tiistai 30. tammikuuta 2018

Ihana ja kamala kasari ja ysäri ja tuoksumuistot!

On jo noin vuoden ajan kytenyt ajatus toteuttaa blogin puolella postaus "ihana kamala kasari ja ysäri ja ne tuoksumuistot". Yllä olevassa kuvassa tyyli oli vielä suht kohdallaan, mutta sitten se ikään kuin karkasi lapasesta ja kasari ajan kammotukset veivät mennessään. Ympyrä on kuitenkin sulkeutunut ja aika pitkälle sama meikkilook ja hiuslook on tänäkin päivänä ja ollut jo vuosia. Sillä erotuksella, että vanhaan hiusväriin en ole palannut ja ties vaikka vanha hiusväri olisikin tänä päivänä jo ihan harmaa. 

Ensimmäisen ajatuksen tähän nostalgiapostaukseen kirvoitti, kun ostin vuosi sitten YSL Paris-tuoksun, joka oli yksiä suurimpia lemppareitani 80-luvulla, tuoksu jota rakastan vielä tänäkin päivänä. Toinen laukaiseva tekijä oli, kun huomasin, että ystäväni ja sukulaiseni ovat olleet todella ennakkoluuloisia, niin Poison, Opium ja YSL Paris tuoksujen täysin uusia versioita kohtaan, luullen Poison Girl, Opium Floral Shock, Opium Black Opium ja YSL Mon Paris tuoksujen olevan samoja vanhoja tuoksuja. 

Näitä pölyttyneitä ennakkoluuloja haluan nyt ravistella ja kertoa, että kyseessä on ihan omanlaisensa uudet tuoksut ja joita voi aivan vapautuneesti mennä kaupoissa tuoksuttelemaan ja välttyä täysin kasari-ja ysäriaikojen tuoksukokemukselta. Mukavaa oli myöskin katsella vanhoja kuvia ja laittaa näitä menemään myös lukioajan ystävälle ja päiviteltiin yhdessä, takaisin tuohon aikaan ei kaivata, vaikka sitä aikaa onkin ajoittain ikävä. 

Kasari-ja ysäriajoilta en kaipaa runsaita permanentteja, etutöyhtöjä, koruja joka sormessa, sinisiä kajaleja, olkatoppauksia, en myöskään kaipaa isoja rillejä, vaikka niillä olikin uusi tuleminen, ei tullut meikäläisen nokalle ei, enkä kyllä noita mokkaliivejäkään, enkä myöskään kaipaa niitä erittäin runsaita ja voimallisia tuoksuja. 
YSL Paris ostohetkellä kävin myös tuoksuttelemassa lukioaikojen toista suurta suosikkiani Diorin Poisonia ja jäin miettimään, miten siihen aikaan tuota YSL Paris tuoksua lukuunottamatta käytin rohkeita, runsaita ja voimallisia tuoksuja. Totesin myös, että itse alkuperäisen Poisonin ja minun yhteinen matka on taputeltu, mutta meninpä ja tuoksuttelin Diorin Poison Girl tuoksua ja sain huomata, että Poisoniin oli minun vielä mahdollisuus uudelleen rakastua, Poison Girlin kepeämmän tyttömäisemmän tuoksun kautta. 

Ihanaa on, että Poison Girl tuoksusta löytyy tuttua ja turvallista alkuperäisen Poisonin vivahdetta, jota niin paljon aikanaan rakastin, mutta vielä ihanampaa on, että tutusta tuoksusta on tehty nykyajan modernimpi ja pehmeämpi versio. 

Poison Girl on edelleen gourmand tuoksu, mutta aukeaa sitruksisilla nuoteilla ja ilmoille leijailee sitruunan ja appelsiinin raikkaat nuotit. (Alkuperäisen Poisonin auetessa korianterilla, metsämarjoilla, aniksella, puisilla nuoteilla ja luumulla.) 

Sydäntuoksussa Poison Girl puhkeaa kukkaan ruusuisilla nuoteilla, appelsiininkukan kietoutuessa ruusujen kanssa yhteen. (Alkuperäinen Poison sydäntuoksun kukkaisuus koostuu taasen neilikasta, jasmiininkukasta, Afrikan appelsiininkukasta, tuberoosasta, aromaattisesta hartsiöljystä, kanelista, suitsukkeen tuoksusta, ruususta ja hunajasta.)

Syvyyttä ja mielenkiintoista sensuelliutta Poison Girlille antaa loppunuotit, jotka pitävät sisällään tonkapapua, santelipuuta, vaniljaa, mantelia, kashmiria, suitsuketta ja violetinkukkaa. (Kun taas alkuperäinen Poison lopputuoksu koostuu vetiverin heinäöljystä, myskistä, santelipuusta, setripuusta, meripihkasta, vaniljasta ja violetinkukista.) Eli tuttujakin nuotteja löytyy, tehden Poison Girl tuoksusta tutun ja turvallisen, mutta silti raikkaamman ja täysin erilaisen version, kuin alkuperäinen isosiskonsa Dior Poison

Menkää tuoksuttelemaan Poison Girliä, saatatte yllättyä iloisesti, kuten minä ylllätyin, kyseessä on herkullisen mausteinen tuoksu, jonka tuoksu kestää iholla kauniisti muuttumattomana koko päivän ja joka sopii niin päivä kuin iltatuoksuksi. 





Vuosi sitten ostamani YSL Paris tosin limited edition versio asussa, on se joka alunperin sai syttymään vanhoihin tuoksumuistoihin, mutta joka kepeydessään on ajaton ja jota rakastan vieläkin. Mutta joka on kuitenkin täysin eri tuoksu, kuin YSL Mon Paris uudet EdP ja EdT-tuoksut. 

YSL Paris tuoksu aukeaa mimosalla, appelsiininkukalla, vihreillä nuoteilla, ruusulla, kassiakanellilla, orapihlajalla, hyasintilla, bergamotilla, vesikrassilla ja kurjenpolvella.

Sydäntuoksussa liljankukkaa, orvokkia, lakritsinjuurta, jasmiinia, ylang ylangia, kieloa, ruusua ja limen kukkaa. 

YSL Paris tuoksu on ensisijaisesti minulle raikas ja ruusuinen tuoksu, jossa ruusun tuoksua pehmentää ruohomainen raikkaus. Kepeydessään Paris kestää aikaa, mutta ei tarvitse, kuin sulkea silmänsä ja antaa ajatusten liidellä tuoksumuistojen kautta nuoruusvuosiin. 

Kun taas alla oleva YSL Mon Paris tuoksun EdP versio alkutuoksussa pirskahteleekin vadelmaa, mansikkaa, päärynää ja bergamottia. Sydäntuoksussa taasen tuoksu puhkeaa kukkaan kukkaisten nuottien sävyttämänä ja sydäntuoksussa vietteleekin pioni, jasmiininkukka, appelsiininkukka ja datur-kukka. Tuoksun viimeistelee patsuli, ambroxa ja valkoinen myski. 













YSL Opium oli tuoksu, jota en ole koskaan käyttänyt, mutta jonka uudempia Black Opium (kuvassa Fireworks-kokoelman limited edition pullo) ja Floral Shock versioita olen käyttänyt sydän innosta pampaten. Kyseisten uutukaisten Opium tuoksujen kanssa, on molempien tuoksujen kanssa käynyt niin, että olen sekä tätini, että ystäväni vienyt Opium-tuoksupisteen eteen ja kumpaisellakin on ollut suuri vastarinta sanoen "ei en pidä Opium tuoksusta." Kummankin olen saanut käännytettyä tuoksuttelemalla näitä aivan erilaisia uudehkoja Black Opium ja Floral Shock versioita ja tädiltä löytyykin tänä päivänä tuo Floral Shock.

Eli menkää ihmeessä tuoksuttelemaan nämä uudet Opium tuoksut, ne ovat aivan mielettömiä tuoksuja ja suuria suosikkeja täällä, vaikka itse alkuperäinen Opium ei koskaan ole ollut omaan makuuni. Uskon, että rakastutte ja te jotka rakastatte kahvin ja vaniljan tuoksua, Black Opium on juuri teille. 

Black Opium tuoksusta olen aiemmin kirjoittanut täällä, täällä ja täällä ja Floral Shock tuoksusta täällä. 
Vitsi oli mahtavaa katsella näitä vanhoja kuvia ja fiilistellä, hei minäkin olin joskus nuori. Heh luulin olevani tänä päivänä nuorekkaampi, kuin olen, mutta kyllä nämä nuoruudenkuvat puhuvat omaa kieltään, että nuoruus on menetetty ja se vartalo!

Mielettömän mukavaa on kuitenkin kuvien ja tuoksumuistojen kautta aidosti viipyillä hetki menneessäkin, ajoissa jolloin ei ollut huolen häivää ja vastuussa olin vain itsestäni. Tuoksumuisti on vahva ja varsin mahtava juttu on, ettei nuoruuden lempituoksujani ole lopetettu ja voin aina avata tuoksupullon ja aikamatkailla menneisyyteen. 

Upeaa myös on, että vanhoista tuoksuista on tehty uudella twistillä nykyajan versioita, joissa voin rakastaa sitä hippusta menneisyydestä, mutta luoda aivan uusia muistoja nykyisyydestä. Sillä 30-vuoden päästä tästä päivästä ajattelen, voi miten nuori olinkaan vielä tänäkin päivänä. 

Postauksen tarkoitus oli myös ravistella ennakkoluuloja vanhoista tuoksuista ja kysynkin sieltä, että onko teillä ennakkoluuloja ollut Poison Girl, Opium tuoksujen uusia versioita kohtaan ja entä täysin uutta YSL Mon Paris tuoksua kohtaan. 

Nyt haastan vielä kaikki muut bloggaajat aikamatkailemaan omassa blogissaan, tulen innoissaan lukemaan ja tähän olisi vielä mahtava kuulla, mikä oli juuri sinun lempituoksu nuorena. Lupaan googlata kaikki mainitsemanne. :) Tuoksuvaa tiistaita. <3

*Postauksen Dior Poison Girl, YSL Mon Paris, Floral Shock ja Black Opium pr-näytteitä ja YSL Paris le ostettu itse

maanantai 29. tammikuuta 2018

Mamma Mia mikä arvonta!

 *Yhteistyössä Starsquad:n kanssa. 
Olenkohan koskaan kertonut täällä blogin puolella, että olen aivan järisyttävä Abba-fani. Lapsuus meni Abbaa kuunnellessa ja Abban kappaleita laulellessa ja voisin sanoa, että vielä tänäkin päivänä osaan suurimman osan Abban kappaleista ihan ulkoa. Jos yksi musiikkilaji ja bändi tulisi valita autiolle saarelle se olisi tietysti Abba. 

Abba saa hyvälle tuulelle, jalan koreaksi, nostattaa pilviin, Abbaa kuunnellessa tulee vaan kevyempi olo ja heh laulellessa. ;) Omistin jopa pienenä Abban Agnetha Barbien ja tietty sydäntä salakavalaa painoi, kun olisin halunnut koko köörin. Barbienukke on vieläkin tallella, mutta olen mennyt leikkaamaan Agnethan hiukset, varmaan suutuspäissään, kun menivät ja lopettivat kiertueet, eikä suurin haaveeni toteutunut, eli päästä Abban konserttiin. 

Tietenkin Abbalta myös keräsin kaikki LP-levyt, Mamma Mia!-musikaali elokuva löytyy meiltä ja joka on katsottu tuhanteen kertaan ja ne levytkin naarmuisiksi kulutettu. Mutta ei mikään nostata fiilistä kuitenkaan niin paljon, kuin livemusiikki. Joten tuota konserttihaaveen kosahtamisen sydänhaavaa on kuitenkin parantanut Mamma Mia!-musikaali, jonka olen pari kertaa nautiskellut Lontoossa ja nyt ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, vaan Mamma Mia saapuu 4.5 Suomeen, varustettuna Suomen eturivin esiintyjillä. 

Ensi-ilta tosiaan on Messukeskuksen Amfi -teatterissa 4.5.2018 ja näytökset jatkuvat 27.5.2018 saakka. Suurin osa lipuista on jo myyty loppuun, mutta muun muassa VIP-paketteja on näytöksiin on vielä saatavilla. Musikaalin pääärooleissa nähdään Laura Voutilainen, Veeti Kallio, Niina Tapio ja Johanna Kokko. Musikaalissa kuullaan 22 ABBA-hittiä, jotka on kääntänyt Paula Vesala. Suomenkielisiä versioita ei tulla julkaisemaan erikseen, joten kappaleet on kuultavissa ainoastaan paikan päällä.

Musikaalin tarinan tapahtumapaikka on kreikkalainen saari. Donnan, nelikymppisen yksinhuoltajan tytär Sofia on menossa naimisiin. Sofia ei tiedä, kuka hänen isänsä on, mutta luettuaan äitinsä päiväkirjan hän tajuaa, että isäehdokkaita on peräti kolme. Hän kutsuu kaikki kolme miestä häihinsä salaa. Yksi miehistä on hänen isänsä, mutta kuka?



VIP-paketteja musikaaliin on kuitenkin vielä saatavilla. Vaihtoehto on omiaan teille jotka haluatte hemmotella itseänne ja yhdistää musikaalin ruokailun. VIP-paketteja on kolmea erilaista. Paketit ja niiden hinnat löydät täältä. Mielestäni tässä voisi olla vaikka aivan mahtava ennakko äitienpäivälahja. 

VIP Dancing Queen-paketti sisältää:

Kolmen ruokalajin illallinen ravintola Tablessa ja Streetissä
Mamma Mia!kakku, kahvi/teetä väliajalla
AA-lippu ja ohjelma
Lahja muistoksi

VIP Super Trouper-paketti sisältää:

Buffet-ruokailu Ravintola Cornerissa
Mamma Mia!-kakku ja kahvi/teetä väliajalla
A-lippu ja ohjelma
Lahja muistoksi

VIP SOS Greek Buffet-paketti sisältää:

Kreikkalainen salaatti buffetti Ravintola Eat&Meetissä
Mamma Mia!-kakku ja kahvi/teetä väliajalla
A-lippu
Pinkit korkokengät Maijun kanssa meidät kutsuttiin nauttimaan 4.5 Super Trouper Vip-paketista, joten siellä on meidätkin mahdollisuus nähdä fiilistelemässä ja ties vaikka tanssimassa ja ainakin laulelemassa. :)

Saimme myös mielettömän mahdollisuuden arpoa yhdelle onnekkaalle blogin lukijalle kaksi VIP-pakettilippua ensi-iltanäytökseen. Arvonnan suorittaa Starsquad alla olevan linkin kautta. 

Arvontaan voi osallistua tämän linkin kautta. 

Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 4.2.2018 kello 24.00 saakka. Arvonnan suorittaa Starsquad, joka toimittaa liput voittajalle. Klikkaa yllä olevasta linkistä osallistuaksesi arvontaan ja saatat päästä osallistumaan kevään riemukkaimpaan musikaaliin. 

Miten siellä, oletteko Abba-faneja, löytyykö jotain Abba-muistoja nuoruudesta ja aiotteko tulla musikaaliin? Nyt suuresti lykkyä pyttyyn arvontaan, sillä nyt jonkun teidän haave on pian toteutumassa ja pääsette nauttimaan kannat kattoon nostattavasta upeasta Mamma Mia!-musikaalista, melkoisen suomalaisen tähtikaartin siivittämänä. Toivottavasti törmätään ensi-illassa. <3 

Ihanaa maanantaita <3 

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

L'orealin uudet sokerikuorinnat ja muffinsseja Vaneljan kera

Kun yhdistetään muffinsit, kosmetiikka, hyvä seura ja vielä niitä herkkuja pääsee maistamaankin, niin se on sulaa täydellisyyttä tälläiselle herkkupepulle ja kosmetiikkafanille.  Kun muffinsin koristelun saloja opettaa vielä aivan ihastuttava ja säkenöivä Vanelja eli superlahjakas Virpi Mikkonen,  niin kyllä oli sydän sykkyrällä. Kannattaa muuten seurata Vaneljan istagram tiliä, oijoi mitä taideteoksia, hieman toisenlaisia, kuin ne mitä itse loihdin perjantai-iltana tai ylipäänsä ikinä!

Illan teemana muffinsien koristeluiden lisäksi oli tutustua L'Oreal Paris Smooth Sugars, uusiin sokerikuorintoihin. Uudet kuorinnat sopivat sekä kasvoille, että huulille, mutta yhtä hyvin voit tehdä niillä vaikka käsikuorinnan tai halutessasi jalkakuorinnan. Jokainen kuorinta sisältää, vaaleaa, valkoista ja tummaa sokerityyppiä, jotka ovat 100% luonnollista alkuperää. 

Caring Scrub eli ravitsevaa sokerikuorintaa olenkin jo ehtinyt testailla ja kyseessä on kolmikon hoitavin kuorinta. Jättää ihon kosteutetun pehmeäksi ja iho todella on vielä aamulla pumpulinpehmeä. Sopii hyvin kuivaihoisille ja meille iäkkäämmille. Kaakaovoi vaikuttavana ainesosana huumaa tuoksullaan. 

Ne joilla couperosa iho, kuten minulla, en suosittele käsillä kuorintoja pyörittämään iholla, vaan jättäen hetkeksi iholle ja pyyhkien hellästi taputellen pois tai välttäen pahimpia couperosa kohtia, kuten itsellä poskipäät. Huulten kuorintaan jo itsessään purkki riittää moneen moneen kertaan ja eihän esimerkiksi mattahuulipunat näytä kivoilta kuivilla huulilla. 
Clearing Scrub puhdistavassa ja mustapäitä vähentävässä sokerikuorinnassa on omaan makuun joukon raikkain ja ihanin tuoksu. Clearing Scrub tuoksuu mukana oleville kiivvin siemenille ja tätä kuorintaa voisi vaan tuoksutella. Tämä kuorinta löytyikin meiltä jo aiemmin ja tätä olemme tyttären kanssa ehtineet jo testailla tai oikeastaan tytär jopa nappaisi omistukseensa kyseisen kuorinnan. ;)

Sopii erityisesti epäpuhtaalle iholle ja esimerkiksi tällä olen tykännyt kuoria nenän ihon ja korvan taustat. Varmasti erityisesti nuorten mieleen, raikkaan tuoksunsa ja ihoa puhdistavien ominaisuuksien vuoksi. 
Glow Scrub  on joukon ainoa kuorinta, jota en ole vielä ehtinyt testailla, tuoksutella kylläkin ja tämä tuoksuu ihanasti viinirypäleelle. Kyseessä on heleyttävä kuorinta, antamaan iholle säteilyä ja kirkastusta. Tätä juuri täällä talven pimeydessä tarvitaan, kun iho on harmaa ja eloton. 













Kaikki 50ml kauniisiin lasisiin pakkauksiin olevat kuorinnat kustantavat 10,90 kpl eli ei lainkaan paha ja antaa mahdollisuuden testailla sarjan kaikki sokerikuorinnat niin halutessaan. Käyttäessä muistakaa ensin puhdistus, sitten kuorinta ja sitten kosteutus. 
Oletteko jo bonganneet kaupoista L'Orealin uutukaiset sokerikuorinnat ja onko joku ehtinyt jo testailla näitä? Mikä vaikutti omalta suosikilta? Kuka fanittaa siellä Vaneljaa eli Virpi Mikkosta yhtä paljon kuin me. :) Tädit olivat onnessaan kun saivat kotiin viedä tuomisinaan muffinsseja, vaikka eniten taisi syödä muffinseja ylipäänsä Tiia Täti. 

Sydämellistä, kaunista ja herkullista sunnuntaita kaikille ja kiitos L'Orealille upeasti järjestetystä perjantai-illasta. <3

perjantai 26. tammikuuta 2018

Miksi negatiivisuus on niin helppo tunne?

Blogin suosituimmat postaukset kirvoittivat miettimään, miksi eniten lukijoita kerää provosoivat ja negatiivishenkiset kirjoitukset? Miksi negatiivinen kiinnostaa enemmän, kuin positiivinen? Toki "negatiivishenkinen" otsikko jää ihmisten mieleen paremmin, herättää huomion ja ihmisen luontaisen uteliaisuuden, mutta mikä siinä skandaalinkäryssä oikein viehättää?
Luen toki uutisista niin positiivisia, kuin negatiivisia otsikointeja ja otsikoinnilla onkin hirmuisen suuri merkitys herättää mielenkiinto lukijassa. Negatiivisuudella mässäileviä juttuja en kuitenkaan lue, sillä en halua negatiivisuuden menevän ihon alle.  Haluan tietää missä maailmalla mennään, mutta skandaalilehtien negatiivisuuden käryiset lehtijutut eivät ole minun juttu, sillä en halua olla utelias muitten ihmisten tragedioista. 

Negatiivisuus nimittäin itsessään on aika helppo tunne, vihaisuudesta on helppoa pitää kiinni, siitä voi tulla jopa toinen iho, josta on enää vaikea erkaantua. On vain minä ja vihaisuus ja se muu maailma, joka on selkeästi minulle jotain velkaa. 

Negatiivisuus on tietynlainen suojautumiskeino pahalta maailmalta, tunne johon jokin tietty tapahtuma on saattanut huomaamattaan sysätä ja hiljakseen negatiivisuudesta tulee arkinen ajattelumalli. Ei kukaan luonnollisesti halua olla luontaisesti negatiivinen, vaan negatiivisuus hiipii elämään salakavalana. 
En ole itse esimerkiksi niin positiivinen ja energinen ihminen, kuin oma mieheni. Hyvinkin saattaa olla, että jos olisin naimisissa negatiivisemman ihmisen kanssa, saattaisin velloa yhdessä mieheni kanssa negatiivisuudessa, päästämättä vanhoista katkeruuksista ja traumoista irti. Olen murehtija ja kieltämättä pelkään ajoittain pahinta, jottei niin isoja pettymyksiä ja töyssyjä elämään enää tulisi. 

Toisaalta kuitenkin tiedän, että selviän hengissä aika monesta kovasta jutusta ja nämä taas ovat luoneet positiivisuutta ja vahvuutta ja uskoa huomiseen. Hirmuisen ristiriitaista, eli kenties olen enemmän realisti, kuin pessimisti tai optimisti. 
Olen ollut tietyissä elämänvaiheissa katkera ja polvillani, hakien syyllisiä hätääni. Sydänlapsen saatuani syytin aikani itseäni, vanhaa ikääni ja syytin joitain satunnaisia riitoja mieheni kanssa raskauden aikana. Etsin syyllisiä. Hometalo episodin aikana eli helppo pitää vastapuolta vihollisena ja selvitä joten kuten järjissään vihan avulla. 

Viha ja negatiivisuus ja syyllistenkin etsiminen hetkellisesti voi olla hyvää terapiaa omalle mielelle. Oman itsensä syyllistäminen voi raapia mielen terapeuttisesti tyhjäksi, kunhan ei jää itsensä syyllistämiseen vellomaan, ymmärtää ettei aina syyllisiä tai syitä yksinkertaisesti ole, hyväksyy että näin on tapahtunut. Taistellessa toisia vastaan, on helppoa vihata, jos on tapahtunut vääryys, mutta jos vihan tunne jää päällimmäiseksi ja pitkäkestoiseksi, ihminen katkeroituu ja ihmisestä tulee vihollinen itseään kohtaan.
Negatiivisuus on helppo tunne, siinä on helppoa marttyyrinä kieriskellä, ei tarvitse ponnistella, voi vaan todeta, kun minulla on näin vaikeaa, niin kyllähän  minua pitää ymmärtää ja onhan minun ongelmani isommat, kuin sinun ongelmat. 

Menneet traumat ovat opettaneet elämään hetkessä, murehtimatta enää mennyttä, kantamatta menneisyyden painolastia kivirekenä harteilla. Murehtimatta tulevaisuuttakaan (paitsi välillä lasten elämää) ja lähtökohtaisesti ajatellen tulevaisuutta toiveikkaana. 

Negatiivisuuden harteilta heittäminen tietyissä hetkissä ja elämän kyykyttäessä, on positiivisuus ollut työstetty päätös ja valinta. Valitsen ajattelun, että hyviä asioita tapahtuu, ihmiset ovat pääsääntöisesti hyviä, en odota koko ajan sitä pahinta, niin moni paha asia on jo tapahtunut ja olen selvinnyt niistä, olen vahva ja olen myös herkkä ja heikko, olen moninainen, olen elänyt. Negatiiviset tunteet ovat tärkeitä, joten siksi niitäkin syleilen, ne viestivät minulle jotain, kunhan en anna niille pääroolia elämässä.
On tärkeää käsitellä omat peikkonsa, jotta ne eivät jää solmuina mahaan, negatiivisten tunteiden tunnistaminen ja myöntäminen on tähdellistä ja jos pääsee vielä niin pitkälle pohdinnassa, että rakentavasti irroittaa syyt, syylliset ja syyttömät ja pyrkii näin pois vihasta, on jo matkalla kohti positiivisuutta. Joskus asioita vaan tapahtuu, eikä syyllisiä ole. Elämä on niin ihmeellinen matka, että jos vaan suinkin on mahdollista, siitä kannattaa ottaa kaikki ihmeellinen ja hyvä irti, koska niitä superihmeellisiä hetkiä ihmisen arjessa on kuitenkin valopilkkuina vähemmän. 

Haluan myös muistaa negatiivisuudessa vellomisen sijaan sen, että meillä jokaisella on omat painolastinsa. Jos olet aivan hiljaa, avaat sydämesi ja kuuntelet toista ihmistä, on uskomatonta, mitä todellisen elämän tarinoita saatkaan kuulla ja havaita, että me kaikki olemme selviytyjiä. 
Siksi välillä mietin, miksi negatiivinen asia kiinnostaa enemmän, kuin positiivinen, sillä positiivisuus on niin paljon kivempaa ja on toiveikkaan positiivista ajatella näin kuten Walt Disney "Mahdottoman tekeminen on oikeastaan aika mukavaa".  Esteitä ei elämässä ole niin paljon, kuin ihminen itse kuvittelee, sillä jokainen meistä on oman itsensä suurin este ja rajoite, niin tavoitteissaan, kuin tunteissaankin. 

Nyt en kuitenkaan kirjoita yltiöoptimistisuudesta, sillä negatiiviset tunteet ja kokemukset ovat tärkeitä. Kliseisesti, miten kokea onnea, jos ei koe negatiivisuutta ja sillä erotuksella, että kannattaa ottaa oppia negatiivisista kokemuksista ja vastoinkäymisistä. 

Käytän itse teemaa, jos jokin ikävä asia tapahtuu, alan hakemaan tapahtumalle tarkoitusta. Kuten kun muutimme tänne hometaloomme Porvooseen ja jätimme terveen talomme Keravalla. Tähän tragediaan toimi ajattelumalli, jotain vielä pahempaa olisi tapahtunut Keravalla. "Suojelusenkeli" ohjasi meidät Porvooseen kokemaan jotain raskasta ja traumaattista, valiten kuitenkin kahdesta pahasta asiasta, jotka olisivat polullemme eteemme kuitenkin tulleet.  
Tälläinen ajattelu on lohdullista ja saan ajattelutavasta valtavasti voimaa, koska annan itseni kohtalon suojeluksen käsiin ja luotan ns. universumiin ja siihen, että valitsemani polut vastoinkäymisistä huolimatta ovat juuri ne oikeat ja että jotkut vastoinkäymiset on yksinkertaisesti tuotu eteeni oppiakseni niistä jotakin. 

Kärjistettynä auton rengas puhkeaa ja voin jäädä voivottelemaan, mutta käännän ajattelun, renkaan puhkeamisella oli tarkoitus, matkani määränpäähän kylläkin hidastui, mutta selvisin joltain pahemmalta onnettomuudelta. Eihän asiat näin aina mene, mutta tälläinen käänteinen ajattelumalli on voimallinen työkalu muuttaessa ikävänkin tapahtuman positiiviseksi. 
Joten valitsen positiivisuuden tavoitteena ja  määränpäänä, mutta ymmärrän, että jotta voin olla aidosti onnellinen, minun on käsiteltävä myös ne negatiiviset tunteet ja hyväksyttävä myös se, että joskus joku asia on pelkästään negatiivinen eikä se muuksi muutu, minun on yksinkertaisesti hyväksyttävä tapahtunut ja mentävä eteenpäin. 

Jos joku olisi kertonut hometalo-oikeudenkäynnin ollessa pahimmillaan, että kirjoitan tänään tässä näin, että siitäkin tragediasta on mahdollista irtaantua täysin katkeroitumatta, en olisi uskonut. Mutta tässä sitä ollaan, yksi koettu taakka matkassa mukana, mutta sen painamatta enää harteitani. 
Aito positiivisuus on kaunista, siitä huokuu, että henkilö on kokenut myös raskaita asioita, joutunut pysähtymään ja miettimään ja selvinnyt kokemistaan voittajana. <3 Kukaan ei voi olla onnellinen koko ajan ja onnellisuuden esittäminen voi olla yhtä raskasta, kuin sen vastavoimassa eläminen. 

Ajatuksia, minkälaisia ajattelumalleja käytät toipuaksesi ikävistä tapahtumista, mistä saat voimaa, kun elämä kyykyttää ja olet syytön itse näihin tapahtumiin? Tunnetko ihmisiä, joille negatiivisuus on elämäntapa, eivätkä he enää löydä tietään negatiivisuudesta ulos?  

Ihanaa ja positiivista perjantaita. Tälle viikonlopulle mahtuu niin ystäviä, miehen sukulaisen hautajaiset ja perheikaa eli kaikkea sitä mikä elämässä on niin koskettavaa ja myös tärkeää. Elämän koko kirjo. <3

Aitoja ja positiivisia blogimaailman esikuviani Bikken pilttuu, Vastaisku ankeudelle ja Pinkit korkokengät.