tiistai 5. syyskuuta 2017

Ajatuksia perheestä ja rakkaudesta

Yhtäkkiä tässä taas asioita kelatessa ja pyöritellessä mieleen plömpsähti, miksi Lilou&Stitch on suosikkini kaikista Disney-elokuvista. Leffanhan olen nähnyt joskus 2000-luvulla ja en silloin syväkäsitellyt mitenkään leffan ydintä, että elokuvassa olisi jonkinlaista samaistumispintaa. Samalla jäin kyllä taas miettimään, että kyllä ihmisaivot ovat ihmeelliset, että nyt noin 16-vuoden jälkeen mieli herää poks ja kertoo minulle syyn, miksi rakastan Lilouta ja Stitchiä niin paljon ja se syy tulee tässä: Disneyelokuvassa Lilo ja Stitch sanotaan: "Ohana on perhe. Perhe on: ketään ei jätetä yksin tai hylätä." ja "Meidän perhe on pieni ja rikki mutta silti hyvä".

Ehkä tuossa lauseessa "Meidän perhe on pieni ja rikki mutta silti hyvä", on jopa pieni virhe, sillä mikä on loppujen lopuksi rikkinäinen perhe? Perhehän voi olla vaikka mies ja koira? No ei takerruta tuohon "rikki" sanaan, sillä se on kuitenkin hyvä kuvaamaan sitä, miten perhe on voinut saada jollain muotoa siipeensä ja on silti täydellinen perhe. 
Jokainen meistä nuorena kaiketi haaveilee jonkinlaisesta vastaan tulevasta prinsessasta tai prinssistä. Harvempi varmaankaan haaveilee, että prinsessalla tahi prinssillä on jo esimerkiksi lapsikatras ja takana avioero. Käärimme helposti romantiikan haaveet kauniiseen vaaleanpunaiseen pakettiin ja lapsuuden Tuhkimo satujen muotoon ja saatamme jopa hylätä treffikokelaita sen vuoksi, etteivät he tule oikeanlaisessa paketissa. 

Omalla kohdalla, kun tapasin mieheni, olin jo riutunut vauvakuumeen pauloissa n. 10-vuoden ajan. Se seikka, että miehelläni oli jo kaksi lasta oli aivan mahtava juttu ja lähdinkin hyvin ruusunpunaisin silmin parisuhteeseen. Uusperhekuvioisiin mahtuu kaikenlaista ja ei ne meilläkään täydellisintä kaavaa ole kenenkään puolelta noudattaneet, mutta päivääkään en vaihtaisi pois tai no ehkä muutaman. ;)
Nyt kun ajattelen noita alkuaikoja ja miten mieheni lasten kanssa Latviassa kävimme katsomassa tuon Lilou&Stitch leffan ja miten leffa oli lapsista ja minusta niin hyvä, että pakotimme vielä miehenikin katsomaan sen meidän kanssa, niin nyt ymmärrän, että mehän kuvasimme hyvin tuota "Ohanaa" ja alitajuisesti Lilou&Stitch leffasta tuli tuona hetkenä oma lempielokuvani Disney-leffoista. Koska me olimme Lilou&Stitch, me olimme Ohana. Olihan leffassa myös yksi erityisen jymyhauska kohtakin, kun Stitch juo tölkillisen kaiketi olutta vikkelään ja ruttaa tölkin päälakeensa, niin avaruudellisen miehekkään ruokotonta. 

Meitä oli elokuvaa katsomassa yksi eronnut isä, kaksi eronneen perheen lasta ja minä isovanhempien kasvattama  ja eroperheen lapsi myöskin ja yhdessä me jotenkin taianomaisesti eheytimme toisemme ja hitsauduimme yhteen. 
Rohkaisen kaikkia, jotka puntaroivat jonkun mielenkiintoisen ihmisen vaikkapa treffeillä kohdatessaan, tutustumaan tähän ihmiseen, vaikka ihminen ei tulisikaan lapsuuden muokkaamassa romantisoidussa paketissa. Jos minäkin olisin tietämättömänä sinkkuna torjunut vuonna 2000 miehen, joka laittoi lapsensa kaiken edelle, joka suoraan töräytti, ettei hänelle sitten ole mikään muu niin tärkeää, kuin lapset, eikä koskaan tule olemaankaan, niin olisin jäänyt maailman suurimman rakkaudellisen määrän vajaaksi. Sitä paitsi arvostin tuota mieheni lausetta ja ajattelin, juuri tuollaisen arvomaailman omaavan miehen haluankin itselleni, joten olihan se kahdenkauppa, sai myös maailman parhaimman isän meidän yhteisille lapsille. 
Postauksen opetus kuuluukin, tutustu, älä pidä mitään kuorta, ole vain oma itsesi mitään liioittelematta ja mitään piiloittelematta ja tällöin voi syntyä aito ihmiskohtaaminen. Laita sivuun kaikki turhat seikat, välimatkat, perheet, vaikeat erot ja keskity vain siihen ihmiseen. Sillä kaiken härdellin ja epäolennaisen sisältä voi löytyä jalokivi. 

Tämä postaus kenties syntyi muutaman ihmisen miettiessä, antaako elämässään rakkaudelle tilaa. <3 Kannattaa heittäytyä seikkailuun, ei se elämä anna, jos ei otakaan, sekin klisee aukenee jälleen kerran ajatusten tueksi. Parempi katsoa, kuin katua on hih toinen. <3 Toisaalta uskon kyllä vahvasti myös niihin kemioihin, että pakottamalla ei myöskään synny mitään hyvää, mutta älä teilaa toista omien pelkojen vuoksi, tutustu edes. 
Tuli sitten tälläinen parisuhdepostaus, kaikkeen se Lilou&Stich mielen matkatessakin veikin. Mutta sellaista, kuin rikkinäinen perhe ei olekaan, on vain perheitä ja perhe ei tarkoita myöskään sitä, että perheessä on lapsia. <3 Perhe voi vaikka olla sinkkutalous ja narisevat lattialaudat ja kärpänen katossa. Määritelmät eivät ole aina täydellisiä ja jokainen valitsee oman tapansa elää, mutta rakkaudella ei kannata sanoa ei, tuli se sitten minkälaisessa paketissa. Lokeroiminen kannattaa unohtaa.
Romanttista päivää kaikille ja jos ei ole ketään muuta, niin rutistetaan vaikka itseämme ja sanotaan, hei olen hyvä tyyppi ja minun ikioma perhe. <3 Ohana <3

Saa jakaa ajatuksia, sinkkuudesta, rakkaudesta, rikki menneestä perheestä, erosta, lapsettomuudesta omavalintaisesta lapsettomuudesta, ihan mistä vaan. <3




51 kommenttia:

  1. Pakko tykätä, ihana postaus. Meidänkin perhe on pieni ja rikki eikä monen mielestä perhe lainkaan kun lapset puuttuu, mutta minulle se kaikkein tärkein ja paras. Kiitos tästä kirjoituksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lapset tee perhettä, vaan perheitä voi olla monenlaisia ja perhe syntyy siitä, että vaikka kahdella ihmisellä on hyvä keskenään tai vaikkapa nainen ja kissa <3 Kiitos kovasti HM, että kerroit teidän perheestä. <3 Ihanaa viikkoa sinulle <3

      Poista
  2. Minulla oli vahva ulkoinen mielikuva unelmien miehestä, joka oli jotain muuta kuin mieheni. Olisin nauranut jos joku olisi sanonut, että menen naimisiin kaljun, parrakkaan miehen kanssa. Hänelle en antanut ensin mahdollisuutta, parien treffien jälkeen sanoin etten usko meistä tulevan mitään. Eikä ehkä olisikaan siinä vaiheessa tullut, olin itse aika rikki silloin enkä ehkä olisi sanonut mitään ehjää aikaan kenenkään kanssa. Yli vuotta myöhemmin tiet ristesivät jälleen ja "uusien ensitreffien" jälkeen hän muutti oikeastaan saman tien luokseni, kaikki vain oli jotenkin todella selvää. Lapsia meille ei tullut, mutta en silti ajattele, että olisimme jotenkin rikki, vaan täydellisiä juuri näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te sovitte ihan täydellisesti yhteen ja kuvista ja teidän reissuista välittyy hyvä olo. <3 Ihanaa, että lopulta kohtalo vei teidät yhteen. <3

      Nimenomaan tuo rikki sana tietenkin kuvaa jotain puuttuvaa, eikä mielestäni ole välttämättä oikea sana kuvaamaan erilaisia perheitä. Perhe on se ihminen tai vaikka eläin, jonka luona sydän on. <3

      Aurinkoista keskiviikkoa Tuuli <3

      Poista
  3. Nuorena aina ajattelin että perheeseen kuuluu äiti, isä ja ainakin yksi lapsi. Nyt vuosia vanhempana, kun tiedän ettei lapsia välttämättä saakaan, vaikka kuinka haluaisi, niin kyllä me silti mieheni ja minä sekä koira, ollaan perhe. Ja todellakin perheitä voi olla erilaisia. Perhe se on pienikin perhe:)
    Ihanaa viikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti olette perhe ja minusta perhe on vaikka ihminen ja hamsteri <3 Nimenomaan perhe on pienikin perhe, perhe on se ihminen tai eläin, jonka luona sydän majailee <3

      Kaunista viikkoa Milli <3

      Poista
  4. En ole itse katsonut Lilou&Stichiä, mutta voi pojat muistan vuokranneeni sitä tuhansia kertoja entisessä työssäni, oli todella suosittu. ^_^ Kyllä meillä on mielestäni mieheni kanssa kaksistaan perhe, mihin ympärille sitten kuuluu muitakin ihmisiä, mutta me olemme kahdestaan se ydinperhe. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih voin kuvitella, se vaan on oma lemppari, pitäisipä taas katsoa se pitkästä aikaa. <3 Ihan ehdottomasti olette perhe ja hassu olisi maailma, joka sen kyseenalaistaisi. <3 Ei perhe todellakaan tarkoita sitä, että on lapsia <3

      Ihanaa päivää Jonna <3

      Poista
  5. Kiva ja ajattelemisen aihetta antava postaus. Aion alkaa seurata blogiasi. Laiton sen jo oman blogin "näitä blogeja luen" alle. Olen etsiskellyt mukavia blogeja lukea. Vähän kypsemmältä naiselta. Minun blogi on Marja 50+ eloa ja oloa. Lifestyleä. Mutta psykologisella ja ilomieli tvistillä. Ehkä siksi, että olen mm. psykologian opettaja lukiossa. Aika on vähän tiukilla, kun on muitakin harrastuksia kuin blogin pitäminen. Järjestelykysymys. Kivaa syyskuun alkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja ja minäkin löysin näin blogisi ja tuolla se omalla seinällä myös lukulistalla on ja parasta aikaakin näen, että siellä mielenkiintoinen postaus odottaa lukemista. <3

      Järjestelykysymys on hyvin sanottu, kyllä blogi vie aikaa, mutta ei anneta sen määrätä.

      Kiitos käynnistä ja oikein aurinkoista päivää sinulle <3

      Poista
  6. ihana kirjoitus<3
    Mulla on ollut hyvin rikkonainen perhekuvio aina. Kolmas aviomieni eli ukkelini ja minä muodostame tällä hetkellä ydinperheen. Sen liitännäisjäseniä ovat minun lapseni. Muita ei oikeastaan enää ole, mutta en kyllä kaipaakaan. Olen sen verran introvertti, että viihdyn hyvin näinkin. Ennen tätä liittoa perheeseeni kuuluivat vain minä ja lapseni. He ovat aina olleet tärkeimmät ihmiset mitä maa päällään kantaan ja heidän vuokseen olen jaksanut melkein mitä vaan. Ymmärrän hyvin miehesi tuntemukset. Mutta aikansa kutakin, nykyhetki on parasta aikaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten vuoksi sitä venyy sellaisiin voimavaroihin, joita ei uskonut itsellään olevankaan. Lapset menevät kyllä kaiken edelle, mutta hyvänä erilaisena ykkösenä tai kakkosena se mies tulee maailman tärkeimpänä aikuisrakkaana <3

      Onneksi on hyvä nykyhetki ja menneet murheet on jo unholaa. <3

      Kaunista päivää Sari <3

      Poista
  7. Itsekin olen ollut enemmän kuin tyytyväinen, kun uskaltauduin treffeille tuon ukkelini kanssa. Kovasti vannotin viikkoa aikaisemmin, että koskaan en ala ulkomaalaisen kanssa seurustelemaan. Mitä sitten tapahtui viikossa, sitä en tiedä, mutta onneksi tapahtui. Aivan ihanan miehen sain itselleni ja lapsillemme täydellisen isän. Onni kai tulee aina yllätyksenä, vaikka sitten miehen muodossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi otit ihmisen ihmisenä, se on tärkeintä, eikä se minkä maalainen on jne. Eli rakastuit ihmiseen ja kylläpä kannatti <3

      Ihanaa päivää Outi <3

      Poista
  8. Niin ihana kirjoitus- todellakin osui ja upposi.

    Ja olen äärettömän onnellinen, että teillä on natsannut noin hyvin, uusperhekuviot eivät ole todellakaan helppoja - been there done that. Ja toi lause on niin ihana: " yhdessä me jotenkin taianomaisesti eheytimme toisemme ja hitsauduimme yhteen. "

    Jotain sellaista mäkin odotan, hitsautumista ja että jokin kiva "juttu" siinä olisi ensi treffeistä lähtien; oli se sitten helppous, huumori tai että juttu luistaa.

    Ihanaa iltaa ihanuus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru <3

      Kyllä meillä varsinkin alkuvuosiin mahtui kaikenlaista ja kun uusperhekuviot tasaantuivat, tulikin sitten lapsen sydänleikkaukset, pallolaajennukset ja siihen päälle hometalokeissi, eli paljon raastavia asioita. Ne kaiketi sitten lopulta on hitsannut niin vahvasti ihmiseen, kun tietää ettei toinen pakene, kun elämä on todella raskasta ja haastavaa. Välillä on oltu todella polvillaan. <3

      Huumori on tärkeää ja helppous, että ainakin luonteilla olisi soljuvaa ja helppoa keskenään, elämä kyllä sitten tuo muita haasteita, kunhan ei niin kovin erilaisten luonteiden tai arvomaailmojen kanssa tarvitse taistella. Eikä se erilaiset luonteetkaan, jos ne soljuu keskenään. ;)

      Ihanaa päivää Taru <3

      Poista
  9. Kiva parisuhdepostaus! Perheitä on monenlaisia. Minulla oli takana avioero ja lapsi, kun tapasin mieheni. Hän hyväksyi lapseni kuin tämä olisi ollut hänen omansa. Avioiduimme. Saimme viisi yhteistä lasta. Olemme olleet sijaisperhe yli 30 vuotta aika monelle sijaisperhettä tarvitsevalle lapselle ja nuorelle. Tämän miehen kanssa uskalsin ryhtyä kasvattamaan toisten lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te olette kyllä perheiden perhe ja arvostan niin korkealle teitä, kun olette antaneet monille nuorille ja lapsille kodin. <3 Ei voisi olla suurempaa rakkautta. <3 Upeaa myös se, että löysit sellaisen miehen rinnallesi, joka rakastaa lastasi kuin omaasi eli teidän lapsihan, lapsi myöskin on. Viisi yhteistä lasta on kyllä mieletön saavutus. <3 Joissain ihmisissä on enemmän voimaa ja rakkautta kuin toisissa, minulle olette sellaisia <3

      Upeaa viikkoa teille <3

      Poista
  10. Kai se hitaustumista ja kemiaakin on, kun hipusta vaille 45 vuotta on saman pöydän ääressa oltu. Olimme niin nuoria siihen aikaa, mutta aika oli erilaista kuin nyt. Oli töitä ja mahdollisuus perheen perustamiseen.
    Perhe on niin laaja käsite ja jokaiselle omanlainen. Mulla tottakai lapset ja heidän perheensä, mutta myös joku aivan "ulkopuolinen" Kai se on sitä sielujen sympatiaa siinäkin.
    Kirjoitat niin hyvin. Haluaisn itsekin osata.
    Kauniita syksyisiä päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä aikamoista kemiaa ja hitsautumista, 45-vuotta on uskomaton saavutus. <3 Sinä osaat aina kirjoittaa ja sarkasmisi hakee vertaistaan, Marketta olet huippu <3

      Ihanaa päivää sinulle <3

      Poista
  11. Samantapaisia ajatuksia heräsi eilen käydessäni ystäväni kanssa lenkillä. Hän on juuri eronnut ja löysi vihdoin ihanan ihmisen rinnallee. Molemmilla lapset entisestä liitostaan.
    Itse olen äidin kasvattama, ei isää eikä sisaruksia ja sit kuitenkin on isä (isäpuoli).Mummu ja pappa otti minut lapsena avosylin vaastaan kun äitini lähti opiskelemaan hetkeksi. Sain nauttia ihanasta vuodesta mummun ja papan kanssa enkä voisi ikinä moittia äitiäni tästä päätöksestä <3
    Olen aloittanut pitkän terapian ja sielläkin on näitä asioita pohdittu. Tänään terapeuttini heitti minulle kysymyksen "millaisena näet tulevaisuutesi?" No tuohon oli kerrankin helppo vastata, vastasin "juuri tällaisena kuin se nytkin on eli onnellisena ja tyytyväisenä elämääni mutta ilman paniikkikohtauksia". Miksi aina tulevaisuudelta odotetaan jotain mullistavaa ja ihmeellistä? Onko väärin sanoa että olen onnelllinen juuri tästä hetkestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ihanaa, että isovanhemmista tulee niin läheisiä, heissä kun on sitä syvää viisautta ja paljon voi oppia heiltä, kuunnellessaan heidän tarinoita <3

      Sepä juuri se, perheitä voi olla vaikka minkälaisia, eikä kukaan voi määritellä mikä on muka "oikea" perhe, perhe on siellä keiden luona sydän on. <3 Vaikka sitten mummo ja lintu <3

      Hienoa Nanni tuo terapia ja uskon, että saat varmasti apua paniikkikohtauksiin, sillä nehän ovat hälyytys tilanteista, joissa on varmasti lukkoja menneistä ja aiheuttavat ahdistusta. Niitä solmuja on hyvä ammattilaisen kanssa purkaa.

      Elän kyllä tässä hetkessä, korkeintaan joistain matkoista haaveilen, mutta en niitäkään mieti haaveen, vaan ajatuksen tasolla. Yritetään tehdä jokaisesta päivästä hyvä. <3

      Ihanaa tätä päivää Nanni <3

      Poista
  12. Ihana, ihana kirjoitus, Tiia <3
    Minun mieheni, isäntä, on kaikkea muuta kuin olin koskaan miehestäni kuvitellut - kaikki aiemmat poikaystäväni ja ex-kihlattukin aivan erilaisia. Vaan tässä ollaan edelleen 30 vuoden ja 28 avioliittovuoden jälkeen.
    Kannattaa uskaltaa - voi jopa yllättää itsensäkin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ja ehkä sitten juuri siksi, että hän on niin erilainen, kuin ne kaikki muut eli oikeanlainen <3 Hieno saavutus tuo 30-vuotta, sitä kohden <3

      Samaa mieltä, kannattaa uskaltaa, eikä pitää haavekuvista kiinni, ne voi pettää ja se jalokivi voi löytyä sellaisen paketin sisältä, josta ei osannut unelmoidakaan ja voi löytyä jotain vielä parempaa. <3

      Upeaa päivää ihana Lady <3

      Poista
  13. Ihana kirjoitus. Nuorena en ajatellut hankkivani lapsia tai miestä. Monen sattumuksen kautta olen asunut 3 lapseni kanssa "itsekseni" ja tällä hetkellä elän elämäni parasta aikaa. Mieheni kanssa yhdessä olessa ahdistus oli valtava ja se helpotti vasta kun erottiin. En pysty kuvittelemaan että vierelläni olisi joku kumppani. Viihdyn yksin ja nautin näin. Monelle se on outo asia. Lapset kohta lentää pesästä ja niillä ehkä enempi huoli kuin minulla että jään yksin 😊 En jää, minulla on 4 kissaa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin paljon, kun kerroit tästä ja olen samaa mieltä, että ehdottomasti parempi onnellisena yksin tai tässä tapauksessa lasten kanssa, kuin onnettomassa suhteessa. Olet voimakas ja vahva nainen <3

      Minäkin olen erakko ja viihdyn todella paljon yksin ja siksi miehenkin tulee olla vahva ja itsenäinen ja sellainen, jolla on omat harrastuksensa ym. ettei koko ajan nyhjäillä, vaan kumpikin saa aivolepoa myös toisesta. <3

      Minusta ei ole yhtään outoa ja jos meille tulisi ero, niin lasten muutettua kotoa, neljä kissa olisi minullekin se perhe <3

      Ihanaa päivää Hertta-Viola ja kiitos kun jaoit oman tarinasi <3

      Poista
    2. Kiitos Tiia kauniista sanoistasi :) Sinä olet upea nainen <3 Aurinkoa päivääsi!

      Poista
  14. Ihana postaus! Ja hih, kun ekan kerran näin mieheni en todellakaan ajatellut, että hän olisi mun tuleva mies. Meistä tosin tuli aluksi kavereita, kun hänen luokkakaverinsa asui mun yläkerrassa ja kaverustuin aluksi tämän luokkakaverin kanssa ja siitä sitten tulevan mieheni kanssa. Ne oli eräät koulubileet, joissa erehdyin katsomaan tulevaa miestäni silmiin ja pam, sen jälkeen en vaan enää saanut häntä mielestäni..ja ilmeisesti hänkin meni ihastumaan minuun, samoihin aikoihin. Mutta vaadittiin meidän yhteiset kaverit, että päädyttiin ihan oikeasti yhteen, puolen vuoden kuluttua niistä koulubileistä ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana pam ja hei se pam oli tarkoitettu, sillä kohtalo toi teidät yhteen. Niin mahtavaa kuulla, miten ihmiset ovat tavanneet rakkaansa, kiitos tästä Salka ja ihanaa torstaita <3

      Poista
  15. Ihana postaus, Tiia ♥ Itse heittäydyin seitsemän vuotta sitten salamarakkauden vietäväksi. Päätin, että paikkailen sitten ruhjeita, jos juttu ei kanna. Joitain naarmuja on matkalla tullut eikä aina ole ollut ihan helppoa, mutta tässä ollaan enkä osaisi enää kuvitella eläväni toisin tai jonkun toisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heittäytyminen todella kannattaa ja vaikka naarmuja tulee, kun näkee, että se toinenkin siinä vierellä vaan lujana seisoo, niin se on hieno asia ja hitsaa yhteen. <3 Onneksi heittäydyit <3 Juu ja ei sitä turhaan alttarilla sanota "tahdon", sillä sitä tahtoa ajoittain tarvitaan.

      Ihanaa päivää Krisse <3

      Poista
  16. Uskalsin tutustua mutta pieleen meni :D . Miehellä 2 lasta ja ex-vaimo joka sanoi lapsille: teidän isällä on nyt uusi perhe ja uusi poika(mun poika) teidät on unohdettu ja mitä enemmän he viihtyivät meilä sitä suurenpi sota jonka minä hävisin .Eroa hain 4v jälkeen , yhteinen lapsi oli 6kuukautta vanha. En voi avioliittoa katua kun sain maailman parhaimman tyttären mutta jos tytärtä ei olis tullu niin mies ois ollu elämäni munaus .......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata katua, sillä munauksesta syntyi jotain niin kaunista <3 Uusperheen jäsenenä ymmärrän hyvin miten raastavaa voi olla ja monet asiat olemme käyneet pahimman kautta, en vaan niistä asioista tänne voi muiden asianosaisten vuoksi kirjoitella. <3

      Kiitos Ulrika kun jaoit kokemuksesi, joka on tehnyt valtavan kipeää. <3

      Ihanaa päivää sinulle <3

      Poista
  17. Voi miten lämmittävä postaus näin koleahkona syyskuun aamuna : )Ja miten tuli hieman syyllinen olo, sillä tulihan sitä nuorempana heivattua deittikumppaneita vedoten milloin mihinkin (nyt katsottuna vähäpätöiseen) syyhyn. On niin totta, että kun suhteessa vallalla sellainen helppouden tuntu, niin ei tule kismaa ihan joka asiasta. En itse kaipaa haastajaa tai ylianalysointia asioista, tykkään että joskus voi vaan olla kepeästi ja nauttia perhelämästä. Tällä hetkellä illat ovat parhaita, taustalla masterchef, Amoksen lelut ja leikit ympäri kotia, maistuvainen ruoka tulella ja kaikki me kolme siinä kuvioissa yhdessä ja välillä omia puuhaillen! Kaukohalauksia ja hymyjä päivääsi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tuli kyllä heivattua ja heivatuksi, mutta tuskin kukaan tai yksikään niitä muistelee ja kaikki osapuolet ovat onnellisia tahoillaan eli älä Heli rakas tunne syyllisyyttä <3

      Juu ollaan oman miehen kanssa niin sauhuten analysoitu, jauhettu ja haastettukin, että arvostan nykyistä rauhaa, tuollaista juuri mitä kuvailetkin, enemmän kuin mitään. En enää jaksaisi haastajaa tosiaan, tai peilikaapin paikan määräämistä puoolin ja toisin, vaan yhteistä saumatonta hyvää oloa. <3

      Teidän yhteisolo kuulostaa idylliseltä ja Master Chef siihen on kirsikkana kruununa. <3

      Halauksia ja hymyjä sinullekin ystäväin <3

      Poista
  18. Ihana ihana postaus! <3
    Olen paljonkin ajatellut perhettä ja sitä mitä se on... Luulen, että jokainen perhe on omalla tavallaan vähän "rikki". Kukaan ihminen tuskin on täysin eheä ja särötön, jolloin perheeseenkin tulee niitä ihmisten pieniä säröjä ja rikkinäisyyksiä. Kenellä isommin, kenellä pienemmin - ja se kuuluu elämään. Meillähän perhe jo hajosikin jokunen vuosi sitten, mutta palasimme yhteen ja juuri nyt olen onnellinen meistä kaikista - että olemme saman katon alla asuva perhe <3 Joskus menee sukset ristiin ja on vaikeita kausia, mutta niinhän se taitaa olla kaikissa pitkissä suhteissa.

    Halauksia päivääsi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ehdottomasti näin, jos rikkinäisyyttä mietitään, niin ihan varmasti parisuhteeseen päätyessään, meillä kaikilla on jo painolastimme. Olen niin onnellinen, että te voititte vaikeutenne ja palasitte yhteen. <3 Niin hienoa ja kiitos kun jaoit tämän tännekin. Kyllä mekin olemme aviokriisin käyneet läpi jo monia vuosia sitten ja pari vuotta oli todella raastavaa, silloin loppupeleissä meiltä vaadittiin sitä tahtoa ja siitä se suhde sitten lähti uuteen nousuun. <3

      Juuri näin minäkin koen, rikkinäiset sielut kohtaavat toisensa. <3

      Halauksia sinulle ihanainen <3

      Poista
  19. Ah ja voih, niin ihana ja niin tosi, postaus <3 :) Minäkin, stadin friidu, hyppäsin maalaispojan mukaan kaikkine kolhuineni ja kohtasin ihmisen omine kolhuineen. Pari pomppua matkassa on ollut, yksi isompikin, mutta 12v maalla kaffee keitellen ja olen enemmän oman itseni näin. Omat polkuni maailmassa on ollut aika karu ennen tätä ja se tunne, kun huomaat että meidän perhe! En ole tuota voinut sanoa aikoihin, ja sellainen yksinäinen susi, joka oli rakentanut itsensä selviytymään...sai rauhan. Meidän lapsoset, ne 2 koiraa(ihan kohta se kolmas) ja 4 kissaa.. se on meidän perhe, vaikka joidenkin mielestä ei oikea, kun lapsia ei ole. Syystä tahi toisesta. Sillä ei ole nyt väliä, kummasta johtuu, mutta meidän perhe on tämä :) Ja ihan oikea :) Ja pitänee katsoa tuo elokuva, jotenkin jäänyt! Yleensä Disneyn leffat olen kaikki tupannut katsomaan.... Oma lempparini on ollut Tuhkimo. Jotenkin se, että mistä tulee ja mihin päätyy..kun uskaltaa mennä ja kokea. Vaikka lähtökohdat olisivat sitten sieltä kellarista, kaikki on yhtä hyviä. Taas yritän selittää pointtia ja toivottavasti saat sen tuosta :D Vasta ensimmäinen kaffekuppi menossa! :) Ihanaa päivää sinne ja sio halaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana stadin friidu, töölöpartiosiskoni siellä <3 Niin se rakkaus muuttaa ja sinä lähdit maalle ja minä miehen ja miehen lasten kanssa humps vaan 6kk seurustelun jälkeen 4-vuodeksi Latviaan ja päällimmäinen fiilis on, että mahtavaa oli.

      Ihanaa, että sait rauhan ja kaikki pomput tavallaan jäi taakse, koska ei kai ne koskaan täysin siloitu, osittain eheytyy ja laskeutuvat, mutta muistijälkinä jäävät ihmiseen.

      Lapset eivät tee perhettä, vaan rakkaus <3

      Tuhkimo on niin ihana ja kai kaikki Disney-leffat on lemppareita, mutta kyllähän tuo Lilou&Stitch on pahemman kerran kolahtanut, kun häämatkalta ostin ihan itselleni Stitch pehmon, hih.

      Hienosti kirjoitettu, että vaikka lähtökohdat olisi kuinka kellarista, olet ihana <3 Pointit tajuin ihan kaikki, supermimmi. <3 Olen onnellinen, että jaoit tarinanne ja niin haavoittuvan avoimesti.

      Halauksia päivääsi ja paljon rakkautta <3

      Poista
  20. Ihana tarina!! Niin totta.
    Vierestä seuranneena on niin taivahan tosi, että on parempi erota ja tulla toimeen kavereina kuin kitkuttaa väkisin huonossa suhteessa, koska jälkimmäisestä vaan kärsivät kaikki osapuolet.

    Iloa viikkoon! Ihanan aurinkoista ainakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaa ja juuri näin ja sehän on ainoa keino myöskin löytää mahdollisesti se suuri rakkaus tai vaikka sitten olla onnellisena ihan itsekseen. Lasten vuoksi ei varmasti kannata huonossa liitossa roikkua, lapset saavat vain oudon rakkausmallin, koska kyllähän he vanhempiensa tunnetilat imevät.

      Ihanaa päivää Vivi <3

      Poista
  21. Lämmin ja kaunis postaus <3 Halit ihanainen. Ohana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä ja Ohana teille kahdelle ihanalle <3

      Poista
  22. Olipa ihana kirjoitus, josta tuli sellanen hyvällä tavalla lämmin fiilis. Ja vaikka mulle on jo aiemmin syntynyt sun miehestä pelkästään positiivinen mielikuva (eikä vähiten siksi, että meillä on niin samanlaiset mielenkiinnon kohteet :)), niin kyllähän tää vahvisti sitä entisestään. Että jos isä ilmoittaa uudelle rakkaudelleen, että hälle tärkeintä maailmassa on lapset, niin ei voi kyseessä olla muuta kuin kunnon mies. Ja samalla nousi arvostus sua kohtaan, kun hyväksyit asian, etkä ajatellut, että "ai jaaha, entäs minä sitten?" niinkuin moni muu nainen olis saattanut tehdä.

    Eli kyllä teidät on selvästikin tarkoitettu yhteen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Annukka, kiitos eli ymmärsit juuri sen asian ytimen, että heti oli tunne, wau ja että tässä on mies, jota voin arvostaa, että lapset menevät kaiken edelle ja jos nainen ei sitä hyväksy, niin potku peffaan. Mies onkin osoittanut vahvaa vanhemmuutta ja neljän lapsen lähi-isänä ollut super. Varmaan juuri tämä on yksi syy, miksi häneen aikoinaan niin palavasti rakastuin ja myös siihen, että toisella on oma elämä ja omat harrastukset ja pitää niistäkin vahvasti kiinni ja antaa minun taas puleerata omiani. <3

      Tosin on tämän viikon Irlannissa ja hih unohti meidän kuopukselle kertoa asiasta, mutta sattuuhan näitä. Tai sitten kuopus ei vaan kuunnellut, sekin on hyvin mahdollista. Silti nauratti, kun Sofia tuli tänä aamuna kysymään "missä isi on" ja isi tosiaan on ollut maanantaista asti siellä Dublinissa. ;)

      Teillä tosiaan on samat mielenkiinnon kohteet oman miehen kanssa ja arvostan miestä, jolla on hyviä harrastuksia ja oma elämä ja identiteetti <3

      Kyllä olen sitä mieltä, että meidät on tarkoitettu yhteen, ajattelemme samalla tavalla ja aina ei enää tarvitse edes ajatella. <3

      Ihanaa viikkoa ja kiitos oma sydämenikin täällä lämpöisenä hyrisee, koska näit meidän sieluun, kiitos siitä Annukka <3

      Poista
  23. Olipas ihana teksti ♥ Mä oon elänyt suurimman osan mun elämästä uusperheessä, koska mun oma isä kuoli kun olin 4-vuotias. Äiti löysi uuden miehen, kun olin 5-vuotias ja miehellä oli entuudestaan kaksi lasta, jotka molemmat on mua pari vuotta vanhempia. Tultiin heti kyllä loistavasti juttuun keskenämme mun "sisarpuolten" kanssa ja ollaan vielä nykyäänkin tosi läheisiä, vaikka kumpikaan niistä ei asu enää kotona. Sitten kun olin 9-vuotias, sain pikkusiskopuolen, jonka kanssa ollaan ehkä vielä läheisempiäkin, vaikka ikäero onkin aika suuri :D Kivaa viikon loppua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sofia kun kerroit perheestäsi ja on niin ihana kuulla, että teillä on uusperhekuviot solahtaneet täydellisesti ja olette sisarusten kesken läheisiä. Sama täällä meillekin ja koen täysin omiksi lapsiksi myös mieheni lapset ja he ovat ottaneet upeasti pikkusiskonsa. Ovat valmiita hoitamaan ja auttamaan. <3

      Perhe ja sisaruus on hienoa, minulla kun ei sisaria ole, mutta tädit ja sedät paikkasivat isovanhemmilla asuessa tuota sisaren asemaa <3

      Kaunista viikonloppua ihana <3

      Poista
  24. Mää en jostain syystä nykyään osaa pitää enää mitään perheenä. Se käsite on mun päässä rikki. Toki mulla on vanhemmat ja paljon sisaruksia, mutta en oo heidän kanssaan tekemisissä, koska mun lapsuudenperhe ei oo hyväksi mulle millään lailla. Tuntuu pahalta sanoa, että voin paremmin ilman perhettä, mutta se on totuus, jonka kanssa kipuilen edelleen. Jännää on myös se, etten osaa pitää mun ja mieheni yksikköä perheenä. En osaa pitää oikein mitään perheenä. Ehkä se on se, että mun mieli yhdistää perheen rakkaudettomuuteen, hylkäämiseen, väkivaltaan ja muuhun pahaan. Niin surullista. Onneksi moni muu yhdistää perheen rakkauteen ja välittämiseen. Olen ehkä vähän kateellinen siitä. Luulen, että ajan kanssa tämä asia ratkeaa mun päässä parhain päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tuli niin suruinen olo, ei ole sanoja, ei mitään riittävää. <3 Arvostan niin paljon aitoutta ja rehtiyttäsi ja toivon todella, että jonain päivänä helpottaisi. Ymmärrän tuon kateudenkin, joskus olen ajatellut, että olisi ihanaa, jos olisi äiti, joka veisi minut vaikka joskus kahville tai kysyisi mitä minulle kuuluu. Ei tarvitsisi olla mitään suureellista, sellaista normaalia äidin välittämistä. Siksi olen niin kiitollinen tästä omasta perheestä ja myös siitä, miten miehen vanhemmat aikanaan ottivat omakseen. Nyt he tosin jo muistisairaita liian aikaisin, mikä on todella surullista.

      Paljon lämpöisiä halauksia sinulle LauraKatarooma ja anteeksi etten löytänyt oikeita sanoja <3

      Poista
    2. Ei sitä tarvi, ku ymmärrystä ja myötätuntoa. Se kantaa pitkälle. <3

      Poista
    3. Näin minäkin surun hetkillä ajattelen <3 Halit LauraKatarooma <3

      Poista