torstai 31. toukokuuta 2018

Paras 50-vuotislahja ikinä!!!!!!!!!

Hello kaikki, nyt on niin kova juttu meikäläiselle, että ihan arkena jouduin pläjäyttämään meikit nassuun ja hiukset kutreille. Päätin osallistua Tuplan Hungry for Adventure Space Edition kisaan, jossa on maailman uskomattomin palkinto. Nimittäin raati valitsee 20 ihmistä 200 eniten ääniä/sydämiä saaneiden joukosta, Venäjälle Juri Gagarinin avaruuskeskukseen ja täällä on tuhansia perhosia jännityksestä sekaisin vatsassa jo silkasta ajatuksesta, että voisiko olla vihdoin mahdollisuus tällä scifihörhöllä päästä avaruusseikkailulle!

Lisäys: tarkistin vielä säännöt uudelleen, niin tuomaristo valitsee 200:sta eniten ääniä saaneista maximissaan 20.

Kerranhan on ollut oma avaruusseikkailu jo lähellä, kun muutama vuosi sitten voitin koko Pohjoismaissa painottoman lennon Las Vegasiin Warner Brossin ja Gigantin kisassa kirjoituksellani. Lento ei koskaan toteutunut, koska painoton lento puljulle tuli jotain ongelmia, mutta matka toki saatiin, mutta tämä avaruuksellinen elämys on jäänyt kokematta ja avaruuteen on kova nälkä ja palo!

Nyt on mahdollisuus vauhdittaa meikäläinen ja vielä 50-vuotisjuhlavuonna Juri Gagarinin avaruuskeskukseen suurelle seikkailulle ja kokea huimaavin scifiseikkailu ikinä. Enää ei tarvitsisi sulkea silmiä ja kuvitella vaan seikkailu olisi totta. Mikä hulluinta, tämä seikkailu tullaan esittämään Sub-kanavalle ja tuumin siitäkin, no mikä ettei, mitä en avaruuden nimissä tekisi. 

Joten ohessa alla oikein isolla linkki kaikille ja ei tarvitse muuta, kuin painaa sitä sydäntä ja se on siinä eli helppoa, kuin nakki. Tuplan sivuilla on tällä hetkellä joku vika ja kaikki eivät kuule videossa tarinointiani, miksi juuri minut pitäisi lähettää tälle suurelle seikkailulle, mutta ohessa vielä alla video, joka on vain minuutin pituinen ja jonka katsoessa ehkä vakuutut paremmin, kannattaako antaa sitä sydäntä vai ei.

Olisin maailman kiitollisin tykkäyksestä eli sydämestä! Nyt jännittää, tuleekohan ensi yönä uni. Jos pääsen mukaan, lupaan jakaa seikkailusta niin paljon matskua kuin mahdollista, nimittäin seikkailulle lähteävät saavat tiedon jo 15.6.

Miten siellä, lähtisitkö Juri Gagarinin avaruuskeskukseen seikkailulle, jos sinulla olisi siihen mahdollisuus ja muistakaa, me olemme kaikki alieneita ja asumme planeetalla nimeltä maa, joten kyllä meidän jokaisen sisällä asuu pikku alien. <3


Nöyrin kiitos äänestäsi <3

Alla vielä video, jos ei ääni kuulunut äänestyssivun videolla.

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Kylpyhommia!

Myönnän, että tälläinen "koristeltu" kylpyhetki on Instagramin vaikutusta, mutta hei aika nostattavaa. Aikaa on siitä, kun tämä äiti meni kylpyyn ja pari "kylpypommia" pomppasi aina äidin mukaan. Nyt saan rauhassa kylpeä ja jopa näiden kuvien ottaminen oli todella noloa lapsille. En nyt näin normaalisti kuvia kylpyhommista juuri otakaan ja takaan, ettette tämän enempää tule koskaan näkemään täällä paljasta pintaa. 

Kuviin oli kuitenkin syy, Hellapoliisin Katilta ystävänä saadut latvialaiset luonnonmukaiset Ceano kylpytuotteet ja toinen oli se ihmeellinen seikka, että Maijun kanssa meitä on ehdotettu erääseen kansainvälisen yrityksen mainokseen (jonne ei todellakaan päästä, enkä ainakaan minä), mutta kuitenkin 30:n ehdokkaan joukossa Pohjoismaista ollaan, joten rinta ronttingilla jo siitä. Tämän mainoksen esittelykansioon meistä tuli ottaa erinäisiä kuvia, joten siksi aavistuksen stailatummat kylpylöintikuvat tällä kertaa. 

Jemmasta löysin hieman jo kulahtaneen mintunlehtiyrttipuskan ja hei miten hieno idea heittää mintunlehdet kylpyyn, niistä tuli todella ihan tuoksu! Muutama neilikka äitienpäivänä oli jo vähän kärvistelemässä, joten tuikkasin nekin väriä tuomaan sekaan. Tässä kylpykoristelussahan onkin taivas vaan rajana.


Näissä latvialaisissa luonnonmukaisemmissa kosmetiikkatuotteissa on aivan huippuihana tuoksumaailma, näitä tekisi vaan mieli nuuhkia koko ajan suoraan pullosta. Greippi kylpysuola taikoi kylpyveteen kivan sävyn ja aah se tuoksu. Suola muuten tekee todella hyvää atooppiselle iholle ja teki muuten kuivan ihon todella pehmeäksi kylvyn jälkeen. 

Toinen sarjan lempituoksusarja on tämä Red Grape, voi elämän kevät miten joku voikin tuoksua hyvälle. Tässä suihkumoussessa on todella hauska ja hieman kuplivan voidemainen koostumus, joka leviää iholle ja on muuten kätevä vaikka ihokarvojen poistoon ja samaten jättää ihon pehmeäksi. 

Ceano-sarjasta löytyy paljon muutakin ja eri tuoksumaailmoja, aurinkorasvoja, kylpypommeja, jalkavoiteita, käsivoiteita jne. Kannattaa kurkkia Hellapoliisi Shop, sieltä löytyy muutenkin vaikka mitä kivaa shopattavaa. 

Edelleen naurattaa koko tämä meidän kylpyammekeissi. Mies halusi puulämmitteisen saunan remontin yhteydessä ja minä ammeen ja meninkin sitten ja löysin kiviammeen, joka painaa huikeat 200kg. Se on meille toimitettu useamman palomiehen voimin, kyllä luitte oikein, remppareiskan palomieskaverit olivat kantamassa, mutta lavalta amme piti nostaa vallan nosturilla. Eli kyllä oli ihmettelemistä, kun ammetta nosti n. 5 miestä ja nosturikin oli pihalla apujoukkoina. Yksi huonokin puoli on, tätä ammettahan ei hevillä siirretä enää mihinkään... 

Mutta aivan loistava amme, sillä kivi varaa lämpöä ja ammeessa voi kylpyvesi pysyä tunninkin pätkän lämpimänä, jos vaan  jaksaa tunteroisenkin kylpylöidä. Kylpeminen on ihanaa, mutta turhan harvoin tulee sitä tehtyä ja miksi näin, sillä eilenkin oli todella rentoutunut fiilis kylvyn jälkeen. :)

Ohessa vielä oma hunajainen vartalokuorintaresepti: 3rkl hunajaa, 3rkl merisuolaa ja liraus kauramaitoa ja tällä  kuorittiin eilen iho ja pelitti mainiosti. 

Miten siellä, amme vai sauna vai ei kumpikaan eli suihku? Terästättekö te kylpyhetkiä millä, jos terästätte? 

Täällä kohta muuten treffit Han Solon kanssa, ihanaa iltaa kaikille. <3

*Ceano tuotteet saatu Hellapoliisin Katilta. <3

tiistai 29. toukokuuta 2018

Ihana kesäpäivä Porvoossa



























En tiedä mikä siinä on, mutta aina kun täällä Porvoossa käy kamu kylässä, niin innoissaan kuvaan aina itsekin näitä Porvoon maisemia. Jos menen syntymäkaupunkiini Helsinkiin, niin siellä harvakseltaan otan kuvia, vaikka ihan yhtä kaunis varsinkin kesäkaupunki stadi on. 

Tänään Souliina tuli jo perinteiselle Porvoo-päivälle ja perinteiseksi on jo meidän kuviotkin muodostuneet. Ensin jauhetaan meillä kotona löysät pois ja sitten tuleekin aikataulullisesti jo hirmuinen kiire tehdä ihan kaikki mitä suunnitelmissa on. Ensin perinteinen merenrantakävelylenkki tässä oman kodin nurkilla ja maisemissa ja sitten autolla Porvoon keskustaan ja tietenkin vanhakaupunki ja tietenkin Porvoon Rosson pizzat,  jotka ovat maailman parhaat. 

Tänäänkin saatiin myös maailman parasta palvelua uudelta aurinkoiselta työntekijältä ja muiltakin ilman muuta. Kaikilla oli jotenkin hymy korvissa, taitaa nämä kauniit säät tehdä meistä suomalaisista vielä entisestään iloisempia, vaikka meidän Porvoon Rossossa on vaan aina loistava palvelu.

Sitten toki kuvaamista ja pörräilyä ja päivän aina päättää Cafe Cabriolen maailman parhaat kakut ja muuten lattekin on jotain taivaallista, siinä on kunnolla kahvin makua, eikä ole mitään maidolla kyllästettyä lirua. 

Oi tulkaa Porvooseen ja maistakaa Cafe Cabriolen leivokset, Rosson megalomaanisen hyvät pizzat ja käyskennelkää ja aistikaa tunnelmaa. Brunbergin makeistehdas on tietenkin must ja myös tänne on tullut todella kiva Second Hand Shop Bohemia, joka on vanhan sillan kupeessa oikealla nähtävissä. 

Meillä oli mahtava päivä ja pötsi on niin pinkeänä, että taitaa ensi yönä tulla kuulkaas painajaisia. Miten siellä, meinaatteko kesälomalla tulla käymään tänne Porvooseen ja löytyykö ihmisiä,  jotka eivät ikinä ole vielä käyneet Porvoossa tai ihmisiä, joiden joka kesäiseen perinteeseen kuuluu Porvoon reissu, kuten muuten tänne kuului aina ennen, kun en vielä asunut täällä Porvoossa ja ehkä siksi Porvoo on jo alunperin ollut minulle niin rakas ja tuttu kaupunki. 

Ai niin, unohdin muuten täysin laittaa kulmat, eli kulmaväriä ja harjata kulmat, oli jotenkin alaston olo, kun kulmat harotti miten sattuu. Alimmasta yhteiskuvasta myös näkee, ettei ole helppoa hommaa tämä naamakuvien ottaminen. ;)
Aurinkoista tiistaita <3

maanantai 28. toukokuuta 2018

Synttärijuhlat

Mihin aika karkaa, tytär täytti eilen 14-vuotta ja muistan, kuin eilisen tuon ihmeellisen päivän, kun toinen syntyi ja sain vauveliinin syliini. Huomaan hieman, että muistot jo puuroutuvat ja en muista mitä tapahtui minäkin syntymäpäivänä tai jouluna, mutta eilen virkistin muistiani ja katsoin kaikki tyttöjen lapsikuvat ihan syntymästä asti tähän päivään. 
Tytär syntyi Latviassa Riiassa, mutta jo toisen vauva-aikana ehdimme muuttamaan Tukholmaan ja ristiäiset pidettiin Ruotsissa. Tytär oli lapsena erittäin villi ja mielettömän kekseliäs ja kehitti ihan kaiken maailman roinasta mitä nerokkaimpia keksintöjä. Nyt toinen on ihmeellisen rauhallinen, sydän kultaa, ei tekisi pahaa kärpäsellekään, kova pohtimaan ja juuri se tytär, joka antaa aina toisen ottaa tarjolla olevista sen parhaimman palan. Näen vahvasti toisen sydämeen, mutta toivon myös, että hän oppii, kuten itsekin vasta hiljakseen, että terve itsekkyys on hyvästä, eikä liikaa pidä miettiä muita. On ihmeellistä miten villistä Peppi Pitkätossusta tulikin lopulta niin pohtivainen pirpana.

Synttärijuhlia vietettiin pyjamapirskeillä ja kaksi yökyläystävistä on jo päiväkotiajoilta tullut kavereiksi, jotenkin suloista. Koko porukalle tilattiin pizzat ja ihan mielettömään saumaan tarjoutui mahdollisuus yhteistyöhön Pizza Onlinen kanssa, jota kautta olemme jo muutenkin tilanneet vuosia pizzat eli tuli pizzat, kuin tilauksesta. Kätevää on, kun olen tuohon Pizza Onlineen joskus ajat sitten kirjautunut, niin olen pystynyt tilailemaan pizzat tyttärille kotiin, päivän vaikka venyessä stadissa eli kätevästi sovelluksella vaan. 

Tai jos olemme tyttöjen kanssa olleet kamun luona yökylässä, niin sitten taas tilailtu pizzat heidän lähipizzeriasta, mutta kaikki kätevästi aina yhden sovelluksen kautta. Ei tarvitse kuin iskeä kaupunki tai kaupungin alue, jossa majailee ja sovellus tarjoaa heti lähimmät pizzeriat ja muiden palautteitakin pääsee kurkkimaan, mistä saa tilattua ne parhaat pizzat. Meidän Porvoon suosikki on Gammelbackan pizzeria, siellä ei täytteitä säästellä, pohja on oikeanlainen ja täytteet mehukkaita ja aina iloinen palvelu, peukut. 








Hobbit-peliäkin pelasimme ihan väärillä säännöillä aluksi, niin ettei pelille olisi oikeastaan ikinä näkynyt loppua. Tuli jo pieni turhautuma, ettei mikään peli voi kestää päiviä, mutta voi kuulemma, sellaisiakin lautapelejä kuulemma on olemassa. Noh nyt kun säännöt on hallussa, niin ensi kerralla peli sujuu vähän jouhevammin. 

Tytär lähti syntymäpäivänä vielä Lintsille yökyläporukan kanssa ja hei vanhempia ei todellakaan mukaan huolittu! Ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa, mahtavaa, että lapset itsenäistyy ja itselläkin on enemmän vapaa-aikaa ja silti on sydänalaa suorastaan kovertava ikävä pikku taaperoita, jotka tarvitsivat vielä kovin äitiään. Jotenkin hurjaa ajatella, että 4-vuoden päästä tytär on täysi-ikäinen, kunpa osaisin nyt tiiviisti elää hetkessä ja painaa kaikki muistot mieleeni.

Tänään vielä tytär on menossa Iron Maidenin konserttiin ystävän kanssa ja isoveli tulee Tampereelta asti kaitsemaan, aika suloista sanoisinko. Toki tässä kohden aikuisiakin tarvitaan kyytihommiin. Eli varmasti oli toisella ikimuistettavat synttärit, yökylineen, pizzoineen, Linnanmäki-keikkoineen ja vielä konsertti päälle. 

Onnea vielä rakas ja ehkä joskus isompana voit tätäkin lukea häpeilemättä hih, ettei äiti ole niin nolo, kun on niin onnellinen, että saa olla juuri sinun äiti. <3

Lapset on lainaa vain ja ajattelin jo silloin, kun tytär syntyi, että jännää nähdä minkälainen aikuinen hänestä tulee. Nyt toivoisin hieman ajanpyörää voivani hidastaa, ettei ihan näin vikkelään tarvisi vuosien vieriä, mutta on tämä mielenkiintoinen matka, ihan maailman paras reissu ja seikkailu mitä voi tehdä, on nähdä lasten kasvavan ja toivon saavani nähdä vielä, miten elämä kantaa. 

Miten siellä, miten kestätte lasten kasvamisen haikeuden tai muistatteko omat 14-vuotissynttärit, itse en enää oikein muista, muuta kuin taisin hengailla kamujen kanssa jossain puistossa notkumassa ja ihan varmasti jotain kakkua ja lahjaa oli kyllä. <3 Jotkut synttärit muistaa vaan paremmin, kuin toiset. 

Mitkä muuten on teidän pizzan lempitäytteet, täällä tilatessa: tonnikala, kapris, aurajuusto ja fetajuusto ja ravintolassa lue Rossossa: parmankinkku, aurajuusto, paahdetut pinjansiemenet, fetajuusto ja yrtit pyöritettynä sitruunavinaigrattessa. 

Upeaa uutta viikkoa kaikille. <3

*Pizzat saatu Pizza Online yhteistyönä

lauantai 26. toukokuuta 2018

Kauneus on ihana asia, mutta epätäydellisyys on mielenkiintoisempaa

Selasin eilen Insta feediä toisella silmällä, katsoessa samalla Hbo:n sarjaa.  Huomasin koko ajan alitajuisesti pysähtyväni persoonallisiin kasvoihin ja perinteiseen kodikkaaseen tavallisuuteen ja huomasin kiireellä skippaavani kaiken täydellisen. Yhtäkkiä suljin Hbo:n ja oli pakko illalla oikein puntaroida tätä asiaa, että miksi itse asiassa kaikki maanläheisempi, kuin kaikki kaunis ja kiiltävä on mielenkiintoisempaa katseltavaa ja miten joskus täydellisen kaunis ei ole edes mielenkiintoista, jos roso ja sielukkuus uupuu.
Täällä maalla kuljen aina kumppareilla tai Crocseissa, sillä ne pukiessa säästää ihan hitsikseen aikaa, eikä tarvitse solmia kengännauhoja.
Harmittaa jollain tasolla tämä aika, vaikka pitkälle on tultu jo siitä, että kaikkia mainoksia koristi vain langanlaihat teinivartalot. Harmittaa se, että nyt monesti mainoksissa käytetään yhtä kiintiövanhusta tai kiintiöylipainoisempaa ja muut ovat mainoksissa hoikkia ja kauniita. Miksi ei käytetä erilaisia persoonia, vartaloita, kasvoja ja kerrota mielenkiintoisia tarinoita näiden kautta, sillä jokainen ihminen on mielenkiintoinen, jos vain oikein kuuntelee. 

Vaikka olen esim. hammasneurootikko ja ihastelen täydellisen kauniita hammasrivejä, niin enemmän silti silmää viehättää persoonalliset hampaat, joissa jokin hammas on vaikka vino, kuin jenkkihymyn porsliinikuoret. Sama pätee ihan kaikkeen, jos koti on hyvin kliininen, niin ettei uskalla nuppineulaakaan pudottaa lattialle tai jos ihminen on täydellisen kaunis ja pitää etäisyyttä, eikä anna mitään sielustaan, menetän helpommin mielenkiinnon, sellainen on tylsää.
Tällä viikolla sattui pieni kömmähdys. Mies ei juo kahvia, eikä varmasti ikinä ole arkiaamuna keittänyt minulle valmiiksi kahvia. Niin kuitenkin tapahtui perjantai-aamuna ja miten saattoi ollakaan, että maito oli loppunut. Odotin 30-minuuttia, että lähikauppa aukeaa, mies ihmetteli, miksi en aja huoltoasemalta hakemaan, vastasin etten halua näyttäytyä liian julkisella paikalla ennen ensimmäistä siemausta aamukahvia, että lähikaupassa on mitä luultavimmin vähemmän yleisöä. Tultuani lähikaupasta ja kyllä se yöpuku oli päällä käydessäni, huomasin, että yöpaita oli vielä väärinpäin. Hetken se sisäinen nolostuminen puski päälle ja sitten käskin oikein itseäni ruotuun, että ihan se ja sama, siinähän sitten kauppias pohtii, että kahvimaitoa hakeva muori oli hieman sekaisin. Sepä se, mitä väliä mitä muut ajattelee?
Instan eilinen selailu kertoi paljon siitä, miten minusta on kaikkein mukavinta uteliaana suorastaan pilkistellä tavallisten ihmisten elämää, saada heiltä vaikka vinkkejä uudesta suklaamausta, kodin löydöstä tai mitä heidän kotieläimensä on viime aikoina hassutellut. Tavallisuus on todella mielenkiintoista, kuten persoonallisuuskin ja koskaan ei pidä vähätellä tavallisuutta, ettei sieltä löytyisi persoonallisuutta. 

En tiedä onko tämä jokin ikähommeli, vai vastaisku vuosikymmenien täydellisyydelle, laihuudelle, siloitetulle elämälle mediassa. Hauskempaa on jopa vertaistuellisesti kuunnella, mitä jokin ihminen on vaikka mokannut huumorilla tietty, kuin miten hänen täydellinen elämänsä soljuu täydellisyydessään.
Kaipaan aivan hirmuisen paljon mainosmaailmaan erilaisia persoonia, ihmisiä, eri ikäisiä, eri sukupolvia, tarinoita ihmisten takaa, kerroksellisuutta ja kerrontaa. Kaikki superkaunis ja täydellinen on jo niin nähty. Mutta voi blaah miten kauan kestää, ettei muotishow:ssa ole  kuin se yksi kiintiövanhus tai yksi malli, joka on enemmän, kuin kokoa 32, miten nopeaan voi maailma muuttua, en jaksaisi odottaa.

Siksi olen valtavan kiitollinen kaikille niille, jotka ovat ottaneet huomioon minutkin, tavallisen ihmisen, jolla on jo hieman ikää ja myös kiloja mittarissa eli ihminen on otettu ihmisenä vastaan. Kunpa tätä murrettaisiin lisää ja yritykset enemmän rohkenisivat käyttää erilaisia ihmisiä mainoskampanjoissa, erilaisia koteja sisustuslehdissä, koska miksi en enää osta edes sisustuslehtiä, no koska kaikki ne samanlaiset kodit on nähty tuhanteen kertaan. Eikä minua kyllä kiinnosta pätkääkään, jos 15-vuotias ja kokoa 32 mainostaa minulle kukkamekkoa. 
Siksi esim. Instagram on todella kiva, siellä minulla on mahdollisuus seurata eri ikäisten ja erilaisten ihmisten elämää ja arkea ja jos he laittavat vaikka kuvan Fazerin uusista kekseistä tai jostain kahvimerkistä, johon on tullut uusi maku, niin kyllä minä ostaisin, sillä voin samaistua heihin ja loppupeleissä, kun me kaikki olemme tavallisia, nekin jotka näyttävät vain kaiken kauniin ja kiiltävän osan elämästään. Taas totean, älkää ymmärtkö väärin, kaikkea kaunistakin tarvitaan ja varmasti nuorena sainkin tälläisestä enemmän inspiraatiota ja tavoitteita omaan sisustukseen ja pukeutumiseen ym. Mutta kun ikää tulee, sitä vaan kaipaa samaistusmispintaa, ei aliarvioimista, ei sitä, että minulle teini markkinoi tuotetta.

Minusta on mieletöntä, että Oi mutsi mutsi on ottanut itsestään upeita ja kauniita kuvia Changen alusvaatteissa ja sanoin juuri tällä viikolla nähdessäni Elsan, että "ai hitsi, mutta milloin me aikuiset" ja samalla suljin suuni ja totesin, niin miksi en minä itse, turha odottaa muiden muuttavan maailmaa,  jos en minä itsekään uskalla tehdä sitä.
No ette tule vieläkään näkemään minua alusvaatteissa tai uimapuvussa blogissani, koska siinä menee oman yksityisyyden raja ja tiedän myös tasan tarkkaan, että omat lapset eivät asiasta pitäisi ja toisaalta en ole niin sinut röllöjeni kanssa, että minussa olisi rohkeutta laittaa itseäni alttiiksi arvosteluille. Joten nostan niin paljon hattua kaikille heille, jotka ajavat tavallisen naisen asiaa ja toivon, että jollain tasolla pystyn ajamaan asiaa itsekin, vaikkakin enemmän vaatteet päällä.

Toivottavasti maailma muuttuu aidompaan suuntaan, sillä sitä ainakin itse kaipaan enemmän, elämyksellisyyttä, samaistusmispintaa, sielujen aitoa kohtaamista, värikkyyttä, erilaisia persoonia ja eri ikäisiä ihmisiä, me todellakin kaikki olemme yhtä arvokkaita ja  mielenkiintoisia. 
Mitä sinä haluat ja kaipaat somessa ja mainosmaailmassa, haetko arjessa helpotusta kauniista asioista tai ideoita ja inspiraatiota, vai samaistumispintaa tavallisuudesta vai molempia, täällä haetaan molempia, kaikkea kaunista on kivaa katsella, mutta tavallisissa jutuissa piilee helpommin hahmotettava kodikkuus ja ihmisen sydän, tavallisuus puhuttelee.

Kun Pinkit korkokengät Maiju tänään mietti menestymisen saloja, niin kenties menestyneimmät ihmiset ovat aitoja ja sydämellisiä, mutta uskaltavat olla myös aivan tavallisia, sillä mitä on menestys, jos sen kanssa asuu yksin lasitornissa. 
Miksi taas näistä asioista jauhan, no toki ajan omaa etua, olen tavallinen keski-ikäinen nainen ja en todella ole ollut naismuistiin kokoa 32, ehkä 14-vuotiaana? Toinen on se, että haluaisin nähdä maailman muuttuvan, niin kauan, kuin tässä elän. Miten hienoja tarinoita olen esim. nähnyt elokuvissa tai lukenut kirjoista, jotka ovat kertoneet tavallisen ihmisen elämästä, mutta kenen elämä on edes tavallista, jokaisen elämään mahtuu valtavia kriisejä, onnenhetkiä ja mielenkiintoisia käänteitä.

Toivottavasti myös mainosmaailma alkaa kertoa näitä tarinoita aidoilla ihmisillä. Sillä täydellisyydestä tulee jopa ajoittain huono olo, sillä liika täydellisyys vain muistuttaa, miten epätäydellinen sitä itse onkaan. 

Ystäväni vuosia sitten sanoi, "sängyn petaaminenhan on maailman turhinta hommaa", alan vihdoin ymmärtämään tuon viisauden noissa sanoissa, sillä "petaanko" sänkyni itseäni vai muita varten, noin kuvainnoillisesti. 
Tälläistä mietteitä tänään, oikein sydämellistä, kaunista, tavallista ja rosoisen epätäydellistä viikonloppua kaikille. <3