sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Pyjamabileet Break Sokos Hotel Flamingossa

*Kaupallinen yhteistyö Break Sokos Hotel Flamingo

Kansainvälisenä unipäivänä Vauhtimimmit pääsivät nauttimaan unipäivästä pyjamabileiden muodossa Break Sokos Hotel Flamingoon. Pyjamabileissä olen ollut usein lapsena ja vielä päälle 20-vuotiaana, mutta tälläinen hemmottelumuoto on nuoruuden jälkeen jäänyt unholaan. Sillä mikä voisi olla hauskempaa hyvässä kaveriseurassa ja aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan.

Päätimme itse asiassa ystävänikin kanssa, jonka kanssa täytimme samaan aikaan 50-vuotta, että tämän vuoden aikana toteutamme juurikin vastaavan miniloman ja ilman matkustamisen aiheuttamaa stressiä, eli lomailemme hotellissa pääkaupunkiseudulla. Tämä on ainakin isosti haavelistalla. 
Olemme monesti oman mieheni kanssa haaveilleet, että joku kerta menemme Flamingoon vuorokauden minilomalle. Ajatuksena olisi nauttia hyvästä ruoasta, keilaamisesta ja leffasta, Nukkua aamulla pitkään, mennä Flamingo Spa:han ja käydä vielä shoppailemassa Jumbossa ja Flamingon puolella miniloman päätteeksi. 
Miten megakiva idea on pyjamabileet, jotka voi järkätä vaikka isommassa huoneessa tai hyvän ystävän kanssa kahden hengen huoneessa. Synttärilahja ideanakin mitä mainioin. Kuohuvaa ja herkkuja huoneisiin ja mukavat vaatteet päälle. Kuka estää kulkea vaikka pyjamassa tai verkkareissa koko miniloman ajan. Ei niin kukaan. 
Break Sokos Hotel Flamingo on Suomen suurimmassa viihdekeskuksessa sijaitseva elämyshotelli, jossa kaikki elämän ilot ja ihanuudet ovat tarjolla yhdellä yöpymisellä. Hotellissa on neljä erilaista huonekerrosteemaa: valoisa Energy (tornihotellissa), iloisen värikäs Joy, rauhoittava Harmony ja inspiroiva Flow.

Kansainvälistä tunnelmaa Break Sokos Hotel Flamingoon tuo lentokentän läheisyys. Helsinki–Vantaan kentältä nousee ilmaan jopa 350 konetta joka päivä. Kentälle pääset hetkessä hotellin omalla lentokenttäkuljetuksella. Kuljetus on hotellivieraille maksuton.

Autoileville asiakkaille on ilmaiset pysäköintipaikat Flamingon parkkihallissa.

Viihdekeskus Flamingo ja kauppakeskus Jumbo tarjoavat hotellivieraille valtavasti tekemistä! Saman katon alta löydät 10 kauneushoitolaa, 6 vesiliukumäkeä, 7 erilaista allasta, yli 100 liikettä, kuusi teatterisalia, 20 keilarataa, 38 ravintolaa - ja paljon muuta.
Yövyimme rauhoittavissa Harmony-huoneissa. Koko huonekerros on vain aikuisille sallittu. Tässä kerroksessa et kuule lasten ääniä tai juoksua käytävillä. Arvostan kovasti neljän lapsen äitinä tätä rauhaa. On niitä vilske hotelliöitä ja laivareissuja vietetty lasten kanssa niin paljon, niin joskus on kiva olla ihan aikuisten kesken. 

Mahtavaa, että tälläinen konsepti löytyy Suomestakin ja ei todellakaan sillä, että olisi lapsia mitään vastaan. Vaan se hiljaisuus ja rauha on ihana asia ruuhkavuosia eläville vanhemmillekin. Olemme todella rauhoittavan miniloman miehenikin kanssa kyllä ansainneet ja sellainen tulee ottaa nyt työn alle. 

Asia jonka ensimmäisenä aina tarkistan hotellihuoneessa, löytyykö huoneesta kylpyamme. Harmony-huoneista löytyy. Mekin Souliinan kanssa pyjamabileiden tiimoilta viipotimme koko päivän paikasta paikkaan ja shoppaillen niin Flamingossa, kuin Jumbossa ja iltakylpy  päätti päivän ja rauhoitti ihaniin uniin. 




Meillä oli mielettömän hauskaa. Pako arjesta vaan tuli äärimmäiseen tarpeeseen ja hyvän ystävän kanssa nauru on aina herkässä. 



Unipäivänä luonnollisesti mietittiin unen merkitystä ja myös sen laatua. Kävimme myös testaamassa Familonin vuodevaatteita ja sänkyä. Hotellihuoneissahan on Familonin sängyt. Omalla kohdalla univaikeudet ilmaantuivat 30-vuotiaana runsaiden ylitöiden ja stressaavan sijoitustyön myötä. 

Pitkäaikainen unettomuus jäi mieleen leijumaan ja tiedostan helposti, miten unet voivat lähteä huonoon suuntaan. Tavallaan, kun on kerran kärsinyt unettomuudesta, niin siitä jää mieleen jälki ja pelko, mitä jos unettomuus yllättää taaskin.

Uneni on herkkää ja herään  jokaiseen narahdukseen. Vauvojen kanssa valvottu aika ja etenkin sydänlapsen, joka valvoi kaikki yöt, tuo valvominen on  jäänyt alitajuntaan myöskin unettomuuden pelkona ja jokaisen pienenkin risahduksen kuuntelemisena.

Omalla kohdalla hyvät unet takaa hyvä sänky, puhtaat lakanat, ulkona tuuletetut vuodevaatteet ja hyvä peitto ja oikeanlainen tyyny ja viileä ja pimeä huone. Rauhoittuminen illalla, ei kahvia enää  klo 14:00 jälkeen. Ei myöskään urheilua tai liikaa virikkeitä enää 20:00 jälkeen. 

Harmony-huoneissa oli todella mukavat sängyt, mukava huoneen lämpö, jota säädellä, täysin pimennetty huone, untuvatäkit ja muhkeat tyynyt. Mielettömästi plussaa myös hiljaisuudelle, en kuullut lainkaan ääniä mistään ja olihan kuitenkin vielä perjantai, kun olimme pyjamabileissä. 
Ehdimme käydä hiukan shoppailemassa ja kahvilla Flamingon puolella Tammer Outletissa ja kahvilla Caffi Paahtimokaupassa. Caffi Paahtimokauppaa suosittelen kaikille, sillä sieltä saa käsintehtyjä konvehteja, vastajauhettua kahvia tai teetä. Jumbon ja Flamingon parhaat kahvit. 

Tammer Outletista löydät taas vaikka mitä kotiin suorastaan pilkkahintaan, upeita mattoja ja vaikka mitä. Kannattaa katsoa alla oleva video, siellä lisää materiaalia Tammer Outletista. 

Kauppakeskus Jumbossa lempiliikkeitä ovat Body Shop, L'Occitane, tietenkin Stockmann, jättimäinen Citymarket, josta muuten saa Phycisians Formula meikkejä. H&M, Lindex, KappAhl, Zara löytyy vaatejuttuja ajatellen. Iittalan myymälä löytyy ja kirjojen ystäville Suomalainen kirjakauppa. Kenkäkauppoja ja vaikka mitä. Myös Starbucks. 

Kauppakeskus Jumbo ja Flamingohan ovat omia  lemppareita ja jos menen kauppakeskukseen, on valintani pääsääntöisesti aina ollut ja on Jumbo/Flamingo. Flamingosta saa muuten hyvää sushiakin, vink vink vaan. 

Kun tulet yöksi Break Sokos Hotel Flamingoon, on kaikki mitä ikinä kaipaat, saman katon alla. 


Kävimme hieronnoissa Kitty Cat Beauty Centerissä, joka sijaitsee aivan Jumbon ja Flamingon kulkusillan alkupäässä. Ihana rauhoittumisen hetki kaiken tohottamisen keskellä. Luonnollisesti erilaisista hoidoista voi nauttia myös Flamingo Spa:ssa

Viihdekeskus Flamingossa ei aika kyllä käy pitkäksi. Voi käydä minigolfaamassakin, mutta me Souliinan kanssa halusimme keilaamaan. 
Keilaaminen on yhtä meidän perheen lempihommaa ja etenkin hohtokeilaus on aivan erityisen hauskaa. Kävimme Souliinan kanssa keilaamassa BowlCircus Flamingossa hierontojen jälkeen ja olikin Souliinan ensimmäinen kerta käydä keilaamassa. Ihan mahtava meininki oli, hyvää musaa, seuraa, keilaamista ja limukkaa. Parasta. 


Kaiken hösöttämisen jälkeen maistuikin ruoka Amarillo Flamingossa, ravintola jossa olen käynyt usein herkuttelemassa Meksikon makuja. Tällä kertaa nautin Fajitaksia katkaravunpyrstöillä ja kanalla. 

Jälkkäriksi Suklaa Brownie, joka oli pala taivasta. Juomana jättimäinen Cola Zero ja pieni pullo Fresitaa Souliinan kanssa puoliksi. Amarillo on todella suosittu ja aina siellä käydessä, ihmisiä on paikan päällä paljon syömässä. Palvelu oli loistavaa ja iloista. 



Leffoissa aina mieli tyhjenee ja kyllähän moni tietää, että olen suuri leffafani. Meidän pyjamabileiden vauhdikas päivä olikin ihana päättää rauhoittumiseen leffateatterin penkeillä. Istuimmekin muuten eturiviin, sillä eturivissä oli rahit. 

Täytyy sanoa, että hotellin asukkaana voit hyvin mennä leffaan pyjamissa, jos vain uskallat. Miten mukavaa oli istua tohveleissa ja pehmeissä pyjamissa ja aamutakissa ja nauttia leffasta ja leffaherkuista Finnkino Flamingossa

Leffaksi valitsimme Liam Neesonin tähdittämän "Kylmä kosto." Joka oli aavistuksen Fargomaisen outo, mutta niin hyvä.







Sitten olikin jo rauhoittavaa kellahtaa hiljaiseen Harmony-huoneen mukavaan sänkyyn, vetää verhot pimennoksi,  säätää huoneen lämpö sopivaksi ja vaipua uneen pehmeän ja lämpimän untuvapeiton peittelemänä. 
Uuteen nousuun ja herkulliselle aamiaiselle. Break Sokos Hotel Flamingon aamiainen oli todella runsas. Peukut erilaisille juustoille, letuille, kunnon maalaisleivälle, jossa kova rapea kuori, suklaaputoukselle, ravioleille, hedelmille, ihan kaikille. Nautimme todella kiireettömän aamupalan massut pulleina kiittäen. 


Sitten olikin aika päättää pyjamabileet Flamingo Spa:ssa kylpylöiden. Olemme useat kerrat käyneet perheen kanssa Vesipuiston puolella. Tällä kertaa Souliinan kanssa nautimme kuitenkin polskinnalta rauhassa Flamingo Spa:ssa kylpylöiden. 

Flamingo Spa:ssa pääset nauttimaan:

37 C lämminvesialtaasta syvyys 0,55m

Hoitavasta mineraalivesialtaasta ja sen porepedeistä 

Kuudesta erilaisesta saunasta 

Lämmitetyistä lepodivaanista 

Suolaseinästä OLO-Huoneessa - tila varattavissa myös yksityiskäyttöön 

Yli 30 erilaisesta ylellisestä yksilöhoidosta 

20 hoitohuonetta 

Kahdesta tunnelmallisesta lepo/palaveri tilasta 

Spa Cafen menusta (A-oikeudet)





Spa:n jälkeen meillä oli rentounut olo ja jo haaveilimme, että olisipa ihana mennä päiväunille hotellihuoneeseen. Tämän jälkeen syömään ja vaikka leffaan ja vielä seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen shoppailemaan. Eli viikonlopunkin kestävät pyjamabileet tai minilomat ovat kyllä täydellisyyden huippu, sillä aika ei tule pitkäksi Flamingossa ollenkaan. 

Kiitos Break Sokos Hotel Flamingolle (Facebook sivut Break Sokos Hotel Flamingo) ja yhteistyökumppaneille upeista pyjamabileistä, keilailusta, hyvästä ruoasta, hieronnasta, shoppailun ilosta, leffasta, spa-elämyksestä. Meillä oli Souliinan kanssa aivan mieletön miniloma ja tälläisen vastaavan haluan vielä kokea oman miehenikin kanssa. 

Miten siellä, kaipaatteko te tälläistä elämystä ja hotellihuonetta, joka on vain aikuisille sallittu. Elämyksiä, joista kaikki löytyy saman katon alta? Minkälaiset ovat teidän haaveet minilomalle tai pyjamabileisiin?

Ihanaa ja rentouttavaa sunnuntaita kaikille. <3

*Muutama kuvista Veera Bianca








#pyjamabileet
#breaksokoshotelflamingo
#elämyshotelli

torstai 14. maaliskuuta 2019

Bloggaamisen hyvät ja huonot puolet

En tiedä onko tämä sellainen aihe, joka kiinnostaa tai palvelee lukijoita, jotka eivät bloggaa. Mutta toivottavasti aihe kiinnostaa vaikka joitain teistä. Tässä kuussa tosiaan blogi täyttää 5-vuotta ja tuli fiilis summata viiden vuoden tuntemuksia yhteen. 
Itse blogin perustamista mietin aikoinaan n. 2-vuotta ja alunperin blogin piti olla enemmän sisustus-ja kirpparilöytöblogi. Blogi kuitenkin lähti elämään omaa elämäänsä ja en edelleenkään koskaan suunnittele mistä kirjoitan blogiini. 

Aniharvoin teen myös blogipostauksia etukäteen, paitsi kun olin Moskovassa kosmonauttimatkalla 5-vuorokautta viime elokuussa ja en saanut paljastaa missä olen. Tuolloin tein etukäteen pari postausta ja instakuvia ja jaoin niitä Moskovasta käsin, kuin olisin ollut Suomessa. Muuten mennään aina fiiliksen mukaan.
Aikoinaan vuoden olin blogannut ja taisin saada ensimmäisen blogikutsun, josta olin aivan hämmästynyt. Jouduin ottamaan pulssitabletin ennen tilaisuuteen menoa, koska jännitti niin kovasti. Aivan ensimmäinen yhteistyökumppanini oli Lumene ja tästä syystä Lumenella on aivan erityinen paikka myöskin sydämessäni vaikka meillä on tässä matkan varrella mennyt myös sukset ristiin. Mutta ei kai sitä tuohtuisi, jollei itse brändi olisi niin rakas ja jo mumminmaidossa minuun tartutettu.
Blogin ns. yhteistyökumppanit ovat joko tulleet netistä hiljakseen itse googlaamalla, tehden  hiljakseen tätä kautta yhteistöitä tai yritykset ovat itse ottaneet minuun yhteyttä. On voinut vaatia monen monta yhteistyökertaa, että olen saanut jonkun brändin luottamuksen. Siltikin esimerkiksi pr-henkilön vaihtuessa on voinut kaikki hetkessä muuttua ja on ns. pitänyt aloittaa kaikki alusta. Olen myös huomannut, että ihmiset tekevät näitä juttuja, kun olet luotettava, ahkera ja ystävällinen, niin hiljakseen tämä poikii asioita ja uudet asiat taas poikii uusia juttuja. 
Olen päässyt aivan valtavan kivoihin juttuihin mukaan ja tavannut mielettömiä ihmisiä. Saanut muutaman oikein hyvän ystävänkin. Ihmiset ovat pääsääntöisesti aina kivoja. 
Olen myös kokenut kaikkia bloggaamiseen liittyviä tunteita, ihan kuten normaalissakin elämässä. Olen verrannut itseäni toisiin, tuntenut huonommuutta ja myös onnistumisen riemua. Erilaisissa kaupallisissa neuvotteluissa on käynyt monta kertaa niin, että minun sijaan yhteistyöhön on valittu, nuori, hoikka, kaunis ja tunnetumpi kasvo. Kyllähän se joskus syö, mutta tuleen ei pidä jäädä makaamaan. 

Joskus tulee alhopäiviä, juurikin jos torjutaan ja sitä väkisinkin joskus miettii, jaahas minulla ei ollut mitään mahdollisuuksiakaan. Anteeksi, että sanon tämän ääneen, mutta joskus ajattelen, että taidan olla liian vanha ja blogini liian pieni. Joskus taas olen päässyt suorastaan hämmästyttäviin juttuihin mukaan ja aina tuntenut erityisen suurta riemua siitä, että wow tämän ikäinenkin valittiin, ei se elämä sittenkään lopu tiettyyn ikään. 
Myönnän, että ehkä itse kärsin ikäkriisistä, koska niin usein pohdin, oliko syynä ikä siihen,  ettei minua valittu tai vaikka se, että en ole riittävän laiha sopiakseni muottiin. Harmillista,  että rääkkään itseäni tälläisillä ajatuksilla, sillä voi olla, että lukijamäärät ovat pelkästään ne, jotka ratkaisevat tai jonkun toisen blogin kohderyhmä sopii paremmin kampanjaan ja kaikkiahan ei vaan voi valita. Mikään ei ole itsestäänselvää ja nöyryys ja myös kiitollisuuden tunne pitää aina pitää matkassa.
Kuitenkin torjumisia, alhoja, epäonnistumisen tunteita ja vertailua muihin on ajoittain tunnettu, mutta en ole luovuttanut, enkä luovuta. Uskon vahvasti sinnikkyyteen, että sinnikkäälle tapahtuu ihmeellisiä asioita. Jollekin tämä voi olla ihan liibalaabaa, mutta perustettuani blogin 5-vuotta sitten, siitä lähtien on painettu miltei sata lasissa koko ajan. Välillä väsyneemmin ja välillä taustalla on ollut isojakin murheita, joista en ole voinut blogissa kertoa ja ne ovat vaikuttaneet blogi-intoonkin. 

Kirjoittamisen liekkiä on joskus haavoittaneet anonyymit kiusaajat. Mutta sitten on kuitenkin sisäinen tuli lähtenyt roihuun ja mieli vahvistunut. On merkillistä miten kiusaaminenkin voi kääntyä oudolla tavalla itsensä vahvistamiseksi siten, ettei haukku tunnukaan yhtäkkiä enää missään. Haukkujat laittaa oman lokeroonsa. Karaistuu.
Joskus on ollut myös jänniä pyyntöjä blogisisarilta, miten minun tulisi antaa heille kaikki yhteystiedot, opit, neuvot, miten tavallaan hekin voisivat saada ainakin samat jutut, miten minä täällä blogissani. On luetultu jopa lista mitä kaikkea materiaa halutaan. Sellainenhan vaan ei ole mahdollista, sillä on täysin mahdotonta rakentaa toiselle ihmiselle tyhjästä itse tehtyä vuosien työtä, jossa silti saa torjuntaa ja potkuja päähän. Oikotietä onneen ei ole. Jos en ole voinut auttaa ja ei ole ymmärretty, miksi en pysty toiselle rakentamaan toisenkin blogia tai pr-suhteita, niin on saattanut tulla loukkaantumista ja ajateltu, että olenpas minä ikävä ihminen. 
Kuten sanottu, niin moni asia rakentuu ihmissuhteisiin ja moniin torjumisiin ja useisiin yhteistöihin saman henkilön kanssa, ennen kuin rakentuu luonteva luottamus, niin tälläistä pakettia on mahdotonta siirtää toiselle ihmiselle. Blogimaailmassa jokainen joutuu luomaan omalla työllään itse omat saavutuksensa ja kokemaan myös omat torjumiset ja tuskansa. 

Toki lähimpien blogiystävien kanssa autetaan puolin ja toisin, pyytettömästi ja aukottoman luontevasti toinen toisiamme. Mutta tämäkin lähipiiri on rakentunut ajan kanssa, eikä hetkessä. Luottamus rakentuu hiljalleen, ei sitä saavuteta päivässä. Kourallinen on muuten tämä joukko. Mutta viime kädessä kaikessa ratkaisee oma persoona, oma blogi, kuvat, sisältö, onnenkantamoiset ja monen monen palapelin pala ja intohimo tähän hommaan.
Siltikään vaikka ympärillä olisi kuinka ihania ihmisiä, olisi paljon onnekantamoisia ja vaikka mitä, niin aina on niin paljon parempia, taitavampia, älykkäämpiä, taiteellisempia, aidompia ammattilaisia kuin minä. Eli aina niitä hylkyjä tulee ja tämä on sellaista pientä ikuista taistelua, etenkin nyt kun olen yrittäjänä. Joskus sitä päiväksi pariksi lannistuu ja sitten taas sieltä alhosta noustaan ja yritetään nähdä kaikessa kaikki se hyvä. 
Jos joku miettii nyt blogin perustamista, niin sanoisin hänelle, että perusta, älä mieti. Anna blogin kasvaa, kehittyä, älä ole liian ankara itsellesi. Tekemällä nimenomaan oppii ja kaikkia blogeja tarvitaan, sillä me ihmiset olemme niin erilaisia. 

Ei ole yhtä oikeaa tapaa blogata, valokuvata jne. vaan tärkeintä on tehdä omaa juttua. Matkia ei kannata, inspiroitua toki, mutta toisten plagioiminen on kiusallista. Jos löytää oman punaisen lankansa, en todella väitä, että minulla on sellaista, mutta niillä huippubloggaajilla keillä on, niin siinä on menestystarinaa kerrakseen. 

Ole ystävällinen aina, yrityksille, lukijoille, ihmisille joita kohtaat ja etenkin blogisiskoille, sillä blogisiskojen tulee pitää yhtä köyttä. Kommentoi muiden blogeihin ja tutustu näin muihin bloggaajiin. Kun kommentoit, kommentoi ystävällisesti ja jos ei ole hyvää sanottavaa, niin jätä sanomatta. 
Myönnän, että ne omaan blogiin tulleet kommentit, jotka ovat eniten saaneet näkemään punaista, eivät ole ne, joissa ulkonäköäni, hampaitani jne. on haukuttu ja voi pojat niitäkin on tullut paljon. Vaan eniten ne, missä ylennetään itseä ja yritetään alentaa tai nolata minua. 

Epäoikeudenmukaisuus on sellainen, josta näen aina punaista. Pyrin aina kommentoimaan muille ystävällisesti ja jos olen eri mieltä, minun on pystyttävä hyvin perustelemaan kantani. Eri mieltäkin voi olla nätisti, ilman viisastelua tai oman itsensä nostamista. 

Niin ja kun minä suutun ja sitä ei tapahdu helpolla, niin silloin olen saattanut sortua kommenttikentässä kommenttien vastaamisessa ylilyönteihin vaikka olisi pitänyt vaan olla fiksumpi ja pitää mölyt mahassa. Mutta aina ei jaksa niellä ja joskus sitä on itse heikko ja typerä. Silloin jälkikäteen hävettää, joten en suosittele. Pyri olemaan tälläisen yläpuolella. 
Jos sorrut väittelyyn anonyymisi tai kommentoijan kanssa,  koita muistaa, että voittaa ei voi. On aina ihmisiä, jotka haluavat yleisellä tasolla tai juuri sinusta ajatella aina sen rumimman kautta, vaikka olisit minkälainen, tai kuinka ystävällinen tai mitä tahansa. Et voi voittaa. Pätee siihen oikeaankin elämään. 

Joten pyri tekemään omaa juttua ja olemaan ystävällinen ja ahkera. Muista, että mitä muut ovat saavuttaneet, ei ole tullut ilmaiseksi vaan kovalla ja sinnikkäällä vuosien työllä. Tämäkin pätee siihen oikeaan elämään. Jotkut näkevät vain sen maalin, eikä sitä vuosien treenaamista, jotta saa iskettyä sen pallon sinne koriin. 
Joten kyllä bloggaaminen on antanut enemmän, kuin ottanut. Vaikka todella aikaa vievä harrastus tämä on. Mutta jos aikaa ei lasketa, niin hyviä puolia on paljon enemmän, kuin huonoja. Hyviä puolia on yhteisöllinen blogi, jossa käy mahtavat tyypit kommentoimassa ja lukemassa. Moniin olen kiintynyt vaikka en ole koskaan heitä nähnytkään. Tunnen sielunsiskoutta. 

Aidot ystävät joita on tullut elämään niin bloggaajista, kuin pr-puolelta ja aidosti myös elämää ihmeellisemmät kokemukset, joita esimerkiksi oli Huawein Sound of Light konsertti Wienissä. Bloggaajan elämään mahtuu myös yllätysmomentteja, koskaan ei voi tietää mitä hauskaa tupsahtaa joku päivä oven takaa. Yllätyksiä on riittänyt, mutta myös pitkiä tahkoamisen päiviä. 
Laitanpa tähän loppuun vielä kerran tuon upean konsertin, jossa matkitaan revontulen ääniä tekoälyn ja ihmisen keinoin, joka voisi toimia vaikka rentoutusharjoituksen taustamusiikkina. Sillä vuosi 2018 oli ihmeellinen. 

Pääsin omana persoonana kosmonauttiseikkailuihin ja voi olla, että olin kiintiövanhus, kuten anonyymi tuumi ja itsekin vähän tai voi olla myös, että onnistuin Bootcampillä ja olin yhteistyökykyinen. Mene ja tiedä.

Bloggaajana pääsin Huawein mukana Wieniin ja viime vuoden aikana tapahtui paljon muutakin kivaa, näitä muita asioita mitenkään väheksymättä. 
Kun blogin synskäpäivä on,  niin enempiä selittelemättä pullautan ulos arvonnan. :) Eli 27.3. olisi sellaista luvassa, jos vaan muistan, mutta maaliskuun lopussa kuitenkin. :)

Miten siellä, mikä sinua blogeissa viehättää tai mitä saat niistä. Jos olet bloggaaja, niin miksi perustit oman blogin, olisiko sinulla antaa neuvoa ihmiselle, joka haluaa perustaa blogin ja mitkä ovat bloggaamisen parhaimmat ja huonoimmat puolet?