keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Älä puolustele itseäsi turhaan!

Juteltuani tuossa eräänä aamuna tyttären kanssa ja hänen siinä hieman kipuillessa vaatevalintojen kanssa, koska hän halusi laittaa jotain tiettyä päälle, mutta koska kyseinen paita oli aavistuksen hänen perinteisestä vaatetuksesta poikkeava, toinen arpoi voiko kyseistä paitaa laittaa kouluun. Jatkoimme keskustelua syvemmälle ja hän kertoi, että eräät ystävät aloittavat aina kyselyn "miksi sulla on tänään tuollainen paita päällä, tai miksi hiuksesi on noin tai mikä oikein toi reppu on". Tämän tyyppistä ja toki tuttua varmasti meille kaikille kouluajoista ja ihan aikuiselämän varreltakin. 
Olen itse ollut aina kova selittämään ja puolustautumaan ymmärtämättä edes miksi. Vasta ikääntyessä olen itsekin ymmärtänyt, ettei kenenkään tarvitse selitellä tai puolustella omaa olemustaan, vaatevalintojaan tai ylipäänsä miltä näyttää. Sanoinkin tyttärelle tämän, ettei hänen tarvitse selittää saatikka puolustautua ystävilleen.  Ehdotin jos hän vaikka kysyisi ystäviltään, "miksi kysyt mitä minulla on päällä tai miten hiukseni ovat?" Selitin tyttärelleni, että usein piikittelijöille suora kysymys "miksi" saa heidät hämilleen, koska he joutuvat pohtimaan omaa toimintamalliaan, joka saattaa joskus jopa olla täysin tahatonta ja ajattelematonta. Pohtiessa, niin miksi minä toiselle noin sanoin, voi joutua huomaamaan itsessään sellaisen seikan, että halusin nolata ystäväni tai nauraa hänen hassulle hatulleen joukossa, joka ei välttämättä ollut edes hassu ollenkaan,  minähän olen kiusaaja? 
Kysymykset miksi noin sanoit tai mitä tuolla haet, on aika aseistariisuvia ja siihen voi olla hyvin vaikeaa vastata ja takaisin voi saada jopa pelkkää hyminää tai paikalta poistumisen. Mutta mahdollisesti toinen ei piikittele enää, koska ymmärtää jääneensä kiinni kiusaamisesta. 

Tälläisiä ehdimme aamulla jutella ja toki heitin tyttärelle myös vaihtoehtoja, voit heittää ystävillesi vastaheittoja, "no miksi sinulla on tuollainen paita päällä", mutta totesimme yhdessä tyttären kanssa, että sellainen menee puolin ja toisin nokitteluksi ja sellainen hän ei halua olla ja hyvä niin.
Toinen tyttäreni lähti aamulla kouluun Liisa ihmemaassa Irvikissa-paita päällä ja koulusta tullessa kertoi, että moni oli todennut, että "mikä toi paita oikein on, miksi sulla on tuollainen päällä." Tyttäreni kertoi vastanneensa," no koska tykkään tästä paidasta". Kävin toiselle tyttärelle samanlaisen keskustelun, ettei hänen tarvitse puolustaa itseään, vaan hän voi aivan hyvin sanoa  kavereille, hei miksi te noin sanoitte? Tyttäreni, joka on todella vahva persoona ja sisukas, totesi vaan siihen, "ihan sama, minusta tämä paita on hieno ja mitä väliä mitä muut ajattelevat". Hän ei siten puolustautunutkaan, vaan totesikin, pidän tästä paidasta ja aion totisesti pitää jatkossakin, sillä ihan sama mitä muut ajattelee. 
Toinen tyttäristä on vahva, eikä kukaan pysty kyseenalaistamaan hänen olemustaan, se on mikä on, niin mutkatonta. Toinen pohtii ja pähkäilee, on selvästi tullut äitiinsä.  Samalla nousi pintaan kaikkea hassua ja hölmöä mitä omalle osalle vastaan on tullut ja miten kaikki on tullut hölmistyneenä hiljaa nieltyä vaan. 

Eräs naapurikin tässä muutama vuosi sitten, kun tulin lenkillä Samun kanssa häntä vastaan, niin hän yhtäkkiä tokaisi "vihaan koiria".  Muistan heti puolustaneeni, että emme luonnollisesti ole tulossa lähelle ja Samu on niin kiltti koira, ettei koskaan tekisi mitään toiselle. Miksi puolustauduin, miksi en vastannut takaisin jotain aivan yhtä tökeröä?
Riittäisihän näitä juttuja vaikka kuinka paljon, miksi teillä on niin paljon tauluja, ihan kivat kirjahyllyt, jos ne vaan olisivat ilman noita koukeroita, se on todella jännä juttu, että toiset kokevat voivansa mennä toisen kotiin arvostelemaan. 

Haluan opettaa lapsilleni, ettei heidän tarvitse puolustella kenellekään miltä he näyttävät tai mitä heillä on päällään, he ovat juuri hyviä sellaisina kuin ovat, eivätkä ole olemuksestaan tilivelvollisia muille. 
Helppohan tälläinen ei ole ja kivinen tie takana itselläkin. Olisi mahtavaa kuulla, miten te olette selvinneet tälläisistä tilanteista, niin lapsena, kuin aikuisena?  Paukautatteko suoraan päin näköä takaisin vai oletteko ottaneet siipeen ja nielleet kaiken. 


Hyviä vinkkejä otetaan ilolla myös vastaan, miten tilanteessa menetellä, kun joku sanoo jotain oikein tökeröä. 

Ihanaa iltaa, tänään on paistanut aurinko niin kauniisti. <3

53 kommenttia:

  1. Mää meen lukkoon tollasissa tilanteissa. Oon syksyn aikana miettiny monesti, että mitä ois hyvä sanoa tollasissa tilanteissa tai ylipäätään tilanteissa, joissa on hyvä puolustaa itteään. En mää vaan tiiä. Mitä tehä ku automaattinen reaktio on lamaantua ja esittää kuollutta? Aion silti jatkaa asian miettimistä. Jos se vaikka vahingossa auttais kuitenkin ennen pitkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni meistä hölmistyy, koska tuollainen tulee niin puskista, odottamatta. Sanotaanko, että toisen yllättävä hölmöys tai röyhkeys on vaan niin yllättävä, että jälkikäteen sitä keksii vaan jotain mojovaa sanottavaa takaisin. :)

      Yritetään yhdessä, mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  2. Kait sitä aikanaan otti kaiken tulevan vastaan vaan nieleskellen... ilmeisesti en halunut näyttää, jos vaikka jotkin sanat loukkasivat. Itsekseni olen kyllä asioita myöhemmin miettinyt ja pyörittänyt.
    Monta kertaa ne parhaimmat tokaisut/vastaukset tulevat vasta jälkeen päin mieleen. -"Miksi en vaan sanonut niin tai näin takaisin".

    Oikein ihanaa iltaa Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne niin tulee aina myöhemmin ja vuosia meni ja meni, että kaikki tuli ihan nieltyä. Lapsena jopa uskottua. Mutta onneksi ikä hieman auttaa tässä.

      Mukavaa viikonloppua ihana Marru <3

      Poista
  3. Olipa hyvä kirjoitus jälleen kerran:)
    Mä nielin kaiken suunnilleen 50 vuotta elämästäni, mutta nyt voin ihan olla mikä olen, valita mitä valitsen, päättää asiat niin kuin itse haluan, enkä todellakaan selittele kellekään, enkä hae hyväksyntää. Ei tulisi enää mielenkään olla jollain tavalla tilivelvollinen ulkopuolisille ihmisille asioista, jotka ylipäänsä ovat aika epäolennaisia. En ymmärrä tuollaisia "taulu-ja-kirjahyllykommentoijia" ollenkaan. Muistan omasta lapsuudesta, miten kaverit ja kyläilijät aina ihmettelivät juuri sitä, miksi meillä on niin paljon kirjoja. Paljot kirjat tuntuivat jotenkin nololta itsestäkin, kun sitä asiaa aina jaksettiin veivata, niin kuin täysissä kirjahyllyissä nyt olisi jotain ihmeellistä ja tavatonta.
    En ehkä paukauta tökerösti päin näköä, mutta ihan hyvin voin kysyä miksi asia ko. kysyjää kiinnostaa. Olen samaa mieltä, että miksi-kysymys on monelle aika vaikea ja hätkähdyttäväkin. Ainahan voi jatkaa miksi-kysymyksiä suunnilleen loputtomiin....
    Kivaa iltaa Tiia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama homma! Just näin ja veit kaikki sanat suusta ja tämän takiahan sitä on parit kaveritkin sitten kadonneet elämästä, kun tuli vaan mitta täyteen. Joo tuotakin on kommentoitu, niin lapsuudenkodissa, kuin täällä meidän "onpa paljon kirjoja". Pakko tähän sanoa, että minulle on outoa, jos kodissa ei ole lainkaan kirjoja. Meidän suvussa kaikilla kodin sydän on mittavat kirjahyllyt ja niitä kirjoja luetaan myös.

      Sama minäkään en paukauta takaisin, tosin varmaan lähimmille sukulaisille on tullut paukautettua, mutta eiväthän he dissaa, vaan kaikilla tulee vaan näitä klikkejä joskus, se on niin eri asia.

      Miksi on hätkähdyttävä ja myös olen saanut henkilön aivan lukkoon sanoilla "tiedätkö minulle tuli todella paha mieli tuosta mitä sanoit", toinen menee hieman shokkiin, joko ettei tarkoittanut olla niin ilkeä tai siitä, että paljastui ilkeilystä.

      Miksi kysymystä voi todellakin jatkaa loputtomiin. <3

      Ihanaa viikonloppua Sari <3

      Poista
  4. Tärkeää asiaa pohdittavaksi. Tänään on "kehu kaveria keskiviikko." Kehuin muutamaa ystävääni ja taas kerran huomasin, että meidän suomalaisten on vaikea ottaa vastaan kehuja. Olemmeko jo niin tottuneita itsemme kyseenalaistamiseen, että kehu herättää epäluulomme. Ihanaa, että keskustelet tyttöjesi kanssa näistäkin jutuista. Toivottavasti suvaitsevaisuus lisääntyy, kun edes joku jättää vastaamatta ilkeyteen ilkeydellä. Oma lapsuuteni ja nuoruuteni oli jonkinlainen pienoishelvetti. (kirjoitin siitä(kin) kirjan; POSITIO 16093). Piina kotona ja kodin ulkopuolella jatkui, sanoin vastaan tai vaikenin. Olisinkin osannut esittää vastakysymyksen. Hyvää illan jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehujen kohteena sitä alkaa kiemurtelemaan. En tiedä johtuuko kasvatuksesta, "älä tee itsestä numeroa" vai epäluulosta "mitä nuo nyt haluaa ja hakeaa tuolla". Mene ja tiedä, kehujen pitäisi olla ihan normaalia kohteliaisuuskeskustelua. :)

      Jaksan uskoa, että pojasta polvi paranee ja nykyajan lapset ovat todella avoimemmin keskustelevat, kuin itse tuli tehtyä lapsuudessa.

      Kävin googlaamassa tuon kirjasi ja mietin, jos olisit esittänyt vastakysymyksen, sinulle olisi varmaan suututtu ja siitä olisi tullut seuraamuksia. :(

      Kiitos Kirsti kovasti ja paljon halauksia sinulle <3

      Poista
  5. Piilovinoilijat voi ihan tyynesti häivyttää elämästään pikkuhiljaa numeroa tekemättä ja keskittyä mukaviin ihmisiin. Tietysti aikuiselle helpompaa kuin nuorille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuisille helpompaa, sitten on tietty työpaikakkiusaaminen... Mutta lapset ovat niin aseettomia ja opettelevat vasta elämäntaitoja, mutta onneksi puhuvat avoimesti, se jo auttaa.

      Mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  6. Hyvä postaus Tiiaseni <3
    Minä sanon aina suoraan takaisin tai teen vastakysymyksen.
    Kaikilla meillä saa olla omat mielipiteemme, mutta pitää osata myös käyttää niitä oikealla tapaa. Miksi ihmeessä loukata toista ihmistä? Useimmilla on loukkaajista on niin huono olla, että se paha olo kohdistetaan toisiin ihmisiin. Jos ei ole mitään hyvää ja kaunista sanottavaa niin silloin kannattaa olla hiljaa.
    Kauniit sanat ja hyvän mielen tekeminen toisille on paljon mukavampaa :)
    Ihanaa iltaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin kuvitella, jos itsellä on ketutus, niin muutkin käy pattiin, näinhän käy itsellekin välillä. Mutta kyllä sitä silloin kuitenkin koko ajan tiedostaa, hei minä olen se ärrimurri tässä ja kerron vaikka, että hei nyt on paha päivä. Ei silloin lähdetä kuitenkaan muita nälvimään. Koen tämän olevan sellaisten ihmisten heikkous tämä dissaaminen, jotka ovat muutenkin irrallisia itsestään, eivätkä osaa erotella omia tunteita toisista ja sitä seikkaa, että heidän tulee mennä itseensä, eikä hakea vikoja muista.

      Niin minunkin mielestä on, vaikka joskus on tullut sorruttua, kun esimerkiksi räikeä epäreiluus tai röyhkeus osuu silmään, mutta turhaahan se on, ei räikeän röyhkeälle mene edes perille. Joten häviäjäksi jää aina minä itse, koska tuli paha mieli, kun piti mennä sanomaan.

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  7. No joo, tuttua tuommonen. Ei mun kouluajoilta, mutta meidän tyttöjen kouluajoilta vähä samanaista suunsoittoa kuulin.
    Mutta aikuisenatapahtui näin, tuttuni tuli meille päiväkahville. Olin juuri ostanut elämäni ensimmäisen Arabia Artica valkoisen kahvi ja ruokakaluston.
    Siinä sitten juotiin kahvia ja syötiin korvapuusteja. Tuttuni tokaisi yht äkkiä, ompa tylsän näköinen kahvikalusto. Voisit maalata niihin jotain koristeita.
    Meinas pulla tarttua kurkkuun. Siinä nuorena perheenäitinä, en osannut sanoa siihen juuta enkä jaata. Tuli niin yllättäin tuo.
    >Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvä tavaton, sinun onni uusista astioista piti mennä pienentämään. Voi miksi tätä näkee niin paljon täällä Suomen maassa, että toisen ilo pitää kutistaa. <3 Arabia Artica on kunnon klassikko ja sarja, joka sopii kauniisti kotiin, kuin kotiin. <3

      Ihan juuri noin, tulee niin yllätettyä, ettei osaa sanoa mitään ja ehkä hyvä niin, moukkahan oli tuo sanoja, mitäpä sitä hänen tasolleen edes mennä.

      Ihanaa viikonloppua Leena <3

      Poista
  8. Miksiköhän ylipäätään toisilla ihmisillä on tarve kysyä tai puuttua toisten elämään negatiivisella tavalla? Se on aika hassua. Mietipä jos itse tosiaan kävisi kyselemään samaa kavereilta, kysyt vaikka seuraavaksi maijulta että miksi hei sulla on toi paita?? tai tokaisis naapurille vastaan tullessa että vihaan tota sun ukkoas...;)) Aikuisten on kyllä aika helppo muuten heivata negatiiviset kommentoijat ja kyseenalaistajat, mutta voispa vielä tehdä saman työelämässä... Siellä mä näen lähes päivittäin ihan punaista kun joku aina sivulauseessa suomii muita ja muiden tapaa tehdä asioita... Yritän pysyä kaukana sellaisesta mutta ihan aina ei pääse riittävän kauas ja sitten pitää päättää miten siihen suhtautuu ja itsensä rauhallisena pitäminen on kyllä tosi vaikeaa joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vissiin joko heillä on liikaa aikaa eli omassa elämässä riittävästi sisältöä. Jos oma elämä on hetkinen, niin ethän siinä ehdi edes miettiä muiden asioita.

      Tuo on juuri paha, lapsilla tuo koulu ja aikuisilla työelämä ja niin se on, että jokaiseen koululuokkaan ja jokaiseen työpaikkaan mahtuu ainakin yksi besserwisser. Kun he siinä kuvitteellisessa nokkeluudessa oivaltaisivat miten he näyttäytyvät muille eli ei kaikkitietäväisinä lainkaan, vaan ihmisenä jolla ei ole kotikasvatusta eli sivistystä. Höh!

      Kivaa viikonloppua Sari ja koita pysyä kaikesta moisesta vaan poissa, sydän voi paremmin <3

      Poista
  9. Twitterissä oli viime viikolla erään isän twiitti, jossa hän kirjoitti, että hänen tytärtään oli kiusattu koulussa vaatteiden takia. Rehtori ehdotti isälle, että "voisitteko ostaa tyttärelle uusia vaatteita, ettei häntä kiusattaisi". Siis mitäh? oli ihan pakko hieraista silmiään. SIis, että ikään kuin rehtorikin syyllisti tytärtä siitä, että syytä oli, että kiusattiin. Eikä todellakaan kenelläkään ole oikeutta puuttua toisten pukeutumiseen, tyyliin tai ulkonäköön, sehän me tiedetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanaton, siis aivan sanaton. Mihin on koulu menossa ja tämä rehtorihan sysää työnsä vastuun lapsen vanhemmilla. Hoitakoon hommansa, eli kitkeköön kiusaamisen puuttumalla siihen. Ei mihin tämä maailma on menossa!

      Se me tiedetään <3 Maiju ihana <3

      Poista
  10. Ihana, kuinka opetat lapsiasi, miten toimia tällaisissa tilanteissa. Itse olen ollut juuri se, joka on joutunut selittelemään. Nykyään en vain välitä, eikä toisaalta kukaan enää pahemmin heittele mitään tökeryyksiä. Jotain hyvää ikääntymisessäkin.

    Toisaalta eräänä loskaisena päivänä mietin, ettei minulla ole mitään sopivia kenkiä töihin. Mitä tein? Vedin jalkaani viime kevään alennusmyynnistä ostamani kirkuvanpunaiset Icepeakin varrelliset toppalenkkarit. Kengät olin ostanut vain ja ainoastaan kissaulkoilutuksia varten. Toinen värivaihto olisi ollut kultainen. Töissä tietysti kaikilla muilla oli siistit ulkoilujalkineet, vaikka keli oli mitä oli. No, mitä minä tein? Huusin etukäteen kaikille vastaan tuleville työkavereille, että katso, mitkä kengät. Eikö olekin hienot? Tavallaan siis nostin itseni tilanteen herraksi ennen kuin mitään polemiikkia kengistäni ehti alkaakaan.

    Ihanaa viikon jatkoa sinulle ja perheellesi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selittelijä täälläkin <3

      Olet niin ihana ihana, haliruttaus täällä ja minäkin menen niillä punaisilla paljetti Uggeillani samalla lailla aina vaan, vaikka niille on naurettu ja niitä on osoitettu ja huulilta on saanut lukea "katso miten hirveät". Siinä teki mieli mennä sanomaan, että hirveää on vain tuollainen huono käytös. Mikä siinä niin ärsyttää, jos joku haluaa pukeutua vähän poikkeavasti, joku uhkatekijä se joillekin on, kun itse ei uskalla, vaan menee massassa. Ei rohkeasti pukeutuva itsekään moiti koskaan muiden tyyliä.

      Hyvä sinä <3

      Ihanaa viikonloppua ja muuten huumori on juuri paras ase, nauraa itselle, ennen kuin muut ehtii hihi. ;)

      Poista
  11. Hieno keskustelu teillä ♥ Tavallaan surettaa, kun lapset (ihmiset)joutuvat puolustelemaan tai puolustautumaan, mutta upea asenne tyttärellä kun kantaa itsensä ja vaatteensa muista välittämättä. Itse muistan teini-iässä käyttäneeni nilkkureita joissa oli kapea korko ja kuulin sitten rotantappokengistä :D No silloin se ei naurattanut, ärsytti vain mutta käytin silti koska itse tykkäsin ja sama asenne mulla ollut kautta elämän. Lapset osaavat olla kyllä aika ilkeitä toisilleen ja vaatii lujaa luonnetta että omaan itseensä osuvat kommentin kestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just tuota samaa, kun keksitään jokin mistä pilkata, niin pilkataan ja se syyhän sitten löytyy ihan mistä tahansa. Kai tuo on osaltaan ihan elämän kouluakin ja sisaruksethan tappelevat paljon keskenään ja se antaa siivet elämäänkin ja jakamaan myös samalla asioita. Anoppi aina sanoo, huonolla itsetunnolla varustettuja kakkiaisia eli siitähän kaikki kumpuaa, jotain on kiusaaja vailla ja jos joku sanoo sen olevan hupia itselleen, niin tällöin mennään jo narsismin puolelle ja empatiakyky alkaa puuttumaan.

      Ihanaa viikonloppua ja kannetaan ylpeydellä rontatappokenkämme. <3

      Poista
  12. Uskoisin että nuo tökerösti, inhottavasti ja loukkaavasti kommentoivat ovat pitkälti niitä koulukiusaajia. En siis kerta kaikkiaan voi ymmärtää ihmisiä, jotka oikein ylpeilevät sillä että osaavat nirhaltaa ja saada jonkun hämmilleen täysin odottamattomalla ja loukkaavalla kommentilla. Huh, ja ihana sinä, että opetat lapsiasi toimimaan fiksulla tavalla noissa tilanteissa, niin helppo olisi sivaltaa takaisin. Harmonisen kaunista keskviikkoiltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvinkin sitten jää vielä aikuisiällä päälle ja tulee työpaikkakiusaamista tai muuten, Jotkut tietenkin oppii ja varmasti katuu hirveästi. Kiusaaminen on ihan no no ja yritämme parhaamme mukaan olla valppaana koulun suhteenkin, mutta onko yksikään ihminen ikinä täysin puhtoinen, ihmisiähän me kaikki. Mutta joillakin on sellainen luonne, kuin elämä olisi jotain heille velkaa ja naapurilla menee aina paremmin.

      Ihanaa viikonloppua Heli ihanuus <3

      Poista
  13. Ikävän tutultu kuulostaa. Vaikka muutan olen koko ajan äänessä, niin tuollaisissa tilanteissa menen usein lukkoon. Vasta jälkeenpäin mietin, mitä olisinkaan voinut vastata toiselle. Toisen ihmisen röyhkeys aiheuttaa tämän lukon, ei voi uskoa, että joku oikeasti sanoo noin. Tiedän, että kaikki eivät tarkoita sanoa pahalla, äänen sävy voi olla vaan väärä, mutta usein kyselijä haluaa tehdä toisesta narrin. Inhottavaa käytöstä ja hyvä, että opetat vastaamaan kysymyksellä takaisin.
    Ihanat tytöt sulla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin hyvin kiteytit, juuri porukassa tätä on tapahtunut osallani ja juuri lapsilla taas koulussa, eli yritetään tavallaan nostaa itseään pois omista epävarmuuksista tekemällä jostain toisesta pilkan ja nauramisen kautta narrin. Tästähän tässä on kyse. Lapset eivät oikein ymmärrä näitä pelejä, että epävarma ihminen toimii noin, mutta me aikuiset jo tiedämme mistä tässä röyhkeydessä on kyse.

      Ihanaa viikkistä Outi ja kiitos <3

      Poista
  14. Minä itse olen - vaikeasta nuoruudesta huolimatta - aina ollut itsepäinen kuin pässi. Se on jännää, että nuorempi (16 v) on aika paljon samanlainen kuin minä olin nuoruudessani. Toinen tytär (19 v) on taas aivan omaa sorttiaan. Hyvin herkkä introventti tuleva lääkäri. Nuorempi taas tulee olemaan ratsun kouluttaja. Molemmat typykät ovat ratsastaneet 3- vuotiaasta asti. Oli tosi hienoa, että keksit tuon kysymyksen "Miksi?". Se varmasti rauhoitti tyttäresi mieltä. Lapset ja nuoret osaavat olla ihmeen julmia toisilleen identiteetin kehittymättömyyden takia. Meidän vanhempien homma on tukea lasta siksi mikä hän on ja mikä hän on tulevaisuudessa. Totta kai he itse tekevät lopullisen päätöksen, mitä haluaa aikuisena tehdä. Kaikki kunnia siitä heille. Kiitos viisaasta postauksestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa juuri samanlaiselta muuten nuo meidän tyttäret. <3 Myös jotenkin minä ja mieheni, mieheni on ulospäinsuuntautunut, itsevarma ja onneksi pohtiva ja sydämellinen. Minä taas enemmän introvertti, ujo, jännitän uusia tilanteita ja ihmisiä, mutta toisaalta kun menen, nautin myös ajoittain niistä. Eli kuin tyttäret olisivat tulleet kumpikin toiseen meistä. <3

      Miksi on aseistariisuva kysymys ja sitä yritän heille tankata, kun näitä kuitenkin aina näitä "sinulla on ruma paita" tyylisiä juttuja tulee.

      Justiinsa näin, vahvaa vanhemmuutta, se tässä ongelma onkin, kun monet lapset ei tiedä kumpi tässä on vanhempi, lapsi vai vanhemmat, niin näin sitten kasvaa päässilmäisiä lapsia, kun heillä on kaikki valta ja he ovat sen vallan kanssa aivan hukassa. Me tuemme mutta emme painosta, jokainen lapsi valitsee omat polkunsa. <3

      Ihanaa viikonloppua Marja <3

      Poista
  15. Minä taidan olla sen verran autistinen, että jos minulta kysytään, miksi teen jotain, niin kuvittelen, että kysyjä todella on kiinnostunut siitä, miksi teen niin :-O Ja sit kerron - ja vuolaasti. Olen aina sanonut, että minuakin on varmaan joskus yritetty kiusata, mutta olen niin tollo, etten ole huomannut. Minulle täytyy kyllä ihan todella suoraan tulla sanomaan tyyliin "olet idiootti", että ymmärtäisin (eikä kukaan oo koskaan tullut). En tajuaisi loukkaukseksi edes sitä, että joku sanoo vihaavansa koiria - ajattelisin vaan, että aha, se vihaa koiria, mä en. Ja oon kyllä kiitollinen, että mulle on sattunut tulemaan tällaiset geenit, tosi paljon helpompaa elämäni, kun en vaan tajua (en siis vaan niele, vaan en todellakaan huomaa ja ymmärrä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä ja kaivattu virkistys tähän keskusteluun eri tavoin ajattelusta juuri.

      Muuten tuo koirahommeli, en ottanut sitä loukkauksena, vaan ymmärsinkin sen, että toinen yksinkertaisesti vihaa koiria ja vielä enemmän yksinkertaistettuna, mitä varmimmin pelkää niitä. Niin moni viha kumpuaa juuri pelosta. Mutta mielestäni tuo "vihaan koiria" oli epäkohteliasta sanoa koiraihmiselle, pelkään koiria olisi ollut täysin eri asia, mutta eihän sellaista niin helposti kehtaa tunnustaa.

      Peräänkuulutan siten hyviä tapoja, mölyt voi pitää massussa, eikä niitä tarvitse ympäriinsä laukoa kanssakulkijoille, hänellekin on tuolla puistossa kävellessä aika paljon vihattavia kohteita meinaan. ;) Jos ihmisillä ei olisi tiettyjä normeja ja käyttäytymisiä, tämä olisi villi länsi ja kaikki tarvitsisimme aseenkantoluvan ja ihan itsepuolustuksekseen.

      Saat olla onnellinen, että moiset pöljyydet kimpoavat sinusta kuin hanhen selästä ja 100% varma, ettet sinä huomaa näitä hölmöyksiä myös toisille laukaista. :)

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos erilaisesta näkökulmasta, joka oli niin kivan rakentavasta vielä annettu <3

      Poista
  16. Yks kaveri vihjaili koko ajan että mä olen läski ja hän on hoikka ja kova urheileen ,hän aina yhtäkkiä vaan sanoi esim mun pojat on ylpeitä kun olen niin hoikka ja kerran se sano :Seppo (hänen poikakaveri ) inhoo läskejä naisia ja mä tiedän että hän vihjaili mun läskejä , kuten arvaat emme ole enää kavereitä ja syy on siksi että lopuksi kyseenalastin hänen käyttäytymisen, ja sitä hän ei kestäny , ei halua olla mun kaveri enää ?!?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tuota korkkiruuven kieroa piiloveetuilua, jonka vaan katala nainen voi osata. Huhhuh! Juu ei tälläiset ihmiset kestä kyseenalaistamista, sillä heissä ei ole mitään vikaa tai jos tunnustaa, niin hei huumoria vain. Toisen kustannuksella kun ei vaan naureta, se ei ole enää huumoria, vaan huumoriin verhoiltua ilkeilyä. Hyvin katalaa, koska siinä piilee tuplanolaus, ensin tulee laukaisu ja jos et naura mukana vaan loukkaannut, olet vielä päälle huumorintajuton.

      Toivottavasti ex-ystäväsi oppi tästä jotain ja kohtelee jatkossa muita paremmin. <3

      Ihanaa viikonloppua Ulrika <3

      Poista
  17. Törmäsin samaan kun tyttäreni lähti yläkoulusta - hän kertoi, että vasta sen jälkeen sai pukea miten tahtoi ja laittaa rastatkin päähän..ettei heti ajatella, että ovat automaattisesti pilven polttajia :D kaikkea sitä. Omalla työpaikalla (koulussa) ei onneksi kukaan tuollaisia ole möläytellyt. Minusta ei kuulu aikuisen suuhun ollenkaan. Kertoo aina sanojastaan.Hieno teksti , kiitos siitä Tiia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kertoo aina sanojastaan ja kehittymättömät nuoret vielä jotenkin ymmärtää, mutta aikuisten tulee tietää ja osata paremmin. <3 Hirveää kun ei voi olla mitä on... muistan itsekin, että ylä-aste oli etsikkoaikaa ja aikamoista kipuilua, mutta lukiossa helpotti elämä. Oli jo järki tullut ihmisten päähän, eikä kiusaamista ollut lainkaan.

      Ihanaa viikonloppua ja kiitos kovasti <3

      Poista
  18. Hyvä kirjoitus ja keskustelu teillä ollut! Kuulosti niin tutulta. Miksi joudumme puolustamaan valintojamme? Onpa tyttäresi vahva, itse en vastaavasti olisi nuorempana enkä vieläkään pystynyt vastaamaan. Ikävää kun joudumme puolustautumaan. Usein mietin, että kysyjähän siinä itse on heikompi. Jo, pukeutumalla niin kuin haluan olen vahvempi. Halit tyttärillesi ja sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään, mutta hän on todella vahva ja on myös sitä mieltä, ettei hän halua sanoa takaisin ja miksi kuulemma edes pitäisi, kun ei häntä haittaa kuulemma pätkääkään mitä hänestä sanotaan. Miten jostain tuleekin noin vahva ja toisesta taas herkempi. <3

      Kysyjä on heikompi ja sen hän ymmärtämättään itsestään paljastaa.

      Kiitos niin paljon ja haleja teidän ihanalle perheelle <3

      Poista
  19. Itse olen ollut kovin ujo kouluaikoina. Tuiran Yheiskoulussa alkavana teininä minua kiusattiin. Olin hyvä lausumaan runoja ja niitä esitinkin joka pippaloissa ja keräsin joulurahaakin esiintymällä Hiirosen vanhainkodissa ja sairaaloissa. Koulussa sitten kerran ope pyysi minua lausumaan luokan edessä. Antaumuksella esitin Marja-Liisa Vartion ''Lapsen uni'' runon, mitä esittäen olin voittanut useita kilpailuja, jopa valtakunnallisen Nuoren voiman Liiton kilpailun. Luokallemme esitettyäni, välitunnilla luokkakaverini pilkkasivat siitä että kulmakarvani nousivat esiintyessäni ylös ja alas. Tuo kiusaaminen teki niin kipeää, että siihen loppuikin minun urani lausuntataiteilijana. Ujouteni syveni. Ei minua kyllä enää kiusattukkaan. Pukeuduin aina erilaisesti kuin muut. Jos joku sattui sanomaan vaatteistani tai asusteistani, sanoin että käyks kateeksi. Olin oppinut kovettamaan herkän sisimpäni ja niinpä kaikki tietävätkin, ettei minun päätäni käännetä pukeutumisen suhteen. Vuosia siihen meni. Ihailen Sofiaa, että hän on jo noin nuorena oppinut tuon hienon taidon, olla välittämättä muiden puheista. Tsemppiä typyille ja nokka pystyyn vaikka nastalla! Terkuin Grani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta ja minua itketettiin ala-asteella, kun näytin kuulemma niin koomiselta, kun itken. Hirmuisia juttuja joutuvat lapset kokemaan. Hih tuo on tosi hyvä laukaisu "käyks kateeks", sillä vaikka ei ihme suoraan niitä päälläsi olevia vaatteita kadehdi, ainakin taustalla saattaa piillä kateus sinun rohkeuteen pukeutua miten haluat. Varmasti sanojat haluaisivat uskaltaa itsekin.

      Sofia on vahva, isäänsä tullut <3

      Kiitos niin paljon ja ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  20. Hyvät keskustelut ollut teillä tyttöjen kanssa. Ja tärkeä aihe.
    Itse olen sellainen, että otan siipeeni. Puolitutulle/tutulle saatan ruveta piiloaggresiivikseksi, koska koen tarvetta puolustautua ja antaa takaisin, mutta en osaa tehdä sitä suoraan. Mutta tuo on hyvä pointti - miksei vaan voisi tokaista, että miksi tuolla tavalla sanot tai mihin pyrit? Ystävien kanssa onneksi ei tarvitse puolustautua, vaan heidän kesken on aina turvallinen ja hyvä ilmapiiri. Toiselle ei sanota kurjasti ja jos jotain sanottavaa onkin, se sanotaan lempeästi eikä töksäytellen :)

    Ihanaa viikkoa sinne herkkismietiskelijälle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, otan siipeeni ja juuri tuo puoliaggressiivisuus, koska sisällä on pidätettyä suuttumusta. Siksi suoraan kysymys miksi on parempi ja aseistariisuvampia ja ei jää möykkyä itselle massuun. Mihin pyrit on aivan loistava, ei varmasti tiedä laukoja itsekään, kunhan sohii perinteisiä nuoliaan vaan eteenpäin.

      Näin on ystävien kanssa, voi vaan olla vapaasti ja hengittää, ei tarvitse niin ythään pähkiä, että pinnan alla kytisi jotain. Aito ystävyys perustuukin täysin vapaaehtoisuuteen, ei syyllistämiseen ei pakkoihin, tilaan hengittää ja näin kaikki tapaavat toisiaan silloin kun lystättää, eikä kaunoja ole.

      Ihanaa viikonloppua ja sinulle samoin ihana herkkismietiskelijä siellä <3

      Poista
  21. Ajatuksia herättelevää pohdintaa ja jutustelua olette käyneet tyttärienne kanssa :) Tämä on hyvä itsekin muistaa ja väläyttää tuota "miksi"-korttia, jos omallekin kohdalle samanlaisia kommentteja tulee.

    Ihanaa torstaita sinne <3

    VastaaPoista
  22. Ajatuksia herättävä postaus! Minua on aina ihmetyttänyt se joidenkin ihmisen halu pahoittaa toisen mieli..Meille aikuisille arvostelujen vastaanottaminen ja niiden käsittely on ehkä helpompaa kuin lapsille! useamman kerran on joutunut elämänsä aikana sanomaan "Se on sinun mielipiteesi ja saat sen pitää.." Ihana on että kaikesta pystyy lasten kanssa puhumaan ja että vielä yhdessä miettii mikä olisi hyvä tapa toimia erilaisissa tilanteissa! Sitä aina niin toivoo että jokainen meistä saisi olla/näyttää juuri siltä miltä haluaa ilman pelkoa sanomisista❤ Rauhaisaa talvipäivää❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on tosi hyvä tuo "se on sinun mielipiteesi ja saat pitää sen", se lause rauhanomaisen tyynesti kertoo sanojalleen, että sinulla on oma mielipiteesi ja minulla oma.

      Se juuri, kun laitat päällesi jotain mitä itse rakasta, kuten minä taas omat punaiset paljetti Uggini, niin tiedän jo etukäteen, että joudun naurunalaiseksi, sanonko että se vaan on niin hullua. Ulkomailla ei kukaan tuijottelisi, Suomi on kyllä oikea kyräilijöiden maa.

      Ihanaa viikonloppua ihana Päde <3

      Poista
  23. Pienillä sanoilla on suuria vaikutuksia. Paremman kommunikaation pitäisi olla oppiaineena koulussa, se tuntuu olevan kadonnut taito. Onneksi kohtaan harvoin piikittelyä, tai sitten en vain tajua sitä. Tehokkaimmaksi vastaukseksi aikuisten kesken olen huomannut sen, että suoraan kerron miltä kommentti minusta tuntuu. Esimerkiksi, että minulle tuli tuosta paha mieli. Teen tiettäväksi oman reaktioni ilman, että hyökkään sanojaa vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Cheri <3 Ihmissuhdetaitoja tosiaan voisi opettaa koulussa, koska kaikki eivät vaan saa sitä kasvatusta kotona tai ovat vaikka rakkautta vailla, kotona voi olla vaikka mitä huolta ja jotkut kanavoivat huomion kaipuunsa kiusaamalla, huomiota hyvällä tai pahalla tyylisesti.

      Tuo suoruus on niin hyvä ja siinä ei ole mitään hävettävää, että tulee paha mieli. Joskus tuntuu, että tämä kiusaaminen on teatteria, että kiusattukaan ei kehtaa paljastaa haavoittumistaan, vaikka haavoittuminen on ilmeinen, kuin näytelmää ja niin kiusaaja, kuin kiusattu näyttelee omaa rooliaan.

      Olen kerran sanonut minua alati dissaavalle ystävälle, "tiedätkö minulle tuli tuosta sinun sanomisesta todella paha mieli", hän meni aivan lukkoon, eikä osannut sanoa mitään, se oli hämmentävä hetki, hänen oivaltaa, ettei hän voi reteästi aina vaan minua sorsia, että minäkin sanon lopulta vastaan ja lopulta niin kovin, että ystävyys päättyi.

      Sydämellistä viikonloppua Cheri <3

      Poista
  24. Jos yleensä mitenkään reagoin tuollaiseen kettuiluun, niin yleensä juuri kysyn miksi? Siis kysyn vaikkapa, että miksi ihminen sanoi niin kuin sanoi. Vastaus alkaa ylennsä takkuamaan, koska kettuilu on tehty näkyväksi ja kyseenalaistettu, ja lopuksi kettuilija vetää usein sanansa takaisin tai alkaa selittämään, ettei tarkoittanut mitään pahaa.

    Nuorempana en taustastani johtuen tajunnut asiaa, kuten täällä toinen anonyymi jo kommentoikin, ja siksi varmaan moni naseva piilokettuilu valui laukojalta ihan hukkaan, mutta vanhemmiten olen oppinut nämä tiettyjen ihmisten tavat. Toisaalta olen miettinyt, että täydellinen välinpitämättömyys eli se mitä toinen tyttäresi harjoittaa, oli varmaan se kaikkein tehokkain keino. Kiusaajan tai nälvijän tarkoituksenahan on aina saada joku tunnereaktio aikaiseksi ja kun sitä ei saa, niin se ärsyttää varmaan kaikkein eniten.

    Todella surullista, ettei ihminen tunnu yhtään kehittyvän parempaan suuntaan, vaan vuosikymmenestä toiseen meillä on samanlaisia tarinoita kerrottavana toistemme ilkeilyistä.

    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri samoin on täällä käynyt, kun olen kysynyt tuon kysymyksen miksi. Nämä ihmisethän monesti kiusaavat heikompiaan, vaikka aidostihan ei heikompia edes ole, mutta heille heikompia, nämä jotka eivät sano vastaan. He eivät edes ymmärrä, että kyllä kaikki ja kiusattu kyllä kaiken rekisteröi, ei jää mitään huomaamatta.

      Yleensä juuri sitten vedetään takaisin, häivytään paikalta, mennään mykäksi tai tekonaurulla selitellään, että huumoriahan se vain oli.

      Välinpitämättömyys on monesti Minna varmasti ihan pahin, sillä useimmitenhan tuota tunnereaktiota haetaan joko hyvällä tai pahalla. Näin se juuri menee.

      Ei ihminen muutu, aina on hyvyyttä ja pahuutta, välillä tämä tuo toivottumuuden tunnetta, mutta sen sitten peittoaa kaikki hyvyys mitä täälläkin on niin paljon teidän mahtavien ihmisten muodossa.

      Kiitos Minna ja sydämellistä viikonloppua sinulle <3

      Poista
  25. Olipa hyvä, ajatuksia herättävä postaus, ja hieno keskustelu teillä! Minä olen aikamoinen selittelijä, valitettavasti. Olen aina ollut jotenkin epävarma itsestäni, ja nyt aloin oikein miettimään että miksi ihmeessä selittelen valintojani tai muuta muille, miksen vain voi olla terveellä tavalla ylpeä itsestäni. Sait kuule vähän niinkuin silmäni aukeamaan <3 -MaaritL

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu, selittelijä ja nykyään jos alkaa se selittely, niin joudun oikein toppuuttamaan itseäni, lopeta. Eli vaikka asian tiedostaa, sekin on tapa ja yritän siitä päästä pois, minun ei tarvitse selitellä asuvalintojani ym. eikä kenenkään. Nyt vaan harjoittelemaan, kun selittely alkaa, niin suu suppuun <3

      Jokainen meistä saa olla terveellä tavalla ylpeä itsestään, silloin on hyvä olla. <3


      Kiitos niin paljon Maarit ja arvaa tuliko minulle nyt hyvä olo, jos edes vähän pystyin auttamaan <3

      Poista
  26. Minä en osaa koskaan vastaavanlaisessa tilanteessa oikein sanoa mitään nasevaa, mutta jälkeenpäin tietysti tulee pähkäiltyä
    että "miksen sanonut sitä tai tätä" tai "miksen tehnyt niin tai näin". Voi miksei me kaikki saada olla sellaisia kuin ollaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuttua, sitä niin yllättyy toisen suorastaan röyhkeydestä. Mutta parempi näin, ettei edes osata mennä samalle tasolle.

      Niinpä miksei jokainen voi kukkia sellaisenaan. 😘😘😘

      Poista
  27. Hieno aihe ! Itse muistan jotain tälläistä lapsuudestani . Aikuisiällä olen kuullut jotain huomautuksia silloin tällöin . Joku aika sitten kuulin välikäden kautta että eräs vanhempi uskonnollinen ihminen oli sanonut ikäviä asioita minusta. Se loukkasi kun kyseesä oli ihminen johon olin luottanut .ja ajatellut että tulemme toimeen . Jotenkin tutun ihmisen loukkaukset sattuu eniten. Tuon tapauksen jälkeen tuntunut että ei huvita edes tutustua uusiin ihmisiin kun tuntuu että ei kelpaa omana itsenään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi Nina, että olen tämän lukenut ja julkaissut joissain menoissa ja unohtanut tulla vastaamaan.

      Kurjia nämä ja mielestäni erityisen kurjaa uskovaisen ihmisen on tuomita, se vaan ei mielestäni sovi käsi kädessä uskonnon suvaitsevaisuuteen ja lähimmäisenrakkauteen.

      Sydämellistä joulua Nina ja uskalla vaan avata sydämesi uusille ihmisille, vaikka välillä pettyy, useimmiten ihmiset ovat hyviä ja oikeita kultakimpaleita. 😘😘

      Poista