sunnuntai 18. elokuuta 2019

Viikon viehätykset


*Sisältää saatuja ilmaistuotteita


Sain todella hauskan ja jännittävän kutsun Lidliltä Pois tieltä-mönkijäsafarille. Lidl puki meidät päästä varpaisiin ja vaikka nämä ulkovaatteet ilmestyivät jo torstaina Lidleihin, niin kannattaa vielä mennä kauhomaan Lidlin laareja, josko ulkoiluvaatteita vielä löytyisi. Omat lempparit takki, jossa irroitettava fleecevuori ja nuo ulkoilutrikoot, jotka ovat paksua ja lämmintä materiaalia. Kenkulitkin on kivat. 

Mitä mönkijäajeluun tulee, kamalan jännää ja hauskaa yhtäaikaa ja vähän pelottavaa. Taas on yksi rasti laitettu ruutuun elämänkokemusten saralla, mikähän seikkailu odottaa seuraavaksi. 

Olimme Optimismia ja energiaa Katjan kanssa pari jo tavallaan toistamiseen, sillä Katja oli iso tuki ja olkapää vuoden takaisella läskipyöräreissulla, jossa minä nolo menin kaatumaan pyörällä. 

Meillä on jo Katjan kanssa yhdessä kaksi seikkailua takana ja toivottavasti saamme kokea yhdessä lisää seikkailuja. Katja on selkeä seikkailukumppani, jonka kanssa lähden ehdottomasti vielä kohti uusia seikkailuja. Vaikka meitä pelottikin jossain kohden aikalailla, vaikka mukana ollut Emma Kimiläinen oli sitä mieltä, että hidas vauhtihan tässä meillä oli kaikilla. Kaikki on todellakin niin suhteellista. :)




Näin mukavissa tiloissa Pois tieltä-safarilla nautimme vielä Lidlin eväitä ja pakko vinkata Lidlin deluxesalaatit, jos ette ole vielä maistaneet, minä en ollut.  Söin pastasalaatin, jossa pasta oli kieritetty yrteissä ja mukana oli kanaa ja fetaa, erinomaisen hyvää ja massu täyttyi kunnolla. 

Porvooseen on tullut todella hyvä sushibuffa, Sakurasushi, joka sijaitsee Mannerheimintiellä, aivan vanhankaupungin kupeessa. Ehdimme nauttia Porvoossa asuvan kamuseni kanssa sushit heti maanantaina ja nytkin kirjoittaessa tekee sushia mieli, aijai.

Hieman tosin huolettaa, miten iät ja ajat tahkoamalleni Oishi Sushille nyt käy, sillä Sakurasushi on paljon tilavampi ja susheja tulee tarjolle sitä tahtia, ettei nälkä ehdi yllättää lempisushia odotellessa. 
Souliinankin kanssa ehdimme viettää oikein hönöpäiden asukuvauspäivän. Toki päivään mahtui Rosson pitsat, kahvilla ja kakulla Tee-ja kahvihuone Helmessä ja myös Bohemia kirppari, jonne meidän teinikin tuli mukaan ja löysimmekin teinille pari kivaa mekkoa. Paljon lisää juttua tästä päivästä edellisessä postauksessa.


Kesän ensimmäisenä kosmetiikkakutsujana oli ranskalainen Darphin, jota aiemmin on Suomessa myyty vain hoitoloissa. Olen ostanut tuotteita vuosia sitten Helsinki Day Spa:sta. Kyseessä on kasvipohjaista kauneutta sisältävä luxussarja, joka koostuu puhtaista kasviuutteista ja eteerisistä öljyistä ja ihonhoitotuotteet on valmistettu turvallisesti laboratorio oloissa.

Oma lempparini sarjasta, jota olen aiemminkin käyttänyt on Tangerine aromatic care hoitoöljy kasvoille. Lisää tippa omaan ihonhoitotuotteeseen, tuo iholle pehmeyttä ja ravitsee ja energisoi samalla. Rakastan mandariinin tuoksua ja kun sipaisin tilaisuudessa öljyä ranteeseen, vielä illallakin saatoin haistaa ihastuttavan mandariinin tuoksun.

Darphin sarjaa löytyy nyt Sokokselta ja Sokos Emotion myymälöistä ja myös Sokoksen verkkokaupasta.
Darphin tilaisuus pidettään Sipoossa Gumbostrandissa Gumbostrand Konst&Form tiloissa. Jossa myydään kauniita koruja, sisustusesineitä, taidetta ja samalla toki Galleriassa on taidetta myös esillä. Upea paikka ja miljöö, jossa ei ole itse tullut käytyä vaikka lähellä meitä onkin.

Mukana menossa ihastuttava Maarit Sopusointuja blogista. Jos ette ole vielä löytäneet Maaritin blogia, nyt kannattaa kurkkailla sinne suuntaan.



Daphin tilaisuuden jälkeen vielä ystävä tuli Porvooseen ja käytiin nauttimassa lempparissa Cafe Cabriolessa suolaista hyvää ja kakkuset. Oltiin aivan tekstiilikaksoset, värikkäät mekot ja farkkutakit.
Konehuone jo hyytyikin jossain kohtaa ja flunssa yritti tehdä tulojaan. Perheen kuopus sai heti koulun alettua kunnon räkätaudin. Mutta parin päivän niiskutus ja flunssa oli tipotiessään meikäläisellä, vaikka tytär aina vaan niiskuttaa.

Muitakin uutuuksia olen päässyt jo tässä elokuun kynnyksellä testaamaan ja heti kolahti nämä Phycisians Formulan Murumuru Butter huulipunat. Jotka koostumukseltaan ovat todella hoitavat ja balm tyyppiset, mutta runsaalla pigmentillä. Wow vielä tuo SPF15. Sävykirjokin on tosi soma. Nämä kyllä kolahti heti meikäläiseen ja onhan näissä tietenkin vielä herkullinen ja vieno hedelmäinen tuoksukin kaiken kukkuraksi.

Skincityltä taasen löytyy jotain käsittämättömän kätevää etenkin reissulissun kannalta katsottuna. Ihonhoitotuotteet, jotka voi ottaa lentokoneeseen mukaan, koska eivät ole koostumukseltaan nesteitä, wow. Sitä paitsi näissä on ihana tuoksukin. Tuo Charcoal Deep Cleanser tuoksuu aavistuksen kahville. Ihan lemppari.

Skincity on muutenkin niin kiva kosmetiikkakauppa, sillä voit tehdä oman ihotestin ja alan ammattilainen räätälöi juuri sinun iholle oikeat tuotteet. 
Viikkoon mahtui kaikenlaista, mutta monen monta kohokohtaa myöskin ja varsin veikeitä sellaisia. Miten siellä, onko tällä viikolla ollut paluu arkeen tai tapahtunut jotain jymyjuttua tai oletteko ajaneet mönkijällä? 

Aurinkoista päivää kaikille. <3

Lidl asu, Physicians Formulan punat ja Skincity ihonhoitotuotteet saatu

perjantai 16. elokuuta 2019

Hönöpäiden asukuvaukset!

Souliina laittoi tiistaina viestiä, että tulisiko Porvooseen ja jo vain ilman muuta ja ilonpäivä. Souliinan kanssa aina nauretaan sitä, että kun näemme toisiamme, käymme ylikierroksilla, puhumme kuin papupadat ja teemme ja sauhuamme tuhat asiaa ja päivän päätteeksi olemme aina ihan loppu. Joillain ihmisillä on positiivisesti kiihdyttävä vaikutus ja näköjään meillä on sellainen puolin ja toisin. 
Koko asukuvaamisen hömpötys on tainut alkaa yhteistyöstä. Olisikohan ollut Klingel yhteistyö, jos muistan oikein. Asukuvien ottaminen on aina vaan omaa epämukavuusaluetta ja kuten kuvista näkyykin, Souliina osaa luontaisesti heittäytyä ja poseerata, kun minä taasen seistä töröttää jäpitän kuin lipputanko.
Olen myös kovasti pohtinut asukuvien ottamista. Huomaan, että viimeaikoina olen ottanut niitä paljon enemmän. Blogia aloittaessa olisin pitänyt tälläistä puolta itsessäni kummallisena ja olen saattanut jopa ennakkoluuloisena ajatella, että asukuvien ottaminen on jollain tasolla itsekeskeistä. 
Olen myös pohtinut, onko asukuvien ottaminen ja niiden julkisesti esittäminen pinnallista ja huomaan kokevani asukuvista merkillistä ristiriitaisuutta. Niitä on kivaa ja hauska ottaa, on mielenkiintoista nähdä itsensä valokuvissa, sillä oma peilikuva kertoo aivan erilaista totuutta. 

Aina tämän ensituskan noustessa pintaan, olen miettinyt pinnallisuutta ylipäänsä. Mikä on pinnallista ylipäänsä? Onko huulipunan kuvaaminen pinnallista, siitäkin on syytetty, onko tavaran kuvaaminen pinnallista, onko naisten lehdet pinnallisia, koska niissä kuvataan näitä kaikkia asioita. Mitä on pinnallisuus?
Eli joudun joka kerta prosessoimaan tietynlaisen tuskan hien kautta, kuvissa esiintymisen pinnallisuutta, siis ihan joka kerta. 

Kun olen asian prosessoinut eli ajatellut järjellä, enkä jollain kasvatuksen aiheuttamalla tunnepitoisella analyytikalla, olen päässyt tulokseen, että kaikki mikä tuottaa iloa, on hauskaa, vahvistaa itsetuntoa, liikuttaa omassa itsessä kauneuden tajua, on positiivista ja energisoivaa, ei ole pinnallista lainkaan. Pitääkö muutenkaan aina olla tekemässä jotain merkityksellistä ja tärkeää, eikö joskus saa vain olla ja tehdä mitä tahansa. 

En nyt viittaa kauneuden tajulla siihen, että asukuvani olisi kauneuden tajua millään lailla ruokkivaa. Vaan ylipäänsä valokuvaamista, kauniiden asujen, mekkojen, maisemien, ruokien, huulipunien, sisustuksen, minkä vaan kauniin asian kuvaamista (eli vaikka omasta mielestä nätin mekon) ja miten se ruokkii esteettistä puolta, joka on toki yksi älykkyyden muoto. Kärjistäen, eipä meidän hamsteri tai muutkaan kotieläimet paljoakaan sisusta, hih. 
Myönnän, että vieläkin mietin, miksi pitää kuvata omaa itseään niin paljon, se ihmetyttää ja kummastuttaa. Toisaalta on tosi kiva, että persoona tulee tutuksi. Hämmentää Instatilit, joissa jokaisessa kuvassa on ihmisen kasvot. On niin paljon muutakin kaunista kuvattavaa maailmassa. 

Instassahan ihmiset monesti haluavat seurata vain yhtä asiaa, joko tosiaan tiettyä ihmistä, ruokaa, luontoa, milloin mitäkin. Jos rönsyää kaikkialle, Instatili ei ole mielenkiintoinen. Tässä olen eri mieltä, haluan mieluiten seurata ihmisessä kokonaisuutta ja mitä kaikkea ihmisen elämässä tapahtuu. Toki sitten voin seurata vaikka tiliä, jossa on vaan Disney krääsää, ei siinä mitään, ruokin yhtä osa-aluettani tällä tilillä, mutta mieluiten tutustuisin kokonaisuuteen. 

Eli vaikka olen viime aikoina kuvannut enemmän asukuvia, niin tilini ei koskaan tule muuttumaan pelkäksi omaksi nassuksi. Kesä on otollista kuvausaikaa myös, luonto on kauneimmillaan, ihmiset pukeutuu värikkäämmin ja on valoisaa. Ehkä talven tullen, pukeutuessani taas mustaan mustalla säällä, asukuvat jäävät taas unholaan.
On kuitenkin perin ihmeellistä ja hieman outoa, olla ns. oman elämänsä mikä lie "valokuvamalli." Eli poseerata vaatekuvissa. Kuitenkin koen tässä jotain muutakin hyvää, kuin persoonan tuomisen esiin ja sen, että on hauskaa.

Nimittäin minäkuvan vahvistamisen. Peilistä näen aina naisen, jolla on möhömaha ja kolme leukaa, näen rypyt, näen väsymyksen, näen ikääntymisen, näen keski-ikäisen naisen. Valokuvissa sitä taas voi hieman taiteilla, sumuttaa koivista ne ruvet, käsistä ne suonet ja yrittää nähdä itsessä ne parhaat puolet. 

Valokuvien ottaminen voi vahvistaa minäkuvaa ja tuoda myös rohkeutta, sillä epämukavuusaluettahan tämä on. Mutta kun toimii epämukavuusalueella, ihan vallan se  jo  itsessään vahvistaa itsetuntoa. 
Vaikka en vieläkään saa täysin kiinni siitä, miksi blogeissa on asukuvia, sillä kenenkään tyyliguru en koe olevani vaan haen vain iloa omaan pukeutumiseen ja mielestäni koko ajan rohkeammin värejä käyttäen. 

Eli en osaa vastata siihen, miksi blogiin laitetaan asukuvia. Mutta miksipä ei, kuten kaikkea muutakin. Ainakin olen tässä hommassa ihan huomaamattani messissä, hiljakseen lipunut tähän hommaan. 

Huomaan myös, että kuvaushommat ovat hauskoja oman perheen kera, jolloin lapset tykittävät lauseita "leuka ylös mummeli" jne. eli saa nauraa. Myös hyvien ystävien kera kehtaa heittäytyä. Jos vieraampi ihminen ottaa kuvia, mönkäänhän se vähän menee. Kyse ei ole kuvaajasta, vaan siitä, että itsellä on epävarma ja kiusaantunut olo. 
Noh näinkin moninaisia tunteita voi liittyä näinkin kepeisiin asioihin, sekä syyllisyyttä, että iloa. Mutta onhan se ihan hullua, että kaksi naista vaihtaa vaatteita jopa autossa, haha, en kestä, jotta saavat useita asukuvia aikaiseksi. Mutta hei siellä autossa vasta naurattaakin. 















Vietimme samalla ihanaa Porvoo päivää Souliinan kanssa. Ensin tässä meidän kotirannassa ja sen jälkeen Porvoon vanhassakaupungissa. Taas syötiin sitä Rosson maailman parasta pitsaa ja tällä kertaa nautittiin kakkuset idyllisessä Tee-ja kahvihuone Helmessä. Suosittelen kuitenkin enemmän Cafe Cabriolea, jonka kakut ovat vailla vertaansa ja kauramaitoakin löytyy teehen ja kahviin. 

Kaikki omat mekot ovat Elloksen alelöytöjä, paitsi tuo vihreä kukallinen mekko lähti taas alekoodilla ostoskoriin eli ei ns. ollut alessa. Eli kesän loppualesta -50% ja tuosta alesta vielä -60%, syntynyt paljoakaan hintaa näille mekoille. 

Pauligin sateenvarjon voitin Pauligin Inkun Insta arvonnassa. 
Jos yhden viisauden haluaisin heittää ilmoille jatkuvasta pohtimisesta, syyllisyyden tunteista ja ahdistuksesta, että koita hyvä ihminen nauttia vähän ja olla ottamatta kaikesta syyllisyyttä. Pääasia on, että on kivaa, niitä ikäviä asioita ehtii ja saa pohtia ihan muiden asioiden saralla. 

Miten siellä, miten koet valokuvissa olemisen, saatikka asupostaukset. Saatko blogeista vinkkejä pukeutumiseen tai koetko asupostaukset hassuna ja pinnallisina? Vai ovatko samaa kuin muutkin, kuten sisustuspostaukset. 

Olisi kiva kuulla myös mikä näistä kaikista oli lempiasu, joka miellytti sinun silmää, niin Souliinalla kuin meikäläiselle. 

Väriä ja iloa elämään ja vähemmän turhaa pohdintaa ja syyllisyyttä! Ilon kautta perjantaihin. <3