keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Atelier Cologne-tuoksujen lumoissa!

Sain kunnian eilen osallistua Atelier Cologne tuoksulanseeraukseen Helsingin Stockmannilla ja voin vain ihastuneesti huokaista, että käväisin tuoksujen paratiisissa. Haltioitunut ja mykistynyt ovat ne sanat, jotka kuvaavat hyvin sitä tunnetta, kun saa mahdollisuuden tutustua uuteen tuoksumerkkiin, joka ei ole enää monille se tyypillinen tuoksubrändi vaan nyt puhutaan tuoksujen aatelista, niche-tuoksuista ja joiden takana on vielä romanttinen tarina. 
Uuden tuoksuperheen, Cologne Absoluen takana ovat Sylvie Genter ja Christophe Cervasel, joiden tarina on suoraan kuin elokuvista. Ganter ja Cervasel tutustuivat työhaastattelussa ja työskentelevät rinnakkain. Yhtenä iltana he menevät yhdessä illalliselle, missä Ganter kertoo yrittäjäunelmastaan. Samana iltana Cervasel kosii Ganteria. He eroavat aiemmista liitoistaan, menevät naimisiin ja perustavat yhdessä menestyvän tuoksutalon. 
Vuonna 2009 perustettu Atelier Cologne on ensimmäinen Cologne Absolue-parfyymitalo ja tuoksuperheen luoja. Inspiraatio tuoksuihin on saatu legendaarisesta Eau de Colognesta. 

Ensimmäistä kertaa sitrusperäiset raaka-aineet on sekoitettu yhteen hienojen ja arvokkaiden, luonnollisten raaka-aineiden kanssa. Näin tuoksuihin on saatu täydellinen sekoitus ja ennenäkemätön kestävyys iholla ja jotka tekevät sen, että Atelier Cologne-tuoksut mielletään niche-tuoksuiksi, vaikka Cervasel ei niche-tuoksunimestä pidäkään. 

Niche-tuoksut tarkoittavat pienissä erissä huippulaatuisista raaka-aineista valmistettavia tuoksuja, joita tekevät yhtiöt erikoistuvat vain tuoksujen tekoon. Raaka-aineet ovat pääsääntöisesti luonnon ainesosia, mikä on tällä hetkellä todella suuri trendi tuoksujen maailman markkinoilla. 

Niche-tuoksuista erityisiä tekee se, että niitä myydään vain tarkoin valituissa myymälöissä tai omissa tuoksumyymälöissä, eikä niitä mainosteta laajalti.

Juuri eilen keskustelin ennen Atelier Cologne-tilaisuuteen menoa ystävän kanssa, että miten jo ostokokemus on aivan erilainen elämys, kun kyseessä on niche-tuoksut. Palvelu on, kuin olisit filmitähti ja tämä tukee myös taannoin kuulemaani luentoa tulevaisuuden trendeistä, että yksilöllisen palvelun merkitys tulevaisuudessa korostuu ja ihmiset kaipaavat ostokokemukseltaan jotain erityistä ja elämyksellistä. 

Atelier Colognen on ostanut L'Oreal, joka tukee Cervaselin ajatusmaailmaa, tuoda niche-tuoksut kaikkien ulottuville.


Atelier Cologne koostuu viidestä erilaisesta tuoksusarjasta ja kaikki tuoksut ovat unisex tuoksuja. 

Joie De Vivre, raikkaan eläväiset ja sitruksiset tuoksut ja joka oli sarjoista suosikkini ja olisin huolinut tuoksusarjasta aivan jokaisen tuoksun. 

Chic Absolue, puhtaat, kuulaat ja elegantit tuoksut.

Avant Garde, lämpimät, uskaliaat ja odottamattomat tuoksut, joista kahvifanin suosikki oli sarjan Cafe Tuberosa tuoksu. 

Haute Couture, voimalliset, uniikit ja arvokkaat tuoksut

Carte Blance, mausteiset, eksoottiset ja kesyttömät tuoksut



Atelier Cologne-pisteellä on mahdollisuus valita 30ml tuoksulle upea nahkakotelo, johon saa kirjailtua kullalla tai hopealla vaikka oman tai rakkaan nimen. Nahkakoteloita on runsas värikirjo tarjolla. Jos haluaa antaa tuoksun lahjaksi jollekin erityiselle ja tuoksujen valintahan kuitenkin on aika yksilöllistä ja haastavaakin, ellei tunne hyvin tuoksun saajan tuoksumakua. Viemällä lahjansaaja Atelier Cologne-pisteelle tuoksuttelemaan ylellisiä ja upeita tuoksuja on mieluisa ja elämyksellinen lahja jo itsessään. Kun lahjansaaja saa valita 30ml tuoksulleen ylellisen nahkakotelon valitsemallaan tekstillä ja lahjarasiaan vielä isomman tuoksun, uskon, että lahjansaaja muistaa kyseisen hetken aina. 





Oma valintani lahjapakkaukseen oli Joie De Vivre-sarjan raikkaan eläväisistä ja sitruksisista tuoksuista  Clementine California, jonka tarina kuulostaa tältä: "Oli kuuma hellepäivä pitkään aikaan ja tunnelma elokuvastudiolla oli jännittynyt ja intensiivinen. Hän oli etsinyt täydellistä näytteljää jo kauan. Hän oli jo valmis luovuttamaan, kunnes sisään käveli nainen. Siinä hän oli, nainen, josta hän oli unelmoinut. Hänen luonnollinen kauneutensa ja erikoinen ääni varastivat hänen huomionsa heti."

Tuoksunuotit:

Ensituoksussa: Californian clementiini, Italian mandariini , Makedonian katajanmarja

Sydäntuoksussa: Kiinan anis, Kiinan Sichuan pepper, Egyptin  basilika

Pohjatuoksu: Haitin vetiver, Uusi-Kaledonian santelipuu, Ranskan sypressi

Rakastan luoda itsekin tuoksutarinoita, miten tuoksut vievät mielikuvissa maailmojen ääriin ja kertovat ihmisten elämästä tarinoita ja seikkailuja. Atelier Cologne-tuoksuilla on jokaisella oma jännittävä tarinansa, kuvaamaan kutakin tuoksua.

Oman lahjapakkauksen mukana tuli saman sarjan toinen 30ml tuoksu, juurikin tuossa upeassa nahkakotelossaan ja nimeltään Orange Sanguine, jonka ensituoksu vie heti etelän appelsiinipuiden äärelle, mutta vaikka appelsiinin tuoksu on alussa keskeisenä tuoksuna, tuoksu muuttuu iholla syvemmäksi ja moniulotteisemmaksi. Orange Sanguine oli oma ykkösuosikkini sarjan tuoksuista ja upeana kakkosena Clementine California tai onko edes pakko päättää, Joie De Vivre-sarjan kaikki tuoksut viehättivät tuoksunenääni täydellisesti. 

Orange Sanguine tuoksutarina: "Hän ajoi koko yön vain nähdäkseen hänet. Ehkä se johtui adrenaliinista tai vähistä yöunista. Hänen muistellessaan heidän yhteisiä hetkiään, tämä päätös tuntui kohtalolta. Auringonnousu valaisi kirkkaasti ja hän ajoi yhä kovempaa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin nähdä hänet uudelleen."

Tuoksunuotit:

Ensituoksussa: Italian veriappelsiini, Sevillan pomeranssi, Italian punainen mandariini

Sydäntuoksussa: Egytin jasmine, Afrikan Geranium, Madagascarin mustapippuri

Pohjatuoksussa: Brasilian tonkapapu, Indonesian santelipuu, Teksasin setripuu
Atelier Cologne-tuoksut ovat syntyneet rakkaudesta ja Atelier Cologne-tuoksut voivat olla lahja itselle, omalle rakkaalle, ystävälle tai jollekin jolla on jo kaikkea. Ripaus elämää isompaa luxusta ja ylellisyyttä, jotain joka nostattaa arjesta. 

Voin kertoa, että puhun nyt syvällä rintaäänellä, sillä eilen tilaisuudesta otin metron alleni, sillä autoni oli Itäkeskuksessa parkissa ja sain metrossa tarkastusmaksun, eikä sekään tuntunut niin pahalta, sillä leijuin jossain ihan omassa tuoksumaailmassa kepeänä ja iloisena. Olin kyllä ollut maksavinani lipun, mutta piti sitten whatsappailla kahdenkin eri ihmisen kanssa samaan aikaan ja ilmeisesti nettiyhteys oli katkennut ja maksu ei ollut mennyt perille. Opinpa tästä jotain, että tarkistan aina jatkossa onko maksu mennyt loppuun asti, enkä hörhöä viestejä ystävien kanssa. 

Eli oma syy, mutta kyllä lipuntarkastaja oli niin pahoillaan, että hoki vaan, että on todella pahoillaan. :) Näki vielä laitteeltaan, että olin menomatkalla maksanut lipun onnistuneesti. No mutta tämä episodi ja 80e ylimääräinen menoerä ei onnistunut pilaamaan päivää ja kiitos siitä kuuluu uskomattomalle iltapäivälle Atelier Cologne-tuoksujen parissa, joiden pariin suorastaan lumoutuneena uppouduin ja muu maailma katosi siinä hetkessä. 

Pakko vielä tähän loppuun todeta, että Atelier Cologne-tuoksut menevät valikoimallaan ja luxusripauksellaan aiemmin rakastamistani unisex Hermesinkin tuoksuista ohi. Sarjaan kuuluu muuten myös vartalovoiteet, suihkugeelit, tuokskynttilät ja saippuat.  Hinnat vaihtelevat riippuen tuoksusarjoista, mutta edullisimmillaan on juuri nuo minun rakastamat kepeät Joie De Vivre-sarjan tuoksut, 30ml 60e, 100ml 110e ja 200ml 165e. 
Miltä kuulostaa Atelier Cologne-tuoksut ja se, että tuoksuissa on enemmän luonnollisia ainesosia. Olisiko tässä juuri rakastamasi lahja sinulle tai lahjaidea jollekin rakkaalle? Mikä on sinun lempituoksusi ja nyt en kysy tuoksupulloista, vaan kaikista maailman tuoksuista. 

Ihastuttavaa keskiviikkoa kaikille. 

*Atelier Cologne lahjapakkaus tuoksuineen saatu pr-tilaisuudesta

tiistai 27. helmikuuta 2018

Ajatuksia rakkaudesta

Tyttären kanssa katsoimme eilen koskettavan, upean ja niin kauniin todentuntuisen ensirakkaudesta kertovan elokuvan nimeltään "Call me by your name".  Elokuva sai muistelemaan oman liiton alkuaikoja ja myös hieman jopa ahdistunein tuntein niitä, rakkaudesta riutumisen tunteita omaa miestäni kohtaan. Miten raskasta ja ihanaa oli, kun toinen oli niin vieras ja silti niin läheinen, kuin olisimme aina tunteneet toisemme, mutta miten epävarmuus omasta itsestä välillä raastoi sydämen vereslihalle. Miten pelottavaa oli heittäytyä rakkauteen ja peläten menettävänsä niin paljon, peläten, että sattuu ja satutetaan, peläten, että sydän menee rikki ja myös peläten, kohtaanko samanlaista rakkautta sitten enää koskaan, jos toinen jättäisi. 
Silloin en tiennyt miten paljon parempaa on syvä rakkaus, kun ihmiset suorastaan juurtuvat kiinni toisiinsa, kun toisesta tulee se elämän suurin luottohenkilö ja kyllä paras ystäväkin. Kun ei enää joka päivä tarvitse pelätä, että menetänkö tuon toisen ihmisen, vaan voin luottaa, että toinen kulkee vierellä niin hyvässä ja pahassa.  Vierellä kulkeminen on hyvä sanonta, sillä unohtamatta parisuhteessa, että olemme myös mies ja nainen ja olemme myös kaksi erillistä ihmistä vapaasta tahdosta tässä parisuhteessa. 

Call me by your name elokuvan opetus oli, että kumpikin päähahmoista näki toisensa kauniimpana kuin itsensä ja tämä pyyteetön hyve ja rakkaus oli kummallekin eduksi, teki kummastakin paremman ihmisen. Oma mieheni on ollut minulle alusta alkaen parempi puoliskoni ja samaa kauniisti hän on sanonut minusta moneen kertaan. Olisikohan avioliittomme salaisuus siinä, että kaikista huonoista puolistamme huolimatta, haluamme nähdä toisissamme sen kaikkein kauneimman ja parhaimman. Tämä myös hyvin kertoo siitä, että jos toinen osaa nähdä meissä sen parhaimman, miksi on itse niin vaikea osata nähdä ja joskus miettiä synkimmillään, olenko rakastamisen arvoinen laisinkaan.
Pitkään suhteeseen ei  ole erityisniksejä,  jokainen parisuhde nivoutuu omiin kulmiinsa ja hakee omat tapansa toimia, mutta ainakin ajatellen toisen parempana kuin itsensä, itseään kuitenkaan vähättelemättä, voi saada mahdollisuuden nähdä rakkaansa rakastuneen silmin aina uudelleen ja uudelleen. 

Rakkauden säännöt pätevät niin ystävyyteen, kuin parisuhteeseen, hyvä ja terve parisuhde osaa nostattaa ja saa olla yhtälailla arkinenkin, mutta hyvä suhde ei koskaan vähättele ja hyvässä parisuhteessa ja ystävyydessä on ilmoilla vapauden tunne, se tunne, että tahdon olla juuri tässä näin, omasta vapaasta tahdostani, en pakosta. 
Eilen kohtasin rakkaan Pinkit korkokengät Maijun kautta netissä paljon vihapuhetta ja minulla oli tämä mitä kaunein elokuva katsottuna alla eli olin suorastaan kyllästetty rakkaudella. Jäin miettimään mistä rakkauden vastakohta viha koostuu, paljon on varmasti tekemistä lapsuudella tai elämä on katkeroittanut. Silti jäin taas kerran pohtimaan tuota ikuisuuskysymystä, miksi toiset huutaa vihaansa muiden päälle, vieraiden ihmisten? Miksit toiset valitsee katkeruuden ja vihan, eikä rakkautta ja hyväksyntää? Tähän en ole saanut minkäänlaista vastausta, mutta kaksi ihmistä, jotka ovat kasvaneet samoissa kurjissa oloissa, toisesta tulee rikollinen ja toisesta lähimmäisiä rakastava ihminen, miten se on mahdollista? 

Oi menkää katsomaan "Call me by your name" elokuva, mikä herkkä ja vereslihalle saava kipuileva ensirakkauden ilo ja tuska. Mitkä maisemat, mikä musiikki,  mitkä hyvät ihmiset. Ehdottomasti yksi tämän vuoden helmiä. Elokuvassa oli myös ihmeellisen arkinen ote, kuin katsoja olisi mukana sisällä elokuvassa, eikä sivustatarkkaillijana ja nautin elokuvasta ja elokuvan päähenkilöistä niin, että olisin halunnut sulkeutua hahmojen inhimillisyyteen ja sielukkuuteen ja jatkaa elokuvan katselemista loputtomiin, kuulua heidän perheeseen. Eittämättä upea italialainen miljöö, talot, maisemat, kylä ja kylän ihmiset taikoivat elokuvasta autenttisen. 

Miten siellä käsitetään rakkaus ja aiotteko mennä katsomaan Call me by your name elokuvan tai oletteko jo nähneet sen?

*En yleensä lainaa täällä mietelauseita tai netistä kuvia, mutta Dalai Lama on niin erityisen fiksu kaveri ja rakkaus teemaan yllä oleva kuva sopi, kuin nenä päähän. 

maanantai 26. helmikuuta 2018

Se oli taas paljun ja herkkuruoan aika!





















Viikon kruunasi kyllä eilinen ystävien luona kyläily. Muistelin taannoin etten ole pakkasessa paljuillut, mutta olenpa kerran Hotelli Rantapuistossa, mutta ystäväpariskunnan kanssa tämä kylpylöinti on jostain syystä rajoittunut muille vuodenajoille. Paljuilu toimii aina, mutta jotenkin extrarentouttavaa on kökötellä ja tarinoida höpötellä kirpsakalla pakkasella juuri siellä paljussa, se lämmin vesi ja nenänpäätä kutitteleva pakkanen. 

Eipä tämän pariskunnan kanssa taida olla enää mitään, mistä emme voisi höpötellä, vaan vapautuneesti menee niin huolet ja murheet, kuin kieroutunut huumori. Tunnettu on Tarun kanssa tänä keväänä jo tasan 30-vuotta ja vielä juuri kun on meidän molempien 50-vuotisjuhlavuosikin. Tutustuimme aikanaan Helsingin Aleksanterinkadun KOP:n pääkonttorin arvopaperiosastolla ja yhtä on pidetty siitä asti. Mikä mukavinta ukkeleistakin tuli erinomaiset ystävät. 

Eilen nautittiin Tarun miehen tekemää tulista thaikatkarapukeittoa, Tarun tekemää Pad Thaita ja thaimaalaista kurkkusalaattia, johon Taru oli laittanut raikkaan lisän vesimelonista. Jälkkärinä Salted Caramel Cheesecake ja testattiinpa ööh maaliskuun laihdutuksia varten banaanipannaria ja sehän olikin ihan mieletön herkku marjojen ja rahkan kanssa. 

Onhan se hassua ajatella, että paljussa on ihan ok kylpylöidä friendien kanssa, mutta eipä tulisi mieleen kutsua vaikka kamuja kylpylöimään meidän sisäammeeseen, hih. Mikä siinä onkin, että ulkona voidaan lillua samassa vedessä, niin kuin se ulkohappi psykologisesti jotenkin puhdistaisi sen veden ajatuksen tasolla, sillä uuh sisäkylpylöinti, ei tulisi kuuloonkaan! Ilma antoi kyllä parastaan, sopiva pakkanen, mutta ei niin, että hypotermia olisi kohdannut, aina välillä poistuessa paljusta ja aurinkokin suvaitsi näyttäytyä. 

Canada-pipo on muuten Tarun miehen ja yritin huijata, haha että meikäläisellä on täitä, että olisin saanut pitää pipon omanani. No ei vaiskaan, mutta harvinaisen lämmin lätsä ja kun ei ne pipot vaan sovi omaan päähän, niin tuo Canada-lätsä olisi ollut aika kiva saada omistukseen. ;) Niin ja nuo Liisa ihmemaassa Whittard-purkit on saatava myöskin, en ole vähään aikaan nähnyt noin suloisia ja kauniita purkkeja, ihan purkkihimo taas alkoi nostamaan päätään. 

Sellainen rentouttava sunnuntai meillä, miten siellä vietettiin sunnuntaita tai viikonloppua? Upeaa uutta viikkoa kaikille. <3





sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Tätien ruuvit löysällä ja haaveita ikärasistittomasta tulevaisuudesta

Te kysyitte tädit vastaavat, mutta ei siinä kaikki. Tänään julkaistua videota katsellessa pulpahti mieleen, kun tädit kertoivat omista haaveistaan ja tavoitteistaan, että onko sitä tässä iässä vielä mahdollista rohkaista itseään, muuttaa kulkuaan suht kuitenkin pienillä asioilla. Voiko keski-ikäinen olla mielenkiintoinen tai kuten itse omassa haaveissani kerron, että olisi mukavaa olla jonkun sellaisen brändin keulakuva, johon itse uskoo, mutta onko sellaiset haaveet ihan haihattelua. 

Olin luennolla, jossa kuulin että ikäkäsitys on muuttumassa ja enää ei pukeuduta mummon mekkoihin edes vanhuksina, vaan vanhuskin voi olla trendikäs ja pukeutua ei oman ikäkäsitteensä mukaisesti, vaan juuri kuten haluaa. En nyt puhu mistään "pellepukeutumisesta", vaan siitä, että 80-vuotiaskin voi vetää ylleen vaikka reikäiset farkut ja nahkatakin. Omassa nuoruudessahan tietyn ikäiset pukeutuivat ns. ikänsä mukaisesti, mutta tänä päivänä ikänsä mukainen pukeutuminen ei ole enää se juttu.

Olen miettinyt voiko tavallinen nainen olla vaikkapa jonkun vaatemerkin keulakuva. Huomaan itse, että haen mieluiten vaateinspiraatiota toki ihan itse kaupoista tai tavallisten aikuisten naisten blogeista. On hirmuisen vaikeaa samaistua naistenlehtien laihan teini-ikäisen mallin päällä oleviin xxs vaatteisiin ja miettiä kyseisiä vaatteita ostavansa, kun ei saa kuvia katsoessa mielikuvia, miltä ne näyttäisi minun yllä.

Olen huomannut, että tyylikäs tai oman tyylisensä nainen on aina näyttävä, oli kiloja tai vuosia mittarissa kuinka paljon tahansa, jos ihminen kantaa itsensä. Sellainen ihminen huomataan, sellaisessa ihmisessä on karismaa ja tällä ei ole mitään tekemistä ryppyjen tai vaatekoon kanssa. Mutta miksi aikuismalleja sitten näkee niin vähän ja jos jossain isommassakin muotinäytöksessäkin on yksi kiintiövanhus ja hän on hän tietenkin upea kasvoiltaan ja teinimallin mitoissa. Sitten tätä kiintiövanhusta tai muotishow:ta ylistetään, koska mukana on yksi ainut ikäihminen? Vähän kuin joskus yksi musta valkoisten mainosmallien joukossa, jotta muka kaikki iät ja ihonvärit otettaisiin näin huomioon?

Onko asia kuitenkin niin, ettei kukaan vaan halua katsoa tavallista keski-ikäistä tai iäkkäämpää missään, se ei vaan myy. Toki itseäni lämmitti tieto, että huippumalli Lauren Hutton 73-vuoden iässä  toimii alusvaatemallina Calvin Kleinille ja kun Lauren on vielä henkilö, joka on antanut ryppyjen kaunistaa kasvonsa ja siksi on tänäkin päivänä tunnistettavissa tuona kauniina naisena, joka hän oli ja on yhä. 

Hienoa ja selvästi toki tietynlainen päänavaus, mutta Lauren Hutton on kuitenkin Lauren Hutton ja Lauren vartalokin on kuitenkin hieman eri kuin tämän ikäisen keski-ikäisen tai tästä vanhemman.  Tähän on pakko kuitenkin kertoa, että minuakin on pyydetty alusvaatemalliksi, siis wow keski-ikäistä ja keskivartaloista, nostan miljoonat peukut kyseiselle brändille, joka käyttää alusvaatteittensa keulakuvina kaiken ikäisiä ja kaiken kokoisia, mutta mielessäni silti herää kysymys, seuraavatko muut brändit perässä?

Minulta juuri kysyttiin, koska kuvaan niin paljon erästä brändiä paljon täällä blogissa, että olenko kyseisen brändin lähettiläs, kuten eräs paljon nuorempi blogistara? Tähän tietenkin vastasin, että en ole, vaikka mielelläni olisin. Ystävälleni laitoin viestiä asian tiimoilta, joka kuului näin, tuo blogistara on kuitenkin blogistara eli käsite ja minä taas olen vain keski-ikäinen keski-ikäinen keskari. Eli kyseinen blogistara tavoittaa suuremman yleisön kuin minä, on trendikkäämpi, isompi nimi ja toki myös paljon nuorempi kuin minä, siinä se tuli, se sana nuorempi. Maailma on nuorten ja nyt on heidän vuoro, aika kiva sanoa noin pyyteettömän puhtaasti, mutta en minä sitä oikeasti tarkoita. Miksi maailma on vain nuorten, miksi se voi olla eri ikäisten tai ihmisten ilman ikää? Mutta ei tämä maailma ainakaan muutu, jos ei kukaan asialle mitään tee, jos me aikuiset naiset vain hyväksymme roolimme.

Eli kyllä minäkin mielelläni olisin vaikka kahvilähettiläs, vaatelähettiläs, ryppyvoidelähettiläs, haha siinä se ikä tuli taas, no mutta yhtenä esteenä on minä ja myös muu maailma, sillä voiko tavallinen nainen ja vielä kohta 50-vuotias olla niin minkään lähettiläs, onko se naurettava ajatuskin? Tässä samalla kiitokset Leffamaailmalle, leffalähettiläs olen yhdessä Pinkit korkokengät Maijun kanssa ja ihan kaikkien niiden nuorten blogi/somestarojen tai vaikka vaatesuunnittelijoiden Mert Otsamo ja Minna Parikan kanssa, samassa joukossa eli wow aika mieletöntä. Eli elokuvissa käynti koskettaa meitä kaikkia, mutta eikö aika muukin asia kosketa sitten?

Sivusin taannoin miten vuosia erään yrityksen kanssa yhteistyötä tehneenä, kaikki meidät 40+ vuotiaat dumpattiin listoita, uuden pr-henkilön ottaessa ohjat käsiinsä. Saimme vain vastauksina kohteliasta liipalaapaa ja ajanpeluuta ja lopulta nuo mieleenpainuvat sanat "ei kiitos". Kerrankin miehenikin oli tämän tiimoilta ällikällä ja totesi, että juuri meidän ikäisillähän on esimerkiksi rahaa hankkia vaikkapa tuoksuja useammankin kuin yhden, että miten ihmeessä vain nuorten somettajien kautta kyseisiä tuotteita markkinoidaan sitten, että sehän on järjetöntä. 

Jepulis maailma on aika järjetön, sillä yleensä meidän ikäisillä on lapset lentäneet jo pesästä, on talovelka maksettuna eli on todellakin varaa hankkia vaikka niitä luxushajuvesiä kymmenen kappaletta niin halutessaan. Onneksi kyseessä on kuitenkin vain yksi yritys, mutta hyvin mielenkiintoista on se, miten yhden ihmisen käsitysten varassa kaikki voi muuttua. 

Ei se maailma muutu,  jollemme itse maailmaa muuta ja siksipä Maijunkin kanssa tänä vuonna aiomme ottaa härkää sarvista tietyn asian tiimoilta, joista kuulette sanoisinko viimeistään kesäkuussa. Laitamme nyt tuulemaan, sillä yhdessähän ja joukossa me tavallisetkin naiset olemme vahvempia. 

Olisiko aika kiva utopia, että me kaikki kelpaisimme miltei ihan kaikkeen juuri sellaisena kuin me olemme.  Uskon, että muutaman sukupolven jälkeen asiat tulevatkin olemaan niin, eli jos ei maailma ole vielä täysin valmis ja ei ole sijaa keskivartaloiselle keski-ikäiselle, niin ainakin voin yrittää hitaasti mahdollistaa ikätasa-arvoisempaa tulevaisuutta omille lapsille. 

Kaunis ajatus, mutta onhan maailma muuttunut jo aika paljon, jos ajattelee omien isovanhempien aikakautta. Eli muutos ei ole mahdottomuus, vaan muutos on tulevaisuus ja jokaisella meillä on avaimet työstää hitunen maailmaa paremmaksi, avarakatseisemmaksi ja suvaitsevammaksi ja se muutos voisi lähteä jo siitä, ettei alenneta  itse itseämme ikämme vuoksi eli minäkin lakkaan sanomasta ääneen, "että minä olen tälläinen pyöryläinen keskari vaan." 
Oletko kokenut ikärasismia tai onko se periaatteessa ihan ok, sillä maailma on nuorten ja meidän juna meni jo? Pitääkö asia vain hyväksyä, vai kannattaako sille tehdä jotain? Onko jopa ikäkriisillisen naurettavaa edes taistella vastaan, tekeekö sitä itsensä vaan pelleksi? Kiinnostaako teitä katsoa tavallisen ryppyisen möhköfantin päällä eli minun tai vastaavan henkilön päällä vaatteita, vai onko kuitenkin kivempi ihailla aikakauslehtien upeita nuoria kaunottaria? Miksi keski-ikäinen mies on charmantti ja hottentotti, kun taas keski-ikäinen nainen on vallan rupikonna? :)

Kovasti toivoisin ihan aitoja mietteitä, miten te asian koette? Voiko tavallinen keski-ikäinen olla minkään asian keulakuva, koska tavallisuus ja keski-ikäisyys ei ole cool ja ei herätä riittävästi mielenkiintoa. Tässäpä sitä purtavaa ja kuka tai mikä yritys uskaltaa ottaa esimerkiksi rohkean askeleen summanmutikassa ja ottaa keulakuvakseen taviksen ja vielä iäkkäämmän taviksen ja mitä on edes tavallisuus, sen kun joku minulle vielä selittäisi?

Upeaa sunnuntaita kaikille. <3

lauantai 24. helmikuuta 2018

Millainen bloggaaja olen haaste ja CoConainen podcast haastattelu

Muutama viikko sitten ystäväni Nora kävi täällä Porvoossa kahvittelemassa ja samalla toteutettiin haastattelu Noran ja Tuiren podcast kanavalle CoConainen. Norahan on tullut tutuksi miestemme kautta jo joskus 2000 luvun alussa, kun Nora perheineen kävi meidän luona Latviassa. Meidän miehet ovat olleet hyviä ystäviä nuoresta asti ja jos olen ymmärtänyt oikein,  niin miesten vanhemmatkin ovat olleet jonkin sortin kamusia keskenään. Vaikka Noraan tutustuin tosiaan heidän käydessä meillä Latviassa, ei lukuisat ulkomaanvuodet olleet kovin helposti yhdistävä tekijä  alkavalle ystävyydelle, vaikka miehet ystäviä olivatkin ja tapasivat säännöllisen epäsäännöllisesti mm. golfailun merkeissä.  

Noran yritys ja blogini toivat meidät yhteen kuitenkin loppupeleissä ja nyt koenkin, että olen saanut elämääni uuden, sydämellisen, aidon ja rehellisen ystävän, jonka kanssa voi nauraa ja puhua aidosti myös ihan mistä vaan ja harvinaisen suoraan vielä. :) Kun Nora kysyi saisiko haastatella minua CoConainen podcast tilille, tuumin kuin Tanhupallo konsanaan,  "wow"  ja kyllä kiitos ja olen kovin otettu tästä kunniasta. 

CoConainen podcastilla kaksi aikuista naista keskustelee naiselle tärkeistä kokonaisuuksista, kuten esimerkiksi hyvinvoinnista ja sen kartuttamisesta tai vaalimisesta. Keskustelun aiheet ovat kevyesti kantaaottavia kokonaisuuksia aikuisiän elämästä ja tietenkin päivänpolttavat trendit tulevat keskusteluissa mukana. CoConainen on positiivinen, rehellinen ja aito ja tämän voi niin hyvin kuulla Tuiren ja Noran keskusteluista ja heidän lämpö ja hymy välittyy kuuntelijalle korvanappeihin asti. CoConaisille toivoisin omaa radiokanavaa, niin miellyttävät radioäänet ja selkeä artikulointi ja mielenkiintoiset aiheet. 

Tässäpä se meidän haastattelu ja ken ei jaksa kuitenkaan juuri nyt haastista kuunnella, niin laitanpa blogeissa kiertävän haasteen minkälainen bloggaaja olen kysymykset ja vastaukset alle. Vaikka aina se puhe ja aito ääni kertoo suuremman tarinan, kuin kirjoitettu teksti tai ainakin tässä tapauksessa. :) Pitkään kesti myös makustella tuota sanaa "bloggaaja", enkä ole vieläkään sinut sen kanssa. Mieluiten miellän itseni Tiiaksi, joka kertoo täällä tarinoita, kuin tituleeraan itseäni bloggaajaksi, siinä on jotenkin niin hienostunut kaiku. ;)

Alla oleva kuva lainattu CoConainen Facebook-tililtä. 






Mikä on Podcast: Podcast on verkossa julkaistava puheohjelma tai sarja, jonka voi ladata ja kuunnella juuri itselleen sopivana ajankohtana. Kuin Podcastien oma Netflix. Jaksot voivat ilmestyä vaikka kerran viikossa tiettynä ajankohtana ja kuunnella voi omaan aikatauluun sopivana ajankohtana. Kuuntele CoConainen-jaksoja täällä tai lataa Acast_appi.  wwwhttps://www.wecast.fi/    



Coconainen Facebook-sivut löytyvät täältä ja kannattaa liittyä ryhmään, niin saat aina infon Facebookin kautta, milloin on ilmestynyt uusi kuunneltava podcast.   

Minkälainen bloggaaja olen?

1. Mikä sai sinut aloittaman blogin kirjoittamisen? 

Aivan uskomaton voitto eräässä kirjoituskilpailussa sai oman mieheni sanomaan, perusta blogi ja siitä se sitten lopulta lähti. 

2.  Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia?

Maaliskuussa tulee 4-vuotta

3.  Kuvaile blogiasi: Mikä on pääasiallinen aiheesi yms.?

Tähän voisi kyllä vastata, että onko sellaista aihetta, jota täällä ei käsiteltäisi, no kyllä on ja ne aiheet ovat: seksi, politiikka ja uskonto. Noin muuten rakkaus kosmetiikkaan kattaa suuren osan blogia ja naisen mieltä ja sopukoita milloin mitkäkin askarruttavat aiheet. 

4. Kuinka usein päivität blogiasi?

Sanoisinko, että 5-7 kertaa viikossa

5. Kumman valitset mieluiten, kuvan vai tekstin?

Sanotaanko, että teksti edellä eli sitä tulee paljon, mutta tahtoisin ajatella, että kuvat tukevat tarinaa, oli sitten tarinankertojana vaikka ne iänikuiset kahvimukit

6. Mistä saat inspiraatiota postauksiisi?

Elävästä elämästä, oman pään sisällä käymistäni keskusteluista ja taisteluista ja kosmetiikasta ja kaikesta kauniista mitä maailma on pullollaan

7. Bloggaatko mieluiten aamulla, päivällä tai illalla?

Aamulla heti kun olen saanut ensisiemauksen kahvia ja jolloin energiatasot ovat korkeimmillaan. Toimii myös aamurutiinina. Poikkeuksiakin on, joskus inspiraatio syntyy illalla, kun muu talo hiljenee ja on pakko saada teksti ulos, jotta uni tulisi silmään sen jälkeen.

8. Kuinka usein teet jotain blogisi eteen, otat kuvia, luonnostelet uusia postauksia, vastaat kommentteihin?

Pääsääntöisesti joka päivä, mutta ajoittain pidän välipäivän ja juuri silloin, kun tuntuu siltä, silloin en koskekaan koneeseen. Tämän teen myös postauksen jälkeen jne. eli pidän konetaukoa. Mutta kuvia otan aina, kun inspiraatio iskee ja haluan olla valppaana maailman kauneudelle. Yhteistyöjutuissa kuvia otetaan enemmän myös ajatuksella ja jos yhteistöihin kuvat syntyvät puolivahingossa, niin se on onnenpotku. 

9.  Mitkä asiat toisten blogeissa kiinnittävät huomiosi ja saavat liittymään lukijaksi?

Noh ehdottomasti se ihminen siellä blogin takana, kirjoittaa hän vaikka kukista ja viljelystä, josta en mitään ymmärrä, mutta jos hän on aito ja sydämellinen, niin taatusti luen hänen mielenkiinnon kohteistaan, koska ne tuottavat hänelle iloa ja tällöin myös välittämäni ihmisen kautta minulle. Kyllä blogimaailmassakin voi ystäviä olla, vaikka olemme erilaisia. Minulta ei myös ole mitenkään pois tykkäillä tai kommentoida asioita, jotka eivät ole ensimmäisiä kiinnostuksen kohteita. Yhteisöllisyys ja vastavuoroisuus on tärkeää ja olen myös ihan tätä kautta huomannut, miten paljon itselleen saa ystävyyttä, vastakaikua, sydämellisyyttä ja kaikkea hyvää mitä tässä elämässä on, kun ei pelaile, eikä laskelmoi vaan tykätään ihmisistä/bloggaajista sen vuoksi juuri minkälaisia ihmisiä he ovat. <3 

Jos joku liittyy blogini lukijaksi, ilman muuta käyn vierailulla ja käyn liittymässä lukijaksi myöskin, se on  mielestäni kohteliasta ja hyvien tapojen mukaista. Jos on joskus käynyt niin, etten ole liittynyt, se on silkka vahinko ja tälläinen harmittaa kovasti, jos tulee tietoisuuteen. Blogimaailmassa pätee samat säännöt, kuin kaikessa inhimillisessä ja ystävyydessä, ihminen ei ole mitään ilman toista ihmistä. <3

11. Kolme parasta asiaa bloggaamisessa

Olen saanut aitoja ystäviä, virtuaaliystäviä, niin yrityspuolella, kuin bloggaajapuolella, se jos mikä on rikkaus. Olen päässyt blogin kautta kokemaan asioita, joita en ikinä olisi osannut unelmoida. Erilaiset pr-tilaisuudet ja matkat  ja saan testiin rakastamaani kosmetiikkaa ja näin pääsen testaamaan paljon laajemmalla kirjolla rakastamiani tuotteita, kuin oma lompakko antaisi myöten. 

Esimerkkeinä vaikka risteilyt, joihin sisältyy valtavasti kaikkea mielenkiintoista, Turkin-matka tai vaikka vähän aikaa sitten ooppera elämys, jossa minustakin maskeerattiin Ooppera Baletin maskihuoneessa Geisha. Puhumattakaan elävöittävistä kirjailikakohtaamisista Emelie Schepp, Max Seeck, Eva Frantz, Peter James ja Jenny Rogneby, siis wow! Olen myös päässyt joskus kokkailemaan hyviä ruokia, vastikään koristelemaan muffinsseja Vaneljan kanssa ja iiks huhtikuussa pääsen balettitunnille ja maaliskuussa odottaa Bazarin Rikollisten ilta, taas wow!

Kauneuden taju on avautunut ihan eri tavoin, nyt näen kauneutta maailmassa enemmän, sillä kuvaajasilmä on herännyt. 

12. Entä kolme huonointa

Kolme huonointa on selkeästi ja vain ja ainostaan pahansuovat ihmiset, jotka lähtevät jo tässä tapauksessa kiusaamaan lasta.  Anonyymi on lisännyt kommentin tekstiisi "Tsiisös tätä katalaa viikkoa!": 

Hohhoijaa taas (rolleyes emoji). Ei ole omena kauas puusta pudonnut.
Se "älytelsu" sammuttaa kyllä itse itsensä jonkun ajan kuluttua.

13. Oletko mielelläsi lukijoiden kanssa vuorovaikutuksessa, että vastaatko mielelläsi kaikkiin saamiin kommentteihin?

Vastaan mielelläni ilman muuta, paitsi kohdan 12. ääliömäisyyksiin. Muistan elävästi elämäni ensimmäiset kommentit, joita sain blogiini, mikä ilo ja onni. Samoja ilon väreitä kommentit aiheuttavat tänäkin päivänä. Olen saanut lukijoilta paljon vertaistukea, mutta mikä parasta, hekin ovat jakaneet omia tarinoitaan, murheita, sattumuksiaan eli olen saanut myös lukijoihini tutustua. Tuntuu, että olen blogin kautta päässyt sellaisiin ihmiskerroksiin, joihin en ikinä uskonut pääseväni täällä blogimaailmassa  eli täälläkin ihmiset ovat avoimen inhimillisiä, ihan kuten oikeassa elämässä. Mutta kuinkas muuten, sillä ihmisethän ovat blogimaailmankin takana, niin lukijoina, kuin blogien pitäjinä. 

Eli blogi on rikastuttanut erittäin paljon ja se rikkaus on yhteisöllisyys, suorastaan rakkaus ja ihmisten hyvyys. Koen olevani blogimaailmassa rikas, sillä minulla on maailman parhaat lukijat ja blogiystävät ja pr-ystävät. <3

Onko blogillasi muita somekanavia, kuin Instagram tai Facebook sivut?

Minäkö keski-ikäinen? Facebook 

Tädit tubettaa Facebook 

Instagram @koivusalo


Instagram @tadittubettaa


YouTube Tiia K

Pinterest Mansikkamaa

Twitter  @Tiia68

Linkedin Tiia Koivusalo

Google Plus Tiia K

15. Onko sinulla luonnoksissa useampia valmiita tai lähes valmiita postauksia vai kirjoitatko mieluummin yhden postauksen kerrallaan ja julkaiset sen heti? 

Vastaus on jälkimmäinen eli olen täysin spontaani fiiliskirjoittelija. Ainoastaan jos lähden reissuun, olen saattanut yhden postauksen työstää etukäteen valmiiksi. 

16. Bloggaatko avoimesti eli tietääkö tuttavapiirisi blogistasi

Avoimesti eli kaikki tietää

17.  Hyödytkö blogistasi taloudellisesti tai saatko blogiisi tuotteita testattavaksi blogin kautta?

Kyllä molempia

18. Mikä on tarinasi blogisi nimen takana?

Blogin nimen keksiminen oli se haastavin puoli ja tiesin, että halusin perustaa blogin jo paljon aiemmin, mutta takkusin nimen kanssa pari vuotta peräti. Aluksi minulla olikin blogi, jonka nimi oli "Korkkarit kattoon", mutta se ei nimenä innostanut kirjoittamaan. Nimi Minäkö keski-ikäinen tavallaan syntyi vastaiskuna blogimaailman kliinisyydelle eli halusin, että omassa blogissani ei olla siloiteltuja ja ollaan avoimen aitoja. Myönnän, että kuvien ottamisen suhteen, vaikka ei saa ymmärtää väärin, kuvani ovat siltikin ihan harrastajan kännykkäräpellyksiä, niin niissä on ollut halua kehittyä. 

Toisaalta kuvasin Instagramin puolelle kahvihetkiäni jo vuotta ennen blogiani ja yrittäen tehdä kuvista kauniita, huono kännykkäkamera oli vaan suuri rajoite. Nythän minulla on puhelimena Huawei ja jo toinen peräkkäin ja Huaweista en luovu, Huawein  Leican kamera on mielestäni markkinoiden paras. 

No joka tapauksessa blogin nimi halusi kertoa aikuisen naisen elämästä, mutta myös samalla ihmisyyden twistillä, ettei ole ikää ja numeroita, on vaan ihmisiä. Uskon, että blogini nimi on jossain kohden ollut jopa rajoite ja myös avoimesti kerrotut tarinat eli on koettu, että blogini ei ole riittävän hieno milloin mihinkin tai ikäni on epäseksikästä. 

Tätä tukee myös blogini kömpelö ulkoasu, jota koen haastavaksi muuttaa, sillä haluan, että lukijani palaavat blogiin, jonka tunnistavat ja kokevat kotoisan lämpimäksi paikaksi, ei välttämättä juuri lainkaan täydelliseksi. Minulle epätäydellisyys ja roso on kaunista ja tekee kaikesta mielenkiintoisempaa. Siksi tälläinen blogin nimi tuli keksittyä,  eikä vaikka Tiia K, joka olisi mielestäni uskottavampi ja kauniimpi, mutta ei kertoisi taas niin paljon oman blogini tarinaa. Olen kyllä vakavasti miettinyt, että muutan blogini nimen "Keskariksi", mutta, mutta, siihen en taida olla riittävän cool ja iso nimi, että olisin silti uskottava, enkä sitten vain jo naurettava ja ikäväkin. Mutta tuota Keskari nimeä on mukava makustella ja siinä on särmää, joten tiedäpä häntä. :)

19. Haluasitko kehittää tai muuttaa blogiasi jotenkin, jos niin miten?

No siinäpä se edellisessä jo tulikin vastaus, nimi olisi kiva muuttaa, sillä täytän tänä vuonna 50-vuotta ja olen lakannut tässä 4-blogivuoden aikana kysymästä minäkö keski-ikäinen, vaan kyselen, minäkö varhaisvanhus? Nimi olisi kiva muuttaa ja myös blogin ulkoasun haluaisin selkeämmäksi ja jonkun kivan piirretyn bannerin, joka kuvaisi minua. Mutta miten muuttaa, muuttamatta liikaa? Tässä kohden ideoita otetaan ilomielin vastaan. :)

20. Kolme vinkkiä aloittelevalle bloggaajalle?

Älä matki, tee omaa juttua. Monesti jos kirjoitan jostain aiheesta, josta joku muu on kirjoittanut, tai ottanut kuvat, en varmasti mene katsomaan, etten saa alitajuisia vaikutteita. Tällöin tekstin ja kuvien kosketus on omani ja minulle on tärkeää tehdä omaa juttuani, sen takia blogini aloitinkin ja että täällä saan olla myös ihan minä itse. 

Ole aito, lukijat huomaavat epäaitouden ja kulissien pitäminen on kuluttavaa. On toki jokaisen päätettävissä miten paljon antaa itsestään blogin puolella, mutta tee se sydämelläsi, itseäsi kuunnellen. Totta on, että jos blogissa on joskus henkilökohtaisiakin juttuja, tulee bloggaaja myös lähemmäksi. Mietin miten voit antaa itsestäsi paloja, mutta antamatta kaikkea?

Ole vuorovaikutuksellinen, tykkää ja kommentoi muiden juttuja, ala seuraamaan muita, kontaktoi, liity lukijaksi, paina tykkäämisnappulaa, niin paljon kuin ehdit ja muistat (millään kukaan aina ehdi) jos ei tällä somekanaviesi suosio kasva, takaan muuten, että kasvaa, niin saat ainakin elämääsi ihan mielettömiä ihmisiä. Eli anna sydämesi olla auki, äläkä kiinni. Eväät blogin vuorovaikutukseen ovat ihan samanlaisia, kuin aidossa elämässä, sillä aidot ihmisethän täällä nakuttelevat blogin takana. 

Kirjoita kaikille lukijoille, älä muille bloggaajille tai inside-juttuja, jos haluat blogisi tavoittavan isomman yleisön. Jos blogissasi on vain pienelle joukolle kerrottuja juttuja, niin toki kiva ystäväporukalle, mutta ei laajemmalle yleisölle. Muista ne äänettömät lukijat, jotka eivät vaikka uskalla kommentoida, hekin ovat siellä uskollisina lukijoina, äläkä puhu vain kanssabloggaajille ja toivottele kivaa päivää teille muille bloggaajille. Tästä minä ainakin pahoittaisin mieleni ihan lukijana ilman blogia. 

Hups tulikin neljä ohjetta. :)

Inspiraation tähän "Millainen bloggaaja olen", sain Keyword:Love blogin Jonna ystäväni blogista. Jonnan blogia, seurasin tiiviisti jo ennen omaa blogia ja ihmeelliset ovat blogielämän tiet, sillä nyt Jonna on sydänystäväni ja välillä hämmästelemme miten paljon meissä on samanlaisuuksia, silti ollaksemme niin erilaisiakin ihmisiä. Jonnan kanssa voi myös aina puhua kipeätkin asiat suoraan ja koskaan kumpikaan ei loukkaannu toiselle, sillä me tiedämme mistä toinen tulee, toinen tulee hyvästä sydämestä ja hyvistä aikeista. Eli tätä todellakin blogimaailma voi parhaillaan olla, ystävyyttä!

Tunnistitko minut tekstistä ja nyt kaikki, jotka ette vielä seuraa Keyword:Love blogin Jonnan blogia, ehdottomasti lukulistalle ja kuten myös CoConainen podcast kuuntelulistalle, wow mitä ihmisiä ja tyyppejä ja kiitos blogin, olen heihin saanut tutustua, kuten moneen moneen hurmaavaan ihmiseen muutenkin. 

Upeaa pakkasviikonloppua kaikille. Täällä tänään saunotaan, nautitaan perheen kanssa takkatulen loimotuksesta, tilatuista pizzoista ja tietenkin illalla maailman suloisimmasta Tanhupallosta ja huomenna ystäväpariskunnan luokse paljuilemaan, enkä olekaan ikinä näin kovalla pakkasella paljuillut, tulee jännää! Mitä siellä aiotaan touhuta?