keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Ikärasismia onko sitä vai ei?

Nyt mennään taas kauhean subjektiivisella otteella, joten olisi hienoa, jos kommenttikenttään tulisi pulinaa ja muiden kokemuksia ja missä yhteyksissä ikärasismia on teidän kohdalla ilmennyt ja miltä se on tuntunut. 


Kuva Kodin Kuvalehti Instagram


Omalla kohdalla ikärasismiin pureutumisen koen haastavaksi, koska pyrin erottamaan omat tunteeni ja ikään liittyvät pelkoni todellisesta minuun kohdistuneesta ikärasismista. Voin todellakin 100% kokea, että olen saanut osakseni ikärasismia, mutta yhtä hyvin kaikki voi olla omaa kipuilua ja ikäkriisiin liittyvää tunteilua ja en osaa erottaa pelkojani todellisuudesta.

Tiedostan faktasti, että tämän ikäisen naisen on jo hieman haastavampaa työllistyä. Tiedostan myös ettei miehet juurikaan enää vislaile kadulla. Vislailemattomuudella ei ole merkitystä, koska aikanaan on vislattu ja se kiintiö on jo täynnä ja tänä päivänä minulle merkitsee vain mieheni hyväksyvä ja rakastava katse. 


Kaiken ikäisenä voi hassutella, jos kadottaa huumorin, on käytännöllisesti katsottuna ikäloppu.


Pyrin myös blogikuvioissa erottamaan vaikeasti eroteltavan seikan eli koomisen blogini nimen ja ikäni. Minäkö keski-ikäinen nimenä ei ole kovin mediaseksikäs ja voin kertoa, että sille on jopa hämmentyneenä naurettu päin näköä. Toki blogini nimi kuvaakin hyvin ikägenreä, jossa pörrään, mutta siltikin odotusarvo blogini nimen perusteella on jo hieman koominen uudelle ihmiselle. Blogini ja minä emme kuulosta hienolta ja aikanaan blogini nimen perustinkin vastaiskuna hienoudelle. Hienoutta minusta oli jo maailma täynnä. Siltikään blogini nimi ei määritä hienommuuttani tai sen puutetta, tiedän kuka olen. 


Minä olen minä, enkä vain numero.


Miten sitten erottaa ikärasismi? Tässä kaipaankin teidän apua, mutta omista kokemuksistani voin sanoa sen verran, että kun menen johonkin tilaisuuteen, eivätkä nuoret ihmiset minua tervehdi tai en tiedä kuka on henkilökuntaa ja kuka ei, oloni on kiusaantunut. En tiedä edes onko oloni kiusaantunut nuorten puolesta, joilta on joku kasvatusnappula jäänyt kytkemättä päälle vai olenko kiusaantunut oman häpeällisen nolon olemukseni kanssa, joka huutaa keski-ikäinen pallero.

Parhaiten ns. blogiasioissa, jos ei nyt lasketa mukaan blogin nuoria ihania lukijoita, on kohdelleet aikuiset, joilla on sydämen sivistystä. Heille useimmiten kelpaa aitous ja luotettavuus, ne arvot, joista meidät keski-ikäiset monesti tunnistaa. Monen nuoren voi olla vaikeaakin olla aito, koska on vielä niin hukassa oman identiteetin etsimisen kanssa.


Se että tykkään nuorekkaista tavaroista ei tarkoita sitä, että yritän olla nuorempi, kuin olenkaan.


Mutta entäs nuorten joukossa? Eräässä aiemmassa blogiportaalissa minut on laitettu "henkisesti" omaan karsinaan ja todettu, että kiva blogi ja kivassa kasvussa omassa kohderyhmässä eli suoraan voi lukea ikäryhmässä. Tuolloin heti pystyin päättelemään, ettei kohderyhmäni ollut heille mielenkiintoinen, sillä en kilpaillut kaikkien kanssa samalla tasolla ikään katsomatta, vaan velloin tyhjän panttina omassa kohderyhmässä, olin sivullinen. 

Missä koen selkeää ikärasismia, siellä en luonnollisesti viihdy vaan voin arvokkaasti siirtyä toisaalle. Koomisinta kaikessa on, että itse en koe olevani pelkkä keski-ikäinen täti, vaan monella tapaa paljon muuta, kun on jo kilometrejä ja elettyä elämää matkassa. Kauneinta minulle onkin vanhukset, joiden kasvoilta paistaa tuikkivat silmät ja onni. Milloin tämä arvo ja look on kiinnostavaa ja lakataan myymästä nuorien kasvoilla kaikkiin kohderyhmiin?


Minulle maistuu herkku jos toinenkin, minun kroppa, joka ei ole lainkaan koominen.


Jokainen ikä on kaunis ja hyvä ja ei ole naivia todeta näin, jos erityisesti ikänsä tyytyväisyydellä ja ylpeydellä kantaa, oli minkä ikäinen tahansa. Hyvänä esimerkkinä Lenita Airisto, upea ja sanavalmis nainen joka ei anteeksi pyytele. 

Aion taistella sitä vastaan, että olen jossain karsinassa koominen keski-ikäinen täti ja eläköön mm. Marks&Spencer joka halusi vuosi sitten minut mainostamaan heidän vaatteitaan tai eräs alusvaatebrändi, joka olisi halunnut minut malliksi. Arvostan teitä suuresti ja peukut annan. Koska jos yritykset ja me yhdessä murramme jäitä, ehkä lapsemme saavat kasvaa "iättömässä" ilmapiirissa, sillä jos tyydymme yhteiskunnan meille asettamiin ikärooleihin ja pysymme niiden vankeina, eikä kukaan pidä älämölöä mistään, ei mitään tapahdu. 

En ole kokenut ikärasismia työpaikoilla edes päälle 40-vuotiaana tai ollessa jopa pankin konttorin vanhin. Blogimaailmassa olen saanut kokea ikärasismia, koska olen joutunut taistelemaan niin monen yrityksen kanssa, enkä vain yhden. Silti en osaa sormella osoittaa, onko blogimaailmassakaan minuun kohdistuneet jutut, joista olen hieman hernettä ottanut nenuun, olleet ikärasismia vaan pikemminkin blogin koomiseen nimeen kohdistuvaa tai vilpittömästi on vaan haettu jotain aivan muuta. Kuitenkin jatkuvalla syötöllä erilaisten yritysten kanssa puleeraaminen on osoittanut, miten hyvin voidaan kohdella ja miten joissain yrityksissä en ole edes vastaamisen arvoinen. Mutta se onkin jo ihan toinen tarina sitten se. 

Koen, että Pinkit korkokengät Maiju ja 40+ blogiyhteisö ovat esikuviani, ikään liittyvien myyttien murtamisessa ja työssä ikäisteni nostattamisessa tasa-arvoiseksi eri ikäisten kanssa, kaikkien kanssa. On vain ihmisiä, ei ikää, milloin opimme tämän?
Maijuliini

Tähän loppuun 12-vuotiaan tyttäreni kommentit hänen eilen katsoessa omia vauvakuviaan ja me vanhemmat kuvissa mukana. "Äiti olet ollut niin laiha, sun pitää kuntoilla. Onpa sulla äiti ollut hyvät sääret, voisit saada ne takaisin, jos vähän kuntoilisit". Oma aikuismainen vastaukseni "nooh tule sitten sanomaan, kun olet synnytellyt lapsia ja olet viiskymppinen". 

Lapsekkaista asioista tulee hyvälle tuulelle. 

Tarinan opetus, kroppa rapistuu ja me muiden silmissä, mutta ei kadoteta sisäistä hehkua ja ylpeyttä omasta itsestä. Aika on armoton kaikille, eikä se säästä ketään, mutta on onni saada elää kaikki vaiheet, suorastaan etuoikeus, joten otetaan kaikki irti siitä, eikä anneta yhdenkään ihmisen pilkallisen naurun tai torjunnan murentaa omaa olemusta. Ei kumarreta sinne missä meitä ei kunnioiteta, sillä voiko aitouden lisäksi olla tyylikkäämpää mikään muu, kuin omanarvontunto. Pidetään myös meteliä meistä aikuisista, mutta tyylillä, se me osataan. :) Sisin ratkaisee tässäkin. <3

Kaunista päivää kaikille. <3






63 kommenttia:

  1. Kyllä sisin ratkaisee olen samaa mieltä. <3 Olen itse työskennellyt pitkään työyhteisössä, missä oli minua paljon nuorempia ja koen, että se on iso rikkaus, ikä ei ollut kuin numero. Mutta olen kyllä kokenut myös räikeää ikärasismia mm. työhaastattelussa. Jos vastapuoli on puolet nuorempi, niin kaikki se kokemus, mitä meillä on, voi tuntua pelottavaltakin, näin asiaa itse mietin.

    Mitä tulee tähän blogimaailmaan, niin en voi käsittää miten suppeasti ajatellaan jossakin... aikuinen nainen on loistava kohderyhmä kaupallisuudenkin kannalta. Enkä itse ainakaan jaksa lukea blogia, mitä kirjoittaa nuori tyttö, jolla on ajatusmaailma ihan erilainen. Tuskin moni muukaan meistä.

    Mukavaa päivää sinne myös, täällä on valkoinen maa...kääk! :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ja ikärasismia on molempiin suuntiin, mikä on kurjaa sekin. Täälläkin sataa nyt lunta, mikä vappu! Iloista vappua kuitenkin. <3

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus Tiia!

    Työelämän osalta olen aivan kauhuissani Suomessa vallalla olevasta ikärasismista. Monessa asiassa kuitenkin kokemus on eduksi eikä haitaksi. Valitettavasti 5-kymppisen miehen on hyvin vaikea työllistyä ja naisille parasta ennen päivä tulee vastaan jo aikaisemmin. Hirveää tuhlausta jättää kokeneet työntekijät sivuraiteille!

    Meissä keski-ikäisissä on potentiaalia vaikka mihin! Laitetaan se aktiivikäyttöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se niin on, että jos tässä iässä jäät työttömäksi, kukaan ei soittele perään, eikä puhelin pärise.

      Ihan hirveää tuhlausta ja pidetään ääntä itsestämme ja unohdetaan se kiltteys.

      Kivaa vappua <3

      Poista
  3. Omaa ikääni joudun välillä oikein miettimään, kun ei aina muista sitä :D Itse kun viihdyn kaikenikäisten kanssa ja monet kaverin ovat minua nuorempia, kuten muuten myös mun mies ;) Ehkä siitä johtuu myös se etten välillä tiedä sitä omaa ikääni. HAHa
    Blogimaailmassa sitä ikään tuijottamista kyllä välillä tulee, mikä on puolestaan harmi mutta ehkä vielä joku päivä sekin kaikkoaa ja keskitytään siihen olennaiseen eli sisältöön ennemmin kuin kirjoittajan ikään.

    Kivaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih juu sama, en minäkään muista. :) Sama täällä ja loppupeleissä sydämen sivistys ratkaisee vaikka ehkä syvintä sielujen yhteyttä tunnen oman ikäisteni kanssa kuitenkin. Haha aika paljon jutellaan krempoista.

      On hirmuinen harmi, mutta kai blogimaailma on sama kuin jokin työpaikkakin.

      Ihanaa vappua <3

      Poista
  4. Respectiä sinulle näistä postauksistasi <3 Kyllä minä olen sitä mieltä että ikä on vaan numeroita ja jokaista ihmistä pitäisi kohdella kunnioittavasti ja arvostaen ikään katsomatta :) Te olette kyllä Maijun kanssa aivan ehdottomasti monelle esikuva ja teidän heittäytymistä ja elämäntyylistä moni tykkää <3 Ihanat ladyt <3 Aurinkoista keskiviikko päivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan jetsulleen näin ja meidän kiltin sukupolven ihmisten on vaan rohkeammin tultava "ulos".

      Ihanaa vappua <3

      Poista
  5. Ihana Tiia! <3

    Minusta on rikkautta, kun omaan ystäväpiiriini kuuluu ihmisiä iältään hyvin laajalti. On teinityttö joka käy juttelemassa meillä omista asioistaan/murheistaan, äitini ystävä joka tulee tuoreen pullan kanssa katsomaan meidän poikia (omia lapsenlapsia kun ei ole) ja kaikki muut ystäväni siltä väliltä. Ja, täällä blogissa lukijoihini kuuluu hyvin eri-ikäisiä ihmisiä. Samoin itse käyn lukemassa hyvin erilaisia blogeja ja kirjoittajina on ikäluokka myös hyvin laaja.

    Uskon että jokainen voi opettaa toiselle jotain uutta, antaa näkökulmaa ja ajateltavaa elämästä. Vaikka olisinkin erimieltä asioista toisen kanssa, voin kunnioittaa hänen mielipidettään/tapaa elää ja samalla miettiä omaa ajatusmaailmaani, onko se jotenkin rajoittunut. Iäkkäämmiltä ihmisiltä saa hyviä vinkkejä elämään ja toisaalta nuoremmat opettavat trendit. Välillä koen itseni hyvinkin keski-ikäiseksi äidiksi, kalkkikseksi. Lapset/nuoret opettaa niin paljon. Mutta, niinhän tämä aina on mennyt, jokainen opettaa toista!

    Eli, kaikkia meitä tarvitaan, ikään, sukupuoleen, koulutustaustaan jne katsomatta. Olemme arvokkaita juuri tälläisinä kuin olemme! <3

    PS. Nuo lasten kommentit on parhaita. Keskimmäinen juuri sanoi, että voisin hieman laihduttaa kun tuollainen kasa mahassani on. Vastasin, että en voi, tämä kasa on rakkaudella saatu ja arvokas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä ja nuoret pitää nuorekkaina, vaikka siltikin viihdyn parhaiten oman ikäisten kanssa, on niin paljon yhteneväisyyksiä. Mutta toki esim. 10v ikäero ei tunnu missään.

      Ihan juuri niin, kaikilla on jotain annettavaa ja opetettavaa toiselle, kunpa kuuntelisimme toisiamme <3

      Hih voihan kasa sentään, iloista vappua <3

      Poista
  6. Oli tosi hyvä pointti tuo, missä mietit, onko kyse oikeasti ikärasismista vai kuitenkin ennemminkin siitä, että itse kokee kyseisessä tilanteessa jotenkin olevansa " väärän ikäinen" tai muuten vaan "ulkopuolinen". Se on se, mitä itse mietin ennenkuin aloin lukea koko tekstiä. Että aika usein varmaan kumminkin on kyse niistä omista tuntemuksista. Ja ajattelen kyllä niinkin, että kun toivotaan, että mainoksissa käytettäisiin malleina myös vanhempia ja/tai kaikenkokoisia ja -näköisiä ihmisiä, niin onko siinäkin kuitenkin kyse siitä, että kokee itsensä niitten nuorten ja nättien mallien rinnalla kulahtaneeksi. (Tätä ei varmaan tässä yhteydessä kannattaisi tunnustaa, mutta itse kyllä katselen nuoria ja kauniita vaatemalleja oikein mielelläni. Tai siis vaatteita heidän päällään. En koe, että olisi millään lailla itseltäni pois tai että pitäisi jotenkin alkaa samaistumaan ja yrittämään olla nuorempi ja kauniimpi kuin on. Sen verran realisti näin 52-vuotiaana sentään olen, että ulkonäköpaineet on kaukana menneisyydessä :)).

    Ja kun oikein mietin, niin itse en kyllä koe ikärasismia kokeneeni (tai sitten en vaan tajua), mutta työmarkkinoilla se on kyllä kylmä totuus. Ikävä kyllä. Joskin tavallaan joissain tapauksissa työnantajaakin ymmärrän. Vaikkapa sellaisessa, että hakija alkaa olla jo muutaman vuoden päässä eläkeiästä, joka varmaan pistää työnantajan miettimään, että jos hänet nyt palkkaa, ei mene kauaa, kun taas on saman tilanteen edessä ja pitää hakea uutta tekijää. No, en tiedä, oliko tää hyvä esimerkki ollenkaan, mutta koitan aina miettiä asioita kaikkien osapuolien kannalta. Silti yhtään puolustamatta mitään ikään kohdistuvaa oikeaa syrjintää. Päinvastoin.

    Ja kyllähän mua välillä harmittaa, kun kaupan kassalla teititellään :). Mutta lienee erilaisia ohjeistuksia eri työpaikoissa. Enemmän melkeinpä harmittaa se, kun kuulee, kuinka nuori kassatyttö- tai poika tervehtii ihan kaikkia sanalla "Moi". Ja ohjeistaa kahdeksankymppistä vapisevin käsin kortinlukijaa käyttävää asiakasta sanoin "Sun tarttee ensin työntää se siru siihen aukkoon ja sit näppäilet pinnin..".

    Musta tuntuu, että se ei oikeastaan ole ikä, joka ihmistä eniten muokkaa, vaan se, millaisen elämän on elänyt / elää. Moni nuori on jo nyt fiksumpi ja "aikuismaisempi" kuin moni aikuinen elämänsä aikana ikinä. Sen takia mulla olis tän blogimaailmankin suhteen sellainen toivomus/ehdotus, että ikää ei saisi edes mainita missään :). Oltaisiin vaan jokainen mitä ollaan. Elämänviisauden kun aistii ihmisestä tai teksteistä ilman numeroitakin.

    Mukavaista ja toivottavasti vähälumista vappuviikkoa Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo on vaikea erottaa, onko sekin oma kipuileva tunne, jonka kanssa itse taistelen ja ei ikärasismia lainkaan.

      Minulla on kyllä toisella lailla, vaatteiden näkemin laihojen 16-vuotiaden päällä vaikka Voguessa on tosi yes ja kaunista katseltavaa, mutta kotoisimmilta suomalaisilta naistenlehdiltä, jotka ei ole muotilehtiä, vaan naisten lehtiä, kaipaisin maanläheisempää. Yhtäkään ostopäätöstä ei tule tehtyä langanlaihan mallin vuoksi, koska en pysty samaistumaan miltä vaate näyttäisi itseni päällä tai löytyykö edes kokoja. Ahnaasti lue kaikki jutut, joissa on erikokoisia, ikäisiä ja pituisia malleja. Juuri Anna lehdessä oli kiva farkkujuttu.

      Sama ja onhan se haastavaa palkata vaikka alle 30v nainen, joka kohta jää äitiyslomalle, koettu on ja ymmärrän työnantajaa ja työntekijää.

      Ihan juuri noin, moni nuori on todella fiksu ja moni vanha voi olla ihan yhtä hömelö, kuin nuorena. Kokemus, tiedonjano, vastoinkäymiset, empatia, sydämen sivistys, kaikki nämä ohjaavat meitä.

      Ikärasismia tosiaan voi olla kaikkiin suuntiin ja hölmö on ikärasisti, eikä sen kohde.

      Muiskuja ja ihanaa vappua Annukka <3

      Poista
    2. Juu en minäkään tarkoittanut langanlaihoja 16-vuotiaita, (en ole vissiin ikinä nähnytkään yhtään Vogueta, joten en edes ajatellut, että sellaisia voi olla), vaan ihan vaan tavallisten tv-mainosten ja kataloogien kauniita malleja, jotka järjestään on itseäni nuorempia. Vanhemmaksi onkin jo paha laittaa :D

      Ja lisäsit omaan tekstiisi yhden tärkeän asian, joka multa jäi omastani pois, vaikka olikin mielessä. Se oli nuo elämän varrelle sattuvat vastoinkäymiset, jotka muokkaa ihmistä väkisinkin.

      Kiitos samoin <3

      Poista
    3. Hih totta tuokin, aletaan kyllä olla aika vanhoja, voi maar sentään. <3

      Vastoinkäymiset muokkaa paljon ja joitakin paljon parempaan suuntaan ja vastoinkäymisitä oppineina. <3
      Ihanaa vappua Annukka <3

      Poista
  7. Kiva ja monipuolinen postaus, jossa pohdintasi ovat niin totta, vaikka ikä on vain numeroita niin juuri tuo ulkonäkö on varmasti se ensimmäinen asia, jolloin sinut joko hyväksytään tai sitten ei, sitten vasta jos kiinnostusta riittää mennään pintaa syvemmälle. Mutta näillä mennään ja kaikki vanhenevat, joten mä hoen tätä aforismia itselleni viikottain ellen jopa päivittäin: "Onnellinen päivä, ilo on puolellani kokonaan" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana aforismi ja sopii jetsulleen ja tänään nuorempi, kuin huomenna. <3

      Mahtavaa vappua <3

      Poista
  8. Työ-elämässä ikärasismi on valitettava tosi asia, varsinkin palvelu-aloilla. Kun minun työpaikkanani ollut ravintola myytiin, kaikki yli 35v saivat kenkää, vain nuoret ja kauniit säilyttivät työpaikkansa. Käräjillä asiaa sitten puitiin ja todettiin ikärasismiksi. Muuten elämässä oma asenne vaikuttaa niin paljon. Minun ystäväpiirini koostuu 25-85 vuotiaista ja viihdyn kaikkien kanssa yhtä hyvin. Tällä hetkellä paras ystäväni on 35v ja odottaa vauvaa. Meillä on tosi hauskaa yhdessä, sillä olemme samalla lailla "hulluja" ja keppostelemme yhdessä. "Ikä on asennekysymys"......paitsi työelämässä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sude niin ikävää kuulla! Juuri tälläisiä kokemuksia hain ja miten maailma voi olla ruma! Minun mielestä parasta palveluammatissa on henkilön iloisuus ja rautainen ammattitaito, ei ikä.

      Ikä on asennekysymys ja jotkut ovat vaan iättömiä. <3

      Ihanaa vappua Sude <3

      Poista
  9. Työssäni en ole koskaan kokenut ikärasismia, päinvastoin. Hoitoalalla tunsin todella että kokemusta arvostettiin ja kivaltahan se tuntui kun nuoremmat toisinaan pyysivät apua "tädiltä" ja aika usein sai jopa kuulla, että oli pidetty työkaverina, vaikka ikäeroa saattoi olla neljäkymmentäkin vuotta. Samassa ammatissa toimiminen jotenkin tasoittaa ikäeroja ja työyhteisössä ollaan "me", näin ainakin hoitoalalla, mutta teknisemmillä aloilla on varmaan ihan toinen meininki.
    Täällä blogimaailmassa tuntuu että nuoret pääsevät paljon enemmin esille esim. Indiedaysin piirissä. Se johtuu mielestäni ainakin osittain siitä, että suurinpiirtein kaikki nuoret ovat somessa ja saavat sitä kautta enemmän näkyvyyttä blogilleen, kun taas minun ikäpolvessani on suuri osa sellaisia jotka eivät tietokoneista piittaa, eivätkä ehkä osaa käyttääkään ja näin jää jo iso osa ikäisistäni kaiken tällaisen ulkopuolelle.

    Olen iloinen, että olen pyrkinyt roikkumaan mukana kehityksessä edes tämän verran, että pidän blogia ja olen tätä kautta saanut monia nettiystäviä, joista yksi ihanimmista olet sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistui vielä ihana tilanne kun muutama päivä sitten 4-vuotias lapsenlapseni sanoi minulle että "mummi du blir gumma snart"eli "mummi susta tulee pian eukko" :)))
      Eukko-sana ei nyt mielestäni kuvaa ihan tuota gumma-sanaa, ehkä mummeli sopisi paremmin.

      Poista
    2. Hoitotyössä kyllä korvaamatonta on kokemus! Minusta on juuri ihaninta, jos kaiken ikäiset tulee juttuun töissä ja itselläkin oli nuorena aivan ihana vanhempi työkaveri. :)

      Ihan totta tuo, kun kaikki nuoret ovat somessa, massa vaan on niin eri.

      gumma on ehdottomasti pehmeämpi ja herttaisempi sana, kuin eukko, olisiko muori tai mummonen tai jotain sellaista. Ihana <3

      Oikein iloista vappua Kristiina <3

      Poista
  10. Kyllä tuolla työelämässä varmasti on paljon ikärasismia. Itse hain viime kesänä töitä. Minulla on alan koulutus, tosin 80 -luvulta. Mutta olen ollut koko työikäni alalla. Eli työ kokemusta on 26 vuotta. Olen tehnyt lähes kaikkia työtehtäviä, mitä alaani duunaritasolla kuuluu. Meiltä töistä haki muitakin samaan työpaikkaan, heillä tosin oli sopimus loppumassa, minulla vakityö. Hakemiamme virkoja oli useita kymmeniä joulun sesonkiin. Melkein kaikki muut pääsivät, paitsi minä. Muut hakijat olivat alle 30 -vuotiaita, muutaman vuoden työkokemuksella. Minä 46 -v., 26 vuoden työkokemuksella. Nykymaailmassa pitäisi olla 20- vuotias, 25 vuoden työkokemuksella!

    Minä en muuten juurikaan ikääni ajattele. Olen sitä mieltä, että ihmisen kuuluu ja pitääkin vanheta. Mutta kun se ei jotenkin vain sovi tähän nyky-yhteiskuntaan! %0 -kymppisen pitäisi jaksaa ihan samallalailla kuin 20 -vuotiaan. Ja vielä näyttäkin siltä! En tykkää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marketta, että kerrot ja kyllä nuo luvut puhuvat valitettavan selvää kieltä. Aivan kohtuutonta... :(

      Hienosti toteat loppuun, sama täällä ja on aika yes, kun on tämän ikäinen, enkä todellakaan haluaisi olla enää nuori. Itse asiassa sellainen 38-40v oli aika yes ikä, nyt pukkaa pientä kurjaa rapistumista hih. Mutta kyllä se on monenlaiset yhteiskunnan paineet ja nuoruuden ihannointi ja näin on toki aina ollut, nyt sitä vaan vielä tuutataan ulos lukemattomista somekanavista.

      Paljon halauksia ja hauskaa vappua marketta. <3

      Poista
  11. Onhan sitä rasismia havaittavis täälä blogimaailmassakin, siihen nyt enempää puuttumatta, mutta on sitä havaittavis ☺
    Todella iloinen olen kun olen saanut monen ikäisiä blogiystäviä, jokut ovat paljon nuorempia kun minä. Sinäkin niin ihana Tiia sopisit oikein hyvin tyttärekseni ♥
    Enkä tunne itteäni vanhaksi, enkä myöskään ajattele ikääni, kun hassuttelen ja viljelen huumoria.
    Totta turiset, kun sanot, jotta jos kadottaa huumorin, niin on käytännöllisesti katsottuna ikäloppu. Ihan samaa mieltä ☺
    Siis hamaan tappiin huumori kukkikoon ja joka ei sitä ymmärrä niin ...........
    Tuo sanontasi "kasvatusnappula" jäänyt kytkemättä, sanoo todella paljon ☺
    Miten se saakaan hymyn kareen suupieliin, kun nuoriso tulee vastaan ja tervehtii iloisesti ☺
    Rakkaudella sanotut on tyttäresi kommentit ☺

    Tässä joskus meillä katseltiin vanhoja valokuvia ja tyttäreni sanoi: voi kun äiti on ollut nuori ja nätti, mutta enää ei oo kun -ja-.
    Ja myös se tyttäreni pojan kommentti, vanhoolla on huono muisti.......... koen ne rakkauden osoitukseksi ☺

    Ihanaa keskiviikkopäivää Sinulle Tiia ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sitä havaittavissa todella täälläkin ja aika paljonkin. Vaikeaa oli sormella osoittaa, suorastaan mahdotonta, koska sitten tulisi loukattua joitain ja samalla myös sellaisia, jotka ei ansaitse, niin kovin yksilötasolle tulisi mennä.

      Ihan niin juuri, kivaa että lapset ihannoi meidän nuoruuden minää. Tälläinen on elämän kaari ja kiertokulku ja mielenkiintoisia on kaikki vaiheet, mutta ei lakata nauramasta. <3

      Ihanaa vappua ystäväin <3

      Poista
  12. Ikärasismia on aina ollut ja on edelleenkin. Oi sitä aikaa kun minua ei otettu tosissaan koska olin niin nuori vaikka jo kokemusta omaava työntekijä. Hyvin sanottu se että vaikka pitää nuorekkaista asioista ei silti kuvittele olevansa nuori. Näinhän se on. Nyt kun on jo mummoikäinen voi myös ottaa hyödyn irti siitä että muut pitävät vanhana, voi jopa etuilla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin todettu ja koskee kaikkia ikäryhmiä, surullista. Nuorena ehkä enemmän naisia, mutta kun ikää pukkaa, miehetkin saavat osansa. Surullista.

      Hihi ja kohta saa istua bussissa vanhusten paikalle, pitää ottaa ikäkertymästä ilo irti.

      Mukavaa vappua mummo <3

      Poista
  13. Hyvä kirjoitus:)
    Ikärasismiin törmään ehkä eniten työelämässä. Luin jostain, että tutkimusten mukaan 56-vuotias nainen ei enää työllisty, jos jää työttömäksi. Suurinpiirtein sama koskee varmaan myös miehiä. Tuon rajan, kun ylittää, niin ei kelpaa enää työnantajille. Surullista. Elinajanennuste hiistelee vissiin jossain 80 vuoden paremmalla puolella ja kasvaa koko ajan. Semmottis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todella surullista ja toisaalta kuitenkin eläkeikä tulee varmasti nousemaan, niin on varsin mielenkiintoinen yhtälö tuo.

      Mukavaa vappua Sari <3

      Poista
  14. Tosi hyvä teksti ja erinomainen asenne, Tiiuska! <3 Älä kadota sitä, äläkä itseäsi, vaikka muut sanoisi tai tekisi mitä <3

    Mulla on aina ollut eri-ikäisiä (paljon vanhempiakin) ystäviä nuoresta tytöstä saakka. Yhden tänä päivänäkin parhaimmista ystävistäni tapasin ekaluokalla, kun hän oli 18-vuotias kouluavustaja. Ollaan vieläkin tiivisti tekemisissä, oltu jo yli 20 vuotta. Välillä olen ihmetellyt, että miten oikeasti näki ekaluokkalaisessa tytössä mitään niin spesiaalia, että alkoi mun ystäväksi ja kirjeenvaihtokaveriksi. Nyt en sentään enää kysele häneltä mikä on sun lempitikkari, vaan voidaan jutella ihan aikuisten asioista ja elämänmenosta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta näki sun sydämeen eli sen aidon Mian <3 Ihana tarina, kiitos niin paljon siitä ja ei menetetä iloista asennetta ikinä.

      Aurinkoa vappuun Miuli <3

      Poista
  15. Kyllähän sitä ikärasismia on tullut koettua. Tällä hetkellä tunnen olevani oikein hyvän ikäinen kaiken kannalta :) Nuorena oli vaikeaa saada töitä, kun ei ollut kokemusta. Miten voi saada kokemusta, jos kukaan ei palkkaa sinua? Blogimaailmassa taas nuoret jyllää. Minusta on hienoa, että on esim. 40+ blogit, joissa arvostetaan meitä päälle nelikymppisiäkin.
    Sä oot hyvä just noin, muistakin se!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu itse sitä sai nuorena töitä vaikka kuinka, mutta ei enää omat lapset juurikin, kun ei ole tuota kokemusta ja mistä saavat sitten, kun kukaan ei palkkaa.

      40+ arvostetaan ja siellä on meikäläisen hyvä olla ja siellä on vaan persoonia, ei numeroita. <3

      Niin säkin <3 Ihanaa vappua Outi <3

      Poista
  16. Olisi kiva sanoa, että ikä on vaan numeroita, mutta työelämässä nykyään se ei sitä todellakaan ole, mikä on hyvin valitettavaa. :( Kyllä tässä on itsekin tullut huomattua, että parasta ennen pvä taitaa olla mennyt jo, viimeistään ensi kuussa, jos ei muuten. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vaan niin hurjaa, maailma on nuorten, mutta ei anneta olla, vaan annetaan sen olla kaikkien. <3 Ihanaa vappua Jonna <3

      Poista
  17. Työelämässä en ole onneksi kokenut pahemmin ikärasismia, mutta enpä olekaan uutta työtä hakenut yli 20 vuoteen... Sen sijaan jokin aika sitten yksi asiakas tytötteli puhelimessa (emme ole koskaan nähneet). Teki mieli kuittailla takaisin, mutta annoin olla.

    En "blogielämässäkään" kovin mieti ikääni enkä hirveästi murehdi mitä muut ajattelevat minusta tai iästäni. Itse seuraan monenikäisten blogeja, aihepiiri ja sisältö kiinnostavat enemmän kuin ikä. Tosin ihan teinejä en seuraile, heidän blogeissaan sisältö menee yleensä väkisinkin minua kiinnostamattomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisas sinä ja juuri sitä mietinkin, kuinka paljon tuo ikärasismi on tunnetta omien korvien välissä. :) Ei kannata murehtia, vaan yksilöt yksilöinä ja ylpeästi kannetaan oma itsemme. <3

      Ihanaa vappua <3

      Poista
  18. Voi ihana Tiia!mä kyllä luulen että kyllä sulle vislataan :) sä et vaan huomaa kun mennä viiletät..elämässä kun on paljon muutakin:) Mä tunnen että elämä on nyt keski-iän ylittäneenä:)kauniimpaa kuin koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih epäilen tuota vislausta, mutta eipä siinä mitään, sellainen ei ole tärkeää enää hih.

      Ihan juuri niin, ollaan sellaisia kypsiä hedelmiä, kauniita myös sisältä. <3

      Ihanaa vappua Kristiina <3

      Poista
  19. Hieno kirjoitus jälleen kerran. Kiitos sinulle ihana Tiia <3

    Olen kokenut ikärasismia työmarkkinoilla. Kymmenen vuotta sitten ei tarvinnut kuin laittaa työpaikkahakemus, niin jo soitettiin perään ja pyydettiin haastatteluun. Nyt kun kokemusta ja taitoa on kymmenen vuotta lisää, niin kukaan ei pyydä enää työhaastatteluun. Muutaman kerran minulle on sanottu useammalta suunnalta, että tässä on sinulle tehty työpaikka. Hakemukseen vastataan tylysti, että olemme valinneet jatkoon päässeet. Siis mitä yli-ihmisiä siellä oikein on ollut, jos oikeasti pätevä ihminen ei kelpaa edes haastatteluun? Siinä kyllä tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi.

    Blogimaailmassa viisikymppinen ei ole vanhus, jos blogin sisältö on sitä, mitä yritys hakee. Itse en ole aktiivisesti hakenut blogiyhteistyökontakteja, mutta niitä on alettu tarjota, mikä on mukavaa. Tällaiset jutut tekevät aina fiiliksen, että joku taho on kiinnostunut blogistani. Lisäksi hivelee lähes viisikymppisen (vielä muutama kuukausi H-hetkeen) itsetuntoa, kun edes jossain on hyväksytty ja toivottu henkilö. Sitä paitsi eivät blogit ole nuorten yksityisomaisuutta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ongelma taitaa olla kaikilla, sekä miehillä että naisilla, kun saavuttaa tietyn iän. Se on surullista, koska viime kädessä tulisi palkata persoona, eli katsastaa ehdottomasti haastattelun muodossa se tyyppi, jolla on jetsulleen oikea kokemus. Sieltä löytyy taatusti oikea helmi, jossa on syvyyttä ja viisautta ja alan kokemusta.

      Juu mukavaa jos blogimaailmakin alkaa aidosti muuttumaan kohderyhmään suunnatuksi, ettei ne lapsoset mainosta ryppyvoiteita.

      Ihanaa vappua Mannilainen <3

      Poista
  20. Hieno kirjoitus!! Mainio aihe!!

    Arggghh! Saan primitiiviraivarin sanayhdistelmästä "omassa genressään" kun sillä tarkoitetaan ikää. Varsinkin kun puhutaan naisesta ja työstä. Nainen kun on jollain tasolla (minusta) heikoilla työnhaussa muutenkin aina.

    Kärjistän tahallaan: Jos olet nuori, luultavasti lisäännyt -> ei kannata, jos olet tietyn ikäinen ja sinulla on lapsia -> jäät jatkuvasti jollekin sairaslomalle lapsen takia -> ehdoton nou nou, ja lopulta voidaankin sanoa, että "voi kun me ajateltiin vähän nuorempaa...." *kirosana*

    Vaikka omalla alallani ikärasismia ei ehkä ihan samassa määrin työpaikoilla näy, myönnän vielä vuosi sitten mm. ajatelleeni, että tuskin tulen koskaan pysyvää paikkaa saamaan, koska hakijoina on "nuorta ja nättiä" tällaisen vanhan ja kyynisen rinnalla. Kokemus kuitenkin, erityisesti elämänkokemus, onneksi vakuutti johdon, ja tällä hetkellä olen tyytyväinen toimelias (=julkisella puolen "virkoja" ei enää ole, on vaan toimia).

    Ei ole helppoa olla nainen, koska tuntuu, ettet ole koskaan oikean ikäinen, ja toisaalta kun täytät 30, taitaa olla jo "liian vanha" vähän minnekään.
    Itseäni todella miellyttää tapasi kirjoittaa ja tuoda näitä asioita esiin! Vaikka itsekin kirjoitan, oma blogini on liiankin kanssa vaan omaa elämää ja oman navan ympärillä pyörimistä ilman tätä yhteiskunnallista aspektia!! Herätät ihanasti naisenergiaa virtaamaan!! Go, Girl!! =D

    Pidetään me lippu korkealla kaikesta vanhuudesta, kyynisyydestä, rupsahtamisesta ja vaivoista huolimatta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo lause sai niin näppylöille ja osoitettiin paikkani. Silloin tiesin, etten koskaan tulisi erottautumaan kyseisessä portaalissa, olisi naivia ajatella niin edes. Kyllä he nostivat mielenkiintoisia aiheita, jotka herätti paljon keskustelua ja mainokset toki pörräsi blogissa siinä samalla. Minulle tuli toki enemmän lukijoita ja heille tuloja, eli kahdenkauppa, mutta noin pidemmän päälle, ei mitään mahdollisuuksia, koska minut oli laitettu jo karsinaan.

      Onneksi johdossa on viisaita ja valinnan ratkaisi oikea tyyppi, eikä ikä. Toki on ammatteja joissa tuleekin olla nuoria jne. Mutta noin yleisesti.

      Pidetään lippu korkealla ja ääntä <3

      Ihanaa vappua Vivi <3

      Poista
  21. Hitsi mä en kestä noita sun kahvipurkkeja.. siis ne on NIIN mageita.
    Minä en jotenkin ole suostunut ikärasismin kohteeksi en sitten millään :) Jotenkin ikä ei ole edes mua estänyt tekemästä mitään asioita. Sanon usein, että se on jopa ollut vahvuus.

    Nelkyt+ on varmasti auttanut meitäkin tulemaan esiin "kaapeista" ja saamaan näkyvyyttä. Muuten meistä monet varmasti olisivat hukkuneet massaan.

    Vanhoiksi ei siis aleta ja ikä ei tunnu missään (paitsi niissä nivelissä). Kyllä ne jotkut tahot joskus vielä myöntävät, että hitsi tuossa ikäluokassa taitaakin olla aikamoista poweria :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju, purkit ja minä kiitämme. <3

      Olet niin oikeassa, kun olemme ryhmittyneinä, meistä lähtee kovempi ääni ja meidät huomataan ja se onkin 40+ vahvuus ja osatarkoituskin. <3

      Juu nivelet voi hidastaa tahtia, mutta mikään ei hidasta meidän mieliä. <3

      Ihanaa vappua täti ystäväin <3

      Poista
  22. Hyvää pohdintaa :)

    Mietin itseäni, taidan jonkinsortin ikärasismia harjoittaa itseäni kohtaan :) Kun alennan itseäni, vähättelemällä sisäisesti itseäni vanhempien kollegojen silmissä mm. työrintamalla. Koen, että ikäni vuoksi (vaikken enää tytönhupakko olekaan), minua ei aina otettaisi vakavasti. Tosin tämä mitä suurella tod näk omaa epävarmuutta vain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan juuri samaa mietin, kuinka paljon on omien korvieni välissä. Ikärasismia todellakin on jokaiseen suuntaan.

      Mukavaa vappua Katja <3

      Poista
  23. Ikärasismia on valitettavankin paljon olemassa. Itse joudun edelleenkin joillekin vakuuttamaan omaa osaamistani kun osan ajatusmalli on "olet/näytät niin nuorelta ettet voi olla ammattilainen".. :/

    P.s. Parin tunnin päästä nokka kohti Helsinkiä - ehkäpä me tänään vaikka törmätäänkin ja uskallan jopa heipat tulla sanomaan xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on ja nuoria ja vanhoja kohtaan, mikä on sitten se oikea ikä?

      Oli ihanaa nähdä ja olet niin kaunis <3 Kivaa vappua Mira <3

      Poista
  24. Viisas ja samalla ihana kirjoitus.

    Mä ainakin näen, että meissä 40+ on vahvuutta, viisautta, kokemusta sielua, erilailla kuin nuorilla 20 v.

    Kaikilla meillä on tietenkin omat vahvuutensa ja yhdessä oltaisiin enemmän.

    Ja tätä jäin miettimään: On vain ihmisiä, ei ikää, milloin opimme tämän?

    Valoa päivääsi upeus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin milloin opimme, että on vain persoonia. <3 Ihanaa vappua <3

      Poista
  25. Olipa ajatuksia herättävä kirjoitus ♥ Aloitin kirjoittaa monta ajatusta ja yhdestäkään en sitten saanut mitään järkevää kokonaista lausetta joten sanon vaan että ikä on pelkkiä numeroita, me ollaan just hiton hyviä kaikki näin! ♥
    Ihanan hassun hauskaa vappuviikon jatkoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan jetsulleen ja hauskaa vappua sinulle <3

      Poista
  26. Taas kerran ajan hermolla oleva kirjoitus - kiitos, Tiia. Itse olen tätä ikäjuttua sattuneesta syystä pohdiskellut viime aikoina aika lailla. Työelämässä en itse ole ikäsyrjintää kokenut mutta tiedän, että jollain toisella alalla olisin. Sitä ovat kokeneet monet ystäväni, jotka ovat edelleenkin rautaisia ammattilaisia, kehittävät itseään ja lisänä on vuosien tuoma kokemus. Silti - ylennykset menevät nuoremmille ja uudesta työstä on turha edes haaveilla jos näillä ikävuosilla entinen alta menee. Ja vanhemmilta työntekijöiltä se kyllä saneerauksia tehdessä ensimmäiseksi alta menee.
    Blogimaailmassa tämä ikäjuttu onkin sitten kaksijakoinen juttu juuri kuten kirjoititkin. Sitä, mikä on oma kokemus ja mikä todellisuus, on välillä vaikea erottaa. Olen itse lähtenyt yhdestä portaalista sen tähden, että en tuntenut kuuluvani joukkoon. Mutta en osaa sanoa, oliko siinäkään lopulta syynä ikä - enemmänkin arvot. Ja tasan tarkkaan tiedän, että jos blogilla haluaa ansaitakin, on se keski-ikäiselle tai varttuneemmalle vaikeampaa kuin nuoremmille. Markkinat nyt vaan edelleenkin ihannoivat nuoruutta. Mikä kyllä jossain vaiheessa tulee iskemään yritysten omaan nilkkaan, sillä me ikääntyvät satumme nykyisessä Suomessa olemaan lisääntyvä luonnonvara. Meitä on tulevaisuudessa yhä enemmän - ja jos meidän halutaan kuluttavan ja ostavan, on kyllä syytä miettiä, millaisilla kasvoilla meille se ryppyvoide myydään. Itse en osta ainuttakaan antiagetuotetta, jota markkinoidaan rypyttömillä ja liian nuorilla kasvoilla.
    Ollaan vaan aidosti sitä mitä ollaan - jos ei kelpaa, niin muiden häpeä!
    Ihanaa tulevaa viikonloppua sinulle, Tiia ihaNainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavasti kirjoitettu ja tähän ei ole mitään lisättävä. Samaa mieltä tuosta, että arvovalinta, ei edes ikä, vaikka se kuuluikin samaan soppaan sekin.

      Ihan jetsulleen ja pidetään tyylillä vähän ääntäkin itsestämme, eikä olla liian kainoja. <3

      Muiskuja ihana Lady ja kivaa viikonloppua <3

      Poista
  27. Mä en ole sinällään kokenut ikärasismia, mutta vuosia sitten sama juttu kuin Miralla, koin että liian minua ehkä vähän vähäteltiin, koska näytin nuorelta. Arvostankin nyt niitä silmäkulmiin tullutta tiettyä särmää, mutta odotan sitten taas vähän mietteliäänä sitä päivää, kun se kenties onkin sitten liian särmikäs.

    Ps. Oli ihanaa nähdä tädit <3 Oon sanonut aiemminkin, mutta ootte mun esikuvia <3_<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan juuri niin mikä ikä on sitten se täydellisen särmikäs, toivottavasti tulevaisuudessa nuorten ihannointi hieman muuttuisi, etenkin kun aikuiset tehdään samoja juttuja. :)

      Oli niin ihanaa nähdä, olet kyllä aivan ihana tyyppi ja juurikin ikään katsomatta. <3

      Kiitos niin paljon, olen sanaton ja onnellinen, jos joku nuorempi tykkää, niin onhan se ihan wautsiwau <3

      Poista
  28. Mun työpaikalla olen minä vanhimmasta päästä, valitettavasti minä olen näile nuorille ikärasisti kun en "jaksa" eikä kiinnosta heidän jutut kun pyöritään ihan eri aaltopituudella. Jos istun heidän vieressä niin yleensä olen hiljaa. Tervehdin hymyilen ja siinä kaikki. Työkaverit tietää ikäni ja ymmärtävät että mua ei kiinnosta. Juttelen ihan tarpeeksi omien aikuisten lasten kanssa en tarvi enenpää nuoria kavereita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sama omat aikuiset lapset riittää kamuiksi, mutta juurikin blogipiireissä olen saanut tavata aivan mahtavia nuoria ja silloin on kyllä kadoneet numerot kaikilta.

      Ihanaa vappua Ulrika <3

      Poista
  29. Hei tiedätkö, minä olen kokenut ikärasismia toisin päin. Kun menin eräälle työpaikalle alle 30-vuotiaana, vanhemmat tädit eivät sanoneet huomenta. Pahoitin mieleni joka aamu. :(

    Mutta blogitilaisuuksissa olen huomannut, että se parikymppisten jengi, joilla on mustat hatut ja identtiset trenssit eivät tervehdi enää minua kolmekymppistä perheenäitiäkään. Juttelin tällä viikolla yhdelle nuoremmalle tutulle, niin tuntui että muut katsoivat oikein nenänvartta pitkin. Ehkä kuvittelin, kuka tietää. Ylpeänä iästä ja kokemuksesta mennään! Minä pääsin puolimaratonilla ikämiessarjaankin! Vai jouduin? :D Hyvää viikonloppua Tiia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanonko, että törkeää, tavat kuuluu kaiken ikäisille ja vanhemmat ovat myös esimerkkejä.

      Kuulostaa niin tutulta, katseet menee suoraan läpi, ollaan ilmaa. Jos sinä tuon ikäisenä koet noin tietyissä pirskeissä, niin itselle tulee jo sellainen olo, että meille nauretaan. Eli viihdyn paremmin toisaalla.

      Ihanaa viikonloppua ja hei puolimaratonille peukut <3 Kivaa vappua <3

      Poista
  30. Kiitos kiinnostavan näkökulman valaisemisesta :)

    Ikärasismia varmasti esiintyy kaikkialla ja molempiin suuntiin. Minä en siihen ehkä niin paljoa ole törmännyt. Entisellä työpaikalla muistan kyllä sen fiiliksen, että olisin luultavasti ollut asiakkaiden silmissä vakavammin otettava, jos olisin ollut vanhempi. Onneksi näissä asioissa oma asenne ja käytös ratkaisee paljon. En tiedä sitten miten keski-ikäisellä, se tuskin muuttaisi tilannetta jos käyttäytyisi lapsellisemmin ;)

    Mut noista blogijutuista vielä, että joillakin yrityksillä se brändi on niin tarkkaan mietitty, että se syy oman blogin hylkäämiseen voi olla mikä vaan. Vähän kyllä tuntuu, että kaikkien blogien ja somekanavien pitäisi mahtua siihen samaan valkoiseen ja ruusukultaiseen muottiin, jossa on ehkä marmoroidut reunat. Tekstiä ei saa olla liikaa ja kuvien pitää olla isot ja selkeät. Onneksi myös blogien lukijoita löytyy monenlaisia, eikä kaikkien oikeasti tarvitse mahtua siihen samaan muottiin. Ollaan ylpeitä itsestämme ja blogeistamme!

    Ihanaa vappua sinne, toivotaan parempia säitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaasti todettu, lapsellinen keski-ikäinen on vähän hömelö, vaikka tädit taitaa joskus vähän hömelöitä ollakin sitten. :)

      Ihan justiinsa niin, mutta pitäisi hieman laajentaa kohderyhmä ajatteluun eli noh meillä aikuisilla on aika paljon varoja ja me myös niitä varoja kulutamme. On hassua, että erästä klassikkokahvimerkkiä, jota juo innoissaan mummelit, sitä mainostaa vaan nuoret. Kasvojen kohotusta ilmeisesti, mutta juuti tuon kahvin vakikuluttajalle vierasta ja kummallista.

      Ihan juuri noin ja itse en erota noita blogeja toisistaan ja tykkään, kun se bloggaajan aito persoona tulee esille. No mutta kiillotettuja blogeja tarvitaan myös, on ihanaa esim. lukea Vogueta, mutta on myös mahtavaa lukea hyviä henkilöhaastatteluja jne. eli todellista elämää. Kaikki blogit mahtuu joukkoon, mutta olisi kiva, että kaikkia kohdeltaisiin tasa-arvoisesti <3

      Ihanaa vappua ja huomenna kuulemma aurinko hellii, jee. <3

      Poista