sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vappuaaton iloittelua!










Mikä voisi sopia paremmin kevään juhlan vapun tuoksuksi, kuin Stella McCartneyn Pop. Koska ilmat eivät salli kevään tulevan, nautitaan iloittelevasta keväästä tuoksun ja kuplivan juoman parissa. 

Pop tuoksu on kukkaistuoksu, johon syvyyttä tuo puiset nuotit. Puiset nuotit juuri erottavatkin Pop tuoksun perinteisimmistä kevään kukkatuoksuista, joissa päällimmäiseksi nousee pintaan tuberosa kukan ja santelipuun liitto. 

Ensituoksussa huumaa tomaatin lehdet, orvokin lehdet ja vihreä mandariini. Sydäntuoksussa kukkaisemmaksi tuoksun taikoo Orvokki, Tuberosa kukka ja Frangipani, joka tuoksuu omaan tuoksunenääni jotenkin vahvimmin ja herättää tuoksun suhteen huomioni. Lopputuokussa hurmaa santelipuu, setripuu ja myski.

Stella McCartneyn Pop, on mielenkiintoisen naisellinen kukkaistuoksu, johon syvyyttä ja aikuisuutta tuo puiset nuotit. Täydellinen vapputuoksu, joka huumaa ja viettelee vastaantulijat. 
Essencen runsaalla meikkivalikoimalla luo vappumeikin jokainen, ikään katsomatta, niin edukkaita essencen meikit on. Omat essence lempparit edelleen, ykkösenä kynsilakat, joista kukui öljyä sisältävä kynsilakka on aivan täydellinen ja pysyvyys essencen kynsilakoissa on kyllä loistava. Seuraavat lempparit on ehdottomasti huulipunat ja huulikiillot.
Ei anneta merkillisen vappusään masentaa, vaan haetaan vappuiloa, kukista, ilmapalloista, kuohuvasta ja ihanasta kosmetiikasta. Vaikka Crocseissa tarvitseekin olla karvavuori, niin olen kuullut huhuja, että vappupäivänä paistaa aurinko. 

Nuorena oli ehdotonta aina käydä vappuaattona Mantan lakituksssa ja viettää vappupäivä Kaivopuistossa picnikillä, nykyään vappupäivään jännittävyyttä tuo koiralenkki ja hyvä, kun se yo-lakkikaan enää mahtuu päähän, merkillisesti se pääkin lihoo. ;)




Miten siellä, onko Stella McCartneyn Pop tuoksu tuttu tai muut tuoksut, entäs essencen meikit ja miten aiot vappuaattoa viettää? Huomenna ajattelin kertoa nuoruuden vapputarinan, pysykäähän kuulolla ja vappu on olotila, ei sää, muistakaa se, ken vappua vietättekään. :)

Stella McCartneyn Pop ja essence meikit pr-näytteitä. :)

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Viikon houkutukset ja happeningit ja housut ratkee!

Tällä viikolla on ollut sellainen viikko, että kaikki mahdollinen happeninki on osunut muutamalle samalla päivälle. Tämä viikko on ollut myös opettavainen viikko, jos haluaa nauttia edes osasta happeningeistä, ei kannata ravata kaikissa. Toisekseen on tietty raja mitä tämän ikäinenkin jaksaa ja vielä "ruumiinsa" antaminen kaikille herkuille, ei vaan ole lainkaan hyvä asia, nyt meinaan kiristää kaikki vaatteet ihan järjestään. 
Happy Joelta on tulossa tai jo tullutkin, uusi kuivempi siideri. Oma lempisiideri Happy Joelta on alkoholiton dry apple. Vaikka osassa kuvista näkyykin drinksuja, niin pääsääntöisesti omalla kohdalla juoma on alkoholiton ja joskus kohotan skumppamaljan. :)
Kampin Sähkötalosta löytyy erinomainen sushibuffa, ehdin käydä sielläkin venyttämässä pöksyjäni tällä viikolla. 
Cocis Smeg on muuten aika soma, vaikka taidetaan kuitenkin pitää meidän oma samanmoinen Smeg teippaamattomana. Löytyipä muuten todella ihana alkoholiton skumppa, joka löytyy Alkon perusvalikoimista, suosittelen. 

Iskin silmäni varsin somiin Crocseihin, toista se vaan on ne puutarhasämpylät, joilla Crocs aloitteli ja nousi hitiksi. Sämpylöitä käytänkin lattian pesuhommissa. Noita kukkaisia aion jäädä alekyttäilemään, sillä olen ostanut jo itselleni sen verran monet Crocsit ja kyllä hieman vastaavat kukkaisetkin, ettei lompuuki kyllä taivu täyteen hintaan ostamaan, eikä mieli. 

Herkkuja jos monenmoisia ja aivan ihquisat Lumikki Minna Parikat. Lumenelta on muuten tulossa vaikka mitä uutta, niin henkeä salpaavaan tahtiin, että oikein syyhyttää päästä kaupoille tutkimaan Lumenen hyllyjä.  Tulipa bongattua merimiesaiheinen Paul Hewitt rannekoru, että alkoi lompakon kuvetta syyhyttämään oikein toden teolla. Olisi kivaa jos sellaisella johon olisi kieputettu, sini/puna/valkoiset sävyt.



Uulalaa vaikka omistan kahdet Hunterit, punaiset ja mustat, lompakkoa myös syyhyttäisi omat keltaiset Hai saappaat. Ukkeli juuri osti itselleen tummansiniset ja iski Hai-kuume. 
Sydän teki voltin nähdessäni, että Clarinsilta on tullut markkinoille kolme uutta tuoksua. Tuo edessä oleva vihreä vei eritoten sydämen mennessään, tuoksuu vastaleikatulle puutarhalla, yrttikedolle ja kaikelle mikä kesässä kutkuttaa ja on hyvää. Mitä silmäni myöskin näkivätkään, Marc Jacobs Daisystä tullut markkinoille juhlavuosipullo tuo jumalainen valkoinen unelma!

Maybellinen uudet tuulet käytiin myöskin kuulemassa. Kolme uutta Babylipsiä on tulossa aurinkosuojalla 20SPF, ihan mahtava juttu. Kaksi uutta the Colossal Big Shot ripsiväriä, vedenkestävä ja tavallinen. Uusia kynsilakkoja, erityisesti vaaleanpunaisissa on kaunis kultainen vivahde. Matte&Poreless puuterit, joista otin valkoisimman käyttöön ja tykkäsin kovasti ja piti meikin kivasti Ping Helsinki tapahtumassa. Uutuuksien todelliset helmet omaan makuuni ovat nuo Master Bronze ja Master Blush paletit. Ihan mielettömät sävyt paleteissa. 

Viikkoon mahtui myös tyttären kouludiscojärjestelyitä ja Oskun hassu nukkumapaikka. :)

Kakkumuijan gluteenittomat täytekakut kirja on mieletön ja kakut kuin saduista. Mikä taianomaisinta, maistuvat ihan yhtä herkullisilta, kuin vehnäjauhoilla tehdyt kakut. Ihana kirja ja mitkä kakkuset.

Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa kirja on vastaus monille, jotka kaipaavat pientä potkua ja rohkeutta siirtyä unelmahommiin. Lukaisin kirjaa jo hieman ja koukutuin heti. Tältä kirjalta odotan paljon.


Eilen oli vielä aivan huikea Ping Helsinki tapahtuma, jossa somettajat ja yritykset kohtasivat toisensa ja jossa saimme kuunnella mitä mielenkiintoisempia ja opettavaisimpia luentoja. Unohtamatta mahtavia kohtaamisia somekamujen kanssa. Kuvistakin välittyy se ilo ja energia, mitä parhaimmillaan kamujen kanssa touhu on. Kuvakollaaseissa mukana yksi maailman isompia tubestaroja Casey Neistat, jolla on noin 7 miljoonaa seuraajaa. Finnkinon Emilia Lujanen, joka twiittasi hih Tädeistä, "täti" kokemus Ping Helsingissä. :) Tuulaanneli, Beach House Kitchen, Pinkit korkokengät Maiju ja Jani Kaikki paketissa blogista. 


Sanonpa vaan, että olipahan aikamoinen viikko ja nyt meikäläistä ei saa päästää minnekään, tai ratkeaa viimeisimmätkin housut yltä. Kolahtiko kuvista jotain, alkoholiton drinkki vai alkoholillinen ja miten vietätte vappua, me ei mitenkään, nyt levätään!

Iloista lauantaita kaikille. <3

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Miten Osku kissa pärjää Onnin poismenon jälkeen?

En muista lainkaan kuinka pitkä aika Onni kisun poismenosta on, mutta se on kuin eilinen. Ei myöskään päivääkään ole, ettei Onni olisi ollut ajatuksissa. Uskon, että Osku kisulla on ollut samansuuntaisia ajatuksia ja olemme perheenä tarkkailleet Onnin poismenon jälkeen paljon Oskua. Toki myös mietin, inhimillistämmekö liikaa Oskua, sureeko Osku, mutta olisi toisaalta juuri inhimillisyyden nimissä julmaa ajatella, ettei Osku surisi.




Osku on käyttäytynyt hyvin merkillisesti Onnin poismenon jälkeen. On ollut tilanteita, että Osku on tullut ulkoa ja suorastaan meidän mielestä huutanut ilmoille tuskaansa, missä rakas ystävä Onni on. Osku on aivan selvästi etsinyt Onnia ja Osku myös on aivan selvästi ollut hieman sekaisin. Osku saattaa mennä minuutin välein sisään ja ulos ja Oskun puheen pulputukselta ei tule loppua. Osku ei ole ikinä puhunut näin paljon. 





Meidän silmiin Osku on nyt aavistuksen surumielinen hahmo, jotenkin puolikas, jotain olennaista puuttuu. Oskun elämästä puuttuu 14-vuotinen paras ystävä, jonka kanssa Osku kasvoi pikku tiitiäisestä asti. Josta Osku piti huolta, jonka vieressä Osku nukkui ja jonka Osku pesi joka päivä. Nyt Oskulla on paljon vähemmän hommaa ja uskon, että vaikka kissa onkin, Osku on aavistuksen yksinäinen.

Minä tietenkin kissahulluna pohdin olisinko uusi kissamainen perheenjäsen se ratkaisu. Voisi kuitenkin olla Oskun eläkepäiville epäreilua, että ottaisimme pienen riiviön Oskua kiusaamaan. Samun kanssa Osku ei tunne sielujen sympatiaa lainkaan, toisin kuin Onni eläessään. Meidän ei auta muuta, kuin rapsutella mahdollisimman paljon Oskua ja ajatella, josko aika parantaisi. Oskun kohtalo on myöskin surullinen muistutus siitä, että meistä aina joku jää viimeiseksi toista suremaan. <3




Peukut ja hännät pystyyn, että Osku ilahtuu, jahka tulee aidosti kevät ja kesä. :) 

Oletteko te huomanneet, eläinystävienne kokevan surua tai joitain vastaavia kokemuksia. Onko vinkkejä lohdutukseen? 

Leppoisaa perjantaita kaikille. <3


keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Ikärasismia onko sitä vai ei?

Nyt mennään taas kauhean subjektiivisella otteella, joten olisi hienoa, jos kommenttikenttään tulisi pulinaa ja muiden kokemuksia ja missä yhteyksissä ikärasismia on teidän kohdalla ilmennyt ja miltä se on tuntunut. 


Kuva Kodin Kuvalehti Instagram


Omalla kohdalla ikärasismiin pureutumisen koen haastavaksi, koska pyrin erottamaan omat tunteeni ja ikään liittyvät pelkoni todellisesta minuun kohdistuneesta ikärasismista. Voin todellakin 100% kokea, että olen saanut osakseni ikärasismia, mutta yhtä hyvin kaikki voi olla omaa kipuilua ja ikäkriisiin liittyvää tunteilua ja en osaa erottaa pelkojani todellisuudesta.

Tiedostan faktasti, että tämän ikäisen naisen on jo hieman haastavampaa työllistyä. Tiedostan myös ettei miehet juurikaan enää vislaile kadulla. Vislailemattomuudella ei ole merkitystä, koska aikanaan on vislattu ja se kiintiö on jo täynnä ja tänä päivänä minulle merkitsee vain mieheni hyväksyvä ja rakastava katse. 


Kaiken ikäisenä voi hassutella, jos kadottaa huumorin, on käytännöllisesti katsottuna ikäloppu.


Pyrin myös blogikuvioissa erottamaan vaikeasti eroteltavan seikan eli koomisen blogini nimen ja ikäni. Minäkö keski-ikäinen nimenä ei ole kovin mediaseksikäs ja voin kertoa, että sille on jopa hämmentyneenä naurettu päin näköä. Toki blogini nimi kuvaakin hyvin ikägenreä, jossa pörrään, mutta siltikin odotusarvo blogini nimen perusteella on jo hieman koominen uudelle ihmiselle. Blogini ja minä emme kuulosta hienolta ja aikanaan blogini nimen perustinkin vastaiskuna hienoudelle. Hienoutta minusta oli jo maailma täynnä. Siltikään blogini nimi ei määritä hienommuuttani tai sen puutetta, tiedän kuka olen. 


Minä olen minä, enkä vain numero.


Miten sitten erottaa ikärasismi? Tässä kaipaankin teidän apua, mutta omista kokemuksistani voin sanoa sen verran, että kun menen johonkin tilaisuuteen, eivätkä nuoret ihmiset minua tervehdi tai en tiedä kuka on henkilökuntaa ja kuka ei, oloni on kiusaantunut. En tiedä edes onko oloni kiusaantunut nuorten puolesta, joilta on joku kasvatusnappula jäänyt kytkemättä päälle vai olenko kiusaantunut oman häpeällisen nolon olemukseni kanssa, joka huutaa keski-ikäinen pallero.

Parhaiten ns. blogiasioissa, jos ei nyt lasketa mukaan blogin nuoria ihania lukijoita, on kohdelleet aikuiset, joilla on sydämen sivistystä. Heille useimmiten kelpaa aitous ja luotettavuus, ne arvot, joista meidät keski-ikäiset monesti tunnistaa. Monen nuoren voi olla vaikeaakin olla aito, koska on vielä niin hukassa oman identiteetin etsimisen kanssa.


Se että tykkään nuorekkaista tavaroista ei tarkoita sitä, että yritän olla nuorempi, kuin olenkaan.


Mutta entäs nuorten joukossa? Eräässä aiemmassa blogiportaalissa minut on laitettu "henkisesti" omaan karsinaan ja todettu, että kiva blogi ja kivassa kasvussa omassa kohderyhmässä eli suoraan voi lukea ikäryhmässä. Tuolloin heti pystyin päättelemään, ettei kohderyhmäni ollut heille mielenkiintoinen, sillä en kilpaillut kaikkien kanssa samalla tasolla ikään katsomatta, vaan velloin tyhjän panttina omassa kohderyhmässä, olin sivullinen. 

Missä koen selkeää ikärasismia, siellä en luonnollisesti viihdy vaan voin arvokkaasti siirtyä toisaalle. Koomisinta kaikessa on, että itse en koe olevani pelkkä keski-ikäinen täti, vaan monella tapaa paljon muuta, kun on jo kilometrejä ja elettyä elämää matkassa. Kauneinta minulle onkin vanhukset, joiden kasvoilta paistaa tuikkivat silmät ja onni. Milloin tämä arvo ja look on kiinnostavaa ja lakataan myymästä nuorien kasvoilla kaikkiin kohderyhmiin?


Minulle maistuu herkku jos toinenkin, minun kroppa, joka ei ole lainkaan koominen.


Jokainen ikä on kaunis ja hyvä ja ei ole naivia todeta näin, jos erityisesti ikänsä tyytyväisyydellä ja ylpeydellä kantaa, oli minkä ikäinen tahansa. Hyvänä esimerkkinä Lenita Airisto, upea ja sanavalmis nainen joka ei anteeksi pyytele. 

Aion taistella sitä vastaan, että olen jossain karsinassa koominen keski-ikäinen täti ja eläköön mm. Marks&Spencer joka halusi vuosi sitten minut mainostamaan heidän vaatteitaan tai eräs alusvaatebrändi, joka olisi halunnut minut malliksi. Arvostan teitä suuresti ja peukut annan. Koska jos yritykset ja me yhdessä murramme jäitä, ehkä lapsemme saavat kasvaa "iättömässä" ilmapiirissa, sillä jos tyydymme yhteiskunnan meille asettamiin ikärooleihin ja pysymme niiden vankeina, eikä kukaan pidä älämölöä mistään, ei mitään tapahdu. 

En ole kokenut ikärasismia työpaikoilla edes päälle 40-vuotiaana tai ollessa jopa pankin konttorin vanhin. Blogimaailmassa olen saanut kokea ikärasismia, koska olen joutunut taistelemaan niin monen yrityksen kanssa, enkä vain yhden. Silti en osaa sormella osoittaa, onko blogimaailmassakaan minuun kohdistuneet jutut, joista olen hieman hernettä ottanut nenuun, olleet ikärasismia vaan pikemminkin blogin koomiseen nimeen kohdistuvaa tai vilpittömästi on vaan haettu jotain aivan muuta. Kuitenkin jatkuvalla syötöllä erilaisten yritysten kanssa puleeraaminen on osoittanut, miten hyvin voidaan kohdella ja miten joissain yrityksissä en ole edes vastaamisen arvoinen. Mutta se onkin jo ihan toinen tarina sitten se. 

Koen, että Pinkit korkokengät Maiju ja 40+ blogiyhteisö ovat esikuviani, ikään liittyvien myyttien murtamisessa ja työssä ikäisteni nostattamisessa tasa-arvoiseksi eri ikäisten kanssa, kaikkien kanssa. On vain ihmisiä, ei ikää, milloin opimme tämän?
Maijuliini

Tähän loppuun 12-vuotiaan tyttäreni kommentit hänen eilen katsoessa omia vauvakuviaan ja me vanhemmat kuvissa mukana. "Äiti olet ollut niin laiha, sun pitää kuntoilla. Onpa sulla äiti ollut hyvät sääret, voisit saada ne takaisin, jos vähän kuntoilisit". Oma aikuismainen vastaukseni "nooh tule sitten sanomaan, kun olet synnytellyt lapsia ja olet viiskymppinen". 

Lapsekkaista asioista tulee hyvälle tuulelle. 

Tarinan opetus, kroppa rapistuu ja me muiden silmissä, mutta ei kadoteta sisäistä hehkua ja ylpeyttä omasta itsestä. Aika on armoton kaikille, eikä se säästä ketään, mutta on onni saada elää kaikki vaiheet, suorastaan etuoikeus, joten otetaan kaikki irti siitä, eikä anneta yhdenkään ihmisen pilkallisen naurun tai torjunnan murentaa omaa olemusta. Ei kumarreta sinne missä meitä ei kunnioiteta, sillä voiko aitouden lisäksi olla tyylikkäämpää mikään muu, kuin omanarvontunto. Pidetään myös meteliä meistä aikuisista, mutta tyylillä, se me osataan. :) Sisin ratkaisee tässäkin. <3

Kaunista päivää kaikille. <3