keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Aarghhh ahdistaa!

Tänään on ahdistanut niin maan tavattomasti, että on ollut oikein klimppi mahassa, johtuen varmasti siitä, että asiat ovat vihdoin järjestymässä tai valoa on näkyvissä. Valoa kun on tai asiat ratkeamassa, sen huomaa, että kaikki kasaantunut jännitys alkaa hellittämään. 




Koska erityisesti ukkelilla ollut rankkaa, niin ukkelin viime yönä vielä alleviivatummin samoista syistä, tuli kuorsattua moottorisahan lailla ja omat uneni jäivät suorastaan mitättömiksi ja silloinhan ei mikään suju ja kaikki on happamuudella kuorrutettu. 

Tänään appiukko muutti palvelutaloon ja todella kivaan paikkaan. Olemme niin helpottuneita ja onnellisia, että appiukolla on nyt hyvä, vaikka luonnollisesti aina tälläisessä tilanteessa ihmisellä on sopeutumista. Tilanteessa on vaan yksi erittäin ahdistava mutka. Kivassa palvelutalossa on varattuna paikka myös muistisairaalle anopille, mutta odotamme täällä jännityksellä päätöstä anopin suhteen. Perjantaina selviää. Pian olisi mahdollisuus molempien vihdoin olla samassa paikassa ja huolenpidon alla ja myös miehen ja miehen veljen käydä katsomassa enää vain yhdessä paikassa vanhempiaan. Nyt peukut pystyyn, että kaikki kääntyy hyväksi appivanhempien suhteen ja iso painolasti miehelläni ja miehen veljellä pian helpottaisi. Kaksi muistisairasta samaan aikaan, on todella raskas asia.




Toisekseen minulle tarjottiin mahdollisuutta tänään johonkin todella kivaan eli reissua olisi luvassa aavistuksen kauemmaksi, mutta tyttärelläni on matkapäivänä tanssikoulun esitys. Täällä vatsa solmussa vetelen hiuksia päästäni, mitä tehdä. Äidin ikuinen syyllisyys, riittämättömyys, pettymys lapselle, oikeastaan aika iso pettymys lapselle. Mutta olenko lastani aiemmin pettänyt, en koskaan.... Silti mieleni taistelee ja seikkailee, olenko itsekäs, kun ajattelen hienoa tarjoutunutta mahdollisuutta vai jääkö tyttäreni esitys näkemättä.

Mieheni kannusti ehdottomasti lähtemään, tälläisiä juttuja ei todellakaan tule joka oksalle ja lupaa videoida esityksen katsottavaksi, mutta eihän se ole sama asia.. Oma mies on myös joutunut lukemattomien työmatkojen takia missaamaan lasten synttäritkin ajoittain, koulun juhlat, hääpäivät ym. mutta kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut miehen oikeutta lähteä, työmatka on aina työmatka ja se menee kaiken edelle. Mutta miksi me äidit aina tunnemme niin valtaisaa syyllisyyttä?




Joskus elämässä tulee valinnan paikkoja ja on tärkeintä elää valintojensa kanssa, koska kaikkea ei vaan voi saada. Mitä ikinä päätänkin, kaikki järjestyy ja nyt vaan ensisijaisesti peukut pystyyn, että anoppikin pääsee pian oman miehensä luokse ja hyvään hoitoon. <3 

Niin ja eihän tämä lumentulo lämmitä pätkääkään, kun meille pimeydessä ja pitkän talven keskellä asuville, ei ikinä tule kevättä!




Onko kokemuksia muistisairaista vanhemmista tai isovanhemmista, onko asiat lopulta järjestyneet parhain päin. Miten olette toimineet, jos olette joutuneet aiheuttamaan lapselle hieman isomman pettymyksen, sellaisen joissa vanhemman tulisi olla paikalla? Kivaa iltaa, säästä huolimatta. <3


61 kommenttia:

  1. Muistisairaus lähipiirissä on iso ja raskas asia, toivottavasti asumisjärjestelyt nyt kääntyvät parhain päin *hal* Ja sinulle sanoisin, että tartu tilaisuuteen! Onhan se lapselle pettymys ja vanhemmalle myös, mutta sinä olet kyllä ollut ihan yllin kyllin läsnä lasten arjessa ja juhlassa. Joskus on joku kevätjuhla tms jäänyt väliin, kun on juhlat olleet kahdessa koulussa samaan aikaan ja molempiin ei vaan ole voinut revetä. Tai molemmilla pojilla pelit yhtä aikaa ja molemmat haluaisi minut katsomaan. Ei voi muuta kuin yrittää vaan olla tasapuolinen pitkässä juoksussa. Kivaa keskiviikkoa, Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin paljon kannustuksesta Marika, olet ihan paras. Mahtavaa viikonloppua sinulle ja äitienpäivää💟💟💟

      Poista
  2. Mummini oli muistisairas ja hän onneksi sai paikan mukavasta palvelutalosta, kaikki siis kääntyi hyvin, sitten lopulta. Kovasti silloinkin odoteltiin paikkaa mummille, olivat niin kiven takana.
    Meillä lapsille on riittänyt, että toinen vanhemmista on paikalla. Ollaan välillä ihan jakauduttu, toinen menee toisaalle ja toinen toisaalle. Kaikkeen ei aina ehdi mennä ja tosiaan kuvat ja videot on keksitty.
    Mukavaa keskiviikkoiltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se siinä onkin, että sitä paikkaa on saanut odotella niin pitkään ja hoitajat ovat kyllä käyneet kolmesti päivässä mutta aika tule pitkäksi Ja toinen masentuukin kotona ja siellä voi tapahtua ihan mitä vaan se on pelottavinta.

      Kiitos niin paljon kannustuksesta ihana Outi ja mukavaa viikonloppua äitienpäivää sinulle💚💚💚

      Poista
  3. Vaarillani oli muistisairaus, mutta hän kuoli jo kun olin ihan pieni, joten omakohtaista kokemusta ei ole... paitsi että olin joskus kesätöissä dementiakodissa. Mutta omaisen näkökulmasta ei ole kokemusta, toki omat vanhemmat ikääntyy ja kremppoja alkaa olla. Ei kivaa nämä aikuisen vastuut... mutta väistämättömiä elämässä. :/ Hirveä sää, naurattaa jo kuin Pekka Poutaa, olet varmaan nähnyt sen videon, pyörii somessa? :D Ja P.S. Oletko nähnyt sen uuden muumitaidemukin? Ihana minusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä on rankkaa ja aina on joku huoli päällä näin sen säätiedotuksen ja se oli kyllä ihan huippu oikea klassikko tulee siitä nytten ihanaa viikonloppua ihana.💚💚💚

      Poista
  4. Toivottavasti anoppisi pääsee apen kanssa saman katon alle.

    Muistisairautta suvussamme ei onneksi ole ollut, mutta tietysti vanhenevista sukulaisista on vähän huoli.

    Tänään luin lehtijuttua, jossa kerrottiin myös entisestä asiakkaastani ja jutussa mainittiin, että hän on vähän yli seitsemänkymppisenä muistisairas. Suretti. Vähän aikaa sitten tapasin kadulla yhden vanhemman kollegan kilpailevasta yrityksestä, jonka kanssa olimme paljon takavuosina tekemisissä messumatkoilla ja välillä muutenkin, alalla kun "kaikki" tuntevat hyvin toisensa ja entinen työnantajani oli hänen hyvä ystävänsä. Tämä hurmaava herrasmies totesi, että hänen muistinsa vähän pätkii, mutta samalla sanoi silmää iskien "Mutta kyllä minä sinut muistan aina!". Nauratti ja vähän surettikin samalla aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, ihana herrasmies, herrasmies loppuun asti. Muistisairaus on todella surullista ja appivanhemmat hän

      ovat vielä molemmat myös nuorehkoja eli päälle 70-vuotiaita, niin on se todella harmillista. ihanaa viikonloppua sinulle💚💚💚

      Poista
  5. Muistisairaiden hoito on kyllä raskasta, anoppini äiti oli muisti sairas ja muistan kuinka soitteli monta kertaa päivässä kun oli käynyt varkaita, rahat olivat hävinneet jne...anoppi joutui ajamaan 25 kilsaa useasti päivässä, tarkistaakseen tilanteen....hoitopaikkaa piti odottaa jonkun aikaa että sai paikan mutta onneksi kaikki järjestyi ja lopulta pääsikin <3 Tsemppiä teille ja peukut ylhäällä että saatte hyviä uutisia tuosta hoitopaikasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan juuri samanlaiselta kuulostaa peukut nyt pystyyn Tiistaina tulee lopullinen päätös. aivan ihanaa viikonloppua äitienpäivää sinulle💙💙💙

      Poista
  6. Taas oli niin sattuvia omaan elämääni osuvia huolia siellä päin että oli oikein kommentilla lähettävä lähestymään ;)
    Minun isovanhempani todettiin molemmat muistisairaiksi ihan tässä vuoden sisällä ja molemmat asuvat vielä kotonaan. Siellä sitten äitini ja tätini vuoroin ravaavat katsomassa ja hoitamassa asioita. Puhelimeen joutuu vastaamaan useita kertoja päivässä samoista kysymyksistä, joten kyllähän tuossa tilanteessa jo sitten palvelutalo olisi oikea paikka ja helpottava niin omaisille kuin muistisairaalle itselleenkin. Mutta minunkin isovanhemmat vielä haluavat asustella kotonaan jääräpäisesti, joten minkä sitten teet. Väkisinkään ei ole oikein sydäntä omasta kotoaan ketään repiä... Vaikeita juttuja, toivottavasti teillä asiat menee parhain päin ♥

    Toiseen kysymykseen tuosta reissusta ja äidin omantunnon pistoksista on vastattava että juurikin viime viikonloppuna oisin ollut se huono äiti joka ei joka kerta pysty olemaan täydellinen ;) Oli Tampere reissu ja sitten oli tyttären kevät näytös cheerleader esityksessä yhtä aikaa... Jaahas, mitä oisi tehnyt tämä äiti vielä muutama vuosi sitten.. Perunut omat menonsa ja tietysti kuuliaisesti istunut näytöksessä (marttyyrina :D ) Mutta nyt tämän päivän äiti luotti isiin ja kamerakännyköihin ja videopätkiin etten jää kuitenkaan koko esityksestä pimentoon. Hoitakoon välillä isi, kyllä ne osaa ♥ Ja puhelimella voi aina ottaa puhelun esityksen jälkeen ja kuunnella kuinka meni, joten ei huolta, mä menisin sinne reissuun hyvillä mielin ♥ P.S Tosin mun tyttö ei sitten mennytkään koko esitykseen kun oli kipeä, tylsää olisi ollut jäädä sekin kotiin toteamaan! Mutta kyllä sä oikean ratkaisun itsellesi löydät ja perheen hyväksi, olet kaikista huolimatta sinun lapsillesi se ihan paras äiti ♥
    Ihanaa illan jatkoa Tiia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistisairaus on niin surullinen sairaus ja nyt ollaan tultu siihen tilanteeseen etteivät enää pärjää kotona, toinen on karkaillut ja muuta. Kiitos ihan hirveästi kannustuksesta ja tuesta sitä tarvittiin. Ihanaa että kaikki on ollut tuollaista positiivista ja puoltavaa, en ole varmaan vielä ikinä tuottanut pettymystä tämän kaltaista tyttärelle, joten ehkä joskus äitikin voi tuottaa pettymyksen. ihanaa viikonloppua ja äitienpäivää.

      💚💚💚

      Poista
  7. Peukut pystyyn, että appivanhempasi pääsevät samaan palvelutaloon <3. Itse olen nyt tehnyt töitä vanhusten parissa, niin olen huomannut, että kyllä se vain on niin tärkeää, että pariskunnat saisivat vielä vanhoinakin olla samassa paikassa, saman katon alla <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin paljon Laura ja olen kuullut ettei Espoossa eroteta, mutta milloin toinen sitten pääsee. Toivottavasti pian, ihanaa viikonloppua sinulle💙💙💙

      Poista
  8. Täällä mennään rakkaan anopin mukaan. Hän onneksi sai hyvästä paikasta hoitopaikan, ja on tuossa lähellä. Nyt opetellaan sitten uutta arkea, johon ennen kuului omaishoitajuus... vaan onhan se rankkaa vieläkin, kun hänellä pieniä infarkteja tullut useasti nyt ja mamma..noh...pihalla ja kiireinen heinäkuorman kanssa. Ollaan vuodessa about 1960... jotenkin ollaan ehken odottavalla kannalla, koska se viimeinen infarkti iskee... toivon täydestä sydämmestäni, että siellä he pääsevät saman katon alle!!!! Itse joskus hoitsuna rankinta oli katsoa, kun pariskunnat eivät olleet päässeet yhteen. Johtui silloisen duunin huonosta johdosta... paljon jaksamisia sinne, rankkaa teitillä kyllä... iso halaus ja tsempit vielä!❤❤❤❤❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttua on ..äitini sairasti Alzheimerin tautia.Käyttäytymiseen ja mielialaan liittyvät oireet olivat hankalampia,ne uuvutti minut välillä ihan vierailujen aikana.Palvelutaloissa on osaava henkilökunta varmasti voitte olla huoletta! Mun äiti kyllä karkasi ja häntä etsittiin helikopterin avulla ja suku juoksi pitkin kylää..no löytyihän hän ja mulle Helsinkiin tuli äidiltäni pirteä puhelu "Et arvaakaan miten komeat pojat toi minut tänne,kaikki on täällä kateellisia"Tsemppiä teille <3

      Poista
    2. Maarit: Onpa teilläkin ollut todella rankkaa ja tiedät mistä puhun. ihan hirveesti tsemppiä teille ja kiitoksia kauniista sanoista. 💙💙💙

      Kyllä Miehelläni on ottanut mm. koville se, että toinen on niin masentunut ja äkäinen ja negatiivinen ja jankuttaa koko ajan samaa. Aivan hirveää sairaus on kyllä kovasti tsemppiä sinulle ja onneksi äidillesi myös huumoriakin on löytynyt, ihana. 💙💙💙

      Ihanaa viikonloppua💙💙💙

      Poista
  9. Isä on nyt ollut kaksi vuotta hoivakodissa. Siellä hänestä pidetään huolta. Tekemistä ja seuraa on. Pitkälle edennyttä muistisairautta on enää vaikea hoitaa kotona. Ulkoiluttamassa käydään rullatuolilla, niin kauan kun pystyy istumaan. Hirveä huoli ja stressi helpotti, kun näki että homma toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin paljon tuesta ja samaa mieltä tuosta, että kun tietää, että toinen on nyt siellä hyvässä hoivassa ja homma toimii eikä pääse myöskään karkailemaan enää, niin juttu helpottaa ja kaikilla on vähän levollisempi olo. Mukavaa viikonloppua💚💚💚

      Poista
  10. Oma vaarini oli muistisairas, aika huonoksi saa mennä ennen kuin hoitokotiin otetaan. Omakin vaari oli aluksia kokeiluksi 2 viikkoa kotona ja 2 viikkoa hoitopaikassa, mutta kun karkaili hoitopaikastakin ja poliisien kanssa jouduttiin etsimään niin aika hyvin kävi hoitavalle tahollekin selväksi, ettei hänen kanssaan enää kotona pärjää. Muistan, että mummo oli helpottunut, kun pysyvä paikka lopulta järjestyi. Voimia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutulta Kuulostaa tuo karkailu on se kyllä aikamoista hommaa ja Onneksi ei käynyt pahemmin heille ihanaa viikonloppua Jonna💙💙💙

      Poista
  11. Anopin dementia ja pois kuihtuminen oli rankkaa aikaa. Onneksi sitä ei kestänyt kauan, vaan hän pääsi pois...

    Minä olen ollut koko tyttäreni lapsuuden vuorotöissä. Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kevät- ja joulujuhlat, kun niihin pääsin osallistumaan. Aina oli iltavuoro. Koskaan en myöskään saanut viikolle 9 talvilomaa tai vapaata syyslomaviikoille. Mutta onneksi tyttärellä oli isä, joka sai lomaa silloin kun lapsellakin oli.
    Kerran tein vähän aikaa viikonloppuvuoroa. Siis sellaista, jossa oltiin ma-pe vapaalla ja la-su tehtiin 12 tuntiset vuorot. Kun tuskailin sitä, etten ollut viikonloppuja lapseni ja mieheni kanssa, tyttäreni kysyi isältään: "Tarvitaanko me iskä tota äitiä täällä?" Silloin minä tajusin, että teen itsestäni tarpeellisemman kuin olenkaan. Ei sillä, etteikö äiti lapselle ole ihan hirmu tärkeä! Mutta ilman äippääkin hetken lapset pärjäävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuihtuminen ihan kaikissa muodoissaan on Niin surullista katsottavaa.

      Kiitos tuesta ja ehkä on lapsille hyvä opettaakin joskus ettei äiti aina ole paikalla Äiti on vähän itsestäänselvyys eikä heidän mielestään edes aina niin kiva, kun aina siinä on. ihanaa viikonloppua äitienpäivää💚💚💚

      Poista
  12. Toivottavasti kaikki järjestyy parhain päin. Mukavaa loppuviikkoa, Tiia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Satu ja hyvää viikonloppua💙

      Poista
  13. Oma isäni sairastui Alzheimerin tautiin 66-vuotiaana. Isääni pari vuotta nuorempi äitini hoiti häntä kotona niin kauan kuin pystyi ja viimeisen vuoden isäni asui hoivakodissa. Äiti vieraili siellä päivittäin ja me lapset myös usein. Oli se suuri helpotus, kun isän hoitovastuu siirtyi äidiltä ammattilaisille ja meidän lastenkaan ei tarvinut kantaa huolta molemmista vanhemmista. Äitini sai myös aikaa muullekin kuin toisesta huolehtimiselle. Muistisairaus on raastava sairaus lähimmille. Pidän peukut ja varpaat pystyssä, että appivanhempasi saavat viettää elämänsä loppuun saakka samassa palvelutalossa. Ja sinä Tiia, miehesi ehdotus on hyvä. Tytär on onnellinen, kun isä on paikalla kuvaamassa ja katsotte sitten yhdessä tanssiesityksen videolta. Äiti saa ilman omantunnonpistoja ottaa aikaa itselleen. Ihanaa kevättä! Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On teilläkin ollut paljon surua, on kauheaa katsoa vanhemman muistin katoamista ja sairautta myös toisen vanhemman huolenpitoa ja miten väsynyt tässä miehenikin on veljensä kanssa. Molemmat vanhemmat sairastuivat yhtä aikaa, niin kaikki vastuu on jäänyt pojille joilla on luonnollisesti vielä omakin elämä, että ihan hurjaa, mutta pian uskon että meilläkin helpottaa.

      Kiitos niin paljon tuesta ja kannustuksesta Sari ja viisaista ajatuksista. ihanaa viikonloppua💚💚💚💚

      Poista
  14. Peukut pystyssä, jotta kaikki järjestyisi. On rankkaa nähdä miehen ja omien vanhempien vanhenevan. Ja niin totta tuo äidin huono omatunto, tuntuu, että koskaan ei ole tarpeeksi hyvä sillä pahimmalla eli OMALLA mittarilla. Olisiko sen suhteen aika hellittää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi mieheni on vain kaksi vuotta minua vanhempi, eli vanhennutaan yhtäaikaa kaiketi ja voi hyvin eli mieheni vanhemmilla on nämä sairaudet.

      Olet niin oikeassa sen olisi aika jo hellittää, miten meillä äideiilä on aina huono omatunto. ihanaa äitienpäivää sinulle💙💙💙

      Poista
  15. Tuttua on. Toivotaan että anoppisi myös pääsee tuonne palvelutaloon, helpotta kummasti teidän arkea.
    Mukavaa reissua sinulle ja seuraavaan tanssiesitykseen menet sitten eturiviin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana kannustuksesta ja mukavaa äitienpäivää sinulle💚💚💚

      Poista
  16. Toivottavasti saatte molemmat isovanhemmat samaan paikkaan. Onhan ihan kamalaa jos ei pariskunta pääse samaan paikkaan asumaan.
    Kokemusta on muistisairaista omaisista. Isälläni oli muistisairaus ja samoin anopillani. Monta huolta ja murhetta sairauksien tiimoilta koettiin ja kun vielä tein töitä vanhuksien parissa niin tuntui että samaa ruljanssia oli sekä töissä että vapaa-aikana.
    Harmi kun oma menosi ja tyttären juhla osuvat samaan aikaan. Vaikea tilanne, enkä osaa neuvoa miten olisi parasta tehdä, valitan !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella on teilläkin ollut ihan mahdoton ruljanssi hirmu vaikea tilanne ehkä vieläkin vähän pähkäilen asiaa syyllisyys ja omat halut kaikki sekamelskassa ihanaa äitienpäivää💙💙💙

      Poista
  17. Peukutan mukana <3

    Ja tunnistan tuon syyllisyyden äitiysasiaan liittyen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja peukusta ja ihanaa äitienpäivää💚💚💚

      Poista
  18. Asiat varmasti järjestyvät - tavalla tai toisella.

    Ja tuo syyllisyys on varmassti meidän kaikkien äitien juttu. Ikuisesti. Terve itsekkyys kuitenkin kunniaan. Muiskuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa pitää olla itsekkäämpi ihanaa viikonloppua sinulle ja äitienpäivää💙💙💙

      Poista
  19. Uskon vahvasti että asiat järjestyvät. Niin niillä tuppaa aina olemaan tapana. Lämpimiä halauksia teille ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on ja lämpimiä halauksia myös sinulle💚

      Poista
  20. Olen miehesi kanssa täysin samaa mieltä, eli lähdet ehdottomasti. Me äidit koetaan aina huonoa omaatuntoa tehtiinpä asiat niin tai näin.
    Aina kun elämässä tapahtuu jotain kivaa, samaan syssyyn olisi jokin toinen kiva samalle ajankohdalle, eli kahdesta jos ei kolmestakin mukavasta asiasta pitää valita se yksi kun ei pysty olemaan samaan aikaan monessa paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten kaikki kivat asiat menevätkin aina päällekkäin Voi että, ihanaa äitienpäivää💙💙💙

      Poista
  21. Samaa mieltä Janin kanssa. Asioilla on tapana järjestyä. Muistisairaan kanssa on joskus paljon huolta ja murhetta.
    Mene Tiia reissuun, kyllä isi pärjää, ja saat kokea lapsen esityksen videolta.
    Iloa päivääsi
    >Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Kiitos kannustuksesta ja olet niin oikeassa, kyllä se tästä ja varmaan reissuun lähden ihanaa viikonloppua💚💚💚

      Poista
  22. Toivottavasti kaikki järjestyy ja saatte molemmat appivanhemmat samaan paikkaan. Meillä appivanhemmat asuvat vielä kotonaan, mutta olemme järjestäneet sen niin, että niin kauan kuin kotona ovat, niin teemme liukuvaa (erittäin liukuvaa) työaikaa ja olemme mieheni ja hänen veljensä kanssa vuorotellen heidän kanssaan päivittäin. Tämä on joskus todella rankkaa, mutta näillä nyt mennään niin sanotusti kun ei muuta voida. Ymmärrän täysin miehesi uupumuksen!

    Minusta sinun tulee ehdottomasti mennä sille reissulle! Mitä jos ajattelisitkin sen niin, ettet petä tytärtäsi (koska et todellakaan tee niin) vaan annat hänelle mahdollisuuden antaa sinulle pyytettömästi jotakin sellaista jota haluaisit todella kovasti. Siitä tulee yleensä hyvä mieli nimenomaan antajalle.

    Mukavaa viikonlopun odotusta -Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olette kyllä uskomattoman upeita ihmisiä, että olette järjestäneet elämänne noin ja se on kyllä niin, että se huolenpito vie todella paljon aikaa, on vienyt kaiken mieheni ja miehen veljen ylimääräisen ajan. Näin se nyt vaan on ollut, joten nyt peukut pystyyn että anoppikin pääsee samaan paikkaan ja helpottaa.

      Minna olet aina niin viisas aivan ihana kiitos niin paljon tuosta kannustuksesta tuli tosi hyvä mieli ja kovasti teille voimia.💙💙💙

      Poista
  23. Ei onneksi (ainakaan toistaiseksi, kopkop) ole omakohtaista kokemusta muistisairauksista, mutta kahden perheeseen kuuluvan rankoista mielenterveysongelmista sitäkin enemmän. Huoh.

    Toivon ja uskon, että ukkelin vanhemmat pääsevät asumaan yhdessä ja kaikki kääntyy onnelliseksi ja hyväksi.

    Ja vaikka itsekin kierisin omantunnontuskissa, niin mun mielestä jos isä kerran pääsee paikalle ja pystyy videoimaan esityksen, niin ilman muuta käytät oman tilaisuutesi omaan kivaan menoon hyvällä omallatunnolla ja katsotte sitten esityksen tyttären kanssa yhdessä sieltä videolta jälkikäteen. Ihan varmasti hänen mieltä lämmittää, kun saa sulta siinä kohtaa tarvittavat kehut ja halit <3. (Mulle pojat antoi jo tarhaikäisinä porttikiellon kaikkiin mahdollisiin kevät- yms. juhliin, koska joutuivat aina vahtimaan sitä, missä kohtaa alan taas "itkeä vollottaa". En tosin kieltoa noudattanut, mutta koitin nyyhkiä mahdollisimman huomaamattomasti :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtava pojat ja kyllä se tämä kuopus on sellainen että hän kaipaa aina niin kovin äitiä Meillä on ihan semmonen erityisen tiivis suhde jotenkin. Johtuu varmaan siitä vauva-ajasta kun olin sydän jutut niin olin koko ajan vierellä ympäri vuorokauden kiinni. ihanaa äitienpäivää Annukka ja kiitos viisaista sanoista💚💚💚

      Poista
  24. Mikä siinä onkin tosiaan, että me äidit aina podemme syyllisyyttä. Harvoin ne isät rypevät pahassa mielessä, jos joutuvat syystä tai toisesta skippaamaan lasten juttuja... Ja miksi juuri se äidin läsnäolo tuntuu olevan lapselle tärkeintä - eikä isän? Mutta kyllä meillä äideilläkin on oikeus valita se oma tärkeä meno, eikä aina kallistua perheen ja lasten menojen puoleen :) Esityksenhän muuten voi (kai?) lähettää livenä Whatsapin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan juuri noin oma mieheni on ainakin aina pystynyt järkiperäistämään asiat, jos on ollut työmatka hääpäivänä tai lasten syntymäpäivänä, niin se on sitten niin ja eihän nyt minunkaan mielestä hänen kuuluu tuntea huonoa omaatuntoa. niin miksi itse tunnen.

      Kiitos tuesta ja kannustuksesta ihanuus ja mukavaa äitienpäivää sinulle💙💙💙

      Poista
  25. Joo, äitien huono omatunto : mulla ei ole itku herkässä mutta kun töiden takia en päässy pojan tarhaan katsomaan kun hän oli tonttu lucia päivänä , itkin koko illan ja itkusta ei meinannu tulla loppua! Poika tänään 28v ja ei saanu näköjään traumoja kyseisestä päivästa kun ei ole lähettäny psykoloogiterapilaskua minulle:))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tainnut poika saada traumoja mutta siinä vieläkin muistat noin hyvin eli taidetaan me äidit vaan saada itse traumoja, ettei voida olla vastuuta kantamassa joka paikassa, aina lapsille läsnä. kiitos niin paljon tästä ja Voi meitä ihanaa äitienpäivää. 💚💚💚

      Poista
  26. Pidän peukkua, että anopillekin järjestyy paikka miehensä kanssa samasta palvelutalosta. Muistisairaus on raastava, omaisten sairaus. Erittäin ikävä, surullinen ja kuluttava se on juuri omaisille.

    Oma kokemukseni on ystävän dementia, hän pääsi onneksi pois :( . Seurasin sitä kamppailua; koin sen niin epäoikeudenmukaiseksi sairaudeksi.

    Toivottavasti saat (saatte) pian nukuttua paremmin :) Mukavaa alkavaa viikonloppua ja Äitienpäivää!!!

    Terveisin, Johanna

    Ps. Ja sinä Äiti menet vaan matkallesi, tytär kyllä pärjää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kamalaa, jos nuorena sairastuu. Muistisairaus on kyllä yksi epäoikeudenmukaisimpia sairauksia. Kurjaa kyllä he myös aistivat sen, että heillä on muistisairaus ja ovat hukassa ja se on kamalaa.

      Kiitos niin paljon tuesta ja ihanaa viikonloppua💙💙💙

      Poista
  27. Toivottavasti appivanhempien tilanne selviää pian, ja parhaimmalla mahdollisella tavalla. Rutkasti tsemppiä teille <3

    Ja ehdottomasti lähdet reissuun! Onneksi on nykyteknologia, jonka avulla pääset näkemään esityksen hyvinkin pian, vaikka samana iltana :)

    Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niin paljon Tuija ja olet oikeassa. ihanaa viikonloppua ja äitienpäivää sinulle💚

      Poista
  28. Toivotaan, että appivanhemmat pääsevät samaan paikkaan asumaan. Muistisairaudet ovat todella ikäviä ja raskaita sairauksia myös omaisille.
    Kyllä kehotan sinua lähtemään reissuun vaikka osuukin harmittavasti esityspäivälle. Kyllä tytär pärjää.
    Aurinkoa päivääsi❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjo viisaista sanoista ja aurinkoista viikonloppua sinulle💙💙

      Poista
  29. Höh, kommentti katos ku p...u saharaan.
    Juu asioolla on tapana järjestyä ja niin toivon, että teilläkin järjestyy💖
    Omas suvuvus ei muistisairautta oo ollut.
    Omien lasten kohdalla oon pystynyt täyttämään heidän toiveensa, mutta lastenlasten joulujuhlat on haasteellisia, kun joulu- ja kevätjuhlat sattuu samalle päivälle.
    Toivottavasti appivanhempasi saavat asua samassa paikassa. Arvatenki se olisi heille todella tärkeää 💙💖

    Aurinkoa päivääsi Tiia 😎💖💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi teillä ei ole ollut muistisairauksia, ne on todella ikäviä sairauksia, mutta tuntuu tässä elämässä, että ei kukaan surutta jää. joten sinulle aivan ihanaa viikonloppua äitienpäivää Olet ihana 💚💚💚

      Poista
  30. Äitini oli muistisairas. Siskoni otti hoidosta päävastuun ja purkautui sitten aina minulle, kun taakka alkoi käydä liian raskaaksi kantaa. Lopulta siskoni oli ainoa, jonka äiti tunnisti, me muuta lapset olimme ihan vieraita vaikka hän muisti meidät kaikki, mutta fyysiset minämme eivät olleet hänen muistille ne oikeat. Onneksi aika kultaa muistot tuostakin ajasta.

    Monet kerrat olen joutunut jäämään pois lasten jutuista ihan vain työni takia. MOnesti joku läheisistäni on kuitenkin lupautunut hoitamaan virkaani, joten koskaan lasten ei ole tarvinnut jäädä ns. yksin mm. esityksiinsä. Monesti kun taas olisin päässyt, niin he sanoivat, että parempi kun et tule, niin he eivät jännitä niin paljoa....Olen noudattanut heidän toivettaan, vaikka mieli on tehnyt hiipiä salaa...
    Kyllä asiat vielä järjestyy ja kaikki selviää <3 <3 <3 xx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistisairaus koskettaa kaikkia ja on surullinen juttu, sinulla ei varmasti ole ollut aikaa hoitaa Älä vaan sitten ainakaan tunne siitä syyllisyyttä, onneksi siskolla oli aikaa, mutta rankkaahan se on hänelle ja sinulle ollut.

      Kiitos kannustuksesta Ja kyllä kamalinta olisi jos lasta ei olisi kukaan katsomassa.

      Kiitos kannustuksesta ihana Satu ja mukavaa äitienpäivää sinulle 💚💚💚

      Poista