sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Lempeästi puhumisen taito

Niin omassa henkilökohtaisessa elämässä, kuin myös ns. some-elämässä ("some-elo") kuulostaa vietävän hassulta), joutuu välillä tahtomattaan tai tahallisesti myrskynsilmään. Joskus on heikompia hetkiä, hetkiä jolloin sitä on herkempi tulkitsemaan muiden sanomia, äänenpainoja, ilmeitä ja ihan koko kokonaisuutta. Etenkin tekstejä lukiessa voi luetun ymmärtämisen mahdollisuudet olla suuremmat. 
On toki ihmissuhteita, joissa ei koskaan voidakaan keskustella avoimin kortein, joissa toinen osapuoli ei ole koskaan vastaanottavainen, joissa yrität ottaa hieman negatiivisemman asian puheeksi, niin seuraa monen viikon loukkaantumisten sarja ja mykkäkoulu. Nyt iän myötä olen oppinut, ettei marttyyriystävyys ole minua varten, enkä jaksa käyttää omaa aikaani jatkuvasti sovitellen tai toista maanitellen, toisen itsetuntoa pönkitellen. 

Mutta toki myös aivan hyvää tarkoittavien ihmisten väleihin tulee ajoittain klikkitilanteita, olemmehan me kaikki vain ihmisiä ja joskus parhaimmatkaan ystävykset eivät kohtaa. Okei peruutan hieman, minulla on kyllä ystäviä, jotka aina uskovat minusta sen parhaimman ja minä heistä, eikä klikkitilanteita synny, mutta kenties meidän persoonat sopivat vain niin hyvin yhteen?
On avioliittoja, joista toinen lähtee sanoen "tämä oli tässä". Ehkei lähtijä edes oikein tiedä mistä kenkä puristaa tai ehkä hän on yrittänyt sanoa, mutta toinen ei ole kuunnellut tai ehkä on myös ihmisiä, joissa ei ole ikinä mitään vikaa ja lähtijä kyllästyy jne. Syitä on lukemattomia.

Ystävyyden menetys on myös pieni kuolema, niin lähtijälle, kuin lähtevälle ja siksi olisi hyvä puhua asiat halki, mutta miksi se on niin vaikeaa? Toki eihän vastakkain asetteluun päädytäkään, jos ystävyys olisi sujunut helposti. 

Jälkikäteen on hyvä olla viisas ja miettiä, olisiko vielä ollut pieni mahdollisuus, ettei ihmissuhde olisikaan katkennut, teinkö minä siinä tilanteessa kaiken parhaani, kerroinko tunteeni avoimesti ja ilman vihaa.
Monesti ihmissuhde päättyy ovien läiskintään ja molemmille osapuolille jää sydämeen kaunan tunteita toista kohtaan ja surullinen ja tyhjä olo. Kunpa ymmärtäisimme, ettei ihmissuhteen päättyminen tarkoita aina edes sitä, että molemmissa on vikaa, vaan hyvinkin sitä, ettei luonteemme vaan kohdanneet ja voisi vain hyvänä asiana muistella, että ystävyys joskus oli. 

Viha on ihmeellinen asia, vihan liekkiä ei kukaan jaksa pidätellä pitkään ja hiljaa vihan laantuessa mielikin selkenee ja päällimmäiseksi jää muistot niistä hyvistä hetkistä, joita ihmissuhteeseen luonnollisesti kuului, sillä emmehän me muuten olisi olleet ystäviä. 
Siltikin sydäntäni on jäänyt kaihertamaan, miksi en kertonut avoimemmin tunteistani, miksi niin kovin pelkäsin. Jos toinen olisi suuttunut, niin eihän hän sitten olisikaan ollut ystävyyteni arvoinen. Miksi vain nielin ja nielin ja enkä antanut edes toiselle mahdollisuutta muuttua, olenko minä paha ihminen, kun lopulta lähdin vain kävelemään, selittämättä mitään? Olisiko ollut parempi antaa sen vihankin tulla, jotta toinen olisi siihen voinut vastata?

Näitä asioita on tullut aina välillä pyöriteltyä, niin omia, kuin sivusta seuranneena muiden ihmisten klikkitilanteita. On helppoa sanoa näille muille ihmisille, puhukaa, puhukaa, puhukaa, selvittäkää välinne, olette jokainen sen arvoisia kuitenkin. 
Arvostan paljon pelottomuutta, että ihmiset uskaltavat puhua tunteistaan suoraan. Tälläisissä ihmissuhteissa koen itsenikin pelottomammaksi ja rehellisemmäksi, koska voin avoimesti kertoa myös omista tunteistani, pelkäämättä, että ne tulkitaan väärin tai että seuraa välirikko.  Joskus kadun etten ole ollut riittävän rohkea, mutta ei itseään kannata soimatakaan, ne ihmissuhteet jotka ovat taakse jääneetkin, niin näin jälkikäteen ajatellen, ei niille ollut mitään tehtävissäkään, koska koin, että toinen oli aina oikeassa ja minussa oli aina vika. Pelottomuus ei ole synonyymi ilkeyden kanssa. 

Mutta kun klikkitilanteita väistämättä tulee ja on tunne, että tekisi mieli sanoa, sanokaa, mutta miettikää vaikka yön yli, sillä kun ärsytyskynnys on suuri, ei keskustelulle ole ennustettavissa positiivista päätöstä, ainakaan heti. Kun kiihkon ja vihan tunne on laantunut, sanokaa pehmeämmin, syyllistämättä ja aloittakaa vaikka lause, "minusta tuntuu tältä, miltä sinusta tuntuu?" Voi olla, että pääsette hedelmälliseen keskusteluun ja parhaassa tapauksessa ystävyys nousee aivan uudelle syvällisemmälle tasolle ja hyökyaallon lailla iskee helpotus, moni kauna olikin oman pääni sisällä. Puhukaa, mutta muistakaa myös kuunnella, voisin sanoa edesmenneille ystävyyssuhteille, niille, jotka olen hyvästellyt, niille jotka eivät koskaan kuunnelleet, mitä minulla oli sydämen päällä. 

Jos ystävyydessä tai ihan vaikka siinä someystävyydessäkin ollaan klikkitilanteessa, kertokaa tunteet suoraan, mutta pehmeästi lähestyen, sillä vaikka ystävyys ei olisikaan pelastettavissa, voitte ainakin hymyssä suin vaihtaa kuulumisia törmätessänne toisiinne tai muistella jälkikäteen niitä hyviä muistoja ja säilyttää helpommin kasvot. Olen ollut tilanteissa, joissa ihmiset kulkevat seiniä pitkin tahtomattaan kohdata tai nimilaput ruokapöydässä ovat vaihtuneet, koska ei haluta istua vastakkain. 
Ennen somea elin vielä kuplassa ja vasta someen astuttuani, olen törmännyt useampaan myrskynsilmään, kuin olisin osannut visioidakaan. Tahallaan ymmärtämisen helppous on suurempi, joskus ihan omaa kaunaisuuttaan. Joskus tulee luettua toisten tekstejä, kuin piru raamattua, löytäen jopa salaisia vihjeitä itsestään, vaikka niitä ei olisi edes sinne tarkoitettu, vaan kyseessä oli yleismaailmallinen keskustelu. Joskus vaikka miten asettelisi ne omat sanansa, joku loukkaantuu, koska ei näe ilmeitäni ja äänenpainoani ja ymmärtää jutun omien tunteittensa kautta. Näissä tilanteissa olisi hyvä kysyä, hei mitä sinä ajoit takaa tekstilläsi ja kenties vastaus olisikin aivan eri, kuin miten itse tuli tulkittua.

Enemmän keskustelua, avoimuutta, hyvin aikein lähestymistä ja pehmeyttä, sitä kaipaan ja sitä onneksi onkin paljon.
Kohtasiko teksti, onko sinulla päättynyt ihmissuhde klikkitilanteeseen, niin ettei kumpikaan saanut lopullista tilinpäätöstä tai onko sinulla päättynyt yhteisymmärryksessä ihmissuhde, jossa olette molemmat saaneet sanottua omat kantanne rehellisesti ja puhtain mielin ja oletteko kummatkin lähteneet ihmissuhteesta vapautuneemmin, kuin itse ihmissuhde aikanaan taasen oli?

"Mitään en kadu, mutta sanomatta jääneitä asioita kadun"

Lempeää sunnuntaita kaikille ja olkaamme pelottomampia, mutta puhtaalla sydämellä<3



52 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! Mä olen työstänyt tätä asiaa jo pitkään. Ei ole helppoa sanoa omia tunteita suoraan, jos ne on lapsuudessa tukahdutettu tai annettu ymmärtää, että sun tunteet/tuntemukset ovat aina 'vääriä'. Huomaan, että monesti olen kyseenalaistanut omia tunteita ja sitä kautta monesti jättänyt sanomatta. Onneksi nuo ajat ovat historiaa ja nykyään osaan avoimesti kertoa miltä musta tuntuu jokaisessa tilanteessa :) Se on kyllä tooooodella vapauttavaa!!

    Ihanaa ja aurinkoista sunnuntaita sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu ja matka on vieläkin kesken. Kiltin tytön syndroomasta kärsivän on hyvin vaikea tunnistaa omia negatiivisia tunteita oikeutetuiksi. Omalla kohdalla on todella pitkä pinna, nielen, nielen ja nielen ja lopulta palaa niin pinna, että se on siinä ja mitään ei ole yleensä enää tehtävissä. Jos onkin tehtävissä, se yleensä on enää ajan peluuta, eli itse iso klikkitilanne on jättänyt jo niin mittavan tahran.

      Olisiko ollut parempi pelottomammin avata suu jo matkan varrella, reilumpaa molempia kohtaan ja jos ihmissuhde olisi silloin jo ollut siinä, niin ystävyyttä ei ollut edes tarkoitettu. Miksi myöskään piinata ja piinata itseään niellen asioita. Hirmu vaikeita asioita nämä, mutta tämän vuoden ainoa lupaus oli olla rohkeampi ja rohkeudella en tarkoita ilkeyttä, vaan oppia ilmaisemaan omat tunteensa avoimemmin ja mennä kohti omia pelkojaan, mitä ikinä ne ovatkaan.

      Ihanaa ja aurinkoista päivää ihanuuspakkaus <3

      Poista
  2. Olet viisas sanoissasi ja hyvään uskova. Hieno piirre nykymaailmassa ❤ ihmisyys on ajoittain vaikea laji, joka voi myös satuttaa. Kuitenkin, klikkitilanteetkin ovat opettavaisia ajoittain. Toivottaa tietysti olisi, ettei sellaisia tulisi. Usein klikki tilanteissa ylpeys estää sovun ja ehkäpä myös pelko. Riippuen aina niin ihmisestä ja tilanteesta ❤ joskus ihmissuhteissa tietynlainen klikki myös parantaa välejä lopunpeleissä. Ei tarvitse salailla mitään ja ymmärretään, että saa olla erimieltäkin. Upeaa olisi jos asiat saisi aina selvitettyä. Kiviä on helppo heitellä, mutta osumat tekevät kipeää. Onneksi usein puhallus ja laastari auttavat. Rakkautta päivääsi ihana Tiia ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juuri näin,kunpa ihmiset keskustelisivat suoraan enemmän ja kyselisivät toisiltaan miksi, joskus sitä voi jopa hämmästyä, hei eihän toinen tarkoittanutkaan minua tai vihjannut mitään outoja. ihanaa viikkoa😘

      Poista
  3. Hieno kirjoitus Tiia! Joskus nuorempana olin itse todella tulinen ja sanoin suoraan kaiken mitä ajattelin. Sitten vanhemmiten olen jopa liikaakin pehmentynyt ja antanut polkea itseäni maahan. Mutta kuten sanoit, rajansa kaikella. Sitten kun se raja tulee vastaan, on oikeastaan yllättävänkin helppoa nykyään päästää sellaisesta ihmissuhteesta irti.

    Kiltti saa ja pitääkin olla, mutta ei oman itsensä kustannuksella. Kaikki omaa itsetuntoa alaspäin vievät suhteet on mielestäni parasta vaan lopettaa. Jos huomaa jatkuvasti jonkun ihmisen seurassa yrittävänsä olla joku muu, kuin mitä oikeasti on, niin ei sellainen ihmissuhde tietenkään ole hyvä.

    Tuo on hyvä kysymys, että pitäisikö oma suu avata jo matkan varrella. Mutta ainakin parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Omasta itsestään täytyy pitää huolta :)

    Ihanaa kevään odotusta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iän myötä sitä moni pehmenee ja ymmärtää ehkä syvemmin, rehellisyyskään ei ole aina se paras vaihtoehto. Itsellä on käynyt ehkä toistepäin, että nykyään uskallan vähän enemmän sanoa, mutta en riittävästi vieläkään ja ihan liikaa tulee nieltyä, sitä voisi heti laittaa stopin niin että toinen saisi viestin, että minulle ei noin saa puhua. Ihanaa päivää Heidi😘

      Poista
  4. Tuttu tunne tämä, koska itsellä on ollut tässä lapsuudenkaverin kanssa nuo välit vähän huonot ja on kyllä vähän vieläkin johtuen siitä että minä ja mun lapsuudenkaverini ollaan jotenkin eri maailmoista koska meitä ei kiinnosta täysin samat asiat. Lapsuuden kamu tykkää enemmän jääkiekosta ja allekirjoittanut musiikista,kauneuden hoidosta yms. Olen tässä miettinyt sitä että kannattaako minun edes pitää tällaista ihmissuhdetta yllä jossa ei oo oikeestaan mitään mikä yhdistää mua ja tätä toista osapuolta. Olen tullut siihen päätökseen että päästän vihdoin viimein irti tästä ihmissuhteesta ja minun lapsuuden kaverista.

    Mut hei ihanaa sunnuntaita sulle Tiia💗😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä nyt on hyvä ottaa hajurako, jos ystävyys ei millään lailla tyydytä. Itsellänikin on käynyt joskus niin, mutta olemme löytäneet toisemme uudelleen.
      Joskus ihmisillä on esimerkiksi erilaisia elämänvaiheita, jotka ajaa erilleen ja sitten vaikka kun ihmiset saavat lapsia, niin sekin yhdistää tai ihan mikä vaan eli kannattaa miettiä tarkkaan ja jos ystävyys aiheuttaa enemmän velvollisuudentunnetta ja ahdistuneisuutta, niin eihän siinä oikein ole järkeä, mutta vaikea neuvoa koska, sinä tietenkin tiedät ystäväsi kanssa parhaiten. Ihanaa päivää😘

      Poista
  5. Loistava ja aina ajankohtainen aihe, varsinkin somemaailmassa, missä on niin helppo loukkaantua, vaikka itse sanojen tai viestin esittäjä ei niin olisi tarkoituksella tehnyt. Se on totta, miten joku sana tai hymiö väärässä paikassa voi muuttaa sanojen merkityksen ja joku loukkaantuu. Minusta se on vaarallista, jos loukkaantunut jää yksin märehtimään ja tekee kärpäsestä härkäsen omassa mielessä, parempi vaan heti kysyä että mitä tarkoitit, käsitin itse näin, mutta olenko oikeassa tai jotain vastaavaa.

    Joskus nuorempana ja ekoissa työyhteisöissä sitä oli aika herkkänä tulkitsemaan ihmisten katseita, eleitä ja sanoja, onneksi nyt putkiaivoisuus on lisääntynyt (hih) tai kun elää niin kiireistä ja hektistä elämää, unohtaa nopeasti tai ohittaa aika helposti outoudet tai omituiset päivitykset tai viestit. Varsinkin naisvaltaisilla työpaikoilla minua pelottaa juuri se naisten ailahtelevaisuus (varmasti ne hormonit), onhan se tietty selvää, että ihmisillä on myös niitä huonoja päiviä, mutta jotenkin liika tunteellisuus ja vatvominen ainakin työpaikalla nostaa omat niskakarvat pystyyn.

    Itsellä on kokemusta kahden ystävän melkein seinään loppuneesta ystävyydestä, toisessa luulin olevani ystäväni puolella, kun kerroin hänen poikaystävänsä lähteneen baarista toisen naisen kanssa (se oli hirveä virhe, minun olisi näköjään pitänyt pitää se salassa, se ystävyys loppui aika nopeasti, olimme 18-vuotiaita). Toisessa tapauksessa minun olisi pitänyt lähteä sijoittamaan ystäväni liikeideaan, mutten monta päivää pohdittuani nähnyt siinä itselleni sopivaa tilaisuutta. En edes ehtinyt sanoa tai kertoa tätä, kun minut oli pistetty ystävistä ulos ja koko elämästä. Muutaman viestin olen saanut jälkikäteen, joissa on toivotettu kaikkea hyvää, en tiedä liekö katumuksella, mutta luultavasti en saa koskaan tietää.

    Mielenkiintoinen aihe, itse arvostan suoruutta molemmin puolin ja kun ympyrät ja piirit Suomessa on sen verran pienet, niin en suostu kiertämään seiniä pitkin ja onhan sitä joutunut istumaan samalla illallisella sen itseä pahastikin loukanneen kanssa. Niistäkin on päästy huumorilla yli, viha näky liian usein ihmisten katseesta ja ilmeistä ja lamaannuttaa täysin. Lempeän rauhallista ja rakastavaa sunnuntaita, ihanan lempeästi ja ketään tuomitsematta oli kirjoitettu koko teksti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kyllä itsekin on saanut joskus lumipalloefektin aikaiseksi, kun puhuu jostain yleismaailmallisesti ja joku on lukenut kuin piru Raamattua ja ottanut asian henkilökohtaisesti. Vastuu on tietenkin omilla sanomisilla, mutta vastuu on myös loukkaantujalla, että tiettyä lukemisen taitoa ja ehkä pois sitä Mielensäpahoittaja asennetta.



      Kyllä nuo välirikot muistaa aina ja ne jättää tietyn haavan ihmisen elämään. Kun paljon on vettä virrannut, sitä miettii, että olisiko itse voinut tehdä jotain toisin. Mutta niinhän normaali ihminen miettiikin ja se joka jää vihaan, niin sekin on surullista.

      Onneksi ihmisellä on mahdollisuus päästä kaiken yli ja onneksi on hyviä ja valoisia ystäviä Ihanaa päivää Heli. 😘

      Poista
  6. Meidät monet on kasvarettu olemaan hiljaa. "Vaikenaminen on kultaa", "Parempi olla hiljaa kuin katua sanomisiaan" ym ym. Toisin kuin sinä, minä en noita muksuna sisäistänyt. Minut tunnettiinkin naapurustossa tämän vuoksi Valveen Piruna ja Prinsessa Rääväsuuna. Sitten nuorena aikuisena piti opetella pitämään mölyt mahassa. Ja kun sen viimein oppi, pitäisikin taas olla avoin. Voi näitä elämän haasteita!
    Tässä some viestinnässä kun ei voi koko ajan tarkistaa, että olenko minä nyt asian oikein ymmärtänyt, väärinkäsitysten mahdollisuus on suurempi kuin muualla. Tietenkin täälläkin voi kysyä. Harva kai ysyy.
    Ollaan mahdollisuuksien rajoissa ihmisiksi. Hyvää sunnuntain jatkoa Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Sinä ja ihan totta täälläkin voi kysyä ja harva kysyy, se on ihan totta, että täällä somessa herkemmin sitten suututaan, kun ihmissuhteissa ja tosiaan loukkaannutaan vaan suoraan eikä kysytä että nyt en ymmärtänyt mitä sinä tarkoitit? Helpottaisi sekin mun elämään ihanaa viikonalkua 😘

      Poista
  7. Erittäin hyvä kirjoitus, Tiia. Myrskynsilmään voi tosiaan helposti joutua, kun tartutaan kahteen riviin sadasta. Pannaan myös helposti sanoja suuhun, tulkitaan. Ehkä tuo kaikki tehdään hädässä, todellisten tarkoitusperien paljastumisen pelossa. Tiedä häntä.

    Olen tässä aitiopaikalta seurannut ihmisluonnon kuvioita. Sanotaan yhdessä paikassa yhtä, ja heti toisessa toista. Jyvät ovat ns. erottuneet akanoista. Erittäin puhdistava kokemus.

    Se minua on hämmästyttänyt eniten, että joku käy ensin mielistelemässä ja iskee nurkan takana "puukon selkään". Sanoisin, että tuossa kohdassa minulla ei ole enää paljonkaan sanottavaa. Harmittaa vietävästi myös, että olen sinisilmäisyydessäni joskus noita puukottajia kotiini päästänyt. Vastedes kotini on pyhä paikka, jonne pääsevät vain tosiystävät.

    Täällä somessakin on paljon pinnan alla kuplivaa elämää, joka ei näy kaikille. Näyttää myös olevan asioita, joita ei saisi ääneen sanoa ja joista sinulla ei saisi olla mielipiteitä. Jos avaat suusi, alkaa lynkkaus ja moni tykkää parveilla haaskalla. Ihan kuin olisi vain odottanut tilaisuutta.

    On myös ollut valtavan monia ihania ihmisiä, jotka eivät tuohon em. toimintaan alennu. Olen heille erittäin kiitollinen ja ajattelen lämmöllä. Helpointa tietysti olisi niellä vääryydet ja hyssytellä. Jatkaa vain eteenpäin alistuneena, että elämä ei ole reilua. Jos huutelet reiluuden perään, likaat helposti itsesi. Ehkä vastedes vaikenen.

    Omasta somen ulkopuolisesta elämästäni olen pyrkinyt raivaamaan ns. energiasyöpöt pois. Pahimmat olen raivannut somestakin.

    Tämä oli erittäin hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus, Tiia. Olen miettinyt näitä asioita viime aikoina paljon. Aurinkoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Motiivia en osaa sanoa, että mistä milloinkin kiikastaa ja mistä johtuu sitten se mielensäpahoittaminen tai että halutaan löytää juuri itsensö siitä itsensä siitä tekstistä. Jokinhan siellä yleensä kolahtaa ja kalahtaa, näinhän se menee ainakin järjellä ajateltuna.

      Itse olen ainakin tänä vuonna päättänyt olla rohkeampi ja sanoa myös mielipiteeni ja kumpikaan emme ole ilkeitä ihmisiä sen tiedän Satu että sydämesi on kultaa, joten ensimmäinen reaktioni jostain teksteistäsi ei olisi henkilökohtainen suuttuminen vai samaistuminen, jos siltä tuntuisi niin laittaisin yksityisviestiä ennen kun tulee sellaista kohua että kaikki tahraantuu siinä samassa, ihan joka henkilö.

      Olen sitä mieltä, että ei se maailma muuttuu ja ikävät puolet hyssytellään hiljaiseksi. Jos ei ole niitä rohkeita, jotka asioista puhuvat, niin asiat eivät ikinä muutu eikä niille tapahdu mitään. Sanansaattajat aina ammutaan, se on kohtalo, mutta ehkä rohkeus puhua jättää muillekin ajatuksen siemenen, että mitenköhän tämä asia oikein olikaan.

      Energiasyöpöt ovat jänniä tapauksia ja ehdottomasti siinä olisi ehkäpä terapiasessioiden paikka ihmisillä, jotka luulevat että yksinpuhelu kiinnostaa toista ja että ystävyys palvelee molempia kun toinen aina puhuu eikä koskaan kuuntele. Olen aina ihmetellyt tällaisia ihmisiä miettinyt että Eikö heillä ole mitään itse kritiikkiä ja analyyttistä kykyä huomata että hehän vain puhuvat. Minua mm.on kiitelty kivoista keskustelu hetkistä kun minä olen vain kuunnella ja toinen on tuntitolkulla puhunut, sitten toinen iloisena sanoo Heippa ja soittaa taas seuraavan kerran ja puhuu lisää. Miten joku ajattelee, että hänen oma puheensa on niin arvokasta, että toista kiinnostaa vain se, eikä vastavuoroinen ystävyys.

      Upeaa alkavaa viikkoa Satu ja pää pystyyn ja muista, että nyt ehkä erottui ihmiset, jotka sinusta aidosti pitää ja tuntevat sinut ja Sydämesi. 💚💚💚

      Poista
    2. Pahoittelen kirjoitusvirheitä olen kännykällä 😉

      Poista
  8. Niin hyvä kirjoitus taas Tiia ❤

    Kun kiltin tytön syndroomaa on "sairastanuta" kymmeniä vuosia, on siitä vaikea parantua. Sen olen omassa elämässäni saanut kokea karvaasti.
    Kun se kiltiksi mielletty tyttö pitääkin yllättäen puolensa, jälki ei ole kaunista. Näin minulle on käynyt.
    Jälkeenpäin on miettinyt, onko sittenkin tehnyt tai sanonut väärin; onko kuitenkin se ilkeä ja paha ihminen, joka on saanut kuulla olevansa.
    Kuitenkin ... kun mietin sanottuja sanoja ja tehtyjä tekoja, en tekisi mitään toisin. Vaikeinta on hyväksyä, että toinen osapuoli saa muutkin sinua vastaan ja sekä ihmiset että asiat riitelevät. Ja se on ollut ja on edelleen raskasta.
    Se, että koet tulleesi tavallaan hylätyksi, on todellakin kuin pieni kuolema.Kun siihen lisätään jatkuva riittämättömyyden tunne, sitä käy melkoisen syvissä vesissä.
    Onneksi minut ympäröi perhe, joka ei anna jäädä märehtimään asioita. Ja ystäviä, jotka ovat kultaakin kalliimpia.
    Kaikesta huolimatta en voi olla miettimättä ja toivomatta että toisilla osapuolilla olisi kaikki hyvin.

    Kiitos Tiia kirjoituksistasi,jotka saavat miettimään asioita syvemmin ...sinulla on viisautta ja taito saada välitettyä se meille lukijoillesi.
    Rentoa sunnuntai-iltapäivää ja mukavaa alkavaa viikkoa ❤❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole lainkaan se ilkeä paha ihminen, sinusta ei saisi sellaista tekemälläkään. Kyllä se vaan on järkytys niille ihmisille, että se kiltti ihminen vihdoin sanoo vastaan he menevät sokkiin. Myönnän että itse on tullut siinä tehtyä virheitä, että nielen paljon ja sitten lopulta, kun mitta täyttyy, niin sanon pahasti ja toinen ei ymmärrä koskaan mitä tapahtui ja että hän on piikitellyt minua jo pitkään ja minä en jaksanut enää niellä.

      Uskon, että meillä naisilla on jatkuvasti tapana tuntea riittämättömyyden tunnetta siihen vielä hylkäys, niin todellakin syvissä vesissä joutuu olemaan. Luuulen, että jokainen meistä joutuu elämänsä aikana kokemaan hylätyksi tulemisen tunteita. Ne jättävät aina jonkinlaisen jäljen, ei anneta niiden murentaa meitä. kiitos niin paljon Ritva ja upea maanantaita sinulle😘

      Poista
  9. Jälleen hieno kirjoitus, Tiia <3 Kärsin itse siitä, että olen aikamoinen suorasuu ja välillä sanon, ennen kuin ajattelen. Onneksi osaan myös pyytää anteeksi ja selvittää asiat. Monesti me pahoitamme mielemme juuri noista toisen sanoista tai sanomatta jättämisistä, jotka tulkitsemme omalla tavallamme - eikä sanoja välttämättä ole asiaa niin tarkoittanut. Onneksi en suorasukaisuuteni takia ole vielä ystäviä menettänyt - mutta olen kyllä itse katkaissut välit kahteen ihmiseen, joista koin, että he vain ottivat eivätkä antaneet mitään. Tässä elämässä on omissakin taakoissa välillä kantamista ja vaikka mielelläni ystäviäni autan ja kannan apuna, niin enää en anna kenenkään käyttää itseäni hyväksi ja olla vain toisen "sylkykuppina".
    Somemyrskyt jätän omaan arvoonsa - paitsi silloin, kun somekaveri tarvitsee apua myrskyn silmässä <3
    Kun vain opittaisiin kaikki olemaan ihmisiä toisillemme, niin elämä olisi paljon kauniimpaa. Ja tässä kohtaa joudun kyllä välillä katsomaan siihen omaan peiliini - eikä kuva aina niin kaunis ole. Mutta opetellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet kyllä sellainen, että osaat suoraan asian sanoa juuri kauniisti ja rehellisesti. Ainakin se mitä sinua tunnen. On monta eri tapaa sanoa ja olla rehellinen, rehellinen voi olla puhtaasta sydämestään, kuten sinä lady.

      Sylkykuppina ei saa olla kukaan ja jokainenhan sellaisena astiana on varmasti oman elämänsä aikana toiminut, paitsi nämä jotka sylkevät. oikein ihanaa päivää sinulle hyvä ystäväni😘

      Poista
  10. Olen aina halunnut uskoa pelkkää hyvää ihmisistä. Olen kuitenkin vuosikymmenien aikana huomannut, että olen joutunut jollain tapaa hyväksykäytetyksi tai sylkykupin asemaan myös ystävyyssuhteissa tai ainakin olen luullut olleeni ystävyyssuhteissa, mutta eihän ystävät käytä toisiaan hyväkseen tai kohtele muuten kaltoin? Olen ollut moneen ihmiseen erittäin pettynyt, koska ystävyyssuhteet ovat mielestäni vastavuoroisia, mutta usein olen jäänyt altavastaajaksi, mikä on surullista ja kyllästyttävää. Nykyisin ystäviä on todella vähän, koska en halua elämääni enää ihmisiä, joille kelpaan seuraksi vain paremman puuttessa. En aiemmin ole osannut tätä sanoittaa, enkä tuoda julki ko. henkilöille, mutta kun sitten olen niin tehnyt, on minut dumpattu totaalisesti. Ei sillä enää ole väliä, mutta jyvät ovat erottuneet akanoista ja niitä jyviä on aika vähän. Nyt olen todella tyytyväinen, että kaikki huonot ihmissuhteet on karistettu elämästä ja vain merkitykselliset ja hyvät ovat jääneet.
    Ikävätkin asiat kannattaa ottaa puheeksi ajoissa ja tosiystävät kestävät myös rakentavaa kritiikkiä.
    Kivaa sunnuntaita Tiia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että meillä kaikilla on tällaisia kokemuksia ja jyvät erottuvat akanoista hiljakseen. Nuorena sitä enemmän heiluu ja hilluu ja hiljakseen alkaa paljastua kaikenlaista mutta vain parhaimmat jää ja heillä on merkitystä. Ihanaa päivää sinulle😘

      Poista
  11. Minä olen hyvin avoin kaikille niille, jotka ovat avoimia minulle. Huomaan kyllä, että ikään kuin sulkeudun sellaisten "ystävien" seurassa, joista en ole ihan varma. Keskustelutaito on sellainen, jota joutuu harjoittelemaan koko ikänsä. Jotkut meistä ovat parempia siinä kuin toiset. Minulla ei ole riitaisasti päättyneitä ystävyyssuhteita, jotkut ystävyyssuhteet ovat vain hiipuneet hiljaa pois.
    Ihanaa sunnuntaita ihana Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten ihan totta, että keskustelutaitoja joutuu harjoitella koko ikänsä, siltikin aina tulee mokattua. Luonnollista poistumaa ystävistä tietysti tapahtuu ja minun mielestä on ihana joskus sitten kohdata tällaiset ystävät vuosien jälkeen ja kuulla kuulumisia vaikka se ystävyys ei edes jatkuisi sitten.

      Sydämellistä päivää Outi 😘

      Poista
  12. Tämä aihe on varmasti monelle meille herkille ihmisille vaikea. Mutta joskus on vain hyvä puhua asiat julki ja se on sitten heippa, jos se ei vieläkään auta. Olen muutaman kerran joutunut tekemään niin, nuoruudessa lähinnä. Mutta somessa ei onneksi minulla ainakaan puhti riitä jos joku ilkeilee, niin toki sitä mietin ja jauhan kotona tai vaikka sulle, mutta yritän yleensä antaa asian vain mennä. Kaikkea ei vain kannata liikaa tonkia, joskus on vain hyväksyttävä, että saattaa sitä itsekin joskus tahtomattaan viestiä toista, kun on tarkoittanut, joten ehkä olen sitten vain nössö tämän asian suhteen:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta sammakoita pääsee jokaisen suusta ja kukaan ei ole täydellinen. Sinä olet harvinaisen oikeassa S
      some ilkeyttä ei kannata ottaa vakavasti, siellä vaan on joku sillä hetkellä varmasti onneton ihminen joka purkaa omaa elämäänsä. oikein ihanaa päivää ja onneksi on sinun kaltainen ystävä😘

      Poista
  13. Viisas ja elämänmakunen kirjoitus. Ystävyyden menetys on kuin pieni kuolema. Avoimmuus. Ennen kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja ja avoimuus ennen kaikkea ja se ei ole aina helppoa 😘

      Poista
  14. Sinä osaat aina valita kauniit sanat, oli aihe mikä hyvänsä ♥ Ystäviä on mennyt ja tullut elämän varrella, mutta ne todelliset ovat onnekseni pysyneet. Kaikkea ei ole ehkä sanottu puolin tai toisin mutta tosiystävän kanssa voi kyllä puhua pahimmatkin asiat.
    Joskus oon miettinyt miksi joku ystävyys suhde on sammunut mutta elän eteenpäin katsoen, en taaksepäin ja se tulee takaisin mikä niin on tarkoitettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan juuri näin ja joskus on vaan ihan vanha ystäväkin mahdollisuus löytää uudelleen. Elämä on ihmeellistä. Kiitos ja kaunista päivää sinulle😘

      Poista
  15. Hyvä aihe, joka kosketti koska eilen tapahtui jotain jonka ylipääseminen on vaikeaa. LÄheisen, aikuisen ihmisen lapsellinen käytös loukkasi minua syvästi. En voi sanoa muuta kuin että itselle tuttu ihminen osoittikin itsestään ihan uuden piirteen, piirteen josta en tykkää ollenkaan. Ilkeä, itsekeskeinen jonka silmissä elämä on pelkkä mustavalkoinen. HItto miten taas alkaa suututtamaan ja itkettämään.
    Olen itse sellainen että ihan liikaa analysoin toisten sanomiset, sanomatta jättämiset, sanattomat viestit jne... Teen niistä tilanteista itselleni isompia kuin mitä ne toisen osapuolen mielestä edes onkaan. Se tekee minun elämästäni ihan liian raskaan :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi suruisuus mitä ihmettä on tapahtunut ja niinhän se on että ne lähimmäiset loukkaa pahiten..

      Hurja tuo täysin uuden piirteen ilmaantuminen yhtäkkiä ikävää. Onko siellä ollut jotain vanhaa kaunaa alla?

      Olet tunteellinen ja ajatteleva, se on raskasta, mutta toisaalta se antaa myös paljon. Tekee elämästä syvemmän ja monitahoisemman, näkee muista sellaisia kerroksia, että kaikki ei näe.

      Iso hali😘

      Poista
  16. Ystäviä on tullut ja mennyt... Osa on vaan jäänyt pikku hiljaa taka-alalle, mutta yhden "riidallisen" eron olen myös kokenut. Se oli hurjaa ja toivon, että sellaista ei tule koskaan enään vastaan... Huomaan myös, että itsestä on tullut varovaisemmaksi. Sitä ei pysty olemaan enää niin avoin, ei uskalla luottaa... tutustuminen vie enemmän aikaa.

    Terv. Entinen höpöttäjä, nykyinen pohtija :)

    Mukavaa iltaa sinulle Ihanainen Tiia <3 hieno kirjoitus jälleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorena sitä on niin avoin ja auki, eikä ole sellaista tietynlaista varovaisuutta. Myöhemmin näkee, että maailma ei ole niin kaikkinensa hyvä eikä myöskään paha sen kyllä muistaa sen riitaisan eron aina ja ikuisesti. paljon haleja päivään😘

      Poista
  17. Hieno kirjoitus ja itselleni kovinkin ajankohtainen tällä hetkellä.
    Sain tästä uusia ajatuksia ja mahdollisesti rohkeutta tehdä seuraavan siirtoni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mukava kuulla, jos tästä oli apua ja ehkä mahdollisuus puhua asioista suoraan mutta pehmeästi. ihanaa päivää ja tsemppiä sinulle😘

      Poista
  18. "Tahallaan ymmärtämisen helppous on suurempi, joskus ihan omaa kaunaisuuttaan. Joskus tulee luettua toisten tekstejä, kuin piru raamattua, löytäen jopa salaisia vihjeitä itsestään, vaikka niitä ei olisi edes sinne tarkoitettu, vaan kyseessä oli yleismaailmallinen keskustelu. Joskus vaikka miten asettelisi ne omat sanansa, joku loukkaantuu, koska ei näe ilmeitäni ja äänenpainoani ja ymmärtää jutun omien tunteittensa kautta. Näissä tilanteissa olisi hyvä kysyä, hei mitä sinä ajoit takaa tekstilläsi ja kenties vastaus olisikin aivan eri, kuin miten itse tuli tulkittua."

    Allekirjoitan ton koko kappaleen täysin. Toisen tunteiden tulkintaa iso osa on sitä, että näkee toisen ilmeet. Kirjoitetussa tekstissä ne jää pois ja moni voi yli tulkita. Eli malttia vaaditaan ja paljon, kun täällä somessa pyörii ja sitä, että koittaisi ennen kimpaantumistaan lukea jutun aluksi monelta kantilta.

    Ihanaa su-iltaa Tiia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin Jonna, mutta Mielensäpahoittajia on eli niitä jotka haluatvatkin tulkita asiat väärin ja jotkut eivät näe koskaan näitä mukamas piilotettuja vihjeitä, riippunee ihmisen sydämestä vallitsevasta elämäntilanteesta. Ilmeet ja eleet kertovat niin paljon, enemmän kuin teksti. Ihanaa päivää😘

      Poista
  19. Edellinen suhteeni päättyi kun avopuoliso jätti ja ei halunnut selvittää välejä. Kaihersi pitkään muttei onneksi enää,toki tuollaisen silti muistaa. Olemme nykyään small talk linjalla jos hänet jossain näen. Mutta kun se ovi sulkeutui sain tilalle ihanan aviomieheni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen oven oli siis tarkoitus sulkeutua.💖 Mielestäni parisuhteessa ollaan aina velkaa selitys, ystävyyssuhteissa se on jostain syystä vaikeampaa, kertoa toiselle tunteista. On hieman pelkurimaista lähteä kertomatta syytä, kykenemättömyyttä ehkä epä kypsyyttäkin.

      Ihanaa päivää 💖

      Poista
  20. Kiitos jälleen hyvästä kirjoituksesta!
    Mitään en kadu, kuin sitä että yksi ystävyys katkesi ja asiat jäi käsittelemättä. Varmasti molemmat tarkoitti hyvää ja toisen parasta, mutta loukkaantuminen vei vallan. Ehkä nyt (2 vuoden jälkeen) olisi aika nostaa asia pöydälle ja puhua asiat kuntoon.
    Aurinkoista viikkoa sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskaan ei ole liian myöhäistä ja vaikka ystävyys ei enää elävöityisi uudelleen, niin molemmille jäisi ehkä parempi mieli, jos keskustelisitte tunteet avoimesti halki. Molemmille jäisi ainakin parempi fiilis. Ihanaa päivää😘

      Poista
  21. Oon pohtinut näitä samoja asioita myös, kun yhdestä ystävästä on tullut hieman kysymysmerkki - on itse naimisissa, lapsi, omakoti yms, mutta silti tuntuu olevan kateellinen mun ja T:n parisuhteesta, talosta yms. vaikka tavallaan ollaan kyllä ihan samalla "tasolla" elämisen kanssa. En vaan aina jaksais "peitellä" omaa onnea ja sitä,että mulla on kaikki hyvin. Tuntuu,että toisen tavoitteena on joka kerta vaan pahoittaa mun mieli ja lytätä mun elämä. Ollaan oltu ystäviä 13 vuotta, mutta en tiedä jatkuuko tämä tästä enää.. :/

    Hyvä postaus! <3 Ihanaa viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvässä ystävyydessä ei omaa onnea missään nimessä tarvitsekaan peitellä, vaan ystävä iloitsee kyllä puolestasi. Hänelläkin on kaikki mallillaan, mutta ilmeisesti jotain puuttuu, mitä sinulla on, joten se ehkä syö tai ehkä omat ongelmat vaikuttaa siihen, että tuntee negatiivisia tunteita, en tiedä mutta ehkä olisi hyvä puhua asia suoraan.

      Ihanaa päivää Terhi 😘

      Poista
  22. Hyvin kirjoitat taas!

    Itse koin todella kurjan ystävyyden päättymisen muutamia vuosia sitten, vaikka lopulta kyllä ymmärsin senkin, ettei tämä toinen osapuoli ollut koskaan ollut vilpitön ja aito ystävä. Paha mieli vaivasi pitkään, enkä toivoisi moista koskaan uudelleen kokevani.


    Yhteen ystävääni ole ottanut etäisyyttä, koska huomasin hänen aina vähättelevän minua, vaikka hän sen hymyillen tekikin. Kaikki, mitä minulla oli, mitä tein, mitä arvostin, oli hänelle typerää, idioottimaista, huonoa.....en vain enää jaksanut moista. Nykyään olemme vain tuttavia, sillä moinen ystävyys ei anna mitään hyvää.

    Aurinkoista viikkoa sinulle ihana Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ero ystävästä etenkin riitaisa, on aina kova paukku, se jää mieleen loppuelämäksi tavallaan.

      Hymyillen vähätteleminen on erittäin inhoaa tai huumorin varjolla, sitten jos suutut ystäväsi pääsee sanomaan että oletpa huumorintajuton. Oikein alhainen muoto vähättelylle. Hyvä ystävä ei vähättele, ei hymyillen, eikä muutenkaan. Marianna muista olet ihana 😘

      Poista
  23. Olitpa kirjoittanut kauniisti Tiia <3

    Olen monesti miettinyt, että miksi teemme meidän ihmisten välisistä suhteista joskus niin hankalia? Allekirjoitan toiveesi saada ihmisten välilleä enemmän keskustelua, avoimuutta, hyvin aikein lähestymistä ja pehmeyttä. Valitsit hienosti sanat tähän lauseeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hankaluus on kai siinä, että olemme niin erilaisia on vaikea ymmärtää mistä toinen tulee ja suoraan puhumisen taito nätisti on taitolaji. ihanaa päivää kiitos Taina😘

      Poista
  24. Suuria kysymyksiä elämästä. Olen itsekkin nuita joutunut miettimään ja punnitsemaan juurikin saman jutun takaa aikoinaan: kiltteys. Toinen oli sairastuminen aikoinaan. Jotenkin kaikki muuttui ja toki itsekin, kasvattihan tuo sairastaminen paljonkin. Mutta sitten tulin siihen pisteeseen että voitin sairauteni. Siloin jouduin punnitsemaan montaa asiaa ihmissuhteissa. Oli pari ystävää, joihin jouduin pettymään.. ensin mietin, että saanko pettyä ja oliko kaikki omaa syytäni, mutta todettuani että kaksi tuohon tanssiin tarvittiin. Se että olin vaikeassa tilanteessa sairauden takia ei vaan oikeuttanut enää tiettyä kaytöstä. Toki, mahdollistin sen aiemmin sallimalla... mutta tämä on kyllä niin suuri asia, että koitan nyt vähän typistää ettei ihan romaaniksi mene! Puhuminen on kyllä paras, kun siihen pystyy.Itse myös..valitettavasti ja välillä onneksi luen niitä merkkejä ja ehkä välillä näen sellaistakin, mitä ei ole. Siis jos vaikka on kyse jonkun asenteesta minua kohtaan. Joskus on ihanaa olla väärässä. Olen lopettanut pari ihmissuhdetta seinään, kun tuntui että en jaksa enää selittää. Mietin pitkään, että olinko ihan tympeä..vieläkin mietin, että olin ja sitten taas..en. Mietin sitä, että kuinka paljon pitää venyä omasta puolestaan johonkin, kun jos vastakaikua ei tule. Milloin on se raja? Ihminen kun on niin ajatteleva ja tunteva olento, että ei taida olla täydellisiä malleja mihinkään. Kaikki kokee omalla tavallaan asiat. Ja nyt en yhtään tiedä saatko mitään koppia tästä söpellyksestä, kun voisin kirjuuttaa vaikka kuinka pitkään! Mutta lempeä puhe ja vihasta päästäminen on hyviä asioita aina. Sekä avoimuus. Aina ei vaan kaikkien kohdalla ole maailman helpointa, kun pelko hyväksikäytöstä iskee...Ehken jotain mörköjä menneisyydestä. Halaus sinne ihanuus <3 ja tärkeä kirjoitus! xoxoxoxoxox

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain tosi paljonkin koppia ja sitähän sanotaan, että Hädässä ystävä tunnetaan, toisaalta olen itse saanut hädässä paljonkin apua, mutta silloin kun esimerkiksi, kun on onnea niin siitä iloitsee vähemmän ihmisiä kun ne jotka tukee vielä hädässä. Olen sitä mieltä, että molemmissa asioissa ystävä tunnetaan ja kuten huomasit sairastumisen aikoihin jouduit siivota elämääsi.

      Kyllä kun jonkun hylkää suorilta käsiltä, niin siitä jää itselle todella huono omatunto ja se on iso surutyö itsellekin, mutta joskus vaan on tie tullut päähän eikä enää jaksa, eikä pysty. paljon Halauksia sinulle ihana😘

      Poista
  25. Minua surettaa erityisesti se, kun jotkut kertovat olleensa/olevansa ystävyyssuhteessa jatkuvasti omituisessa sovittelijan roolissa. Tai ilmaisterapeuttina. Ystävyys ei ole valtaa, ei hyötymistä, ei epämääräistä möykkyä rintalastan alla. Jos tällainen ystävyys päättyy, sen ei ainakaan soisi aiheuttavan jälkipyykkinä itsetutkiskelua "mitä minä tein väärin", vaan pikemminkin "miksi minä siedin sitä niin kauan".

    Joskus ihmiset toimivat kuten toimivat huomaamattaan. Harva jaksaa olla omassa elämänkriisissä kovin empaattinen ja vastavuoroinen ystävä. On aikoja ja on sitten taas aikoja, mutta joillakin nämä ajat jatkuvat loputtomiin ilman mitään vaihtuvaa syytä. Puhutaan energiasyöpöistä, ihmisistä, jotka auliisti ottavat, mutta antajan osaan heitä ei saa. Ei puhumalla, ei kertomalla omista tunteista. Sellaisessa ihmissuhteessa jatkaminen on yhtä kuin kirjoittaisi otsaansa "minulla ei ole mitään väliä". Aina kannattaa yrittää kertoa oma näkemys asioista, mutta jos se ei tuota tulosta, pitää vain jatkaa matkaa ilman.

    Kun ystävyys loppuu, jää jotain yleensä sanomatta. Jopa tilanteissa, joissa on vain liu'uttu erilleen. Näen kuitenkin, että kaikelle on syynsä, sille erkaantumisellekin. Samalla koen, että ystävyyssuhteessa ei ole ihan samanlaista "selitysvelvollisuutta" kuin rakkaussuhteessa.

    Jos parisuhteesta toinen lähtee sanomatta suoraan aamiaispöydästä, se on yksistään julmaa. Parisuhde kun pitää sisällään niin monta syvän tunnetason tarvetta. Toisella on mielestäni oikeus tietää. Varsinkin naisille tyypillinen tapa on miettiä asioita etukäteen, jopa vuosia punnita eroa. Ja sitten vain yksi päivä riittää. Miehillä usein äkkilähtöön liittyy toinen suhde, joka on voinut olla kuvioissa jo pitkään. En yleistä tietenkään.

    Ihmissuhteen päättyminen on aina surun paikka. Toiset surut ovat isompia, toiset olankohautuksella ohi. Kannattaa puhua ja kertoa omista tunteistaan, etenkin jos vähääkään on tunne osata luopua.

    Mukavaa alkanutta viikkoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edit. "Kannattaa puhua ja kertoa omista tunteistaan, etenkin jos vähääkään on tunne ettei kaikki ole kohdallaan. Ja jos se ei auta, pitää osata luopua".

      Bittiavaruus nieli osan viestiä! :D

      Poista
    2. Juu tähän kommenttikenttään saa jättää vaan tietyn määrän merkkejä sitten se teksti katkeaa, se on harmillista.

      Niin hyvää pohdintaa ja olen olen omasta mielestäni sitä mieltä että kun ero tulee avioero, sis vaikka olisi varma, että haluaa erota, niin eroterapia olisi kyllä tosi hyvä vaihtoehto, että kummatkin olisi toiselle velkaa käydä sen työn, että mitä meni pieleen ja vaikka sitten eroon päätyisivät kin on varmasti paljon helpompi mennä eteenpäinkin. Mutta onhan se todella kivuliasta ja tuskaista käydä sitten terapiassa selvittämässä, eli ihmiset mieluummin lakaisee mutta jostain ihminen sitten oireilee ja surutyö pitkittyy.

      Ihan parasta olisi suoraan puhumisen taito pehmeästi eli osaisi selittää toiselle vaikkakin se selittäminen loukaakin aina. Selittää omat tunteesi ilman että tahallaan halua pahoittaa toisen mieltä. Uskon, että niistä sanoista olisi toisille jatkossa paljon hyötyä eteenpäin menemisen myötä.

      Joskus on tarpeellista luopua kaikkien hyväksi. Meillä on vain yksi elämä. ihanaa viikon jatkoa sinulle😘

      Poista