaan. Tuli porotyynyä, Pipstudion aterimia, Elton John kirjaa, kynttilätuikkuja, upea uusi unikkomuki, suklaata, herkkukahveja, hilloja, mummilta tulossa villasukkia ja unohtamatta Fazun tryffeleitä, joita juuri ennen joulua muistelin kaiholla, että saisipa lapsuuden herkkuja ja valmistetaanko niitä edes enää. Muistan erään joulun lapsena, kun ahmin tryffeleitä niin paljon, että oksensin vessan lattialle. 

Eilinen päivä meni leffoja katsellessa ja jouluruokia nauttiessa ja tänään iloitaan aikuisten lasten seurasta. Tuntuu, että joulu taas lipeää käsistä. Lapsuuden aattohan kesti ikuisuuden, heh ainakin siihen lahjojen saamiseen saakka. ;)

Miten siellä on joulua vietetty ja millä kokoonpanolla? Toiko pukki jotain kivaa, tapahtuiko jotain yllätyksellistä? Mitä vaan teidän jouluun liittyvää olisi kiva kuulla. Sydämellistä tapaninpäivää kaikille. <3


tiistai 24. joulukuuta 2019

Hyvää joulua!


Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
”Puh!”, kuiskasi hän.
”No mitä?”
”Ei mitään”, sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
”Tarkistin vain että olet siinä.”
”Nasu: Miten rakkaus kirjoitetaan?
Nalle Puh: Sitä ei kirjoiteta, se tunnetaan sydämellä.”
”En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa...” sanoi Puh katsoessaan Ristoa ja Nasua ”...paitsi ystäviä...”

”Parasta ei ole hunaja, vaan hetki ennen hunajaa.”



Katsoimme mieheni kanssa eilen jouluvalmisteluiden päätteeksi Ad Astra elokuvan. Leffan sanoma opettaa, että joskus pitää mennä kauas, ymmärtääkseen mitä kaikkea on lähellä. Joulu merkitsee täällä rakkautta, perhettä ja lähimmäisiä. Ei tarvita muuta. 

Jouluna tulee mietittyä yksinäisiä ihmisiä. Olen joskus viettänyt joulun ihan yksikseni, mutta vapaasta tahdosta. Se on täysin eri asia, kuin pakollinen yksinäisyys. Tähän ei löydy sanoja, mutta toivottavasti jouluna mahdollisimman moni saa rakkautta osakseen.

Toivon kaikille teille rakkaudentäyteistä joulua, iloisia hetkiä ja joulun viettoa lähimmäisten kanssa. Kiitän myös kaikkia teitä siellä, sillä Nalle Puhin sanoin, "jokainen päivä vietettynä teidän kanssa, on ollut lempparipäivä."

Hyvää joulua kaikille parhaiden jouluvideoiden kera. Joulussa on sekin hauskaa, että silloin saa oikein luvan kera taantua lapseksi. 

 <3


sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Best nine on Instagram 2019

Aika on muistella hieman tätä vuotta yhdeksän parhaan instakuvan kautta. Ok olen varmasti Instassa muistellut meidän hääpäivää ja maistraattikuvakin on päässyt mukaan. Ensi vuoden maaliskuussa tuleekin yhdessä 20 vuotta.  Tätä nyt toki kaikki tämän ikäiset koko ajan hokee, mutta mihin kaikki tämä aika hujahti?

Yhteisiin vuosiin on mahtunut kuusi kotia, viisi vuotta ulkomailla kahdessa maassa, neljä lasta, häät Latviassa, vihkiminen Helsingissä maistraatissa. Paljon on annettu, mutta on ollut myös surua paljon, sillä niinhän se elämän vuoristorata menee, on iloa ja surua ja välissä arkea. 

Ystäviltä ja sukulaisilta 50 vuotislahjana lahjakortti Minna Parikan myymälään ja Parikat muutenkin ovat päässeet kahden suositun kuvan joukkoon eli selkeästi Parikat ovat todella tykättyjä. Onnesta soikeana olinkin, sillä sain kerralla ostettua kolmet Parikat ja apua lisää Parikoita himoten. Tämä oli oikea jymylahja ja haaveitten täyttymys. 

Pikkuserkuilta 50 vuotislahjaksi sain ilmalennon Föönissä, joka oli järjettömän jännää ja hauskaa eli suosittelen ihan kaikille. On mahdollisuus voittaa omat pelkonsa ja huomata, ettei ole pelottavaa lainkaan. Tämä oli astronautin unelmaelämys. 

Vappukuvakin on päässyt mukaan ja meillä olikin oikein aurinkoinen vappuaatto ja skumpat kilisteltiin merenrannalla iloisissa merkeissä.

Vuoden ehdoton kohokohta oli tyttären häät meidän pihalla. Yksi sykähdyttävämpiä hetkiä elämässä, joka taitaa liimata kiinnittää meidät tähän taloon ikuisiksi ajoiksi. Miten näiden muistojen ääreltä voi koskaan muuttaa pois, uuteen kotiin? 

Ostamastani KappAhl mekkokuvasta on myös kovasti tykätty, Pieni talo preerialla tyyppinen mekko taisi olla monen mieleen. 
On muuten yllättävää miten paljon yhteen vuoteen mahtuu tapahtumia, elämää, vastoinkäymisiäkin, jos alkaa mennyttä vuotta oikein urakalla muistelemaan. Noin muuten sitä tuumii, nooh ei tapahtunut paljon mitään, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa, muisti se vaan tekee tepposia.  Tapahtui taas paljon ja asioita joista saa olla nöyrän kiitollinen.

Blaah olen venyttää vatkuttanut täällä pölyrattiin tarttumista. Jihhuu kinkku on ostettu ja piparkakkutaikinat. Kohta pölyratti viuhuu ja pesukone, illalla piparkakkutehdas ja ehkä tänään jopa kinkunpaisto. Huomenna imurointi, lattioiden pesu, paketointi ja ruoanlaittoa. Ehkä tällekin laiskurille syntyy joulu kuitenkin ja onneksi on ahkera mies, yhdessä kivempi tehdä joulua. 

Miten siellä jouluvalmistelut, onko kaikki jo valmista. Oletko viimetippaan laittaja vai ajat sitten kyhääjä. 

Ihania joulutohinoita kaikille ja teille, jotka ette vietä joulua, sydämellistä viikonlopun jatkoa. <3 Niin ja täällä on kova kissanpennunmetsästys päällä, saa vinkkailla kissanpennuista vaikka saattaa olla, että oikea on ehkä löytynyt, hih. 

perjantai 20. joulukuuta 2019

Hyvät hyssykät mikä joululahja, arvonnan voittaja ja haaveissa kissanpentu ja sarjavinkkejä!

En ole mikään itkijä pilli eli itkupilli, mutta kun Disney-mukikamu lähetti jouluksi ja synskäylläripylläriksi kolme Disney klassikkomukia, siis kolme! Myönnän, että aloin poraamaan, toki sillä lailla sivistyneesti ja sisäänpäin kääntyneesti. En muuten muista milloin olisin itkenyt oikein hevisti valtoimenaan vaan kyllä se sellaista hiljaista nyyhkintää aina on. 

Mutta nämä mukit, apua miten ihania. Alla pahvilaatikot mukeista, en vilauta kahta muuta sen enempää, koska en ole vielä niitä ehtinyt kuvaamaan. Mutta näissä kaikissa on kääntöpuolessa eri kuvat kuin mitä esimerkiksi laatikoissa näkyy. Kaksi mukeista on valmistettu vuonna 2002 ja yksi on vielä vanhempaa sarjaa, jolloin vuosilukuja ei vielä laitettu. 

Omg, mikä lahja ja se, että toinen ajattelee, mikä voisi olla liikuttavampaa. Seuraavaksi onkin taas minun vuoroni yllättää mukikamu. Viimeksi lähti Brunbergin sukulaatia ja kosmetiikkaa hemmotteluun, mitähän hemmottelua keksin mukiystävän tammikuisille synttäreille. 

Täällä vielä vähän tarinaa, miten mukiystävän kanssa olemme tutustuneet toisiimme, jos tämä juttu tulee hieman oudosta kulmasta ja uutena asiana. :) Elämä on taruja ihmeellisempää!

Miten suloinen ja hyvää mieltä tuottava joulumuki! Mahottoman spoodelsson. 
Sitten vielä essence meikkiarvonnan voittajaan: tällä kertaa voitto osui nimimerkille Marjo. Marjo laittaisitko sähköpostia osoitteeseen tiia68@gmail.com, jos ehtisin vaikka maanantaina nämä vielä postiin nakkaamaan. Hurjasti onnea voitosta ja sydämelliset kiitokset osallistujille, teitä oli valtavasti eli essence arvontaa pitää saada ulos pian uudelleen. 

3 arpaa kiitos. Ei ole tuttuja kempsutuotteita, vielä. Mukava on lukea kaikkia antamiasi vinkkejä mekoista ja meikeistä. On säästänyt aikaa, kun vinkit ovat tulleet kuin tarjottimella.

Sitten vielä kissanpentu asiaan. Nyt tuntuu, että olemme valmiita uuteen perheenjäseneen, jonka toivoisimme olevan pieni kissanpentu. Ikää on jo itsellä päälle 50 vuotta, joten en halua tällä kertaa aikuista kissaa ottaa, jotta kissa eläisi meidän kanssa mahdollisimman pitkään, Mitä todennäköisesti myös meidän ihan viimeisenä kissana yhdessä Mikin kanssa, tästä syystä pentu. 

Lisäksi on tunne, että pentua olisi nyt ihana rakastaa, pieni vauva olisi tervetullut kaikkien meidän sylejä täyttämään. Eli jos on vinkata kissanpennusta tässä lähiakselilla, Porvoo-Helsinki-Espoo jne. Niin saa vinkata. Ennen ei ole ikinä ollut väritoiveita, mutta koska elämässä on ehtinyt olla kaksi pikimustaa kissaa ja kaksi ruskearaidallista, niin tällä kertaa toivoisimme jotain erilaista, jotta emme vertaisi kissoja vanhoihin rakkaisiin kissapersooniin. 

Vaikka toki jokainen kissa on omanlaisensa persoona. Nyt vaan tuntuu, että koska kissaa valitaan viimeiseksi kissaksi, niin turkin värivalinnassa saisi hieman toivoa ja meillä on aikaa odottaa sitä oikeaa. Kenties punaraitaista, harmaata tai siniharmaata kissaa olisi kiva käydä katsomassa. 

Sitten vielä sarjauutisiin, sillä jee Captain Picard is back ja saa oman Star Trek sarjan, näyttää jäätävän hyvältä. Milloinkohan tämä laskeutuu Suomen suoratoistopalveluun, jotta saa tätä avaruusiloittelua verkkokalvoille. Löytyykö sieltä Star Trek faneja?

Tänään on Netflixiin ilmestynyt myös kovin odotettu Witcher, joka lähtee katsontaan heti. Jee ja huomenna Star Wars perheen kera, en meinaa pysyä soffallani, kun niin jännittää tytisyttää. The Skywalker Saga 1977-2019, kaikki hyvä päättyy aikanaan. 

Juu ja tiedostan, että tämän blogipostauksen olisi yhtä hyvin voinut kirjoittaa 15 vuotias ja ennemmin kuin vaikka 70 vuotias tai oman ikäinen 50 vuotias. Mutta näillä mennään ja ilon kautta kaikille mukavaa joulua enteilevää viikonloppua. <3




torstai 19. joulukuuta 2019

Mikä kuuluu meidän joulupöytään aina!

Siitä lähtien, kun tutustuin mieheeni, meidän joulupöytään on aina kuulunut eräs herkku. Resepti on saatu anopilta ja olisiko anoppi tämän herkullisen reseptin bongannut jostain lehdestä aikoinaan? Harmittaa, etten ole ikinä kysynyt mistä tämä resepti on alunperin tullut, sillä se olisi kiva ripaus tähän tarinaan. 
Tätä herkkua on mieheni tainnut taikoa joulupöytään ja ennen meikäläistä ja meidän yhteiseen joulupöytään tämä on kuulunut kohta 20 vuotta. 

Saman tapaisia reseptejä löysin googgeloimalla paljon, mutta en juuri tätä. Mutta jos siellä on joku, joka tämän reseptin tunnistaa, on taikonut tätä joskus pöytään, oli se juhlapöytä, joulupöytä tai muuten vaan, niin vinkatkaa ihmeessä. Jos tämä on vaikka hyvin perinteinen kasariherkku?
Ajattelin jakaa herkullisen reseptin ilosanomaa täällä blogin puolella ja vielä toivoa, jos te siellä kertoisitte jonkun teidän jouluherkun, mikä ei ole kinkku ym. vaan joku tälläinen erilainen, joka kuuluu teidän joulupöytään tai olette nauttineet jossain muualla tai mikä voisi olla kiva lisä joulupöytään, ettei aina olisi ihan ne perinteiset lootat ja kinkku vaan jotain muutakin extraa. 

Anopin lohihyydyke


2tlk tonnikalaa tai lohta
1tlk kermaviiliä
1 iso putkilo majoneesia
1,5dl lihalientä
8 liivatelehteä
1-2 rkl tomaattipyrettä
kourallinen murskattuja katkarapuja
tilliä
mustapippuria
suolaa

Päälle koristeeksi, katkarupuja, tilliä, mätiä

1. Murskaa tonnikala
2. liota liivatelehdet kylmässä vedessä väh.5min
3. Kuumenna lihaliemi ja liota liivalehdet lihaliemeen
4. Sekoita kulhossa kermaviili, majoneesi, mausteet, tonnikala, katkarapu ja tilli
5. Lisää kulhoon lihaliemi/liivate
6. Kaada vuokaan hyytymaan ja nauti mieluiten seuraavana päivänä

Iski sellainen inspiraatio, jos jokaiseen joulupöytään kokkaisi joka vuosi yhden jonkun uuden jutun, oli se sitten makeaa tai suolaista. Eli nyt jos koskaan vinkkejä otetaan mieluusti vastaan, kunhan eivät ole liian monimutkaisia. En ole pipertäjä kokkausten suhteen, enkä muutenkaan, joten jotain suht helppoa, mutta hyvää. Vinkit saa olla myös ei jouluisia. 

Eli mitä vinkkailisit meidän joulupöytään, mikä on sellainen herkku jota rakastat tai haluaisit tehdä, mutta et ole vielä tehnyt? Tätä anopin herkkua suosittelen kaikille kalan ystäville. 
Kivoja joulun kokkailuhetkiä kaikille. <3