sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Tsiisös mikä reissu!

Olisihan se pitänyt arvata, että jos lähtee reissuun siskosten kanssa, joista toinen on ajanut läppärinsä päältä ja toinen matkalaukkunsa päältä autoilla,  niin ettei tästä reissusta voinut mitenkään tulla sellainen perusreissu näiden naisten kanssa.
Lähtöiltana ja jo ajoissa hytin sängyssä kyllä pohdin, että ollaanko vallan urauduttu jo mummoiksi oikein tosissaan ja anteeksi vaan kaikilta mummoilta tuo termi, jonka tarkoitus ei ole lainkaan olla mummoja vähättelevä, päinvastoin hakee kuvailuna adjektiiveja, seesteinen, rauhoittunut ym. vastaavaa. Ok alkuilta meni vaivoista jutellessa, mikä kukin vaiva kullakin on ja mitkä vaivat, kaverin kavereilla on ja koko vaivojen ja sairauksien kirjo käytiin pieteetillä läpi. 
Jutustellessahan sitä katoaa ajantaju ja myöhästyimme buffetin ensimmäisestä kattauksesta nälän kurniessa massuissamme, mutta eipä se haitannut, sillä jatkoimme keskustelua kaiken maailman sairauksista mahtavan illallisen ääressä Tavolata ravintolassa, josta kirjoittelinkin tuossa aiemmassa postauksessa. Ongelmista vaihdevuodet eritoten olivat kovin tapetilla ja villiintynyt karvankasvu oli mm. mieluisa keskustelunaihe ja ystävien oli vaikea uskoa, kun kerroin miten karvainen apina minäkin ihan oikeasti olen. 
Aika tylsimyksiä kuitenkin olimme ja hytissä lojuimme jo klo 21:30 ja ajattelin, että tästäpä tulee rauhallinen reissu. Aamulla kävi hieman sama homma, että homma ei vaan pysynyt jutustellessa paketissa ja tuntui  koko ajan kaikkien aivot olevan levällään, hytistä poistuminenkin tuntui vievän turkasen paljon aikaa.  Aamiainenkin sitten missattiin, koska ei ollut oikein järkeä enää syödä, kun ravintola olisi mennyt kiinni 10-minuutin päästä, mietimme kyllä siinä, etteikö aamiaistakin voisi tarjoilla myöhään nukkuville koko päivän ajan. 
Noh eipä siinä mitään, nokka kohti Tukholman T-Centralia ja sieltä tarkoituksena vaihtaa Uppsalaan menevään junaan, joka kahden pysäkin jälkeen töräyttäisi itsensä Mall of Scandinaviaan ja sinnehän piti päästä, koska uusi Disney-muki oli takaraivossa kutkuttelemassa ja olimme kuulleet Mall of Scandinaviasta paljon ylistäviä sanoja. 
Noh homma ei mennyt ihan noin helposti, vaikka suunnitelma oli selvä, vaan matkasimme monen monta pysäkkiä ohi T-Centralin jauhaen taas mistäs muusta, kuin mitä sairauksia kenelläkin on.  Metroshow ja junashow vei niin hillittömän paljon aikaa, että lopulta olimme Mall of Scandinaviassa klo 12:00 ja aamiaisella vasta klo 12.30. Meinaten se Mall of Scandivia on sekä hieno, että megalomaanisen iso ja niitä ravintoloitakin on totisesti sieltä aika vaikea löytää, kun niitäkin pukkasi olemaan joka kerroksessa. Ravintomaailma löytyy sitten aivan suuaukon toisesta päästä, josta tullaan sisään sieltä juna-asemalta ja kerros nro 1:stä, jos joku mielii reissullaan ne ravintolat helposti sieltä löytää, eikä tarvitse hukata aikaa säätämiseen.
Ei siinä sitten mitään, aamiaista nassuun ja shoppailemaan, vaikka taisimme suurimman osan ajasta viettää kahvilla, koska olimme niin ryytyneitä mummoja koko reissusta. Jossain kohdin meikäläisellä muuten iski vessahätä ja meninpä sitten vessaan ja siinä sitten vessatellessa, joku nainen tuli vessaan sisään, koska en ollut muistanut lukita ovea, koska eihän sitä kotonakaan vessan ovea tule lukittua ja nainen kiljaisi "oj förlåt".  Vessassa ei muuten ollut vessapaperiakaan, että sellainen vessareissu se. Onneksi laukkuni pohjassa oli rypistynyt paperitollo, jolle kamut naureskeli aamulla, mutta tuli kyllä tarpeeseen. 
Junamatka sujui mitä mainioimmin takaisin T-Centraliin, mutta metron vaihto alkoi olla jo himppasen väsyneille mummoille merkillinen palapeli. Ei ollut suomimetro ei, tuo Tukholman metroaseman keskus, vaan tuntui, että metroja sieltä haarautui vallan matkaten ympäri maailmaa. Niinpä me kuitenkin oikealta laiturilta astuimme metroon, luottaen vahvasti toinen toisiimme, että porukasta joku tietää mitä tekee ja minne mennään. Matkaan lähtiessäkään ei mennyt ihan putkeen, koska kamuni Kikka lensi kasseineen vastassa istuvien syliin, noh mutta onneksi ei käynyt kuinkaan. 
Siinä sitten matkasimme metrolla merkillisen pitkän ajan, sillä T-Centralistahan on varsin lyhykäinen matka Gärdet pysäkille satamaan. Ihmettelimme ääneen maisemia, oi miten kaunista reitin varrella olikaan ja mieleni pohti, että vallan ennen näkemättömiä maisemiakin tällä metromatkalla vilkkui, että niin se maailma muuttuu, oli merta ja hienoja linnamaisia taloja, joita aiemmin en ollutkaan koskaan nähnyt matkatessani metrolla satamaan. Ääneen ihmettelin myös kuuluttajan ihmeellisiä jatkoliikennekuulutuksia, koska normaalisti jatkoliikennekuulutuksia emme olleet metrossa aiemmin kuulleet kuulutettavankaan, että johan vallan on tullut palvelevia pysäkkejä tälle reissun pätkälle. Lopulta ihmettelimme, että metrohan on aivan tyhjä, missä kaikki ihmiset, koska satamaan normaalisti menee metrolla aika paljon populaa. 
Tässä kohtaa syntyi aikamoinen kujanjuoksu. Lamppu syttyi mummokolmikolla vihdoinkin ja oivalsimme, että olimme menneet aivan väärään metroon ja olimme ajautuneet hornantuutin päätepysäkille Mörbyyn! Klo oli tuossa kohden 16:12 ja siinä kohti alkoi huuli väpättämään ja puntti tutajamaan oikein urakalla, taisin kiekaista ääneen "nyt ei tytöt naurata". Tiesimme, että laivalla pitää olla n. 20-minuuttia viimeistään ennen laivan irrottautumista satamasta, joka on Tukholman päässä 16:45. 

Päät viileänä, vihdoin ei aivot enää hakusessa, vaan kaikkien aivot skarppina ja keskittyneenä metrolla kiitolaukkaa takaisin Östermalmtorille ja sieltä metron vaihto, joka vei satamaan. Tässä kohden oli monen monta onnetarta matkassa, sillä vaihtometrot ja matka kulki todella vauhdilla. Sataman metropysäkillä klo oli 16:25 ja laivallahan olisi jo pitänyt olla 10-minuuttia aiemmin.
Sari kunnon sporttimimmi lähti kasseineen, sisältäen 10 tuliaispulloa 500ml käsipesu-ja tiskiaineita pinkomaan laivalle etunenässä, Kikan ja minun läähättäessä perässä, nyt meillä ainakin oli selvä suunnitelma ja sovimme, että loppuun asti zempataan. Vihdoin sataman putkeen spurtatessa, tuntui että nyt elämä kyykyttää ja sanoin Kikalle, että nyt kuules tulee itku, me ei ehditä millään ja mitä sitten tapahtuu? Tavarat matkaa laivan hytissä Suomeen ja me hiestä märkinä Tukholmassa. Kikka rauhoitteli, älä itke nyt tässä kohden, kyllä me ehditään. Uusi putki satamasta laivaan on meinaan loputon, henkisesti ja sporttikunnollisesti se tuntui olevan ainakin 5km pitkä, vaikka totuus saattaa olla, että tuo loputon putki on hieman alle 2km pitkä, mutta oli miten oli, liian pitkä se oli!
Niinpä kuitenkin Sporttisari oli saanut pohjustettua puhumalla laivan henkilökunnan, joka muuten oli todella ystävällistä ja nauravaista, että pari mummoa vielä sieltä perästä tulee. Tässä kohden sanoin Kikalle, että kohta lentää kuules laatta ja taisi lirahtaa jotain housuunkin, että nyt kuolo korjaa! Laivan suuaukolla olimme kuitenkin 16:43 ja laiva irrottautui satamasta 16:45 eli sanonko, että aikamoinen ajoitus ja älkää vaan tehkö tätä perässä. 
Oksettava olo ja noin kauhistuttava sporttisuoritus aiheutti sen, että meikäläisellä pukkasi migreeni mutta onneksi Sarilla oli selluliittiä kuppaava muovikuppaväline mukana ja Sarihan kuppasi sitten hartioiltani migreenin pois. 

Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta eipä tullutkaan sitten tylsä reissu, vaan legendaarinen, sellainen jolle nauramme seuraavalla jännittävällä reissulla. Kikka meinaan sai ostoksista ja vähän niin kuin säälistä, meille uuden reissun ja tuumittiin, että josko sitä tästä reissusta oppineena suuntaisimme tammikuussa jihuu Mall of Scandinaviaan aleshoppailuille. Mitähän silloin tapahtuu, no se on uusi tarina se. Pääsimmepä sinne buffaankin paluuiltana ja kyllä siinä istuessa oli ihmettelemistä, että tämä reissutarina olisi voinut päättyä aivan toisinkin. 



Onko teillä kertomuksia myöhästymisistä, miten olette laukanneet kieli vyön alla laivalle, bussiin tai lentokentälle tai ihan mitä tahansa vastaavia säätöjä? Olisi hauskaa ja lohdullista kuulla, että muutkin säätää ja sekoilee. Leppoisaa sunnuntaita kaikille ja Silja Symphonyn henkilökunnalle extrapeukut hyväntuulisesta hikisten myöhästyneiden muijalesten kohtaamisesta. <3


Kuvat Mall of Scandinavian Ellos Home, Lagerhaus, Åhlens Hemköpet ja Disney Store myymälöistä ja Silja Symphonyn buffasta. :) Kiva Mikki Hiiri ja Nirvana collage tyttärelle löytyi Bull&Bear putiikista.

65 kommenttia:

  1. No huh mikä reissu teillä tosiaan oli! Tässä sai lukijakin elää mukana sydän pamppaillen. Onneksi ehditti juuri ja juuri laivaan ja ihan mahtavalta kuulostaa kyllä Siljan henkilökuntakin - ja sitä he ovat aina olleet minunkin mielestäni.

    Ai että nyt tekisi mieli mennä laivalle.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Ai niin, löytyy minultakin, mutta vain ihan pieni juttu:
      2000-luvun alkupuolella matkasin ystäväni kanssa Joensuusta (opiskeluakaupunkini) Jyväskylään tapaamaan yhteistä ystäväämme. Ajatuksena oli viettää leppoisaa naisten viikonloppua. Saavuimme Joensuun asemalle ajoissa ja koska junakin oli asemalla, astuimme junaan ja asetuimme istumaan paikoillemme. Juna lähti liikkeelle myöhässä, mutta ei meillä niin kiirettä ollut. Kun juna oli aikansa matkannut, kuului kuulutuksesta että se olikin menossa Nurmekseen. Kääk, meidän piti päästä Jyväskylään eli mennä ihan eri suuntaan. Emme olleet ainoita väärään junaan sattuneita: kaikki junat olivat ilmeisesti myöhässä ja siksi asemallakin oli odottamassa vain tuo meille väärä juna. Minä toiminnan naisena lähdin etsimään konduktööriä, joka ystävällisesti hoiti asian niin, että soitti meille taksin ja juna pysähtyi jollekin metsäseisakkeelle. Saimme (tai minä sain, muut seurasivat perässä :D ) loistavan idean: otetaan se Keski-Suomen suuntaan matkaava juna kiinni taksilla. Hahaa, eihän se ollut mahdollista. Ajelimme ensin taksilla Viinijärven asemalle, mutta juna oli jo mennyt. Sitten takaisin Joensuuhun ja bussilla Jyväskylään. Pääsimme perille, mutta tosi myöhään. Sinä iltana Jyväskylän baarit jäivät kiertämättä, mutta seuraavana päivä sitten ehdimme kaikenlaista. Takaisin pääsimme sentään ihan junalla - ja vielä oikealla.

      Poista
    2. Kyllä niin oli ihana henkilökunta, että vaikka hävetti, niin he eivät syyllistäneet. <3

      No johan oli hih tarina, siinä on suorastaan legandaarinen seikkailu koettu ja olette reissanneet ympäri maailmaa. Vaikka idea oli sinun tuohon "otetaan juna kiinni taksilla", niin muut oli heti messissä, hieman samanlainen ilmiö meilläkin oli, milloin kukin meni lampaana eteenpäin ja parhaassa tapauksessa me kaikki kolme.

      Näille junahommeleille ja laivajutuille nauretaan vielä monet kerrat.

      Ihanaa uutta viikkoa Katja <3

      Poista
  2. Iiiihana reissu teillä! Pysyitte sentään samassa maassa.Mä kun olin Köpiksessä niin piti mennä hotelliin metrolla niin meninkin junaan ja vahingossa Ruotsiin...siin riitti konduktöörillä iloa...samalla lipulla pääsin kyllä takaisin Tanskaan. Yhtä iloista lokakuun alkua❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä ihan huippukertomus, tämä on jo yliveto, mutta täysin ymmärrettävää, että noinkin voi käydä. Voi meitä höppäniä naisia. Ihanaa uutta viikkoa Kristiina <3

      Poista
  3. Löytyy ;)

    Aikoinaan firma vei meidät joka toinen vuosi Köpikseen pikkujouluihin. Yhtenä vuotena kentällä meidän muutaman ihmisen jengi meni ensin ostoksille ja sitten vielä drinksuille. Siinä istuessamme kysyisin, että monelta se meidän kone siis lähteekään. Kukaan ei tiennyt. Kaikki oli olettanut, että joku muu pitää siitä huolen.
    No eikun juoksemaan portille, joka oli viimeinen mahdollinen (ainakin siltä tuntui) ja matkalla kuultiinkin, kuinka meitä kuulutettiin. Koneen ovet oli just mennyt kiinni, kun saavuttiin kohteeseen ja saatiin juksattua itsemme vielä koneeseen. Oltiin muka "eksytty"...
    Ja viimeisin myöhästyminen jatkolennosta oli Pariisissa, mutta se ei ollut oma vika. Jatkolento vaihtui seuraavaan mahdolliseen.

    Mutta teidän matkasta ihmettelen sitä, miten jotkut ei hokaa että pitää mennä syömään :D ? Tämä mummo
    nimittäin ei sitä missaa koskaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih en kestä ja tiedätkö juuri tuo, "Kaikki oli olettanut, että joku muu pitää siitä huolen." Sama vallitseva ilmiö meillä oli koko ajan, mutta tällä kertaa kukaan vaan ei ottanut ohjaksia missään vaiheessa ja koko reissu olikin sitten yhtä sekoilua, heh kuten vaikuttaa tuo teidänkin reissu ainakin matkustusvälineiden kanssa olleen. ;)

      Juu en tajua miten tuo ruokakin unohtui kaikessa tiimellyksessä, ne keskustelut vaan olivat niin intensiivisiä. :)

      Ihanaa uutta viikkoa <3

      Poista
  4. Siis ai kamala! Onneksi ehditte!

    Meillä kävi kerran niin, että kaikessa rauhassa nautiskeltiin aamupalaa kotona ja kun istahdettiin autoon ja katsoin kädessä olevaa lentolippua ja auton digitaalikelloa, niin lipun boarding 07:15 ja auton kello näyttää 06:30. Oltiin tosiaan Nummelassa kotipihassa 50 km päässä lentokentältä ja vahingossa herätty tuntia suunnitellusta myöhässä! No nasta lautaan ja 26min myöhemmin ollaan lentokentällä lähimmässä parkkitalossa lappamassa matkalaukusta tavaraa pois (oli pakko ottaa pelkät käsimatkatavarat mukaan, kun ei oltaisiin saatu enää laukkua kyytiin). Rynnätään läpi turvatarkastuksesta ja ehditään kuin ehditäänkin portille juuri kun boarding alkaa. Sanotaanko näin, että ihan ei ehkä rajoitusten mukaan tuo ajomatka mennyt ja olin varma, että nyt eka kerran myöhästytään, mutta niin vaan ehdittiin! HUH! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvät hyssykät tuota teidän aamulähtöä!Ihan suoranainen megaihme, että ehditte koneeseen ja on siinä sydän pampannut. Huh mikä helpotus, mutta se hirveä tunne kestää kyllä tovin, ennen kuin rauhoittuu. Hih ei taatusti mennyt rajoitusten mukaan, aikamoinen suoritus meinaan, napakymppi!

      Aurinkoa lokakuun alkuun Plusmimmi <3

      Poista
  5. No huh. Huh... mun kunto ei olis kestänyt 😬 Mun olis pitänyt olla mukana teidän metro-ohjaajana 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja kehtaanko edes tunnustaa, että olen asunut Tukholmassa, omg. Mutta tässähän ei ollut siitä kyse, vaan keskittymisestä aivan eri asioihin, kuin matkoihin, hih. :) Juu sun kanssa mennään aina Malmille, niin ties minne oltais nyt päädytty. ;)

      Ihanaa viikkoa Maiju <3

      Poista
  6. Hyvä, että ehditte laivaan!

    Noita läheltä piti tilanteita on sattunut minulle useampiakin. Aina välillä matkassa sattuu jotain yllättävää. Kerran on juna lentokentälle hajonnut matkalla, taksejä jäänyt tulematta jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh välillä menee varsinaiseksi jännitysnäytelmäksi kyllä nämä. Olisipa ollut rapea fiilis, jos olisi pitänyt palata lennolla kotiin.

      Kivaa lokakuun alkua Rva Kepponen <3

      Poista
  7. 90-luvulla mies lähti kaverinsa sekä meidän ja hänen tyttären kanssa Ruotsiin ja sinne jäivät rannalle, kun myöhästyivät laivasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että on ollut varmasti ihan kauhea fiilis heillä... :( Näitä sattuu kyllä.

      Mukavaa lokakuun alkua <3

      Poista
  8. Viimeksi juostiin Tallinnan laivaan miehen kanssa kun myöhästyttiin raitsikasta . Onneksi ehdittiin mutta itku meinasi tulla , Sitten kerran meidän toinen laukku ei päässyt koneeseen kun ei oltu varauduttu ryysikseen kentällä ja koneesta meinattiin myöhästyä. Käskin miehen juosta että hän edes ehtisi koneeseen mutta hän jäi odottamaan mminua kuitenkin ,onneksi päästiin matkaan mutta toinen laukku tuli sitten jäljessä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana mies, voi että. <3 On nämä sellaisia tilanteita, että itku meinaan tulla ja lopulta kun kunto petti, niin ihan oksukin meinasi tulla. Oli vähän huono olo koko illan sitten, höh.

      Kivaa uutta viikkoa nina <3

      Poista
  9. En kestä - sorry, mä nauran täällä kippurassa vaikka jo kolmatta kertaa tätä luen;) Taisin jo facessa kommentoidakin, että mulle ja parille työkaverille kävi samoin viime syksynä - väärä metro ja loppujuoksu jäivät kyllä ikuisesti mieleen. Ja meillä alkoi seminaari heti laivan lähdettyä satamasta - siellä sitten yritettiin muina naisina etsiä servettejä, jotta saatiin pyyhittyä hikeä, jota pukkasi vielä pitkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan karseeta, eli todellakin tiedät miten hirveä tilanne tuo onkaan. Ja se hiki! Te vielä jouduitte seminaariin, me sentään saimme lötsähtää hyttiin. Voi meitä, mutta tälläistä elämä on, välillä sattuu sellaisia, joille on sitten hauska nauraa jälkikäteen.

      Ihanaa lokakuun alkua Lady <3

      Poista
  10. Reissussa koetan aina pitää paperia mukana, sillä paperin puuttuminen on miltei sääntö eikä poikkeus.

    Matkalle lähtiessä yleensä koetan olla satamassa/kentällä mieluummin vähän liian aikaisin kuin myöhään. Joitain viikkoja sitten tuli Tallinnassa aika kiire satamaan kun törmäsin tuttuun yllättäen Virukadulla ja jutellessa meni vähän kauemmin kuin ajattelin. Ajoin viimeisenä laivaan, mutta ehdin. Vuosi sitten Tallinnassa kyllä myöhästyinkin laivasta. Olimme syömässä ja ravintolan omistaja halusi vielä esitellä keittiömestarin ruokailun jälkeen. Aika meni liian tiukoille. Hölkkäsimmme satamaan, laivakin oli vielä laiturissa mutta emme enää päässeet sisään. Seuraava lähti vasta aamulla. Varasin läheltä edullisen hotellihuoneen, kävimme marketista hakemassa meikinpuhdistuspyyhkeitä, deodorantia ja hammasharjat/tahnan. Hotellissa vähän kohoteltin kulmia kun marssimme paikalle muovikassi matkatavarana... Nukkumaan mennessä nauratti jo.

    Työnantajan kanssa matkatessa ollaan aina satamassa ja kentällä viime tingassa, mutta tähän mennessä ollaan aina ehditty. Hän kyllä tietää, etten pidä niin myöhäisestä saapumisesta, mutta aina silti olemme viime tingassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, että Suomessa vessoissa on usein paperia, mutta ulkomaalla ei koskaan.

      Hihi voi ihana tuo muovikassi laukkuna, mutta näitä sattuu, inhimillistä on ja onhan tuokin kokemus, vaikka hetkellisesti taatusti harmitti ja isosti.

      Ehdottomasti mieluiten ajoissa, kuin hölkäten tahi juosten kuin riivinrauta, ei ollut kiva kokemus tuo meidän reissun päätös.

      Ihanaa uutta viikkoa Lumo <3

      Poista
  11. Kiitos nauruista, te olette kyllä ihan mainioita. :D

    Ja toi Mikkicollari on täydellinen. Saaoko noita Suomesta??

    Muiskuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bull&Bear vaatteita saa tilata netistä, googlaiglin hieman, joten toivottavasti tuo collarikin löytyy sieltä. :)

      Ihanaa päivää Taru <3

      Poista
  12. Huh huh! Hengästyin ihan! Kerran Tallinnan lautalla check in suljettiin välittömästi jälkeeni ja olin viimeinen laivaan päässyt. En ollut (onneksi) ollenkaan tajunnut, että olen lähes myöhässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, selvisit ilman sydämen pamppailuja. <3 Ihanaa lokakuun alkua Liiolii <3

      Poista
  13. Läheltä teillä piti :) Me oltiin maanantai-aamuna hieman paniikissa kun mentiin laivalle ja lähdettiin autolla keskustan kautta ja jäätiin ruuhkaa missä kukaan ei liikkunut mihinkään. Vähän jouduttiin siinä hädissämme rikkomaan lakia ja ajamaan yksisuuntaista väärään suuntaan että päästiin suman ohi kiertoteitse ja ehdittiin laivaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh no on teilläkin ollut todella jännittäviä käänteitä, mutta onneksi ehditte. Kivaa maanantaita Maiccu <3

      Poista
  14. Voi mummot teitä, mikä reissu😂 Nauran täällä kippurassa! Kuinka monta kertaa yhden matkan aikana voi edes myöhästyä eri asioista?! Kyllä olisi mullakin ollut itkussa pitelemistä siinä loppusuoralla, mutta hyvä että ehditte ja saitte henkäistä helpotuksesta ruuan ääressä. Olet ihan loistava ja mä tulen aina hyvälle tuulelle vierailtuani sun blogissa. Kiitos taas hyvistä nauruista😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä miten me myöhästyttiin aina kaikesta ja lopulta miltei aivan kunnolla, niin että itku meinasi tulla. Ihanaa kuulla, että viihdyt, tuli niin hyvä mieli kommentistasi, kiitos Hanna niin paljon. <3 Upeaa lokakuun alkua <3

      Poista
  15. Olipas täpärällä! Onneksi ehditte kuitenkin laivaan.:)
    Eipä ollut ainakaan tylsä reissu ja paljon jäi varmaan muisteltavaa!
    Joskus laivalle lähtiessä ollaan menty niin täpärällä, että kaiuttimista kuulutettiin, meitä sukunimeltä,kun terminaaliin saavuttiin. No, onneksi saatiin kuitenkin vielä liput ja ehdittiin just laivaan.
    Ihanaa alkanutta lokakuuta Tiia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh, taitaa meillä kaikilla olla tälläisiä täpärältä piti tilanteita. :) Kiitos Sari ja mukavaa uutta viikkoa sinulle <3

      Poista
  16. Apua, nyt ei tarvi kuntoilla sitten viikkoon. :D :D :D

    Ihanaa sunnuntaita Tiia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei, voin jopa sanoa, että koivet oli eilen aika jäykkinä tuosta juoksuspurtista. :)

      Ihanaa uutta viikkoa Jonna <3

      Poista
  17. Hih..on siellä vauhtia ja kommelluksia riittänyt:) Mutta onneksi kerkesitte laivaan!!♥ Ihana että migreenikin väistyi tuon kuppauksen avulla..olisi niin harmi siitä kärsiä, kun on reissun päällä! Nuo reissut on sellaisia että saatte vielä monet hyvät naurut niistä:)) Oikein mukavaa alkanutta lokakuuta sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan jetsulleen näin ja eiköhän se meidän suunnittelema tammikuun reissu mene sitten paljon paremmin. ;)

      Ihanaa lokakuun alkua Päde <3

      Poista
  18. Oi, voi, voi. Juoksin melkein teidän mukana. Oli taas niin mukaaksa tempaavaa kerrottavaa. Varmaan teillä oli hauskaa.
    Hyvää alkavaa viikkoa
    >Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih jälkikäteen jahka lenkin aiheuttamasta huonosta olosta selvittiin, niin nauratti maar tuhottomasti, ehkä jopa vähän hysteerisesti ja loppuillasta sitä olikin ihan poikki.

      Ihanaa päivää Leena <3

      Poista
  19. Aina ei mene putkeen, varsinkaan vieraissa paikoissa. Mutta näistä kommelluksista ne mukavimmat muistot syntyvät. Jos ei mitään erikoista tapahdu matka jää matkaksi toisten joukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan juuri näin, jälkikäteen näistä saa makeimmat naurut. :) Ihanaa uutta viikkoa Kirsti Kaija <3

      Poista
  20. Mies sanoo aina lentokentällä että ei mennä vielä tonne jonottamaan, ei vielä lähtöselvitykseen, kyllä sinne kerkiää. No me oltiin menossa Etelä-Afrikkaan (ei sen kauemmaksi!) ja istua törötettiin miehen toivomuksesta niin kauan, että meitä kuulutettiin siinä kymmenen metrin päässä... arvaa hävettikö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih voi teitä, ehkä mies ensi kerralla suostuu hieman aiemmin jonoon seisomaan. ;) Ihanaa uutta viikkoa Eeviregina <3

      Poista
  21. Hui kamalaa. En yhtään ihmettele, että migreeniä alkoi pukata päälle. Olisi pukannut täälläkin, enkä olisi ikinä selvinnyt moisesta juoksu-urakasta. Kauhistuttavaa ajatellakin moista. Onneksi teillä oli onnea matkassa ja ehditte juuri ja juuri. Toisaalta tuosta jää mahtava muisto, jolle voi nauraa vielä monet kerrat.

    Itselle ei ole käynyt tuollaista tilannetta, mutta kaverille kävi. Olimme aikoinaan Tukholman reissussa ja ystäväni meni Tukholmassa tapaamaan silloista kaukorakkauttaan. Itse en muista mitä tein. Saatoin käydä Tukholmassa tai saatoin maata hytissä koko päivän. Ei mitään muistikuvaa, mutta sen muistan, että ystävääni ei alkanut kuulua ja laivan lähtöön oli tunti. Aloin jännittää hytissä ja miettiä kaikkia kauhuskenaarioita, mitä ystävälleni olisi voinut tapahtua kuitenkin lähes tuntemattoman nuoren miehen seurassa. Kännyköitä ei tietenkään siihen aikaan ollut, joten en saanut ystävääni yhteyttä, enkä edes tarkalleen tiennyt, missä hän tapasi rakkautensa. Kymmentä vaille kuusi hytin ovi aukesi ja ystäväni oli siinä. Oli mennyt hänelläkin suhteellisen tiukoille, koska laiva irtosi laiturista kuudelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä ne makeimmat naurut syntyy. :)

      Voih eih ja ajattele noita aikoja ilman kännyjä, miten sitä selvittiin edes eli on tekniikasta paljon hyötyä. On sinulla ollut kyllä jännät tilanteet siellä hytissä odottamassa.

      Muuten ennen mielestäni aika Tukholmassa oli paljon pidempi, nyt kyllä aika jää valitettavan lyhyeksi.

      Ihanaa uutta viikkoa Mannilainen <3

      Poista
  22. Laivalta en ole koskaan myöhästynyt...onneksi. Kerran kävi niin, että mieheni piti tulla kotiin yöbussilla, minä romanttisena Siiri siirappina päätin häntä mennä vastaan. Siinä bussipysäkistä tien toisella puolella odottelin sydämet silmissäni miestäni. Sitten se bussi tuli, mies näkyy ikkunasta, mutta ei jää bussissa pois. Mokoma oli nukahtanut ja heräsi vasta pari pysäkkiä myöhemmin. Tämä Siiri siirappi panikoi ja polki takaisin kotiin, itkuakin siinä tihrusti. Onneksi mies sitten vihdoin löysi tiensä kotiinkin :)D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan teitä kahta. <3 Onneksi mies sitten löysi lopulta onnellisesti Siiri Siirapin luokse kotiin. oijoi mikä tarina <3 Ihanaa uutta viikkoa Outi <3

      Poista
  23. Olipas reissu. Hui. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se kyllä aikamoinen alusta loppuun, mutta nyt onnellisesti kotona. <3 Mukavaa uutta viikkoa Viltsu <3

      Poista
  24. No huh huh :) Olipa mieletön reissu, mutta onneksi loppu hyvin,kaikki hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh sano muuta, kivaa lokakuun alkua Tiina <3

      Poista
  25. Anteksi Tiia tiedän, että ei saisi nauraa, mutta hippaisen olen hihitellyt täällä massu kippurassa.

    Siis ensinnäkin, miten kummassa se meneekin noin, että kaikki sairaudet käydäänkin päästä varpaisiin läpi, aina! Tai toinen on työasiat, mutta joka tapauksessa näin se menee.
    Mä katsoin eka tuosta kuvasta, että jestas nyt on mun näköinen hytin sisustus ollut kyseessä, kun tajusin, että tuo peti olikin sisustusliikeestä :)

    Kyllä teillä on ollut aikamoinen seikkailu ja hei onneksi kuitenkin ehditte sinne laivaan vaikka tosiaan ihan sillä viimeisellä punaisella minuutilla.
    Hih ja mitä ei naisen laukusta löydy sitä ei tarvita, en tosin ennen oo kuullut, että kuppausvälinekin löytyy, mutta mikä ettei:)

    Ihana reissu teillä muuten varmasti ollut ja kauniit kuvat taas. Voi kun tuli ikävä Tavolata ravintolaa <3

    Miten muuten sen läppärin kävi? Päreinä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en tajua, todettiinkin, että tähän on tultu, että kaikki vaivat ensin tiskiin :)

      Juu Ellos Home oli aivan mieletön liike, olisit rakastanut, siellä on niin mielettömiä juttuja, että oikein hämmästyin.

      Juu kuppausvälinekin löytyi kuulemma siksi, ettei kotona ehdi kuppailla selluliittiä, että joskos reissussa sitten ehtisi paremmin. ;)

      Tavolata on niin huippu, pitäisi olla muualla, kuin laivoillakin. :)

      Ihanaa uutta viikkoa ja juu läppäri päreinä ja matkalaukku, mutta ne sattui eri kerroilla. <3

      Poista
  26. Ei vitsit mikä jännitysstoori! Onneksi ehditte :D Ja hei, ens kerralla otatte suosiolla yhden hotelliyön Tukholmassa ^_^ ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi kyllä oivallinen juttu ehdottomasti ja on harkinnassa. <3 Ihanaa uutta viikkoa Salka <3

      Poista
  27. Teillä on ollut kyllä vaiherikas reissu. No, hyvässä seurassa kaikki kömmähdyksetkin sujuvat rennosti.
    Mukavaa alkanutta lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkei rennosti, meinasi itku ja oksennuskin tulla, mutta kyllähän se lopulta kun laivaan päästiin ja rauhoituttiin, niin tilanne alkoi rauhoittumaan.

      Mukavaa lokakuun alkua Kaisa <3

      Poista
  28. Ai kauhee, mulla olis varmaan iskenyt maailmanlopun paniikki ja ties mitä tuossa tilanteessa. Mutta hyvin tsemppasitte ja ehditte lopulta laivaan :D Hyvä te! Naisenergialle peukut! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tehtiin päätös, että loppuun asti vedetään, kävi miten kävi ja tällä kertaa tämä toteutus kantoi kyllä hedelmää. :)

      Ihanaa lokakuun alkua Tuula <3

      Poista
  29. Hah hah haaa, mä täällä naureskelen pissat housussa ääneen. Tosi "putkeen" meni teitin matkat ja ajoitukset, mut onneksi ei kuitenkaan ihan päin seiniä. No tuosta matkasta riittää vielä moneen muisteloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hhah jetsulleen sinne "putkeen", mutta huokaisu, kaiken karmeuden jälkeen, loppu hyvin kaikki hyvin ja tälle nauretaan taatusti seuraavalla reissullakin. :)

      ihanaa lokakuun alkua Sari <3

      Poista
  30. Onpa ollut reissu, itse olisin varmaan sydärin saanut jos samassa tilanteessa ollut - kammoksun ylitse kaiken kaikenlaista myöhästymistä ja yleensä olenkin joka paikassa aivan liian aikaisin paikalla jos vain minusta on kiinni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli itku lähellä ja oksukin, tilanne oli hengästyttävä, ahdistava ja kauhistuttava. En vieläkään oikein tajua, että selvittiin laivaan ja niin pienellä mahdollisuudella, jos lopussa mikä tahansa olisi mennyt pieleen, se olisi ollut siinä.

      Ihanaa päivää Mira <3

      Poista
  31. Vau mikä seikkailu! Ihan hengästyin tätä lukiessa! :D Onneksi selvisitte laivaan just in time, loppu hyvin, kaikki hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jetsulleen, kyllä sitä tuli taivasteltua, että miten tälläinen ihme lopulta kävi, että ehdimmekin. Täpärällä oli.

      Ihanaa viikkoa <3

      Poista
  32. Ihan kamalasti nauratti. Mun matkailu on aina tuollaista! Oonko kertonut Turkin matkasta? Kuopus konttausiässä ja tytöt olisko 4 ja 4 ja 5. Lähdimme hotellilta ( sellanen resort keskellä aavikkoa) lähimpään kaupunkiin 25 kilsan päähän tilataksilla, kun tavalliseen ei mahdu 6. Mukana oli pankkikortti, ei käteistä lain. Mentiin heti automaatille, että päästään käteisen kanssa syömään ja ostelemaan. Vaan mitä.
    Kaupungissa ei ollut varjon varjoa ja hellettä 45. Automaatilla näpyttelin tunnusluvun, koneen näyttöö en nähnyt ollenkaan. Joku piippasi. Automaatti ei ollut sirukorttikone vaan nielaisi korttini, kun en ollut älynnyt sitä piipityksen yhteydessä vetää pois. Yhtään rahaa ei ollut.
    Etsin sitten poliiseja ja ihmisiä apuun. Löytyi pankki. Sieltä kerrottiin, että saan kortin 3 vrk päästä 120 km kaukana olevasta kaupungista.
    Lapsille tuli jano ja mua kiukutti oma sokeus ja hikiset sormet. Eiku nääntynein lapsi mukaan ja muut basaarin varjoon. Taksilla takas hotellille ja lupaus kuskille maksaa safetyssä olleilla rahoilla kyyti. Safetyssä oli luottokortti ja käteistä ja niiden kanssa lähdin pelastamaan perheen. Ja akku oli tietysti loppu ja perhe vaihtanut paikkaa. Loppu hyvin, yhdellä istumalla meni meikäläiseen 3 litraa vettä ja 3 litraa spritea. Lapset virkosivat. Korttia en hakenut takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nyt mulla kyllä loppui happi ja pulssi nousi sataan kun luin tätä. Vain Taru oikeasti sulle voi käydä näin ja ehkä noille mun kamuille Sarilla ja Kikalle ja myönnetään, ehkä vähän mullekin. Thank God oli se safetyssä ollut kortti ja en olisi minäkään moista tomaatin uumeniin menevää kortti mokomaa enää hakenutkaan, voi apuva! Tää oli ihan paras ja pakko luetuttaa miehelle, ihanaa että muutkin, ettei tää elämä ole aina yhtä pulssilaukkaa. <3 Kivaa että oot täällä <3

      Poista