keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Helmikuussa masentaa

Miten on viikko mennyt, sitten "Miltä tuntuu olla keskinkertainen" postauksen ja postauksessa antamani lupauksen, että joka ilta kiitän päivän aikana tapahtuneista omista onnistumisista. Ei kovin hyvin, sillä unohdin jo samana iltana kiitellä itseäni yhtikäs mistään ja sama meno on jatkunut tähän päivään, kunnes bongasin tänään muutamissa blogeissa, "kerro viisi hyvää seikkaa omasta itsestäsi" tai jotenkin sinne päin. 




Muiden blogien oman itsensä positiivisesti nostattamispostauksissa kysyttiin, että kerro missä sinä olet hyvä. En äkkiseltään keksinyt muuta kuin, että olen ihmis/eläin/lapsirakas. Aika surkeaa sanoisinko, sillä tuokin positiivinen hommeli liittyy välillisesti muihin.

Viikon sisällähän on tapahtunut valtaisasti kivojakin asioita, joten niinä päivinä ainakin positiivisten tapahtumien kautta olisi tullut itseään kiitellä. 





Viikkoon on kuitenkin mahtunut blondimokia, vilkutin Jokerimatsissa isoon ruutuun, kun näin siellä kaverini naaman. Mistä lähtien ruuduista on tullut vastavuoroisia? Hävetti tuo iloinen vilkutus, toivottavasti kukaan ei nähnyt. 

Viikkoon on mahtunut anopin jo kolmas kipsi, kaksi aiempaa itse irroitettu. Ensin oli huono kipsi, sitten tuli hyvä, mutta hyväkin oli huono, koska käsi on jo mukamas täysin terve. Käsi ei sitten ollut luutunut lainkaan ja nyt väläyteltiin jo operaatiota. 




Muutenkin tänään ja eilen mietin mikä nyt taas mättää, kunnes muistin, nyt on alkamassa ja alkoikin helmikuu, oma vuoden masennuskuukauteni. Maaliskuussa on jo valoisaa ja kevään voi aistia kohisten. Helmikuu on kuin talven loppu, viimeinen rutistus kohti kevättä. 




Helmikuussa ei huvittaisi mennä minnekään, kaikki ylimääräinen on ponnistelua, väsyttää tavallista enemmän ja mieli on haluton ja vaisu. Tiedän jo vuosien takaa, että helmikuut menee aina näin ja olen päätellyt helmikuun lievän surumielisyyden johtuvan aiempien helmikuiden traumoista. Vuonna 2007 tyttären avosydänleikkaus, siihen liittyvät kaikki pelot ja tuskat ovat jättäneet lähtemättömän muistijäljen ja vuonna 2006 helmikuussa ukkelin kanssa syvin aviokriisi. Helmikuu on ollut noista tapahtumista lähtien rankin kuukausi ja uskon, että vanhat traumat nousevat pintaan tai sitten se on vain talven viemistä viimeisillä energioilla maaliin ennen kevättä.

Noh tänään yritän kiittää tämän päivän onnistumisista, vaikka ihan vielä en ole lukinnut mitä ne asiat voisi olla. Toinen pinnistys on löytää viisi hyvää puolta itsestä, noh muksut tykkää kovasti leipomistani sämpylöistä, Osku kissa rakastaa erityisesti olla minun kainalossa, Sofia tytär on luvannut halia vielä vuoden ajan ja kertoo miltei joka päivä rakastavansa, eli olen kait ihan yes äiti. Mitäs sitten, omaan aika kivan muki-ja peltipurkkikokoelman ja olen hyvä tekemään edukkaita löytöjä. No niin tulihan sieltä jotain ja sitä kautta hieman parempi mielikin. 




Onko sinulla joku ikioma masennuskuukausi, jolloin ei vaan samalla lailla jaksa tai jolloin vanhat ikävät muistot nousevat pintaan? Onko keinoja selättää moisia muistotraumoja? Olen meinaan vajonnut niin pohjalle, että olen alkanut katsomaan Salaisia kansioita alusta ja voi niitä tuotantokausia on monta. Edes Mulderin ja Scullyn ysärivaatteet eivät aiheuta verkkokalvoille kummempia vilunväristyksiä, vaan vanhassa sarjassa on jotain tuttua ja turvallista. Enköhän tämän mollivoittoisen helmikuun aikana pääse jo aika monta tuotantokautta eteenpäin, ehkä jopa niin monen, etten sitä itsellenikään kehtaa myöntää. 

Ihanaista keskiviikkoa kaikille ja ah se tunne, kun on kevättä rinnassa, sitä odotellessa, sillä lohdullista on myös tieto, että se tunne tulee myöskin varmasti ja helmikuu on vuoden lyhyin kuukausi. 

Postauksen kuvat eivät liity mitenkään tähän postaukseen, muuta kuin, että helmikuussa iloa popsitaan ja imetään herkuista ja purkeista ja karvaisista otuksista. :)




69 kommenttia:

  1. Mä en oo mistään löytänyt Downton Abbey teetä ☹️

    Kyllä toi omien hyvien puolien nimeäminen on vaikeaa. Itsekin sitä koitin, mutta sit perään piti lisätä esim. omasta mielestä, kun ei vertaa muihin jne.

    Toivotan sulle Tiia hirmu paljon zemiä helmikuuksi, onneksi on lyhyt kuukausi. Ja onneksi on Runebergin päivä, laskiainen ja hiihtoloma 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija ihanuus, Cittarista löytyy. :) Jihuu kun laitoit nuo helmikuun kohokohdat tuohon, iski tunne, ettei tämä niin huono kuukausi olekaan, kaikenlaisia herkkujakin on tarjolla paljon. :)

      <3

      Poista
  2. No onpas harmillista kun helmikuu on sinulle noin ahdistava. Se tietysti vaikuttaa asiaan kun sinulla on tuollaisia ei niin hyviä muistoja menneistä helmikuista. Mulle helmikuu on jo vähän keväinen kuukausi ja sekä tytär, että mieheni viettävät syntymäpäiviään silloin. No jos helmikuusta jotain negatiivista pitäisi keksiä, niin se olisi varmaan se, että silloin usein on jo keväistä säätä, mutta seuraavana päivänä talvi saattaa tulla takaisin, eli tuo epävarmuus säiden suhteen on kurjaa.
    Pää pystyyn Tiia! Helmikuuhan on tavallista lyhyempi kuukausi, joten se menee vauhdilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania tapahtumia sinulla helmikuussa <3 Siitä Kristiina lähdetään, että kohtahan helmikuu on ohi jo. ;)

      <3

      Poista
  3. No hyvänen aika, olipas kaikki kurjaa! Tosin ymmärrän hyvin, joskus masentaa ja minusta on parempi silloin sitten masennella vähän aikaa kaikessa rauhassa, kunhan vsin muistaa nostaa itsensä ylös sieltä masenneksen suosta sitten lopulta.
    Noiden viiden asian kanssa voin auttaa sinua vaikka heti, ilman että tunnen sinua laisinkaan, tulkitsen vain sinua näin blogin kautta. Toivottavasti et pahastu!
    1) olet kivannäköinen
    2) olet rehellinen itseäsi kohtaan
    3) tunnet itsesi aika hyvin ja pyrit tuntemaan vielä paremmin
    4) välität perheestäsi ja läheisistäsi ja pyrit tekemään parhaasi heitä auttaaksesi
    5) sinulla on hullunhauska huumorintaju

    ja kirjoitat tietenkin todella kivaa ja elämänmakuista blogia!

    Tsemppiä sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus sitä on niin pohjalla ja myönnetään, itsesäälikäs. ;) Viisaita sanoja, nyt olen oikein urakalla masennellut ja antanut luvan olla todella löysä ja jotenkin tuntuu, että kyllä tämä tästä. :)

      En pahastu ja olen niin otettu, että oksat pois. Anteeksi, että vastaaminen tuon löysäilyn takia hieman kesti.

      Kiitos niin paljon, jos jostain voin itseäni kehua, niin blogillani on maalman kultaisimmat lukijat, tarkkanäköiset ja viisaat.

      Kiitos niin paljon HM ja aivan ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  4. nooh...voisin sanoa, että lokakuusta helmikuun loppuun - pahimmat ehkä marraskuu ja helmikuu... Mua niin masentaa pimeys, kosteus, harmaus - oon aivan varmasti syntynyt täysin väärään maailmankolkkaan 😨 😱 - pikku piristyksiä täytyy yrittää kaivella jostain, että selviää sinne maaliskuuhun (tosin onhan sekin vielä aika ankean loskainen 😝).. Kiitokset sulle tsempistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihan niin totta, pikkupiristyksiä ja omalla kohdalla se on valitettavasti herkut. Juu tämä on nyt viimeinen puristus, mutta kyllä tämä kunnialla vedetään ja humps sitten onkin maaliskuu ja nokka kohti kevättä Kiitos sinulle viisausdesta ja positiivisuudesta. <3

      Poista
  5. Voi muru, miten sua noin paljon ahdistaakin vaikka olihan tuossa kyllä liuta surullisia asioita jotka muistuttavat itsestään. Toi aviokriisi tuntui siltä että mulla tulee itku pelkästä ajatuksesta. Mulle syksy on kammottavaa aikaa kun kaikki valo katoaa. Halauksia muruseni 😚😚😚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niin taitaa olla ja molemmat jutut olivat sellaisia syvissä vesissä. Erityisesti tuo oman lapsen menettämisen pelko ja toisen sairasvuoteen vierellä olo teho-osastolla on ollut jotain niin suurta ja järkyttävää, että ei ihme, että se nousee aina helmikuisin pintaan.

      Ihanaa viikonloppua kultakimpale <3

      Poista
  6. Mulla taas maalis-huhtikuu ja ehkä toukokuu ovat sellaiset masiskuukaudet, kesäkuussa helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eih, eli syvät vedet on tuloillaan... Yritän sitten piristää kaikin tavoin, tarvii varmaan tuoda sulle Brunbergilta suukkoja. <3

      <3

      Poista
  7. Tuo vilkutus oli kyllä yksi sinun parhaimpia puolia niistä monista, elää hetkessä ja olla ystävällinen heti, väliäkö sillä että se meni ruudulle :) oikeesti, just noin sen kuuluu mennä ja ajatushan on tärkein, joten eiköhän mennyt iloinen vilkutus perille asti! <3 Voi, Helmikuusta vois sanoa että just valon määrä ja tinttien titityyt on vaan niin sitä parasta. Jään ja auringon timangimeininki ja tulppaanikimpun ihailu kahvikupin äärellä. Tai liljojen tuoksuttelu ja ihailu ;) Minäkin puolivaloilla kuljen itse, keho tulee perässä mutta siltikin, elämä on ihanaa <3 Vaikka lepäilyyn menee enempi aikaa, niin kevät tulee, se tulee... :) Iloa ja valoa sinulle <3 t. Maria-Amanda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih meni ruudulle, mutta ei oikein se ruutu hih vastannut takaisin, mutta hassu tilanne, mutta ei ystävällisyydessä noloutta ole. <3

      Ihanasti kuvailet helmikuuta ja ehdottomasti huhtikuussa tuntuu juuri samalta, kuin kuvailet, toukokuussa sitten hyökkää siitepölyallergiat, mutta kesällä ollaankin sitten enemmän, kuin voimissaan.

      Ihanaista viikonloppua ihanuus <3

      Poista
  8. Unohtui tuosta viestistä, kun kans yhenlainen hössäke olen että, onhan hyvin ymmärrettävää sinun helmikuumasis näiden vaikeiden asioiden vuoksi. Elämän kipukohdat kun muistaa aina kuitenkin. Mutta, ehkä se voisi muuttua- hiljaa hyvä tulee. Askel kerrallaan uudenlainen helmikuu ja sen ilot :) <3. t. Maria-Amanda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että aika hiljakseen parantaa ja ehkei tämä helmikuu ole aivan niin kauhea, kuin jotkut noin 10-vuotta sitten. :) Muiskuja ja kiitos Maria-Amanda <3

      Poista
  9. Vaikka moni ikävä asia jossain vaiheessa tuntui kasaantuvan huhti-toukokuulle, olen aina rakastanut kevättä - ja ajattelen, että helmikuu on jo kevättä, vaikka oikeastihan se on vielä talvikuukausi. Tammikuu oli aika tahmea kaikista ihan kivoista jutuista huolimatta. Töissäkin siirsin paria juttua, joita ei oikein huvittanut hoitaa, kun eivät olleet niin päivän tai edes viikon päälle. Tänään otin itseäni niskasta kiinni kun aikataulu tutui väljemmältä ja niin sain muutamassa tunnissa hoidettua isoimman roikkuneen työn. Tunsin itseni heti paremmaksi ihmiseksi. Helmikuu toivottavasti jatkuu samoissa, tarmokkaammissa merkeissä.

    Helmikuu on lyhyt, kohta se on jo ohi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sulla on sitten se tammikuu se tahmein ja täällä helmikuu... Itsekn annoin nyt itseni levätä ja nyt olen vain päättänyt ottaa niskasta kiinni, mutta en liikaa riehua. Eikö tulekin parempi olo, kun tekee asioita.

      Ihan just niin, kohta voidaan huikata jo helmikuulle heipat.

      Ihanaa viikkistä. <3

      Poista
  10. Itsekin koen todella vaikeaksi sen, kun pitäisi itseään kehua tai keksiä asioita, joissa on hyvä. Olen jo alkanutkin miettimään, miten itseäni kehun vajaan kuukauden kuluttua, kun minun pitää työharjoittelun arvioinnissa tehdä itsearviointi, kääk.
    Mulla taitaa ns. masennuskuukausi olla ylipäätään nämä pimeät kuukaudet, varsinkin marras-, joulu- ja tammikuu. Ei tämä helmikuukaan herkkua ole, mutta ollaampa taas pykälän verran lähempänä kevättä :).
    Kivaa keskiviikkoiltaa Tiia <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei sua ja Laura tuntuu siltä, että meissä on paljon samaa. <3

      Nyt työstät mielessäsi hyvät kehut ja kirjaat vaikka ylös ne. :) Täältä sulle muutama, olet superkaunis, herttainen, sydämellinen ja ihanaa kissarakas. Tykkäät todella hyvistä sarjoista, kuten Walking Dead ja osaat tehdä miehisiä asioita, kuten metsästys ja olet varmasti hyvä ystävä. <3 Ehkei noita siihen työarvioon voi laittaa, mutta kannatusmielessä ja muiskuja viikonloppuun <3

      Poista
  11. Ikävin kuukausi on marraskuu, liitän sen niin vahvasti isäni kuolemaan. Minulle helmikuu on hyvä, on hääpäivä ja toisen lapsen syntymä. Missä olen hyvä?
    1. Olen hyvä kuuntelija
    2. Olen hyvä tuunaaja
    3. Teen hyvää ruokaa
    4. Olen hyvä vaimo
    5. Ihan paras äiti omille lapsilleni.
    Olipas hassua kehuskella itseään :)
    Voimahaleja rakas Tiiaseni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marraskuu on aika karsea, mutta täällä tykitetään silloin vielä kesän paukuilla. :)

      Ihan justiinsa noin ja hyvä ystäväkin ja sulla on maailman ihanin nauru. Eikö olekin outoa kehua itseään, karseeta hommaa. :)

      Muiskuja ja kiitos Outi ihanuus <3

      Poista
  12. Voimia helmikuuhun! Tai sitten ei. Ongelmahan ei ole siinä, että kaikille meistä tulee niitä mollivoittoisia vaiheita (itselläni yleensä huhti-toukokuussa) vaan siinä, että meidän oletetaan elävän samaa kiireistä arkea yhtä tehokkaasti kuin muulloinkin. Joten jos sinulla on siihen mahdollisuus, ota ihmeessä rennosti ja katso vaikka koko sarja läpi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti totettu, olemme vain ihmisiä ja aina ei pysty olemaan yhtä tehokas ympäri vuoden. Kurjuutta, että sinulla on tuo vaikein aika vielä tuloillaan, kun täällä voidaan kohta huokaista, huh se on ohi. Kiitos niin paljon ja juu täällä on kohta tykitetty ensimmäinen tuotantokausi, heh onko niitä sitten vielä jäljellä jotain 10.

      Ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  13. Voisiko helmikuun ystävänpäivä/Valentines's day tuota hieman pinkkiä loistetta ja valoa helmikuuhun? Siitä sitten enää pari viikkoa kun alkaa maaliskuu. Itselleni masentavin aika on marraskuu, jos ei ole lunta. Silloin tuntuu, että kuihdun pois siinä pimeydessä, vaikkei tuohon kuuhun mitään ikävää liitykään. Samoin vapun seutu ja se rumin ja kolein kevään alku, kun kaikkialla jotenkin likaista, pölyistä ja ei tiedä laittaako päälle toppiksen vai kevätanorakin! Helmeikästä helmikuuta & paljon ihania asioita sinulle <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi tuoda ja hei wou mulla on nimsupäivä ja sain tädiltä Snö:n korunkin jo etukäteen. Sain vasta 17-vuotiaana, joten pitäisikö nimsupäivästä ottaa ilo irti ja sitten kamupv jne. Kohta onkin helmikuu sitten taputeltu.

      Juu toukokuu on paha, kun on pölyä ja siitepölyä, silloin jopa toivon, että sataisi vettä.

      Kiitos Heli, tehdään helmikuusta mitä parhain <3

      Poista
  14. Tiia, nyt et kyllä masennu!!! Keski jotain kivaa perheen kanssa tai älä vaihtoehtoisesti järjestä mitään ohjelmaa. Olet vain. Tammikuu onkin jotenkin ihana, kun se on meillä vähän vielä joulun jatkoa, tosin sain joulukortit vasta nyt pois tuikkuhyllyltä yms., mutta tammikuu puoltaa paikkaansa.

    Aloitin helmikuun aika reippaasti ja toivottavasti jatkuukin näin. Huomemma R. on veljellään (tiedäthän...) ja mun paras ystävä tulee eli päivitämme asioita tyttöjen kesken, hän juo suklaakahvia ja minä iltapäivällä jo teetä, mutta päätimme syödä Lidlin croissantit (or more:) kera tyttörupattelun.

    Tosin nyt on menossa niin rankka kirja, että tekisi mieli lukea ensin se dieettikirja, joka ei ole dieettikirja.

    Tuo teidän upea punainen Smeg<3 Ja kultsi<3

    Mikset ota tähän kuuhun kaikki vuoden lääkärit:) Hamppi-, pimppi- ja mitä kaikkia niitä nyt onkaan. Helmikuu sopii siihen niin hyvin.

    Mun kauhein kuukausi oli ennen marraskuu. Nyt se on mun salarakas. Kauheinta on huhtikuussa. En kestä Suomen kevään hitautta, sitä kun viikosta toiseen luonto lupaa kesää ja sitten sitä lehteä ei tule puihin, vaikka mitä tapahtuisi. Haluaisin, että kevät puhkeasi nopeasti kuin ruusu aukaisee sylinsä. Kärsimättömyys on luonteenpiirre, jolle ei kai voi mitään.

    Mukavaa helmikuuta kaikesta huolimatta ja kyllä se sinulle vielä valoa näyttää<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Leena, yritän nyt himmata tämän kuun, kun tiedän, että väsyn helpommin. Eli menoja mukavissa määrin, jotka sitten nostattaa, eikä liikaa kuppaa. :)

      Tammikuu on omastakin mielestä kiva, koska on joulun jatkoa. Helmikuu on jähmeä puristus kaiken hyvän välissä, joulun ja kevään.

      Apua, en pysty enää ihan hirveän rankkoja kirjoja lukemaan, kaikki menee yöuniin ja sitten ollaan tööt ja sitten masentaa.

      Hih joo mutta kaikki lääkärit on nyt käyty jo, niin ei voi pukata tälle kuulle, mutta hei ensi vuonna.

      Ihana tuo, että marraskuu on sun salarakas, vielä se helmikuu minullekin salarakkaaksi taipuu. <3

      Sama kärsimätön täällä. Kiitos niin paljon ihana ystäväni mun <3

      Poista
    2. PS. Tää on pakko kertoa, sillä saanhan mieheni nauramaan joka päivä ja heti aamusta. Kun Hesarissa oli juttua, miten harmaata on, minä tokaisin, että 'kiitos harmaus, ei tarvitse esittää mitään tekopirteää!' No, tuohan on vain sitä mun introverttiutta eli kesällä kaikkea tuntuu olevan liikaa.

      <3

      Poista
  15. Minä taas puhkean keväällä kukkaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, mutta vasta maaliskuun lopulla. <3 Helmikuu on minulle talvikuukausista viimeisin. <3

      Poista
  16. Ihanat kuvat eli siinä yksi kiitoksen aihe lisää. Olet loistava tunnelmakuvaaja ja tietenkin myös bloggaaja.
    Minulle on ahdistavin kuukausi marraskuu. En kestä sitä ainaista pimeyttä ja märkyyttä. Lisäksi paineita nostattaa vielä se, että kevääseen on monta kuukautta matkaa taivallettavana. Ei kiva.
    Mutta ihanaa ja toivottavasti valoisaa helmikuuta sinulle joka tapauksessa. Kyllä se ahdistus helpottaa viimeistään maaliskuussa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mannilainen <3 ihan mahtavaa, jos joku tykkää kuvista, koska ne nyt on minun näköisiä, mutta eihän ne tosiaan kaikkiin kolahda. Nykyään otetaan niin paljon valkoisia kuvia ja minä rakastan värejä, tosin en kaikkia värejä. ;)

      Marraskuu on kyllä ankea, kun kevääseen on niin pitkä aika. Jollain kesän aurinkoenergialla vielä marraskuun puksutan ja jouluna on jouluvalot ja tammikuussa vielä vähän niin kuin joulu, mutta helmikuu!

      Muiskuja ja kiitos ihanuus <3

      Poista
  17. oi, mä niin haluaisin hätistää Sun masennuksen niin kauas ku pippuri kasvaa, hus hus ♥♥ Ja olenpa saanut Sinusta sellaisen kuvan, että olet pohjimmiltasi tosi positiivisen luonteen omaava ihana, aito ja rakastettava pakkaus ♥♥♥

    Marraskuu, se mua masentaa, vaikka silloon on meillä hääpäivä, esikoisen syntymäpäivä ja yhden lapsenlapsen syntymäpäivä. Mutta se on kaikkeen pimeentä aikaa on kuraa ja loskaa.
    No tästä talavihorroksesta alakaan heräämähän juuri helemikuulla ☺ Ja onkin kiva juttu, jotta se on lyhyt kuukausi ☺

    ~♥~Mukavan iloista tätä helemikuun alakua Sinulle Tiia Ystäväin ♫~♥~♥♥~♫

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuh kyllä aina kurjuudet käännän iloksi jotenkin, mutta helmikuussa se on haastavinta. ;)

      Ihanaa, jos siellä jo herätään, minä puksutan perässä ja maaliskuussa avaan silmät. <3

      Ihanaa viikonloppua kultakimpale <3

      Poista
  18. Joulukuu, koska joulu. En pidä. Helmikuussa mulla on synttärit niin siksi tää on kiva kuukausi mulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih... en minäkään pitänyt ennen joulusta, sitten tuli perhe ja lasten kautta joulukin iloksi muuttui, näin siis täällä, ei välttämättä muilla ja ei se vieläkään lempijuhlia ole ja voisin karata ulkomaille. :)

      Jihuu silloin ilman muuta helmikuu on tärkeä ja rakas. <3

      Poista
  19. Elämänenergiaa helmikuuhun!!
    Ja se on Oikeasti hyvä juttu iltaisin muistaa kiittää edes yhdestä hyvästä asiasta päivän varrelta.
    Olen itse tehnyt niin jo pari vuotta ja se toimii! =)

    Ja hei, helmikuun jälkeen on jo maaliskuu! Se on jo sitten varma kevät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh oletko, hitsi eilen taas unohdin. Hyvä, että luin kommenttisi, hiljakseen ehkä minäkin opin. <3

      Ihan niin, maaliskuussa jo aina helpottaa.

      Muiskuja <3

      Poista
  20. Voi sua ❤ Mä lähetän sulle tsemppiä Oy, koska tämä on mun kuukausi ihan selvästi ja fiilis on hyvä, kun tulee kevät 😊 Mulla on synttärit kun tässä kuussa, vaikka ei niitä enää viitsi juhlia...Tiia, tästä tulee vielä hyvä kuukausi, usko vaan! Ihana tytär sulla ❤😘😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, onnea jo muru etukäteen ja halirutistus ja kiitos zempeistä ihanuus <3

      Poista
  21. Kyllähän se näin helmi-maaliskuussa masentaa joka vuosi, ei sille voi mitään. Kunpa pääsiskin pariksi viikoksi etelän aurinkoon, niin se helpottais jo kummasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se aurinko, 2-viikkoakin riittäisi, sitten olisin ihan eri ihminen. Pää meillä pystyyn ja voimahalit Sude <3

      Poista
  22. Mulla oli tammikuu masiskuukausi. Nyt kun päivä hiljalleen pidentyy niin alkaa taas draivia löytyä. Mut hei, ei tollasta ihanaa Downton Abbey teetä saa esitellä, kun multa ei sellaista löydy vaikka niin rakastin sitä sarjaa :) Kohta mä paukkaan teille teelle. Ja silloin kantsii pitää purkeista kiinni : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko voi ei, mutta onneksi tammikuu on nyt takana. <3 Ooh Cittarista löytyy kyseinen teepurkki ja toki meillekin sopii tulla teelle. <3 Heh pitää sitten vaan tarkistaa, ettei Downton Abbey purkki ole kadonnut sen siliän tien. Hih. :) Kivaa viikonloppua Jani <3

      Poista
  23. Mulle tammikuu on vuoden kuukausista se pahin. Yritän aina järjestää kaikkiea kivaa ja erilaista ohjelmaa ja tekemistä, joiden avulla kuukausi tuntuu vähän lohdullisemmalta. Muistapa yksi erittäin positiivinen asia: sinulla on ihana kyky ja taito kertoa täällä blogissasi monipuolisesti eri asioista tosi kivalla tavalla. Näillä kirjoituksillasi ja kauniilla kuvillasi tuot päivittäin monenmoista tunteen kirjoa ja ennenkaikkea iloa ja piristystä meille lukijoille! Energiaa ja positiivista voimaa helmikuuhusi ihanainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo, että kun joka viikko on jokin kiva hommeli, niin kk joutaa helpommin. Itse huomaan, vaan helmikuussa, että väsyn helpommin eli niitä kivojakaan juttuja ei voi liikaa haalia. :) HÖH.

      Belladonna sanattomaksi vetää, kiitos sinulle niin paljon, itse ajoittain tunnen blogimasennustakin, että olen aina niin samanlainen tahvo... Mutta kun olen vain minä, niin en nyt pysty mitään jännitysnäytelmääkään tähän ympärille rakentamaan.

      Paljon haleja ja toivottavast mekin tavattaisiin taas joskus jossain. <3

      Poista
  24. Kyllähän se masennuskuukausi meikäläiselle on marraskuu. Pimeää, synkkää, kuraista, märkää jne..

    Eräs ystäväni on myös helmikuumasentuja. Hän aina sanoo vihaavansa helmikuun aurinkoisia päiviä. Päänsärkypäiviksi niitä nimittää. Onpa joskus sanonut, että jos tulee halu päättää päivänsä, hän tekee sen helmikuussa! =O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa monella olla tuo marraskuu, mitä teidän kommentteja lukee ja taitaa olla ystäväsi sitten sielunsisko helmikuun suhteen. Mustaa huumoria, mutta tuttua. <3 Helmikuu on viimeinen tiukka puristus jollain menneen kesän viimeisillä aurinko pisaroilla puristettava kuukausi.

      Ystävällesi zempit ja sinulle halit <3

      Poista
  25. Helmikuu on ehdottomasti itselläkin yksi ankeimmista kuukausista, toisena taitaa tulla marraskuu.. Mutta hei, onneksi helmikuu on lyhyt ja nyt jo toinen päivä menossa, joten kohta ollaan jo maaliskuussa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä Mira lähdetään, että kohta ohi on! Muiskuja viikonloppuun ja zemppiä <3

      Poista
  26. Mun teki alkuun mieli sanoa, että jokainen kuukausi on mulle masennuskuukausi - hieman taidan olla melankolinen luonne ja häilyväinen herkkis :D Mutta ehkei sentään. Silti tämä kevättalvi on usein väsyttävää aikaa. Edellisestä kesästä ja valosta on jo hurjasti aikaa. Ja helmi-maaliskuu on mun mielestä tyhmää aikaa. Nyt on kylmää ja viimaista. Vähän keväämpänä on rumaa ja harmaata. Huhtikuun lopussa alkaa sitten helpottaa, kun isoimmat katupölyt ja harmaudet on takana, ja luonto alkaa puskea uutta kasvua.

    Tsemppiä ja halauksia helmikuuhun! ♥ Koitetaan kestää tämä ja käytetään kaikki konstit selviytymiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä täälläkin osaa olla kuukausittaiset alhopiikit, tosin vähemmän kesällä ja enemmän helmikuussa.

      Käytetään kaikki konstit ja teidän kommenteista sain valtavasti voimaa, kiitos ihana Tuula. <3

      Muiskuja viikonloppuun <3

      Poista
  27. Tsemppiä kyllä sie selviät tästäkin kuukaudesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana eekku, kiitos sinulle <3 Hyvää viikonloppua <3

      Poista
  28. Mulle helmikuu on hyvä kuu, koska sitä ei olsi, ei olis minuakaan :). Synttärikuukausi siis. Mutta ei yhtään haittaa, että on muita kuita lyhyempi. Tulee kevät ja valo nopeammin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon onnea ihana Annukka ja kyllä jokaisen omasta synttärikuukaudesta toki tulee tykätä. <3 Totta tuokin, onneksi on niin lyhyt. <3

      Kivaa viikonloppua sinulle <3

      Poista
  29. Mulle on pahin kuukausi marraskuu, silloin veljeni kuoli äkillisesti ja sen jälkeinen aika oli elämässäni yksi mustimipia. Uskon, että se trauma nousee pintaan ihan joka vuosi. Vuoden ajan pimeyskään ei välttämättä helpota oloa.

    Pakko nyt lisätä, että sä olet kaunis (sisältä ja ulkoa), taitava kirjoittaja, kannustava tuntemattomille ihmisille ja ilmeisen tarkkanäköinen(kin).

    Valoa ja voimia helmikuuhun, kevättä kohti onneksi mennään, ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elisa en tiennyt.. <3 Sanaton ja ihan pahinta olet joutunut kokemaan. <3 Uskon minäkin, että vanhat haamut nousevat pintaan, silloin kun traumat ovat mittaamattomat. <3

      Niin sinäkin, mutta kiitos niin paljon ihanuus, kyllä pituus kasvoi taas hieman. <3

      Kevättä kohden <3

      Poista
  30. Jaahamps...meinasin sanoa, että ei mikään kuukausi ole masentava, mutta onhan...se on elokuu...syystä, että Merri ja Milla lähtivät molemmat koirien taivaaseen. Merri 30. päivä (2010) ja Milla 15. päivä (2016).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on jo syytä kerrakseen ja vielä molemmat samaisessa kuussa. <3 Sydämellistä viikonloppua Satu <3

      Poista
  31. Aivan varmasti olosi johtuu noista aiemmista kriiseistä. Mulla tuo aika on huhtikuun ja toukokuun vaihteessa. Olen parina vuonna tuohon aikaan miettinyt, että miten mulla onkin niin kamalan raskas olo, vaikka on kevät ja kaikkea. Sitten tajusin, että paras ystäväni Riki-koira kuoli toukokuun alussa ja olo johtui siitä. Helpotti vähän kun antoi itselleen luvan olla allapäin. Anna säkin, itseään soimaamalla ja asiaa liikaa miettimällä et ainakaan paranna oloasi. Tsemppiä <3

    Ps MITÄ tuo Reeses-juttu on?! Rakastan peanut butter cupseja!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan juuri noin, vanhat trauma nousevata pintaan aivan huomaamatta ja luulen, että niistä pääsee hiljakseen eroon, kun tietää mistä kaikki johtuu.

      Viisaita sanoja Salla, kiitos ja nyt on taas pirteämpi olo. Anteeksi, että vastaus on kestänyt, seikkailin joissain merkillisissä alhon aallokoissa muutaman päivän.

      Tuo Reese, hyvät hyssykät se oli hyvää ja Lidlistä ostin. En tiedä onko jenkkipäivän tuotos, vai jenkkihyllyn vakivaruste, mutta tajunnan räjäyttävän hyvää se oli. :) Muiskuja <3

      Poista
  32. Se, että olet nähnyt yhteyden menneisiin helmikuihin on todella hyvä huomio. Kenties mielesi yhdistää tämän vuodenajan sinuun vieläkin näin voimakkaasti, että mieli menee solmuun eikä valoa näytä olevan ympärillä.

    Kun nyt kerran kuitenkin olet huomannut, että helmikuu on matalapaineinen, niin olet päässyt askeleen eteenpäin. Todellisuudessahan tämä helmikuu on eri helmikuu kuin aikaisempina vuosina. Eihän em. ause yhtään hyvältä tai parantavalta tunnu, kun olo on nyt ihan jotain muuta (tiedän, olen ollut ja joskus olen vieläkin siellä) mutta kenties voit jollain rentoutumis/valmennusharjoitteluilla saada olosi vähän keveämmäksi jo ehkä tänä vuonna ja varsinkin pienellä valmistautumisella ennen seuraavaa helmikuuta.

    Oikeasti olet upea ihminen. Olet kaunis. Auttavainen. Iloinen. Asioita jakava. Monia inspiroiva. Useille päivän piristys -katso moniko meitä täällä oikein on lukemassa :). Olet siis myös hyvä leipoja, kauniista asioista pitävä ja vaikka mitä.

    Voit myös kirjoittaa ylös kiitollisuudenpäiväkirjaasi sen mikä tänä päivänä oli hyvin. Sen ei tarvitse liittyä sinuun itseesi, se voi olla vaikka vain, että olet kiitollinen että tämä päivä on ohi. Voit olla kiitollinen siitä, että saat nukahtaa omaan sänkyysi tai että kahvi tuoksuu hyvälle. Ei niitä kiitollisuuden aiheita tarvitse olla kovin montaa, kunhan vaan jaksaisit kirjoittaa jonkin ylös. Toinen todella hyvä harjoitus, jota itse käytän on anteeksiantoharjoitus, siihen on pieni juttu blogissani:
    anteeksi. Jos joskus jaksat, niin lue ja ehkä kokeile. Mutta kuitenkin tee nyt vain sitä minkä jaksat ja muista että asiat muuttuvat aina. Huominen tulee ja maaliskuukin aika pian. Ehkä on onni, että helmikuu on kuukausista lyhin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Birgitta ja hei tuo kuulostaa niin ihanalta, kahvin tuoksukin, niin siitä voin kiittää illalla ja monesta monesta muusta hyvästä.

      Kyllä olen tiedostanut jo muutaman vuoden, että helmikuu on mikä on ja oikeastaan se on alkanut helpottamaan näitä helmikuita, koska tietää mitä on tulossa ja ottaa hieman rennommin, himmaa.

      En muuten ole hyvä leipomaan, mutta tuhannesti kiitos niin paljon ihana Birgitta kauniista sanoista ja sinä olet niin valoisa ja syvällinen ja ihana ihminen.

      Paljon halauksia ja hei kohtahan tämä helmikuu on ohi <3

      Poista
  33. Ja täytyy vielä lisätä, että isojen kriisien muistot elävät kehossa varmasti läpi elämän. Ne on vain hyvä tiedostaa ja silloinkin ymmärtää, että niiden "vuosipäivien" jälkeen tulee valoisampia päiviä ja matka jatkuu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näin juuri on ja ne isot kriisit on hyviä peilejä onnen hetkiin, onnikin maistuu makeammalta. <3

      Poista
  34. Minun masennuskuukausi on ehdottomasti tammikuu! On kuin putoaisi ihan tyhjyyteen kaiken juhlakauden jälkeen. Alkaa arki ja aherrus, on kylmää, synkkää ja tylsää. Mikään ei huvita, töihin raahautuu, kun on pakko saada jälkikasvulle evästä ja katto pidettyä pään päällä. Olen kuin tyhjäkäynnillä ja odotan vain aurinkoa ja kevättä ja edes pieniä lämpösäteitä. En tiedä onko tämä helmikuu yhtään parempi. Minusta minä voisin nukkua kuin murmeli tai karhu tämän vuodenalun. Monesti olenkin ottanut vuosilomaa tammikuuhun, niin voi vain möllöttää tuvassa ;)
    Masentua saa ja varsinkin näin, kun sen itse tietää ja tajuaa sen syyt. SE kertoo ihmisen herkkyydestä tunnistaa olotilansa ja siihen vaikuttavat syyt. Toiset vain ovat herkempiä kuin toiset, mutta samalla myös voimakkaampia! Sinä ja minä pystymme nousemaan soistamme joten meillä on lupa rämpiä siellä tasan niin kauan kuin haluamme!
    Sitä aurinkoa odotellen <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama, mutta kait kuvittelen tammikuussa, että on vielä joulu. ;) Koska helmikuussa se kosahtaa.

      Ihan samaa mieltä, tuo herkkyys on vahvuus ja kuten sanottu, oltu polvillaan, muttei koskaan rähmällään.

      Kyllä pikkaiset talviunet toimis täälläkin, mutta aloin popsimaan lisää vitamiineja, josko se tästä.

      Paljon halauksia ja kevättä kohden ja sitä ajatellen. <3

      Poista