Uutta vuotta ja miten vuodessa onkin viisi vuodenaikaa ja hieman tunteikasta fiilistelyä

Kyllä nyt taas meikäläisen naisen logiikkaa koetellaan, kun sain ynnättyä näiden kuvakollaasien kautta vuodelle viisi vuodenaikaa, joista kaksi on samoja?! Talvi, kevät, syksy, kesä ja talvi eli viisi. Haha ihanan daiju olo, mieli on siis levännyt välipäivinä. 

En tee uuden vuoden lupauksia, koska mitä hyötyä on itselle luvata, aloittaa taas ensi vuonna elämäntaparemppa ja ensin laihtua 10kg ja sitten lihoa ne 10kg takaisin ja olla entistä masentuneempi. 

En lupaa itselleni suuria henkisiä jalostumisia tulevan vuoden 2017 aikana. Toki voin kertoa olevani matkalla, matkalla jotain kohden. Toki yksi vuosi joskus mullistaa ihmisen elämän, mutta ennakoiden en voi luvata, että ensi vuonna henkistyn ja minusta tulee parempi ihminen.

En lupaa myöskään syödä terveellisemmin, koska terveellisesti syöminen on elämäntapa ja jos syön yhden vuoden terveellisemmin, niin ei sitä oikein pitkässä juoksussa lasketa.

Jotenkin kaipaan nuoruuden intoa, jolloin olin uuden vuoden lupauksia pullollaan, uskoen muutoksen mahdollisuuksiin yhden vuoden aikana. Uskoen viisastumiseen, parempaan ihmisyyteen ja siihen iän ikuiseen laihtumiseen, uskoen, että jotain todella mullistavaa tapahtuu tulevana vuotena. 

Ikä on siitä kiva juttu, että sen jo tietää, että tuleva vuosi ei tuo ainakaan ulkonäöllisesti mitään parempaa, päinvastoin. Ikä on myös siitä oivallinen juttu, että sitä on alkanut oppimaan, että itsepetos on suurin petos. 

Oikeastaan tulevan vuoden, uuden vuoden lupaus on se, että karsin vielä enemmän itsestäni itsepetoksellisia ajatuksia, sitten, joskus, mutta, kuin teemalla. 

Menneenä vuotena on ollut paljon hankaavaa kitkaa ja suruakin. Miehellä suurta stressiä muistisairaista vanhemmistaan, perheenä olemme saaneet kohdata miten murrosikäinen lapsi hakee itseään, mitä tapahtuu, kun lapsi joutuu kiusaamisen kohteeksi. Olemme myös samojen asioiden kautta nähneet valoa, apua saa, kun sitä osaa pyytää ja puhuminenkin auttaa paljon. 

Tulevalta vuodelta odotan voimaa kohdata pahimmat, iloa tarttua hetkeen, kaipaan armollisuutta itselleni ja yritän edes hieman taas raastaa miellyttämisen halun kerrosta itsestäni. Elää taas pikkuriikkisen enemmän oman näköistä elämää. Yhdessä vuodessa ei kaikki tapahdu, mutta jos katsoo useita vuosia aikajanalla taaksepäin, onkin tapahtunut paljon. 

Tähän vuoteen on mahtunut paljon iloa, surua, onnistumisiakin ja tietenkin epäonnistumisia. Toivottomuutta olen eniten tuntenut vanhempana ja puolisoni, kun en ole voinut puolisoni taakkaa keventää ja lapseni harteilta kaikkia suruja hälventää. 

Vuodesta päällimmäisenä jää mieleen kuitenkin, pitkälliset keskustelut, jotka ovat vieneet asioita eteenpäin. Jouluaatto, jolloin appivanhemmat olivat iloisia ja pirteitä ja miten lapseni on päässyt kipuiluissaan eteenpäin. Monet ystävien ja perheen kanssa koetut ilot ja surut. Kaikki yhteen nivoutuessaan, ne muodostavat elämän makuisen elämän, joka maistuu suolalta ja sokerilta ja välillä ei miltään. Mutta ei miltäänkään on vapauttavaa, kuka iänikuisessa vuoristoradassa haluaisi elää. 

Sydämellistä ja elämän makuista uutta vuotta kaikille ja otetaan ilolla vastaan kaikki tunteet, koska eri tunteiden kulminoituessa keskenään, elämä maistuu rikkaammalta. <3 

Kiitokset haluan sanoa myös kaikille teille siellä, ette tiedäkään, kuinka paljon lämpöä, vertaistukea, iloa ja heittäytymistä, olen saanut tämän vuoden aikana teiltä lukijoilta. <3 Yhteisöllisyyden hyvyyden on voinut aistia ilmassa. Kiitos, että olette pysyneet matkassa ja kiitos teille uusille, kun olette löytäneet blogini. <3