lauantai 31. joulukuuta 2016

Uutta vuotta ja miten vuodessa onkin viisi vuodenaikaa ja hieman tunteikasta fiilistelyä









Kyllä nyt taas meikäläisen naisen logiikkaa koetellaan, kun sain ynnättyä näiden kuvakollaasien kautta vuodelle viisi vuodenaikaa, joista kaksi on samoja?! Talvi, kevät, syksy, kesä ja talvi eli viisi. Haha ihanan daiju olo, mieli on siis levännyt välipäivinä. 

En tee uuden vuoden lupauksia, koska mitä hyötyä on itselle luvata, aloittaa taas ensi vuonna elämäntaparemppa ja ensin laihtua 10kg ja sitten lihoa ne 10kg takaisin ja olla entistä masentuneempi. 

En lupaa itselleni suuria henkisiä jalostumisia tulevan vuoden 2017 aikana. Toki voin kertoa olevani matkalla, matkalla jotain kohden. Toki yksi vuosi joskus mullistaa ihmisen elämän, mutta ennakoiden en voi luvata, että ensi vuonna henkistyn ja minusta tulee parempi ihminen.

En lupaa myöskään syödä terveellisemmin, koska terveellisesti syöminen on elämäntapa ja jos syön yhden vuoden terveellisemmin, niin ei sitä oikein pitkässä juoksussa lasketa.

Jotenkin kaipaan nuoruuden intoa, jolloin olin uuden vuoden lupauksia pullollaan, uskoen muutoksen mahdollisuuksiin yhden vuoden aikana. Uskoen viisastumiseen, parempaan ihmisyyteen ja siihen iän ikuiseen laihtumiseen, uskoen, että jotain todella mullistavaa tapahtuu tulevana vuotena. 

Ikä on siitä kiva juttu, että sen jo tietää, että tuleva vuosi ei tuo ainakaan ulkonäöllisesti mitään parempaa, päinvastoin. Ikä on myös siitä oivallinen juttu, että sitä on alkanut oppimaan, että itsepetos on suurin petos. 

Oikeastaan tulevan vuoden, uuden vuoden lupaus on se, että karsin vielä enemmän itsestäni itsepetoksellisia ajatuksia, sitten, joskus, mutta, kuin teemalla. 

Menneenä vuotena on ollut paljon hankaavaa kitkaa ja suruakin. Miehellä suurta stressiä muistisairaista vanhemmistaan, perheenä olemme saaneet kohdata miten murrosikäinen lapsi hakee itseään, mitä tapahtuu, kun lapsi joutuu kiusaamisen kohteeksi. Olemme myös samojen asioiden kautta nähneet valoa, apua saa, kun sitä osaa pyytää ja puhuminenkin auttaa paljon. 

Tulevalta vuodelta odotan voimaa kohdata pahimmat, iloa tarttua hetkeen, kaipaan armollisuutta itselleni ja yritän edes hieman taas raastaa miellyttämisen halun kerrosta itsestäni. Elää taas pikkuriikkisen enemmän oman näköistä elämää. Yhdessä vuodessa ei kaikki tapahdu, mutta jos katsoo useita vuosia aikajanalla taaksepäin, onkin tapahtunut paljon. 

Tähän vuoteen on mahtunut paljon iloa, surua, onnistumisiakin ja tietenkin epäonnistumisia. Toivottomuutta olen eniten tuntenut vanhempana ja puolisoni, kun en ole voinut puolisoni taakkaa keventää ja lapseni harteilta kaikkia suruja hälventää. 

Vuodesta päällimmäisenä jää mieleen kuitenkin, pitkälliset keskustelut, jotka ovat vieneet asioita eteenpäin. Jouluaatto, jolloin appivanhemmat olivat iloisia ja pirteitä ja miten lapseni on päässyt kipuiluissaan eteenpäin. Monet ystävien ja perheen kanssa koetut ilot ja surut. Kaikki yhteen nivoutuessaan, ne muodostavat elämän makuisen elämän, joka maistuu suolalta ja sokerilta ja välillä ei miltään. Mutta ei miltäänkään on vapauttavaa, kuka iänikuisessa vuoristoradassa haluaisi elää. 

Sydämellistä ja elämän makuista uutta vuotta kaikille ja otetaan ilolla vastaan kaikki tunteet, koska eri tunteiden kulminoituessa keskenään, elämä maistuu rikkaammalta. <3 

Kiitokset haluan sanoa myös kaikille teille siellä, ette tiedäkään, kuinka paljon lämpöä, vertaistukea, iloa ja heittäytymistä, olen saanut tämän vuoden aikana teiltä lukijoilta. <3 Yhteisöllisyyden hyvyyden on voinut aistia ilmassa. Kiitos, että olette pysyneet matkassa ja kiitos teille uusille, kun olette löytäneet blogini. <3

perjantai 30. joulukuuta 2016

Me naiset pystytään mihin vaan!


Tiedättekö, eilen oli suorastaan hurmoksellisen kaikkivoipa olo. Ruoka tulilla, raita-aine päässä ja saan kilautuksen tyttäreltä, että "äiti tule hakemaan". Näette varmaan ylemmissä kuvissa tyytyväisen myhäilevän ilmeen, että yes meikäläiseltä sujuu, vaikka tuhat asiaa yhtä aikaan. Mairittelevat nimikkeet Bad ass ja Superwomankin kuiskutteli mielessä. Oli sellainen mustekalalonkeroimainen fiilis, että lonkeroni yksinkertaisesti ulottuvat joka paikkaan. 

Mietinkö lainkaan, jos poliisi olisi sattunut pysäyttämään ja promillemittari olisi saattanut näyttää huimia lukemia, pääkopastani tulevien myrkkyhuurujen vuoksi. Mietin minä ja toivoin parasta. Kun oikein toivoo, niin yleensä mukavia asioita sattuu tapahtumaan, joten ei poliisia eilen. Selvisin, kuin itse Harry Potter näkymättömyysviitan alla, kukaan ei huomannut yhtään mitään, että sekopäinen muijales ajelee autolla merkilliset mömmöt päässä. Kun sen noin tuohon kirjoittaa, se kuulostaa jopa oudolta, mutta itse tilanteessa kaikki tuntui vaan siltä, että tilanne on muhevasti hallussa. 

Aidosti en suosittele tälläistä toimintaa kenellekään, normaalisti pukkaa joku osa-alue aina kärsimään. Meikäläisen hiukset on niin kauhistus, että se on jo se ja sama mitä niistä tulee, mutta ruoka olisi vaikka voinut mennä pilalle. Tarkennettakoon, että influenssasta kärsivä mieheni oli kotosalla eli en missään nimessä jättäisi minkäänlaisia sähkövimpaimia päälle poissa ollessani. 

Eli älkää vaan missään nimessä tehkö perässä ja kyllä hiuskuontalostakin tuli turkasen kamala, mutta se taitaa olla jo meikäläisen tavaramerkki. Voisihan sitä mennä kampaajalle, mutta se olisi joka toinen kk noin 200e per laaki ja tämä on sellainen asia, josta mielelläni nipistän, kun osaan kuitenkin itse taiteilla tiikeriraitaiset pissanväriset hiukset miltei ilmaiseksi. Kyllä näilläkin pärjää, vaikka ei ihan priimaa pukkaakaan tulemaan. Ai niin ruokaa muuten kehui kaikki, joten triangelimainen toimintakykyni toimittaa kolmea asiaa yhtä aikaa, oli menestys. 

Kuinka montaa asiaa te pystytte tekemään yhtä aikaa ja minkälaisia asioita ne yleensä ovat, joita toimittatte? Aiheuttaako moinen toiminta noin yleensä stressiä vai saattaako aiheuttaa jopa hurmoksellista etevyyden tunnetta? Ei muuta, kuin iloa päivään ja tänään aion ottaa iisisti ja laiskotella ja tehdä vain yhden asian kerrallaan, tulee ihana päivä tänään. :)

torstai 29. joulukuuta 2016

Painajaisia, klemmarimurhia ja näppyläröhelöpeltoja

Olen tässä varovaisesti pähkinyt, että joulun ja uuden vuoden väliaika tulisi olla joulurauhan siivittämää, eli yhtä auvoa eli sellaista jouluhymistelyä. :) Tuli sellainen tunne, ettei ikävistä tai koomisistakaan asioista voi kirjoittaa, koska se tietää jotenkin huonoa uudelle vuodelle. Kärsittekö te tälläisistä ihmeellisistä mielen pakkomielteistä tai huonoa onnea tuottavien asioiden epäilyistä? 



Päätin kuitenkin toimia omia tuntemuksiani vastaan ja kirjoitella taas älyttömyyksiä. Kaikki tosiaan alkoi siitä, kun toissayönä näin taas merkillistä unta. Olin serkkuni kanssa mummin Sipoon mökillä, mökin aitassa. Yhtäkkiä aitta alkoi huojua ja heilua ja kukas se siellä, kuin uusimman Walking Deadin uusimman tuotantokauden pääpahis, hinaamassa aittaa ja meitä aitan sisällä olevia, ylös vuorille. Ööh mille vuorille, ei Sipoossa ole vuoria?! 

Sain unessa tirkisteltyä pienestä ovenraosta ja samalla kehottaen serkkuani soittamaan äidilleen. Mobiililaite ei luonnollisestikaan toiminut, ei ollut sitä kuuluisaa kenttää/verkkoa. Näinhän ne aina kauhuelokuvissakin menee. 

Yhtäkkiä kummasti kädessäni oli klemmari, jonka suoristin pitkäksi piikiksi ja sillä sitten tuikkasin pahalaista pääkoppaan ja humps kauhea tyyppi kuolla kupsahti. Uni päättyi siis hyvin, jos ei kauhumomentteja oteta huomioon. Itse elävän elämän yö ei päättynyt hyvin, vaan alkoi valveilla olo ja unen ja päivän rajamaailman hörhöilypohdinnat. 

Jeffrey Dean Morgan, joka ihastutti leffassa PS I love  you ja Greyn anatomian sydänvikaisena Dennynä, Supernaturalin huolehtivana isänä ja onkin nyt yhtäkkiä sarjamaailmojen kamalin pahalainen, joka on järkyttänyt television saralla mieltäni ehkä eniten, siitä oikeutuksena klemmarimurha... 

Kaikkihan sen tietää, että yöllä huolet maximoituu ja suden hetkellä ihminen on hauraimmillaan. Suden hetki on jotenkin aavemainen ja pelottava ja tällöin herätessäni monesti tunnen ahdistusta. Usein aamullakin herättyäni koen, että yö ei ollut hyvä ja etten nähnyt hyviä unia. Vasta oikeastaan aamun kulku kertoo siitä minkälainen päivästä tulee eli onnistuneella aamulla on paljon merkitystä. 




Öisin tulee mietittyä vaikka mitä ja joskus öisin syntyy myös uusia blogipostausideoita ja kirjoitan ne valmiiksi mielessäni ja aamulla nakutan puhtaaksi koneella. 

Painajaisyönä satuin miettimään, ehkä aasin siltana tuosta Walking Dead ohjelmasta, sillä onhan sekin pullollaan tähtiä, että miksi filmitähdillä ei ole näppylöitä?! Juu, juu, on sensurointi, retusointi, kuvankäsittely, kaikki nämä, mutta entäs, kun filmitähdet saapuvat vaikka Oscar gaalaan mekoissaan ja missään heidän kehojen osa-alueilla ei ole näpyn näppyä?! Ei naamassa tietenkään, koska nassua nyt tietenkin on kupattu erilaisissa kasvohoidoissa, mutta ei selässä, ei vartalossa, ei käsivarsissa, ei missään. Eikö se ole inhimillisesti ajateltuna suorastaan mahdotonta, vaikka olisi kuinka imetty kaikkia eri kehon osia?

Minulla on aina näppylöitä, on käsivarsinäpyt, on selkänäpyt ja juuri löysin kaksi isoa mustapäätä mahastani ja mietin miten en ollut niitä aiemmin hoksannut, himputin vatsapoimut! Miehillä on myös sellaista takapuolirupea, eli pienen pieniä näppyjä takapuolet täynnä ja kauhukseni olen miettinyt, että ehkä minullakin on sellaista, en vain näe hyvin omaan takapuoleeni, joten en tiedä. Parempi myös etten kysy plusnäköiseltä mieheltäni, vaan antaa miehen olla likinäköisessä usvassaan ja luulla ihoni olevan samettia. 




Juu no eihän näillä ajatuksilla ole yleismaailmallisesti mitään iloa tai hyötyä, mutta kyllä haluaisin kovasti tietää, minä tälläinen tavallinen näppyläinen nainen, että miten filmitähdet ym. erityisolennot tekevät sen, miten heidän käsivarsissaan esimerkiksi ei ole sellaista pienen pientä ryhelmäröpelönäppypeltoa, miten heidän iho on niin siloisen sileä. Minkälaisessa näppyjen imulaitteessa he käyvät, onko miljonääreillä aivan eri konstit?

Näin jälkikäteen on harmillista ajatella, että aamun väsymys ja huonot yöunet johtuivat Walkind Dead mökkipainajaisesta ja filmitähtien näpyttömyyden miettimisestä, siltikin haluaisin vastauksen kysymykseeni, kun se yön pikkutunneilla niin kaihersi.




Kait koko postauksen pointti oli se, että ihmismieli on sitten merkillinen asia ja miten yö ja päivä ja mietteet sekoittuvat toisiinsa. Miten joskus tulee öiseen aikaan sitä parhainta hengen tuotosta, miten joskus yöunet taas varastaa niinkin mitätön asia, kuin filmitähtien näppyläkato?! No annan hieman armoa itselleni, näppyjä siivitti klemmarimurha unessani. 

Omaa oloa huojentaakseni utelenkin, mikä on kaikista pöljin ja pienin murhe, joka on varastanut yöunesi, seuraatko Walking Deadia, näetkö painajaisia enemmän, kuin hyväläisunia ja jos jollain on tietoa, miten saada kaikki näpyt pois iholta, niin anti palaa vaan. Jos sellainen näppyjen imukuppilaite on keksitty, niin ties vaikka sellaiseen menisin. 

Näissä merkeissä nyt tuulettumaan ulkosalle happea haukkaamaan, sillä on merkillisen korjaava vaikutus. Korjata pitää myös hiuskuontaloani, joka on taas pissan värinen ja miksi se ei vaan vaalennu, no se johtuu vaihdevuosista, mutta siitä lisää toiste. ;) Iloa harmaaseen päivään kaikille, terkuin kauhea näppyläinen klemmarimurhaaja. :o







keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Victor&Rolf Bonbon Couture


Tuoksuvuoden päättää Victor&Rolf Bonbon Couture tuoksu. Kuvailin tuoksua tänä aamuna vaaleanpunaisen taivaan heijastellessa säteitään pihallemme. Pimeimpään aikaan haasteita antaakin, valon puute sisätiloissa kuvaamiseen. Halusin ikuistaa omaan makuuni tämän vuoden yhden kauneimman tuoksupullon kaikki sävyvivahteet. Huurteinen lasi ja syvän viininpunainen sävy luovat mitä herkullisimman tuoksupullon, joka kuvastaa karamellikäärettä, aivan kuten tuoksun nimi Bonbonkin lupailee. 


Syksyllä ilmestynyt Bonbon Couture on alkuperäistä Bonbon tuoksua, intensiivisempi, tummempi ja enemmän iltasävytteinen tuoksu. Mielenkiintoiseksi Couture tuoksun tekee, siinä oleva vahva toffeekinuskin tuoksu, joka on onnistuttu sovittamaan erittäin hienostuneeksi. Karamellimainen toffee siivittää koko tuoksunuottien kirjoa ja voin ranteessani vielä seuraavanakin päivänä aistia lämpimän karamellimaista tuoksua. Tuoksun kesto onkin huomattavasti syvempi ja pitkäkestoisempi, kuin alkuperäisessä Bonbon tuoksussa. 

Bonbon Couturen sensuelli ja hieman itämainen gourmand tuoksu aukeaa ensituoksussaan hedelmäisenä ja sisältääkin, persikkaa, mandariinia ja nerolia. Kermainen sydäntuoksu koostuu appelsiininkukasta, jasmiininkukasta ja karamellista. Karamellinen sydäntuoksu viettelee koko tuoksun sydänlankana. Tuoksun syventää alkuperäistä Bonbon tuoksua kohtalokkaammaksi patsuli, santelipuu, vaalea tupakkakasvi ja lopputuoksun tummuutta pehmentää vanilja. 


Limited edition Rusetillisen Bonbon Pink Pow tuoksukuvaus uudelleen vielä ohessa alla, tuoksusta kirjoitinkin aiemmin täällä

Bonbon Pink Bow, kukkaisen hedelmäisessä gourmand tuoksun ensituoksussa, ihastuttaa mandariini, appelsiini ja persikka, jotka hyvin pian kietoo syleilyyn sydäntuoksun kinuski, jasmiini ja appelsiininkukka. Ensituoksu ja sydäntuoksu yhdessä tuovat tuoksuun karamellisen hattaraisen vivahteen. Tuoksuun naisellista mystiikkaa tuovat pohjatuoksun puiset vivahteet, seetri, santelipuu, ambra ja myski.

Miten Bonbon Pink Bow ja Bonbon Couture eroavat sitten toisistaan tai kumpi on omaan tuoksunenään parempi tuoksu? Bonbon Pink Bow on raikas ja viehättävällä tavalla makea tuoksu, jonka tuoksu pysyy iholla kiitettävästi koko pitkän päivän iltaan asti. Bonbon Pink Bow tuoksua olen käyttänyt päivittäin siitä asti, kun sain tuoksun itselleni. 

Bonbon Couture tuoksu on syvempi ja kestoltaan ainutlaatuisen pitkäkestoinen. Suihkautettuani Bonbon Couturea iholleni, voin aistia vielä seuraavana aamunakin lämpimän karamellimaisen tuoksun ihollani. 

Bonbon Couture on omalla kohdalla pimeisiin talvipäiviin ja iltoihin ja Bonbon Pink Bow on enemmän päivä ja myöskin kesäiltojen tuoksu. Jos näistä kahdesta saisin valita vain yhden, olisi se Bonbon Pink Bow tuoksu, sen raikkauden vuoksi. Siltikin Couturen jälkituoksu iholla on ainutlaatuinen, joten vaikea oli valinta. 

Victor&Rolf tuoksut ovat omassa tuoksumaailmassa olleet suuri ihastuksen aihe, jotka päättävät tuoksuvuoteni makealla ja hienostuneella tavalla. Bonbon tuoksuja olen käyttänyt pitkin joulukuuta ja näin voin myöhemmin suihkauttaessani iholleni Bonbon tuoksuja, aina palata vuoteen 2016 ja joulun aikaan. Joulu itsessään oli kaikin puolin sydämellisen lämpöinen ja onnistunut. Saimme myös romantiikan saralla mitä ihanimpia uutisia, perheen vanhin tytär kihlautui upean ja mieleisen miehen kanssa. Bonboneja tuoksuttelemalla, voin aina palata näihin sydäntä lämmittäviin muistoihin. 

Jos mielii itselleen tuon Bonbon Pink Bow tuoksun, juuri tuona vaaleanpunaisen metallisena rusetillisena versiona, niin nyt kannattaa kiirehtiä kauppoihin, jotta saa tuon keräilyaarteen eli Limited edition version itselleen. 

Tuoksuvaa päivää kaikille ja onko Victor&Rolf tuoksut tuttuja teille ja miten on joulupäivät menneet?

*Victor&Rolf Bonbon Pink Bow ja Bonbon Couture Pr-näytteitä

maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulupäivänä chillailtiin ja ihmeteltiin joululahjoja












Mies sai joulumuorilta Diesel Bad tuoksun, vaikka oikeastihan ukkelin on ollut tosi tosi kiltti tänä vuonna. :) Mies muuten tykästyi tähän tuoksuun heti ja pari muuta tuoksua lähti aattona hyllyltä pois poikia ilahduttamaan. Miehen tuoksujen määrän tulee olla vakio eli niitä ei saa olla liikaa. Vain tuoksutimantit jäävät hyllylle. Muuten liiat pullot kuulemma ahdistaa. Naisena tuoksuasiat on kyllä aivan päinvastoin ja nainen tarvitsee kaikille mielialoille ja vuodenajoille, eri juhliin ja tilanteisiin oman tuoksun. 

Diesel Bad on omasta mielestäni seksikäs, miehekäs, metsäinen ja samalla sekä tumma, että raikas miesten tuoksu. Tuoksua kutsutaan uskaliaaksi, koukuttavaksi tuoksuksi, jossa on vahvoja puun elementtejä nuoteissa. Luultavasti myöskin ensimmäinen tuoksu, johon on yhdistetty kaviaaria ja tupakkaa. 

Ensituoksussa ryöpsähtää ilmoille sitrus, ripaus Bergamottia, kardemummaa ja laventelia. Sydäntuoksussa seksikkyyttä tuo mielenkiintoinen kaviaari. Tuoksun viimeistelee maskuliinisen miehekkääksi, tupakkaiset puiset nuotit ja kurjenmiekka. 

Laitan postauksen loppuun Diesel Bad mainoksen, jota tähdittää näyttelijä ja malli Boyd Holbrook, joka on yllättävän miehekäs, jopa 70-luvun viiksissään Netflixillä pyörivässä Narcos sarjassa. Boyd huokuu upeaa karismaa ja on omasta mielestäni uuden ajan Brad Pitt ja uskon, että Boydista kuulemme vielä valkokankaalla. 



Joulupäivä on siitä kiva päivä, että koti on siivottu ja jääkaapin uumenista voi kaivaa herkkuja esille. Jos on ollut oikein kiltti on saattanut saada myös suklaalahjoja, joilla saa kruunattua joulupäivän. Kivoja muitakin lahjoja tuli myös meille aikuisillekin. 

Äidin kutomat villasukat olivat todella sievät ja isältä ja isän vaimolta saatu Kalevalakoru, Suojassa, jonka tuotosta menee 5% uudelle Lastensairaalalle. Koru oli ajatuksella annettu ja koenkin, että koru on vanhempien sydän, jonka huomassa on helmi eli meidän perheen oma sydänlapsi. <3

Tyttäreltä saatu Vagabondin huivi oli kyllä niin suloinen yllätys ja mukana tuli hätävarusteluiksi Geisha suklaata isoon, keskikokoiseen ja pieneen hätätilanteeseen. Lasten ei tulisi meille kyllä lahjoja antaa ja muutenkin mielestäni lahjoja lapsille, ei välttämättä aikuisille. 

Oli hyvä joulupäivä ja oli ihanaa saada aikuiset lapset kotiin. Tänään vielä jatkuu chillailu ja kenties katsomme Potter leffan, jos toisenkin.



Mitä siellä tänään touhutaan ja miten meni joulupäivä ja toiko pukki vaikka jonkun aivan erityisen ihanan lahjan? Mukavaa tapaninpäivää. <3


*Diesel Bad Pr-näyte

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Meidän Disney joulu














Eilen totesinkin blogissa, että joulu on lasten ja lapsenmielisten eli näin meillä, Disney joulu. Mies tosin tuumi, että pitääkö noita astioita nyt kaivaa esille. Pitää ne,  haluan, että meidän lapsille jää muisto tietyistä perinteistä ja tietyistä jouluastioista. 

Omassa lapsuudenkodissa oli aina valkoiset lautaset ja hopeiset aterimet ja aina pöytäliina. Nuo pöytäliinat olenkin mummilta omaksi saanut ja ajoittain ovatkin koristaneet jouluamme. Hopeatkin meillä on, mutta eilen ne unhoittui ensimmäistä kertaa ottaa esille.

Joulu oli sydämellinen ja ihana. Appivanhemmat nauttivat silminnähden ja anoppi piti vähän väliä kädestä ja halaili. Eilen oli, kuin muistisairautta toisella ei juuri olisi ollutkaan. <3 Meille jää sydämellinen muisto jouluaatosta. 

Eilen olin myös virtaa täynnä flunssan jälkeen, tai niin ainakin luulin. Siivosin, rehkin ja puuhastelin, kuten jouluna pitääkin. Loppupeleissä flunssa ketale päätti viedä voiton ja lämpö nousi illalla ja alkoi vihdoin nokkakin vuotamaan. Jo on pitkittynyt flunssa, huomenna jo viikon pitänyt otteessaan ja samainen tauti on tainnut kaataa joka toisen perheen tai jonkun perheenjäsenistä tänä jouluna.

Joulu oli kuitenkin hyvä ja onnellinen ja juuri sellainen täynnä hyvää tahtoa ja massut täynnä hyvää ruokaa. <3

Mukavaa joulupäivää kaikille, sydämellistä sellaista ja miten teidän aatto meni ja mitäs tänään puuhastellaan?

lauantai 24. joulukuuta 2016

Lumiukko ja perheen karvatit toivottavat hyvää joulua!



Sydämellistä joulua kaikille. Täällä flunssa on alkanut Sofialla ja minulla taittumaan ja imuri suhisee ja moppi laulaa. Tänään siivotaan kaikki ennen, kuin appivanhemmat tulee ja samalla raita-aine päässä. Katsotaan meneekö hiukset tuurilla ja ei tule pisunvärinen tukka, hehe. Hamsun häkit siivouksessa ja ohessa otanta meidän suloisista hamsuista Lulusta ja Nipsusta, jotka ovat vuorotellen väliaikaishuushollissa siivouksen ajan. On ne söpöjä!






Joulu on lasten ja lapsenmielisten, joten meidän lapsenmielinen karvainen konkkaronkka toivottaa perheen lempijoululeffan kera kaikille juuri oman näköistä ja hyvää joulua!