maanantai 30. kesäkuuta 2014

Tikusta asiaa eli viikonlopun hömpötykset :)

Olen mieltänyt blogin sellaiseksi, että tänne kirjoitellaan jos on tapahtunut jotain merkittävän karmeaa tai kivaa. Kun selailen blogeja joita seuraan, niin jatkumohan on juuri hauskaa eli kun kuulee lempibloggarin kuulumisia vaikka mitään maata täräyttävää ei olisi tapahtunut.

En rohkene väittää että olen kenenkään lempibloggari, siitä ei ole kyse, heti tuli hätä tämä tähän tarkentaa ja alleviivailla. Mutta miksi en minäkin päivittelisi ihan sellaisia kivoja pikku juttuja mitä on tapahtunut.

No johan pomppasi, kesäveskalleni löytyi arvoisensa tuoli.


Perjantaina tuli jo kiva fiilis, kun ystäväni joka pitää kahvilaa ja ruokalaa hyvän olon Fredrikan Lähteessä koputteli kotiovelle ja ojensi sitruunaisen juustokakun.

Jumalainen sitruunajuustokakku Fredrikan Lähde


Lauantaina saimme molemmat pikkutyttömme yökylään, kiitos kummien ja toisen tyttömme kaverin todella ihanien vanhempien. Vaikka päivä oli järisyttävän aurinkoinen ja tuntuu että teen kaiken aina juuri päinvastoin kuin pitäisi, siksi varmaan menimme aurinkoa pakoon mieheni kanssa elokuviin. Ensin haukkasimme hieman pizzaa huuleen ja kävimme katsomassa Tennispalatsissa Liam Neesonin Non-Stop elokuvan ja leffahan oli oikein viihdyttävä. Mielestä sisään ja mielestä ulos, mutta mahtavaa ajan kulua.

Leffa-asuni yöpaitamainen trikoomekko, villasukat vedin leffan puolivälissä koipiin ja pitkän neuleisin shaalin peitoksi. Aah. 




 Helsingin keskustaan meno nostattaa aina kotoisia fiiliksiä, siellä tuli asuttua kuitenkin 33-vuotta. :) Joka kerta mietin, että tänne muutan sitten vanhoilla päivillä, mutta muuttaisinko sittenkään... Tämä maaseudun rauha on kuitenkin niin rauhoittavaa, voisinko nauttia enää keskustan vilinästä. Kai on jotain nuoruuden kaipuuta ja illuusion säilyttäminen pitää mielen toiveikkaana.

Tennispalatsi on siksikin kodikas, että oli oma kotiteatteri joskus nuoruuden bilevuosina. Valehtematta kävelin n.30m kodistani leffaan silloin kuin asuin Graniittitalossa. Mukavia pankkilaisen työsuhde-etuja oli keskustan kotikolot. Epäilen ettei pankeilla moisia työsuhde-etuja ole enää tälläisille rivipankkilaisille tarjota, kuin minä. Ne oli aikoja ne.

Kotona avasimme peräti kuohupullon ja nautimme pihalla auringosta. Höpöteltiin mieheni kanssa ja nollattiin aivomme, siis juttelemalla ei juopottelemalla. :)

Vitsi meidän Oskua, paistatteli auringossa lauantaina, mutta pää oli varjossa. Aika ovela poika. 



Sunnuntaina hieman jännitti, tapasin elämäni ensimmäisen kerran pikkuserkkuni Lahdesta. Olimme kirjoitelleet jo jonkin aikaa Facebookissa ja pikkuserkkuni tuntui heti läheiseltä. Tapaaminen ei tuottanut pettymystä vaan juttua riitti ja toinen tuntui heti kovin läheiseltä. Taas söin pizzaa.... Ja köpöteltiin järkyttävässä sateessa Porvoon vanhassa kaupungissa, enkä edes shopannut yhtään peltipurkkia, uskomatonta! Suklaata tosin Brunbergilta tuli haalittua ja tänään on ollut maha hieman kipeänä, kun nougat konvehteja on solahtanut suuhun liian tiheään tahtiin. Kuvaakin olisin tähän laittanut, mutta leuka on täynnä näppyjä, uskomatonta, keski-ikäinen on myös murrosikäinen.

Pikkuserkku toi kukkia, meikäläinen ei juuri koskaan saa kukkia. 


Viikonloppu oli todella kiva, pään nollausta oman miehen kanssa ja mahtava sukulaistapaaminen ja heti aloimme suunnittelemaan uutta. Kuin uusi maailma aukenisi.

Tämä aamukin alkoi herkullisissa merkeissä sumppia huuleen ja pikkuserkun tuliaisia. <3



Aamuinen herkkuhetki. 



Fredrikan lähteestä voit lukea lisää täältä http://fredrika.fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti