lauantai 22. heinäkuuta 2017

Kissakuume

Nyt hiljakseen alkaa olla sellainen tunne, että jo vallan ratkean liitoksistani tämän kissakuumeen kanssa. Asialle lisää löylyä toi, kun Porvoon Eläinsuojeluyhdisys julkaisi Facebookissa, että 50 kissaa etsii kotia. Tänään sitten tyttöjen kanssa hieman varkain kävimme tutustumassa kissoihin, vaikka mies lähti eilen Norjaan kalastamaan. En vaan enää pysynyt nahoissani. Minkäänlaisia valintoja ei kuitenkaan tehdä ennen kuin koko perhe on koossa valitsemassa ja päätös on yhteneväinen. Yllä olevan kuvan kissanpentu on jo varattu ja pennuthan menevätkin kuin kuumille kiville, mutta myös pari aikuisempaa kissa sulatti meidän sydämet.
Meidän edesmenneen mustan pantterin Onnin serkkukin löytyi eläinsuojeluyhdistyksestä ja kyseessä on noin vuoden ikäinen kollikissa, joka odottaa vielä n. kahden viikon ajan, että omistaja tulisi noutamaan hänet kotiinsa. Kisu oli niin hyväkuntoinen, että on jonkun kissa, mutta mahtaako omistaja löytää kissaansa ja miten kissan käy. Tähän tapaukseen ihastui meidän Krista, mutta oli viime kädessä kuitenkin sitä mieltä, että kenties pentukissa kuitenkin, koska toista Onnia ei vaan ole.

Tämä 5-vuotias leikattu poikakissa Karri nimeltään vei aivan täysin minun ja Sofian sydämet. Karri oli niin hellyydenkipeä ja kiltti. Kehräsi ja puski tuhatta ja sataa ja oli tuhansia paijauksia vailla. Karrista joku saisi itselleen aivan mielettömän upean kissan. Karri tosiaan on tuplat meidän Oskua isompi ja itselle tuli tunne, että kokonsa puolesta jo veisi Oskulta kuninkuuden ja sehän ei vallan käy, sillä Osku on nyt meidän perheen pomo ja aito 14-vuotias vanha herra, jota tulee kohdella kunnioituksella. Toisaalta Karri pehmeän luonteensa puolesta voisi sopia meidän Oskulle kaveriksi.
Kyseinen päivä on merkattu koko perheen kalentereihin, jolloin menemme katsastamaan kaikki pennut ja kenties joku pieni ujompi tapaus voisi saada meiltä kodin. Ellei sitten Onnin serkun mustan kissan omistajaa löydy lainkaan ja tuo upea musta kissa vie meidän sydämiä, mustissa kissoissa on sitä jotakin. Elämme siis jännittäviä aikoja ja tällä hetkellä kisut tulevat jopa uniinkin. 

Liityin muuten Porvoon Eläinsuojeluyhdistuksen kannatusjäseneksi ja lupasin seuraavalla kerralla viedä räsymattoja, kuluneita pyyhkeitä ja peittoja löytötalolle. Heillä on kaikesta mahdollisesta pulaa ja arvostan niin, miten siellä neljä mukavaa naista hääri vapaaehtoistöissä. 
Huh pään täyttää nyt kissat ja myös se, että minkälaiseen kisuun meidän Osku voisi tykästyä. Vaikeaahan se kissan sielunelämään on eläytyä, mutta ainakaan kovin villiä kisua meille ei kannata ottaa. Tarina jatkuu ja kirjoittelen täällä sitten hyvän ajan päästä miten meidän käy. Leppoisaa lauantai-iltaa ja ottakaahan yhtä rennosti, kuin kisut konsanaan. :)

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Prada Infusion de Rose

Hei kesä, nyt on löytynyt ensimmäinen aivan totaalisen täydellinen ruusutuoksu. Rakastan kyllä ruusun tuoksua luonnossa, mutta monet ruusun tuoksut ovat hiljakseen alkaneet ahdistamaan iholla, en halua tuoksua pelkästään ruusulta. Prada Infusion de Rose on erilainen ruusutuoksu, kepeä ja raikas, kuin kaunis kesäpäivä ja jostain kaukaisesta horisontista, vienosti kantautuu nostalgisen klassinen ruusun tuoksu.

Infusion de Rose tuoksussa, ruusun tuoksu ei puske päällimmäisenä, vaan kietoutuu tuulen tuoksun kepeyteen, jota lämmittää aurinko. Tuoksu on raikas, tyttömäinen, naisellinen ja hienostunut ja kaikkea yhtä aikaa. Ei lainkaan liin makea tai mausteinen, vaan viehättävä ja elegantti, suorastaan ylellinen. 
Infusion Rose-tuoksu avautuu raikkaalla nerolilla ja aukeaa pian ruusuiseen kukkaansa. Rose-tuoksua on inspiroinut antiikinaikainen sekoitus puutarharuusuja, jotka on käsin poimittu aikaisin aamulla ja nopeasti prosessoitu ja uutettu nerolia, mandariinia ja galbanumia sisältävällä tuoksuvedellä. 

Tuoksu on ilmava, ilman läpikuultavuutta, eläväinen ja raikas. Infusion Rosea kuvataan läsnäolevaksi, mutta siitä on mahdotonta saada otetta, mikä kuvaa tuoksua hyvin. Tuoksu kietoo pauloihinsa salaperäisesti hiljakseen vietellen. 
Prada Infusion tuoksusarja on erittäin mielenkiintoinen ja Les Infusion de Prada-kokoelman vintage henkisiä pulloja koristaa Pradan klassinen perinnelogo, jonka on kehittänyt Miuccia Pradan isoisä vuonna 1913. Uudenaikaisuutta pulloihin tuo, jokaisen pullon oma väri, Infusion Rose-tuoksupullossa herkkä vaaleanpunainen, joka korostaa ruusun tuoksua. 

Les Infusion de Prada tuoksulinja on hyvin runollinen ja herkillä ja läpikuultavilla tuoksuilla yhdistyy vanhan-ajan perinteet nykyaikaan. Kaikki linjan tuoksut on rakennettu samalle pohjalle, mutta ne muuttuvat pääraaka-aineen myötä. Tuoksujen perusrakenne on hämäävän yksinkertainen, piilottaen sisälleen ainutlaatuiset raaka-aineet ja ominaisuudet, jotka kietoutuvat yhteen ihanan herkiksi kokonaisuuksiksi. 
Les infusion de Prada-tuoksulinja vastustaa perinteisiä sukupuolisia stereotyyppejä ja katsoo tämän hetkisten tuoksutrendien ohi. Les infusion de Prada-tuoksut ovat kunnianosoitus menneisyydelle, osoitus ymmärryksestä nykypäivään ja katseesta Pradan tulevaisuuteen.

Jos Jane Austenin ajan naiset olisivat käyttäneet yhtä tuoksua, olisi se ehdottomasti Prada Infusion de Rose, joka on ainutlaatuisen uniikki ja herkkä tuulahdus menneestä ajasta, istuen samalla modernin naisen tuoksumaailmaan. 

Tuoksun saatavuus Stockmann tavaratalot ja 100ml Eau de Parfum tuoksun hinta on 118,50e. Oma tuoksuni on pr-näyte. Seuraavaksi Stockmannille mennessä haluan tuoksutella nämä tuoksut kaikki läpi ja erityisesti Vetiver tuoksun. 

Nyt on ehdottomasti syntynyt tuoksu, joka kestää aikaa sukupolvesta toiseen ja yhdistää, äidit, tyttäret ja isoäidit. Ruusun herkän kauniin tuoksun voi niin monella tavalla pilata, mutta Prada Infusion de Rose on täydellisen uniikki, kaunis ja puhdas tuoksu. Minulle ehdottomasti täydellisin kohtaamani ruusutuoksu. 

Onko ruusutuoksut suosikkeja tai oletko muuten tutustunut tähän nostalgiseen Pradan Infusion tuoksusarjaan? Mitä pidätte pullon ulkonäöstä, herättääkö vintage henkinen pullo ihastusta, vai onko se liian koruton. 

Ihanaa ruusun tuoksuista perjantai-iltaa kaikille. <3

torstai 20. heinäkuuta 2017

Mutsit ei ymmärrä teinejä-miksi mutsit ragee?


Eilen kirjoittelin täällä blogin puolella luopumisen tuskasta, kun lapsi kasvaa, itsenäistyy ja irtautuu äiti-ja lapsi symbioosista. Kyseessähän on luonnon normaali kulku ja hyvin muistan vielä oman murrosiän ja miten rankalta ja toivottomalta elämä ja elämän tuomat haasteet välillä tuntui. 

En ehkä ollut ns. teinipissis, vaan pikemminkin hieman ujo ja pelokas, mutta kodin suojaisassa huomassa, olin varmasti mummilleni ajoittain suorastaan raivostuttava murkku. Muistan hyvin erilaisia tilanteita, kun mummi tuli käskemään laittaa musiikkia pienemmälle ja kasettisoittimestani soi silloin peräti Vivaldin Neljä vuodenaikaa. Muistan miten päättömältä kaikki säännöt, velvollisuudet ja liian aikaiset heräämiset tuntui, talon säännöt jotka kahlitsi omaa kasvuani itsenäiseksi olennoksi. 

Pidän sanonnasta, "ettei taloon mahdu kahta emäntää", sillä se on aika pitkälle totta. Kun kaksi tahdonvoimaista naista elää saman katon alla ja molemmilla on hieman erilaiset ajatukset säännöistä, väkisinkin syntyy klikkejä. 

Omalla kohdalla 14-15-vuotiaana elin pahinta murrosikää ja silloin mummini tuntui mittaamattoman ärsyttävältä. Tilanne alkoi helpottamaan 16-vuotiaana, pahimmat hormonihöyryt olin päästänyt ulos, jopa heittänyt mummia perunaleivoksella, koska yritettiin pakottaa kesämökille, jonne en enää halunnut mennä. Oli poikaystävä ja kaikki ja elin siinä hetkessä. Viikonloppu mökillä tuntui ikuisuudelta. 

Lopullisesti välit muuttuivat täysin normaaleiksi muutettuani kotoa ja muistan miten kävin kilauttamassa mummille puhelinkioskistakin, ensimmäisenä iltana, kun olin muuttanut pois. Muistan muuttopäivänä mummin sanat, kun mummi törkkäsi vielä viherkasvin kainaloon ja seisoin hississä viherkasvi kainalossa hissin mennessä alas ja mummi huusi perään "kyllä sinä lirissä tulet olemaan".

Meillä vanhemmilla on ääretön huoli, kantaako elämä ja näemme lapsemme aina niinä pieninä pellavapäinä. Jopa omahyväisesti hieman kuvittelemme, ettei ne muksut kotoa muuttaessa varmaan millään pärjää, vaikka tuon ajatuksen takana piilee vain mittaamaton huoli lapsista. Tietoisuus siitä, että tiedämme miten kovaa ja pettymyksiä täynnä elämä pahimmillaan on, miten paljon sydänsurua elämään mahtuu ja yhtäkkiä emme saa enää olla puhaltamassa "pipejä" lapsemme kipupisteisä pois. 

Maijun kanssa me kaksi mummokuumeista päästimme sisäiset teinimme ulos, muistelimme omaa murrosikää ja miten vahvana oli tunne ettei mutsi/mummi tajuu mitään". Samalla halusimme ymmärtää koko ympyrän, eli äitiyden ja nuoruuden rankkuuden ja kaikki ne tunteet mitä siihen kuuluu. Miten teiniä hormonit vie ja mutsi on niin juntti, niin juntti. Miten vanhempaa taas koskee, kun lapsi irrottautuu, eikä pidä äitiään minään. Miten kaikki lapsen sanat "mee nyt siitä ja älä jaksa jne" kirpaisee ja miten on vaan pakko muistella omaa teiniyttään, miten ärsyttävä sitä itsekin oli. Ympyrä on sulkeutunut, kunnes se aukeaa uudelleen ja omista lapsista tulee vanhempia. Oikeastaan vasta silloin voi helpommin aueta täydellinen ymmärrys vanhempiaan kohtaan, miten rankkaa työtä vanhemmuus onkaan ja miten ne vanhemmat onkin loppupeleissä ihan yes. 
Alla täysin kuvitteellinen ja kieli poskella tehty video sukupolvien välisestä kuilusta, murrosiän ja vanhemmuuden rankkuudesta ja ristiriidoista ja lopulta myönnytys, että mutsi on aika kiva kuitenkin, heh kun se on hiljaa tai nukkuu. ;)

Tämä postaus oikeastaan on osa 2, eiliseen. Vilpitön asettuminen teini-iän maailmaan, itsenäistymiseen ja siihen, miten murrosikää siivittää oman itsensä peilaaminen erilaisiin kauneusihanteisiin ja sometulvaan. Voisinpa jopa väittää, että tämän päivän teineillä on rankempaa, kuin itsellä oli aikanaan. Kenties me vanhemmat olemme hieman ymmärtäväisempiä, eikä ns. suurta sukupolven kuilua ole, mutta onko se sitten edes hyvä asia vai ei, että lapsia kohdellaan tänä päivänä enemmän silkkihansikkain. 

Sana on vapaa, kaikkea maan ja taivaan väliltä, murkkuudesta, vanhemmuudesta, oman murkkuiän toilailuista ym. olisi vertaistuellisesti kiva kuulla. Terkuin nyt kahden esimurkun äiti, jonka pesästä on lentänyt kaksi mahtavaa aikuista lasta jo pois. Kaksi takana ja kaksi edessä. ;) Mukavaa torstaita kaikille. <3

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Tunnen tuskaa

Tänään olen tarvinut kyseistä slogania hieman enemmän, kuin tavallisesti. Meidän 13-vuotias tyttäremme on ollut jo viikon päivät isoveljensä ja hänen avopuolisonsa luona Tampereella. Mieletön juttu on, että poikamme ja hänen avopuolisonsa ovat vasta parikymppisiä ja ovat ottaneet pikkusiskon huollettavakseen näinkin pitkäksi ajaksi. Arvostan kovasti ja jotenkin muistelen, että olin parikymppisenä paljon itsekkäämpi ja ajattelemattomapi. Toisaalta minulla ei ole sisaruksia, joten en täysin tiedä miltä sisaruusrakkaus tuntuu, etenkään pienempiä sisaruksia kohtaan. Olen niin ylpeä meidän vanhemmista lapsista, miten hienoja isosisaria he ovat perheen pienimmille. 

Tänään soittelimme kotiinpaluusta ja kuulin oikein miten nuorta teiniämme kypsytti keskustella äitinsä kanssa. Oikein lankoja pitkin riipi kuulla se seikka, että teineille äiti on kammotus, se hieman urpo ja ikävä tyyppi. Näin oli itsellänikin, kun irrottauduin mummistani ja oli aika, että mummi oli mielestäni vaan perustavanlaatuisesti ihan pihalla kaikesta. Murrosikä kun rauhoittui, osasin nähdä mummini eri arvossa ja tuo arvostus on vain kasvanut iän myötä. Arvostuksen ympyrä ikään kuin sinetöityi, kun minusta tuli äiti. Tiedän siten kaiken tämän ja miten tämä juttu etenee ja kulkee, mutta ei se auta, kun sydäntä raastaa luopumisen tuska.

Perheen kuopuskin on tänä kesänä vetäytynyt omaan huoneeseensa, sulkenut päivällä ja jopa yöksikin ovensa. Ei enää tule viereeni nukkumaan, jos isi on reissussa, hänestäkin on kasvamassa iso. Tyttäreni ovat liunneet, kuin ajan hiekanjyväset käsistäni ja sydämeni riutuu ikävästä. Kaipaan omia pikku vauvapalleroisia, olen laittanut heidän kuvan puhelimeni taustakuvaksi, tuijotellut heidän vauvakuviaan ja ihmetellyt minne tämä kaikki aika on mennyt. Miksi ei kukaan kertonut, silloin kun valvoin unettomia öitä vauvojen kanssa, että tämä aika kestää vain ohikiitävän hetken. 

Tiedän, että nämä luopumisen tunteet on nostattanut nyt pintaan muutamakin seikka. Kuopuksen sydänkontrollikutsu Lastenklinikalle juuri tuli ja omituista kyllä, ennen tuota kutsua valvoin kolme yötä ja kolmantena yönä sudenhetkenä pohdin näitä sydänasioita ees sun taas. Erään nuorehkon ihmisen poismeno äkillisesti kesäkuussa järkytti mieltä ja sai miettimään, miten elämä on arvaamaton ja julmakin. Pelko lapsemme sydänviasta alkoi taas nakertamaan ja mieli ei lepää ennen, kuin kontrolli on ohi. Ahdistus on taas tullut elämään.

Olen viime aikoina aivan huomaamatta syventynyt katsomaan Hbo:lta surullisia ja synkkiä sarjoja, Hbo on synkkien sarjojen kultakeidas. Fear of the walking dead, jossa toivoa tuo vain tämä päivä ja siitä selviytyminen, kuten alkuperäissarja Walking dead, jossa iholle nousee tunne, meillä ihmisellä ei ole toivoa, on vain toivottomuutta.

12 apinaa sarja, joka on kerrankin onnistunut jatkumo itse elokuvasta ja joka vain lisää toivottomuutta ihmiskunnan suhteen. Ei sen enempää juonipaljastuksia, mutta sarjassa on käänteitä, jotka raastavat äidillisiä sielun sopukoita. Vahva suositus kuitenkin, erittäin jännittävä, suorastaan loistava sarja. 

Lopulta päädyin seuraamaan The Handmaid's tale sarjaa, ei olisi pitänyt, vaikka tämäkin sarja on aivan loistava ja naulitsee katsojan ensiminuuteilla. 

*Syntynyt uusi yhteiskunta Gilead muistuttaa monin tavoin natsi-Saksaa. Ytimessä on suvunjatkaminen ja hyvien geenien siirtäminen eteenpäin.


Tämän suuremman suunnitelman vaatimuksesta naisilta on viety ihmisoikeudet, he eivät saa käydä töissä, omistaa, lukea tai toimia itsenäisestä. Naiset on ryhmitelty hierarkkisesti ja vaatetettu sen mukaisesti: uskonnollisten johtohahmojen vaimot pukeutuvat smaragdinvihreään, kodinhoitajat eli martat harmaaseen ja uskonnolliset opettajat eli tädit ruskeaan.



Hedelmälliset naiset, jotka eivät ole komentajien vaimoja, on alistettu orjattariksi. Heidän värinsä on menstruaation punainen.



Heidän oikea nimensä riistetään ja he saavat uuden nimen, joka osoittaa, kenelle miehelle he kuuluvat – näin Fredin omistamasta naisesta tulee siis Frediläinen.



Joku voisi kutsua heitä synnytyskoneiksi, mutta sarjassa heidät esitetään ”vapaiksi toteuttamaan biologista kohtaloaan”. 


Kenties synkät sarjat ovat korostaneet näistä palleroista luopumisen tuskaa. Miten valitsemani sarjat kaikki ovatkin olleet teemoiltaan samankaltaisia, joita yhdistää turvaton huominen ja tulevaisuus. Ehkä alitajuisesti olen  huolissani, minkälaisena maailma näyttäytyy lapsilleni. Kenties myös uutisartikkeli siitä, että ihminen on hävittänyt jo 50% eri eläinroduista, saa miettimään, milloin ihminen tuhoaa lopulta maapallon ja minkälaisen maailman me lapsillemme jätämme, koko ekosysteemi on vaarassa, kaikkihan me tämän tiedämme ja silti vaan porskutamme eteenpäin tavallisissa askareissamme. The Handmaid's tale lause, "olin unessa ja kaikki paha pääsi tapahtumaan ja tuolloin vasta heräsin" kolahtaa sydämeni nurkkaan viiltävästi.

Ehkä kärsin vain puhtaasta luopumisen tuskasta ja omasta identiteettikriisistä, kuka minä sitten olen, kun en ole enää neljän lapsen aktiiviäiti. Lapset ovat niin vahvasti elämässä ja kun miltei kaikki rutiinit ja asiat menevät tietyllä tavoin, lasten hyvinvoinnin ehdoilla, on merkillistä huomata, että yhtäkkiä minulla on enemmän aikaa itselleni ja samalla valitettavasti myös enemmän aikaa murehtia.

Ihminen on sitkeä ja on selvinnyt monista katastrofeista, joten täytyy vain valoisin ja luottavaisin mielin luottaa huomiseen ja siihen, että elämä kantaa ja tämä äiti-inhokin on osa luontoäidin viisasta suunnitelmaa ja luonnon aitoa kulkua, irrottaa "pennut emostaan". Haikeaa se silti on ja välillä asia sujuu helpommin ja välillä tuskaisammin, kuten nyt, kun ikävä 13-vuotiasta tuntuu jo fyysisenä kipuna. 

Onneksi elämää ilahduttaa nämä karvaiset olennot ja voin kertoa, että kissakuume on aivan valtava. Odotan hetkeä, että me koko perhe menemme kurkkimaan kissavauvoja ja taas on pieni suojeltava olento, jota pääsen hoivaamaan, vaikkakin luulen, että toisella tulee olemaan jopa liiaksi meitä hoitajia. <3 
Maailma on kaunis ja ihmeellinen ja ruma ja toivoton yhtäaikaa. En voi pyyhkiä lapsiltani tulevia vastoinkäymisiä heidän polultaan, tiedostan itsekin niiden merkityksen ja tärkeyden. Vastoinkäymiset saavat ihmiset näkemään arjen ja onnen kirkkaammin, siksi suru on myös elämässä tärkeää. En vaihtaisi omia vastoinkäymisiä mihinkään, en haluaisi olla kukaan muu, kuin minä niinäkään hetkinä, kun elämä on laittanut polvilleen. Niistä kaikista suruista, epätoivon ja onnen hetkistä on muodostunut juuri minä, ihminen joka olen tänä päivänä ja matkaa on vielä edessä, mitä huominen tuokaan tullessaan.

En voi muuta, kuin kasvattaa omat lapseni mahdollisimman vahvoiksi, keskustella heille, olla heidän tukena ja turvana, silloin kun he meitä vanhempia tarvitsee. Luottaa siihen, että elämä kantaa, kuten se on kantanut omalla elämän polulla tähänkin asti. Silti ymmärrän, että nimenomaan netti ja netissä tapahtuva moninkertainen ikävien asioiden uutisoiminen, lisää toivottomuutta ja ahdistusta. Omassa lapsuudessa uutiset tulivat noin kerran päivässä, oli sanomalehti ja asiat käsiteltiin siinä hetkessä, ei mässäillen netissä. Miten suojella lapsia tältä kaikelta informaatiotulvalta? Samoin raamein on varmasti ajatellut jokainen sukupolvi lähettäessään lapsensa uuteen maailmaan, joka on meille vanhemmille ollut jo vieraampi ja kaukaisempi, sillä jokainen meistä yleensä jää jumiin johonkin tiettyyn aikakauteen ja kehitys katoaa jonnekin ulottumattomiin. Meidän vanhempien on hyvä oivaltaa, että lapsemme ovat pienestä pitäen kasvaneet jo tähän meille vieraampaan maailmaan, he osaavat ja pärjäävät kyllä, ihan niin kuin me itse osasimme aikoinaan. 

Yksi asia on ainakin varma, osaan olla cool ja silloin, kun suren näitä asioita, näytän ja kerron tunteeni miehilleni, mutta lapsia ei yksikään vanhempi halua rasittaa tai olla heille vaivaksi, sillä lasten ei kuulu hälventää vanhempiensa taakkaa vaan päinvastoin. Lapsen tulee saada olla lapsi. Mutta se milloin aloin elämää pelkäämään, oli se hetki, kun minusta tuli vanhempi.

Että huhhahheijaa vaan, merkillisen terapeuttista on kirjoittaa pelkonsa ja ajatuksensa ulos, silloin asioista tulee vähemmän mörköjä, tosin pienen kyyneleenkin jouduin tähän loppuun tirauttamaan, niin puhdistavaa oli taas analysoida kipupisteensä ulos. Vaikka oliko tästä apua, kenties pienin askelin oli ja menin taas askeleen eteenpäin luopumisen tuskassa.

Kärsitäänkö siellä luopumisen tuskasta, miltä tuntuu olla murkun äiti? Pelottaako maailman meno? Oletteko seuranneet mainitsemiani sarjoja: Walking dead, Fear the Walking dead, 12 apinaa tai The Handmaid's Tale?

Zemppiä kaikille, jotka samojen asioiden äärellä taistelee, oli se toivottomuuden tai pelon tunne mitä ikinä tahansa. <3

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Porvoo vinkkejä ja päivän asu

















Launtaina Pinkit korkokengät Maiju käväisi täällä Porvoossa ja samalla pääsin itsekin nauttimaan Porvoon antimista. Sain taas huomata, että Porvoo on etenkin aivan mieletön kesäkaupunki ja ravintola-ja kahvilatarjontaa on paljon. Maijukin piti viedä Cafe Rongoon, sillä smoothiekulho on sellainen etten itse osaa tehdä, mutta aivan mielettömän makuista. Maijun gluteeniton sämpylä oli paikan päällä leivottu ja kuulemma oli aivan loistavan makuista.

Poikkesimme myös limukalla Tee-ja kahvihuone Helmessä, joka on vanhan kaupungin kahviloiden sydän ja sisäpiha ja sisustus hakee vertaistaan, kuin menisi aikakoneella vanhaan aikaan. Söimme kuitenkin ihan Rossossa, eikä vaan omasta mielestäni ihan, sillä sieltähän saa Suomen parhaat pizzat ja sieltä Maiju sai gluteenitonta pizzaa. Ei tarvinut arvuutella saako Maijukin ruokaa. Vehnätön ruokavalio muutaman viikon ajan teki sen, että pizza oli aikamoista shokkihoitoa ja vatsaa viilteli ja turvotteli ja muistuipa mieleen, että normaalisti vehnää syödessä kärsin moisesta olotilasta joka päivä. Eli kannatti nauttia pizza ja huomata se ero, miten hyvä olo on ilman vehnää. Aion silti nauttia pizzaa toistekin, mutta korkeintaan kerran kuukaudessa. Niin ja hei jos syötte Rossossa pizzaa, muistakaa tilata kanttidippi, nam ja nyt saa reunatkin iloisesti dipatessa nautittua, hih minä ja minun viiltelevä massuhan niitä reunojakin vielä oikein tarvittiin. ;) 

Kävimme katsastamassa paikallisen Citymarketin gluteenittoman tarjonnan ja meikäläinenhän tietenkin katsasti alekorit. Sieltä löytyikin L'Orealin huulipunapaletti 4:llä eurolla. Kävimme myös kirpputorilla ja vanhan kaupungin kupeesta löytyy Porvoon kellarikirppis Rihkamakatu 12:sta. 

Uudet vaatteetkin piti heti iskeä päälle, jotta tulee nähtyä, tuliko tehtyä hutiostokset. Ihan olen tyytyväinen aleshoppailuihin ja laukkukin on oikein passeli. Uudet kenkulit teki tietty heti karseat rakkulat ja eilen kuulin Lidlissä (loppuhan ne tietenkin omasta Liiteristä oli), että Lidliin tuli kuukausi sitten eurolla rakkolaastaripaketteja, eli kolutkaahan ne omat laastarilaatikot Lidlissä, jos vaikka löytäisitte itsellenne superhalpoja laastareita.

Tälläisiä Porvoo fiilistelyjä ja vinkkejä tällä kertaa, kivaa on välillä käyskennelleä turistina omassa asumakaupungissa. Sydän ei vielä taivu sanaan kotikaupunki, takana vuosia Porvoossa 10-vuotta. 

Onko tullut tänä kesänä tehtyä Porvoo retkeä tai onko joku tulossa? Onko vinkata Porvoolaiselle muita kahviloita, ravintoloita, kauppoja tai mitä tahansa vinkkejä maan ja taivaan väliltä otetaan vastaan, sillä ties vaikka suuntaisin seuraavaksi sitten sinne. Aurinkoista tiistaita kaikille. <3

maanantai 17. heinäkuuta 2017

o.b. arvonnan voittaja nyt blogissa!

Nyt on aika julkistaa o.b. arvonnan voittaja ja pidemmittä puheitta, vuoden o.b.:t itselleen voitti: Sanni L.8. heinäkuuta 2017 klo 0.34
Onpa mahtava arvonta! Luottomerkki kyseessä. Täällä odotellaan vielä synnytyksen jälkeen ensimmäistä kiertoa. Yli vuosi jo ilman menkkoja takana, joten kauhulla odotan tulevaa, kuinka siihen taas tottuu.. :)
sanni.v.laine@gmail.com

Sydämelliset onnittelut voittajalle ja suuret kiitokset kaikille osallistujille ja Sannille laitan sähköpostia voitosta tuota pikaa. Mukavaa maanantaita kaikille. <3

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Älä puhu pahaa



Tädit tubettaa treffasivat eilen täällä Porvoossa ja halusivat tehdä kuvitteellisen videon, miltä se pahan puhuminen oikein aidoimmillaan näyttää ja voimme kertoa, ettei se ole kovin kaunista katseltavaa. Jokainen meistä on varmasti saanut osakseen kiusaa ja huomautuksia omasta ulkonäöstä tai mistä tahansa muusta ja jokaisella on saattanut jo pienestä pitäen olla ystävänä alati dissaava ja kaikelle sinun tekemisille naurava "Lissu". 

Vaikka menneet haukut, eivät määritäkään minua mitenkään, ihmismuisti on merkillinen ja se kyllä muistaa ne ilkeydet mitä on saanut osakseen. Siltikään kiusaaminen ei ole vienyt luottamusta ihmisiin, vaan taidon vältellä tietynlaista "ihmistyyppiä".

Maiju on siitä hyvä ystävä, ettei Maiju puhu koskaan kenestäkään pahaa ja silloinhan sitä voi helposti luottaa ja kukkia Maijun seurassa, kun tiedostaa, että Maiju on juuri sitä mitä on, eikä puhu näin ollen minustakaan pahaa. Eniten pahoitankin mieleni, jos Maijua vähätellään, koska Maiju on niin sydämellinen ja aurinkoinen. 

Jos joskus yritän Maijulle alkaa analysoimaan jotain osakseni saamaa ilkeyttä, Maiju vaan toteaa "jätä omaan arvoonsa". Niinpä niin, viisaasti sanottu, jätetään omaan arvoonsa ja muistetaan, toisen ulkonäön pilkkaaminen ei ole koskaan missään olosuhteissa hyväksyttävää, saatikka analysoiminen. Jokainen meistä on mitä on ja tärkeintä on ihmisen sisin ja miten se sydän sieltä säteilee ympäristöön. 

Alla kuvitteellinen video mitä negatiivinen ja kuluttava naisenergia pahimmillaan on. Monelle varmaan myös nousee traumat ihonpintaan siitä ystävästä "Lissusta", joka arvostelee kyllä muita, mutta auta armias, jos hänelle sanoo takaisin, niin "Lissu" loukkaantuu sydänjuuriaan myöten ja jopa välit saattavat katketa, mikä ei kenties olekaan huono juttu laisinkaan.

"Lissussa" ei ole koskaan mitään vikaa, vika on aina kaikissa muissa, elämä ja maailma on jotain "Lissulle" velkaa ja "Lissun" sydäntä alati nakertaa katkera tyhjiö odottaen täyttymystään. Jos "Lissu" ymmärtäisi kääntää kelkkansa ja sanoa kauniin sanan jollekin, nähdä hymyn vastaanottajan kasvoille, voisi hyvän kierre kenties alkaa ja "Lissunkin" tyhjiö voisi mahdollisesti hiljakseen alkaa täyttymään. Hieman karkeahko keittiöpsykolointi tässä, mutta suurimmalla osalla meistä on lapsuudentraumoja tai muita mittaamattoman surullisia tapahtumia elämässä, mutta ihminen voi valita, antaako elämän joko katkeroittaa vai valita positiivisemman elämänasenteen. Elämä ei ole meille mitään velkaa, me olemme sen velkaa itsellemme. 

Tädit kiusaamista vastaan jälleen kerran ja luultavasti taas toistekin, tämä aihe on valitettavan ehtymätön. 

Kaunista päivää kaikille ihanille naisille ja itsestää pitävä nainen kukkii aurinkoenergiaa kaikkialle ja näkee kaiken kauniin meissä muissa. Täti kamuni Maiju on sellainen. <3

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Ystävän kanssa hömpöttelemässä ja hups tuli aleshoppailtua!


Treffailin eilen ystävää täällä Porvoossa ja taas joudun häpeäkseni myöntämään, että käyn aivan liian harvoin nauttimassa Porvoon tarjonnasta ja miten paljon kaikkea kivaa täällä on. Hirmuisen vahva suositus Cafe Rongosta, niin ihastuttava paikka, loistava palvelu ja aivan uskomattoman maistuvia herkkuja ja etteikö olisi ollut Porvoon maukkain lattekin tullut nautittua siellä. Smoothie kulho oli todella täyttävää ja vei kielen mennessään, todella erinomainen lounasvaihtoehto. 

Porvoolaisen kamuni kanssa ensin aina syödä nautiskellaan, sitten mennään tutkimaan kaikki kosmetiikkauutuudet ja muutenkin olemme tainneet muutaman kerran sortua yhdessä shoppailemaan. 

Meille molemmille kolahti suoraan sydämeen Emporio Armanin uusi tuoksu Because It's You. Tuoksu sisältää Viktor&Rolf Bonbon tuoksun tyyppistä makeutta, mutta vielä enemmän syvyyttä ja lämpöä, siis apua tämä tuoksu huumasi meidät mennessään. 

Because It's You ensituoksu on makean raikas ja pitää sisällään vadelmaa, appelsiininkukkaa ja sitruunaa. Sydäntuoksussa huumaa ruusu. Lopputuoksussa vanilja kutoo tuoksun ympärille vielä lisää makeutta ja myski ja amberwood tuo tuoksulle mainitsemaani aurinkoista lämpöä. 

Ystäväni kanssa molemmat ihastuttiin kyllä kyseiseen tuoksuun totaalisesti ja en olisi arvannut, että noinkin neutraalin oloinen pullo sisältää niin makean ja aurinkoisen lämpöisen yllätyksen. Sokokselta löytyi tämä ihastus ja myös kuvan alla olevat iloiset vartalotuotteet, joista tuo greippi/appelsiini vartalokuorinta pirteällä sitrustuoksullaan miellytti kovasti ja nämä kroppatuotteet olivat muuten alessa. 

Oli uusien pöksyjen oston aika ja tietenkin kuminauhavyötärölliset, kuinkas muuten, vaikka niille aina naureskellaan, mutta kuka nyt vapaaehtoisesti napillisia käyttäisi. Anteeksi kaikki nappihousukkaat eli koko muu maailma.;) Etenkään tälläinen pömppömahainen ja se mahahan paisuu, kun syö, joten pitää olla venymisvaraa. Pöksyt löytyivät KappAhl alesta 15e kpl ja hyväksi on jo nämä housut aiemminkin havaittu, venyy, paukkuu ja kestää.
Alesta löytyi myös kuvan tennarit ja kuten alkaa kuvista hahmottua, niin meikäläisen tyylihän on varsin ilmeinen. Tiettyä merimiestyyliä, raikkaita värejä ja tämä sama tyyli on jatkunut jo teini-ajoista asti. Mitäs sitä hyväksi havaittua tyyliä muuttamaan. ;) Ei vaiskaan, naurattaa oikein miten tylsä sitä voin ollakaan, että aina samoilla värilinjoilla mennään vuodesta toiseen, niin kotona, kuin vaatteiden kanssa. Kenkulit KappAhl ja 15e.
Rypytetyllä kaula-aukolla varustetun ja kenties olkapäät avoimeksi tarkoitetun paitulin vielä ostin 15e hintaan ja tummansininen, kuinkas muuten. Minulla on kuitenkin sellainen merkillinen ilmiö, näiden olkapääpaituleiden kanssa, ettei ne olkapäät vaan pysy avoimena, vaan paita pakenee kaulan ympärille. En tiedä mikä on, ostanko väärän kokoisia paituleita, vai enkö ole jyvällä olkaimettomien paitojen käyttö-ohjeiden kanssa? 

On rasittavaa koko ajan nykiä niitä olkapäitä vapaiksi, joten annan olla vaan, vaikka olkapäät avoimena kenties katse kiinnittyisi paljaisiin olkapäihin, eikä vatsanseutuun? Eli hoikentaviahan nuo olkaimettomat paidat taitaa olla.
No niin ja tässä viisaus kaikille meille, voisi piirustaa omaankin peiliin tuon tekstin ja antaa iskeytyä joka aamu tajuntaan kahvia hörppiessä. Sillä kyllähän se vaateshoppailu on aivan kamalaa hommaa ja pukukoppitraumat on taatusti monilla. Mutta taas selvittiin maailman toiseksi kauheimmasta ostokokemuksesta eli housujen ostosta ja se kamalinhan on se uimapukuosasto, hyi olkoon ei ikinä, ennen kuin se vanha uikkari murenee päältä pois. Tiedätte varmaan sen ilmiön, kun alkaa uikkarista jo näkyä läpi. ;)
Kun löytyy laukkuset, joihin on isketty kaikki meikäläisen lempivärit, niin eihän se auta kuin iskeä kiinni. Erityisesti kun laukun mainitaan olevan 4 in 1, joka ei pitänyt paikkaansa tosin, eli pitäisi ehkä saada 1/4 tuota logiikkaa käyttäen ostoshinnasta takaisin, vaikkakin sain "kolme" laukkua yhden hinnalla. Iso laukku on kääntölaukku eli voi kääntää toisinpäin ja toiselta puolelta paljastuu punainen laukku. Pikkulaukkua ei voi kääntää, joten en millään matematiikan laskuyhtälöllä saa näistä neljää laukkua millään, mutta kolme kyllä!

Sellainen päivä oli eilen kamun kanssa ja humpsanhei, tänään kaikki uusiksi, sillä Pinkit korkokengät Maiju tulee tänne Porvooseen. Iloista päivää kaikille ja oletko sinä aleshoppailut jo ja jos olet niin mitä ja kuka on käynyt Porvoon Cafe Rongossa tai onko joku, joka omistaa tuon Emporio Armanin ihanan tuoksun Because It's You?

*En minä vaan sinä kirja, arviointikappale