tiistai 21. elokuuta 2018

Älä oleta

Yön pikkutunneilla olen möyhinyt ja miettinyt pieniä ihmisten välisiä klikkejä, klikkejä jotka jäävät hiekanjyvän tavoin hiertämään, vaikka joskus voisi jopa antaa asian vain olla. Mutta jos jokin hiertää ja herättää jopa yöllä pohtimaan, olisikohan silloin hyvä hetki avata suu, kysyä, ei olettaa.
Luulen, että suurimmat riidat lähtevät väärinkäsityksistä eli olettamuksista. Ihmiset voivat olla itse asioiden kanssa aivan samaa mieltä, mutta asian tulkinnat ovat täysin erilaiset ja näin ihmiset eivät kohtaa. Monesti on helpompi vain olettaa oman ajatusmaailmansa kautta, kuin vain suoraan kysyä. 
Miksi kysyminen on niin vaikeaa ja asioista oikeilla nimillä puhuminen, miksi on pelottavaa tuoda omat ajatukset julki ja yrittää tulla kuulluksi? Omalla kohdalla koen, että pelkään riitoja, klikkitilanteita, puhumattomuutta ja tilannetta, mitä jos toinen ei siltikään ymmärrä kantaani.
Hyvissä ihmissuhteissa voidaan olla eriävääkin mieltä, kunhan kumpikin tulee kuulluksi ja kunnioittaa toista. Huomaan, että taakse ovat jääneet juuri ne ihmissuhteet, joissa minusta oletettiin helposti kaikkein pahinta, syyllistettiin ja jos yritin selittää omia tuntemuksiani, toinen suuttui. Ihmissuhteen katkeaminen ja menettämisen pelko on hirveää, mutta raskaista ihmissuhteista vapautuminen on huojentavaa.
Huomaan tänä päivänäkin tekeväni liikaa asioita muiden mieliksi aivan huomaamatta ja huomaan ärtyväni, jos toinen ei tee samoin takaisin tai ei osaa tulkita tilannetta, että miksi hän ei jousta miksi minä joustan. Varmasti hän kokee toisissa asioissa minusta juuri samoin. Kun ei suoraan puhuta asioista, syntyy jälleen kerran olettamia puolin ja toisin. 
Otetaan esimerkkinä tämän aamuinen pieni klikki ihan oman mieheni kanssa. Olin juuri kertonut miehelleni millä ja miten aion tänä iltana mennä Helsingin keskustaan. Keittiössä mies kysyikin minulta, että moneltas lähdet tänään liikenteeseen? Jolloin minä hieman liian väkevällä äänenpainolla kivahdin, että "enkös minä sen jo sanonut tuossa aiemmin". Tähän mies heti totesi, että "miksi pitää sanoa noin ikävällä äänenpainolla", niinpä miksi piti, siellä sisimmissä asui jokin sellainen ikävä marttyyri, joka pohti eikö ollut tullut aiemmin kuulluksi.
Naulankantaan, miksi piti heti tiuskia. Omalta kohdalta tuo tiuskiminen lähti siitä, että eikö tuo mies ollenkaan kuunnellut mitä olin aiemmin sanonut, mies taas ei pohtinut lainkaan aiemmin kertomaani iltamenoa, vaan päiväohjelmaani ja koiran lenkitystä. Jos tätä asiaa ei olisi heti siinä hetkessä puitu, olisi syntynyt väärinkäsitys eli olettama. 
Olettamia kun alkaa kertyä syntisäkillisen verran, olettamat alkavat kovertamaan ihmissuhteita. Mieheni kanssa onneksi kaikki puidaan aina heti siinä hetkessä ja kyllä pyysin äreää äänenpainoani myös anteeksi, anteeksi pyytäminen on myös aivan välttämätön taito, vaikka joskus pelottavaa sekin. Mutta vieraammissa ihmissuhteissa on välillä vaikeaa pukea ajatuksiaan sanoiksi, klikkitilanne on itsessään niin pelottava ja sitä vetäytyy ja jää helposti sanattomaksi.
Perheen kuopus on peloton, hän sanoo ystävilleen, jos ystävät ovat epäreiluja ja ystävät sanovat myös hänelle asiansa suoraan ja kaikki on siinä hetkessä heti heidän välillä hyvin ja unohdettu. Perheen kuopuksella on myös paljon ystäviä ja uskon asian johtuvan siitä, että vaikka kaunainen asia sanotaankin julki, niin silloin kun se puetaan rehellisyyden asuun, eikä ilkeyteen, ei kukaan voi toiselle loukkaantua.
Minulla on siten vieläkin aika matka opetella tyttäreni kaltaiseksi, siihen miten rehellistä puhetta ja suoruutta on mahdollista harjoittaa ilman, että se tulkitaan loukkaukseksi. Sillä se on juuri se pahin pelkoni, että jos ilmaisen omat tarpeeni, loukkaan toista. Tulisi luottaa enemmän, että ihmissuhteet kyllä kantaa ja jopa syvenee, kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.
Joten itselleni tässä muistutukseksi, ihmisillä on aivan varmasti halu ymmärtää toinen toisiaan, mutta kaikilla meillä on omat kokemuspohjamme joiden kautta peilaamme tunteita ja ihmissuhteita ja joskus  toisen ymmärtäminen on vaikeampaa.
Monia pohdintoja unettomina öinä, monia eri tulkintoja, asioiden veivausta, hukkaan heitettyä energiaa, kun yksinkertaisesti voisin vain ilmaista "minä ajattelen asiasta, miten sinä ajattelet asiasta tai miltä sinusta tuntuu?" 
Tänä vuonna lupasin itselleni olevani rohkeampi ja tämä postaus on jälleen muistutus siitä, että rohkeus myös tarkoittaa omien tunteiden ilmaisemista, eikä niiden pidättelemistä. Jos joku toimii minua kohtaan tavalla mistä en pidä, voin hyvin suoraan kysyä, mitä tuolla tarkoitit ja sanasi tuntuivat minusta tältä ja minulle ei tullut niistä hyvä mieli. 

Aina kun olen rohjennut kertoa omista tuntemuksista avoimesti ja kuunnellut toisen kannan yhtä avoimesti, on jälkikäteen tulvahtanut suuri helpotus ja myös ymmärrys, että oletan asioita liikaa ja ymmärrän helposti asioita väärin. Ihmissuhteet ovat suoraan puhumisen arvoisia ja koskaan ei voi olettaa, mistä toinen tulee.
Miten siellä, onko helpompi välillä sortua olettamaan asioita toisesta ihmisestä, kuin alkaa puimaan jotain asiaa ja erityisesti onko vaikeaa ilmaista suoraan miten kokee ja tuntee?

Lempää tiistaita kaikille. <3



maanantai 20. elokuuta 2018

Elizabeth Arden My Fifth Avenue

Elizabeth Ardenilta on ilmestynyt täysin uusi tuoksu, josta tuli kertaheitolla oma Arden tuoksulemppari. Tuoksussa on mukavalla tavalla jotain tuttua, en osaa sormella tuohon tuttuuden tunteeseen täysin kohdistaa, mutta kuin palaisin joihinkin mukaviin nostalgisiin  nuoruuden muistoihin.
Tuoksupullo itsessään on kaunis kuin koru. Ennen vanhaan valitsin tuoksukokoelmiin vain tämän kaltaisia tuoksupulloja, elegantteja, yksinkertaisia ja kauniita. Tuoksupullo kuvaakin hyvin New Yorkin pilvenpiirtäjiä. Tuoksu onkin oodi sykkivälle New Yorkille ja dynaamiselle naiselle juhlistaen kaupungin sydämestä kumpuavaa ainutlaatuista intohimoa.

My Fifth Avenue tuoksu on hyvin kaunis, pehmeä,  elegantti ja naisellinen tuoksu, lämmin kukkaistuoksu, jossa on viivähdys kesästä, mutta joka kietoo lämpöiseen syleilyynsä kaikkina vuodenaikoina energisoivan ensisuihkautuksen jälkeen. 

Ensinuoteissa on sitruunaa, appelsiinia, kukkaista otsonia ja orvokin lehtiä

Sydäntuoksussa on jasmiinia ja lootuksen kukkaa

Lopputuoksussa on myskiä, ambraa, kurjenmiekkaa ja santelipuun öljyä 

Saatavuussa Stockmann ja Kicks ja yksityiset myymälät. 

Hinta 30ml 32e, 50ml 48e ja 100ml 60e ja lisäksi sarjaan kuuluu Body Lotion 150ml 29e





Ihana aloittaa alkava syksy ja uusi viikko uudella naisellisen hienostuneella kukkaistuoksulla. Mikä on sinun kaikkien aikojen Elizabeth Arden suosikki, löytyykö se jopa tuoksujen saralla vai kenties meikeistä tai ihonhoidon puolelta?

Kaunista maanantaita kaikille. <3


*My Fifth Avenue pr-näyte

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Rajua biletystä Tubeconissa

Olipahan Tubecon! Tädit tykkäsivät, että oli paras Tubecon ikinä ja parhaan Tubeconin takasi tietenkin hulvaton seura. Tubecon oli myös ensimmäistä kertaa Messuhallissa ja näin vanhemmalla iällä väljemmät tilat ja happi kulkee fiilis toimi meille tädeille paremmin. 

Kiva lisä oli myös erilaiset myyntipisteet mm. Stockmann Beauty ja Tommy Jeans, tubettajien vip-tilat, joissa meikin tarjosi heti aamusta Nordic Girl ja kutrit kuntoon Cutrin ja Fazer piti huolta, etteivät herkut päässeet loppumaan kesken.

Kaikille, myös meille pienemmille tubettajille oli järkätty omat tähdet lattiaan, mikä oli kyllä aika mieletön juttu ja vaikka meitä ei kukaan oikeastaan tunnistanut, niin meitä kohdeltiin samoin kuin muitakin. 

Päivän aikana tuli herkuteltua, laulettua, tanssittua, laskettua liukumäkeä ja tuntui, kuin olisin eilen ollut hyvyyden ja positiivisuuden keinuvassa kuplassa. Sillä seura oli uskomatonta. 

Kuten Ville Kekäläinen eli Linnea von Kattendam Facebookin puolelle kirjoitti "Oon erityisen onnellinen, että elämässäni on tällaisia ihmisiä. Joiden kanssa en tunne itseäni pienemmäksi vaan suuremmaksi, joiden kanssa saa nauraa eikä tarvitse miettiä hetkeäkään voinko olla oma itseni. Ystävyys ei katso ikää tai sukupuolta. Nää tyypit tuottaa mieletöntä sisältöä ja iloa ympärilleen!"


Oli vitsi tai ei, onneksi maailmassa on ainakin yksi setä. ;)

Hjalliksen haastis oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että Hjallis kertoili, ettei tubettaminen ole muuttanut hänen elämäänsä yhtään mitenkään. Valokeilassa n. 30-vuotta olleen kaverin suusta, täysin uskottavaa. Omaa elämäähän tubettaminen on muuttanut paljonkin, rohkeus kameran edessä on kasvanut, elämään on tullut aivan uskomattomia ihmiskohtaamisia ja ystäviä ja myös hauskoja tapahtumia, kuten eilinen Tubecon. 

Isyystestin kanssa vedettiin paneeli yleisölle, jossa aiheena oli, "mitä aikuiset hakevat tubesta". Muistuttaisin jälleen, että kanavan tilaaminen ei maksa mitään, vaan on ilmaista. 

YouTubesta löytyy kaikki mahdollinen info ja tieto ja myös viihdettä. Itse esimerkiksi haen paljon ohjejuttuja YouTubesta, mm. reseptejä, mutta myös teknisempiä hommia, kuten vaikka miten Huawei P20 Pro puhelimen jokin ominaisuus toimii. Kaikki mahdollinen ja mahdoton info todellakin löytyy tubesta. 

Huawei P20 Pro puhelimesta sen verran, että ai että miten hienosti puhelimen kamera toimii myös todella pimeässä tilassa. Jos jokin tädeistä oli pieni miinus, niin Tubeconissa oli hillittömän pimeää, mutta Huawei pelasti päivän. Uusi puhelinhan on tullut muuten sitten elämääni yhteistyön kautta. 
Tätien lemppari kauneusvloggaajat Nella Törnroosin lisäksi, Kauneusgurusi ja Meikkibeibi keskellä. 



YleKioskiLife paneelissa puhuttiin trollaamisesta ja suoraan sanottuna someperseilystä. Lopputulemana, kenenkään ei tarvitse omalla alustallaan sietää niin minkäänlaista kiusaamista ja toisaalta jokainen klikki myös vihafanittajilta on meille palvelus. Vihaajien kannattaisi miettiä sitä. ;)

Lopulta bileet "äityivät" osaltamme varsin vauhdikkaaksi ja loppu onkin historiaa. Jatkoille vievään bussiin ei edes ehditty, koska oltiin niin "tuhmia" jo itse Tubeconissa. Mutta synnit on tunnustettu ja tästä nokka kohti kiltimpää minuutta, hih. 





Kiitos Tubecon ja kiitos yhteistyökumppanit, Fazer, Lush Finland, Nordic Girl,  Cutrin ja PopSocketsFinland. 

Päivän parhaaksi taikoi Pinkit korkokengät Maiju, Järjestysvinkit ammattijärjestäjä Laura Holmström blogi ja tubekanava , yksi Suomen palkituimmista Drag-esiintyjistä Ville Kekäläinen eli Linnea von Kattendam ja tubekanava ja ottakaahan ihmeessä näiden mahtavien tyyppien kanavat haltuun painamalla punaista tilausnappulaa YouTubessa. 

Mukana menossa Linnean aivan mahtava ystävä Esko, joka auttaa Linneaa keikoilla kaikessa liittyen rekvisiittaan ja äänitekniikkaan ja teknisiin asioihin. Menossa mukana oli myös ihastuttava toimittaja ja tubettaja Iriz Silander, mitä työmenoiltaan ehti meidän kanssa sauhuta. Iriz siellä mm. haastatteli Hjallista. Kanavan voit tilailla täältä. 

Onpahan vaan vallaton porukka ja miksi jouduttiin illan loputtua poliisiauton kyytiin, no selviää tietenkin tätien tubevideolta alla. 

Olitteko te tubeconissa tai onko harkinnan alla oman videokanavan avaaminen? Liikaa ei kannata miettiä, jos kanavan avaaminen polttelee mieltä, kannattaa vain aloittaa, olla oma aito itsensä ja muutenkin se oma tyyli ja suunta varmasti löytyy ajan kanssa ja jokainen meistä myös oppii tekemällä ja virheistään. 

Tätien motto on, että kunhan on hauskaa siinä mitä tekee, niin se on pääasia ja tädit eivät koskaan naura  muille, vain itselleen. 

Oikein sydämellistä ja iloista sunnuntaita kaikille. <3

lauantai 18. elokuuta 2018

Ei olisi Samua ilman Pontusta

Pläjähtää toinen nostalgia pläjäys heti perään, mutta minkäs teet, mummilla vanhoja valokuvia oli niin hauskaa katsella ja kuvat puhutteli. Tuli sitten fiilisteltyä menneitä eläinrakkaita ja jos ei lapsuudenkodissa olisi ollut kultaistanoutajaa Pontusta, ei meillä  mitä luultavammin olisi tänä päivänä saman rotuista koiraa eli Samppaliinia.
Sivulauseena pakko todeta, että vaikka pidin kesäpaikkaa ja loputtomia kuukausia "maalla" kidutusleirinä, niin näissä kuvissa näytän kyllä todella onnelliselta. Ehkä mielen sopukoihin jäi päällimmäiseksi muistiin jotkut teiniajan angstiajat mökillä.
Pontus oli uskomaton koira ja suuri persoona. Pontus rakasti veneilyä ja viihtyi myös surffilaudalla. Aina missä oli pienikin mahdollisuus merelliseen olemiseen, siellä oli Pontus. Pontus oli myös urhea ja ei katsonut kadulla uhittelevan Rottweilerin uhittelua pitkään, vaan alisti lopulta itseään kookkaamman koiran. Pontus opetti, että kaikki on asenteesta kiinni.
Pontus ei ollut ruoan perään, mikä oli sinällään aika erikoista, sillä kultaisetnoutajat ovat tunnetusti varsinaisia ahmatteja. Pontuksen syömiseen tarvittiinkin koominen rituaali, eli jonkun perheenjäsenen tuli kiihdyttää Pontus pieneen raivotilaan, murisemalla Pontukselle ja vasta tässä kiihkeässä raivotilassa Pontus ahmi ruokansa. Pontus halusi tuntea olevansa "peto", joka oli puolustanut ruokaansa ja tehnyt ruokansa eteen hommia.
Maailman kaunein isäni sisko, tätini ja kummitätini, sillä miten joku voi näyttää noin kauniilta heti uinnin jälkeen. Kysynpä vaan ja ah se nuoruus! Kuten kuvasta näkyy, Pontus oli aina menossa mukana ja sai erittäin paljon hellyyttä kaikilta. 

Pontus oli vielä kova karkailemaan, oli aina naapurin tytöt mielessä ja Pontusta jouduttiin lopulta pitämään mökillä kiinni.
Pontuksen elämän merkittävin hetki oli kuitenkin se, kun Pontuksesta tuli isä. Perheeseemme otettiin hamtaro Muru. Muru tuli muuten minulle ihan tavallisena arkipäivänä yllätyslahjana. Pontus se sekosi Murun tulosta kuitenkin varmaan eniten ja jaksoi tuijottaa Murun häkkiä tuntitolkulla. Ensimmäisenä päivänä, kun Muru tuli taloon, Pontus säntäili vaarin tullessa kotiin ulko-oven ja häkin väliä, että tule nyt katsomaan, kun minusta on tullut isä!

Pontus pysyi hievahtamatta, jos Muru laitettiin Pontuksen pään päälle ja koki tilanteen äärettömän nautinnolliseksi. Iso koira osasi olla niin hellä "vauvaansa" kohtaan. 
Pontus oli niin erikoinen koira kaikkine omituisuuksineen, surffilaudalla seilailu, ei syönyt ellei murisuttanut ja luuli aidosti hamsteria pennukseen. Mutta suuri persoona jättää sydämeen suuren aukon ja tämä on ollut varmaan se syy, että kun koiran päätimme hankkia, oli rotuvalinta selkeä eli kultainnennoutaja. Jostain kumman syystä meillä on myös koko ajan hamstereitakin. ;) Kissoja ei lapsuudenkodissa ollut, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina se.

Onko teillä vaikuttanut lapsuudenkodin lemmikit tai eläimettömyys siihen, ettei aikuisena ole eläimiä tai on eläimiä? Olisi kiva kuulla eläintarinoita. 

Upeaa lauantaita kaikille, tänään Tädit tubettaa Tubeconissa. <3

torstai 16. elokuuta 2018

Isovanhempien rakkaustarina ja eräs ompeluseura

Vietin tänään mukavan ja leppoisan päivän 97-vuotiaan mummini luona ja fiilisteltiin menneitä aikoja katselemalla vanhoja kuvia. Kuvia olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta näissä muutamissa kuvissa oli niin mieletön ajankuva ja tunnelma, joten nämä kuvat päätyivät tänne bloginkin puolelle.

Olen joskus aiemminkin kertonut täällä blogissa, miten mummini ja vaarini tapasivat, mutta kerrottakoon tuo yltiöromanttinen tarina nyt uudelleen ja lisänä vielä pieni mukava tarina eräästä ompeluseurasta ja ystävyydestä, tarina joka ansaitsee tulla kerrotuksi.

Mummi ja vaari tapasivat tosiaan niin, että vaari bongasi kauniin mummini Hietsun biitsillä (Helsinki), tilanteessa, jossa mummi meni uimaan. Vaari ui perään ja kysyi mummin puhelinnumeroa ja asia, jolle mummi tänäkin päivänä nauraa on se, että hatarapäinen vaarini painoi mieleensä mummin numeron ulkoa. Mummia vielä lainatakseni, kyseessä oli salamarakkaus. 





Mummi muisteli tänään paljon vanhoja asioita ja totesi, että on niin surullista, kun kaikki ystävät ovat kuolleet pois, kaikki sisaret ja aviomies, että tuntuu niin kovin yksinäiseltä. Mummi alkoikin sitten muistelemaan ystäviään ja heidän pitämää ompeluseuraa ja mummi kertoikin sitten ompeluseuran tarinan.

Mummilla oli kaksi ystävää ja he päättivät  yhdessä perustaa ompeluseuran ja ompeluseuraa pidettiin kerran viikossa. Jossain kohden ystävykset kuitenkin päättivät, että jokainen voi pyytää mukaan yhden hyvän ystävän ja näin lopulta ompeluseurassa olikin 7 jäsentä. En tiedä kuka sai pyytää kaksi ystävää vai miten lopulta jäseniä oli 7, mutta näin mummi kertoili.

Pian kuitenkin ompeluseurassa kutimet jäivät taka-alalle ja ompeluseuran  nimeksi tulikin "Turha tikki". Ompeluseura pyöri aluksi voileipätarjoilulla, mutta lopulta tarjoiluun liitettiin koko menu. Ompeluseurasta tuli eräänlainen herkkukerho ja viiniäkin nautittiin. 

Ikimuistoinen ompeluseuran kokous kuitenkin pidettiin isovanhempieni Sipoon kesäpaikalla, kun rouvaseura tuumi tekevänsä yhdet "paukut" ja sekoittivat vodkaan mehua. Mehu oli kuitenkin väkevää viiniä ja koko ompeluseura oli kuulemma hiprakassa, kuin käkikellot konsanaan.

Minäkin muistan ompeluseuran naiset, miten iloinen ja nauravainen naisjoukko olikin kyseessä ja miten hulvattoman hauskaa oli naisjoukolla yhdessä. Muistan mummin viimeisen ompeluseuran tarjoilutkin, sipulipiirakkaa ja fetasalaattia ja muistan tuon seikan erityisen hyvin siksi, että olin niin onnellinen, kun ruokaa jäi yli ja sain herkkuja osakseni. Tämä oli joskus lukioaikoina 80-luvun lopussa.

Mummin tarinoita kuunnellessa tuli ihana lämmin fiilis, mutta kovin haikea olo, miten ajanratas pyörii niin kovin kiihkeää tahtia. Miten mummi kaiholla muisteli ystäviään, joiden joukosta hän on kaikessa yksinäisyydessään viimeinen.

Taas tuli muistutus, eletään tässä hetkessä ja nautitaan ihmisistä meidän lähellä ja yritetään tavata heitä useammin. Whatsapp viesti ei ole sama asia, kuin aito ihmiskohtaaminen. 

Lähtiessä mummin luota suukotin mummia moneen kertaan otsalle ja sanoin, rakastan sinua niin paljon. Koskaan ei tiedä milloin nuo sanat sanoo viimeisen kerran rakastamalleen ihmiselle, joten muistetaan viljellä rakkautta. <3
Tiedättekö mitä toivoisin, mutta ei paineita tai pakkoja. Olisi ihan mahtavaa, jos joku siellä haluaisi tarttua haasteeseen ja vaikka vielä vanhojen kuvien kera, niin aina hauskempaa ja kertoa isovanhempiesi tai vanhempiesi tarinat tai vaikka oman rakkaustarinan synnyn ja tarinathan saa aiheina koskea mitä vaan.

Rakastan katsella vanhoja kuvia ja kuulla vanhoja tarinoita eli nyt kaikki mahdolliset lukijat siellä, olisi upeaa kuulla kommenttikentässä vanhoja tarinoita tai vaikka rakkaustarinoita tai niin, että bloggaajat siellä halutessaan nappaavat kopin tästä haasteesta eli nostalgiaa kehiin. :) 

Oikein sydämellistä iltaa kaikille. <3