maanantai 9. lokakuuta 2017

Olen marttyyri, tunnustan!

Kun nainen sairastaa, herätyskello soi kukonlaulun aikaan, jotta ehtii herättää lapsukaiset aamiaiselle ja koulutielle, vie lapsukaiset kaatosateella kouluun, vie koiran ulos, pesee pyykkiä, käy ruokakaupassa, tekee perheelle ruokaa, lepää, himmaa, niistää välillä ja jatkaa puuhiaan. Tyhjentää kyykkii ja putsaa kissojen hiekkalaatikon, vaikka meinaa pyörtyä römähtää lootikon päälle. Käy lapsen kanssa lääkärissä, soittelee nuohoojalle, hakee miehen housut ompelimosta, käy ostelemassa jotain paistinpannuja, käy sirkuksessa, koska perheestä välittämisen paine. Kun pyydän miestä hieromaan hartioita, mies vastaa työstressin alla "ehkä huomenna".

Kun mies sairastaa, mies antaa ilmoitusluontoisen asian muulle perheelle, nyt minä olen sairas ja minä menen lepäämään, nyt en jaksa osallistua, en viedä koiraa, enkä muutakaan. Olen, lepään ja sairastan.
Yllä oleva helmi muuten löytyi taas kameran uumenista, kun yritin kuvata tätä flunssaista olotilaa, tulee mieleen Obelix. Paitsi etten ole Obelix, olen naispuolinen marttyyri, joka flunssaisena tyrkkii marttyyrilonkerojaan joka paikkaan, koska minä vaan osaan tehdä ja toteuttaa kaiken jetsulleen niin, kuin pitää. Mieshän saattaa pestä vaikka hienopesuvaatteet lakanaohjelmalla tai syöttää lapsille jo päiväyksen mennyttä ruokaa. Haluan olla tarvittava, haluan olla erinomainen, haluan olla korvaamaton, että näettekö nyt, me äidit osataan ja jaksetaan taipua, silloin kun selkä meinaa katketa. 
Eikä se mies ymmärrä meidän naisten korkkiruuvinkieroa puhetta, kun suu sanoo eriä, kuin pyörivät silmät päässä tai omituiset kuulumattomat tuhahtelut, jotka eivät kanna miehen korviin asti. Mies ymmärtää puheeni suoraan sellaisena, kuin se on, kyllä minä tässä jaksan ruokaa laittaa ja koiran viedä, eihän minulla ole tässä kuin vähän lämpöä jne jne tätä rataa. 

Voi miksi me naiset tehdään tämä itsellemme ja miehillemme. Tänä aamuna olin jo niin kyttyyntynyt viikon kestävään flunssaan, että paukautin miehelleni ja ehkä nyt hieman jopa hävettää ja käytin myös hieman painokelvottomia kirosanoja "eihän täällä piip saa ikinä levätä, kun piip koira pitää viedä, ruokaa pitää piip laittaa ja pöksyjäsikin piip pitää hakea ompelimosta, eikä hartiahierontaakaan saa piip, kuin ehkä huomenna!"

Mies katsoi hellin katsein ja totesi "rakas nyt et tee mitään niin moneen päivän, kuin olet vielä kipeänä". Vien lapset aamulla kouluun, jos sataa ja koiran ulos. Laitan heti aamusella kanat marinadiin (ja juu laittoi se) ja teen meille illalla herkullista kanasalaattia ja tänä iltana hieron hartioitasi". <3

Ohhoh olipa simppeliä tuo suoraan puhuminen, mutta voi elämän kevät, miksi en ikinä opi, vaan olen marttyyrikierokorkkiruuvi. Anna minun oppia puhumaan miesten kieltä ja sanomaan heille kaikki suoraan, niin kuin hekin sanovat sen meille, ehkä näin säästyy paljon mielipahaa molemmilta. 

Opettelen myös suomaan itselleni saman, minkä suon omalle miehelleni, lepoa silloin kun sitä tarvitsee. <3 Minun ei tarvitse olla riittämätön, eikä näyttää tässä kenellekään, eiköhän tämä neljän lapsen äitiyskin ole tässä jo todistettu, eläinystävällisyys, ruonlaittotaidot ja kaikki. Voin ja saan olla ihan räkärättinä, jos asiantilanne niin vaatii. Huoah mikä paine katosi sydämeltä ja nyt  on tunne, että tässä tervehdytäänkin, kun saa huom. omalla luvalla levätä. 

Miten siellä, löytyykö muita marttyyrejä tai korkkiruuvikieltä puhuvia, samaistuitko? Annetaan hyvät hyssykät armoa itsellemme ja myös toiselle, joka ei osaa lukea aivoituksiamme silmien muljautteluista, äänen painosta tai jostain merkillisistä tuhahteluista välilauseissa.

Ai niin vinkki, tiedättekö miksi vessapaperirulla on paras apuväline nuhaan, no koska niistetyt räkärätit voi tunkea rullan uumeeniin ja kun rulla on täysi, niin plompsauttaa ne sieltä suoraan tuubina roskikseen. Miehen mielestä tämä on ällöä, minun mielestä kätevää, mutta minusta on tasa-arvon kannalta mainiota, että naisena osaan olla myös ällöttävä, koska yleensähän me naiset haluamme itsellemme luulotella, asian olevan aivan toisinpäin. 

Iloa maanantaille ja niiskutirallaa. ;)

76 kommenttia:

  1. Juurikin näinhän se menöö. Äidit on äitejä, vaikka vähän räkäisinäkin ja kun me äidit oomma opettanu (ainakin minä) miehet , jottei niiden tartte keitellä ei pyykkiä pestä ei siivota. Oon kyllä joskus eherottanu vouroviikkosiivousta ja saanut vastauksen,"jos minä siivoaasin, niin siitä ei tulisi mitää, eikä sellaanen siivo kelepaisi". Ja tottahan se on ☺ Toki nyt vähä sanoja takaasi, kyllä meillä mies keittääkin ja vielä omasta tahdostaan, käy kaupassa, kun oikeen komiasti pyydän.

    Pikaasta paranemista Sinulle Tiia Ystäväin ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä mies tekee oman osansa, mutta toki sitten pitää venyä omien töiden päälle vielä enemmän, kun toinen sairastaa. Nyt olen vaan maannut, josko se tästä.

      Hih kyllä ne miehet osaa, kun vaan pyytää. <3

      Ihanaa viikkoa <3

      Poista
  2. Kaikki empatiat ja lämpöiset tsemppaukset flunssaan! Mutta hahhaa, miten tutulta kuulostaa. Minäkin olen flunssassa yleensä vähän (tai paljon) marttyyri. Jotkut jutut on tietty pakko hoitaakin, mutta paljon olisi sellaista, minkä voisi skipata tyystin. Vaikka sitä luuleekin, että maailma kaatuu äidin sairastamiseen, niin tuskin siinä niin kävisi. (Vai mistäs me se tiedetään??) Ja just tuo, että ei saa sanottua sitä, että nyt mä lepään ja piste. Aina sitä marttyyrinä änkeää sinne keittöön, vaikka perhe pärjäisi pari päivää ihan hyvin vaikka voileivillä.

    Tsemppiä ja paranemista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen oikein katsonut noita pyykkejä pyykkitelineissä, että korjaisiko, siis vallan syyhyttää, mutta en korjaa, ehkä huomenna sitten. :) Tää on just tätä, sitä on omien pakkomielteittensä vanki.

      Zempataan ja eikä ängetä sinne keittiöön, syököön vaikka voikkareita koko sakki, kyllä ne hengissä siitä selviää.

      Kiitos ihana <3

      Poista
  3. Voi sua <3 ja kyllä... nauran (anteeksi) ja samalla melkein itken - tuhahtelut, äänettömät mutinat, silmien pyöräytykset... kaikki niin tuttua ja miehet ei muka ymmärrä ;)

    Nyt vaan lepäät, kyllä ne miehet osaa ja hyvin osaakin :D Pikaista paranemista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih saa nauraa, naurattaa itseäkin oma typeryys ja sellainen sokea kaikkivoipaisuus. Hih. Kyllä miehet osaa paremmin kuin hyvin. Kiitos Marrusein <3

      Poista
  4. Paranemista! Hyvä että saat vihdoin sairastaa. Meillä mies on hyvin usein flunssassa tai puolikuntoinen. Ja lepää. Minä olen harvoin. Koputan puuta! Mutta kun olen joskus simppelissä flunssassa teen mukamas melkein kuolemaa. Minusta ei ole marttyyriksi. En uhraudu. Jouduin aikoinaan uhrautumaan tarpeeksi. Nuoruudessa. Kotitilanteen takia. Se riitti minulle. Hyvää alkanutta viikkoa sinne vuoteen lämpöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sinä <3 Luinkin juuri postauksestasi kotitilanteesta, olet huikea ja upea vahva nainen ja rakastan postauksiasi. <3 Kyllä tämä taas tästä, mukavaa tiistaita <3

      Poista
  5. No hitsit, sä kirjoitit just munkin suulla. Noin se vaan aina on mennyt ja koska olen yrittäjä niin sairaana on pitänyt sinne töihinkin raahautua, vaikka välillä on niin väsynyt ja tuskainen olo. Pikaista paranemista Tiia <3 ja ihana että sanoit ääneen, kun kerran sitä helpotusta tulikin helposti perheen puolelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yrittäjä ei voi kyllä varmasti oikein koskaan sairastaa <3 Juu kummasti helpottaa tuo suoraan puhuminen. :)

      Ihanaa tiistaita Sari ja kiitos <3

      Poista
  6. Parane pian! Ihana teksti ja ihanan rehelliset kuvat! :D

    VastaaPoista
  7. Hehee, täällä ihan sama juttu, minäkin olen sortunut ja sorrun yhä jonkinlaiseen marttyyriuteen mutta kai se on myönnettävä että sille miehelle pitää puhua sen omalla kielellä eli suoraan. On ne kummia otuksia ;)
    Paranemisia sinne, täälläkin ollaan flunssan kourissa jo kolmatta viikkoa, eli aika sitkeätä lajia on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps miehet ja naiset on eri maata ja kunhan se yhteinen kieli löytyy, niin kummasti helpottaa.

      Kiitos niin paljon ja hurjasti zemppiä sinne, kauhean pitkään kestänyt siellä. <3

      Poista
  8. Voi sua <3 Nyt on hirveesti liikkeellä flunssaa. Pikaista paranemista <3 Muistakin levätä :)

    VastaaPoista
  9. Niin totta!!
    Paranemista sinulle, täällä toinen marttyyri!! =D
    Iloa ja valoa!! Pirteyttä loppuviikkoa kohti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vivi kiitos niin paljon ja hih meillä monilla naisilla taitaa olla sellainen marttyyri geeni <3

      Poista
  10. Sä tarvisit nessuja, niin nenä saisi hellempää kohtaloa :) Paitsi, että sun vessapaperi näyttää kyllä pehmeältä myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ja siinä on se tuubi, jonne ne käytetyt paprut voi tunkea, hih. <3 Kiitos Katja <3

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Pikaista paranemista <3
    Hyvä teksti, minullakin marttyyrigeeni mutta kun olen perheen ainut vanhempi niin jaksettava on vaikka olisi kipeä. Vaikeinta oli silloin sairastaa kun muksut pieniä, nyt onneksi isoja. Mutta kai luulen etteivät pärjää jos pari päivää lepään ja ruuaksi on mikropizzaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinhuoltajat ovat äärimmäisen kovilla ja nostan teille niin paljon hattua. <3 Kiitos niin paljon Hertta-Viola <3

      Poista
  13. Oo, sulla on ihana mies, otti heti vaarin. Siinä sitä huomaa, ettei kannata yksin muhitella asiaa vielä pahemmaksi mitä se on. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin niin oikeassa, tosin se hieronta jäi saamatta, kun toinen joutui tuomaan niin paljon työhommia kotiin. <3 Ihanaa päivää Jonna ja kiitos <3

      Poista
  14. Paranemisia muru! Mä haluun tuon ihanan hemmottelevan miehen, anna sinäkin miehen nyt koheltaa, auttaa ja puuhata <3

    Muiks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annan ehdottomasti, vaikka jäi kyllä se hartsuhieronta saamatta, kun toisella oli niin paljon työhommia. Illalla kyllä sanoin, että se jäi saamatta lempeästi naurellen tällä kertaa ja mies siihen vastasi "aina ei pytty". Että silleen. <3

      Muisks <3

      Poista
  15. No joo, me naiset pystytään tekemään mitä vaan. Mutta tarviiko meidän. Itse oon just noin. Sairaana teen töitä. Terveenä teen. Aina jotain. Paikallaan olo, on vaikeeta. Jos ei muuta niin käsissä on joku sukantekeleen tapanen. Onko pakko?
    Nyt pudotit minutkin todellisuuteen. Tästä päivästä alkaen, päätän hellittää edes
    vähän. Ei tää maailma kaadu, jos ei koko ajan siivoo, tiskaa, leivo ym. Levätään kun on tarve lepoon.
    >Leena
    Paranehan pian siitä flunssasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me pystytään, mutta ei sitä aina tarvisi näyttää, vähempikin riittää. Täälläkin oikein pakottamalla pakottanut, etten korjaa pyykkejä naruilta, en laita uusia pyörimään, teen vain sen vähimmän mitä on pakko.

      Zemppiä meille yritykseen olla olematta kaikkivoipia.

      Ihanaa viikkoa ja kiitos Leena <3

      Poista
  16. Tää oli hauska postaus. :D Pikaista paranemista sulle! Meillä ei ole lapsia, joten jos mä olen sairas, mies passaa mua ja jos mies on sairas, mä passaan sitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että nauratti, se oli ehdottomasti perimmäinen tarkoitus tälle. :) Ihanaa myös, että te passaatte toinen toisianne. <3 Kiitos Sanna <3

      Poista
  17. Anna anteeksi, mutta nauraa räkätin-taas!
    Siis en sinun sairaudellesi vaan tälle tarinalle, koska asiahan on juurikin näin.
    Ei ne miehet tajua, enennkuin suoraan sanoo, ja mehän ei sanota.
    Tiedätkö, meillä käytetään tuota samaa vessapaperirulla kikkaa, ällöä tai ei.

    No niin murunen, nyt lepäät ja parantelet itseäsi ja annat vaihteeksi muiden tehdä kotihommat ja muut, kun vihdoin tajusivat suorat sävelet <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nauraa ja kyllä se oli tässä perimmäinen tarkoituskin, nauraa omalle hölmöydelle hitsi soikoon.

      Erittäin kätevä tuo vessapaperirulla, ei lainkaan ällöä. :)

      Kiitos ihana tuesta ja teen parhaani, koska torstaina pitäisi lähteä risteilemään. <3

      Poista
  18. Suoraa puhumisen taidon on todellakin joutunut pitemmässä suhteessa opettelemaan, vaikka toteutus ei ihan joka kerralla täydellistä olekaan... :D Muistan, miten mummo huusasi meitä lapsenlapsia kun olimme pieniä, vaikka itse oli toisinaan kipeä. Ehkä joku pärjäämisen pakko on ihan opittu, periytyny tapa monessa perheessä, itse tunnustan monestikin ajattelevani että pystyn, koska mummokin pystyi (ja hän oli yksi suurimpia idoleitani).
    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, oma mummi on esikuvani ja hän aina hääräsi, koskaan en muista toisen makoilleen. Viimeisenä nukkumaan ja ensimmäisenä aamuna ylös. Mummit rules <3

      Kiitos kovasti Piia <3

      Poista
  19. Voi, että, paranemisia<3 . Mullakin on monesti ollut vessapaperitupot sieraimissa. Ja rullakeksintösi on ihan mielettömän hyvä. Pitääpä muistaa koklata:)
    Marttyyri on mun toinen nimi, että kyllä onnistuu marttyyrin elkeet paremmin kuin hyvin;) "Hyvä on, kyllä minä hoidan kaiken" ;)
    Mukavaa iltaa ja lepoa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu pakko ne tukot on laittaa sieraimiin silloin kun valuu, kuin hanasta. :) Hih niin just ja tuotakaan lausetta se mies ei edes kuule, hih.

      Kiitos kovasti Sari ja samoin sinne <3

      Poista
  20. Pikaista paranemista Tiia! <3
    Lasten kasvaessa isoiksi sitä on oppinut antamaan itselleen luvan sairastaa ja levätä.Tuttu tunne tuo kyllä toisinaan, kun lapset olivat pienempiä.
    Mukavaa viikkoa flunssasta huolimatta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä täälläkin jo lapset pärjäisi, turhaa tohottelen. :)

      Kiitos kovasti Sari ja mukavaa viikkoa sinulle <3

      Poista
  21. Noihin se juuri menee eli naisflunssa on kovin työtäytteistä vaikka sitten marttyyritunnelmissa. Ihana, hemmotteleva mies sulla. Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih naisflunssa on oiva nimi kyllä tälle marttyyriflunssalle hih. :)

      Kiitos niin paljon Belladonna <3

      Poista
  22. Voi parane pian ihana Tiia <3
    Joskus on lupa olla vähän marttyyri, joten älä sure ollenkaan!

    VastaaPoista
  23. Täällä yksi marttyyri ilmoittautuu myös. Totuushan on, että kyllä se mies pärjää ja lapset myös, eikä haittaa vaikka joka päivä ei pesisikään pyykkiä tai siivoisi. Välillä pitää vaan ottaa iisisti, muuten sitä ei parannu. Opin tämän taidon vasta 5 vuotta sitten, kun mies hoiti kodin ja perheen, että minä sain olla isäni seurassa hänen viimeiset hetkensä. Olen ikuisesti kiitollinen miehelleni tästä ajasta.

    Minä parannuin nuhasta, siihen tarvittiin rulla wc-paperia, paketti Nessuja, Otrivin menthol nenäsuihke (kokonaan), bepantenia pieni tuubi ja puolpurkkia Lidl:n vanilla cappucinoa. Tsemppiä sinne Tiiuli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siinä näet, että miehet pärjää ja lapset olleet tuolloin vielä pienempiä eli nyt meidän naisten pitäisi olla hengähtämään meidänkin. <3

      Otrivinia Duactia Sarvikuono, voi blaah, tänään olin jo toiveikas ja iltapäiväksi olo huononi. Hirveä stressi, koska torstaina olisi Maijun kanssa risteily ja lauantaina tulossa vieraita...

      Kiitos niin paljon ja kiitos cappuccino vinkistä. <3

      Poista
  24. Hyvä postaus :) Itse yritän opetella pois juuri tästä kertomastasi asiasta, mutta vaikeaa se on, koska velvollisuudentunto on niin vahva. Nykyään toki helpompaa levätä, jos on sairaana, koska lapsikin jo 13 v ja osaa itse tehdä ja toimia :) Ja kyllä se mieskin osaa vaikka tekeekin asiat eri tavalla kuin minä eikä ole ollenkaan niin tarkka. Ehkä oma ikäkin tekee tehtävänsä ja sitä on jotenkin armollisempi niin itseään kuin muita kohtaan.
    Muista sinä levätä ja antaa ihanan miehesi passailla ja hoivata sinua :)
    Mukavaa viikon jatkoa!
    Terkuin, Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei sitä enää ihan samalla lailla jaksa venyä, kuin nuorempana, mutta hieman sellainen geeni on, että jokaiseen kodin asiaan tulee puututtua.

      Opetellaan yhdessä ja kiitos niin paljon Johanna<3

      Poista
  25. hei, loistava idea toi vessapaperinhylsy.
    No me naisethan ollaan juuri tuollaisia ja miehet sellaisia kun he ovat. Miehillä flunssa kestää päivän kaksi kun naisilla se kestää kaksi kuukautta ja ihan vain siitä syystä että me ei ÄLYTÄ LEVÄTÄ, niin kerta. Itse olen ihan samanlainen martyyri "kyllä minä nyt voin vähän imuroida ja luututa ja siivota ja kokata ja ...."
    Mutta ihanaa kun piiip puheesi meni perille sinne minne pitikin <3
    Ihana oot, vessapapreilla ja ilman <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kun mies sitten sairastaa, mies todella lepää ja miehellä menee tosiaan parissa päivässä ohi ja täällä menee viikkoja jälkitautien löylyissä. Hyvin kirjoitit tuon pointin, näin se juuri on Nanni. <3

      Kiitos ja niin oot sinäkin <3

      Poista
  26. Nyt ymmärrän miten kipeä olit jo viime viikolla ja silti olit niin hehkuvan hehkeä kuvissa! Toivottavasti nyt maltat levätä, jotta olet iskussa tulevan viikon menoihin : )
    Marttyyriksi en itseäni tunnista kotioloissa, mutta siitäkin edestä yrittäjyyden kuvioissa, eli sitä van yrittää hoitaa kaikki sovitut työjutut ja deadlinet vaikka olisi pää kainalossa...ihan kuin yrittäjä ei saisi koskaan olla kipeänä. Pikaista paranemista sinne & ihanaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä hehkusta, olisiko se soijaa, hih. :) Mutta juu taisi johtua juuri siitä torstaista, että tämä homma pitkittyi. Oma vika, pitikö rynniä puolikuntoisena. :)

      Yrittäjällä on vaikea rooli, ei oikein koskaan vapaa-aikaa. <3 Zemppiä Heli ja kiitos niin paljon ja en vaihtaisi sitä meidän päivää pois <3

      Poista
  27. Yskinyt keuhkoja pellolle kohta kaksi viikkoa kuset housuissa, onneksi ei ole enää kakaroita joista pitää huolta, hyvä jos itsestään jaksaa huolehtia. Onneksi mieskin huolehtii. Ei muuta kun sumutinta keuhkoon, nappia huuleen, tenat housuihin ja menox:) Tämä on nyt toinen yli kaksviikkonen flunssa peräkkäin, joten välillä tulee mieleen että mikä mättää, kylkiluissa tuntuu, rintaan pistää ja vit...aa, pari tosi pahaa astmakohtaustakin ollut, en edes kyennyt lääkäriin - joita ei ollut ainakkan 30 vuoteen. No, mikäpä se pahan tappais. Toipumista sinnekin ja pistä se hemmetin ukko hommiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih voihan maar ja yskiminen ja aivastukset on kyllä paha juttu, eli Tenoja todellakin tarvitaan. :)

      Olisiko sinulla jo keuhkoissa, keuhkoputkentulehdus, mutta varmaan olet Irja käynyt lääkärissä kuitenkin. :)

      Hih kyllä se ukko hommia tekee ja on toisella vielä töitä just nyt niin paljon, että yötä myöten niitäkin tekee ja yrittää auttaa tässä kotona ja vielä muistisairaita vanhempiaan katsomassa. Paljon joskus tulee tielle kaikkea.

      Pikaista paranemista Irja ja kiitos <3

      Poista
    2. Lämmin kiitos, en päässyt vielä lääkärille, täällä vähän huono tilanne, enkä päivystykseen lähde hevillä, mutta ehkä tämä tästä... täällä on monella muullakin ollut tosi hirvittävä tauti. No kyllähän minä tiesin että sulla on kultainen ukkeli ♥

      Poista
  28. Että osaakin olla tauti tiukassa,ei kiva!! Naisgeeneihin on taidettu lisätä pieni määrä "martyyriutta" suoraan..minulta sitä ainakin löytyy ja joskus hyvinkin reippaasti:) Tuo paperi-niksihän oli ihan loistava.. Otahan nyt iisisti ja parane pian♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih juu ja se marttyyriys on hieman inha piire yllä, miksei sitä sitten vaan raaja silmiä muljauttelematta tai ole raatamatta, merkillisiä me naiset ja varmaan miehistä välillä aika rasittaviakin.

      Kiitos niin paljon Päde ihanainen <3

      Poista
  29. Nappiin osui tuo tekstisi ja kuvat ovat - tekstistä syntyneen fiiliksen näköisiä. Miksi nainen "uhrautuu" sairaanakin? Minulla yksi syy marttyyrin kruunun tavoittelun lisäksi on se, että paranemisen jälkeen saan monta päivää etsiä tavaroita ja laittaa niitä niille paikoille, joille ne MINUN mielestä kuuluvat. Ollaan armollisia itsellemme ja lähimmäisillemme. Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta tuo, tai ei enää, mutta kun lapset oli pienempiä, niin oih ja voih sitä sekamelskaa, jos ei itse ollut puikoissa. Ollaan armollisia, kiitos Kirsti <3

      Poista
  30. Juuri näin! Tunnistan ja ennenkaikkea tunnustan sen sisäisen marttyyrin. Se on oikeasti tärkeää osata sanoa: auttaisitko minua nyt. Meillä ainakin muu väki on tainnut tottua siihen että minä teen ja touhuan, ja vaikka olisin kipeä, ei ne älyä astua apuun. Kunnes sitten kun niitä todella pyytää apuun. Ja hyvää apua saakin :)

    Parane pian, Tiia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kyllä ne sitten pyytämällä vihdoin älyää, sitä naisena toivoo, että ne älyäisi pyytämättäkin, koska me älytään, mutta kun lapset ja mies ei vaan ole naisia, ollaan sillä lailla eri tavoin rakennettuja. <3

      Kiitos niin paljon <3

      Poista
  31. Kyllä äiti-ihminen saa välillä märistä ja olla marttyyri, etenkin jos on noin kipeä. Ei kai ne miehet tajua kuinka kipeitä me ollaan, jos me aina hösätään normikuviot läpi sairaanakin. Annetaan vaan niiden miesten huolehtia meistä, perheestä ja kodista omalla tavallaan ja sairastetaan me ihan rauhassa. Onneksi en ole piiiitkään aikaan ollut kipeä, toivottavasti (kop kop) en tulekaan.

    Aurinkoa sateiseen päivään Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne tajua, jos nainen toimii ihan kuten ennenkin, vähän nuhaa vaan, ne tuumii. Annetaan, olet Tuija niin oikeassa ja kiitos paljon <3

      Poista
  32. Vessapaperirulla toimii täälä ihan samalla lailla , ei ole ikinä tullu edes mieleen ett se ois ällöö :D
    Lapset kun oli kouluikäsiä niin minä menin kipeenäkin töihin etten vaan opeta lapsille liian "löysää" meininkiä . Siis ihan hullu ajatus oli mutta sitähän viisastuu mitä vanhemmaksi tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih no ei se olekaan ällöä, paitsi mieheni mielestä. Omasta mielestä hänen hampaiden flossaus sängyssä vasta ällöä onkin hih.

      No sinä olet ollut voimanainen, mutta aina ei tarvitse olla niin vahva. <3

      Ihanaa päivää <3

      Poista
  33. Samaa korkkiruuvikieltä minäkin harrastan. Kunnes menee hermo ja sanoa töksäytän suoraan. Ja sen jälkeen tulee ne omantunnon tuskat, miksi piti möläyttää niin rumasti...Mutta muuten ei näytä menevän jakeluun...
    Pikaista paranemista💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä juuri, kunpa oppisi paremmin, että hei, sano suoraan ja nätisti, siinä on kieli mitä mieskin ymmärtää. <3

      Kiitos niin paljon Milli <3

      Poista
  34. Voi sua! Taas sait mut nauramaan😘 Tunnistan kyllä sekä marttyyritouhut, että korkkiruuvikielen. Itsekin tuhisen ja pyörittelen silmiä ja ihmettelen kun perhe ei tajua "selviä" vinkkejä. Mutta ihmekös tuo kolmen miehen kanssa eläessä. Niillä kun on tapana sanoa suoraan tai sitten olla kokonaan sanomatta. Joskus ne sitten yrittää tulkita sitä korkkiruuvikieltä, mutta hutiin sekin yleensä menee😂😂 Toivottavasti paranet pian ja saat sitä hierontaakin💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih joo hutiin menee ne tulkinnat ja ilmeiden tulkinnat, suoraan puhuminen on paras lääke ja sitä olen saanut opetella nämä vuodet, välillä onnistuen ja välillä epäonnistuen. Voi meitä, mutta hei zempataan <3

      Kiitos Hanna ja hierontaa heh odotellessa, eilen ei mies venynyt, kun oli niin paljon muuta hommaa ja omat työt päälle, tosin enpä hieronnasta muistuttanutkaan, taisin olla iiks taas salaisena marttyyriagenttina. ;)

      Poista
  35. Voi sua <3 <3 Mä niin tiedän ton tunteen, kun pitää kaikki tehdä ite! Arrghh!! Välillä menee hermo ja kyllä täälläkin ollaan "marttyyreitä" ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Snif meitä. Paljon haleja ihanuuspakkaukselle <3

      Poista
  36. Nyt olet kyllä niin asian ytimessä kuin olla ja voi! :D Kuinka monet kerrat olen itsekin itkua nieleskellen marttyyrisoinut, kun ei toinen ymmärrä vihjailujani... ja sitten olen avannut lopulta ärtyneenä sanaisen arkkuni, ja saanut yllättyä kun viesti menee kerrasta perille. Että miksiköhän sitä ei vaan voi heti alkuunsa puhua sillä tavalla, että mieskin sen ymmärtää. (Sittenhän ei voisi enää marttyyrisoida :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin jos oikein miettii, niin kyllähän se miehen suoruus on parempi vaihtoehto, kuin tämä naisten vihjailuhommeli. Että nyt meidän pitää opetella kyllä noilta miehiltä tätä hommaa ja sanoa vaan suoraan, niin johan rupeaa tapahtumaan. :)

      Se juuri ettei sitten voi enää marttyrisoida, kun puhuu suoraan eli kyllä meillä naisellakin on omat kummallisuutemme.

      Ihanaa päivää Piiuli <3

      Poista
  37. Flunssasakin olen aina "Kyllä minä jaksan"-moodilla, mutta mielessäni jupisen miksei kukaan (mies ja miespuolinen pomo) ymmärrä sanomatta, että olen ihan loppu ja huonovointinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tämä, kun ei ne vaan sanomatta ymmärrä, kun me naiset ymmärretään, se on tässä se iäisyysongelma kyllä.

      Mukavaa sunnuntaita Tuuli <3

      Poista