keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Varoitus tämä postaus on siirappinen> 4-vuotta Latviassa ja esikoisen syntymä Riiassa

Aika kiitää silmissä ja lasten kautta vanhenemisen huomaa herkemmin. Eilen on vierähtänyt tasan 10-vuotta siitä kun esikoinen syntyi Latviassa Riiassa. Syntymäpäivät kummasti herkistävät mieltä ja nostalgiantunteet nousevat pintaan. Tuli fiilisteltyä vauvakäärön aiheuttamaa euforiaa ja myös kaiholla muistelin 4-vuotta Latviassa. Tuli katseltua vanhoja kuvia ja tässä niistä muutama otos. 






Ihani kotimme ikinä. <3


Kaksi ensimmäistä vuotta asuimme Kaleju iela 18/20 vanhassa kaupungissa
Latviassa asuminen oli hyvää aikaa ja  voin vain todeta, että Latvia vei lopullisesti sydämeni. Aina kun Latviaan matkustan, tuntuu kuin kotiin palaisin. Kaipaan vanhan kaupungin mukulakiviä, kun kengät ja turistien vedettävät laukut kodikkaasti kopsuvat kiviin.

Kaipaan Jurmalan Peppi Pitkätossutaloa ja meri-ilmaa ja hiekkarantaa. Ihania ihmisiä, jotka veivät sydämen. Ja Latvialaista herkullista ruokaa, kaikkea mitä sinne liittyy. 

Kaipaan hassua autokoulunopettajaani Aigarsia, jonka kanssa vuoden pätkä tahkottiin autokoulua englanninkielellä, kunnes sain vihdoin ajokortin hyppysiini työn ja tuskan kautta. Kävin mm.7x kirjallisissa, opetellen kirjallisten kokeiden virheiden kautta liikennesäännöt. Jotka olivat joissain kohdin päinvastaiset kuin Suomessa. Liikenneympyrään meno ja vasemmalle kääntyminen. 

Mieheni neuvoi Suomisääntöjen mukaan ja Aigars Latvian ja välillä olin taas ihan pihalla. Joten ajokortin saaminen kesti ja kesti. Aigars nimitti muuten minut Schumacheriksi jo heti ensimmäisellä oppitunnilla, en tiedä tuleeko raskaasta kaasujalasta ja päästöjen ylenpalttisesta kuluttamisesta olla ylpeä, mutta Schumacher nimike on vahvasti jäänyt mieleen  silloin kun vauhdin huuma saa otteen.


Latviaan kulminoituu tyttäreni syntymä ja uusperheemme mahtavat vuodet, kun sain tutustua ja rakastua mieheni ihaniin lapsiin.

27.05.2004 typyni syntyi kyseisellä klinikalla
Käärö
Wuhuu, otettiinpa hyvät vanteetkin matkaan. Jätettiin kuitenkin auto pölkylle, niin helpottaa uusien renkaiden ja vanteiden laitto.

Koskaan, ei koskaan Latviassa meiltä varastettu mitään, emme kokeneet oloamme uhatuksi vaan päinvastoin. Mutta kun oli aika lähteä kotiin synnytysklinikalta käärö kainalossa, meitä odotti tämä näky. Viimeisenä kesänä Latvia näytti meille myös toiset kasvonsa. Täydellinen 4-vuotinen päättyi hupaisaan ja tänä päivänäkin naurattavaan varkauteen. Ja ei viety pelkkiä renkaita, lähti myös vanteet vorojen matkaan.

Tämä postaus saattoi olla aika ällön siirappinen, suorastaan hattaralla kuorrutettu, mutta  tyttären syntymä sai tämän äidin perin vaahtokarkkimaiseen tilaan. Auton renkaiden ja vanteiden pölliminen on myöskin sitä elävää elämää, elämän Jin ja Jan, elämän monet kasvot ja kääntöpuolet.

 Kaikilla meillä on omat vastoinkäymisemme ja ihanat hetket. Tässä teille minun elämästäni niistä yksi vaihe, koska oli niin herkkä ja nostalginen olo. Ja nyt jatkuu vanheneminen ja elämän kiitäminen ja jännittäminen mitähän se huominen tuo tullessaan.


6 kommenttia:

  1. Ihania muistoja :) Eksyin tänne ekaa kertaa lukemaan, naureskelin sun DDR grillille ja muistoille nuoruudesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Päivi, ihan mahtavaa että eksyit. Tämän päivä onni on kuule kaksinkertainen. Sain uuden lukijan Viltsusta ja hymyn sinun huulille. Ihan mahtavaa. Nyt on kuule hyvä mieli, etenkin kun tyypilliset sörsselssön juttuni aiheuttavat hilpeyttä. Ovat kuitenkin elävästä elämästä ja elo ei aina ole niin hauskaa. ;)

      Poista
  2. Mahtavia muistoja :) Meiltä vietiin,taisi myös olla vikana Latvian vuotena,autosta sivupeilit ja emme olleet ainoat.Nehän oli arvokasta kamaa,taisi olla tuhat euroa,netissähän niitä sitten siellä kaupattiin,tietysti halvemmalla ja ennen Suomeen muuttoa ostettiin sitten kiltisti takaisin ehkä juuri ne meidän alkuperäiset peilit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jihuu löytyi ihminen Alli Sofia joka myös asunut Latviassa. Ja aika hauskaa vaikka ei hauska asia olekaan, että sinultakin löytyy tälläinen autoon liittyvä muisto. ;) Olisipa mukava kuulla lisää Latvian muistoja. :)

      Ja kiitos kun kommentoit, niin hyvä mieli. <3

      Poista
  3. Ihana kirjoitus. Olen käynyt kerran Riiassa ja samalla reissulla Jurmalassa, olipa NIIN kaunis paikka! Miten ihmeessä te siellä olette asuneet, by the way?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukkoni työn puolesta. :) Ja tosiaan 6-kuukautta tunnettiin ja Latviaan muutettiin vuonna 2000. :) Ennakkoluuloja oli, mutta ne kaikki kyllä karisi. Se että autosta meni renkaat ja vanteet, kun oli enää pari kuukautta Latvian aikaa jäljellä on suorastaan koomista. :) Paikka on kaunis ja Latvialaisista saa ikuisia ystäviä, kun heihin tutustuu. Ovat ujoja ja sydämellisiä ja koskettivat sydäntä.

      Poista