lauantai 30. kesäkuuta 2018

Tyylilyylinä metsässä ja herkullinen munakasrulla!

Herkullinen munakasrulla

6 munaa
1dl vehnäjauhoja
6dl maitoa
1tl suolaa
voita/öljyä liraus

Täyte

200g herkkusieniä
1-2 sipulia
170g pekonia
juustoraastetta
pippuria
persiljaa

Paista ensin pellillinen "pannaria" uunissa
Täytä rulla levittäen kaikki, kuin pizzaan ja kääri rullalle
Ripottele päälle juustoraastetta
Käytä uunissa, kunnes juustoraaste on sulanut

Munakasrulla on niin täyttävä, että tästä riittää aamupalaksi, lounaaksi jne, isommallekin porukalle tai perheelle pariksi päiväksi.

Kylkeen hyvä salaatti, johon on vielä puristettu raakaa valkosipulia ja se on siinä!
Lähdettiin taas miehen kanssa metsälenkille ja mies miltei joka kerta kysyy samaa asia, "eikö sulla ole lenkkareita tai jotain, ei noilla Crocseilla varmaan ole niin hyvä kävellä". Koska miehet eivät harrasta korkkiruuvin kieroa vihjailua, niin hän tosiaan tarkoittanee  juuri sitä mitä sanookin, vaikka muuten voisi kyllä epäillä, että saattaisi vihjailla, että mitäs jos lähtisit lenkille vähemmän resuisissa vaatteissa. Kieltämättä yksi rönttöilyn pohjista on tullut saavutettua, ei nyt vielä sentään eriparisilla sukilla, mutta kun toinen sukka ei ole edes oikeinpäin jalassa, niin onhan se tyylipisteiden suhteen aika pohjat jo. 

Säällä kuin säällä lenkillä ja pieni tai rankkakin kesäsade ei haittaa, kummasti virkosi tänäänkin taas mieli ja unihiekat kaikkosi metsäpolulle. Monesti tulee ajateltua, ulkona sataa, ei sitä nyt voi ulkoilla, mutta miksi ei voisi, lämmin kesäsade tavallaan tuntuu aika ihanaltakin ja ilma on happirikasta. 
Tänään meidä poika tulee Tampereelta viikonlopuksi meille eli viikonloppuna vietetään perheen kanssa laatuaikaa, mitä siellä touhutaan tänä viikonloppuna? Hei muistakaa, vielä tämä päivä on aikaa osallistua muhkean juhannuskosmetiikkapaketin arvontaan ja yritän parhaani, että huomenna ehdin jo ilmoittaa arvonnan voittajan, sillä tittidii, huomenna tulee tosi kiva arvonta myöskin, vinkkinä jotain niin miehelle, kuin naiselle. 

Upeaa lauantaita kaikille ja hei munakasrullaan muunlaisia täytteitä, saa vinkkailla!

*Nina Ricci tuoksu saatu pr-näytteenä jo pari vuotta sitten ja Crocsit lahjakassissa vuosi sitten

torstai 28. kesäkuuta 2018

Keski-ikäinen Ilta-Sanomissa kertomassa keski-ikäisyydestä



Hölkyn kölkyn, pääsin Ilta-Sanomien nettisivuille "Hyvä olo-osioon", kertomaan 10 seikkaa keski-ikäisyydestä. Mielenkiintoisia kommenttejakin sinne nettisivuille tuli eli tarkennettakoon tässä vielä, että toimittaja kyseli ja minä hänen kysymyksiin vastailin. Selkeästi oli juttutoiveena saada 5 henkistä asiaa keski-ikäisyydestä ja myös 5 fyysistä. Eli vaikka kerroin niistä viidestä fyysisestäkin puolesta, kun kerran kysyttiin, niin tämä ei tarkoita, että täällä koko ajan itseni vaan peilistä tuijottelen tai ulkonäkökysymyksiä pohdiskelen. :)

Myöskään en ole huolissani menojen vähenemisestä, koska niitä olisi aika pitkälle joka sormelle tämän blogin myötä, vaan päinvastoin nautin kotona olosta paljon ja kaipaan myös omaa aikaa.  Menojen luonne on myös muuttunut, enää en viihdy baareissa, vaan on kiva käydä joskus ravintolassa syömässä ja vaikka leffassa ja tietenkin kivoissa blogimenoissa ja tulla ajoissa omaan sänkyyn kotiin. 

En myöskään oleta, että ihmiset tulevat kadulla kertomaan minun kasvoilla olevista partakarvoista, vaan tälle nauraminen oli omalle itselle nauraminen oli sitä huumoria itsessään. Noh pidemmittä näihin kommentteihin enää tarttumatta, jutun voit  lukea täältä ja alussa on tosiaan video, joka otettiin Riian lehdistömatkan päätteeksi. Siinä kohden kyllä ajattelin jo hieman niitä ulkoisia seikkoja, kun hiukset olivat hiestä rasvaiset ja kasvoilla hyvä, kun oli enää meikkiä, mutta eipä se mitään, tuli mitä tuli ja  oikein kiva juttuhan siitä tulikin. 

Hyvä on myös keski-ikäisyydessä muistaa, että vaikka samaistumispintaa on, on kaikkien kokema subjektiivista, johon vaikuttaa hyvinkin monet asiat. 

Iloa päivään, tänään saan tietää miten menee astronauttihommissa, mutta en saa niistä pihahtakaan valitettavasti täällä mitään. Mutta perästä kuuluu joskus syksyllä, kun ohjelma tulee ulos. :)

Upeaa torstaita kaikille ja olisi kiva kuulla teidän tuumailuja keski-ikäisyydestä, hyviä ja huonoja puolia ja jos et ole vielä keski-ikäinen, niin mitä odotuksia tai pelkoja sinulla on keski-ikää ajatellen?
<3

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Rakkauden kesä iättömästi

Kaupallinen yhteistyö: Instrumentarium


Nyt kun olen toipunut tästä n. puoli vuotta kestävästä "ikäkriisistä", olen yrittänyt ruohonjuuritasolla asti miettiä, että miksi ja miten tälläinen kriisi ylipäänsä pääsi syntymään? Onko ikäkriisi sisäsyntyistä, jonka laukaisee tietyt elämän etapit vai onko ikäkriisin suurin aiheuttaja, yhteiskunnan paine ja erityisesti lokeroiminen tietyn ikäiset ihmiset eri lokeroihin?
Kaikki ovat varmasti huomanneet, että mainoksissa ei nähdä juurikaan 40+ vuotiaita tai iäkkäämmät filmitähdet pääsevät näyttelemään vain äitejä tai isoäitejä sivurooleihin, nuorten näyttelijöiden tähdittäessä pääroolit, kuin meillä ei olisi enää omaa elämää, vaan eläisimme äitiyden ja isoäitiyden kautta. Älkää ymmärtäkö väärin, äiti-ikäisiähän me olemmekin tai jopa mummoikäisiä, mutta miksi tuntuu, että tietyn ikäinen ei saa enää elää, olla, näkyä tai ainakaan olla värikäs, tai muuten ajatellaan, että joko sitä on aivan höpsähtänyt tai kärsii nimenomaan ikäkriisistä, on jopa jotenkin naurettava?
On minullekin tultu tänne blogiin sanomaan, että ei "mummoikäisen" sovi noin toimia, pitää antaa nuoremmille tilaa. Tietyn ikäisenä minun tulisi olla näkymätön, jotta sopisin yhteiskunnan puristamiin normeihin. Jokainen on varmasti kuullut lausahduksia, "ei tuon ikäisenä enää noin voi pukeutua" tai "ei tämän ikäisenä enää noin voi tehdä" nyt on pakko suorastaan ääneen huutaa "miksi ei ja kuka niin sanoo ja kuka niin määrittää."
Uskon ettei maailma muutu, ellei itse sitä yritä muuttaa, ellei toimi esimerkkinä, hei minähän voin tehdä mitä vaan, pukeutua just niin värikkäästi tai vaikka Mikki Hiiri paitaan, jos lystään tai juoda kahvini lapsellisista mukeista. Jokaisen ikäinen saa myös rakastaa vapautuneesti, ei rakkaus ja intohimokaan tietyn ikäisenä lopu. Kun katselen omaa miestänikin, en näe harmaita hapsia, vaan niiden samojen silmien tuikkeen, joihin aikanani rakastuinkin. 
Jollain tasolla uskonkin, että oma ikäkriisi johtui toki lasten kasvamisesta ja luopumisen tuskasta ja omasta muuttuneesta roolista ja siitä, että on enemmän aikaa olla minä. Mutta minkälainen ihminen haluan sitten olla kohta viiskymppisenä ja ajanpyörän ollessa aika vauhdikas, pian myös eläikäisenä?

En halua, että minulle mainostetaan kosmetiikan saralla vain ryppyvoiteita ja vielä minua nuorempien kasvoilla, en halua, että näen minulle markkinoitavat vaatteet langanlaihojen teinien päällä, haluan samaistusmispintaa ja uskottavuutta.
Nykyajan iäkkäämpi ihminen osaa jo vaatia mielikuvia myös itselleen ja on jopa hieman alentavaa ajatella, että tämän ikäinen kokisi näyttävänsä nuoremmalta, hankkiessaan nuoren mallin mainostaman vaikkapa mekon itselleen. Emme me halua samaistua nuoriin vaan meidän oman ikäisiin ja tätä kutsuisin jo älykkääksi mainonnaksi, jolloin meidän ikäisiä otetaan tasa-arvoisesti huomioon ja ymmärretään se, että 40+ vuotiaat ja siitä ylöspäin olemme merkittävä kuluttajia, ei meitä saa aliarvioida.
Kuva Heli-Hannele Pehkonen
Siltikin mainontaa meidän ikäisille näkee armottoman vähän ja uskon, että tämä on yksi tekijöistä ikäkriisissäni,  meidän ikäisiä piilotellaan ja meidän ei haluta näkyvän. Kuuntelin tuossa kevättalvella erästä trendiluentoa, miten iäkkäämmät ihmiset ovat nyt tulossa ja miten eräs kuuluisa vaatebrändi valitsi alusvaatemallikseen päälle 70-vuotiaan entisen huippumallin. 

Mahtava suuntaus ja tätä lisää, mutta ei niin, että kun olin eräässä vuoden merkittävimmissä muotishow:ssa, nähtiin lavalla se yksi kiintiövanhus ja tätä pidettiin jotenkin merkittävänä tekona. Jos puolet olisi ollut iäkkäämpiä ja puolet eri ikäisiä nuoria, olisin pitänyt tätä muotishow:ta tasa-arvoisena, enkä yhtä vanhempaa naista joukon huutomerkkinä.
Mutta kuka uskaltaa olla rohkea ja muuttaa mainonnan maailmaa? Voi pojat kuinka monta kertaa olen minäkin hävinnyt jonkun blogiyhteistyön nuoremmalle, koska ei vaan uskalleta ottaa sitä villiä korttia eli kohta viisikymppistä naista, ei edes silloin, kun vaikka halutaan mainostaa jotain todella kallista ihonhoitosarjaa, joita monilla nuorilla ei ole edes varaa hankkia. 

Oma haaveeni on, että ei ole ikää, on vain erilaisia persoonia, niin nuorissa, kuin iäkkäämmissä. Haaveilen myös että mainonta muuttuu niin, että kaikenlaiset ihmiset voivat mainostaa tuotteita meille, ikään ja myös kokoon katsomatta. Että erilaisuutta kunnioitetaan, mutta niin, että erilaisuudesta voisi tulla tavallista. Kun eri ikäisten ja kokoisten mallien näkyminen olisi tavanomaista mainoksissa, voisin kuvitella, että ikäpainekin hellittäisi, olisimme yhteiskunnallisestikin hyväksyttäviä, saisimme näkyä ja kuulua joukkoon. 
Kaikilla meillä on varmasti se joku iäkkäämpi sukulainen, joka elää täysillä ja ei anna iän rajoittaa ja me häntä kovin ihailemme. Olen omalta osaltani ihaillut aina omia mummojani, toinen eli 102-vuotiaaksi, soitteli loppuun asti kännykällä, kävi vielä kielikurssillakin miltei 90-vuotiaana ja tanssi häissämme täyttä häkää nuorempien tanssittajien kanssa yli 90-vuotiaana. Toinen mummini täyttää tällä viikolla 97-vuotta, asuu yksin Helsingissä, on menettänyt kaikki ystävänsä, sisaruksensa ja puolisonsa, mutta uskaltaa sanoa tämän ikäisenä ääneen, "elämä on aika kivaa, nyt minulla on aikaa itselleni ja osaan nauttiakin elämästä." 
Elämässä on paljon arkea, mutta saa siinä olla paljon nautintoa ja myös juhlaa ja elämästä nauttiminen kuuluu ihan kaiken ikäisille ja toivon, että ihminen, joka kokee, ettei tietyn ikäinen saisi enää "elää täysillä", miettisi ajatustaan muutamaan kertaan ja pohtisi, mitä hän ei kenties salli itselleen ja näin paheksuu suorastaan puolittain vahingossa muiden tapaa elää ja olla, koska ei välttämättä kenties uskalla kohdata omaa minuuttaan, omia sisäisiä haaveitaan ja toiveitaan

Kun murtautuu yhteiskunnan kahleista ja uskaltaa elää juuri oman näköistä elämää, eikä muiden sanelemaa, elämä voi olla paljon nautinnollisempaa ja voi tuntea itsensä vapaaksi ihan minkä ikäisenä vaan. Vapaaksi harrastaa mitä haluaa, pukeutua vaikka värikkäästi ja samaan tyyliin, kuten nuorempanakin ja myös rakastaa puolisoaan rohkeasti ja täysillä, eikä häveten muuttunutta kehoaan tai ryppyjä silmäkulmissa. 
Olen aika täpinöissäni, että Instrumentarium on lähtenyt rohkeasti etunenässä mainostamaan silmälaseja teemalla "Rakkauden kesä" kuuluu kaikille, jossa 60-70-vuotiaat viettävät elämänsä kesää, huolettomina ja vapaina. Tälläistä lisää, mainos ja kampanjan myötä rakennetut omat emojit,  joissa perinteisten nutturamummojen ja papparaisten rinnalle tuodaan uudet elämäniloiset, nuorekkaat ja positiiviset hahmot, jotka ovat selvästi oman elämänsä sankareita, ovat omiaan murtamaan ensimmäisten joukossa mainonnan maailmaa sallivampaan suuntaan myös ikäihmisten suhteen. 
Muutos syntyy toimintojen ja tekojen kautta ja on minullekin toki hymyilty, että miten tämän ikäinen voi pitää blogia, saatikka vlogia, miten olemme ne hassut tädit, mutta mitä väliä, tärkeintä on, että itsellä on hauskaa ja niin kauan, kuin kehossa virtaa piisaa, aion jatkaa samaan malliin, sillä elämä on liian lyhyt synkistelyyn tai "pysy lestissäsi" tyyppiseen kategorisointiin. 

Instrumentariumin Rakkauden kesä 2018-video murtaa kahleita, että "hippinuoruutta" voi elää niin nuorena, kuin 60-70-vuotiaanakin, sillä eihän sen ikäisenä tarvitse enää edes lupia kysellä. Muistakaa me kaikki olemme yksilöitä, emmekä tiettyyn haarukkaan lokeroitavia standardeja. Instrumentariumin mainos menee myös ihon alle siinä määrin, että tiedän mistä ostan itselleni silmälasit seuraavalla kerralla, sieltä missä mainostetaan juuri minulle, eikä minut ohittaen. 
Usein mietin, miksi sitä miettii joskus mielessään, ei noin voi tehdä tai näin pukeutua ja uskon, että tämä on se alitajuinen ja muita miellyttämisen haluinen ääni, joka vielä kipuilee sillä teemalla, että mitähän muut ajattelee? Tiedättekö mitä, muut ajattelee ja puhuu, teet niin tai näin ja onkin hukkaan heitettyä energiaa elää siksi säästöliekillä miettien muita. Ikääntymisessä onkin parasta, että uskaltaa rohkeammin olla oma itsensä ja rakastaa itseään.
Mitä tunteita teissä nämä ajatukset herättää? Onko teille naurettu, jos olette joskus äityneet villiksi, meikanneet vaikka värikkäämmin, pukeutuneet nuorekkaammin tai aloittaneet jonkun uuden harrastuksen tai ihan mitä tahansa? 

Mitä olette mieltä mainonnasta ylipäänsä, saatteko tarttumapintaa tai koetteko, että teille mainostetaan riittävästi. Kaipaatteko enemmän Instrun tyyppistä mainontaa, jossa meidän ikäiset ovat mainoksen tähtiä ja meidän myös sallitaan olla juuri sellaisia, kuin olemme, numeroihin katsomatta?

Iloista ja hauskaa kesäpäivää kaikille ja kannattaa katsoa alla oleva Instrun Rakkauden kesä 2018-video, siitä tulee hyvälle tuulelle. <3



maanantai 25. kesäkuuta 2018

Tuliaisia tuliaisia!

Olen selvästi ollut kilttinä, sillä olen saanut hemmottelua kolmelta taholta ja toki meidän Osku-kissa myös. Pinkit korkokengät Maiju ilahdutti Rodoksen tuliaisella eli ihan meikäläisen näköisellä Cocis-peltirasialla, joka on pullollaan toinen toistaan  herkullisempia limukkahuulivoiteita. Maijuhan olisi voinut pitää vaikka huulivoiteet itsellään ja antaa peltirasiahöperölle pelkän rasian, mutta aijai sain koko komeuden itselleni.

Kamuseni Nina yllätti Lontoon työmatkaltaan tuomalla Harry&Meghan jääkaappimagneetin. Kun bongasin Instassa Ninan olevan juuri Harry&Meghanin häiden aikaan Lontoossa, miltei mieleni teki hihkaista, "oi tuo jääkaappimagneetti", mutta koska toinen oli työmatkalla, niin en moiseen tehtävään tohtinut toista usuttaa. Mutta magneetti tupsahti sieltä kuitenkin, eli taisin sädettää joitain aivosolullisia ajatuksia sinne Lontooseen asti. Ihan täydellinen magneetti tulikin, aivan erityisen kaunis. 
Ukkeli rantautui eilen 9vrk Norjan perhokalastusmatkalta ja totesi, että "hei toin tuliaisen, vaikka ei olisi pitänyt, koska sinullahan noita peltirasioita jo piisaa." On hauskaa ajatella, että siellä on kalamiehet käyneet jossain paikallisessa ruokakaupassa ja mies on bongannut sieltä tämän kissapeltirasian. 

Osku on kyllä sitä mieltä, että rasia oli hänelle tuotu tuliainen, eikä pöh todellakaan emännälle. Kyllä vaan kaikki oli niin täydellisesti meikäläisen näköisiä tuliaisia, että täällä kehrää tämäkin emäntä kiitollisena. Koska tuliaisissahan se on kaikkein sykähdyttävintä, että sinua on joku sinulle tärkeä ajatellut. Näissä kaikissa on vielä muuten oma lempi sävymaailmakin, olen kiitollinen.  








Kuten kuvasta näkyy, purkkeja täällä piisaa ja pölyjen pyyhkiminen näistä käy kokopäivätyöstä, mutta on ne söpöjä. Tuliaisia, kirpparilöytöjä tai itse reissuilta ostettuja eli kyllä se vaan on mahdollista, että jokaisella purkilla on ihan oma tarinansa. 

Muistuuko mieleen ihanin tuliainen,  jonka sinä olet saanut tai vienyt jollekin toiselle? 

Upeaa maanantaita kaikille. <3

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Muhkea juhannusarvonta!

Hipp hurraa, juhannuksen kunniaksi ajattelin arpoa jollekin teistä pienen kesän selviytymispakkauksen eli kassin sisältö lähtee arvottavaksi yhdelle. Kosmetiikkaa on taasen sen verran kertynyt, että pääsen hemmottelemaan jotain teistä. Postauksen lopussa on arvonnan säännöt, kannattaa lukea ne huolella, koska nykyään sähköpostiosoitetta ei esim. saa enää pyytää erikseen annettavaksi. 
Sampan kanssa ollaan täällä nautittu lenkeistä ja tänään myös auringonpaisteesta, eikös tänään pitänyt sataa roppakaupalla. Eilen olikin varsin synkkä lenkkisää, mutta sehän oli vain ihana asia, ei meinaan soijaa pukannut niin paljon. 

Pidemmittä puheitta siihen arvontaan, eli arvonnan säännöt ovat seuraavat:

1 arpa anonyymit lukijat

2 arpa Instagram seuraajat täällä 

3 Facebook tykkääjät täällä

Arvonta päättyy 30.6.2018

Blogissa on kommenttien valvonta, joten älä ihmettele, jos kommenttisi ei näy heti. 

Palkinnon postitus vain Suomeen

Koska sähköpostiosoitetta ei enää saa pyytää kommenttikenttään, sen laittaminen ei toki suinkaan ole kiellettyä, niin muista tulla kurkkimaan, oletko juuri sinä voittanut. Huhuilen voittajaa täällä blogin puolella, mutta jos ei arvonnan voittajasta kuulu toviin, niin arvon palkinnon seuraavalle.

Kommenttikenttään olisi mukavaa kuulla, mikä on sinun luottomeikkisi tai kosmetiikkatuotteesi kesällä ja saa nimetä monta. 

Tasapuolisesti onnea arvontaan kaikille ja mukavaa juhannuspäivän iltaa. 

<3

*Arvottava kosmetiikka saatu pr-näytteinä, korilaukku ei kuulu arvontapalkintoon.
Pyyhe ja muu rekvisiitta saatu Hemtexiltä ja Emelie Schepp kirja arviointikappale. 


torstai 21. kesäkuuta 2018

Juhannus höpinät

Tänä vuonna emme vietä juhannusta oikein mitenkään, no toki ostin tytöille kaapit täyteen juhannusherkkuja, mutta siinä se. Suorastaan pakotin miehen menemään samaisella viikolla Norjaan perhokalastamaan mille osui myös juhannus. Tämän viikon, kun pitäisi olla lohen saannin kannalta yksi parhaimpia viikkoja. Toisin on ukkeli raukalle tosin käynyt, sillä Norjassa on ollut samainen helle, mikä täällä Suomessakin ja lohijoella on vaivaiset 16 kuutiota vettä, normaalin 130 kuution sijaan. Voi pojat, kun harmittaa miehen puolesta, ettei tämä lohen kalastuksen kannalta parhaista viikoista olekaan se parhain.

No kuitenkin pakkojuhlinta ei ole meikäläisen juttu ja on ihan se ja sama mennäänkö mökille normi viikonloppuna vai juhannusviikonloppuna. Nyt vietetään karvattien ja tyttöjen kanssa kotijuhannus ja se tuntuu monen vuoden jälkeen oikein kivalta ja sitä paitsi, mehän asumme ihan maalla, joten maaseutu tunteen saa ihan tässä  kotipihallakin. 
Eilen sykähdytti sydäntä ja silmiä tämä Atelier Colognen pr-lahja, joka on viimeistä piirtoa myöten loppuun asti mietitty. Nahkainen nimilappu, johon on kullalla painettu oma nimi "Tiia". Nahkainen kotelo tuoksulle kannettavaksi käsilaukussa mukana ja nämä täydelliset Pomelon ja vaniljan tuoksut: "Pomelo Paradis" ja "Vanille Insensee". 

Pomelo Paradis:

Ensituoksussa pinkki greippi, mustaherukka ja mandariini

Sydäntuoksussa appelsiininkukka, ruusu ja minttu

Lopputuoksussa meripihka, vetiver ja orvokki

Pomelo Paradis on tuoksuna, kuin kesä itse ja mikä parasta, kuitenkin mieto, eikä päällekäyvä hedelmäinen tuoksu, kuin ihana hedelmäinen drinkki. Löytyy Stockmannin verkkokaupasta täältä ja jos vain mahdollista käydä Helsingin Stockmannilla, niin käykää fiilistelemässä Atelier Cologne pisteellä, sillä kyseessä on suorastaan elämyksellinen tuoksuttelu ja ostohetki, kuten lahjapakkauksestakin näkyy. 

Vanille Insensee:

Ensituoksussa korianteri, lime ja sitruuna

Sydäntuoksussa vetiver, jasmiini ja tammiuutetta

Lopputuoksussa vaniljaa, meripihkaa ja tammea

Kerrankin vaniljatuoksu, josta minäkin pidän, vanilja joka ei ole niin ilmeinen ja selkeän vain vaniljaisen makea. Kyseessä on vaniljainen tuoksu, jossa on pientä pirteyttä ja myös tummempaa syvyyttä. 

Löydät Stockmannilta täältä.

Tuoksulinjoja on Suomesta saatavilla viisi: raikkaan sitruksinen Joie de Vivre, elegantti ja selkeä Chic Absolue, yllättävä Avant Garde, täyteläisiä ja arvokkaista tuoksuista koostuva Haute Couture sekä eksoottinen ja mausteinen Carte Blanche. Yhteensä ihania ja uniikkeja Atelier Cologne -tuoksuja on 25, joista jokainen voi valita omat suosikkinsa ”tuoksuvaatekaappiinsa”.

Olen aiemmin kirjoittanut kattavammin Atelier Cologne-tuoksuista täällä
Hiphurraa vihdoin omistan farkkutakin sitten lapsuusvuosien ja olen ihan varma, että tulen käyttämään tätä farkkutakkia mielettömän paljon. Ihanat pienet kirjailut tuossa rinnuksessa ja sellaista strech-materiaalia, niin ei kinnaa päällä. Löytyy Cellbesiltä täältä. 
Juhannusherkut ei täällä nyt maita, tai maittaisihan ne, mutta kun taas on tämä painonpudotushommeli päällä. Kävin puntarissa ja paino oli kirjaimellisesti isoin mitä koskaan, ellei nyt sentään raskausaikoja tai pikemminkin raskauden viimeistä kuukautta lasketa mukaan, siis oikeasti apua, mutta totta on!

Noh mies tekee meillä aina herkulliset munakkaat, mutta päätin nyt yrittää kerrankin minäkin. 

Munakas

4 munaa
liraus maitoa
täyteläistä pippuriseosta Meira
täyteläistä tomattimaustetta Meira
1dl Emmental juustoraastetta
Kirsikkatomaatteja
Kesäsipulin varsia
Parmankinkkua

Paistoin miedolla lämmöllä ja sain jopa munakkaan käännettyä suht ehjänä ja saavutus sekin, ettei palanut pohjaan. 
Puolet aamiaksena ja puolet iltapalana, nam.

Mansikkasmoothie

Mansikoita  n. 250g
2 banaania
liraus hunajaa
Turkkilaista jogurttia

Caffe latte

Maitovaahto
tummapaahtokahvia
pari teelusikkaa tummaa kaakaojauhetta, joka vie suklaahimon

Ihana lautanen muuten Cellbesiltä täältä. 



Kävin tällä viikolla Change lingerien uimapukumuotinäytöksessä ja myönnän, että uimapukujen osto on kammottavaa hommaa ja en sitä edes juuri tee. Nyt tosin tekisi mieli tuo sininen toppi ja alaosa käydä hommaamassa, niin ihana sävy ja jotenkin vaikuttaa, että tämä uikkari vähän tukisi niitä röllöjäkin. 

Mietin sitten, että lisään tähän vielä tälläiset juhannusmeikki ihastukset ja eikös muuten ole mieletön pyyhe, jonka sain Hemtexin kesäisestä pressipaketista. On pyöreä malliltaan ja todella iso ja päissä hapsut. Pyyhe tuo jotenkin mieleen lapsuuden kesät. 

Omaan aika isot ihohuokoset poskien ja nenän ympärillä ja The Balm Time Balm on todella kätevä meikinpohjustaja ja tasoittaa nätisti ihoa ja ihohuokosia ja solahtaa ihoon heti. Samaten The Balmin Sexy Mama puuteri, peittää, mutta ei liian peittävästi ja vähentää kiiltoa iholla, mikä on hellepäiviin loistavaa. 

Korresin kipparinsininen kynsilakka "Steel Blue" on aivan täydellinen kesälakan sävy ja jos ei tykkää sinisestä, niin Nordic Girliltä löytyy kauniin punainen kynsilakka pienellä oranssilla twistillä. 

Olen totaalinen aurinkopuuterihullu ja aina metsästän sitä täydellisintä aurinkopuuteria. Tässäpä onkin sitten kolme varsin täydellistä ja myös erilaista aurinkopuuteria. Luonnonmukaisesta kosmetiikasta pitäville Korresin aurinkopuuteri sävyssä "Warm Shade", antaa kauniin aidon päivettynyttä ilmettä ja mukavan runsaan pigmentin. Peukut ihanan isolle rasialle ja peilille. Kaakaojauhe ja kookosöljy kosteuttavat ja suojaavat ihoa. 

Guerlain Terracotta Light antaa  hienostuneen pehmeän ja rusottavan lookin vaaleammalle iholle. 

Kun taas Artdecon aurinkopuuterin keskiosassa on poskipuna ja Artdecon bronzing blushilla saa taiottua yhdessä niin poskipunan kuin auringon suuteleman ihon. 

Lisähehkua saakin joko IsaDoran kasvoille ja kropalle sopiville Glow Dropseilla tai oikein festarihehkua taasen Anastasian Liquid Glow:lla, joka pysyy ihossa taatusti koko festariyön. 

Entäs huulet sitten, tänä vuonna huulipunien saralla kovin juttu on ollut Marimekko for Clinique punat ja L'Orealin kiiltopunat,  mutta koska olen molemmista sarjoista niin paljon jauhanut täällä blogissa,  niin vielä muutama helmi punien saralla.

Anastasia Liquuid Lipstick sävyssä "Carina" pysyy huulilla taas sen koko festariyön eli jos kaipaat pysyvää huulikiiltomaista punaa, tässä on juuri se oikea.

Estee Lauder Liquid Metallic sävyssä "Neon fuse", tuo taas pysyvää huulikiiltomaista lookkia huulille metallinhohtoisella twistillä eli täydellinen bilehuulipuna.

Estee Lauder Pure Color Love Lipstick "Haute Gold", on taas perinteisempien punien ystäville, kun haluat kostean huulituntuman, pysyvyyttä ja kevyempää pigmenttiä. Ihan lempipunista tällä hetkellä sävy 270. Upea kultainen painava hylsy kruunaa kokonaisuuden.  

Perinteisempi kauniin vesimelonin sävyinen Lip Brilliance huulikiilto löytyy Artdecon kesäsarjasta  Jos kaipaat huulillesi hoitavaa ja silti punaa antavaa huulipunaa, Hydra Care Lipstick-kosteuttava huulipuna on omaan makuun miellyttävin huulia hoitava puna, joka antaa kuitenkin runsaan pigmentin. 

Pakko hihkaista vielä essence "Lash Princess", jolla saa runsaat ja erotellut ripset ja essencehän ei hinnoiltaan päätä huimaa. Bongasin näitä kivan näköisiä ripsivärejä tänään omastakin Porvoon Tokmannilta. 

Tulipahan siinä taas kesäisiä hehkua antavia suosikkeja, kyllä kosmetiikka vaan on ihanaa. 
Tämän kesän ihanimman mekon ostin Zalandolta ja vain 20 euron  hintaan. Löydät halutessasi mekkosen täältä.  Rakastan tätä mekkoa ja mekko on saanut paljon kehuja, omalta mieheltä ja myös tiedän erään ystävän, joka tilasi saman mekon heti myöskin itselleen. 

Mitä te teette juhannuksena ja mitä olette mieltä,  onko ainoa oikea juhannus  mökillä vai voiko juhannuksesta nauttia myös kaupungissa. Muuten meikeillä vai ilman juhannus? 

Pistikö jokin silmään meikeistä ja onko antaa hyviä munakasvinkkejä vielä tänne lisää, olisi kiva saada vaihtelua myös munakkaisiin.

Sydämellistä  ja toivoakseni aurinkoista juhannusta kaikille. <3

*Hemtex pyyhe saatu ja kosmetiikka pr-näytteitä, Cellbes Farkkutakki yhteistyössä ja Cellbes farkkutakki ja lautanen sisältää mainoslinkin, muut linkit ei. 

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Munasin ja kaaduin

Ihan oma kotisuora, tutut nurkat ja moneen kertaan kolutut askelmat. Räpellän kännykkääni kirkkaassa auringonpaisteessa, nokalla aurinkolasit, joissa ei ole vahvuuksia, Samu-koiruli vetää yhtäkkiä penkkaan, yritän taiteilla kuulokkeiden piuhoja luuriin, jotta voisin lenkin ajan kuunnella Spotifyta, jotta askeleet kevenisi musiikin voimasta ja se on siinä, askel osuu harhaan ja ojaan ja kaadun rähmälleni suoraan asfalttiin.

Tässä voisi todeta tapahtuneen pieni multitasking ongelma, liian monta liikkuvaa osaa ja aurinkolasien sokeuttama ihminen, mutta ajatelkaas miten auton ratissa on vielä enemmän pienestä kiinni eli ei sovi räpeltää luuria auton ratissa, koska jos sattuu jokin äkillinen tilanne, niin hetkenkin mielen herpaantuminen voi olla kohtalokasta.

Kaaduin aivan päistikkaan asfalttiin ja voitteko kuvitella, suojaten oikeassa kädessä olevaa Huawein luuria, jottei sille vaan tapahdu mitään ja ottaen kaikki iskut vastaan vasemmalla kädelläni ja seuraavaksi suoraan mahallani. Olin aivan varmasti totaalisen hilpeä näky, sillä mekko hurahti kaulaan ja makasin kotikadulla jättikset pilkottaen niin naapureille, kuin ohimeneville autoillekin. Edessäni siinsi pikkupoikien lauma, mutta ei heistä kyllä kukaan nauranut ja vakavina kulkivat ohitse. Ohitustilanteessa koitin nolouttani hetkellisesti ryhdistäytyä ja nousin polvilleni lohduttamaan Samu-koiraa, sillä Samu hätääntyi tilanteesta ja esitti myös hätääntymisen aika vuolaasti. 

Ensin koski nilkkaan aivan älyttömästi, mutta lähdin tarmokkaasti siltä suorilta 5km metsälenkille ja tuumin, että puhdistetaan haavat sitten kotona myöhemmin,  jos puhdistetaan.  Mieli laukkasi, kun ensi viikolla on se Bootcamp, että tässäkö se nyt karahti kiveen, että minkälaisethan kivut tästä vielä seuraa. Illalla en pystynytkään auton vilkkua edes laittamaan vasemmalla kädellä, mutta jo seuraavana päivänä kaikki jäsenet olivat enää vain naarmuilla ja toimivina. 

Koomisesta näystä ja sattumuksesta huolimatta loppu hyvin, kaikki hyvin. Vaihdoin heti nuo älyttömän hankalat langalliset kuulokkeet yllä olevan kuvan eleettömiin Sudion langattomiin kuulokkeisiin, niin eipä tarvitse enää räpeltää koiranremmin, kuulokkeen piuhan ja olkalaukun kaikkien piuhojen ja niiden solmuuntumisen kanssa. Meinaan aina oli joku johto aiemmin jossain kiinni. Moitinkin hieman itseäni, että miksi en ottanut heti näitä testiin saamiani Sudion kuulokkeita käyttöön. 

Sain eilen Casa Mimin Sarilta ihanan tuliaisen Espanjasta eli tuo turkoosi rannekoru on nyt minun ja Sarilla itsellään on tuollainen kaunis beigekultainen. Otimme näitä kuvia aika monta ja kaikista tuli epätarkkoja ja totesin Sarille, kun hitsi kun olen oikeakätinen, olisi kuvaaminen oikealla kädellä helpompaa ja sitten vaihdettiin korua vasempaan käteen, kunnes Sari totesi, "mutta entäs noi sun naarmut", juu ei olisi kivalta näyttänyt rannekoru tuossa naarmuisessa kädessä. :) Mutta kyllä on ihana rannekoru, eli kiitos Sarille tuhannesti.

Kyllä tosiaan taas jälkikäteen sai nauraa itselleen, että olisipa saanut videolle tuon kaatumisen ja miten kännykkää suojasin viimeiseen asti ja miten tosiaan se mekko oli kaulassa ja röhnötin pitkin pituuttani kotikadulla ja kalsongit koko maailman nähtävillä, ai kauhistus ja hei tätä elämä on, pullollaan noloja tilanteita, jotka vahvistaa, sillä itselleen nauraminenhan on ihan parasta.

Mikä on sinun pahin kaatumisesi muuten ikinä ja onko  käynyt pahastikin? Zemppiä kaikille ja koitetaan olla pläräämättä sitä kännyä, kun ollaan liikkeessä ja tämä ohjeistus neuvona ihan itsellekin tässä. :) 

Ai niin ja yksi juttu tässä pitää kyllä vielä mainita, koska on niin ihmeellistä, ettei essien "empower-mint" kynsilakoille käynyt mitään, vaikka kynnetkin viistivät maata pitkin, hih aika pysyvä lakkaus. 

Mukavaa keskiviikkoa. <3



Jos muuten haluatte tilata itsellenne langattomat kuulokkeet tai vaikka mitkä tahansa mieluisat Sudion kuulokkeet heidän valikoimistaan, niin "tiiak" koodilla saatte alennusta 15% ostoksista ja koodi on voimassa toistaiseksi.



alekoodi -15% "Tiiak"

Omat Nivå kuulokkeet saatu testiin

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kun pelko ottaa vallan!

Nyt kun olen lasketunut maankamaralle ns. tästä avaruushypetyksestä, olen joutunut katsomaan pelkojani silmiin. Ensin vyöryin asiaa edistääkseni, kuin höyryjuna eteenpäin ja täysin miettimättä mitä tuleman pitää. Nyt kun olen joutunut katsomaan totuutta silmiin, ja että tämä keski-ikäinen on aikuisten oikeasti menossa varsin nuoren joukon mukana bootcampille, niin pakko myöntää, että päätä huimaa ja hirvittää. 
Kun vuorokausi oli vierähtänyt tiedosta, että minut on valittu astronauttikisassa jatkoon, jonka pääteasema on maapallon ja starotasfäärin välimaastossa, alkoi vatsaani nipistää. Ei sillä lailla kivalla perhosten lepattelevalla tavalla, vaan pikemminkin hieman, kuin nyrkki olisi vatsan sisällä puristellut kipeästi ja lujaa. 

Tällä hetkellä käyn tuttuun tapaan hirmuista prosessia läpi, mitä voi pahimmassa tapauksessa käydä. Rajojen ja rohkeuden testaamiseen voi tulla pahimmassa tapauksessa vaikka benjihyppy, jota pelkään ja kammoan ylikaiken. Minulle benjihyppy on sama, kuin hyppäisi omaan kuolemaansa. Laskuvarjohyppy vaikuttaa huomattavasti kivuttommalta vaihtoehdolta tai kimppalaskuvarjohyppy tai edes kimppabenjihyppy. 
Olen myös miettinyt moneen kertaan tuota benjihyppyä ja aina kuvitelmissani suljen hyppyyn ponnistaessa silmät ja otan nenästä kiinni. Voisiko tälläinen uimahypyllinen faktoista kieltäytyminen auttaa, että tässä sitä vaan hypätään uimahyppy kolmosesta korkeintaan kantavaan kelluttavaan veteen. Olen kerran hypännyt viitosesta ja se ei päättynyt hyvin ei, pakarat lätsähtivät siihen malliin veteen, että aijai, kun teki kipeää. Olen myös miettinyt, että benjihypyssä voi myös kuolla pelosta sydänkohtaukseen tai ainakin voi lentää laatta.
Lisäksi olen miettinyt tuleeko matemaattisia palikkatehtäviä, olen matemaattisesti täysin lahjaton ja näissä palikkatesteissä en tule pärjäämään ja pelkään, että nolaan itseni niin, että olen sekä kömpelö, pelokas, vanha, rapakuntoinen ja kaiken lisäksi tyhmä. 
Olen sitten koittanut lohduttaa itseäni, että kaikissa avaruuselokuvissakin tarvitaan järjen ääntä, ei kaikki ole lennolla teknikkoja tai hyppää avaruusraketin ulkopuolelle asteroidimyrskyssä korjaamaan raketin myrskyssä tuhoutunutta elintärkeää moottoria. Eli mitäs, jos voisin avaruuslennolla olla näille nuorille jonkinlainen äidillinen voimavara, se joka hoitaa, laittaa laastarin ja kuuntelee?
Apua, pelko on ottanut vallan ja vaikka entuudestaan tiedän, koska olen pelkurina pelännyt monet kerrat aiemminkin, että kun menee kohti suurta tuntematonta ja voittaa omat pelkonsa, palaa maan kamaralle entistä rohkeampana ja vahvana. 
Uskonkin vanhastaan, että henkistä sisua kyllä riittää, mutta riittääkö se akseloimaan minut lopulliselle pääteasemalle, vai tuleeko minusta se kömpelys, vitsin aihe, jolla kaikki nauraa. Mutta tiedättekö mikä on parasta, kun nolo hetki on sattunut, tällöin on loikattu pelkojen tuolle puolen, riisuttu kaikki muurit ja suojavarusteet ja ei ole muuta mahdollisuutta, kuin nauraa mukana. 
Joten en väitä, että tämä pelko hälvenisi, ei se mihinkään hälvene, ennen kuin tiedän mistä on kyse...
Kun kisa alkaa en enää pelkää, vaan elän hetkessä ja yritän sisulla ja kyllä sillä huumorilla parhaani, sillä kyllähän se on vähintääkin huippua, ettei kohta 50vee ole vieläkään kadottanut sisäistä pikkutyttöään, joka pienestä tytöstä asti on halunnut olla osa avaruutta, tai edes päästä hetkeksi koskettamaan jollain tasolla avaruutta. 
Mutta on se  karmeaa pelätä näin paljon, pelko halvaannuttaa, pelko on myös inhimillistä. Yritänkin tarrata pelkooni kiinni, mennä sen pyörteeseen sisään, avata ja murtaa ja hälventää pelon, yritän ymmärtää sitä, yritän kaikkeni analysoida mikä tässä se suurin pelko on, omien rajojen rikkominen vai itsensä nolaaminen huonokuntoisena ikäimmeisenä vai mikä?
Kyllä se syvin pelko kuitenkin on itsensä nolaaminen muiden edessä, tuntea oma pienuutensa, palata niihin lapsuuden aikoihin, jolloin joku kiusasi tuuppi ja töni ja totesi "sinä olet ruma ja sinä  olet tyhmä".  Vieläkin lapsuuden tietyt traumat tarraavat kiinni, kuin täi tervassa, eivätkä poistu, vaikka on niin paljon kokemuksia ja elämää, sillä ei ne poistu, silloin kun ihminen on niin täysin jonkun uuden seikkailun edessä ja jotenkin pieni ja alaston.
Joten miten taittaa tämä pelko, johon on vielä 10-päivää aikaa, en oikeasti tiedä muuta,  kuin antautua pelolle ja tutkia sitä, pohtia uudelleen ja uudelleen mikä on se pahin mitä voisi sattua ja mitä sitten, jos se sattuisi. Viisaat sanovat, että on turhaa murehtia etukäteen, se on valtavaa ajanhukkaa, mutta joskus asioiden prosessoiminen on välttämätöntä ja sekin vie jonnekin ja toisaalta se mikä toimii toisella, ei taas toimi minulla. Minun on kuljettava tämä oma pelon tieni, sanoi kuka tahansa viisas tähän mitä tahansa. Toisaalta  hälytysjärjestelmäni pelko kertoo siitä, että olen vahvasti elossa ja tämä asia on minulle tärkeä.
Mennään vielä ohi avaruushommien, olen aina ollut hirveä etukäteisjännittäjä ja myös ahdistuja, mutta itse tilanteessa unohdan pelkoni ja useimmiten annan myös parastani, silloin kun olen etukäteen jännittänyt asiaa, olen valppaana ja virkkuna, joten ehkä tälläkin kertaa pelko kantaa maaliin ja jos ei, olisi pääasia päästä sanomaan, parhaani ainakin yritin, sillä sen olen ainakin itselleni velkaa. 
Kyllähän täällä myös nyt kaduttaa, etten ole kuntoillut enemmän, en laihduttanut ym. jotta olisi vahvistavia tekijöitä luomaan itsevarmuutta. Osatekijä pelkojeni suuruuteen voi olla myös, että rakas kallioni lähti Norjaan viikoksi perhokalastamaan samana päivänä, kun tieto jatkoon pääsemisestä tuli, enkä ole päässyt parhaan ystäväni kanssa jauhamaan asiasta, enkä ole saanut henkiseksi saattajaksi vielä, oman rakkaan loputonta uskoa minuun. Huh onneksi tulee pois Norjasta ennen alkavaa kisailua, niin tässä ehtii ukkelin kanssa käydä vielä sparraussessiot läpi. 
Miten siellä, millä valat uskoa itseesi niinä hetkinä, kun pelko halvaannuttaa, vai pelottaako koskaan. Oletko niitä, jotka murehtivat sitten, kun vasta murehdittavaa on, vai murehditko hulluna etukäteen kaikki pahimmat skenaariot mitä vaan voi tapahtua, jos näin on, tervetuloa joukkoon. Oli niin tai näin, pientä kannustusta saatan olla vailla ja jos tänne hyviä neuvoja tulee, niin niistähän voisi olla apua ihan kaikille meille jännittäjille.

Kunpa riittäisin juuri sellaisena, kuin olen, sitähän oikeastaan me kaikki elämässä muutenkin toivomme, että olisimme riittäviä ihan omana itsenä. Paras suojahaarniska onkin aitous, olla ja mennä juuri sellaisena, kuin olen, silloin ei ole kerroksia, joita kukaan voi murtaa pois. 

Pelotonta maanantaita kaikille, terkuin "vellihousu" ja sain eilen yön pikkutunneilla yllättävää lohtua 12 Monkeys HBO:n scifisarjasta ja yhdestä lauseesta, joka oli kuin meikäläiselle tarkoitettu.  On muuten järjettömän hyvä sarja, vahva suositus.

"Emme saa pelätä epäilystä, varmuus on pelkureita varten."

Jos joku ihmettelee mistä tässä kaikessa hälyssä on nyt kyse, niin täältä ja täältä löytyy.