lauantai 31. maaliskuuta 2018

Kuukauden kosmetiikkasuosikit maaliskuu 2018

Kuukauden suosikeissa on toki aina yksi tuoksu ja tällä kertaa jopa kaksi, mutta ensin pureudutaan tähän uuteen Black Opium The New Glowing Eau de Toiletteen. Alkuperäinen Black Opium on nimittäin aivan järjettömän hyvä tuoksu ja te, jotka mietitte, että apua Opium, sehän oli aikoinaan sellainen hyvin tumma ja synkkä tuoksu, niin kyseisen Opium tuoksun voitte tässä tapauksessa unohtaa, sillä Black Opium tuoksut ovat ihan omia tuoksujaan.

Alkuperäinen Black Opium on itselle selkeä talvituoksu,  jossa lämmin kahvi ja vanilja kohtaavat mitä täyteläisemmällä tavalla. Black Opium Floral Schock on taas jo taas paljon kukkaisempi ja raikkaampi versio Black Opiumista. Mutta nyt jutellaan uusimmasta versiosta eli nimenomaan The New Glowing Eau de Toilette versiosta, joka on kepeä, pirskahtelevampi ja kesäinen versio tuhdimmasta Black Opiumista. Eli ihanaa, nyt voi tuoksua kahvilta myös kesällä. Kahvin tuoksua ei kannata säikähtää, se on nimittäin aivan huumaavaa ja tässä The New Glowing Eau de Toilette versiossa kauniin vieno. Tuoksupullo eroaa sillä, jos kaupassa vielä ihmettelette, mikä se kepeä versio olikaan, niin glitteri on tässä kyseisessä Eau de Toilette versiossa lasin sisällä, eikä röpelönä lasituksen päällä eli tämän version tunnistaa tuoksupullon sileästä pinnasta. 

Kaikki hiemankaan ennakkoluuloiset, käykää rohkeasti vaan tuoksuttelemassa Black Opiumin eri versioita ja hyvinkin löytyy teillekin ihan oma suosikki. Jos katsoo Eau de Toilette tuoksun tuoksunuottejakin, niin paljon kepeää ja raikasta on pullotetttuna uuteen The New Glowing Eau de Toilette tuoksuunkin. 

Black Opium The New Glowing Eau de Toilette pitää sisällään:

Ensituoksussa musta kahvi, sitrus, päärynä ja bergamot

Sydäntuoksussa jasmiini ja appelsiininkukka 

Lopputuoksussa myski, setripuu ja patsuli

Hinta Sokoksella 59e 30ml ja 80e 50ml 

Korresilta on tullut uusia ihania Lip Butter huulivoiteita, jotka antavat kivasti kevyttä sävyä ja karitevoi ja riisivaha kosteuttaa ja hoitaa huulia pitkäkestoisesti. Korresin huulivoiteita olen käyttänyt jo vuosia ja tiedän jo vanhastaan, että nämä aidosti hoitavat huulia, eivätkä vain anna hetkeksi mukavaa tunnetta huulille ja tee huulivoideriippuvaisuutta. Huulivoiteen purkin aukko on sen verran leveä, että pitkäkyntisemmätkin saavat purkista sormella sipaistua voidetta, mutta toki kun pohja alkaa häämöttää, niin silloin saattaa tarvita jo käyttöönsä sivellintä, jota nyt muutenkin olisi toki hyvä käyttää, jottei huulivoiteeseen kulkisi sormien kautta bakteereja. Oma suosikki näistä on Pomegranate ja näitä on saatavilla kuutta erilaista. Tuoksut näissä ovat hyvin miedot, eli hedelmäpommimaisia tuoksuja ei kannata odottaa. 

Hinta 13e kpl

Ei taida huulipunahöperöllä olla kuukauden suosikkeja ilman huulipunia, mutta oijoi mitä Clarins on tuonut markkinoille. Uudet Joli Rouge Velvet-huulipunat, jotka kosteuttavat huulia, mutta jättävät huulille mattapintaisen tuloksen, mutta kuitenkaan lainkaan kuivattamatta huulia. Henkilökohtaisesti en ole mattapunien ystävä eli sellaisten mattapunien, jotka jättävät huulet, todella mattamaisemman näköiseksi. Käytän kyllä mattapunia, mutta aina huulikiillon kanssa. Käytössä itselleni ihan parasta on, että itse puna pysyy ja voin vain lisäillä kiiltoa päälle. 

Joli Rouge Velvet-huulipunat pysyvät ja pysyvät, mutta valovuosien päähän on tultu niistä pysyvistä punista, jotka kuivattivat huulia, sillä Joli Rouge Velvet-huulipunat tuntuvat miellyttävän kostealta huulilla koko ajan. Tuoksu on hennon marjainen ja itse kultainen hylsy pysyy todella napakasti kiinni, eivätkö punat pyöri käsilaukun pohjalla ilman korkkia suttaamassa. Vaikka kyseessä on ns. mattamaiset punat, punat soljuvat huulilla nätisti ja jopa joukon tummin "plum" kuvassa yllä oikealla, näyttää huulilla kauniin marjamaisen sävyiseltä, eikä lainkaan noin tummalta, kuin kuvassa, joten näistä kannattaa kaupassakin testailla jopa hieman rohkeampia sävyjä. 

Joli Rouge Velvet-huulipunat vasemmalta "woodberry", oma suosikkini näistä "pink cranberry", "soft berry", "deep red" ja "plum". 


Näitä Maybellinen New York City Kits paletteja odotin, kuin kuuta nousevaa. Näissä on täydellisen herkulliset sävyt, aivan ihanaa pienijakoista kimaltavaa hohdetta, osa sävyistä toimii niin poskilla, kuin luomillakin. En osaa edes sanoa kummasta paletista pidän enemmän, sillä molemmissa on aivan upea sävykokoelma. Kuviin en saanut edes vangittua näiden ihanaa glitteriä ja hehkua ja vaikka näissä glitteriä onkin, niin näissä ei ole mitään överiä eli sanoisinko, tuovat sellaista kaunista hehkua luomi-ja kasvomeikkiin. 

Paletti pitää sisällään kahdeksan matta-tai helmiäshohtoista luomiväriä, yhden poskipunan ja yhden korostussävyn. 

Sokoksella juuri nyt tarjouksessa 14,90, normaali hinta 18,90 kpl

Body Shopilta jo jokin aika sitten ilmestyi Japanese Cherry Blossom Strawberry kiss-sarja, joka pitää sisällään Body Creamin, Eau de Toiletten ja suihkugeelin. Voi olla, että toistan samaa vanhaa levyä, mutta tällä hetkellä kyseinen sarja on ehdoton suosikkini Body Shopilta. Voi olla, että johtuu siitä, että sarjan Eau de Toilette kyseenalaistaa Escadan kesätuoksujen ihanuuden ja paljon edukkaammalla hinnalla vielä ja kyllä tuoksupullokin on omaan silmään nätimpi. Mutta jos johonkin tuoksua tulee verrata, niin nimenomaan Escadan kesätuoksut juurikin tulevat mieleen. 

Kyseessä on sarja, joka ei ole lainkaan imelä, mutta jossa on aavistus ihanaa makeutta, mutta kivan hienostuneella tavalla. Japanese Cherry Blossom Strawberry Kiss-sarja ei ole myöskään liian mansikkainen, vaan voisin jopa verrata johonkin ylelliseen mansikkaiseen kuohujuomaan. Tuoksu on näissä hyvin naisellinen ja ihastuttava ja itse tuoksu hämmästytti myös sillä, että aamulla vielä ranne tuoksui hyvälle tai oikeastaan suorastaan ihanalta. 

Alkutuoksussa on japanilaista kirsikankukkaa ja mansikkaa.

Sydäntuoksussa vaaleanpunaista pionia

Lopputuoksussa meripihkaa.

Tuoksun hinta on vaatimattomat 27,50, Body Cream 19,50 ja suihkugeeli 9,50. Blogini oikeassa laidassa näkyy kaikille, jotka ette ole mobiililaitteilla linkki (voi muuttaa mobiilin internet versioon), jossa alekoodi Body Shopille 2.4 asti ja saatte -20% tuotteista ja ilman postikuluja, vink vink. ;)
Tässäpä maaliskuun uutuudet, jotka ovat vieneet sydämeni kosmetiikan saralla. Löytyikö jotain omia suosikkeja tai jotain mikä oikein inspiroi tai onko vinkata joku oma suosikki kyseisiltä merkeiltä? Vinkkejä otetaan aina ilolla vastaan. :)

Sydämellistä ja aurinkoista lauantaita kaikille. Oikein hämmentää, että kello on kohta melkein 18 ja aurinko sen kun paistaa, jee se on kevät. Mitähän kaikkea uutuutta kevät ja tuleva kesä tuovat kosmetiikan saralla markkinoille, jännää jäädä odottelemaan. 

*Postauksen tuotteet pr-näytteitä

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Pieni tarina ystävyydestä ja sydämellistä pääsiäistä

Ajattelin toivottaa hyvää pääsiäistä ja samalla kertoa pienen tarinan ystävyydestä, koska Mignon-munat saivat jotain erityistä muistelemaan ja koska ystäväni tytär on tulossa tänään oman tyttäreni luokse yökylään. Eli lukion toisella luokalla sain elämääni ehkäpä huolettomimman ystävän tai tarkennettakoon huolettomimman ystävyyssuhteen, jota voisi jopa kutsua boheemiksi. Lisäksi meidän tyttäret, joilla on n. 5kk ikäeroa, ovat olleet ystäviä jo vauvoista asti. 

Tytär täällä pähkäili, että miten hennoo sanoa ystävälleen, ettei jaksa kolmen vuorokauden yökyläilyputkea, vaan yksi yö riittäisi. Kerroin tyttärelleni hieman enemmän ystävästäni ja minusta ja miten tosiystävä ei loukkaannu, vaikka kertookin omista tarpeistaan ja tunteistaan. Niin tytär sitten kirjoitti ystävälleen, että yksi vrk riittää ja ystävä ei ollut toisessa päässä moksiskaan ja tämä oli oman tyttäreni aika vapauttavaa huomata. 
Kerroin tyttärelleni tarinoita meidän ystävyydestä, joka on alusta asti ollut niin täysin vapaaehtoiseen perustuvaa, että jo lukioajoista on nähty silloin, kun on huvittanut, soiteltu, kun on huvittanut tai sitten ei olla nähty vaikka ollenkaan. Molemmille on tullut poikaystäviä, paljon uusia ystäviä ja toinen ei ole koskaan ollut omistava tai miettinyt pienimmässä mielessäkään, että miksi tuo toinen on nyt jonkun toisen kanssa, eikä minun, sielunyhteys on aina ollut taustalla. Asuimme jopa jossain kohden, minä Viiskulmassa Helsingin keskustassa ja ystäväni Merimiehenkadulla eli ihan toistemme naapurissa. Meillä oli avaimet toistemme luokse ja kävimme toistemme luona mm. syömässä ilman, että toinen oli edes kotona. Siellä missä oli ruokaa, siellä toinen kävi. 

Nyt päästään sitten niihin Mignon-muniin. Toisen ystävän ystävä oli Fazerilla töissä ja sain kerran tätä kautta koko levyllisen Mignon-munia ja olin asetellut niitä jääkaapin munakennoihin. Näitä ystäväni kävi sitten välillä meillä mutustelemassa ja lupaa ei annettu, eikä tarvittu. 
Meillä on ollut monet kerrat tilanteita, että minulla oli vaikka synttäribileet, niin ystävä sanoi "tulen jahka olen ehtinyt vetämään tirsat". Tälläisiä tarinoita meidän välillä on loputtomiin, milloin otettiin tirsat milloin missäkin, milloin ei aika ja tiet, eikä vuodet kohdanneet, mutta toinen oli siellä jossain, AINA. 

Yksi hauskimpia tarinoita on, kun ystäväni kanssa olimme perjantaina olleet bilettämässä ja ystäväni piti seuraavana aamuna mennä töihin eräälle urheilukentälle ja tekemään tuolle kentälle valkoiset viivat oliko se pesäpallopeliä vai jalkapallopeliä varten. Viivat tehtiin ajamalla tiettyä konetta ja voitte kuvitella, kun ystäväni vielä yön jäljiltä korkokengät jalassa yritti ajaa tuota viivamasiinaa, niin ei tullut viivoista kovin suoria ei.

Ystäväni sitten kutsui minut urheilukentän tönöön, koska hänen piti päivystää siellä. Noh minä sitten tietenkin kävin kaupan kautta ja ostin muutaman kilisevän mukaan. Siellä me sitten urheilutönössä nautimme muutamat bisukat,  kävimme suihkussa, meikkasimme ja laittauduimme, kuuntelimme radiosta hyvää musaa ja päätimme sitten vielä soitella radioonkin. Olipahan varmasti aikamoisen erilainen työpäivä eli ah se huoleton nuoruus. Näitä nyt sitten yritän itsekin muistella, kun tyttäret tulevat samaan hulvattomana ikään, että ei tällä äidilläkään aina mennyt jutut just eikä melkein. Jos jotain joskus tuosta nuorudesta kaipaan, on juurikin se vastuuttomuus ja huolettomuuden tunne. Tuntuu jopa, että tämä uusi sukupolvi ei ole niin hönöä, vaan paljon järkevämpää, kuin sitä itse joskus oli. 
Näitä meidän ystävyyden tarinoita kerroin omalle tyttärelle, joka vasta harjoittelee elämässään sitä, että minkälainen ystävyys tuntuu hyvältä, tosin tuon urheilukenttä tarinan jätin kertomatta. ;) Miten ystävyys ei omista, ei syyllistä, ei kahlitse, ei tukahduta, ystävä näkee sinussa sen kaikkein parhaimman ja ohittaa sen huonoimman. Hyvä ystävä ymmärtää, että täydellisiä ei ole kukaan, kaikilla on kiireensä ja iän myötä jo väsymyksensä, mutta pääasia on silloin, kun nähdään, niin kaikki on kuin eilenkin. 

Olen tyttöjen kanssa saattanut välillä mennä ystävän kanssa kylään ja on ollut niin kivaa, että olemme jääneet yöksi ja humps yhtäkkiä toiseksi yöksi, koska on vaan siltä  kaikista tuntunut. Mutta moisen yökyläsetin ahkera suunnittelu saattaisi tuntua jopa ahdistavalta, mutta kun kaikki on suunnittelematonta ja eletään hetkessä, kaikki on myös niin paljon nautinnollisempaa. Onneksi myös oma mieheni on samanlainen vapautta ja ei omistavuutta rakastava henkilö, jolle on voinut vaan rämpäyttää, hei me emme tulekaan yöksi kotiin. 

Tälläistä ystävyyden mallia haluan opettaa tyttärilleni, sitä että miten hieno asia ystävyys on, kun yhtäkkiä olet täysin tuntemattoman ihmisen kanssa niin tuttu ja kaikki se perustuu vapaaehtoisuuteen. 
Tässäpä me kaksi, Mape ja minä lukion 3:lla luokalla, kun koulun päättymiseen oli 100 päivää ja sen kunniaksi järjestimme tempauksen ja kaikki lukion kolmasluokkalaiset pukeuduimme 70-luvun tyyliin. Se tyyli oli kuulkaas kasariaikaan hirveä kauhistus, siksi tuo tempaus silloin tuntui erityisen vitsikkäältä. 
Ystävyys on upea asia ja olen niin onnellinen, että minulla on superrakkaita ystäviä, joiden tyttäret ovat myös omien tyttärien ystäviä. Toinen on lapsuudenkamuni, jonka kanssa olemme tunteneet 4-vuotiaasta ja ihan siskoksi toisiamme kutsumme ja toinen on tämä Mape, joka kaikessa boheemiudessaan ja myös äärettömässä jämptiydessään tuli nyt pääsiäisenä erityisesti mieleen, koska nuoruudessa jääkaappi pullollaan Migno-munia, oli meille molemmille tuolloin ääretöntä luxusta.  Mikä oli minun, oli myös Mapen ja päinvastoin. Kerrottakoon vielä, että nämä Mignon munat minulle toimitti kolmas  rakas ja hyvä ystäväni, jonka kanssa aina paljuilemme ja joka on meidän kuopuksen kummitäti. 

Kyllä ystävyys on ihmeellistä ja on taas hauskaa seurata ystävän ja oman tyttären seikkailuja ystävyyden viidakossa, niihin puuttumatta, mutta aavistuksen lempeällä kädellä ohjaten. 
Sydämellistä, Mignon-munien  ja ystävyyden siivittämää pääsiäistä kaikille. Olisi mahtavaa kuulla hassuja tarinoita mitä te olette tehneet ystävien kanssa joskus ja löytyykö niitä, joiden jälkikasvu on myös ystäviä keskenään? Lopuksi vielä, no mikä on paras pääsiäismuna, no täällä se on Mignon muna tietty. 

(Mapen kanssa olemme molemmat jousimiehiä horoskoopiltaan ja jos tähtiin on uskominen, niin tämä vapautta rakastava horoskooppimerkki  molemmilla, liekö on ystävyytemme kantava voima)

torstai 29. maaliskuuta 2018

En vieläkään uskalla olla oma itseni

Pitkällisessä vatsataudissa tai olisikohan ollut norovirus, oli tilanteita ettei voinut tehdä mitään muuta, kuin kärvistellä. Yleensä silloin ei pysty ajattelemaankaan, mutta jostain kumman syystä vellovissa pohjamudissa salaman kirkkaana iski mieleeni yksi ajatus, en vieläkään uskalla olla täysin oma itseni. Varmasti vatsatauti korostaa tietyissä hetkissä itsesäälin tunteita, mutta voin tuolloin niin huonosti, etten vellonut muissa kuin vatsanväänteissä, joten koin, että pitkästä aikaa mielelläni oli taas tilaa sisimissäni myllänneelle ajatukselle. 
Olen huomannut, että viihdyn hirvittävän hyvin vahvojen ja sinut itsensä kanssa tyyppisten ihmisten seurassa tai ihmisten jotka tiedostavat omat heikkoutensa ja vahva ihminenhän ne tunnistaakin. Varmasti mieheenikin aikoinaan rakastuin, koska hän on niin aito ja on juuri mitä on, vahva ja myös paljoja pohtiva yhtä aikaa. Olen huomannut, että olen allerginen kehittymättömille persoonille, jotka ovat totaalisesti hukassa, koska he aina syövät palasen minusta omalla kipuilevalla etsikkomatkallaan ja runtelevat mielen mustelmille. Tällä en tarkoita tavallisten ihmisten normaaleja eri kipuiluja, vaan ihmisiä, joilla ei koskaan ole kaikki hyvin. 

On hienoa kuitenkin keskustella tasaveroisesti ystävien kanssa elämään ja naiseuteen liittyvistä ongelmista ja on myös vapauttavaa silloin, kun joillain meillä on identiteettinsä kanssa ongelmaton aikakausi elämässään. 
Itseään on taas mahdoton määritellä, miten minä toisille näyttäydyn, olenko minä esimerkiksi hukassa, noh varmasti ajoittain tai olenko vahva vai mikä minä olen, miten ihmisille näyttäydyn? Jäin kuitenkin miettimään, että elämä on sellainen matka, että tässäkin iässä on suorastaan raivostuttavaa huomata olevansa niin totaalisen keskeneräinen. On mukavaa katsoa mennyttä ja huomata miten paljon siitä on saavutettu. On mukavaa miettiä tulevaisuutta, sillä sen kohdepisteenä on mielenrauha.

Tämän mietintäsarjan aloitti niinkin pieni asia, kuin ostamani lätsä. Ihastuin hattuun, ehkä mainosten uhrina,  olen nähnyt muotihattuna niin monen päässä ja tuo näky on vääjäämättä vaikuttanut alitajuntaani. En tosin tietoisesti himoinnut lätsää ennen, kuin iskin sen vitsimielessä päähäni. Mielestäni sen näytti kivalta, joten jossain hetken huumassa ostin sen. Kenties Pinkit korkokengät Maijun säkenöivän ilmapiiriin kirvoittamana, sillä Maiju on ihminen joka aina nostattaa ja silloinkin, kun Maijulla on syvällistä asiaa, Maiju rauhoittaa, ei koskaan ahdista. Jotkut ihmiset koko persoonallaan antavat hyvää energiaa ja jotkut toiset taas imee kaiken hyvän pois.  
Lätsästä päästään kuitenkin siihen norovirustilanteeseen, jossa makaan sänkyni pohjalla ja mietin, tuolla se lätsä roikkuu ja en taida ikinä kehdata näyttää sitä ulkona. Tästä päästään siihen syvempään ongelmaan, miksi en kehtaa, jos kerran pidän hatusta. Tai miksi en kehtaa  näyttää punaisia paljetti Uggejani stadin keskustassa tai miksi aloin miettimään etuhampaiden kokoa vasta, kun aloin saamaan niistä negatiivista palautetta. 

Eli piruvie, vieläkin mietin mitä muut ajattelee minusta. Koske tämä on itselleni uudenvuoden lupauksena sinetöity rohkeuden vuodeksi, niin tuskanhiki päässä aion nyt vetäistä lätsän päähän ja yrittää, huom. siis yrittää olla tarkkailematta mitä muut ajattelee lätsästä. Tälläinen ajatteluhan on suorastaan  jopa totaalisen turhaa, miten muilla ihmisillä olisi edes aikaa keskittyä johonkin päässäni keikkuvaan lätsään, mutta Uggeilleni on naurettu ja myös hampailleni, mutta en sentään lakkaa hymyilemästä, vaikka paljetti Uggejani hieman piilottelenkin vain  Porvoon pimeimmissä metsissä. 
Voihan kaikki juontua siitä, että lapsena on kiusattu ja naurettu ja koska olen ollut erittäin ujo ja arka lapsi ja ottanut siipeeni ja oppinut tiedostamaan, että maailmassa on mitä  muut ajattelee kulma. Pieni lapsihan ei täysin edes kyseenalaista itseään, vaan elää normaalissa perheessä rakkauden ja hyväksynnän kulmassa, kunnes muu maailma sohaisee tikuillaan.  

En tiedä mistä omassa itsessäni johtuu, että mietin edelleen mitä muut minusta ajattelee ja arvostan niitä ihmisiä, jotka tekee mitä huvittaa ja antaa ihmisten selän takana ja edessä kälättää. Kieltää ei käy, että ilkeys sattuu aina, mutta mitä minulle pahimmassa tilanteessa voi tapahtua, jos laitan lätsän päähäni ja joku sille nauraakin, no ei mitään, sillä ilkeästi toiselle naurava paljastaa vain naurulla itsensä eli sen, että hän itse ei ole sinut itsensä kanssa. 
Tämä postaus oli täten lätsän käytön vahvistustuspostaus ja toivottavasti jonkinlainen leikkauskohta, ymmärtää, hyväksyä ja samalla myös muuttaa toimintamallia kohti hyväksyvämpää minää. Sillä aina on niitä, jotka  naureskelee, mutta pitääkö heille antaa valtaa omassa elämässä, noh jokainen viisas tietää, ei tietenkään pidä.

Ehdottomasti tämä on osa horisontissa häilyvää ja vääjäämättä lähestyvää 50-vuoden rajapyykkiä, sillä haluan 50-vuoden iskiessä kellontauluun ajatella, että voin olla mahdollisimman rohkea minä, joka kyllä pyytää anteeksi välillä itseään, kun mokaa, mutta ei omaa habitustaan koskaan.
Miten siellä, uskallatteko pukeutua, laittaa hiukset, korut, meikin eli koko ulkoasun miten huvittaa vai mietittekö mitä muut ajattelee teistä, jos te vain olisitte se omin minä? Onko kokemuksia ulkonäkö arvosteluista ja miten se on teidän mieleen vaikuttanut. 

Mitä parhainta torstaita kaikille ja rohkeus on hyvä ottaakin askeleittain, jotta ne askeleet jää pysyväksi. <3

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Blogi 4-vuotta ja huikea arvonta!

Törmäilyni ikäviidakossa!



Tässä olen minä keski-ikäinen, 163cm pitkä ja kiloja niin paljon, että kerron niistä enemmän jahka lukumäärä on pudonnut kymmenyksen. Eli mitä todennäköisimmin en koskaan.

Päätin osallistua ylläolevalla kuvakollaasilla Vichy Dermablend kisaan, koska Dermablendin tulisi olla se kaikkien aikojen peittävin meikkisarja, joka taikoo ihoni hehkuvan kauniiksi. Siis minun keski-ikäisen? Laitoin kisakupongin vetämään kuvitellen, että onpa tässä aito näkemys meikin parantavasta voimasta. Tämä keski-ikäinen ei vain ottanut huomioon sitä seikkaa, että nuoret ja kauniit ovat myös taitavampia. Kuvani on suorastaan alkeellisen nolo näiden tekniikan ihmelapsien taituroimien kuvakkeiden joukossa.  


Mitä oikein muutenkaan  kuvittelin itsestäni, ei kai kukaan muutenkaan valitsisi voittajaksi keski-ikäistä? Vai valitsisiko? Onko meillä keski-ikäisillä mitään mahdollisuuksia noin ylipäänsä?  Sitä olen blogini kautta selvittämässä.



Keski-ikä on tila joka vain tapahtuu, hiipii salakavalaa kuin uni. Huomaat täyttäväsi lomakkeita ja ikää kysyttäessä, et tiedä mitä vastata. Minähän juuri olin 30-vuotias, nyt joudun täyttämään rastin kohtaan 40+ tai mikä omituisinta 45-50. 



Huomaat valokuvista, että vain hymyillessä näytät vähemmän väsyneeltä, että nenäsi on kasvanut satuja kertovan Pinokkion lailla, että hiuksistasi koostuva ponihäntä on vain ohut siima,  nappi 

kiristää
navan kohdalta  ja kengän kokokin on kasvanut yhdellä, koska sinulle on kasvanut LIIKAVARPAAT!

Paino ei putoa, vaikka söisit vain pillillä imutettavia ruokia, vaikka rehkisit kuinka urheiluareenoilla! Kuulostaako tutulta? Toki meitä keski-ikäisiäkin on nuorekkaita versioita, kauniita, sorjia, ihot ihanaisen persikkaisia. Tämä blogi kertookin vain tämän keski-ikäisen seikkailuista keski-ikäisyyden viidakoissa. Ketään loukkaamatta, nuoria, vanhoja, keski-ikäisiä, sillä mikä ei ole takana, on vielä edessä.



Blogi täyttää tänään 4-vuotta, huhhaihei ja minne tämä kaikki aika on vierähtänytkään. Mitä kaikkea on tapahtunut vuosien aikana, niin varmaan vaikka mitä, mutta kolmen päivän vatsatauti on vienyt mehut ajattelemaan ja joskushan lyhyestä se virsi on kaunein.  Lyhyt virsi on meinaan ainakin asia, mitä en ole oppinut vielä tämän 4-vuoden aikana eli kirjoittamaan asiaa lyhyesti ja napakasti. 

No mutta tässäpä tuli jorinaa sitten ihan tarpeeksi ja eiköhän joka synttäripäivä ole tullut tehtyä ihan sama, joten tehdään se myös tänään eli ohessa yllä ihan ensimmäinen postaukseni, jonka kyseisellä sohvalla, kuvassa alla, istua nakutin ja ensimmäisen postaukseni julkaisin 4-vuotta sitten ja vielä 2-vuoden pohdinnan jälkeen. Se pitkällinen 2-vuotta kesti blogin aloittamiseen niin kauan, koska en keksinyt blogille sitä nimeä, joka on mielestäni edelleen minä, mutta ei enää silti minä, sillä täällä mietitään ankarasti, että olisikohan jossain kohden aika lakata ainakin kyselemästä "minäkö keski-ikäinen", eli viimeistään silloin, kun tänä vuonna täytän 50-vuotta. ;)
No mutta pidemmittä puheitta, samalla tietenkin myös perinteinen synttäriarvonta eli oma kyhäämäni kosmetiikkaboxi pullollaan kaikkea ihanaa yhdelle onnekkaalle voittajalle. Olet anonyymi tai bloggerlukija, kumpikin käy, mutta hemmottelen tällä kertaa myös lisäarvoilla kirjautuneita bloggerlukijoita ja kolmannen arvan saa, jos seuraat vielä meikäläistä instagramissa. 
Kommenttikenttään olisi tietty nyt kiva kuulla jotain blogistani, koska blogin synttäripäivänä saa olla hieman itserakas. Miksi luet blogiani tai mitä toivoisit lisää, missä olisi parannettavaa, ihan mitä vaan, mutta kehua ei saa liikaa, etten vaan ylpisty. ;) Oliko tuo nyt muuten itsensä kehumista, että saatoin odottaa, että joku kehuu? Voi elämän kevät tämä suomalainen riuduttava itsensä alentaminen ja  jatkuvan omatunnon sivulehtien plärääminen. 


Säännöt ovat seuraavat

1 arpa anonyymeille, 2 arpaa Bloggeriin kirjautuneille lukijoille ja 3 arpa Instagram seuraajille. Arvonta päättyy 3.4. Postitus vain Suomeen. 


Jos osa ihmettelee, minne kommenttinne ovat kadonneet, niin kaikki löytyvät kyllä kommenttikentästä. Kommentteja on vaan niin paljon, että kommenttikentän alhaalta pitää klikata "lataa lisää"  muutamaankin kertaan. Halusin vastata tällä kertaa myös  kaikkiin arvontakommentteihin, koska siellä on niin henkilökohtaisia viestejä, joihin halusin koko sydämestäni vastata. Siksi osittain myös kommentteja on niin paljon. 
Hurjasti onnea kaikille arvontaan ja leppoisaa tiistaita!


maanantai 26. maaliskuuta 2018

Viime viikon happeningit

Viime viikolla en omaan kalenteriin ollut rustannut paljoakaan happeningejä, vaikka niitä olisi piisannut jokaiselle päivälle. Jännä viikko siis, mutta oman Helsinkipäivän valitsin päivälle, johon osui Tammer Tukun Fanni k merkin lanseeraus, Clinique tapahtuma, josta voit halutessasi lukea lisää täältä ja Bazar kustantamon Rikollinen ilta. Mukana rikollisten illassa ja Tammer Tukussa oli ihana Souliina.

Fanni k on ihastuttava suomalainen uusi kodin, keittiön, sisustuksen lifestylemallisto, joka on pullollaan erilaisia kauniita ja suomalaisen kodin tyyliin sopivia sisustustavaroita. Mutta arvatkaa muuten mitä, Fanni k sisustustuotteista tulee eniten mieleen espanjalainen lempilehteni El Mueble, jossa on hyvin Fanni k:n tyyppisiä herkkiä pastellisia kuoseja ja elementtejä ja kyllähän nuo kahvimukitkin sopisivat kuin nenä päähän, niin suomalaiseen kotiin, kuin espanjalaiseen. 

Vaikka meidän kodissa on paljon punaista, on meillä myös paljon vaaleansinistä ja valkoista, joten Fanni k:n vaaleansiniset matot mm. veivät sydämeni ja puhumattakaan kahvimukeista ja astioista, joissa todellakin oli jotain uutta, kuin monien astioiden päälle olisi painettu kangaskerros.

Fanni k:n löydät mm. Tampereen Tammer Outletista, Vantaan Flamingon uudesta uusitusta showroom tyyppisestä liikkeestä ja tietenkin verkkokaupasta. On vahva fiilis, että Fanni k on sarja, johon rakastuu hyvin monet eri tyyleilläkin sisustavat ihmiset. 






Tuo oma kukkapaitani on muuten yhteistyössä saatuna Cellbesiltä ja alla on vielä ihana valkoinen pitsitoppi. Tai sanotaanko nämä ihanat paidat olen tarkkaan valinnut. ;)


Bazarin rikollinen ilta oli vaikuttava. Kirjailijat ovat minulle tähtiä ja oli hienoa päästä tapaamaan brittiläinen Fiona Barton, jolta on ilmestynyt kirja nimeltä Leski. Leski on psykologinen trilleri ns. täydellisestä avioliitosta, jossa täydellinen vaimo seisoo miehensä rinnalla, vaikka miestä on epäilty hirveästä rikoksesta,  nimittäin lapsen kaappauksesta. Nyt mies on kuollut ja Jean on vihdoin valmis kertomaan oman tarinansa, niin kuin hän itse haluaa. Tarinan, josta kaikki toimittajat kilpailevat. Mutta minkälaisia salaisuuksia leski on valmis paljastamaan, entä mihin totuuteen hän itse uskoo. 

Fiona Bartonin trilleri Leski porautuu syvälle poliisin, median, syytettujen ja uhrien mutkikkaisiin suhteisiin. Jokaisella on oma motiivinsa ja totuus muuttuu yllättävän nopeasti valheeksi. 

Kirjailija Fiona Barton kouluttaa toimittajia ja on itsekin ammatiltaan journalisti ja on ollut Britannian suurimmissa toimittajana ja uutispäällikkönä. Kirjaan hän on ammentanut kirjan journalistin hahmoon, tunteista joita Portugalissa kadonneen Madeleine McCannin vanhempien haastatteleminen nosti pintaan. 

Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen taidedekkarisarja saa jatkoa ja seuraavan osan nimi on "Sakset tyynyn alla". 

Nuotion ja Soinisen dekkarisarjan ensimmäisessä osassa Nainen "parvekkeella" Salome Virta ratkoi Albert Edefeltin Pariisin-vuosiin liittyvää mysteeriä 1800-luvun lopulta.  "Sakset tyynyn alla" kirjassa Salome joutuu tutkimuksissaan jälleen vaarallisille vesille, eikä tilannetta helpota yhtään se, että hänen omat ihmissuhteensa ovat taas kerran salomemaisesti solmussa. 

Oli mielenkiintoista päästä kuuntelemaan, miten Nuotio ja Soininen kirjoittavat kirjoja yhdessä ja kirjoittaminen ei mene niin, että toinen kirjoittaa luvun ja toinen taas aloittaa uuden luvun, vaan  toinen jatkaa suorilta siitä mihin toinen jää. Mielenkiintoista oli myös kuulla, miten saumatonta Nuotion ja Soinisen kirjoittaminen yhdessä on ja vaikka joskus on tullut tilanteita, että juonesta tai asioista ollaan oltu eri mieltä, niin pienen aikalisän jälkeen on päästy taas eteenpäin. 

Iltaa viihdytti myös kirjailija Matti Laine, joka muuten kertoi myös kirjoittavansa televisioon rikossarjaa, jonka päätähdeksi on palkattu Riitta Havukainen. Matti on oikea monitaituri ja soittaa myös bändissä ja ilahduttikin meitä laulannallaan ja kitaransoitollaan. Matti on käynyt teatterikorkeakoulun ja on esiintynyt useissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. sekä esim. Helsingin Kaupunginteatterissa. Matti on palkittu Kultaisella Venlalla Ylellä esitetystä sarjasta "Sorjonen" ja "Kirka-musikaalista". Matti on myös herrasmies ja alkoi Rikollinen illan jälkeen seuraamaan Souliinaa ja minua Instagramissa. ;)

Matti Laineelta on tulossa kesän lopussa uusi Elias Vitikka dekkari ja kiitos Bazar kustannuksen, pääsen pian uppoutumaan Elias Vitikan maailmaan ensimmäisten osien kautta. 

Eli olipahan Souliinalla ja minulla aikamoinen Rikollinen ilta. 





Lumene-keissi saatiin kunnialla päätökseen ja se miten se päättyi,  siitä voit lukea täältä. Aiemmat postaukset löydät maaliskuun postauksista. 

Oma läppärini päätti elämänsä ja kävin ostamassa uuden vaaleanpunaisen metalliharjatun kaunottaren, tätä kelpaa jopa ihan katsella. En ole ikinä aiemmin ollut näin onnellinen uudesta laitteesta. Tytär osti omilla säästöillään itselleen mintunvihreän Polaroid-kameran, josta löytyy oman lapsuuden nostalgisuutta. Meillä on nimittäin jännä juttu, tyttären mielestä kasariaika oli todella cool ja toivoisi, että olisi elänyt sitä aikaa. Hih miten itsestä se kasariaika ei tunnu yhtään coolilta, mutta nostalgiselta kylläkin. Läppärin päällä näkyy ensimmäinen Polaroid-kameralla napsaistu kuva ja tietenkin Samusta. 


Hyvä viikko, joka ei päättynyt hyvin. Lauantai-iltana alkoi massu kiertämään ja eilen taistelin kuumeen ja vatsataudin kourissa. Vieläkin on maha ihan sekaisin, mutta mahaa ei enää väännä ja kuume on laskenut. Tämän päivän aamupalameno ja mummin hiustenleikkaus nyt siirtyy ja se harmittaa vietävästi. Mutta joskus näin ja vuosiin ei ole ollutkaan vatsatautia, kun ennen tuntui, että niitä oli vähän väliä. Tyttären kanssa täällä makaamme mahataudissa ja mieskin sanoi töihin lähtiessään, että on vähän kuvottava olo, omg..

No mutta yksi hyvä asia tästä massutaudista seurasi. Mieskin on toivonut kipinää laihduttamiselle ja nyt se kipinä iski, ällöttää vieläkin kaikki ja  jahka tästä ruoka taas maistuu, niin ajattelin aloittaa keveämmällä ruokavaliolla. 

Tälläinen viikko ja viikonloppu täällä, miten siellä? Miltä vaikutti Fanni k tai onko tuttuja kirjailijoita joukossa, joiden kirjoja luette? Miten meni viikonloppu? Nyt täällä Netflix päälle ja on kyllä orpo olo, kun ei aamukahvikaan maistu. 

Uuteen viikkoon ja uuteen  nousuun. <3

*Cellbes.fi linkit mainoslinkkejä