tiistai 1. elokuuta 2017

Ihmissuhdesolmussa

Eilen tuli selviteltyä sydäntä painanut suurempikin ihmissuhdesolmu. On tunne, että molemmat osapuolet pelasivat avoimin kortein ja sanoivat kaiken mitä on sydämellä painanut. Ainakin näin haluan uskoa ja toivoa, että toinenkin sai sanottua ulos asiat mitä minussa on painanut. 




Osaan olla välillä varsin ehdoton ja vaikea, jos näen jonkun asian omalla tavalla oikeudenmukaisena, niin on vaikeaa ilman muuta tietoa, muuttaa omaa kantaansa. On kuitenkin erittäin hedelmällistä, kun asioista keskustellaan aidon avoimesti ja joutuu itse myöntymään ja taipumaan ja näkemään ystävän kannan uusin silmin ja ystävä myös minun.



Taas tuli suuri herätys siitä, että meidän naisten ja ihmisten tulisi olla avoimempia toisillemme ja silloin, kun ei arvomaailmaltaan olla kilometrien päässä toisistaan, on myös mahdollisuus laittaa kirkko keskellä toria eli toteuttaa kompromissejä.



Ystävyyssuhde voi kasvaa siinä missä parisuhdekin, mutta jos ei koskaan ilmaista aitoja ajatuksia tai mikä painaa sydämellä, jää ystävyys helposti junnaamaan lukittuihin kaunoihin, eikä ystävyys mene eteenpäin. Jos vain rohkenee puhua asioista niiden avoimesti, miten puhdistavaa, vapauttavaa, sydämestä ottavaa ja itkettävää asioiden käsittely on ja myös tietenkin kovin raskasta. Mutta kaiken tuon puhdistuksen jälkeen on helpottunut olo, ystävyys on taas päivitetty ja on molemminpuolinen tunne, tämä ystävyys on tosiystävyyttä, koska se kestää kaiken, myös suoran puheen.




Ehdottomasti kannatan rehellisyyttä ja rehellinen voi olla aidon rakentavasti ja kantansa voi perustella niin, että vaikka itse voi hetkeksi tulistua tai ystäväkin, niin pian näkyy valoa tunnelin päässä ja alkaa oivaltamaan paremmin mistä toinen tulee ja omat olettamat ovat olleet jopa täysin hakoteillä. Siksi taas kerran opin, älä ikinä oleta toisesta mitään, jollei toinen ole jo aiemmin puheillaan niin todistanut ja sitä paitsi jokaisella on oikeus myös muuttaa mieltään.



Tärkeintä näissä keskusteluissa on olla asiallinen omassa palautteessaan ja kyvykäs ottamaan vastaan kritiikkiä omasta itsestään ja nähdä itsensä toisen silmin. Sana anteeksi on myös paikallaan ja eilen olen pyytänyt anteeksi, omaa pikkumaisuuttani ja mustavalkoisuutta. Emme vieläkään ole ystäväni kanssa aivan samaa mieltä, mutta siinä olemme samaa mieltä, että ystävyytemme on aivan liian arvokas, että sitä heiluttaisi pienet jutut tai muut ihmiset. Lisäksi ymmärrämme täysin nyt juteltuamme mistä toinen tulee, vaikka se ei poistakaan sitä seikkaa, että tietyt asiat jäävät ennalleen ja molemmilla on siinä hyväksymistä.



Haluan myös kannustaa rohkeuteen, avoimuudella ja omien ajatuksiensa kertomisella pääsee ihmissuhteissa eteenpäin ja jos toinen laittaa välit tuossa tilanteessa katki, onko hän edes ystävyyden arvoinen, sillä ystävyyskin on taistelun, jos toisenkin arvoinen. Rehtiyden ja suoran puheen paras palkinto voikin olla tulvahtavan iso huojennus ja helpotus ja myös se, että ystävyys kasvaa ja menee jopa uudelle tasolle. Toista ymmärtää taas piirun verran paremmin ja luottamus kasvaa, kun jutellaan asioista niiden oikeilla nimillä ja toinen ei katoa silti mihinkään, vaan tahtoo olla ystävä.



Parempi aidot ja rehdit välit, kuin se että sydän kantaa kaunaa asioista, jotka eivät ole edes sen arvoisia ja jotka sydän monesti muuttaa asiat vääristäen pilvenpiirtäjän kokoisiksikin. Kirjoitan tätä vahvistuksesi myös itselle, sillä minulle on erittäin vaikeaa puhua negatiivisista tuntemuksista tai sanoa niitä toiselle, loukata toista. Joskus itse tilanne elää ja vie äärimmilleen, niin että lopulta joutuu tilanteeseen, jossa ei ole enää muuta vaihtoehtoa, kuin puhuminen. Näissä tilanteissa ystävyys punnitaan.


Meidän ystävyys onneksi jatkuu ja mielestäni entistä vahvempana ja avoimempana. Oikein pitkä ystävyys on verrannollinen avioliittoon, niin tärkeä ja merkityksellinen se on. Rehtiys kannattaa, mutta ei syytellen vaan keskustellen, syytellessä ei koskaan synny mitään rakentavaa ja pitää ottaa myös vastuuta omista mokistaan. Sellaista kuin täydellinen ihminen, ei ole olemassakaan.



Olen onnellinen, että minulla on näin syvä ja pitkäaikainen ystävyys, joka kestää kriisit ja avoimet loukatun mielen puheet. Ystävyys on tahdon asia ja kun on tahtoa, on myös ystävyyttä. <3



Mitä mietteitä teissä juttu herätti, onko teillä todella suorat avoimet välit ystävän kanssa ja voitte helposti puhua vaikeistakin asioista? Vai kannatteko kaunaa sisällä ja asioita, joita haluaisitte sanoa? Oletteko kokeilleet suoraa puhetta ja mitä siitä on seurannut? 

46 kommenttia:

  1. Todellakin on! En edes pidä sellaisia ystävinä, joiden kanssa en voisi puhua vaikeista asioista. Aikoinaan tajusin sillä hetkellä, että me ollaan tosi ystäviä, kun ensimmäisen kerran oltiin täysin eri mieltä jostain asiasta, silti pystyttiin keskustelemaan siitä sivistyneesti, molemmilla on edelleen omat kantansa, mutta meidän suhde jatkui siitä vain entistä vahvempana. <3 Se juurikin on sitä tosi ystävyyttä. Itse olen ystävilleni aina suora.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo, eri mieltä voi olla sivistyneesti, toista ei tarvitse syytellä, vähätellä tai millään muotoa loukata. On mahdollista täysin ymmärtää toisen näkemys, vaikka oma olisikin jopa vastakkainen, esim. koska molempien elämäntilanne on noudattanut eri kaavoja ja näin ollen näkemykset ovat luonnollisesti jostain muodostuneet erilaisiksi.

      On vain mielenkiintoista pystyä keskustelemaan vastakkaisistakin ajatuksista rauhallisesti. Ystävyys on taitolaji ja on ollut aivan huippua saada sut tosi ystäväksi. Arvostan myös sitä rehellisyyttä, että toiselle voi sanoa, ettei tykkää jostain ja siinä asiat keskustelee, eikä "ihmiset".

      Olen samaa mieltä ja sitä on onnekas, että löytää tosiystäviä vielä tämänkin ikäisenä.

      Ihanaa päivää Jonna sateesta huolimatta <3

      Poista
  2. Minä aloin miettimään, että minulla ei ole ollut vuosikausiin minkäänlaista ihmissuhdesolmua ystävieni kanssa. Kerran olen noin viimeisen 15 vuoden aikana loukkaantunut ystävän takia, mutta sekin on sellainen juttu, että tapahtunutta ei voi muuttaa ja hän ei tehnyt sitä ilkeyttää, joten mitäpä asiaa enää märehtimään. Aloin jo miettimään, että toivottavasti nämä mutkattomat ystävyyssuhteet tuntuvat toisesta osapuolesta samanlaiselta. Sehän olisi ihan kauheaa, jos vain minusta ystävyyssuhteet olisivat mutkattomia! Minulta saattaa joskus lipsahtaa suusta sammakoita, vaikka yritänkin aina miettiä, mitä sanon.

    Ehkä sitä on tullut jotenkin ystävystyttyä samanlaisten tyyppien kanssa, jolla hyvin rento asenne moneen juttuun. Tiedän, että meikäläisen rento asenne on sellainen, että päinvastaiselta tyypiltä voi mennä hermo tiiviimmässä kanssakäymisessä ja se on saattanut jonkun verran ohjata yhteistä tekemistä. En välttämättä uskaltaisi esim. majoittua samassa tilassa supersiistien ja järjestelmällisen porukan kanssa, kun itselläni on aina kaikki huiskinhaiskin. Olen matkustanut ystäväni kanssa 10 vuoden ajan, tänäkin vuonna 3 vkoa. Ystäväni on vielä varsinainen aamuvirkku, mutta sekään ei ole luonut mitään kitkaa. Ikinä ei olla reissussa tapeltu mistään, eikä ole ollut edes sanaharkkaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ilmoittatuu huiskinhaiskin tyyppi, matkalaukku levällään reissuilla ja kaappeihin en edes ala laittamaan, vaan kaivelen kaiken matkalaukun uumenista. :)

      Uskon kyllä, että tosi fiksuna tyyppinä aistit, että ystävyyssuhteesi ovat puolin ja toisin mutkattomia. Jo tuon asian miettiminen kertoo siitä, että huomaat ja mietit asioita syvältä, joten ole huoleti vaan, ne ovat varmasti mutkattomia. <3

      Teillä on matkustavan ystävänkin kanssa muodostunut hyvä synkka, ei haittaa eri rytmit ei mikään. Tunnette toisenne ja kumpikaan saa olla juuri sitä mitä on.

      Täällä ei ole riitoja tai oikeastaan solmuakaan, vaan erilainen näkemys, jonka vielä molemmat ymmärtää täysin eli toistensa kannan. Siitä on sitten pitänyt ajoittain jauhaa, jotta pääsemme asian yli. Toisen säästely ei ole ollut paras tapa, vaan rehtiydellä tosiaan pääsee pintaa syvemmälle ja ystävyys oikein elähdyttää, hei wau, näinkin kipeän asian pystymme keskustelemaan ja muokkaamaan tästä molempia tyydyttävän kompromissin.

      Mahtavaa viikkoa Rva Kepponen <3

      Poista
  3. Minun pisimmässä ystävyyssuhteessa kaikki on osattu pitää avoimena, onneksi. Sitten on toinen ystävyys, jossa minä olen avoin ja olen toisenkin luullut olevan, mutta kuulinkin aivan uusia juttuja kolmannelta osapuolelta. Vähän siitä mieleni pahoitin, enkä ole osannut asiaa ottaa puheeksi.
    Ihanaa pohdintaa ystävyydestä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea tuo juttu ja etenkin, jos toinen ei ole ollut avoin, niin haastavaa ottaa puheeksi, mutta ehkä kuitenkin kannattaa, kun asia kaivelee, se syö. <3

      Kiitos Outi ihana <3

      Poista
  4. Loistava kirjoitus♥ Minä jotenkin luotan siihen että niille "oikeille" aidoille ystäville voi puhua ihan mistä tahansa. Joskus on ensin kyllä joutunut pitkään kuitenkin pohtimaan kun on nostanut jonkun aran asian esille, kuinka asian ilmaisisi niin ettei missään tapauksessa loukkaisi toista..Minusta kuitenkin myös ystävyys velvoittaa,että juuri ystävä on se joka uskaltaa ottaa myös niitä vaikeita asioita esiin jos huomaa että se on tarpeellista...Tähän ikään mennessä on useamman kerran joutunut menemään peilin eteen ja miettimään niitä omia asenteita/käytöstä..Kasvua kaikki!!:) Ystävyys on kyllä maailman ihanimpia asioita ja ilman ystäviä elämä olisi kovin tyhjää♥ Ihanaa elokuuta!!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin hienosti kuvailit, ettei ole lisättävää, mutta itsekin näissä kasvaa ja huomaa, että hyvässä ystävyydessä pelko on turhaa, kunhan ei ilkeile vaan osaa esittää kantansa, vaikka näin minä nyt tunnen ja ymmärrän, ettet tarkoita, mutta silti tunnen näin.

      Ihanaa elokuuta Päde <3

      Poista
  5. Olipa Tiia hieno kirjoitus!Mä vähän täss mietin mun erästä ystävyyttä,kyse kun on rehellisyydestä ja etiikasta työelämässä..kirjoitin blogiinikin siitä keväällä...sait mut ajattelemaan..kiitos ihanuus❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan sen ja on varmasti vaikea paikka, toivon että asia järjestyy pian Kristiina <3

      Poista
  6. Ihana Tiia, upea kirjoitus <3 Meillä Welmerin kanssa avioliiton kivijalan, sekä ystävyyksien kivijalan muodostaa neljä kulmaa; suoruus, rehellisyys, aitous ja rakkaus <3 Ne oikeat ihmiset, ketkä on aidosti arvoisiasi, ovat rinnallasi no matter what. Koska molemminpuolinen suoruus ja aito arvostus antaa vankan pohjan yhteisiin seikkailuihin.
    Halauksia tiistaihin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jetsulleen näin, tosin aina se suoruus ei ole niin helppoa, koska pelkää loukkaavansa. Pitäisi uskaltaa rohkeammin olla avoin, hyvä ystävyys kestää sen. <3

      Ihanaa viikkoa <3

      Poista
  7. Hei Tiia, hyvä kirjoitus sinulla tärkeästä aiheesta! Hyvä ystävyys on kultaakin kalliimpaa. Jäin miettimään kun kirjoitit, että ystävyys on tahdon asia. Monella tavalla minustakin on. Toisaalta olen kokenut, että hyvä ystävyys muodostuu enimmäkseen täysin pakottomasti, luontaisesta halusta vaalia yhteyttä. Entä jos suhde vaatii jatkuvaa ponnistelua ja selvittelyä? Jouduin tällaiseen tilanteeseen pitkäaikaisen ystävän kanssa. Lopulta, parikin vuotta kestäneiden keskustelujen, selvittelyjen ja uusien alkujen jälkeen päädyimme katkaisemaan välimme. Emme aivan täysin, mutta niin, että emme pidä enää aktiivisesti yhteyttä vaikka saatamme kyllä törmätä silloin tällöin. Oli kipeä juttu katkaista yhteys ihmiseen, jonka kanssa oli kokenut monet nuoruuden seikkailut ja tärkeät hetket. Taustalla oli luultavasti molempien muuttunut elämäntilanne ja erilaiset odotukset yhteisestä ajasta. Olisi kiva kuulla muitten vastaavia kokemuksia. Tosi tuttua on myös tuo äärimmilleen joutuminen ja vasta pakon edessä puhuminen, mitenhän siinä koulaisi itseään? Kesäterkuin, Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan tarkoitin tuolla tahdolla juuri niitä klikkitilanteita eli silloin tarvitaan tahtoa ja voimaa ja rohkeutta puhua asiat halki, kuin vaikka jättää ystävä omien pelkojen ja tunteiden vuoksi. Jos ystävyys tai avioliitto on aina hammasta purren tahtoa, niin ei sellaista kukaan jaksa, mutta kymmeniin vuosiin mahtuu paljon ja niitä klikkejäkin ja silloin tarvitaan voimaa ja tahtoa selvittää asiat.

      Joskus ystävyys ei vaan ole enää samanlainen, kaikesta on tullut väkinäistä pakkoa, on jo niin paljon vettä virrannut, silloin on hyvä luopua ystävyydestä ja muistella menneitä hyviä hetkiä. Jos pystyy vielä ystävälle sanomaan miksi luopuu hänestä, olisi se varmasti ystävälle pidemmän päälle terapeuttista, mutta helppoa se ei varmasti ole.

      En tosiaan tiedä miten sitä kouluttaisi itseään muulla, kuin juuri huomaamalla, ettei se hyvä ystävä minnekään kadonnut, vaikka uskalsin avata sydämeni ja kertoa, että minuun sattuu jokin asia. <3 Siitä sitten hiljakseen kenties rohkeus ja voima kasvaa. <3 Ystävyys on taitolaji mutta siltikin sen tulisi olla luonnollista.

      Ihanaa viikkoa Maarit ja kurjaa, että jouduit katkaisemaan ystäväsi kanssa välit, se varmasti mietityttää vieläkin ja sitä kaipaa niitäkin ystäviä ja hyviä hetkiä, joiden kanssa ei enää ystävyyttä ole. <3

      Poista
  8. Olisihan se kiva jos ystävyys olisi sitä että voisi olla ystävälle ihan rehellinen <3 ja onneksi niille oikeille ja aidoille ystäville voikin olla mutta olen minä törmännyt elämäni aikana muutamaan todella petolliseen ystävään joiden läsnäolo meinasi myrkyttää minutkin sisältä päin jolloin huomasin että minun on parempi irtautua sellaisista ihmisistä kokonaan...sillä vuosia kun yrität asioita selvittää ja myös tuoda sitä omaa ajatusta/mielipidettä esille ja se lytätään joka kerta niin piti ravistella itsensä hereillä ja irtautua...kurjaa että ystävistä(jotka olivat todella läheisiä minulle)näin piti tapahtua...mutta ystävyys on kahden kauppa <3 ja ystävyys ei ole yksipuolista eikä sellaista että asioista tuleekin niin isoja että ne paisuvat ja vuosien jälkeenkään niiitä ei ole aikuismaisesti selvitetty...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaiset kokemukset jättävät traumat, mutta onneksi on hyviä ystäviä sitten tukiverkkona <3 Olen samaa mieltä, että ystävyys on kahdenkauppa ja on ollut jopa hämmentävää, että joku on kokenut minut parhaaksi ystäväksi, vaikka hän ei ole ikinä jaksanut kuunnella minun juttuja, vaan paasannut päivät läpeensä omia asioitaan tuntitolkulla. Mielestäni silloin ei ole kysymys tasa-arvoisesta ystävyydestä.

      Niin juuri aikuismainen selvittely olisi juuri hyvä asia ja itse eräässä ystävyydessä josta luovuin, kun jatkuvasti aloin huomaamaan miten hän lopetti kaikki seuraamiset joka instanssissa ja kiekutteli menemään, niin sellainen käytös ei ole oman arvomaailmani mukaista. Mutta hyvien ystävien kanssa juuri voidaan asiat puhua halki, jos joskus joku mörkö ilmestyykin.

      Ihanaa viikkoa <3

      Poista
  9. Hyvä kirjoitus! <3 Ystävyyttä pitää vaalia ja hoitaa samallalailla kuin parisuhdettakin. Huomasin tossa taloprojektin keskellä,että oon ollut huono ystävä ja 11 vuoden ystävyys oli kaatumassa, mutta onneks saatiin se korjattua ja nyt ollaan vahvempia kuin koskaan. <3

    Mukavaa viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, jos ystävyyttä ei mitenkään hoida, se hiipuu, toisaalta joidenkin ystävien kanssa ystävyys on erilaista ja vuosienkin tauon jälkeen aloitetaan siitä mihin jäätiin.

      Mukavaa viikkoa sinne <3

      Poista
  10. Tärkeää asiaa ja hyviä oivalluksia! Avoimuus on todella tärkeää ja tosiaan, hyvä ystävyyssuhde on verrattavissa parisuhteeseen ♥ Hienoa että tulitte kumpikin vähän vastaan ja saitte solmut auki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja allekirjoitan kaiken sanomasi <3 Ihanaa päivää <3

      Poista
  11. Aidoille tosiystäville voi puhua suoraan ja selkeästi ilman että suhde järkkyy tai rikkoontuu. Oikea ystävyys kestää aina rehellisyyden, ja negatiivisistakin asioista, joko tilapäisistä tai pidemmän ajan känkkäränköistä, tulee pystyä ystävän kanssa puhumaan ja ne selvittämään. Toisin sanoen: tosiystävyys kestää sen että ollaan rehellisiä!
    Itse koen, ettei ystävyys ole todellista ja aitoa, jos se suoruudesta ja asioiden setvimisestä läpi kumoutuu.

    Hienoa, että kirjoitit tästä aiheesta Tiia ja kerroit, kuinka te puhuitte ja setvitte asiat läpi. Niin sitä pitää, yes!

    Ysävävällistä viikkoa ja aurinkoisia päiviä Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan niin kaiken ja tosiystävä osaa sanoa rakentavasti ja tosiystävä ymärtää, ettei toinen tule loukkaus kainalossa <3

      Kiitos niin paljon Thea Ester ja samaa mieltä, olen iloinen, että rehellinen puhe oli palkitsevaa ja hyvä mieli <3 Ihanaa viikkoa sinulle <3

      Poista
  12. Erittäin hyvä kirjoitus. Rohkeus palkitaan ihmissuhteissakin. Joskus täytyy antaa toiselle ja itselleen aikaa ja tilaa sulatella keskusteluiden tuomia ajatuksia ja tunteita. Toisinaan ne loksahtavat heti paikoilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on pakko sulatella ja silloin juuri helpommin näkee omatkin viat, kuin tulistuessaan. :) Kiitos niin paljon Ninnu ja kivaa viikkoa sinulle <3

      Poista
  13. Avoimuus on tärkeää, mutta joidenkin ystävien kanssa on viisaampaa antaa olla, kuin sohaista ampiaispesään. Välttämättä välit ei parane, joten aina se ei toimi. Harmillista, mutta näin se vain on. Myös ystävien kanssa saattaa kasvaa niin erilleen, ettei enää koe samanlaista sielujensympatiaa, mitä on joskus ehkä luullut tuntevansa. Myös aviopuolisot saattavat sekoittaa soppaa ja ystävyys ei enää ole samanlaista, liekö mustasukkaisuutta, mutta näinkin on käynyt. Onneksi ei oman siipan takia:)
    Kun ystävyyttä vaalitaan, niin ystävyyssuhteet kyllä pysyy, vaikka ollaankin eri mieltä. Myös itse on hyvä tajuta, ettei aina ole se jota riepotellaan ja kohdellaan kaltoin:) Muutama hyvä ystävä on riittävää minulle, sillä uusia voi tulla vielä vanhoillakin päivillä vastaan:)
    Ihana asia, että saitte asiat selviteltyä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin ja on joskus ollut ystäviä, jotka eivät vaan näe mitään vikaa itsessään, aina vaan muissa ja sen he myös sanovat. Juuri tälläiset ihmiset ovat jääneet, koska mielestäni kukaan ei ole täydellinen ja taatusti kaikissa on vikaa ja joskus se ystävyys ei vaan toimi.

      On myös totta tuo, että pitää myös pitää omia puoliaan, eikä olla kuluttavassa ihmissuhteessa.

      Kiitos niin paljon M ja muiskuja <3

      Poista
  14. Erittäin hyvä kirjoitus! :) Mulla oli yksi paras ystävä ihan ala-asteen alusta yläasteen loppuun saakka. Sen jälkeen meidän tiet jotenkin vain erkani, kun mentiin eri kouluihin ja yhteydenpito jäi. Myöhemmin sain kuulla, että tämä mun entinen paras ystävä oli haukkunut mua mun selän takana jostain selittämättömästä syystä ja meinasin ensin antaa asian vain olla. Otin kuitenkin äidin neuvosta vaarin ja soitin tälle ystävälle ja puhuttiin asiasta. Saatiin meidän välit kyllä kuntoon, mutta siltikään meidän ystävyys ei ole jatkunut samanlaisena tähän päivään asti. Tervehditään toki toisiamme, kun nähdään ja vaihdetaan silloin tällöin kuulumisia, mutta keskustelu on tosiaan nykyään aika pinnallista verrattuna siihen, mitä se oli aiemmin :/
    Mutta hyvä, että te saitte välinne kuntoon ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö vastasin sulle jo eilen, mutta sitten tuli joku nettikatko ja viesti katosi ja piti lähteä tyttären synttäreille eli täällä ollaan taas.

      Olet toiminut tosi fiksusti ja aikuismaisesti, kun otit asian puheeksi, vaikka teidän ystävyys oli jo saanut siipeensä, saatoit kuitenkin ystävän tietoisuuteen, että olit asiasta tietoinen ja varmasti ahdistava, mutta puhdistava kokemus kuitenkin. Ihmisten tulisi puhua enemmän. Nyt ainakin teidän tervehtiminen ei ole niin kiusaannuttavaa, kuin mitä se olisi, jos asiat painaisi sydäntä.

      Ihanaa viikkoa sinulle ihana Sofia ja kiitos kun jaoit tämän <3

      Poista
  15. Ihana, hyvä ja herättelevä kirjoitus! Sitä ne ihmissuhteet ovat, täytyy osata tulla joskus vastaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin täytyy, kukaan ei ole täydellinen eikä todellakaan aina oikeassa. Muiskuja Salka ihanuus <3

      Poista
  16. Hyvä kirjoitus! Minulla on muutama ystävä, joiden kanssa pystyn puhumaan asiasta kuin asiasta. Ne on varmaankin ne läheisimmät ja pisimpään ystävinä olleet. Vuosien varrella ollaan tultu niin tutuiksi, että pystyy puhumaan toiselle, mistä asiasta vaan. En tunne kaunaa ketään ystävääni kohtaan. Itse puhun aina asiat suoraan ehkä välillä liiankin suoraan ja avoimesti. Luulen, että se helpottaa myös ystäviäni tekemään samoin eikä klikkejä ole tullut. Ystävyyssuhde on kahden kauppa. Sen pitää toimia molempiin suuntiin. Se ei missään nimessä saa olla vain yksipuolista. Kummankin osapuolen pitää toimia antajan roolissa.

    Kivaa keskiviikkoa Sinulle, Tiia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri kaikessa samaa mieltä ja kun ystävyys on suoraa ja rehtiä, niin silloin voi luottaa ja ei tule yllätyksiä tai aivan turhaa kaunaa. <3 Olen samaa mieltä, ystävyyden tulee olla vastavuoroista, niin henkisesti kuin materiaalisestikin mielellään, että vuoroin kyläillään jne. ja kumpikin puhuu yhtä paljon ja jakaa asioita.

      Ihanaa loppuviikkoa Krisse <3

      Poista
  17. Kiitos ajattelun aihetta antavasta postauksesta. Vanhan iskelmän sanoin: "Kun avoimin sydämin kulkee, saa lahjoista kauniimmat maan, kun sydämen tylysti sulkee, ei tavoita ainuttakaan." Nuorempana kuvittelin osaavani vanhana kaiken, myös ihmissuhteet. Vaan miten kävikään? Oppia ikä kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kauniisti kirjoitit ja ihan kyynel tuli silmään. <3 Nuorena ei tiennyt mitään ja ehkei vieläkään, kuin ehkä vähän enemmän. Pettymyksistä huolimatta sydän auki, se on mottoni mun, niin kokee kaiken herkemmin ja enemmän. <3

      Ihanaa päivää <3

      Poista
  18. Loistokirjoitus. Mulle on myös tärkeää, että ollaan avoimia ja puhutaan asiat selviksi, jos joku asia hiertää. En edes voisi olla sellaisessa suhteessa jossa ei ole avoimuutta tai sitten suhde on pinnallinen je kevyt.

    Ja toi oli niin totta: "jos ei koskaan ilmaista aitoja ajatuksia tai mikä painaa sydämellä, jää ystävyys helposti junnaamaan lukittuihin kaunoihin, eikä ystävyys mene eteenpäin. "

    Muiskuja ihanalle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama, suhteen tulee olla syvällinen, niitä näitä ei pysty eikä jaksa. Niin se on, että ikää myöten valikoituu ne kultakimpaleet. <3

      Muiskuja sinulle ihana ja aito pakkaus <3

      Poista
  19. Todella hyvä ja itseäkin koskettava aihe. Ystävyyssuhteista voi kasvaa erilleen ja on sitä uskomattoman sitkeääkin lajia, että vaikkei vuosiin nähdä tai olla edes puhuttu, niin kaikki jatkuu kuin ennenkin. Tänä kesänä tapasin ystävän 10 vuoden takaa ja meillä synkkasi heti - ihan kuin päivääkään ei olisi ollut välissä viime näkemisestä, Sitten on niitä selittämättömiä ystävyyksiä, jotka kaatuvat johonkin sellaiseen, mitä ei ikinä saa selville. Itse en ole yhtä tällaista rohjennut laittaa seinää vasten. Pahimmillaan pelkään, että siihen liittyi raha, joka mielestäni ei kuulu millään tavalla ystävyyden hoitoon ja vaalimiseen. Rehellisyyden suhteen voin kertoa, että ei olisi aina kannattanut kertoa kaikkea...lukioaikainen ystäväni ei tykännyt, kun kerroin nähneeni hänen poikaystävänsä lähteneen jonkun toisen kanssa baarista...meidän välimme hiljentyivät, eivätkä koskaan palautuneet. Minä kun luulin olevani lojaali ja auttavani ystävää. Kaikkea ei voi ymmärtää....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että joidenkin kanssa ei nähdä vuosiin ja sitten jatketaan siitä mihin jäätiin, joskus ystävyyteen tulee vaiheita, jolloin tarvitaan enemmän työtä, joskus se sujuu vasemmalla kädellä.

      Minulla on käynyt lukiossa tuo sama erään pojan suhteen ja tässä tapauksessa poika yritti minua, ystävyys toviksi viileni, eikä palannut ennalleen ja ystävä ei uskonut minua, mikä oli järkytys. Ymmärrän tuskan <3

      Ihanaa loppuviikkoa Heli ystäväin <3

      Poista
  20. Minun on välillä vaikea puhua joistakin vaikeista asioista suoraan. Nimenomaan sellaisista, jotka hiertävät ystävyyttä. Haluaisin oppia siinäkin avoimemmaksi, mutta kun aina jäytää persiissä pelko, että entäs jos tämä ihminen lakkaa tykkäämästä minusta kun sanon tuntemukseni suoraan. Hölmö pelko, josta haluaisin jo vähitellen päästä eroon... Onneksi ihmiset aina todistavat pelkoni vääräksi. Ja nimenomaan, kun itseä häiritsevän asian ottaa esille lempeästi, asia voi muuttua parempaan suuntaan. Oikea ystävyys kestää paljonkin. Ja, karua mutta totta, jos se ei kestä vaikeita asioita, ei sen kuulukaan kestää. Joillekin ihmissuhteille on olemassa parasta ennen -päiväys, ja sekin on ihan fine!

    Mulla olisi sulle Tiia haaste mun blogissa! Ihanaa loppuviikkoa!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulta ja sama ongelma, siksi oikein kirjoitin aiheesta, että rehellisyys voikin yllättää, viedä ystävyyden uudelle tasolle ja vahvistaa ja muuttaa itseä rohkeammaksi <3

      Ihan niin totta, ei tarvitse olla draamaa, ystävätkin voivat kasvaa erilleen. Ihmiset roikkuvat yllättävän paljon huonoissa ystävyyssuhteissa, mutta parisuhteessa voidaan erota kyllä.

      Ihana haaste olikin, otan sen talteen <3 Muiskuja Fanni <3

      Poista
  21. Ystävyys-suhde ei mielestäni eroa parisuhteesta tai muista vakavista suhteista mitenkään. Siinä on oltava toista kunnioittavalla tavalla rehellinen. Tärkein kuitenkin on mielestäni se, että osaa, ja nimenomaan haluaa, antaa anteeksi jos toinen mokaa (ja toinen on valmis sinun hohdallasi samaan). Jos ei näin ole, niin silloin kyseessä ei ole terve ystävyys.

    Ystävät, joiden suoruus on ollut luokkaa: "oksennan päällesi kaiken kuonan, jonka vinttikomerostani löydän, koska minä sanon asiat suoraan", ovat saaneet elämästäni lähtöpassit. Asioista saa ja pitääkin olla eri mieltä, mutta ystävyys on mielestäni sitä, ettei toisen persoonasta tai hänen tekemistään virheistä tai mielipiteistä avauduta loukkaavalla tavalla eli hyväksytään toinen sellaisena kuin on. Siis asiat riitelevät ei ihmiset.

    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, ystävyys on monella tapaa, kuin avioliitto ja sen päättyessä iskee monimuotoinen surutyö. Niin se anteeksi antaminenkaan ei voi loputtomiin olla yksipuolista

      Sama juttu ja kuulostaa tutulta ja siltikin vielä kipuilen tälläistä exkamua, joka oksensi 30-vuotta päälleni kaiken, kuuntelematta ikinä minua tai kysymällä mitä minulle kuuluu. Oikeastaan jaksoin aika pitkään ja kun välirikko tuli, niin oikeastaan hän alkoi tekemään tekoja, jotka veivät lopullisesti maun. Muuten varmaan vieläkin sitkutettaisiin.

      Nimenomaan asiat riitelevät ei ihmiset ja joskus joku keskutelu on jopa hyvä jättää, jos millään ei päästä yhteisymmärrykseen.

      Ihana Minna <3 Mukavaa viikkoa sinulle <3

      Poista
  22. Ihmissuhdesolmuilta ei valitettavasti voi välttyä. Mutta, onneksi saitte asiat puhuttua ja ystävyys jatkuu vahvempana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, puhuminen auttaa aina <3 Ihanaa loppuviikkoa Kaisa <3

      Poista
  23. Ystävyys on yksi ihanimpia asoita maailmassa, vaikka se välillä voi ollakin monimutkaistakin.
    Tuo vertauksesi ystävyydestä avioliittoon pitää hyvin paikkansa!
    Ihanaa kun olette saaneet puhuttua ja asiat selvitettyä ja kompromissitkin on joskus ihan paikallaan.

    Itse olen niitä joiden on vaikea sanoa ja puhua asioista varsinkin jos joku ottaa päähän oikein tosissaan, olen sellainen ollut aina. Minulla on vielä opettelemista tämän kanssa, mutta askel askeleelta eteenpäin.

    VastaaPoista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista