tiistai 10. huhtikuuta 2018

Olen ärtyisä kuin karhu!

En ollut tänä aamuna uskoa silmiäni, kun pihaa ja autoja peitti 5cm lumipeite! Talvet ovat varmasti useimmille meille suomalaisille valon puutteen vuoksi rankkaa aikaa, mutta tämä talvi tuntuu erityisen loputtomalta. Ensin talvi ei ymmärtänyt tulla lainkaan, oli vain pimeää ja sitten kun talvi suvaitsi tulla, oli talvi loputon ja jatkuu vielä tähänkin päivään asti ja mitä nyt on huhtikuun puoliväli kohta! Alla oleva kuva meinaan tältä aamulta. 
No voiko olla mitään tylsempää, kuin jauhaa säästä ja se sää ei ollutkaan tämän postauksen kohokohta, vaan se mitä se talvi aiheuttaa ihmiselle. Mies aina naureskelee, että maaliskuussa noin yleensä, mutta nyt ehkä vasta huhtikuussa, tulen talviunilta. Mies on energinen, positiivinen ja selviää aika vähillä unilla, minä en. Olen aamuisin kärttyinen karhu ja tarvitsen paljon unta ja vihaan pimeää, joten menen henkisesti marraskuun alussa talviunille ja yleensä heräilen maaliskuussa. 

Viime vuonna tosin mies tuumi, että tulinko talviunilta ikinä, että olin vissiin koko vuoden talviunilla? No tämä voi johtua sellaisista omista hormonikipuiluista, koska ne hormonit ovat vaan olleet ihan sekaisin ja niistähän kerroinkin enemmän täällä
Oli niin tai näin, oma energiatason käyrä laskee hiljakseen marraskuussa ja kulminoituu pahimpaan synkkyyteensä helmikuussa, mutta tosiaan marraskuussa tätä lipeämistä "pimeän puolelle" on jo havaittavissa. Energiataso vähenee, koiralenkit muuttuvat aneemisiksi löntystelyiksi ja hiilareiden lappaaminen kitusiin alkaa ja lihon aina talvikautena ainakin sen 5kg, mutta niinhän ne karhutkin keräävät sitä massaa talviunilleen! 

En ole maanantailaihduttaja, vaan olen maaliskuulaihduttaja eli joka vuosi maaliskuussa saan herätyksen, ohhoh olen taas lihonut ja turvonnut ja pitäisikö laihduttaa. Talvella en edes jaksa ajatella moisia, vaan turvani on Fazerin sininen, Geisha, Kismet, Wiener Nougat, joulukonvehdit, Domino keksit, Ballerina keksit, pizza, hampurilaiset, sushi, maalaisleipä, lauantaimakkara, hovisellainen ja kermajuusto ja vähän niinku kaikki käy! Joka vuosi tätä samaa rataa kierrän ees sun taas, kuin hamsteri pyörässään. 
Olenko tunnesyöjä, njaa en usko, mutta talvisin kyllä. En syö paljon tai suruuni en syö mitään, enkä ilooni varsinkaan, mutta talven tappaavaan pimeyteen syön, jotta pysyn hereillä! En ole seurannut sarjaa sohvaperunat vai mikä lie, en seuraa telkkaria oikeastaan ollenkaan, mutta talvella muutun sohvaperunaksi, käyntini hidastuu, aivotoiminta muuttuu tyhmemmäksi, olen väsynyt, hajuton ja mauton, suorastaan tylsä!

Toki karhu talviunillaankin tuntee hyviä päiviä ja onhan joulu kaikkine kimalluksineen sellainen pelastusrengas, mutta silti se järisyttävä ero energiatasossa maaliskuusta-lokakuuhun ja taas marraskuusta-helmikuuhun on pöyristyttävä ja kyllä syön vitamiinini ja kyllä ulkoilen, eli löntystelen ympyrää siellä puistossa, kun taas kevät, kesä ja syksy askeleeni on rivakkaa, olen suorastaan metsien peto. 
Ihanaa, että se kevät on jo ovella, koska vielä kiitos tuon lumen se ei tänään vielä tunnu, mutta hirvittää jo seuraava marraskuu, koska en jaksa olla minä, en jaksa olla talviunille menevä karhu. En oikein ymmärrä miksi esi-isät ovat vapaaehtoisesti muuttaneet tänne synkkään ja pimeään Pohjolaan ja ihmettelen myös sitä, että  vapaaehtoisesti silti täällä asun, vaikka onhan Suomessa niin monen monta mahtavaa puolta ja ei ole Suomen kesän voittanutta. 

On silti jotenkin jopa pelottavaa huomata se ero, kuin asuisi kaksi persoonaa minussa, kun kevät koittaa, alan taas rämpäyttelemään ihmisille puhelimella, halu tavata ystäviä on kova, ruokaa ei tarvitse niin paljon enää mättää, lenkeillä mielin vikkeliä askeleita, eikä tahmaisia tallusteluja ja hei tarvitsen untakin vähemmän. 

Kyllä silti vakavasti mietin, josko mieheni kanssa, kun lapset kasvaa, muuttaisimme talvisin valoisimmille maille, koska en usko, että tämä asia on helpottamaan päin, jahka ikää tulee lisää.. Ai niin, mutta entäs ne lapsenlapset, jos sellaisia alkaa pukkaamaan, no se onkin sitten toinen tarina se, saahan sitä vaikka haaveilla tai ehkä ostan ensitalveksi sellaisen valolampun, onko kenelläkään kokemuksia siitä?
Edesmennyt vaarini oli oikea nallekarhu, jonka kainalossa aina makailin ja vaarin pehmoinen pömppömaha oli paras tyyny. Kun muutin kotoa ja soitin mummille, vaarihan ei puhelimessa puhunut ja jos mummi ei sattunut olemaan kotona, vaari oikein ärähti "mummi ei ole kotona ja mulla on kirja nyt kesken tai telsuohjelma, moido". Talvisin olen ihan kuin vaarini tai ainakin sisäisesti tuntuu siltä. :) Vaarista sen verran, vaikka vaari tuolla lailla ärähtikin puhelimeen, jos sattui joutua vastaamaan, niin vaari oli ihminen jolle ei koskaan tullut pieniin mieliinkään loukkaantua, koska vaari ei ollut ilkeä, vaan todella suora. Kun pamautin vaaria kerran pesäpallomailalla käsivarteen vahingossa, niin vaari karjaisi "ei saakutti, no mutta ei haittaa, koska olen vahva, kuin karhu". 

Joten ehkä kuoppaan haaveet etelän maista talvisin, parempi se kait on lapsenlapsille, että heillä on vaikka ärhäkkä karhu läsnä, kuin ei karhua läsnä laisinkaan. Mutta miten selvitä ikääntymisestä ja tulevista talvista, siinäpä miljoonan dollarin kysymys. 
Miten te selviätte pitkistä pimeistä talvista ja mistä saatte voimaa ja energiaa tai käykö teillekin kuten täällä, että vaivutte talveksi  henkisesti ja noh fyysisestikin talviunille? 

Ohessa vielä pieni nippelitieto:  "Ranuan eläinpuiston molemmat ruskeakarhut Malla ja Jemma ovat heränneet talviunilta. Malla heräsi 27.3, kun taas Jemma-karhulla otti vielä vähän enemmän aikaa ja sinnitteli talviunien kanssa 9.4 asti, joka on ennätysmyöhäinen ajankohta Ranuan eläinpuiston karhuille. Kevät taitaa olla karhujenkin mielestä vähän normaalista myöhässä." 

Ihana aurinko, nyt saa iloita, kaunista tiistaita kaikille!

52 kommenttia:

  1. Mä tykkään kyllä talvestakin, kun on vaan lunta, mut jo tää tältä vuodelta riittäisi. Musta talvi vois alkaa marraskuussa ja päättyä tammikuun lopussa, se olis just sopiva. Mut ei se alkaa nykyään tammikuussa ja loppuu ehkä juhannuksena. :D Syksyllä ennen kuin lumet tulee maahan ole tuo sun kuvailemasi toinen persoona. Askel mataa kun on pimeää ja sateista, ei ole mun juttu lainkaan.

    Ihanaa tiistaita Tiia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvi valaisee kauniisti ja tekee talvesta siedettävämmän, mutta voisin kyllä elää ilman talvea ja etenkin ilman pimeyttä. Kaikilla on muuten varmaan oma "huono" vuodenaikavaiheensa ja täällä tahmeus on vähän liian pitkäkestoista, koska se muutos kevään tullessa on suuri, sitä aina oikein hämmästyy.

      Ihanaa päivää Jonna <3

      Poista
  2. Talvi on aina vaikeaa, pimeä ja kylmä ei vain sovi minulle. Kaikki tuntuu tahmealta, mitään ei jaksa ja pienetkin vastoinkäymiset ahdistavat. Kun kevät alkaa tulla, olo on selvästi helpottunut. Ei tosin tänä aamuna. Niin kaunista kuin olikin, oli olo petetty! Piti tulla lämpimämpää ilmaa, näin ainakin sääennustuksen muistan, mutta tulikin lumipeite maahan. Se taitaa onneksi olla jo sulanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan juuri sama juttu ja ahdistus on enemmän läsnä ja paljon miettii huvittaako oikein mikään. Keväällä kaikki muuttuu eli tuo pimeys on meille kamalaa. Kyllä tämä lumi joskus sulaa ja meillä Porvoossa lunta on paljon ja hih tänä aamunakin auton ikkunat jäässä.

      Ihanaa päivää Tuuli <3

      Poista
  3. Minulle pahinta aikaa on loka-marraskuu. Joulukuu menee joulunodotuksessa kynttilöitä polttaen. Tammikuussa kun päivät alkaa valaistumaan, niin herään horroksesta. Tosin tänä talvena tuo älytön lumenmäärä on ärsyttänyt vielä huhtikuussakin...
    Kivaa viikkoa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulukuu on kyllä sellainen pelastusrengas kaikkine jouluvaloineen. <3 Hih no sano muuta, viikko sitten tuli 15cm lunta ja eilen 5cm, niin milloinkohan se kaikki suvaitsee sulaa.

      Kivaa viikkoa sinne Milli <3

      Poista
  4. Ooh, tuo viimeinen kuva on ihana! Kesä! Heräsin tänään onneksi niin myöhään, että suurin osa lumesta oli jo sulanut täällä. Nyt ilta-aurinko paistaa ja asvaltti on kuiva! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano muuta kesä, kun pläräsin eilen noita kesäkuvia tähän, iski oikea kesäkuume! Täällä Porvoossa on vielä paljon lunta, mutta kyllä se tästä jonain päivänä. ;)

      Ihanaa keskiviikkoa Liiolii <3

      Poista
  5. Olet talviunessasi saanut paljon aikaan ainakin blogin suhteen. Tai sellainen tuntuma minulle on jäänyt. Kiva että olet herännyt. Minä itse pidän talvesta. Hämäryys on jotenkin turvallista, suloisen melankolista;lyhyet päivät. Minulle kuten T.S Eliotille huhtikuu on kuukausista julmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa, jos sellainen tunne kuitenkin on, etten tänne ole saanut liikaa valitusvirtaa tiristettyä. :) Voi ei eli tämä on paha kuukausi, mutta onneksi jo kohta puolessa välissä. Lämpöinen hali ja zemppiä huhtikuulle <3

      Poista
  6. Minusta tänään oli ihana aamu, siitä lumestakin huolimatta🌞

    VastaaPoista
  7. Minä kaipaan valoa talvisin. Tänä vuonna lumen paljous yllätti täällä, mutta on huippua, että tulee kevät ja valo lisääntyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri se valo, edes onko lunta tai ei, ei haittaa, mutta se pimeys ja valon uupuminen.

      Ihanaa päivää Enkuli <3

      Poista
  8. Se on hurjaa miten vuodenajat vaikuttaa vireyteen jne - minullakin siis. Voisin talvella olla hetken täällä ja sitten paeta aurinkoon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu, joulu täällä ja muu aika muualla. Ihanaa päivää Katja <3

      Poista
  9. En mä selviä pimeästä talvikaudesta vaan oon ihan alavireinen :D En ainakaan ilman suklaata ja jätskiä ja irtokarkkeja :) Voisin ihan hyvin olla talviunilla kuten nuo karhutkin, koska heräilen vasta maaliskuussa kuten sinäkin :)Tänä vuonna otin tosin itseäni niskalenkistä kiinni jo heti maaliskuussa niin tiukkaan että olen jo kovaa vauhtia unelmissani bkinikunnossa ;) Siis todellakin unelmissani...heh. Ja mekin miehen kanssa suunniteltu että joskus kun eletään kaksistaan, voitais hyvinkin asua talvet jossain lämpimässä, pimeys ja kylmyys on niin masentavaa.
    Tervetuloa valoisa, lämmin kevät ♥ Halaus ärripurrille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suklaa! Pakko mättää ja keväällä ei, ihan hullua. Me taidetaan olla tässä ihan samiksia ja unelmien biksukunnon olen jo kuopannut, se juna meni omalta osaltani.

      Ihanaa ja valoisaa sielunsiskolle <3

      Poista
  10. Minua kävi naurattamaan tuo sun vaari, ihan mahtavan kuuloinen tyyppi. Omat ukkini jäivät vähän etäisiksi minulle, mutta onneksi sain pitää ystäväni Mian ukkia myös omana lisäukkina. Ukilla oli aina hermostuksissaan tapana kivahtaa, että kissan paskat, tässä sitä taas ollaan. Minä masistelen ja koomailen kuule myös aina pari kuukautta vuodessa. Nyt olen herännyt ja täynnä energiaa :)
    Ihanaa tiistaita Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaari oli aito ja hauska, eikä kumarrelut ketään ja äärettömän kiltti ja pehmoinen ja lämmin, eikä koskaan pelottava, vaikka osasi kyllä äristä ja kovaa. :) Vaarin syli oli aina auki. <3

      Hihi ihana ukki sullakin, voi että.

      Ihanaa, että olet energiaa täynnä, muiskuja Outi <3

      Poista
  11. Minä olen urheilun myötä jaksanut talvet paremmin, eli hyvä kunto on tuonut energiaa. Mutta ei sitä elämäniloa, mikä auringosta tulee saa millään. Olen itse asiassa ihan mielelläni kietoutunut pimeyteen monien tropiikin vuosien jälkeen ja nukkuminen on niin helppoa! Lapsetkin pomppaavat nyt tuntia aiemmin ylös. Iloa kevätaurinkoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti urheilu auttaa kovasti <3 Voin muuten kuvitella, että kun on asunut tropiikissa, niin tätä ja neljää vuodenaikaa osaa eri tavoin arvostaa. <3

      Ihanaa päivää Katja <3

      Poista
  12. En tunnista että olisin kovinkaan talvihorroksessa ja luulisin että tämä blogin kirjoittaminen on tuonut niin paljon kivoja juttuja ja tekemistä mukanaan, että se on pitänyt pinnalla talvikuukaudetkin.
    Me mietiittin aikoinaan että ollaan sitten marras- ja maaliskuut etelässä, kun siihen on mahdollisuus. Ollaan nyt kokeiltu sitä parin vuoden ajan ja tultu siihen tulokseen, että marraskuu (ehkä lokakuukin) on pahempi ja pimeämpi ja hyvä pysyä täältä pois. Maaliskuu on ollut tänä vuonna ainakin Aurinkorannikolla todella kylmä ja sateinen, eikä silloin siellä ole juuri mitään tekemistä ja asunnot on todella kylmiä. Kotona sen sijaan aina löytyy puuhaa ja on suku, kaverit ja ystävät lähellä. Tänä vuonna kevät on ollut ihan ok, lunta on ollut riittävästi ja valoa! Me ollaan tämän parin-kolmen vuoden kokemuksen perusteella tultu siihen tulokseen, että montaa kuukautta yhteen putkeen ei viihdyttäisi etelässä. Mutta tämä on siis meidän fiilis ja tässä vain pintaraapaisu etelän elämään... Ja on se niin, että ei pysty olemaan erossa lapsenlapsista niin pitkää aikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ehkä marraskuu on tavallaan pahin, mutta täällä taas on energiaa jäljellä vielä kesästä ja hiljakseen se varasto hiipuu ja helmikuussa iskee pohjat.

      Olen ihan satavarma, ettei mekään viihdyttäisi ja koti on aina koti, ystävät ja rakkaat, näin se menee. Totuus on aina eri, kuin haaveet.

      Ihanaa reissua hei teille <3

      Poista
  13. Vaikea uskoa että olisit horroksessa, koska olet niin aktiivinen monin tavoin ja heilut siellä täällä:) Itse olen ehdoton TALVI-ihminen, rakastan kyllä kevättäkin ja etenkin syksyä ja jopa kesää! Loka-,marraskuun pimeys vaihtuu aika nopeasti joulutunnelmaan, joten sekään ei haittaa. Tylsiä ovat talvet, jolloin sataa vettä ja on liukasta, nyt on ollut ihana taikatalvi! Pikkuhiljaa se tulee kevätkesäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih Irja, olen kotiäiti ja jos käyn Helsingissä kerran viikossa tai max kaksi puuhaan jotain ja monesti vielä isken päiviin kiinni niin, että monta juttua osuu samalle päivälle, vaikuttaa vauhtini paljon vauhdikkaammalta kun onkaan. ;) Eli kyllä täällä heilun ihan kotosalla suurimman osan ja hoidan lasten juttuja ja kotia ja blogia tietty. ;)

      Ihanaa kuulla, koska sitä miettii, kun pimeys on käynyt niin voimille, että miten muut jaksaa. Vielä 40-vuotiaana tuo pimeys ei niin haitannut tai en edes sitä miettinyt, vaan se on tullut vasta viime vuosina tämä voipuneisuus.

      Ihanaa kevättä Irja <3

      Poista
  14. Vai että jo murehdit tulevan marraskuun olotilaasi. Taidat olla vielä pahempi murehtija kuin minä. Mulle ei talven pimeys tuota ongelmia, mutta kevään saapuminen, niin ihanaa kuin se aina onkin, on stressaavaa. Joka talvi nimittäin päätän jo hyvissä ajoin, että kesäksi olen sutjakassa kunnossa ja ettei mitkään vaatteet sitten enää kiristä. Näin olen ajatellut jo ehkä 10-15 vuotta, mutta minkäänlaista sutjakoitumista ei ole näkyvissä. Niinpä taas kauhulla odotan sitä kun on pakko luopua turvallisesta talvitakista ja mennä ihmisten joukkoon itsensä alastomaksi tuntien kesävaatteissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en kyllä murehdi, vaan totean, koska jokainen talvi on ollut ehkä iän tullessa hieman vaikeampi, vielä 40-vuotiaana en miettinyt koko pimeyttä, niin sitä miettii, että miten tulevat vuodet, että olisiko etelä se vastaus?

      Juu sama juttu, mutta olen jo tyytynyt siihen, että hoikkuus ja bikinikunto on mennyttä aikaa ellei jotain ihmettä tapahdu, vaikka jos asuisin etelässä, että jaksaisin olla rivakka ympäri vuoden. ;)

      Voi ei sinua, iso haliruttaus täältä ja huom painotuksella iso. <3

      Poista
  15. Talvi ei sinällään ole minusta kamalaa, mutta silloin jos sataa vettä koko ajan se on aivan järkyttävää. Lähes joka vuosi, olen kevään kynnyksellä ihan hermoraunio. Tänä vuonna meni hyvin, vaikka samoilla hormonihäiriöillä täälläkin mennään välivuotoineen kaikkineen. Apuna oli kirkasvalolamppu, säkillinen vitamiineja ja mahdollisimman vähän sokeria. Nyt on taas sokerilakko pahasti revennyt ja karkkia menee pussi päivässä, mutta yritän taas pikkuisen himmailla. Se sokeri saa väsymään entistä enemmän. Jossain vaiheessa olin kolme kuukautta ilman ja silloin nukuin kun tukki. Tsemppiä viimeiseen ritistukseen kevättä odotellessa.
    -Terhi-
    (Linkki ei muuten toimi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos kun vinkkasit, ettei linkki toimi, mitähän lie tapahtunut, mutta laitoin uudelleen. :)

      Juu niin se on, hiilarit ja sokeri tekee todella tahmaisen olon! Ne väsyttää, vaikka niillä saakin hetkellistä vauhtia. Hitsi kun sinäkin sanot, ettei se kirkasvalolamppukaan oikein auta.

      Hitsi kun pääsisi tuosta sokerikierteestä!

      Kiitos niin paljon ja nyt kyllä tämä ihana valo auttaa ja tämä mörrikarhu on tullut luolastaan, vihdoinkin.

      ihanaa päivää Terhi <3

      Poista
  16. Älä ole ärtyisä karhu :) Uusi lumi on vanhan surma ja kevät on jo täällä. Näin ensimmäisen leskenlehden. Västäräkkikin on jo nähty - tosin en itse ole vielä tätä pyrstönkeikuttajaa bongaillut. Aurinkoista päivää Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih tietäisitpä paljon meidän pihalla on lunta, hih et uskoisi. <3 Mutta ei se lumi, vaan se pimeys, se on se kamalin ja nyt on valoa ja tämä karhu on tullut luolastaan. hih.

      Ihanaa päivää ihana Marjo <3

      Poista
  17. Hei tämä!

    Esi-isät vaelsivat takuulla peräpohjolaan kesällä ja rakastuivat ikihyviksi. Sitten tuli talvi eikä tarjennut enää lähteä poiskaan. Ehkä he olivat kaltaisiani jahkailijoita ja vähän aloitelaiskoja muutosvastarintoja. "Ollaan täällä, jaksa ny taas lähtee mihinkään". EI! Olisi pitänyt vaan jaksaa! :D

    Kidun joka talvi. Kirkasvalolamppu oli lähinnä huono vitsi, ei piristänyt mitenkään, vaikka aamut tuijottelin. Sitä kun ei saanut mukaan ulos koiralenkille kello sysipimeys. Mutta jotkut hyötyy siitä, ei tiedä ennen kuin kokeilee.

    Mies haluaisi asua etelässä kesät. Ehdotin lääkityksen tarkistamista. Lämpöä enemmän kaipaan yöhön jatkuvaa valoa, kaikki muu saa järjiltään. Kylmä yhdistettynä pimeään (puistatus).

    Että äreänä puolet vuodesta täälläkin. Erikseen aamuäreä ja sitten vielä ne talvet...
    Koita jaksaa, kohta sulaa ja tulee ihana vihreys.

    Karhunpörheää päivää ja parempaa mieltä toivotellen "mitä, täällä on pakkasta!" -aamukarhu. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha kuolen nauruun, miksi en tuota kulmaa hoksannut, laitetaanko sen tahmean talven piikkiin eli tietty ne esi-isät vaelsi kesällä hih. :)

      Voi ei nyt olet jo toinen joka kirjoittaa, ettei ole hyötynyt kirkasvalolampusta.

      Sama täällä, ei se kylmyyys vaan se pimeys!

      Aamuäreä aina, en tykkää aamuista ja tarvitsen tovin siihen heräämiseen, mies kun herää aina pirteänä kuin peipponen ja saattaa laskea leikkiä ja minä siinä sitten murisen ja sekös miestä naurattaa.

      Ihanat vielä nuo loppukaneetit, ihan samoin sinulle ja olen Mörri-karhu, ole sinä Pörri-karhu <3

      Muiskuja <3

      Poista
    2. (Kokeile vaan sitä kirkasvalolamppua, tiedän vastaavasti heitä, joilla on tuonut ihan huomattavan avun, kun aloittaneet tarpeeksi aikaisin syksyllä käytön. Tee piste Pörri-karhu. :D )

      Poista
    3. Hitsi ehkä pitää kokeilla, koska mitä muutakaan tässä voi. :) Hih ihanaa päivää Pörri-karhu <3

      Poista
  18. Minä olen kyllä nauttinut tästä talvesta ihan täysillä. On tuntunut niin oikealta talvelta lumisateineen ja pakkasineen. Olen päässyt hiihtämään ja ulkoilemaan jäälle ja saariin. Luonto on ollut niin kaunis. Olen ollut tänä talvena paljon valoisammalla mielellä juurikin lumen ja valoisuuden vuoksi. Inhoan marraskuun pimeyttä, ja yleensä silloin olen ihän vetämättömässa tilassa. Olen siis onnellinen jokaisesta lumisesta talvesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mahtavaa kuulla. <3 Juu ja kesti tovin ennen, kuin talvi tuli, mutta silloin se tuli kunnolla. Lumi auttaa valoisuuteen ja valoisaan mieleen, mutta talven pimeys vetää vetkuksi.

      Ihanaa kuulla ja lumi onkin yes, mutta pimeys ei.

      Mukavaa viikon jatkoa Minna <3

      Poista
  19. Ihania kuvia <3
    Halauksia uuteen päivään Tiiaseni <3

    VastaaPoista
  20. Olen aivan samanlainen. Herään henkiin vasta maaliskuulla enkä myöskään voi ymmärtää miksei esivanhemmat jo vuosia sitten muuttaneet kaikki jonnekin muualle. Osa kun lähti Kanadaan ja osa Ruotsiin ja osa jonnekin...

    Minulla on kirkasvalolamppu enkä takuulla selviäisi selväjärkisenä ilman sitä. Käytän sitä joka aamu Hesarin lukemiseen eli sen puolisen tuntia paistattelen, juon teetä ja koetan heräillä. Minulle toimii.
    Käytän sitä myös ennen yövuoroja, jolloin ainakin alku on vähän helpompaa.
    Suosittelen kokeilemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei pakko vissiin hankkia se kirkasvalolamppu, ei tästä vaan muuten tule mitään, joka talvi on pahempi.

      Kiitos, ehkäpä ensi syksynä on sen hankinnan paikka.
      Ihanaa päivää Vivi <3

      Poista
  21. Olen viettänyt kevättä jo siitä hetkestä, kun ekan kerran huomasin auringon lämmön tuntuvan iholla vaikka ulkona oli -15 astetta :D. Toivottavasti takatalvi oli vain hetkellinen juttu ja ei varmaan tarvitse auringon paistaa kuin hetkisen sen verran niin lumi sulaa pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihmeessä viime yönäkin oli -7, huh tämä on merkillisin huhtikuu sitten naismuistin, mutta eläköön valo!

      Ihanaa päivää <3

      Poista
  22. Talvi on syvältä. Todella syvältä. Sen voisi kernaasti skipata kokonaan. Ainoa etu on, ettei koiran tassuja tarvitse pestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin totta, koiran tassut on pakkasella puhtaat ja tämä kura-aika sitten taas on yhtä savottaa.

      <3

      Poista
  23. Juurikin puhut kuin mun suulla 😚
    Täälä "karhu" heräilee ja oikoo jäseniään 🤣 ja alakaa tuntua jotta elämä voittaa, vaikka lunta on viä meleko paksu kerros 💥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se lumi sieltä sulaa ja kun tämän flunssan taitain, niin kirmaan kevätlaitumelle. <3 Ihanaa sunnuntaita <3

      Poista
  24. Onpas kiva blogi ja ihana hiiri, rotta vai onko tuo muka hamsteri? Näyttää isolta. Ja herkullinen drinksu kuva tuo jälkimmäinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marianne kiitos niin paljon. On se kyllä ihan albinohamsteri, nyt kun katsoin kuvaa, niin näyttää ihan, kuin Dobbylle olisi häntä, mutta ne on meikäläisen hiukset. Ihana pieni hamsterin töpöhäntä hänellä on. En oikein välitä hiirulaisista ja rotista, hamtarot on meidän juttu. <3

      Kiitos niin paljon, drinksussa on raparperimansikkavichyä. <3

      Kaunista sunnuntaita <3

      Poista
  25. Mää sain kirkasvalolampun nyt helmikuussa ja olihan siitä apua pimeimpinä aamuina. Aion syksyllä alottaa sen käytön heti ku alkaa tuntua, että virta vähenee minusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä ja luulen, että joudun sen lampun hankkimaan, koska miksi kärsiä pimeydestä niin kovin, jos siien on saatavilla apua.

      Kiitos tästä eli todella moni tuntuu olevan lamppuun tyytyväinen.

      Mukavaa sadepäivää <3

      Poista