lauantai 28. huhtikuuta 2018

Bloggaamisen ja elämän ilot ja sudenkuopat

Monesti on tehnyt mieli kirjoittaa tästä bloggaamisesta ihan itsessään, mutta olen miettinyt palveleeko se ketään? Blogiani toki lukee myös bloggaajat, mutta he ovat kuitenkin pieni osa lukijoita kokonaisuudessa, enkä halua kirjoittaa pienelle yksilöidylle ryhmälle, sillä koen sen epäkohteliaaksi kaikkia muita lukijoita kohtaan. Mutta oletetaan vaikka niin, että siellä lukijana saattaa olla joku, joka harkitsee blogin perustamista, niin olisikohan tämä osoitettu sitten juuri sinulle, tai kaikille blogeja lukeville ja blogeja kirjoittaville.
Yritän pinnistellä siihen aikaan, kun blogini perustin ja muistaa mikä oli motivaatio blogin perustamiseen. Se oli kirjoittamisen ilo ja myös jonkinlainen pieni vastaisku kaikelle todella sliipatulle eli halu olla aito, niin hyvässä ja pahassa, eikä yrittää esittää mitään muuta. Eli parhain vinkki henkilökohtaisen lifestyle blogin perustamiseen on ja ihan siinä aidossa elämässäkin elämiseen, ole juuri sinä, sillä erilaisuus on virkistävää ja jos on oma itsensä, tällöinhän blogin on pakko olla persoonallinen ja bloggaajansa näköinen. 
Tälläinen helmi napsahti, kun kuvasin alla olevaa kuvaa. 

Olen saanut kommenttia varmaan vuosi sitten, että "blogini on ihan peestä, verrattuna alkuaikoihin". Kyllä blogini on muuttanut muotoaan etenkin, kun mukaan on tullut yhteistyökumppaneita ja jotkut lukijat kokevat tämän kautta olonsa petetyksi, ymmärrän hyvin, toisia kaupallisuus ärsyttää syystä tai toisesta. Yhteistyökumppaneiden saaminen ei kuitenkaan ole motivaationi kirjoittamiseen ja kärsimättömänä luonteena 4-vuotta blogia takana kertoo siitä, että tykkään pitää blogia. Eli vinkki numero 2 bloggaa bloggaamisen ilosta ja älä pelästy, vaikka kaikki ei tykkää.
Tädit ovat saaneet paljon sontaa niskaansa, tädithän tästä ei lannistu.
Neljän blogivuoden aikana olen sortunut moniin sudenkuoppiin, olen alkanut seuraamaan lukijakäppyröitä, innoissaan nousevasta lukijamäärästä ja ahdistuen laskevasta lukijamäärästä. Jonain kauniina aurinkoisena lauantaina, kun kaikki puuhaavat omiaan ja harvempi ihminen eksyy blogiini, olen pohtinut, että tästäkö se alkoi nyt se blogini laskukausi. Tässä kohden aina muistutan itselleni tai silloin, kun anonyymit tuikkivat piikeillään "miten blogiani tulisi kirjoittaa", muista teet tätä juttua itsellesi, koska sinulla on kivaa ja kaikki muu mukava on bonusta.


Olen sortunut vertaamaan omaa blogiani toisten blogeihin ja tuntenut alemmuuden tunnetta, vuosi sitten sanoin miehelleni, "ettei tästä mitään tule", johon mieheni vastasi, "onhan jo tullut". Tärkeä neuvo onkin, älä vertaa muihin, älä kopioi ja matki muita, matkimisen kyllä huomaa ja se käy tylsäksi. Jokaisella on varmasti oma ääni, kunhan uskaltaa omassa blogissaan olla minä itse ja antaa mennä  käsijarrutta, jos vain uskaltaa, mutta itseään ei saa myöskään liikaa pakottaa.

Oikotietä myöskään onneen ei ole, ole rehellinen, älä huijaa, älä osta instaseuraajia tai valehtele blogilukemia, blogi-ja yrityspiireissä myös ammattilaiset kyllä huomaavat nämä jutut ja sinusta tulee silloin muiden silmissä vähän höpsö. 
Mistä sitten ammentaa kerrottavaa vuodet pääksytysten, no välillä ei oikein mistään ja toisaalta vaikka mistä, jokaisella asialla ja päivällä voi olla oma tarinansa. Olen itse huomannut, että jostain syystä aina, kun olen suihkussa, pitäisi suihkussa olla äänityslaite, koska suihkussa ilmeisesti rentoudun niin paljon kaikelta muulta, että ideat alkavat syntymään ja suorastaan tekstiä pursuaa päästäni. Suihkusta poistuessa, tekstin idea on jo voinut löyhentyä, enkä saa enää jutun juonesta kiinni. Älä ole itsellesi liian ankara, aina ei tarvitse kirjoittaa elämää suurempaa tekstiä ja muistutus taas, kirjoitat blogia kuitenkin itseäsi varten, tuottaaksesi itsellesi iloa. 
Myönnän, että varsinkin parina ensimmäisenä blogivuotena oli hirveä palo kirjoittaa kiperistä aiheista ja ottaa kantaa. Kiperien aiheiden jatkuva suoltaminen kävi kuitenkin väsyttäväksi, ensinnäkin niihin tulee aina negatiivista palautetta ja aina sitä ei vaan oman elämäntilanteen vuoksi jaksa eikä kestä. 

Toisekseen olen huomannut, että ns. kriisitekstit ja negatiivisuus tai provosoivat otsikot keräävät enemmän lukijoita, kuin posiitiiviset jutut, missä ei ole mitään tuomittavaa, sillä ihmisen luonteeseenhan kuuluu uteliaisuus. Jos kuitenkin on palo kirjoittaa painavia asioita, älä pelkää, mutta kuitenkin koita olla diplomaattinen. Jossain kohden kun sain paljon negatiivista palautetta, koin etten jaksa tälläistä ylimääräistä rasitetta elämääni ja kirjoitin mieluiten niitä näitä.

Vaikka bloggaajat ovatkin niitä, jotka eniten kommentoivat toinen toistensa blogeihin, muista että suurin osa yleisöstäsi on ihan muita, kuin bloggaajia, joten kirjoita ns. kaikille. Älä toivota hyvää viikonloppua rakkaat bloggaajat ja tulen pian teidän blogeihinne kommentoimaan, koska tämä ei avaudu niille rivilukijoille, joka on suurin yleisösi ja voi jopa heistä tuntua epäkohteliaalta, että kyseinen henkilö huomio vain kanssabloggaajat. 
Kuvista sain hyvän vinkin joskus Moumoun blogista ja vielä en itse tätä vinkkiä edes noudata, vaikka takaraivossa se siellä rummuttaakin. Eli blogikuvien olisi hyvä olla sen kokoisia, ettei ihmisen tarvitse kuvaa katsoessaan scrollata kuvaa, nähdäkseen kokonaisuuden tai vaikka koko asun. Muuten en ota kantaa kuviin, itsestäni on henkeäsalpaavan ihanaa katsoa täydellisen upeita kuvia, mutta taas lämpöisen kotoisaa katsella aitoja tuunaamattomia kuvia.
Tämä kuva ei päätynyt Instaan, koska niin ruma näppäimistö kuvassa.
Joten tee omaan tyyliin ja olen aikaa varma, että pian tulee blogihitti joltain, joka uskaltaa olla koko ajan aito blogissaan, eikä stailaa kuvia, rouheus tulee varmasti takaisin jossain muodossa. Blogimaailman ympyrä on tällöin sulkeutunut ja kaiken kauniin jälkeen ihmiset kaipaavat jotain aitoa. Minulla ei muutenkaan ole varaa sanoa kuvien laadusta, sillä en kuvaa järkkärillä, vaan olen oikein tyytyväinen luuriini ja luurinihan on Huawei 9p Plus tällä hetkellä, joka sumuttaa ja tarkentaa, kuten kuvassa alla ja kaikki muutkin postauksen kuvat.
Yhteistöistä, jos joku juttu ei tunnu omalta, silloin se ei varmastikaan ole sitä, eli kuulostele itseäsi. Kaupallinen yhteistyö ja yhteistyökumppanin huomio on aina innoittavaa, mutta älä myy sieluasi ja tällä tarkoitan en edes lukijoille välittyvää uskottavuutta, vaan sitä, että itsellä on hyvä fiilis, kun tekee juttuja, tällöin uskottavuus huokuu lukijoille ja tekemisen ilo.
Oikeastihan minulla ei ole sinällään antaa kenellekään neuvoja bloggaamiseen, sillä blogini ei ole jättiblogi, enkä ole ns. blogistara. Ikäkin sellaiseen on jo varmasti jonkinlainen rajoite. Myös se ettei ole sitä järkkärikameraa, se että blogini ulkoasu on edelleen kotikutoinen. Tärkein neuvo onkin mitä voin antaa, että pääasia, että sinulla on kivaa siinä mitä teet. Joten älä mieti niitä lukijakäppyröitä ja älä vertaa itseäsi negatiivisen kautta ainakaan muihin, inspiraatiota toki voi hakea muiden blogeista tai innoitusta. Olen huomannut omalla kohdalla, että mitä enemmän lukijoita, sen kovemmat paineet blogin suhteen on ja tuo paine on blogi-inspiraation pahin lukko. 

Kommenteista, kommentit ovat blogini suola ja sokeri ja nimenomaan kommenteista olen saanut itselleni ihan mielettömän määrän vertaistukea. Luulenpa, että lukijoiden kommentit ja sparraaminen ovat jopa vahvistaneet itsetuntoa, sillä olen ymmärtänyt, että kaikkien näiden naisellisten kipuilujeni kanssa en ole yksin, vaan nämä ongelmat ovat universaaleja. Ohjeeni onkin, hoida aina ensin oma tonttisi eli jos kommentteja ei ole satoja ja satoja, niin pyri vastaamaan kommentteihin jossain tietyssä mahdollisessa ajassa. Joskus itsellä voi kommentteihin vastaaminen viedä parikin vuorokautta, kun se oikea elämä tulee eteen ja silti olen halunnut tuottaa samalla myös materiaalia,  koska siihen on ollut henkilökohtainen tarve. 
Olen huomannut niin niin monissa keskusteluissa, että se jos mikä karkoittaa blogista, on se ettei kommentteihin ikinä vastata. Ymmärrän myös, jos kommentteja tulee joka postaukseen monta sataa tai satakin, niin kenellekään ei ole aikaa joka kerta kaikkiin kommentteihin vastailla, vaan voi tehdä vaikka yhteisen koostevastauksen kommenttiketjun loppuun. 

Eli voin vain tunnustaa ja kertoa, että 4-vuodessa olen ehtinyt käydä bloggaamisen eri vaiheita ja erheitä. Se innostus, kun saa ensimmäisen yhteistyökumppaminen, tai se tunne, kun blogi ei etene eikä kasva enää mihinkään ja sen hyväksyminen, että tämä on ihan hyvä näin. Se fiilis, kun aluksi alkaa saada kutsuja eri tapahtumiin ja se tunne, että ymmärtää, missä tapahtumissa kannattaa käydä, mistä tulee itselle hyvä olo. Eli kannattaa aina kuunnella itseään, eikä mennä juttuihin muita miellyttääkseen, sillä tämä käy pidemmän päälle ahdistavaksi ja bloggaaminen ei saisi olla ahdistavaa.
Ensimmäinen yhteistyökumppanini oli Lumene ja ensimmäinen blogitilaisuus Avonin.
Suurin blogivirheeni kuitenkin on ollut pelko, pelko estää kirjoittamasta itselleni mieluisia aiheita, koska pelkään miten niihin reagoidaan, minkälaisen myrskyn tekstit saavat aikaiseksi. Otetaan esimerkkinä vaikka Lumene-keissi, joka sai lukijoilta mielettömästi positiivista palautetta, mutta itseäni kaikki se huomio Lumenen taholta jopa ensialkuun järkytti, koska nakutin vaan kotisoffalla ennakoimatta menemään, oivaltamatta, että tekstilläni voi olla seurauksia, että tekstini kantautuikin Lumenen korviin. 
Tästä päästäänkin siihen miellyttämisen haluun, eli eniten mieltäni ravisutti, että olin negatiivinen ja jouduin kohtaamaan ne ihmiset, jotka työskentelevät yrityksessä, jota arvostelin. Eli kanna sanoistasi vastuu ja muista, että joskus sanat voivat lentää ja kantaa niin pitkälle, ettet itsekään osaa asiaan varustautua. 

Kun kirjoitat julkista blogia, muista kuka olet ja muista se, etteivät muut voi määrittää sinua, yksikään ilkeilijä ei voi horjuttaa, koska hän ei tiedä kokonaisuutta ja koko totuutta. Usko itseesi ja ole aito. Mieheni sanoin "aitous ei mene koskaan muodista". Uskon, että juuri aitous hurmaa ja ne joita aitous ärsyttää, niin voi olla, että kyseisiä henkilöitä vaan pelottaa itse laittaa itseään peliin ja siksi heidän silmissä rohkeus olla oma itsensä, on ärsyttävää. 
Lupasin itselleni tänä vuonna olla rohkeampi, no miten se on sujunut, ei itse asiassa kovin hyvin. Olen ollut nyt keväällä pitkään kipeänä ja se on vienyt paukkuja ja pitkä talvi ei ole loppupeleissä omiaan minulle. Rohkeus on jäänyt hieman unholaan ja olen siinä pettynyt itseeni. Kunnes muistan jonkun viisaat sanat, ole itsellesi armollinen. 

On oikeastaan aika mielenkiintoista, että bloggaamisen ilot ja omat sudenkuopat mitä tänne kirjoitinkin, niin nämä voi hyvin sisäistää ihan omaankin elämään. Aitous, ilo siinä mitä tekee, kohteliaisuus ja rehellisyys ovat kaikki arvoja, joita koen hyväksi noudattaa ihan omassa elämässänikin. Eli blogini on tavallaan minuuteni summa, vaikkakin ilman niitä muita rakkaita ihmisiä, joiden palapeliin yhtenä palana kuulun. Suurin haaste onkin kirjoittaa vakavistakin aiheista ja olla sivuamatta omaa perhettä ja läheisiä, sillä hehän ovat minä ja minä olen he, miten irrottaa minuus tästä kaikesta.
Voi pojat, omasta elämästä olisi vaikka kuinka paljon ammennettavaa, mutta koska blogini on minun, eikä koko perheen blogi, niin perhettä käsitteleviä aiheita tulee himmata.
Joten miten pitää blogia mielenkiintoisena vuodesta toiseen, ei hajuakaan, mutta mitä luultavimmin, lukijoita menee ja uusia lukijoita tulee kyllästyneiden tilalle, joten ei pidä ottaa liikaa siipeensä ja ajatella olevansa epäkelpo, jos joku lähtee pois. Kaikkeen kyllästyy ja aika aikansa kutakin. Yksi ihminen on kuitenkin niin rajallinen olento, että on taitolaji pystyä aina uusiutumaan ja olla mielenkiintoinen. 

Joten kirjoita niin kauan, kuin se tuntuu itsestä hyvältä, niin tämä välittyy kyllä muihinkin eli ilon kautta. <3 Heti muuten taas iski se tuttu ja tyypillinen kalvava tunne, onko tämäkin juttu ihan hanurista, no ei mahda mitään, julkaisen tämänkin, kuten kaikki aiemmatkin juttuni, joita olen yhtälailla epäillyt ja odotan päivää, että karaistun ja jatkuva epäily itseäni kohtaan jo lakkaa. Tähänkin armollisuus pätee niin hyvin, niin elämään, kuin blogin pyörittämiseen. Ilon kautta on joskus helpommin sanottu, kuin tehty. 
Mikä teistä on kivaa blogeissä, mikä ärsyttää ja palautetta otetaan ilomielin vastaan, "ilomielin" on ehkä väärä sana, mutta mielenkiinnolla, niin kyllä kiitos. Onko joitain aiheita joista toivoisitte täällä lukevanne lisää? Päteekö mielestäsi netissä samat kohteliaisuussäännöt, kuin kasvotusten? Ärsyttääkö liika iloisuus tai liika valittaminen, mikä on hyvä kultainen keskitie vai onko sellaista lainkaan? 

Mukavaa iltaa kaikille. <3

*Avon punat kuvattu I Love me-messuilla, Lancome, Bobbi Brown ja L'Oreal Paris kynsilakka ostettu itse, muut kosmetiikkatuotteet pr-näytteitä


73 kommenttia:

  1. Todella hyviä ohjeita ja ajatuksia bloggaamisesta! Kiitos näistä, pysäytti itseäänkin ajattelemaan oman blogin kautta 😊❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva, jos oli hyötyä, mietin oliko tämä postaus ihan turhake.<3 Ihanaa vappua <3

      Poista
  2. Erittäin hyviä ajatuksia asian tiimoilta! :) Itselleni tämä on ainakin nimenomaan harrastus jota ei tehdä "kieli poskessa" yhteistyöt ja lukijatilastot mielessä kiiluen, vaan nimenomaan hyvää mieltä tuova oma juttu arjen kiireiden keskellä, ja jos joku muukin tykkää niin mukava niin. :)
    Itse ajattelen, että bloggailu ei olisi kovin nautittavaa jos koittaisi vetää jotain roolia. Eli aitona itsenä kun tekee juttua hyvällä fiiliksellä niin tuskin siitä pahaa mieltä ainakaan tulee! :D Kiva harrastus jos ei ota paineita. :D
    Iloista viikonlopun jatkoa Tiialle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kirjoitat Taina, on se vapauttavaa kirjoitella, kun voi olla ihan oma itsensä ja mielestäni blogi on kuitenkin ns. ylimääräinen asia kaiken päälle, niin sen tekemisen pitää olla kivaaa. <3

      Ihanaa vappua teidän perheelle <3

      Poista
  3. Blogin kirjoittamisen kuuluu todella olla kivaa, väkisin tehty kyllä näkyy 😊 Toisiin blogeihin vertailua ei saisi tehdä, mutta ei ole helppoa sitä toteuttaa.. Usein sorrun vertailemaan miten paljon toiset saa kommentteja.. Kommentteihin vastailu taas on lukijoiden palvelemista 😊 Tsemiut sinne blogin kirjoittamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta, on tullut ja varmasti tulee verrattua. Huonommuuden tunteet lähtevät juuri näistä vertailusta, toisella on hienommat kuvat, paremman näköinen blogi jne. Kaikilla meillä taitaa olla omat heikot kohtamme. <3

      Kiitos niin paljon ja ihanaa vappua teille <3

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus, Tiia. Aikalailla komppaan sinua. Ei kannata esittää olevansa muuta kuin on. Ja rehellisyyttä arvostan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on oma itsensä ja rehti, niin niillä pötkii jo pitkälle. <3 Ihanaa vappua <3

      Poista
  5. Hienoa pohdintaa jälleen kerran, Tiia - avointa ja rehellistä, niin kuin sinulla aina! Ajattelen aivan samoin: blogia tehdään ilon kautta ainakin silloin, kun se on harrastus. Jos se on työtä, voi se joskus olla vääntöäkin - niin kuin kaikissa muissakin töissä;)
    Se, että on oma itsensä, kantaa pitkälle - ja se, jos yrittää jotain muuta, kostautuu ajan kanssa. Varmasti jokainen bloggaaja joskus sortuu vertaamaan itseään muihin - ja miten turhaan, sillä on vain yksi minä, yksi sinä - ja meidän näköisemme blogit. Emme ole samanlaisia kukaan - ja siinä onkin blogistanian rikkaus, että voi tutustua monenlaisiin ihmisiin ja ajatuksiin!
    Yhdessä asiassa olen kanssasi eri mieltä - siinä, että blogisi ei olisi menestynyt. Minusta sinun blogisi on jo menestynyt - kyllä vain; sinut ja blogisi tunnetaan ja sinulla on Suomen oloissa aikamoinen lukijakunta. Menestyminen ei tarkoita vain lukijamääriä ja tunnuslukuja vaan sitä, että blogisi osuu oikeaan kohderyhmäänsä - ja että sinulla on uskollinen, sitoutunut lukijakunta. Se on paljon se!
    Ihanaa viikonloppua sinulle, ihaNainen Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, jos on työtä, niin silloin työ on aina toki työ ja siihen liittyy monet eri asteet. Suorittaja luonteena sitä voi tästä harrastuksestakin ottaa toki paineita ja olen välillä ottanut ja tuntenut mitättömyyttä ja vertaillut muihih. Olihan tämä postaus toki itsellekin taas vahvistamista, että lopeta höpsötys.

      Niin viisaita puhut, pitäisi olla tyytyväinen juuri siihen omaan minuuteen, koska jokainen meistä on ainutlaatuinen. <3 Jännää on muuten kyllä, että kun on tutustunut sinuun ja moniin muihin blogimaailman ihmisiä, niin voi vitsi vieköön miten olette kaikki niin kivoja, jokin yhdistää tässä bloggaamisessakin, vaikka onkin erilaiset elämät ja taustat, niin silti jotenkin myös samanlaiset. <3

      Siinä olet oikeassa, lukijat ovat täällä huippuja ja miten paljon olenkaan saanut lukijoilta ja teiltä, sinulta. <3 Se on korvaamatonta ja se oli se asia mitä en lainkaan osannut ennakoida blogia aloittaessa. Ehkei menestys ole se sana, vaan ystävyyden rikkaus ja sitä on riittänyt ja mikä voisi olla parempaa, no ei mikään.

      Oikein superia vappua ihana Lady <3

      Poista
  6. Usein joutuu tasapainottelemaan mitä kirjoittaa. Kun blogia lukevat niin oma äiti kuin asiakkaatkin, joutuu välillä suodattelemaan aiheita ja sanavalintojakin. Varsinkin äiti saataa takertua johonkin blogissa vuosia sitten julkaisemaani. Ja tässä sentään kirjoittelee viisikymppimen tytär joka joskus himmailee kahdeksankymppisen äidin takia!

    Ensimmäiset yhteistyökyselyt hivelivät bloggaajan itsetuntoa, nykyisin olen oppinut kieltäytymäänkin. Kun kirjat haluan lukea vain vanhanaikaisesti paperisina, olen kieltäytynyt mm. kuulokkeista ja äänikirjayhteistöistä, vaikka ne aiheina blogiin sopisivatkin. En vain kokenut voivani kirjoittaa rehellisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidit <3 ja osaan kuvitella ja siksi on pakko miettiä ja joskus jotain voi loukata vahingossakin, esim. kehuessa toista henkilöä, joku toinen voi pahoittaa mielensä. Himmaaminen on tosiaan taitolaji sekin.
      Olen ihan samaa mieltä ja itse asiassa kieltäydyin minäkin tuosta äänikirjayhteistyöstä, vaikka mies tykkääkin kuunnella äänikirjoja esim. autossa, niin kumpikin luemme mieluiten kirjat fyysisinä kirjoina tai siis minä en osaa muuta ajatellakaan, joten siksi samasta syystä kieltäyidin ja monesta muustakin, vaatejutuista, jotka ei toimi, kivoista julisteista, kun on jo, ym. Pitää kuunnella omaa sydäntään, jos tekee sitä vastaan, niin ahdistuu.

      Mukavaa vappua Lumo <3

      Poista
  7. Minä tykkää ja arvostan aitoutta. Se aitous pitää näkyä myös blogeissa. Minusta on kiva lukea kun blokkaajan elämässä on iloja ja koska elämä on mitä on niin myös niistä vastoinkäymisistä on hyvä välillä lukea. Ihmisiähän tässä vaan ollaan.
    Minusta sinun pitää kirjoittaa just niitä juttuja mitä olet tähänkin asti kirjoittanut, siksi minä ainakin täällä roikun vuodesta toiseen.
    Ihanaa sunnuntaita Tiia ❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan ja inhimillisyys on mielenkiintoista. <3 Ihana sinä, Outi haliruttaus täältä.

      Mukavaa vappua <3

      Poista
  8. Hyvä teksti, paneutuva ja avoin. Kiitos, Tiia!

    Kirjoittamisen ilo, se on niin helppo minun tunnistaa omaksi, parhaaksi ja ensimmäiseksi syyksi blogata.


    Olen ollut lukijasi vasta pari vuotta, eräästä salmiakkimessujen raitiovaunuraitiovaunumatkasta asti... Hei, tässähän olisikin juttuidea: keitä bloggaajia olen oikeasti tavannut. Kiitos innoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kiva juttuidea ja mielestäni se ratikkatapaaminenkin oli, kuin kohtalo. Yhtäkkiä vaan alettiin ratikassa juttelemaan. Mieletöntä ja sinä olet minulle aina sellainen posiitivinen tuulahdus <3

      Ihanaa vappua <3

      Poista
  9. Hyvin kirjoitettu ja olen samoissa ajatuksissa oman blogini kanssa.
    Haluan pitää oman blogini aivan kotikutoisena ja ja siten itseni näköisenä ja mukavana harrastuksena. Kuten Ladykin totesi, jos blogin pitämisestä tulee työtä, siitä tulee vääntöä. Vääntö aiheuttaa itselleni hirveän stressin ja stressiä on muutenkin ihan tarpeeksi, niin miksi ehdoin tahdoin lisätä sitä? Itsekin pidän blogia omaksi iloksi, ja lisäbonus on juuri se, että joku muukin saattaa siitä tykätä, mistä olen todella iloinen ja kiitollinen. Mukavat lukijat ja heidän kivat kommenttinsa ovat tietysti suuri ilo ja aina miellyttävä yllätys. Mitään yhteistyökuvioita tms. en hamua väen väkisin, koska en vaan ole sen luonteinen, mutta olen tietysti iloinen, jos joku sellaista minulle tarjoaa. Mukavaa, että muilla on sellaisia, se on minusta vaan merkki siitä, että bloggaaja on ahkeroinut tai jollain tapaa meritoitunut.
    En itsekään omista kameraa, vaan kännykän kameralla pärjään (onhan meillä kamera, mutta kammoan kaikkia liian monimutkaisia aparaatteja muutenkin), enkä sen vuoksi pysty mihinkään hienoihin visualisointeihin, enkä toisaalta sellaisista itse välitä ihan hirveästi, koska en omaa sellaisia taitoja muutenkaan. Ihailen sinun kuviasi, koska ne ovat hauskoja, värikkäitä ja persoonallisia. Olen itse aika pökkelö, etten vaan osaa sommittelua tms., eikä se haittaa minua ollenkaan.
    Elikäs itsensä näköistä ja oloista blogia kun pitää, se riittää minulle.
    Ihanaa sunnuntaita<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin ymmärrettävää, etenkin kun on päivätyö ja blogi harrastus. Minusta olisi ihanaa, jos blogi voisi olla ihan työkin, mutta onko tämä haave kaksiteräinen miekka, sillä sitten blogista alkaisikin tulla stressiä. Näitä haaveillessa kuitenkin juuri herkemmin tulee vertailtua ym. ja se ei ole hyvä juttu.

      Ymmärrän myös tuon puolen, minulle yhteistyön kysyminen on aina sellainen uuvuttava asia eli jos laitan jollekin viestiä, niin aina siinä jotenkin ahdistuu ja jotkuthan ei esim. vastaa.. Eli olen saanut paljon kyllä kiitos ja positiivisen vastaanoton ja paljon myös vastaamattomuutta. Kerran on vastattu, että blogilistamme on jo täynnä ja arvostin tätä vastausta kovasti, kielteinen vastauskin on parempi, kuin ei vastausta. Mutta tälläiset ovat kyllä stressaavia juttuja välillä, koska blogi on kuitenkin niin henkilökohtainen asia.

      Noh minunkin sommittelut on mitä on ja tässä päästään aina siihen muiden ihailuun, aina on muita, jotka ottavat vielä parempia kuvia. Tärkeintä on, että nautitaan tekemisestämme.

      Ihanaa vappua Sari <3

      Poista
  10. Tunnistan noista sun pohdinnoista itseänikin :D Ja hyviä vinkkejä niin aloittelijoille kuin kokeneemmille konkareillekin :)

    Aurinkoa päivääsi <3

    VastaaPoista
  11. Itse olen lueskellut nyt muutaman kuukauden näitä blogeja kun nyt näyttää elämäntilanne rauhallisemmalta.Sinulla Tiia tuntuu olevan mutkatonta ja hauskaa tuo ulosanti,olet käsitellyt noitakin hieman epämukaviakin sattumuksia hauskasti ja aitona.Pikkasen meinaa ärsyttää joissain blogeissa kun elämä on pelkästään ihanaa,varsinkin jos tietää taustat.Jatka vaan samaan malliin,hauskaa on ollut näitä lukiessa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Pihakeiju kauniista sanoista. Ehkä toiset haluaa pitää bloginsa kepeyden tyyssijana, kun arjessa on riittävästi murheita, eli ehkei kaikki halua murheitaan blogissaan jakaa.

      Oikein ihanaa vappua sinulle <3

      Poista
  12. Mä aloin yhtäkkiä miettimään, että mikäs ihme mun ensimmäinen blogitilaisuus olikaan, mutta sitten muistin. Se liittyi yllättäen tuoksuihin, mikä on jännä, koska niiden tiimoilta enää nykyään harvemmin järjestetään yhtään mitään. :D

    Mä olen usein miettinyt, että miten ihmeessä olen jaksanut kirjoittaa omaa blogia seitsemän vuotta taukoamatta, sitten tajusin, että se ei ole tänä päivänä itselle sen kummempaa toimintaa kuin lapsena ja teininä käyty kirjeenvaihto. Itselläni oli useita kirjekavereita ja se käsinkirjoitus vei oikeasti tuntikausia viikosta ja jopa päivistä. Tein sitäkin monta vuotta, joten ei kait tämä blogi sitten sen kummempaa kirjoittamista ole.

    Mukavaa sunnuntaita Tiia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi tuoksuihih, tuoksutilaisuuksia on muuten aivan liian vähän, niissä olisi ihanaa käydä. Elämäni tuoksutilaisuus on ehdottomasti Atelier Cologne. <3

      Ihan muuten näin, tähän tulee oma rutiininsa ja täällä on parasta aikaa aamut ja sinulla taisi olla illat. Sen jälkeen suljen koneen ja teen muuta ja yleensä seuraavana päivänä vastaan kommentteihin, tosin viikonloput saatan rauhoittaa perheelle.

      Ihanaa vappua Jonna <3

      Poista
  13. Luen blogiasi päivittäin ja mielestäni kirjoitat elämänmakuisesti (mikä sana). Aurinkoista kevättä ja tsemppiä blogin kirjoittamiseen. Terkkusin Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin paljon Satu ja ihanaa, kun kommentoit <3

      Poista
  14. Mun mielestä on hyvä, että blogeissa käsitellään myös blogikulttuuria säännöllisesti. Minkä tahansa kulttuurin kehittymisen suhteen eri näkökulmien avaaminen on tärkeää. Minä toivon, että blogimaailma pysyisi mahdollisimman monipuolisena, mutta diplomaattisena foorumina, jossa käyttäydytään asiallisesti. Tähän mennessä en ole törmännyt yhteenkään asiottamaan keskusteluun, koska olen hyvä kiertämään niitä vaistomaisestikin, ja ehkäpä moderointi on sitä myös vähentänyt. Ja se on pelkästään hyvä asia. Ja tällä en siis tarkoita erimielisyyttä tai eriäviä mielipiteitä, jotka kuuluvat tähän elämään.
    Ja nyt vasta muuten huomaan, että sun blogi on tosiaan sun blogi, ei perheen blogi :) Konsepti toimii oikein hyvin. Vuorovaikutus on ehdottomasti yksi sun blogin isoja vahvuuksia :)
    Leppoisaa sunnuntaita sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen kulma muuten tuo blogikulttuuri, sitähän tämä myös on. :)

      Ihan samat toiveet ja diplomaattisuus ennen kaikea, mutta myös monipuolisuus, joskus en erota toista blogia toisesta ja se on hämmentävää, ihan rohkeasti vaan oman näköistä juttua. Negatiivista palautetta toki saa antaa, mutta sitä aika harvoin annetaan rakentavasti eli aina mennään henkilökohtaisuuksiin ja kiroileminen on ihan ehdoton ei kiitos. Koin aluksi, että julkaisen aina anonyymit haukut, ei sensuuria, mutta kun homma meni inttämiseksi, niin pakko oli viheltää peli eräillä poikki. Valitettavan usein nämä ikävät ovat kyllä muita blogikollegoita, niin hassulta, kuin se voikin kuulostaa.

      Kiitos niin paljon Jantunen ja sydämellistä vappua teille <3

      Poista
  15. Tosi hyvä kirjoitus!

    Kirjoitin aikaisemmin anonyymisti blogia, jolla oli huomattavasti enemmän seuraajia ja kommentoijia, kuin nykyisessä. Sain paljon sähköpostia, lukijoiden omakohtaisia tarinoita ja kysymyksiä kirjoittamastani aihepiiristä. Hauskin oli erään tuohtuneen lukijan viesti, jossa kertoi minua ja tyyliäni, jopa nimimerkkiäni "matkivasta" bloggaajasta. Saapi sitä kirjoittaa kukin kuten sopivaksi katsoo, ei se ole minulta pois. :D

    Elämäntilanteeni muuttui, eikä minulla ollut enää "sanottavaa" blogini teeman mukaan. Pidin vuoden taukoa ja aloitin ihan tyhjästä uuden. Omana itsenäni, laajemmasta aihepiiristä. Yritän olla vertaamatta seuraajia ja kävijälukuja. Yritän olla sortumatta ajattelemaan, että miksi ihmeessä edes kirjoittaa, kun ei näitä kukaan löydä / ketään ei kiinnosta / kotikutoinen bloggaaminen on jo so out. Ja kuitenkin - kuten sanoitkin - kirjoitan itseni vuoksi, rakkaudesta siihen mitä teen ja jokaiselle lukijalle, kuin ainoalle.

    Lohdullista lukea, että näinkin suuren mittakaavan bloggaaja, kuten sinä, olet kokenut samoja fiiliksiä. Kovin ihana olet, kuten blogisikin. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiemmalle blogillesi oli varmasti tilaus ja tarve ja totta on, jos kirjoittaa anonyymiä blogia, voi olla rohkeampi. Sellainenkin olisi kyllä aika kiehtovaa.

      Minusta sinulla on todella vahva oma ääni ja rohkea olet edelleen. Olet harvinaislaatuinen kirjallinen lahjakkuus ja kaikkien pitäisi löytää blogisi ja kirjaakin vielä ennustan. :)

      Edelleen olen ihan se sama, joka kotisoffalla kirjoittaa yksikseen ja joka yksikseen kotisoffalta sen blogin aloitti. Suuri kuulostaa jännältä korvaan, mutta ehkä se on mihin vertaa, minä siihen kouralliseen niitä jättiblogeja Suomessa, että voi miksi jollain tämän ikäisellä ei voisi olla myös jättimäinen blogi. Mutta ehkä meidän ikäiset vaan lukee vähemmän blogeja.

      Ihanaa vappua ja kiitos samoin, ihana Nelina <3

      Poista
  16. Kirjoitat niin asiaa, Tiiaseni:) Onhan näitä välillä puitu ja aina ei vain vastausia löydy. Väkisellä vääntäen ei saa mitään hyvää aikaiseksi, joten se pitää aina muistaa. Perhettä on kiva yhdistää välillä blogiin, mutta tosiaankin arvostaen ja kunnioittaen muita perheen jäseniä. Meillä ei vanhempi tytär pahemmin blogissa esiinny omasta toiveestaan, tai aniharvoin, samoin mies. Nuorempi nyt tämän vuoden aikana enemmän kuin tavallista.
    Toisiin blogeihin ei kannata verrata, mutta itse ainakin haen oppia lukemalla niitä, jos ennätän! On niistä varmasti oppia saanutkin, mutta oma juttu on oma. On kiva lukea värikästä kieltä, jota taidat ja elämäsi koukeroista, joista kerrot juuri hienosti huumorilla. Jos blogi on täynnä negatiivisuutta ja valittamista, en jaksa sellaiseen paneutua, vaan vaihdan blogia.Sun blogissa ei ole koskaan tylsää:)
    Ensimmäinen blogitilaisuus oli Dr Hauschka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi tosi kiva vähän perhettäkin sivuta, mutta esiteinien mielestä äiti on aika juntti ja he eivät halua esiintyä äidin juntissa blogissa, hih. ;)

      Ihanaa kuulla, jos et ole vielä tylsistynyt kuoliaaksi. Meidän yhteinen ensimmäinen kohtaaminen oli Lierac. <3

      Ihanaa vappua M <3

      Poista
  17. Pidän tästä blogista juuri sen suoruuden ja avoimuuden takia (hauska "realistinen" kuva :-D - ja ihana tuo nukkekotikuva <3). On selvää, että blogissa täytyy jonkin verran "kaunistella" asioita, koska sitä lukevat kaikki, myös ilkeät juoruilijat - kyllä minäkin miettisin tarkemmin, mitä laitan blogiini, jos sillä olisi satoja lukijoita. Se voi tehdä blogista kaupallisemman oloisen, mutta täällä on ainakin aitoa asiaa eikä pelkkiä tuote-esittelyjä ja kauniita matkakuvia. Aitous varmaan viehättää eniten nykyajan silotetussa instamaailmassa - mutta liika aitous ja avoimuus taas koetaan epämiellyttävänä. Ihan ymmärrettävää, ettet kerro perheestäsi, kun niin paljon lukijoita, vaikka toki siitäkin puolesta olisi hauska kuulla. Minullakin oli joskus jopa 100 lukijaa, mutta aloin kokea jo sen ahdistavana, varsinkin kun alkoi tulla myös sitä negatiivista palautetta. Tein silloin päätöksen, etten julkaise negatiivisia kommentteja, koska ne pilaavat blogin ilmapiirin - ja ovat poikkeuksetta tarkoitushakuisia. Alunperin pidin erityyppistä blogia sen takia, että halusin herättää keskustelua, mutta sain mitä halusin ja päätin lähteä neutraalimmalle linjalle. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kiitos niin paljon. Mietin tuota nukkekotikuvaa, mitähän tarkoitat, mutta pakko olla tuo kuva, jossa on vesikannu ja hedelmiä pöydässä ja se on meidän Tallinnan matkalta balettistudiolta. ;)

      Ihan totta tuo, jos on vähänkään painavampaa asiaa, siihen tule aina negatiivista palautetta. Eri mieltä voidaan olla, mutta turha ilkeys ja spämmääminen ei ole kenenkään etu ja kyllä se myös rumentaa blogia, kun taas vastakkaiset mielipiteet voivat freesata blogia. Me suomalaiset emme ole kovin rohkeita antamaan negatiivista palautetta, se ei ole meissä ja sitten se annetaankin töksähtäen.

      Oikein ihanaa vappua sinulle Marianne ja jatketaan samaan tapaan <3

      Poista
  18. Hyvä kirjoitus Tiia. Huomasin tätä lukiessani, että lähes kaikki, mitä kirjoitat sopii oikeastaan kaikkeen harrastamiseen (kaupallista yhteistyötä lukuunottamatta). Aitous on rehellisyyttä. Jos alkaisi vetää jotain roolia, pitäisi olla hyvä muisti, että muistaisi roolinsa joka tilanteessa. Sitäpaitsi lukijat vaistoavat teennäisyyden. Olisi varmasti vaikeaa kirjoittaa tekstiä tuotteesta, josta ei pitäisi.
    Toisissa blogeissa piipahdan ja toisia seuraan. Jos pitäisi sanoa miksi, en ehkä osaisi.
    Oma bloggaaminen sai alkunsa, kun halusin matkoilla kertoa lapsille ja ystäville (kaikille yhdellä kertaa), että hengissä olemme ja mitä olemme kokeneet. Väliaikoina laitan satunnaisa juttuja. Haluaisin oppia "oikeaksi" bloggaajaksi, mutta ilmeisesti en tarpeeksi, koska en tee asialle mitään.
    Jatka omaan tyylisi. Hyvää pyhää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupallisia yhteistöitäkin voi harrastaa, ainakin verottajan silmissä tiettyyn summaan asti. ;) Eli ehkä lukija kokee kaupalliset ei enää harrasteena, kun taas täällä päässä vielä vaan harrastellaan.

      Totta muuten tuo, jos olisi valheellisella tiellä, niin olisi varmaan vaikeaa punoa niitä lankojaan.

      Ehkä se kipinä syntyy vielä tehdä lisää juttuja blogille? Ehkä juuri nyt on hyvä juuri näin.

      Sydämellistä vappua Kirsti Kaija <3

      Poista
  19. Mielenkiintoinen kirjoitus ja hyviä ohjeita bloginsa aloittaville.
    Blogisi on monipuolinen ja sinulla on tuo kirjoittamisen taito hallussa.

    Luen monenlaisia blogeja ja oma blogikin sisältää kaikenlaista.
    Minusta tämä on paras harrastus!😀

    Bloggaamisessa on hauskaa, kun saa kirjoittaa niistä asioista joista itse tykkää.

    Ihanat kuvat ja varsinkin tuo kissa kuva on suloinen!😊

    Ihanaa sunnuntaita Tiia!💕💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin paljon ja niin kauan, kun bloggaaminen tuottaa itsekulle iloa, niin jatketaan hymyssä suin.

      Ihanaa vappua Sari <3

      Poista
  20. Minusta sä ja tämä blogi on nimenomaan rohkeita ♥ Arvostan! Tosi hyviä vinkkejä oot koonnut, ihanaa sunnuntaita Ihanuus ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä ja sinä olet ihan uskomaton tubettaja <3 Muiskuja vappuun Maiccu <3

      Poista
  21. Kyllä kylllä ihanuus, juurikin näin. Oma juttu ja rehellisyys <3 silloin joskus vuonna- 12 oli helpompaa omalla kohdallani, nyt sitten menin tämän "uuden" blogini ja samalla itseni kanssa mankelin läpi niin että suhati! Samalla kyllä opin itsestäni paljon, ja tuo autenttisuus on jotenkin nykyään se juttu. Mutta piti ottaa vähän happea, kompastelle, ottaa stressiä luvuista ja kaikesta mistä tuolla mainitsit, jotta löytyy se tasapaino taas. Näköjään opin kovalla koululla ;D jääräpää? Ihanaa viikkistä ihanuus, oot mahtia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasapaino on hyvä sana ja hyvin puet tuon kaiken stressin mitä blogiinkin voi itse suorittajana asettaa. Hauskaa tämän pitää olla ja sitä iloa itsekin aina yritän löytää, joskus kompastellen ja joskus helposti suhahdellen.

      Ihanaa vappua ihana <3

      Poista
  22. Blogin kirjoittamisessa on yllättänyt se kuinka paljon aikaa siihen kuluu, joten nyt osaa arvostaa sitä vaivannäköä muidenkin blogeissa. Eikä blogia jaksaisi kirjoittaa, jos siihen ei olisi oikeaa mielenkiintoa. Se näkyy sinun blogissa aitona tunteena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, se on yllättänyt minutkin, että tähän saa menemään oikeastaan niin paljon aikaa, kun vain haluaa ja resursseja on.

      Kiitos niin paljon Maija ja ihanaa vappua sinulle <3

      Poista
  23. Vastaukset
    1. Kiitos niin paljon Kristiina ja samoin sinulle <3

      Poista
  24. Kiitos Tiiaseni hienosta kirjoituksesta. Minä komppaan täysin ajatusmaailmaasi bloggaamisesta. Sinä muuten otat hienoja kuvia, sekä kirjoitat aidosti ja rehellisesti. Arvostan <3
    Ihanaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki sanat teille myös, te ihanat. <3

      Mukavaa vappua <3

      Poista
  25. Kiitos Tiia kirjoituksestasi. Täällä pidetään muka viikonlopun sometaukoa. Ja silti olen blogillasi. Vai onko blogit somea? Kaipa. Sinun blogista näkyy aitous ja ilo kirjoittaa. Justiinsa niin kuin elämässäkin: On helpointa olla oma itsensä. Sinun blogitaipaleesi on niin pitkä, että on luonnollista muuttua sen aikana. Eihän meistä kukaan ole koko elämäänsä samanlainen. Jos se jotakin ärsyttää. So What? Minä en lue kuin sinun ja kahden muun bloggaajan kirjoituksia. Ei ole aikaa. Enkä ainakaan sitten kopioidu. En toivo mitään muutoksia tällä hetkeellä blogiisi. Minusta tuntuu, että tulen aina jotenkin rentoutumaan blogillesi. Sitäkin ihailen, että kirjoitat pitkiä postauksia. Niistä ei jää koskaan tyhjä olo. Et tule vain moikkailemaan muutaman kuvan kanssa. Mutta kukin tekee sillä omalla tavallaan. Itse olen pitänyt blogia vasta vuoden. Ja olen senkin aikana jo muuttunut. Tuntuu siltä. En halua enkä pysty lukemaan vanhoja postauksiani. Paitsi jos viittaan johonkin asiaan. On pakko mennä vanhoihin sepustuksiin. Minustakin kohteliaisuus ja rehellisyys henkilökohtaisessa blogissa on tärkeää kuten elämässä. Ja elämässä on niin paljon. Muut harrastukset, työt, kotityöt, hiljentyminen. Sinä osaat taitavasti luonnonlahjakkaana jakaa elämääsi sopivasti blogiisi. Kirjoita monta, monta vuotta. Toivon että sitten joskus blogisi nimi muuttuu nimeksi Minäkö eläkeläinen? Kivaa sunnuntai iltaa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu taitaa nämä olla somea. ;)

      Voi Marja oikein häkellyin tästä palautteesta ja sitä ei vaan omia nakuttelejaan osa oikein ajatella mitenkään, tuliko hyvä teksti vai huono, se vaan on sitä itseään.

      Totta, että nuo alkuajan postaukset, ei missään nimessä hävetä, mutta en koskaan lue vanhoja postauksia, jotenkin olen niin antanut niille kaikkeni, etten vaan halua koskea niihin. Kivaa, että ne on täällä, jos fiilis muuttuu, mutta ei ole vielä muuttunut.

      Minäkö eläkeläinen, Minäkö varhaisvanhus, nimenmuutos on työn alla, mutta tylsempään suuntaan. ;)

      Upeaa vappua Marja ja blogisi on todella todella mielenkiintoinen ja sinä, siksi minäkin siellä aina roikun <3

      Poista
  26. Niin just terveisin anonyymi lukija, joka ei ole bloggaaja ja joka joskus kommentoi, jos kehtaa ja nauttii lukijan roolista.
    T. Arja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja kehtaa vaan. Muistan kun itsellä ei ollut blogia ja luin kuitenkin muiden blogeja, niin oli jostain syystä iso kynnys kommentoida. Minusta on aina todella kivaa saada kommentteja ja mielenkiintoista on saada niitä sellaiselta,joka ei esim. aiemmin ole kommentoinut. Kiitos siten, että rohkenit. <3

      Sydämellistä vappua Arja ja kiitos, että olet täällä. <3

      Poista
  27. Loistava postaus, näitä sinun ajatelmia on niin mukava lukea..tämä kuulostaa varmaan ihan pöhköltä mutta ihan kun taas tuntisin sinua himpun paremmin:)♥ Pidän kovasti blogistasi ja täällä on mukava vierailla, ehkä siksi että tämä on niin aito! Tästä sai hurjan paljon hyviä vinkkejä, itsellä ei ole vielä ensimmäistä vuottakaan bloggailua takana niin kaikki vinkit on oikein mieleisiä. On kyllä ihana että olen saanut näin blogimaailman kautta tutustua sinuun, Olet Tiia ihan huippu♥ Kaikkea hyvää sinulle, perheellesi ja upealle blogillesi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikään ei kuulosta pöhköltä, mutta jännä, kun itse mietin, onko tämä postaus ihan susi, niin että tästä kuitenkin sai asioita irti. :)

      Sinulla on maailman positiivisin blogi, jatka samaan ihanaan malliin Päde, tuot valoa. <3

      Kiitos niin paljon ja superia vappua teille <3

      Poista
  28. Aivan upeita mietteitä ja ajatuksia. Hyviä neuvoja todellakin kaikki. Omaksi iloksi näitä blogeja tehdään ja halutaan jakaa hetkiä muiden kanssa iloisia ja surullisia.

    Kielteinen kritiikki surettaa. Täällä mediassa on helppoa huudella kaikkea ajattelematonta. Varmaan kirjoittajaakin harmittaa jälkikäteen tuottamansa mielipaha. Periksi ei kuitenkaan kannata antaa. Bloggaamiseen menee paljon aikaa ja voinpa sanoa, että aikaa menee myös kirjoitusten hedelmistä nauttimiseen.
    Täällä blogissasi on aina kiva piipahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä aikaa menee myös kirjoitusten lukemiseen ja vaikka kuinka haluaisi joka pv lukea kaikkien blogiystävien juttuja, niin aika ei riitä ja perhe menee edelle. Mutta tärkeintä on, että käy aina välillä kylässä. <3

      Kiitos niin paljon Enkuli ja ihanaa vappua sinulle <3

      Poista
  29. Hei Tiia, laitoin sinulle sähköpostiviestiä - kävisitkö lukemassa joskus kun on aikaa.. <3

    VastaaPoista
  30. Hei Tiia, laitoin sinulle sähköpostiviestiä - kävisitkö lukemassa joskus kun on aikaa.. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi Tuulikki ja sydämellistä vappua sinulle <3

      Poista
  31. Hyviä mietteitä!! Niinhän se on, että ensin täytyy tehdä omaksi iloksi, ja jos siitä joku tykkää lukemiseen asti, sehän on vaan bonus.
    Tunnustan tunteneeni kaikkia mahdollisia epätoivon hetkiä itsekin. Ei ole lukijoita, ei ole kommentteja, en ehdi vastaamaan (riivatun vuorotyö), ei ole mitään kivaa saati järkevää kirjoitettavaa....

    Eniten harmittaa anonyymit sivustahuutelijat. Eivät välttämättä ole seuranneet pidempään, muodostavat pikaisen mielipiteen jonkun yhden asian perusteella, ja luonnollisesti haluavat tuoda sen välittömästi esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta tuo, että aika on rajallinen ja se herättää varmasti pintaan monenlaisia tunteita. <3 Minusta sinulla on mitä mainiompia juttuja ja tulen mielelläni piipahtamaan blogissasi aina kun aikaa on. <3

      Monesti nuo anonyymit huutelijat saattavatkin olla ihan tuttuja, joilla on jonkinlainen henkilökohtainen suhde bloggaajaan ja tämähän on ihan erityisen kurjaa tietenkin. Toivottavasti huutelijat jättää rauhaan blogissasi.

      Ihanaa vappua Vivi ja ilon kautta <3

      Poista
  32. Ihanan avoin ja rehellinen kirjoitus ja paljon hyviä vinkkejä. Sun tekstejä on aina kiva lukea; mutkatonta ja aitoa sanomaa, monipuolisia aiheita vaikeitakin asioista. Vaikka välillä kirjoitat ei-niin-mukavista jutuista tai kokemuksista, nekin kuuluvat elämään ja tavassasi käsitellä niitä on kuitenkin positiivinen vire.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, kiitos niin paljon tästä Belladonna ja hauskaa vappua sinulle <3

      Poista
  33. Näitä kommentteja katsoen voin suoraan sanoa mikä ärsyttää, nimittäin se, että 98 prosenttisesti bloggaajat kommentoivat ja käyvät keskustelua keskenään.

    Siis minulla ei ole mitään bloggaajia tai tähänkin kommentoineita vastaan, vaan kaikilla on ihanat blogit, mutta siitä syntyy sellainen tunne, että on olemassa sisäpiiri ja ulkopiiri. Tiedän ihmisiä, jotka eivät koskaan kommentoi, koska "anonyymeilla" on huono maine ja vaikka ei olisikaan, niin he ovat vain "ulkopiiriläisiä". Surullista sinänsä, koska nämä ulkopiiriläiset ovat ne jotka mahdollisia mainoksia klikkaa ja, jotka ovat lukijoista enemmistöä. Sekä sattaapi olla, että anonyymillakin on blogi, mutta hän siitä huolimatta kirjoittaa muualta kuin bloginsa suojista.

    Sinä otat ei-bloggaajat mukavasti huomioon, mutta osa bloggaajista on suorastaan töykeitä ihan positiivisestikin kommentoiville anonyymeille. Joskus olen testannutkin tätä ja kun vastaan bloginimellä, niin vastataan niin iloisesti ja mehenkisesti, mutta anonyymina vastaus voi jäädä jopa saamatta.En tiedä ovatko he vain varautuneita vai kertooko se jostakin asennevammasta. Joka tapauksessa se johtaa välittömästi siihen, että se blogi jää unholaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin olisi mahtavaa, että nimimerkin/anonyymiteetin takaa ihmiset kommentoisivat rohkeammin. :) Muistan kun itsellä ei ollut blogia ja luin blogeja kuitenkin, niin kynnys kommentoida oli todella korkea. Kun perustin oman blogin, niin kommentoinnista tuli luonnollisempaa.

      Totta on tuo, että bloggaajien kesken on ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä, mutta mielestäni mukaan mahtuisi ihan sataprosenttisen yhtälailla ei bloggaajia. Minulla on muutamia anonyymiteetin takaa kommentoijia, joita on oikein ikävä, jos en vähään aikaan kuule heistä, eli ihan samalla lailla kiinnyn ihmisiin/kommentoijiin, oli heillä blogi tai ei, sillä ei ole minulle mitään merkitystä, vaan sillä kommentoijalla on merkitystä eli ihmisellä kommentin takana.

      Todella kurjaa kuulla, että tästä tulee sisäpiiri ja ulkopiiri olo ja tämä oli todella mielenkiintoinen kulma, jota en ollut ajatellut. Hyvä, että otit asian esiin, mutta millä saada muita lukijoita kommentoimaan myöskin, siinäpä kysymys?

      Sitä juuri halusin tässäkin postauksessa korostaa, että yksi parhaita vinkkejä bloggaajille on ottaa huomioon ne muut lukijat, joita on enemmistö, kuten sinäkin kirjoitit. Eikä niin, että toivotaan vaan bloggaajille hyvät viikonloput ja tulen pian blogikierrokselle, eihän tälläinen toivotus avaudu lainkaan niille joilla ei ole blogia ja saattaa juurikin kuulostaa sisäpiirin tervehdykseltä. Toivon, että blogistani kuultaisi se, että kirjoitan kaikille, en todellakaan vain muille bloggaajille. <3

      Tulin tuosta viimeisestä surumieliseksi, onko bloggaajia, jotka eivät vastaa samalla tavalla, jos ei ole nimimerkkiä ja ymmärrän, että siitä heti saa tuon mehenkisyys kuvan, mutta miksi? Ymmärrän hyvin, että jotkut haluavat kommentoida anonyymiteetin suojasta syystä ja toisesta ja esim. ihan vaan jo siksi, että siihen kommentoimiseen on kynnys.

      Jotenkin tuo, ettei anonyymeille vastata samalla tavalla, on itselle niin outo ajatus, että tätä täytyy oikein pohtia, miksi joku toimii noin. Ymmärrän kuitenkin täysin minkälaisia johtopäätöksiä ja tunteita se herättää lukijoissa.

      Jokainen lukija on yhtä arvokas, oli lukijalla blogi, ei blogi, nimimerkki tai ei nimimerkkiä. Monesti myös juuri anonyymiyden takaa tulee todella freesaavia kommentteja, kuten tämä sinun, joka antoi ihan uutta ja erilaista kulmaa ajatella.

      Muita bloggaajia ja yhteisöllisyyttä sitä kautta en voi deletoida, voin vain toivoa, että ihmiset rohkeammin kommentoisivat, kuten sinä. <3

      Sydämellistä vappua ja kevään jatkoa sinulle <3

      Poista
    2. Pakko heittää tähän väliin, jos sopii 😊

      Itse kaipailen tosissani anonyymien kommentteja. Kahdeksan vuotta sitten blogin alkuaikoina anonyymit kommentoivat paljonkin. Omassa blogissa anonyymit kommentouvat lähinnä vain arvontapostauksiin, joka on mielestäni ihan ok. Juurikin tuota sisäpiiriläisyyttä karsasta itsekin, vaikka toki jollain tasolla siihen tulee hieman joskus sorruttuakin. Olenhan saanut monesta bloggaajasta ystävä. 😊

      Poista
    3. Oi miten pitkä blogihistoria sinulla onkaan. <3 Niin totta tuokin, että sitä ei tässä blogiystävyyslämmössä ymmärrä miltä se muille lukijoille näyttäytyy, se sisäpiiri. Ihanaa on kuitenkin, että on vakkari anonyymeja, jotka jaksaa kommentoida ja jos heistä ei kuulu, heitä tulee ihan ikävä.

      Hauskaa vappua Tuija <3

      Poista
  34. Tästä postauksesta tuli kyllä hyvä mieli, hyvin kirjoitit omia ajatuksia auki kun tuossa tuota blogin nimeä mietin pidempäänkin. Ihana, että olet just sinä <3

    Upeaa vappua Tiialle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ihana sinä ja ihan ensimmäisiä blogiystäviäni, nepskutreffejä en unohda ikinä ja haluaisi olla avuksi. <3

      Ihanaa vappua teidän suloiselle perheelle <3

      Poista
  35. Tähän ei ole enää paljoa sanottavaa. Kaikki on jo sanottu blogissasi ja kommenteissasi.
    Loppukaneettina aion kuitenkin sanoa, että sinun blogisi on menestynyt loistavasti - kiitos aitoutesi ja rehellisyytesi! Sinä olet Somevaikuttaja isolla S:llä.
    Ihanaa toukokuuta ystäväiseni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua Tuula ja tuo on niin jännää miten muut näkevät asian, kun itse taas möhjöttää pienenä omassa kuplassa. Sinulle paljon halauksia ja kiitos sparrauksesta ja se muuten tuli tarpeeseen. <3

      Ihanaa toukokuuta sinulle ihana Tuula <3

      Poista
  36. Hyviä ajatuksia, tästä jäi mukava fiilis ja nimenomaan mukava fiilis jatkaa itsekin kirjoittamista.. Ihanaa toukokuuta Tiia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla ja samoin sinulle Marie <3

      Poista