tiistai 28. maaliskuuta 2017

Meikäläisen Kaunotar ja Hirviö huulipunat pöllittiin!

Viikko sitten tapahtui jotain onnekasta, tai ainakin silloin luulin niin. Sain vihdoin tilattua yllä olevaan Kaunotar ja Hirviö huulipunakokoelmaan viimeisen ja joukon kauneimman Ruusupunan. Peräti kuuden viikon ajan aamuin ja illoin kurkkasin Amazon Italian sivuja ja löytyykö siellä ruusupunia ja joskus jopa enemmänkin ja jopa vallan ihan risteilylläkin eli olin aivan väsymätön ruusupunabongaaja! Aika kipeetä, tiedetään, mutta huvinsa ja pakkomielteensä kullakin.



Tänään sitten piti olla se "se" päivä, kun upea Disney L'Oreal punakokoelma täydellistyisi ja kaikki punaperheenjäsenet olisivat saapuneet kotiin huomaani. Näin jo miten asettelisin punat hyllylle, miten niitä sieltä hyllyltä päivittäin ihailisin ja pölyhuiskalla hellästi punista pölyjä pöllyttelisin, kuin itse Tuhkimo konsanaan. Mutta mitä silmäni sitten näkevätkään, kuriiri on jättänyt postilootaamme auki revityn tyhjän kirjekuoren ja punat on pöllitty. En oikein edes ymmärrä miten kuriiri on voinut jättää selvästi tyhjän kuoren postilootaan ja toisekseen kuori olisi pitänyt jättää kotiovelle. Juu naapureita turhaan ei kannata epäillä, asutaan ihan böndellä ja täällä on rauha maassa ja kivat naapurit, enkä nyt kyllä epäile kuriiriakaan, en tiedä oikein ketä epäilen edes, jotain ilkeitä kasvottomia pitkäkyntisiä tässä pohdin ja mietin. 

Zissus Zessus tänään ei ole ärräpäitä säästelty ja hikipäissä olen yrittänyt tutkia Amazon Italian sivuja, joissa sönkötisönköti sönkätään vaan italian kieltä ja google kääntäjäkään ei juuri kriittisiä sivuja suostu kääntämään. 

Kuumottavinta on, että lähetyksen tila on puolitiessä, eli kuriiri ei ole kuitannut lähetystä perille saapuneeksi, niin millä ilveellä valitan uupuvista punista, kun ei ne muka ole minulle tulleetkaan ja miksi ei ole kuitannut?! 

Kuka kehveli on kähveltänyt meikäläisen punat!!! Mitä tässä edes tulisi tehdä ja miten solkata italiaa puhuvan sivuston kanssa, rasittavaa! Juu ei pitäisi tilata punia ulkomailta ei, koston saa sitten, kun rohkenee. Mutta kun menin ja tilasin ja kaikki muut punat saapuivat onnellisesti perille, ja ja ja. Sanonko, että olen niin pettynyt ja hajalla. Koska, voi päähilse mikä vaiva on reklamoida sivustolle, joka solkkaa vierasta kieltä. Muutenkin varkaus on jollain lailla ihmistä loukkaava rikos, josta tulee merkillisen paha mieli.

Kummalliset vatsakrampit ovat vielä vaivanneet jo kaksi yötä ja olen nukkunut parin vuorokauden aikana 6t eli itkuhan tässä tuli ja ihan vuorenvarmasti tulikin. Nyt on ihan haavi auki olo, enkä tässä väsymyspöhnässä tiedä edes miten edetä. Juu pinnalliset huulipunat ja 34e, koska tilasin kaverille kanssa, eivät toki ole maailmanloppu, mutta tänään saa harmittaa silti, koska taas on sellainen elämän silmä menossa, (ei voinut sanoa sitä p:llä alkavaa silmää), että kaikki hitsaa, kuin hapankorppusen murut takapuolessa.
No ei tässä muuta, kuin että ihmisten unelmat ei ole aina tehty toteutettavaksi ja maailmassa on ahnaita taskuvarkaita ja olen erittäin happamana sitruunana täällä, öyh..

Onko sinun tilaamasi tuotteet joskus pöllitty, miten olet menetellyt ja oletko saanut korvaukset uupuneista tuotteista ja miten selvinnyt reklamoinnista, jos vastapuoli palpattaa suurinpiirtein indokiinaa? Onko sattumoisin Amazon Italia tilauksesi kadonnut ja miten olet menetellyt ja selvinnyt italian kielen viidakosta? Blaah kivaa iltaa nyt kaikille kuitenkin. <3

Blogin synttäriarvonta!


Eilen blogi täytti 3-vuotta ja sen tiimoilta lupasin arvonnan teille lukijoille. Kuvassa oleva palkinto lähtee yhdelle onnekkaalle voittajalle. Eli siinä on hyvä kosmetiikkapaketti jollekin hetkeksi ja mukana hieman sukulaatia. :) Eli kaikkea mistä minäkin tykkään. 

Arvonnon säännöt ovat seuraavat, yksi arpa anonyymeille ja kaksi arpaa joko Bloggerin tai Bloglovinin kautta kirjautuneille lukijoille. Arvonta päättyy jo 2.4. :) Kommenttilootaan saa kommentoida mitä sydän halajaa ja muistakaa anonyymit nimimerkki ja sähköpostiosoitekin auttaa asiaa teidän kontaktoimisessa. Sydämellisesti onnea kaikille arvontaan ja kiitos tuhannesti kaikista onnitteluista, hih blogisynttärithän on, kuin oikeat synttärit. Nyt lähden tästä 95-vuotiasta mummiani moikkaamaan Helsinkiin, mukavaa tiistaita. <3

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Blogi täyttää tänään 3-vuotta!



Tälläisissä tunnelmissa blogi täyttää tänään 3-vuotta ja tuo soffa jolla Samu tänä aamuna taas luvatta makoili, oli se sohva, jossa istua törötin 3-vuotta sitten, suhauttaessani ilmoille ensimmäisen postauksen. Sanoin miehelleni eilen, että miten voi olla 3-vuotta, pikemminkin 2-vuotta. Mies tuumi, että sehän on hyvä asia, että tuntuu vaan kahdelta vuodelta. 

Mitä kaikkea on sitten tapahtunut kolmen vuoden aikana? Merkityksellisimpinä, olen saanut aitoja uusia ystäviä ja paljon virtuaaliystäviä, joita kohtaan tunnen sielunystävyyttä. Olen erittäin onnekas ja kiitollinen, että niin moni viisas, sydän kultaa oleva ja sielukas ja aito nainen ja muutama mieskin on löytänyt blogini pariin. 

Olen myös otettu monista yhteistyökumppaneista, jotka ovat ottaneet lämpimästi minunkin ikäisen bloggaajan vastaan ja mielestäni blogimaailmassa vähemmän esiintyy ikäsyrjintää, kuin esimerkiksi tavallaan aikakauslehdissä. Aikakauslehdissä mainostaa nuoret ja kauniit, blogissa blogin edustama henkilö, ikään, sukupuoleen ja ulkonäköön katsomatta. 

Sivuilmiöinä olen päässyt kivoille reissuille, yöksi Messukeskukseen, perustanut Pinkit korkokengät Maijun kanssa Tädit tubettaa kanavan ja vielä omakin tubekanava on heräämässä eloon nimeltä Tiia K. Saan kuulua 40+ blogiyhteisöön, jossa on aivan mielettömän hyvä henki ja joka on myöskin tuonut ystäviä ja paljon kivoja happeninkejä elämään. 

Blogi on myös toiminut äärimmäisen terapeuttisena. On ollut mahdollisuus purkaa sydäntä vaivaavia asioita ja saada aivan valtaisasti tukea teiltä lukijoilta ja muilta bloggaajilta. Koenkin koko blogin ytimen olevan yhteisöllisyydessä.

Kommentteja blogiin on tullut 55000 ja siitä puolet on omia vastauksia kommentteihin, jos ymmärsin oikein eli huiman paljon on kommentoitu ja kommentteihin vastattu. Ilmankos vuoden ikäisestä läppäristä on kaksi kirjainnäppäintä haljennut ja kynnet heh liuskoittuu. Postauksia olen rustannut 1129 kappaletta eli yli yhden postauksen per jokaikinen blogipäivä. Kärsimättömälle luonteelleni aika hyvin. Jossain kohden blogi ylitti miljoonan sivulautauksen verran, joka oli aikamoinen rajapyykki tämän ikäiselle bloggaajalle alle 3-vuodessa. 

Luvuista kuitenkin viis, tärkeintä olette te ja tänään kyhään täällä kotosalla arvonnan blogin 3-vuotissynttäreiden kunniaksi ja julkaisen arvonnan huomenna. Mitä sinne arvontavoittoon sitten sisältyy, tuumin että suklaata ja kosmetiikkaa, asioita joista minä pidän ja varmasti moni muukin siellä. :)

Kiitos kaikille, jotka olette siellä, te jos ketkä olette muovanneet blogia yhdessä kanssani, sellaiseksi kuin se on tänä päivänä. Ukkeli jossain kohden tuumi, että enkö ole jo tuosta ja tuosta asiasta ole jo kirjoittanut, etten vaan toista itseäni. Tuo toisto on taatusti aikamoinen rotanloukku, mutta minkäs teet, olen vain yksi ihminen, joten todennäköisesti tulette jatkossakin näkemään sitä samaa mitä ennenkin. :)

Alla vielä ihan ensimmäinen postaus 3-vuoden takaa ja eniten tuossa 3-vuoden takaisessa postauksessa ketuttaa, että ikä on selkeästi tehnyt tuhoja nassulle, lippaluomet ym. ja kurjimpina suupieliin on tullut inhat rypyt, jos en hymyile, näytän surulliselta. Kilojakin on selvästi tullut, huoahh..  Noh mutta ensi vuonna 50v, pakko se on kuulkaas vanheta. 

Mahtavaa maanantaita kaikille ja täällä nämä blogisynttärit alkoi hieman ärsyttävissä merkeissä, sillä tuli valvottua koko yö vatsan merkillisten kivistysten vuoksi, ehkä tämä blogi-ikääntyminen sitten jännitti niin maar mahottomasti. :) Hulluinta muuten, että eilen oli tuo alla olevan kuvan raitapaita päällä, mutta nyt se on vähän niin kuin napapaita, jostain syystä nousee kummasti ylös. 


Tässä olen minä keski-ikäinen, 163cm pitkä ja kiloja niin paljon, että kerron niistä enemmän jahka lukumäärä on pudonnut kymmenyksen. Eli mitä todennäköisimmin en koskaan.


Päätin osallistua ylläolevalla kuvakollaasilla Vichy Dermablend kisaan, koska Dermablendin tulisi olla se kaikkien aikojen peittävin meikkisarja, joka taikoo ihoni hehkuvan kauniiksi. Siis minun keski-ikäisen? Laitoin kisakupongin vetämään kuvitellen, että onpa tässä aito näkemys meikin parantavasta voimasta. Tämä keski-ikäinen ei vain ottanut huomioon sitä seikkaa, että nuoret ja kauniit ovat myös taitavampia. Kuvani on suorastaan alkeellisen nolo näiden tekniikan ihmelapsien taituroimien kuvakkeiden joukossa.  

Mitä oikein muutenkaan  kuvittelin itsestäni, ei kai kukaan muutenkaan valitsisi voittajaksi keski-ikäistä? Vai valitsisiko? Onko meillä keski-ikäisillä mitään mahdollisuuksia noin ylipäänsä?  Sitä olen blogini kautta selvittämässä.

Keski-ikä on tila joka vain tapahtuu, hiipii salakavalaa kuin uni. Huomaat täyttäväsi lomakkeita ja ikää kysyttäessä, et tiedä mitä vastata. Minähän juuri olin 30-vuotias, nyt joudun täyttämään rastin kohtaan 40+ tai mikä omituisinta 45-50. 

Huomaat valokuvista, että vain hymyillessä näytät vähemmän väsyneeltä, että nenäsi on kasvanut satuja kertovan Pinokkion lailla, että hiuksistasi koostuva ponihäntä on vain ohut siima,  nappi 
kiristää
navan kohdalta  ja kengän kokokin on kasvanut yhdellä, koska sinulle on kasvanut LIIKAVARPAAT!

Paino ei putoa, vaikka söisit vain pillillä imutettavia ruokia, vaikka rehkisit kuinka urheiluareenoilla! Kuulostaako tutulta? Toki meitä keski-ikäisiäkin on nuorekkaita versioita, kauniita, sorjia, ihot ihanaisen persikkaisia. Tämä blogi kertookin vain tämän keski-ikäisen seikkailuista keski-ikäisyyden viidakoissa. Ketään loukkaamatta, nuoria, vanhoja, keski-ikäisiä, sillä mikä ei ole takana, on vielä edessä.



lauantai 25. maaliskuuta 2017

25 faktaa minusta

Blogeissa pyörii kiva haaste: 25 faktaa minusta ja päätin laittaa korteni kekoon, vaikka muistaakseni olen toteuttanut joskus vastaavan postauksen. 

1, Olen paljasjalkainen stadilainen ja kuudennen polven töölöläinen ja isovanhempien kasvattama 1-vuotiaasta. Helsinki on koti ja paikka, jossa voin hengittää ja haaveilen vanhuuden päivistä Töölössä tai ainakin Helsingin keskustassa. Meren lähellä on pakko saada asua, jotta voin hengittää, onneksi nytkin on meri vieressä.





2, Meri elementtinä vastaa vapaudenkaipuuseen, jos meri ei ole lähellä, tulee ahtaanpaikankammo, joka onkin miltei yhtä kovana, kuin käärmekammo ja säännöllisten palleroiden kammo. Uskon myös, että pienenä ollut haaveammatti astronautti oli merkki kaipuusta jonnekin kauas. 




3, Olen horoskoopiltani jousimies, joka kuvaa hyvin minua vapaudenkaipuuta omaavana henkilönä. Minua ei saa määrätä tai syyllistää, painostaa tapaamisiin jne. tai ahdistun. Annan myös muille saman vapauden, enkä yritä omistaa ketään. Jos emme tapaa ystävän kanssa vuoteen, en koe että ystäväni ei haluaisi olla enää ystävä, vaan yksinkertaisesti aina ei ole aikaa. Koen, että ystävyys ja avioliitto perustuu vapaaehtoiseen tahtomiseen, ei omistamiseen tai toisen ihmisen tekemisten määräämiseen. Sitoudun vahvasti ja olen vääjäämättömän uskollinen, mutta haluan tuntea oloni vapaaksi, että saan toteuttaa itseäni tai vaikka matkustaa jne, ilman syyllistämistä.

4, Olen kuitenkin hyvä syyllistämään itseäni ihan kaikesta ja siksi usein tunnen ahdistusta, koska on aina huono omatunto joka paikkaan ja riittämätön olo.

5, Olen erityisesti kissaihminen, enkä voi hengittää ilman kissoja. Kissojen luonne sopii minulle, eivät ole iholla ja en voi kissoja määrätä. Kissan kehräys saa minut nukahtamaan ja en tiedä montaa rauhoittavampaa asiaa, paitsi meren aaltojen ääni tai kirjojen lukeminen.




6, Mietin nuorempana sydänsuruissa, että jossain on minulle se oikea ja mietin jopa joskus, mitähän se oikea parasta aikaa tekee. Kun tapasin mieheni, tiesin heti että hän on se, jota olin odottanut ja samaa mieltä olen tänäkin päivänä. Rakkaus ja uskollisuus miestäni kohtaa on ollut vankkumaton.

7, Olen allerginen, siitepölylle, kiwille, huonepölylle, sanomalehdille, maalille, heinille, pähkinöille, koirille, niin Samu, älkää edes kysykö ja peffani on allerginen jalopenoille ja aina kuitenkin syön kyseisiä asioita, odotellen optimistisesti, että allergia olisi mennyt ohi.




8, Aloitin kahvinjuomisen esikoisen yösyödessä aina klo 23, klo 03:00 ja herätessä kello 05:00 ja kahvi oli minusta aluksi pahaa, mutta en pysynyt hereillä ilman kahvia. Nykyään en tiedä parempaa juomaa, kuin kahvi.



9, Olen muuttanut elämäni aikana 16 kertaa ja kun mummini sanoi, että sellainen sinä olet, niin oikein laittoi miettimään, että tuo ikuinen vapaudenkaipuu on vissiin laittanut muuttamaankin moneen kertaa. Nykyisessä kodissa olemme kohta asuneet 10-vuotta ja tämä on ensimmäinen aito koti sitten lapsuudenkodin. Nyt ymmärrän mikä arvo on kodilla ja kaikki "home is where the heart is" kliseet. 




10, Olen aina ennen ollut impulsiivinen ja tehnyt uhkarohkeitakin päätöksiä hetken mielijohteesta. Toisin on nykyään, elämä on opettanut ja mietin seuraamuksia liiankin kanssa ja aina pahimman kautta.

11, Olen todella pitkäpinnainen ja sallin muilta ihmisiltä paljon, mutta lopulta kun mitta täyttyy, maku menee ja en ole enää valmis tekemään yhtään mitään asian tai ystävyyden eteen. Epäreilua toiselle hyvinkin, joka ei ehkä koskaan oppinut tietämään mikä tuli. Yleensä välirikko on johtunut ystävyyden yksisuuntaisuudesta ja olen todella allerginen ihmisille, joilla on tapa vähätellä toisia. Nykyään jos kohtaan vastaavia ihmisiä, hyvin pian otan etäisyyttä.

12, Ystävyyteen sisältyy mielestäni tietyt eettiset arvot. Toista kohdellaan niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Ei ole mitään väliä myöskään mitä poliittista puoluetta, uskontoa tai elämäntapaa ystävä edustaa, kunhan ei minulle tuputa. Kaikki tuputtaminen ahdistaa. 

13, Olen luonteeltani erakko ja vaadin paljon omaa aikaa. Hektinen elämä, meteli ja jatkuvat ihmiskohtaamiset verottavat voimiani ja niiden jälkeen on aina himmattava. Joskus erakkoluonteeni voi pahoittaa sosiaalisempaa ystävääni, vaikka ei tarkoita etten haluaisi toista nähdä, mutta en vaan niin kovin tiiviisti. Onneksi nykyään kun ikää on tullut, olen huomannut saman tapahtuvan kaikille, kaikki himmaavat ja haluavat rauhoittua enemmän kotona ja perheensä kanssa.

14, En suutu helposti, suorastaan en millään, mutta hermoni on huonot ja turhaudun hyvin helposti ja stressaannun ja silloin kiroilen ja paljon. 

15, Olen matemaattisesti täysin lahjaton, muutenkin varsin keskinkertainen, mutta lahjakkain olen ollut piirtämisessä, englannin kielessä, nuorena surffaamisessa ja soutamisessa/huopaamisessa, siis ihan veneellä, sen ne yksinäiset kesät Sipoossa teki.

16, Parasta herkkua on tällä hetkellä sushi ja vuosi sitten en edes pitänyt sushista. Muita on kahveista parhain Pumpkin spice latte ja Svinhufvudin kakku, jota maistoin ensimmäisen kerran, kun Ethel täti toi sitä kesämökille Sipooseen. Ethel oli ihana, senkin muistan. Pumpkin Spice lattea maistoin San Fransiscossa ja uskonkin, että positiiviset tapahtumat, tukee ja rikastuttaa makumuistoja. Milloin rakastuin sushiin, en muista, mikä hämmentää.




17, Olen asunut 5-vuotta ulkomailla, mikä vastasi täydellisesti vapaudenkaipuuseeni ja koin lähtiessä stadin eli Helsingin keskustan aivan tuppukyläksi. Nyt asun Porvoossa ja koen Helsingin keskustan henkireiäksi eli kaikki on suhteellista. "Piti lähteä pois, jotta näki lähelle" klassikko sopii tähän loistavasti. 

18, Tiesin aina haluavani olla äiti ja jo pienestä pitäen. Olen halunnut olla palavasti äiti ja se, että sain rakastettavaksi kaksi mieheni lasta ja kaksi omaa, saa minut ajattemaan, että olen täyttänyt tarkoitukseni ja koen, että elämäntehtäväni on olla äiti ja edes jonkinlainen, sillä täydellistä äitiä ei ole olemassakaan, on vain ihmisiä.

19, Olen keräillyt Prinsessa Diana tavaraa, mukeja: Muumi ja Disney, peltipurkkeja, vintage sellaisia, käsilaukkuja ja nyt rakastan kosmetiikkaa. Ystäväni totesi, että "sinulla on jokin aukko, jota täytät noilla roinilla". Haluaisin olla askeettinen ja riippumaton materiasta, mutta saan iloa kauniista asioista, joita tällä hetkellä kosmetiikka tuo. 




20, Vielä noin 43-vuotiaana omistin, yhden ripsarin, Joe Blascon valonapin, värivoiteen ja kaksi huulipunaa, klassisen punaisen ja roosan, huulivoiteen, aurinkopuuterin ja valkoisen luomivärin. Uskon, että nimenomaan kosmetiikkahurahdus on signaali ikäkriisistä. Ai niin ja omistin tuolloin n. 3 tuoksua. Escada, Burberry ja Issey Miyake. 



21, Jos en ole lapsieni kanssa, koen aina ikävää ja koen etten hengitä aivan täysillä palkeilla. Lasten kanssa yhdessä olo tuo happea. Pelkään jo päivää, kun viimeisinkin lapsi muuttaa kotoa. Kuolenko pystyyn vai alkaako sitten mieheni kanssa yhteinen aika ja saamme matkustaa ja tehdä kaikkia niitä asioita enemmän, joita lapsiarjessa olemme kaivanneet.

22, Vihaan liikuntaa

23, Koen epäreiluksi, että noin 42-vuotiaaksi pystyin syömään mitä vaan ja kädetkin oli hoikat spagetit ja yhtäkkiä plumpsahti allit. Palleromaha on aina ollut, mutta nuorena paras puoli oli sääreni. Koen hirmu vaikeaksi, etten enää voi syödä, kuten elämäni ensimmäiset 42-vuotta eli laiskana ajattelematta mitä suuhun laittaa, kursailemattomasti nauttien. Nyt pitäisi miettiä joka suupalaa ja käydä taistelua, vartalo ja pahantuulinen akka vai pallero ja itseinho. Koen, että naisen elämä on hemmettiä tämän asian vuoksi ja olen tyytymätön.

24, Aikoinaan pidin parhaimpina puolinani isoja silmiäni, kunnes nekin on nyt rypistyneet ja lippaluomet aamuisin painaa, enkä voi enää käyttää pelkkää sinistä Niveaa nassuuni, paksuja hiuksiani, jotka ovat jo aavistuksen ohentuneet ja jotka olen pilannut blondaamalla, pitkiä kapeita sääriäni, jotka ovat nyt persjalkaiset tukit ja hampaitani, jotka olivat valkoiset ja suorat, kunnes niitä kommentoitiin niin monelta taholta, että nyt näen ne aavistuksen rumina ja epätäydellisinä.




25, Vaikka 24 kohtaa saattaa tuntua jopa kyynisesti kirjoitetuilta, johtunee Onnin menehtymisen aiheuttamasta apaattisesta mielentilasta, nyt ei kupli meinaan ei. Koen, että olen tasapainoisen onnellinen ja saavuttanut elämässäni haluamani asiat. Ainoa suuri toiveeni on elää niin kauan, että nuorimmat ovat muuttaneet kotoa ja kaikki muu sen jälkeen on seikkailua ja ylimääräistä bonusta. Nykyään en tunne kaukokaipuuta tai haaveile enää isoista asioista, vaan arjen onnistumiset ja pienet arjen asiat tekevät onnelliseksi. Vaikka keho rapistuu, rakastan tätä rauhaa ja seesteisyyttä, jota mielen vanheneminen teettää. On kuin aivoni olisivat tulleet kotiin. 

En tiedä jaksoiko kukaan lukea kaikkea, mutta tuliko jokin yllätyksenä ja koitko samaistumista. Toivottavasti tämän haasteen toteuttaa moni, on ollut näitä mahtavaa muilla lukea ja oppia tuntemaan ihmisiä paremmin. 




Ukkeli on Vierumäellä kuntoilemassa ja me tytöt vietetään tyttöjen päivää ja se tarkoittaa roskaruokaa eli laajentumasta ei lakata tänäänkään ja Kaunotar ja Hirviö elokuvaa. :) Ihanaa viikonloppua!


perjantai 24. maaliskuuta 2017

IFK, lätkää, Men Expert ja tädit, jihuu mikä ilta!























Mitä tapahtuu, kun tädit saavat kutsun IFK lätkämatsiin L'Oreal Men Expertin merkeissä, pääsevät tutustumaan pelaajien pukuhuoneeseen ja jääkiekkohalliin, seuraamaan IFK-matsia, pääsevät yhteiskuvaan Juhamatti Aaltosen kanssa, saavat kupuihinsa IFK-leivoksen ja saavat vietyä miehille tuliaisiksi uutukaisia Men Expert tuotteita, no tapahtuu se, että tädithän menee viivana. 

Sivuelementtinä vielä se, että olen ollut pienestä pitäen IFK:n kannattaja, jäähalli on vanhan kotitöölööni kulmilla ja jäähallilla on tullut nuorena vietettyä nostalgisia hetkiä, koska luokkakamuni isä toimi jäähallin vahtimestarina ja päästiin jäähallille ajoittain seikkailemaan. Tutulta jäähalli tuntui nytkin ja aivan mielettömän hauskaa oli. Juhamatti Aaltonen on muuten todella symppis kaveri. 


Mitä tulee uusiin Men Expert tuotteisiin sitten, niin enpä olisi tätä päivää uskonut näkeväni, Rexona Sport on löytänyt voittajansa ja samalla myös Fructis ja L'Orealin sampoo ovat saaneet väistyä, koska vuosien ja vuosien jälkeen ukkelille oikeasti kelpasi, joku muu suihkuttelutuote suihkuun, kuin Rexona. Voi elämän kevät en olisi tätä päivää uskonut näkeväni, mutta totta se on. Siinä se musta 5in1 tuote suihkussa töröttää ja oikein on mies asetellut riviin valmiuteen muutkin purkit ja on kuulemma "toimivaa ja hyvää ja tykkää", sen verran sain tänään Men Expert haastattelun tiimoilta mieheltä irti.

Onhan se nyt aivan tajuttoman kätevää, että yhdestä törpöstä tulee kaikki, sampoo, suihkugeeli, kasvot, sheivaus ja kosteutus. Hyvät on muuten tuoksut ja oranssi ja keltainen oikein passelit minullekin eli varsin unisex tuotteita nämä tervetulleet uutuudet.

Sydämellisesti kiitokset L'Oreal aivan huippukivasta illasta ja mies kiittää suihku-ja kauppa-asioiden kätevöitymisestä, vain yksi purkki taipuu moneksi.

Mitäs lätkäjengiä siellä kannatetaan ja oletteko jo kaupoista bonganneet uutukaiset Men Expert tuotteet ja mitä suihkugeeliä tai sampoota sinun miehesi käyttää? Hei naiset muistakaa tuoksutella tuota oranssia ja keltaista, on niin mojovan herkulliset tuoksut, että kohta kuulkaas yksi purkki riittää koko perheelle ja hehe ovat vielä mokomat ihanuudet halpaa kuin saippua. ;) Ai niin ja Men Expert tuotteita käyttäessä tiedätte samalla, miltä IFK:n suihkutiloissa tuoksuu, sanoisinko että aikamoista. ;)


Mahtavaa perjantai-iltaa kaikille ja suihkutelkaa hyvin. <3

*Alimpien kuvien Men Expert tuotteet saatu lahjakassin mukana


torstai 23. maaliskuuta 2017

Miksi pitää olla liian herkkä?

Olen ollut täällä koko viikon hirmuisen suruisella mielellä, Onnin poistuttua meidän elämästä jotenkin aivan liian äkkinäisellä tavalla mihin olin valmis. Vai voiko eläimen kuolemaan koskaan olla valmis? Siis olen aivan vihainen itselleni, että olen niin surullinen. Haluaisin pikana jouduttaa tunteiden läpimenoa, mietin miten moni on käynyt saman läpi ja miten kyseessä oli kuitenkin eläin, ei ihminen.

Mikään järkeistäminen ei auta, vaikka mieheltänikin saan kuulla lempeää järjen ääntä, nyt oli Onnin aika, oli oikea hetki ja muuten Onni olisi kärsinyt. Niin monta vuotta, miltei 14-vuotta Onni oli siinä vieressä ja nyt kotona on ammottava tyhjiö, kuin kaikki äänet olisi vaimenneet. Koko henkilökemia on Onnia vailla tai siltä ainakin tuntuu, tuntuu että elämä oli täydempää silloin kun Onni vielä oli. Ukkeli muuten oli tuonut alhoisalle vaimolleen kukkia ja muuten vuosien jälkeen. Jane iredalen maahantuoja Pauliina lähetti liikuttavan kortin Onnille. <3 Tuossa alemmassa kuvassa, missä on tähtimaljakko, oli ukkelin eilen asettamat kukkaset, oli vaan unhoittanut leikata imupäät, mutta kyllä ne sieltä kukkaset lähti uuteen nousuun. :)



Pahinta on, että mieleni on kelannut ja kelannut, öisin ja päivisin filminä, Onnin viimeisiä hetkiä lääkärissä ja miksi koin itseni niin kaikkivoipaiseksi, että koin että voin saattaa Onnin viimeiselle matkalle yksin. Tunteet ovat yhtä sekamelskaa ja on jopa syyllinen olo, että petin Onnin jotenkin, kun vein mukamas vaan eläinlääkärille ja minun päätöksellä toinen vaivutettiin ikiuneen. Vaikka päätöksenhän teimme mieheni kanssa yhdessä. 

Poistuttuani lääkäriltä kissankoppa kädessä ja Onni siellä sisällä menehtyneenä myttynä, meinasin oksentaa eläinlääkärin pihalle. Koko päivän pidättelin tuota oksentamisen tarvetta, kunnes illalla iski nokkosrokko. Tänään taasen iski lämpöä ja kaikki seurauksena siitä järkytyksestä, etten ole ollut valmis Onnista luopumaan ja että minä kamala ihminen vein Onnin lääkärin. 

Niin ei näissä horinoissa ole järjen hiventäkään, sisäinen ääneni huutaa ryhdistäydy ihminen, teit ainoan oikean päätöksen ja rakkauden teon Onnia kohtaan, mutta kun ikävä on niin kova... Ärsyttää ja suututtaa olla niin herkkä, miksi tämä on taas yhtä räytymistä. Itse asiassa on täydellisen iso sarvikin otsassa ja kaikki tyhmät pienet asiat hiertää tavallista rajummin. Kiukku tosin taitaa olla hyväkin seikka. 

Maailmanloppu meinasi jo tulla, kun läppärin johto teki tenät ja jouduin ostamaan uuden ja uusi johto maksoi 60e ja se tuntui turkasen kalliilta ja otti niin kyttyrää, niin kyttyrää. Tänään tässä läppärissä ei toimi hiiri(onneksi on kosketusnäyttö) ja hiiren viimeksikin temppuillessa poistin Chromen ja latasin uudelleen ja hups se alkoi toimimaan. Nyt läppäri ei anna poistaa Chromea vaan hokee, sulje kaikki selainikkunat, jotta voit poistaa Chromen, no ööh kaikki ikkunat on suljettu, paitsi se poista Chrome ikkuna, hermo menee!

Sitten otin aivan liikaa siipeeni sellaisesta asiasta, josta tuli oman pään sisällä hiekkalaatikko taantumaolo ja aikuisena pitäisi jo tietää paremmin eli jätettiin ulkopuoliseksi eräästä jutusta, joka olisi ollut minulle tärkeä. Minä hölmö itsesäälikäs riutumisiltani täällä, etsin syntyjä syviä, olenko liian vanha, liian nolo, liian jotain, että minua ei haluttu, vaikka ennen on haluttu ja kaverit haluttiin. Tuli paha mieli ja tunnen itseni aivan naurettavaksi, että tunnen näin eli olen nolo.




Tuon naurettavuuden takaa etsin nyt omia piileviä mustia aukkoja, olenko mustasukkainen, kateellinen, pieni ihminen, miksi kuvittelen, että minä, miksi ei tosiaan kaikki muut. Sitten vaan totean, nyt en ole parhaimmillani ja omat eläimelliset tunteet karkeammin nousee pintaan ja olen oikeastaan tosi vihainen itselleni näistä tunteista, en pidä itsestäni tällä hetkellä yhtään.

Elämä voisi olla ajoittain aika helppoa, jollei itse aina pitäisi jokaikistä asiaa monimutkaistaa, mutta minkäs teet. Tämä analysointi auttoi ehkä itseäni, vielä ei ole kyllä valjennut miten? Siksi kysynkin teiltä, samoilla fiiliksillä, onko ollut hetkiä, että teidät on omasta mielestä epäreilusti jätetty jonkun jutun ulkopuolelle ja se on kirvellyt kovasti, muistatteko vielä hyvin tuon hetken tai kirveleekö sen muisteleminen yhä? Kuinka kauan teillä on mennyt lemmikin poismenon surutyöhön, voisiko täällä helpottaa jo pian?




 
  Eilen oli kiva päivä eri ystävien kanssa ja villaannuin shoppailemaan Starbucksillakin, mutta poikkeuksellisesti eilisen positiiviset energiat eivät kantaneet enää tälle päivälle, höh. 


Aurinko ainakin paistaa, jos jotain eli aurinkoista päivää kaikille toivottaa kyttyräsarvinen keskari. <3